Tänään pilvet viistävät maata. Kaikki kastuu. Polulla vastaan astelee ala-asteelta kotiin palaava urospentu taiteillen sateenvarjonsa kanssa niin kuin vain testosteronialtistukselle joutuneet aivot saattavat keksiä. Selässä reppu, jossa istuu Puma. Joko puumanaisten fanitus on levinnyt näin nuorten uroiden keskuuteen?

Ainakin urospuoliset apinat syyllistyvät silloin tällöin – tai siis oikeastaan jatkuvasti – kuvittelemaan olevansa erittäin hyviä, ellei täydellisiä. Siitäkään ei voi syyttää muuta kuin testosteronia. Mutta onneksi aina välillä putoaa hetkeksi todellisuuteen. Yksi tällainen herättelijä on YLE:n radiokanavilla kuultava ohjelma Miten minusta tuli minä. Siinä esitellään toinen toistaan loistokkaamman uran tehneitä apinoita. Näitä kertomuksia on ilo kuunnella. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka eräät persoonat pystyvät tekemään niin paljon ja niin laadukkaasti.

Ehkä apina on jo siinä iässä, jolloin aika rientää liian nopeasti. Niin nopeasti, ettei päivän kuluessa ehdi tehdä yhtä asiaa enempää. Aivan luonnonlakien vastaisesti aika rupesi kulumaan kaksi kertaa aiempaa nopeammin juurikin samana päivänä, kun 50 vuotta tuli täyteen. Onkohan kukaan muu huomannut samanlaista kummallisuutta? Pientä lohtua tuovat vanhat kalenterit, jotka kertovat, että on sitä itsekin joskus revennyt moneksi. Ehkä näiden radio-ohjelmien harha onkin siinä, että niissä näkee toisista apinoista vain heidän saavutuksensa. Oma itse sen sijaan kaatuu silmille kokonaisena pakettina.

Eilinen Miten minusta tuli minä -ohjelma [1] lähetettiin suorana Helsingin kirjamessuilta. Kirjalla menee nyt lujaa, näilläkin messuilla kävi kaikkien aikojen kuhina. Huhut kirjan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja ja vaikerrukset urospentujen vähäisestä lukemisinnosta osoittavat vain lausujansa ihmisluonnon tuntemuksen puutetta. Ei poikien tarvitsekaan lukea yhtä paljon kuin tyttöjen. Miksi kenenkään ylipäätään pitäisi tehdä jotakin vain siksi, että se joidenkin itseään parempina pitävien mielestä olisi hänelle ”hyväksi”? Tällä filosofiallahan meille uskon asioitakin tuputetaan.

Eilisen ohjelman tähtenä oli kirjailija Leena Lehtolainen. Kovasti hän vaikutti jalat maassa olevalta, sympaattiselta apinalta. Hänen ensimmäinen romaaninsa Ja äkkiä onkin toukokuu julkaistiin, kun hän oli vasta kaksitoistavuotias! Lukemaan hän oppi viisivuotiaana ja hotki kolmekin kirjaa päivässä. Päiväkirjoja hän kirjoitti seitsemänvuotiaasta saakka, välillä koulutunneillakin. Kouluaineet olivat kahden vihkon mittaisia. Mielikuvitusolennot täyttivät hänen päänsä. Ei kai tällaisista lähtökohdista voi muuta tullakaan kuin kirjailija?

Taiteen tekijät ovat apinayhteisölle tärkeitä. Tämä ei kylläkään tule ensimmäisenä mieleen, jos kuuntelee poliittisten päättäjien liturgiaa tai raottaa hieman koulutusputken reaalimaailmaa. Tuottavuudella tai pisa -sijoituksilla ei luovuutta mitata eikä edistetä. Apina muistaa omalta koululuokaltaan erään vallattoman Jussin, jota ei koulutyö liiemmin rasittanut, mutta josta sittemmin kuoriutui merkittävä taiteilija. Koulu ei onneksi pystynyt lahjakkuutta vielä siihen maailmanaikaan nujertamaan.

Kirjamaailmassa kuohuu. Kaksitoista WSOY:n nimekästä kirjailijaa Sofi Oksasen johdolla uhkaavat vaihtaa kustantamoa, ellei talossa meno muutu. Heidän mukaansa kustannusosakeyhtiön hommat ovat kaaosmaisessa tilassa ja henkilökunta voi huonosti. Etenkin markkinointi tökkii ja kirjailijoiden mielipiteitä väheksytään. Ansioituneita, jopa legendaarisen maineen saaneita työntekijöitä on hyllytty. Syyllisetkin nimetään kirjeessä yksiselitteisesti. Ehkä arvaattekin? Nämä oireethan viittaavat naaraspomosyndroomaan.

Ja todellakin, kirjailijoiden tähtäimessä ovat juurikin WSOY:n toimitujohtaja Anna Baijars sekä markkinointijohtaja Tarja Virolainen. Molemmat naiset tulevat Gummerukselta. Tässä on tainnut käydä niin, että Baijars on nimittänyt ystävättärensä markkinointijohtajaksi. Kyllä ne naisetkin osaavat. Kiintoisaa on tietysti se, että kirjailijoiden mukaan WSOY:n markkinointi lähti alamäkeen jo silloin, kun markkinointijohtaja Roleff Kråkström jätti lafkan suivaannuttuaan kaupalliseen johtajaan Elina Ahlbäckiin.

Baijars ei ymmärrä, miksi häntä syytetään ja lähtee lomailemaan juuri Helsingin kirjamessujen ajaksi… Oksasta pitää yhtiössä vain kustannuspäällikkö Harri Haanpään olemassolo. Toinen henkilö, jota kirjailijat arvostavat, on yksikönjohtaja Jyrki Nieminen. Kolme naaras- ja kolme urosnimeä siististi rintamalinjan eri puolilla. Siltikin näiden naaraiden täytyy olla kymmenen kertaa uroksia parempia, niinhän meille joka käänteessä vakuutetaan. Johtopäätös: kirjailijoiden on siis pakko olla väärässä?

Jyväskylässä kuohuu myös. Siellä kirjoista halutaan tehdä bioenergiaa. Näin epätoivoiseen tilanteeseen joudutaan varmaankin vain kaupungissa, jossa on rakenteilla maailman suurin turvevoimalaitos, joka juuri on saanut luvan polttaa kivihiiltä. Alunperinhän projektia markkinoitiin vihreydellä ja puupolttoaineella. Mutta mikä oivallinen keksintö – kirjathan itse asiassa ovat puuta… Ei siis muuta kuin kirjaston kirjat uuniin palamaan.

Näin ovat päättäneet kaupungin viisaat. 16 000 kirjaa poltetaan, koska varastointikuluissa halutaan säästää. Tuo määrä kirjoja on ollut varastossa odottamassa uuden kirjastorakennuksen valmistumista. Polttoaikeista on noussut melkoinen paikallinen haloo. Ja aiheesta, sillä virkamiesten – vai pitäisikö nyt sanoa virkanaisten – perustelut ovat kovasti heppoisia. Ensimmäinen ihmetyksen aihe on, kenen taskuun ovat menneet varastoinnin hulppeat vuokrarahat. Tuollaiselle kirjamäärälle on vuokrattu tilaa 240 neliömetriä, josta kaupunki on maksanut 17 500 euroa vuodessa!

Siis reilun euron per kirja per vuosi. Montakohan vuotta niitä on jo varastoitu? Nyt sitten ruvetaan säästämään ja hävitetään 160 000 euron arvoinen kirjakasa. Taas loppuu apinan ymmärrys. Kirjat ovat hyväkuntoisia, joten mistään loppuunluetuista opuksista ei ole kysymys. Kirjahan on enemmän kuin kasa paperia. Kirjaston kirja on pala kulttuuria, yhteisillä varoilla yhteiseen käyttöön ostettu. Jos ihmisellä on sielu, silloin myös kirjalla on sellainen. Kirja johdattaa meidät uusiin maailmoihin. Se on rakas kapine kämmenellä, aivan jotain muuta kuin tiedosto lukulaitteessa.

Nopeasti arvioituna minulla on kolmisen tuhatta kirjaa työhuoneeni hyllyillä. Ne mahtuvat kymmenneliöisen huoneen kahdelle seinälle. Jos kaksi muutakin seinää otettaisiin käyttöön, huoneeseen mahtuisi 6000 kirjaa ja vielä olisi tilaa työskentelyllekin. Jos lattialle pinottaisiin pahvilaatikoita, ei olisi mikään ongelma säilöä kaikki 16 000 kirjaa yhteen huoneeseen. Tarkoitus on vain osoittaa, että joku on tehnyt todella tyhmän vuokrapäätöksen. Apina voisi luovuttaa yhden huoneen moiseen tarkoitukseen vaikkapa 300 euron kuukausivuokrasta. Kaupunki säästäisi 14 000 euroa vuodessa ja apina saisi asua kolossaan ilmaiseksi. Kaupungin olisi jopa kannattanut ostaa yksiö Kirkkopuiston reunalta ja rahdata kirjat sinne mieluummin kuin ylihintaiseen varastoon…

Kirjastohmiset vetoavat lakiin, kosteusvaurioihin ja hankaluuteen. Nämä seikat estävät kaikkien muiden ongelmanratkaisujen etsimisen. Laki estää lahjoittamasta niitä yksityisille. Erilaisiin laitoksiin niitä ei muka voi lahjoittaa, sillä ne ovat olleet kosteusvauriotiloissa. Kirjojen myynti normiapinoille taas on hankala järjestää, sillä kirjoja on kallis kuljettaa, sanoo kirjastotoimen apulaisjohtaja Raila Junnila. Samasta Keskisuomalaisen uutisesta (16.10.) kuitenkin selviää, että kirjat ovatkin Tikkakosken kirjaston yläkerrassa. Olisipa tosiaankin pitkä kuljetusmatka.

Kosteusvaurio taitaa olla nykyään taikasana, jolla voi perustella mitä tahansa typeryyttä. Samoissa tiloissa ovat olleet kaikki muutkin Jyväskylän erään sivukirjaston kirjat, joita lainataan täyttä päätä ympäri maakuntaa. Ei siis mitään varoituksia kirjaston asiakkaille, mutta jos näitä samoja kirjoja ruvettaisiin myymään, Junnilan mukaan tarvittaisiin iso varoituskyltti myyntipisteen viereen. Olisikohan sellaisen raapustaminen kovinkin kallis operaatio?

Kosteusvaurioon vetoaminen on muutenkin vallan erikoinen peruste, sillä arkistoaineistojen puhdistusoperaatiot ovat arkipäiväistä puuhaa joka puolella Suomea. Homma tehdään yleensä imuroimalla ja ISS Palvelut Oy:n Matti Suomalan mukaan Jyväskylässäkin on parhaillaan menossa useita puhdistusoperaatioita. Puhdistus ja tuuletus ovat myös Työterveyslaitoksen hyväksymät tavat tällaisten aineistojen käsittelemiseksi. Kaiken kukkuraksi keuhkotautien erikoislääkäri Kari Venhokaan ei pidä kirjoja vaarallisina.

Nonniin. Mitä tästä nyt jäi käteen? Sattumalta saman Keskisuomalaisen eräässä otsikossa kirjailija (!) Kirsti Manninen kehuu kuinka vallassa oleva nainen on takuulla asiantunteva. Naarasjohtajilla on siis takuu? Montakohan vuotta se on voimassa – kiinnostaisi tietää, sillä Jyväskylän kirjafarssin takana on ainakin kolme naisjohtajaa: kirjastotoimenjohtaja Johanna Vesterinen, apulaisjohtaja Junnila ja kirjastonjohtaja Anna-Liisa Laine. Tai sitten on olemassa toinenkin vaihtoehto. Naaraat ovatkin olleet niin ovelia, että ovat keksineet koko operaation vain saadakseen kirjastotoimelle ilmaista mainosta?

Otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla pilkun ja muunkin nussimista, mutta eihän sitä kehtaa enää tässä iässä. Apina on tähän saakka lapsellisesti kuvitellut, että kuluttajavirasto jos mikään olisi tavallisen pulliaisen ja jopa ympäristön asialla. Eilinen uutishässäkkä kertoi kuitenkin jotain aivan muuta. Päivittäistavarakauppa ry. halusi nimittäin julkistaa pitkäaikaisen alennuslappukiistansa mainitun viraston kanssa [1]. Byrokraatit kun eivät uskalla Suomessa koskaan ottaa rennosti, vaan sitä pilkkua tuntuu olevan ihan pakko…

No niin. Kuluttajavirasto vaatii, että jos kauppa haluaa myydä alennuksella viimeistä myyntipäivää lähestyviä tai muuten vaan eilisiä tuotteita, siihen ei riitä se, että pussin kylkeen lätkäistään punainen tarra, jossa mainitaan alennusprosentti. Viraston mukaan tuotteisiin pitää merkitä myös alennettu hinta ja alennettu yksikköhinta. Tämä taas teettäisi kauppiaille niin paljon lisätyötä, että tällaiset tuotteet olisi taloudellisempaa kuskata kaatopaikalle kuin ruveta niitä uudelleen hinnoittelemaan. Kaupan mukaan sekajätteen määrä lisääntyisi miljoonalla kilolla vuodessa.

Pitääkö kuluttajavirasto kuluttajia niin onnettomina luusereina, etteivät ne tajua mitään prosenttilaskusta? Miksi meidän on pikku apinoina pakko istua vähintään yhdeksän vuotta koulun penkillä, jos meitä pidetään senkin jälkeen niin tyhminä, ettemme ymmärrä, mitä miinus 50 prosenttia tarkoittaa? Apina ottaa tämän jopa henkilökohtaisena loukkauksena, sillä aletuotteet sujahtavat leppoisasti omaan ostoskoriin aina kun ne sattuvat hyppimään hyllyiltä silmille. Kerrankin apina voi yhtyä kaupan edustajan sanomisiin. Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminen: Kuluttajat arvostavat tätä etua. Se on myös sosiaalisesti tärkeä.

Kaiken huippu oli kuitenkin byrokraattien vastaisku. Kuluttajavirasto laittoi hetimiten jakeluun oman selitelmänsä asiasta [2]. Tiedotteen mukaan virasto ei ole kieltämässä aletarroja. Sillä ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että asiakkailla on mahdollisuus ostaa viimeistä myyntipäivää lähestyviä elintarvikkeita alennettuun hintaan. Siis mitä ihmettä? Pitääkö virasto meitä kuluttajia laskutaidottomuuden lisäksi myös oikeasti tyhminä, sellaisina supersikauunoina?

Eihän missään oltu edes väitetty, että virasto olisi kieltämässä aletarrat. Mutta jos asiasta tehdään liian monimutkainen ja kallis byrokraattisilla lain tulkinnoilla, lopputulos on sama kuin kielto. Kuluttajavirastohan on uhannut rangaista niskuroivia kauppiaita uhkasakolla ja sama sisältö oli myös tässä uudessa tiedotteessa: olemme ainoastaan vaatineet, että asiakas näkee tarrasta myös lopullisen myyntihinnan. Käytännössä tämä nyt vaan on sama asia kuin kieltäminen. Mitä logiikkaa tämä tämmöinen mahtaa olla?

Heh, selvisihän sekin sitten, se logiikka. Sehän on naaraslogiikkaa. Vasta tässä kirjoittamisen vaiheessa keksin nimittäin vilkaista Kuluttajaviraston sivuja. Ja mitä apinasilmäni näkivätkään. Viraston johtaja on naarasapina Marita Wilska. Myös hänen molemmat varahenkilönsä ovat naaraita, tiedotuspäällikkö on naaras ja johtokunta pursuilee naarasenenergiaa puheenjohtajanaan teollisuusneuvos Sirpa Alitalo ja varapuheenjohtajanaan professori Terhi-Anna Wilska… Naaraslogiikka taitaa suojella meidät vielä jossain vaiheessa hengiltä.

Suomessa on ihmetelty, miksi maassamme ollaan esimerkiksi EU -asioissa paavillisempia kuin paavi itse eli miksi meillä nyhrätään joka pilkun perään, kun jossain Etelä-Euroopassa osataan vetää sopivasti kotiin päin ja tulkita säädöksiä joustavasti. Ehkäpä syynä onkin niin yksinkertainen asia, että siellä etelän mailla päätösvaltaa omaavissa aivoissa esiintyy enemmän testosteronia kuin meillä täällä Suomessa.

Testosteronista puheen ollen, sitä oli tarjoilevinaan tänään Radio Puheessa esitetty Napit vastakkain -ohjelma. Terttu Lensu siinä toimitteli keskustelua, jossa ministeri Pär Stenbäck ja kirjailija Claes Andersson ”väittelivät” siitä, mikä uhkaa suomenruotsalaisuutta – vai uhkaako mikään. Jos apinalta kysyttäisiin, niin eihän sitä mikään uhkaa. Tämä(kin) vähemmistö voi kovin paksusti, kuten eräs toinen, f- alkuinen vähemmistö Suomessa. Joillakin vähemmistöillä on enemmän valtaa kuin toisilla, mikä perustuu joko rahaan tai sukupuoleen. Joskus niillä on enemmän valtaa kuin enemmistöllä, mutta silti ne jaksavat vaahdota demokratiasta.

Myös Claes oli sitä mieltä, että kysymys ankkalampiuhkista on turha. Pär yritti edustaa eri näkemystä, mutta joutui moneen kertaan tunnustamaan haluavansa – jopa ”sataprosenttisesti” – yhtyä Claesiin. Tällaiset lausahdukset aiheuttavat apinan aivoissa automaattisesti mielikuvan puhujien keskinäisestä ruumiineritteiden vaihdosta. Ehkä on niin, että ihmisapinalla tällaista nussimista tapahtuu enää vain verbaalilla tasolla toisin kuin bonoboilla, jotka moisen yhteisen näkemyksen kunniaksi todella yhtyisivät keskenään.

Siinä ”taistelun” tuoksinassa puheeksi tuli myös Folktinget eli Suomenruotsalaiset kansankäräjät. Sehän on vuonna 1919 perustettu ja vuonna 2003 annettuun lakiin perustuva järjestö, joka valvoo suomenruotsalaisten etuja. Claesin mukaan se voisi olla yhteistyöelin, mutta Pärillä on järjestöstä 40 vuoden kokemuksella paljon edistyksellisempi näkemys. Hän paheksuu vieläkin sitä, että SDP kehtasi 1970 -luvulla äksyillä siksi, ettei se saanut järjestössä ääntään kuuluville RKP:n jyrälinjan alla. Eikö demokratian pitäisi toimia juuri näin, että suurin eli tässä tapauksessa RKP päättää, ihmettelee Pär viattomasti.

Niinhän sitä voisi tyhmempi luulla. Kuitenkin muualla kuin kansankäräjillä demokratia tarkoittaa ankkalampilaisten mielestä sitä, että vähemmistö kyykyttää enemmistöä, niin eduskunnassa kuin kaikkialla muuallakin. Pahinmasta päästä on tietysti pakkoruotsi, joka maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle miljoonia, ellei kymmeniä miljoonia euroja vuodessa – sen lisäksi, että tuhansien, ellei kymmenientuhansien lähinnä urospuolisten apinananpentujen koulunkäynti menee päin persettä tällaisen täysin turhan riippakiven vuoksi.

Claes ei halunnut kritisoida RKP:tä, vaikka käytännössä sen tekikin. Ja miksi ihmeessä ei olisi tehnyt? Niin surkeat ministerit kun heillä tässäkin hallituksessa on – suomenruotsalaisilla tuntuu riittävän rahaa, mutta ei henkistä kapasiteettia. Ehkä heille tekisi hyvää istua välillä oppositiossa demokratiaa oppimassa? Claes siis totesi, ettei suomenruotsalaisia mikään uhkaa. Ja kuinka voisikaan, sillä hänen mukaansa meillä on maailman paras vähemmistösuoja, koska olemme itse sen lainsäädännön tehneet… Se mikä uhkaa meitä kaikkein eniten, on meidän oma asennoitumisemme, meidän oma arkuutemme, oma tämmönen jos ei itsehalveksunta niin mitätöiminen. Itsensä mitätöimisestä pitäisi päästä irti.

Meidän pitäisi lopettaa tämmönen uhriksi ryhtyminen, että me ollaan aina se joka kärsimme vääryyttä ja meitä uhataan. Uhrin rooli on hyvin vähän rakentava. Se, joka heittäytyy ja antautuu uhriksi ja väärin kohdelluksi, hän samalla heikentää itseään. Olen sitä mieltä, että viime vuosien keskustelussa on aivan liikaa ollut tämmöistä valitusta ja valittelua ja pessimismiä että meitä uhataan eri tavoin sen sijaan että olisimme rakentavia ja optimistisia valmiita järkeviin kompromisseihin…vähemmän surkuttelua ja enemmän optimismia ja sellaista toimintaa, joka osoittaa, että olemme hyödyksi koko yhteiskunnalle.

Tuskin olisi apina osannut tätäkään paremmin sanoa. Siksi se kannatti lainata vanhalta ja viisaalta mieheltä eli sika-apinalta. Myös eräs toinen vähemmistö ratsastaa uhripropagandalla. Ehkä heidänkin kannattaisi ottaa oppia näistä sanoista?

Ruokatuotteiden lasinsirut: täydellinen mysteeri [1]. Eviran tutkimuksissa on ilmennyt, ettei elintarvikkeista löydettyjen vierasesineiden alkuperään liity rikollista toimintaa eikä tapauksille ole löydetty yhteistä nimittäjää.

Kuinka tyypillinen “skandaali” tässä taas kerran onkaan kysymyksessä! Se kertonee jotain ihmislajin käyttäytymisestä. Joku ehkä on ihan oikeasti löytänytkin lasinsirun ruuasta ja sitten myös kaikkialla muualla ruvetaan “löytämään” siruja tai partakoneenteriä milloin mistäkin. Onhan näillä kaikilla tapauksilla yksi yhteinen nimittäjä: julkisuudenkipeys. Vai pitäisikö sanoa tyhmyys – tai suoraan, että aivokemia heittää aika suurella osalla kansaa? Kuinka ollakaan, uutisoinnin loputtua myös lasinsirut ihmeellisesti hävisivät ruokapöydistä.

Sama juttuhan se on, kun ufo-ohjelmien jälkeen kansa tekee ufohavaintoja tai innostuu yhden pernaruttokirjeen jälkeen postittelemaan leivinjauhetta toisilleen – tai uhkailemaan kouluammuskelun jälkeen samanlaisella iskulla koulutovereitaan. Kyllä olisi Evirakin voinut sanoa suoraan, mistä on kysymys, ei tuollaisia hölmöilijöitä tarvitse hienotunteisuudella kunnioittaa. Täältä puun latvasta kun tällaista meininkiä katselee, ei voi kuin onnittella itseään, ettei kuulu moiseen eläinlajiin…

Viranomnainen: Diesel-autot ovat terveysriski [2]. Ajoneuvohallintokeskuksen tutkimuksen mukaan dieselkäyttöiset autot tuottavat bensavehkeitä enemmän typen oksideja ja pienhiukkasia. Erityisesti jälkimmäiset ovat terveydelle haitallisia. Ilman epäpuhtaudet tappavat Suomessa vuosittain 200 -400 ihmistä. Vakavimmat haitat liittyvät juuri pienhiukkasiin.

Maamme hallitus vastikään suorastaan houkutteli ihmisiä ostamaan dieselautoja. Ministerilogiikan mukaan maailma pelastuisi, kun ihmiset ostaisivat uusia dieseleitä. Pienhiukkaset eivät kuitenkaan ole mikään uusi löytö eikä niitä ole missään AKE:n tutkimuksessa keksitty. Kyllähän asia on tiedetty vuosikymmenten ajan, mutta jostakin syystä asia on uutinen vasta nyt, kun AKE on asiaa ”tutkinut”. Oikeastihan AKE ei ole tutkinut mitään, vaan on ostanut jonkinlaisen kirjallisuuskatsauksen VTT:ltä (Laurikko, J. 2008: Dieselhenkilöautojen ympäristöystävällisyys).

Vaikka tässä ei nyt mitään uutta olekaan keksitty, on toki hyvä, että asia tulee otskoihin vaikka tällä tavalla. Tietysti ne oikeat tutkijat, jotka ovat asiasta yrittäneet muistuttaa, saattavat tuntea riittämättömyyden tunteita, koska media ei ole heistä jaksanut innostua. Diesel ei todellakaan ole mikään ihmeaine, joka ratkaisee liikenteen ongelmat – ei edes kasvihuonekaasujen osalta. Raportti sinänsä on hyvä yhteenveto aihepiiristä ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksista. Kannattaa lukea.

Sdp:n euroehdokas Mitro Repoa uhkaa erottaminen kirkosta [3]. Erottamisperusteena on kolme kanonista säännöstä 100 -luvulta ja 400 -luvulta. Niiden perusteella Repo voitaisiin erottaa paitsi virastaan myös koko kirkosta.

Kuinka herkullinen aihe ateistille! Yritän pysyä nahoissani ja vain kainosti ihmetellä, eikö tällainenkaan saivartelu aukaise tavallisten apinoiden silmiä huomaamaan, millaisille suvaitsemattomuuden tiivistymille suurin osa laumasta edelleen kantaa anemaksujaan – eikä tässä ortodoksikirkko ole sen pahempi kuin mikään muukaan. Ehkä Repo ei ole käyttäytynyt täysin korrektisti pukeutuessaan papin kaapuun politiikkaa tehdessään, mutta saavathan kaikkien muidenkin ammattien edustajat virkavapaata ehdokkuutensa ajaksi.

Ilman papin vikaa Mitro vaikuttaa varsin sympaattiselta ja hauskalta hepulta, jota jopa apina voisi digata. Ehkä hän on vain eksynyt väärään yhteisöön samoin kuin eräs seksikäs entinen naispoliitikko? Jo tuo seksikäs -määre saattoi kertoa puolueettomalle tarkkailijalle vuosikausia sitten, ettei Suvi-Anne Siimes voi olla mikään aito kommunistien jälkeläinen. Nyt hän sitten onkin paljastanut oikeat karvansa ryhtymällä tukemaan kokoomuksen eurovaaliehdokasta.

Insuliinimyrkyttäjälle elinkautinen murhasta ja murhan yrityksestä [4]. Oikeus katsoi sairaanhoitaja Katariina Lönnqvistin syylliseksi kehitysvammaisen vanhuksen murhaan ja yritykseen tappaa alle vuoden ikäinen sukulaisvauva.

Perushoitajaa epäillään murhasarjasta Helsingissä [5]. Kyseessä olisi Suomen rikoshistorian synkin henkirikossarja. Tällä hetkellä listalla on epäilyt 21 naispuolisen vanhuksen murhasta tai murhan yrityksestä myrkyttämällä.

Kuinka herkullinen aihe tämä olisikaan antifeministille, ellei se olisi niin järkyttävä. Apinalla ei ole koskaan ollut muuta kuin hyvää sanottavaa ja hyviä kokemuksia hoitajista. Eräät ovat varsinaisia enkeleitä. Mutta sitten taitaa naistenkin sukukunnassa olla se toinen pää, josta ei paljon puhuta ja jota ei ole haluttu edes ajatella.

Tällaisten tekojen motiivia on todella vaikea ymmärtää. Helppo ratkaisu olisi leimata tapaukset vain aivotoiminnan sekoamiseksi, mutta Katariina todettiin järjissään olevaksi. Ehkä he ovat vain keksineet omat lääkkeensä vanhusongelman ratkaisemiseksi – tai sitten he saavat toiminnastaan kiksejä – hieman pedofiilien tapaan. Apina ennustaa, että tällaisista tapauksista tulee vielä lähes yhtä suuri yhteiskunnallinen ongelma kuin pedofiliasta konsanaan. Ilmiö on tähän saakka vain onnistunut pysymään pimennossa.

Miksi pahoinvointi työpaikoilla lisääntyy? [6]. Pelko on työpaikoilla yleinen vieras, ellei jo ihan isäntä. Taantuman varjolla on entistä helpompi tiristää työntekijöiden viimeisetkin mehut kapitalismikoneiston voiteluaineeksi. Palvelualojen ammattiliiton viestintäjohtaja Timo Piiroisen mukaan työntekijät eivät enää uskalla kertoa kokemuksiaan edes liitolle.

Tämä ilmiö on tietysti ikuisuuskysymys. Osa työnantajista yrittää aina saada helppoa rahaa päästäkseen paksun setelitukun kanssa mahdollisimman nuorena hulahulatyttöjä naurattamaan. Siinä kiimassa ei ole mitään merkitystä sillä, mitä ehkä jollekin työntekijälle tapahtuu, pysyykö tämä edes hengissä vai sairastuuko muuten vaan lopuksi ikäänsä. Tällainen suhtautiminen työelämään on kuitenkin levinnyt kuin rutto 90 -luvun laman jälkeen. Se on levinnyt myös julkiselle sektorille, jossa halutaan väkisin soveltaa kappaletavaratuotannon pelisääntöjä apinoille suunnattujen palvelujen tuottamisessa.

Jokaisen tuottavuus -sanan lausuminen on julkisella sektorilla naula hoitajien, toimistosihteerien, asiantuntijoiden ja palomiesten arkkuihin. Sopii muistella, ketkä rakkaista ministereistämme eniten ovat kunnostautuneet tämän sanan käytössä. Sitä hoetaan kvartaalitalouden aikakäsitys aivoissa ja samalla unohdetaan, että pitkässä juoksussa kaikki kostautuu moninkertaisin kustannuksin. Kun työväki sairastaa, ei yrityskään voi olla terve.

Tutkija Jari Luomanen Tampereen yliopiston johtamistieteen laitokselta pitää epävarmuuden lisääntymistä työpaikoilla selviönä samalla, kun motivaatio ja työhön sitoutuminen vähenevät sairastelun, uupumisen ja äkkikuolemien lisääntyessä. Työntekijät ovat pelon ilmapiirissä heikoilla. Silti kukaan ei pidä ääntä sen ainoan lääkkeen puolesta, joka antaisi valtaa työntekijöille. Se keino olisi vauvasta vaariin maksettava perustulo, jota olen jo moneen kertaan yrittänyt mainostaa. Se antaisi apinoille mahdollisuuden haistattaa orjapiiskureille pitkät. Mutta tätä ei halua kukaan vallan syrjässä sinnittelevä, sillä siinä samalla valtaansa menettäisivät työnantajien lisäksi virkamiehet, poliitikot – ja ammattiliitot. Eihän olisi enää tarvis liittyä mihinkään liittoon, kun elämä olisi järjestyksessä joka tapauksessa.

Lehti: Vappu Pimiä väsyi työputkeen [7]. Vappu on onnellinen, että Tansii tähtien kanssa -ohjelman juontaminen loppui, koska hän oli keväällä jo aika väsynyt. Niinpä koko kesän mittainen loma tulee tarpeeseen.

Hmmm. Apina muistelee, että meille tarjoillaan lähes päivittäin myyttiä, jonka mukaan naisen pitää olla kymmenen tai kymmeniä kertoja miestä pätevämpi pärjätäkseen ”miesten maailmassa”. Nythän meillä on tässä hyvä vertailukohta, sillä tanssiohjelmaa juonsi myös eräs Marco Bjurström, jota juuri ja juuri voitaneen pitää miehenä. Jäämme siis odottamaan, milloin Marcopoika astuu median eteen valittamaan ylivoimaista työtaakkaansa. Onvathan juontajat joutuneet parituntiseen urakkaan jopa yhtenä iltana viikossa. Mutta se ilta onkin sunnuntai, mikä lisännee rasittavuutta kolmanteen potenssiin. Silloin lienee ymmärrettävää, että pätevimmästäkin naaraasta mehut irtoavat…

PS. Seurasaari viettää tänä kesänä 100 -vuotisjuhliaan. Reviirillä puuhastelee kaksi poppoota, talkooluonteinen Seurasaaren ystävät ry ja virallinen organisaatio Seurasaarisäätiö. Edellisen edustajat Maija Auramies ja Valeri Saltikoff kritisoivat juhlavuoden olematonta ohjelmaa. Seurasaarisäätiön pääsihteeri Aila Nieminen ei ymmärrä kritiikkiä. Hänen puheenvuoronsa oli tyyppiesimerkki siitä nolosta tilanteesta, kun haastateltava jää kiikkiin rysän päältä. Kiitokset valppaalle toimittajalle Janne Koskiselle, joka oli tarpeeksi röyhkeä paljastaakseen Ailan valheet tuoreeltaan. Kannattaa kuunnella, jos kaipaa pientä hupia työpäivän lomaan [8].

Event Preview: Worlds are over, World Cup rules

LAHTI (FIN), 3 March 2009 – The World Championships in Liberec (CZE) and their surprising results – no gold medal for European athletes – are over. Now, the DKB FIS Nordic Combined World Cup will continue in Lahti (FIN). The battle for  first place in the overall between Anssi Koivuranta (FIN) and Magnus Moan (NOR) is still open!

Quick facts:

• Timetable: Thursday, 5 March 2009, 2:30 pm: provisional competition round. Friday, 6 March 2009, 2:30 pm: jumping session, HS 130; 4:15 pm: Gundersen, 10 km (5 x 2 km). Saturday, 7 March 2009, 2:30 pm: jumping session, HS 130; 4:15 pm: Gundersen, 10 km (4 x 2.5 km).
• The Salpausselän Kisat, the Finnish name for the Lahti Ski Games, will be held for the 84^th time this year. Not only Nordic Combined competitions will be held, but also Ski Jumping and Cross Country events.
• In the overall World Cup ranking, Anssi Koivuranta (FIN/1169 points) and Magnus Moan (NOR/1120) are divided by only 49 points. Bjoern Kircheisen (GER/840) and Bill Demong (USA/820) will fight for third place in the overall. Their chances of getting first place are purely mathematical.
• Double World Champion Todd Lodwick (USA) will not compete in Lahti; he already flew home to his family in Steamboat Springs. Also not present in Finland is Ronny Ackermann (GER), who will also skip the season’s last events. His main goal is to recover from a illness-dominated winter and to prepare in the best possible way his 2010 Winter Olympics campaign.
• Lahti is the capital of the Päijänne Tavastia region located in the province of Southern Finland. It is situated on a bay at the southern end of lake Vesijärvi about 100 kilometers north-east of the capital Helsinki and about 350 kilometers from the Russian town of St. Petersburg. In English, the Finnish word Lahti literally means bay and Vesijärvi means water lake.
• The town is best known for its Salpausselän kisat. The Ski jumping events of the Lahti Ski Games are part of the Nordic Tournament. It has been the only city to host the FIS Nordic World Ski Championships six times, doing so in 1926, 1938, 1958, 1978, 1989, and 2001.
• Born in Lahti: Jari Litmanen, football player; Pasi Nurminen, former NHL goaltender; Toni Lydman, Buffalo Sabres Ice hockey player; ski jumpers Toni Nieminen and Janne Ahonen; Ilona Jokinen, sioprano opera singer; Jarkko Laine, Race Director assistant in the current DKB FIS Nordic Combined World Cup.
• Sister cities are e.g. Garmisch-Partenkirchen (GER); Suhl (GER).
• There is a Lahti in the sky, too. The asteroid 1498 Lahti was named after the city by its discoverer, the Finnish astronomer Yrjö Väisälä.

Los argentinos David Nalbandián y Juan Martín del Potro se clasificaron finalistas en los torneos de Auckland y Sydney, respectivamente, que otorgan 480.750 dólares en premios, se juegan sobre superficie rápida y son preparatorios para el Abierto de Australia, primer Grand Slam del año, que comenzará el próximo lunes en Melbourne.

En el Heinecken Open de Auckland, Nueva Zelandia, Del Potro, primer cabeza de serie,  le ganó al peligroso sueco Robin Soderling por un doble 6-3, y jugará la final ante el norteamericano Sam Querrey, número 36 del mundo, buscando su quinto título en seis finales disputadas. Este será el primer encuentro entre el tandilense y el norteamericano nacido en San Francisco hace 21 años.

David

Mientras tanto, en Sydney, Australia, David Nalbandián, cuarto favorito, aumentó 7 a 0 sus victorias ante el francés Richard Gasquet. En esta ocasión el cordobés se impuso con un marcador de 6-4 y 6-3. Su rival en la final será el finlandés Jarkko Nieminen, quien dio la sorpresa del torneo al derrotar al primer preclasificado y número tres del mundo, el serbio Novak Djokovic 6-4 y 7-6. El historial entre Nalbandian y Nieminen (quienes se conocen desde la época de juveniles) favorece al de Unquillo por 6 a 4.

Foto Nalbandian: www.davidnalbandian.com

Did you see him play?! I underestimated him big BIG time. Youzhny had gone through 4 matches in an impressive way and therefore thought that Tsonga would be tough, yes, but should be a close match where the Russian prevails. No WAY! Tsonga just played better than ever! He did not miss too many shots and those that were unforced, were not in decisive rallies or points.

I just cannot find anything I would give him a B+ for. Forehand was cool and precise. Backhand reminded a lot of Safin, with the angles with the precision, with the pace. Serve was rock solid and looked pretty heavy. Volley, probably to an A+. Considering that he is like 200lbs, 90 kg, being an effective serve-volley player…. well it ain’t that easy damn it!

And that’s another thing that amazed me. His movement and court coverage was beyond impressive. I’ve seen him in action before, but never this effective on every single aspect of his game. If this guy can move like that, I think players like Safin, Roddick, Berdych…etc. should have a look and learn.

Now it’s Nadal! Can he create some history and go all the way? I still think Youzhny and his game, would do more damage to Nadal. Tsonga’s game might be the offensive type that Nadal likes to play against. Nadal adores passing shots and there should be plenty of them when they meet. But that’s over a day away.

Nadal got through his match against Nieminen with ease. Nieminen didn’t seem to interested after that first set. It’s like players lose motivation when they see that they don’t get anywhere against Rafa. Oh well, that made Nadal’s road to a HC slam a little shorter.

Tomorrow Djokovic will try to beat another speedy gonzalez. But Ferrer should be tougher than Hewitt. It really depends on Djoko. If he has some of those periods where he makes numerous errors, this match could go long. And if Ferrer hits those groundstrokes like in TMC, well the match could be a short one in his favor. Unpredictable. 51-49 to Djoko.

Federer vs Blake. 7-0. Will it be 8? I want to believe it will not, but Blake just does not have that extra something to distroy Federer. Maybe he watched the tape of the Tipsy-match and stole some ideas… Federer will have to make 100 errors for Blake to win. It may happen….

… and I think the last 8 players are 8 best right now.

No big surprises in today’s 4th round. Djokovic beat a willing, but tired Hewitt. Ferrer beat his friend Ferrero as expected. Federer did not need 5 sets to send big serving Berdych home.

Tomorrow’s matches are the bottom two. First up in the mid-day heat, Nadal will have to overcome Nieminen. I think it’s comparable to Federer-Berdych. Nadal will take it in three but with some problems on the road. It seems like Nadal has been able to play better for every match and should be headed for his first hard court SF.

Now Youzhny vs Tsonga is a different story. Youzhny seems to handle defensive players quite well, but I don’t know if Tsonga will allow Youzhny to hit his backhand to often. Some people think Tsonga will get an easier match this time, compared to Gasquet. I think it depends on how well Tsonga is able to serve. If he can serve and be effective on the net, like against Murray, then he will be in a good position to take it. If Tsonga plays well enough in his own serve, he should be in a good, confident position to hunt for a break of serve. I would have liked to see these two in separate matches because I want them both to win. But as Youzhny has tried longer and is somewhat older I will probably want to see him in a potential SF against Nadal.  He also stands a better chance against Nadal than what Tsonga does. But that’s far in the future and just silly predictions.

I try to be as neutral as possible. But I’m not! Why would I want to see Davydenko in a QF or SF, when I can get Youzhny up there? Even with Youzhny having the potential to beat most players on the tour, there was probably not much doubt that Davydenko would take the match. With some struggle, with some sweat and maybe even tears…

Instead, Youzhny played like a champ and took the match in 3 straight forward sets, playing better and better for each one.

Another one of my favorites is mr. Tsonga. I remember wanting to see him beat Gasquet at Wimbledon. Gasquet took that one. So who should naturally take this one? YUP, Tsonga! 6-2, 6-7, 7-6, 6-3

Awesome display (reliable sources say) about this late bloomer. Now it’s going to be a late bloomer show as he will take on Youzhny in the QF. What is a little fun, is that if Nadal advances, I really think any of these two can beat Nadal in the SF. We know Youzhny could, and Tsonga’s play is quite well suited for a Nadal semi final.

As I really did excpect, Kohlscheiber ran out of fuel and was nowhere near the play he showed against Roddick. Serve was back to normal or even worse. Still became a close battle as Nieminen isn’t the most reliable player either. Best man won either way and will wait for Mathieu or Nadal in the QF.

Speaking of which… Does the horrible record against Nadal mean anything to him? I have seen some of his time on court here and he seems to be playing his best tennis. Last meeting went to 3 sets on the hard courts in Canada. This could easily go to 5 sets if Mathieu is his regular self, but I won’t rule him out just yet. If Gilles Simon can make Nadal sweat and almost take a set, the more talented and experienced Mahtieu will dig deeper.