Nuorison arvoja ja asenteita selvittävästä Nuorisobarometristä selviää, että väestötasolle yleistettynä löytyy Suomesta kyselytulosten perusteella yli 70 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joille julkisuuden tavoittelu on vähintään melko tärkeä motiivi taide-ja kulttuuriharrastuksille, kerrotaan uutisissa. Lue uutisista lisää.

“Joka kymmenes nuori (kuinkahan moni aikuinen?) haluaa julkkikseksi” on yksi päivän uutinen. Tässä ei ole yllätystä, kun kuulee näiden erilaisten kisailujen ja tosielämän sarjojen suosiosta. Paremminkin luku tuntuu pieneltä siihen ääneen nähden, mitä asiasta pidetään. No, taitaa olla se joka kymmenes tätä äänekkäämpää porukkaa.

Mä vaan ihmettelen tuota kaipuuta. Veikkaanpa, että monelle koko juttu perustuu täysin väärälle kuvalle sen julkisuuden ihanuudesta. On varmaan kiva olla julkisesti ihailtu, mutta entä se toinen puoli?  Julkkiksella ei ole taviksen tapaan omaa elämää, jossa saa olla ihan rauhassa. Niin media kuin kateelliset kanssaihmiset kaivavat jokaisen sanasi ja tekosi (myös vapaa-ajaltasi) esiin ja ne levitetään kaikkien silmille nähtäväksi.  Jos sitten menet ystäväsi (siis ystävän, ei kumppanin, rakastetun, salarakkaan tms.) kanssa vaikka syömään, kohta mediat kertovat teillä olevan suhde.
Oikeasti julkkiksena eläminen on varmaan aika raskasta. Ja harvalle siitä tulee taloudellinen kultakaivos, joka korvaisi edes vähän menetettyä omaa elämää.
Minä vaan ihmettelen…

Laitoin tänään nimen paperiin ja nyt mulla on hajautettu säästövakuutus laitettu vetämään. Oon tässä koko illan opiskellut talousasioita mielenkiinnolla ja taas pari tietynlaista itsestäänselvyyttä on tullut huomattua, mitä ei ennen vain osannut edes ajatella.

Nyt mulla alkaa ensimmäinen varsinainen projekti tämän asian tiimoilta ja se on:

1) Hankkiudu eroon kulutusluotoista ja mahdollisesti myös muista lainoista

Realistisesti homma lähtee siitä, että laitan leijonanosan ensi kuussa saapuvista veronpalautuksista MasterCardin laskun maksamiseen. Onneks mulla on matala luottolimitti siinä, nimittäin limitit paukkuu aika lailla tällä hetkellä. Yritän saada koko paskan maksettua sitten ens kuussa, olispahan sitten yks huoli vähemmän.

Opin myös selvällä järjellä oivallettavissa olevan keinon; Miten saisin maksettua kaikki lainani asuntolaina mukaan lukien hieman yli viidessä vuodessa pois panostamatta enempää kuin 100€ /kk enemmän kuin normaalisti lainojen lyhennykseen! Normaalilla aikataululla siihen kuluisi vielä arviolta 13,5 vuotta. Idea on todella yksinkertainen, mutta sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi aivan heti. Uskomaton pudotus kuitenkin tuolta 13,5 vuodesta hieman yli viiteen vuoteen satasen panostuksella. Tosin ilman sitä satastakin saisin samalla mekanismilla tiputettua maksuajan 7,5 vuoteen. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Vaatii vain hiukan suunnitelmallisuutta ja tietenkin tiukkaa itsekuria. Mikäli joku haluaa kuulla lisää, niin ottakaa yhteyttä ihmeessä niin kerron lisää. Idea on todella yksinkertainen eikä siinä välttämättä tarvitse maksaa senttiäkään enempää, minkä jo nyt lyhentelee kuukausittain velkojaan.

Jokatapauksessa elämäntilanteeni on nyt sellainen, että keskityn aluksi maksamaan nuo kulutusluotot pois, eli mun tapauksessa MasterCard sekä VISA. Ne kun on hoidettu, alkaa rattaat pikkuhiljaa pyörimään yhä sulavammin. Pienenä vinkkinä voisin mainita että älä hanki luottokorttia, ellet matkustele ulkomailla paljon. Ulkomailla VISA esimerkiksi on pirun kätevä, mutta kotimaassa se aiheuttaa kaiken mielihyvän lisäksi loppupeleissä vain hankaluuksia ja pahoinvointia itseni kaltaiselle lurjukselle. Kjeh kjeh.

Niinjoo, vielä…

Päivän piristys ja kevennys ja kaikkea siihen vielä päälle tulee tässä:

Osta jotain yhdella eurolla, ja laita se euro tekemään sinulle 112 miljoonaa euroa!

Paina ylläolevaa tekstiä niin kyseinen uutinen avautuu uuteen välilehteen ^__^

Olen jo ehtinyt elää monta keski-iän kriisiä. Kun sellainen osui kohdalle ensimmäisen kerran, vaihdoin uraa. Toisella kertaa otin avioeron. Nyt kolmas kriisini sarjassaan suuntautuu ikään. Yritän selitellä itselleni sen johtuvan siitä, että eksäni ikäerosta johtuen vietin suuren osan elämääni itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Että nyt on jonkinlainen pay-back-time, kadonneen nuoren aikuisuuden metsästys. Ainakin minun on vaikea ajatella itseäni ihmisenä, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi.

Myös parhaat naisystäväni ovat järjestään minua nuorempia. Niinpä olin perjantai-iltana katsomassa keikkaa, vapaaehtoisesti. Paikka oli rähjäinen ja toimimattomien vessojen seinät olivat peittyneet grafiitteihin. Peilin edessä parveilevien nuorten naisten penkoessa meikkejään huomasin käsilaukkunikin olevan aivan vääränmallinen. Keikan alettua yleisö ravisti ilmassa nyrkkiä rämisevän musiikin tahtiin ja huusi mukana, kun laulettiin pahoista ihmisistä ja siitä miten paljon pahempi toistaan kumpikin oli. Välillä taoin nyrkkiä ilmaan ja yritin päästä tunnelmaan. Yritys ontui, mutta yrittänyttähän ei laiteta, eihän?

Keikan puolivälissä huomasin edessäni olevan nuoren miehen, eikä keikalle lähtö enää ollut sellaista ajanhukkaa, joksi sen ensin ajattelin. Yhtäkkiä ymmärsin kaikkia ällöttäviä viisikymppisiä miehiä, jotka letkauttelevat aivan liian nuorille tytöille hävyttömyyksiä ja kuvittelevat kaikenlaista. Minulle tuli nimittäin vastustamaton halu nipistää miestä takapuolesta. Ehkä viidenkympinvillityksessään älyttömästi käyttäytyvät miehet hekin tietävät miten toivottomia yritykset ovat? Ehkä hekin lopuksi jotain vastustamatonta nähdessään kohauttavat olkapäitään ja ajattelevat elämän tarkoitetun elettäväksi: miksi hillitä itseään, kun pelkkä ajatuskin jo antaa mielihyvää – ja ehkä kuitenkin voisi onnistaa hyvänä päivänä, kun jumalat ovat suosiollisia ja aurinko paistaa?

Laiton nipistyksen nuoremman kollegani kontolle ja nauroin katketakseni päälle. Nuori mies ei minua noteerannut, enkä itsekään tule muistamaan tapahtunutta kauaa – se oli tuskin edes pieni solmu elämän pitkässä helminauhassa. Sen sijaan tulenen muistamaan sen, että mies, joka kieltäytyy vastaamasta ikää kysyttäessä, on takuulla jopa nuorempi kuin joksi häntä ensin ajattelit. Sellaisen nimittäin poimin matkaani loppuillasta. Pitää myöntää, että tämä ikäkriisi on hauskin koskaan kokemistani kriiseistä.

Lähes puolet viime vuonna kuolleista huumeidenkäyttäjistä oli 15-29-vuotiaita, kerrotaan uutisissa. Nuorimmat olivat viime vuonna 17-vuotiaita. Lue uutisista lisää.

Joka yhdeksäs 13–17-vuotias nuori on viillellyt itseään. Yllättävän suuri viiltelijöiden määrä ilmenee tuoreesta tutkimuksesta, johon haastateltiin 2 400 nuorta vuonna 2004, kerrotaan uutisissa. Uutisissa lisää asiasta.

Työkokemukseni perusteella tulee kyllä mieleen, että tilanne on tuosta muuttunut – huonompaan suuntaan. Tutkimuksen haastattelut on tehty v. 2004, joten viidessä vuodessa tilanteenmuutos on voinut olla aika suuri. Ainakin asiasta kysytään jatkuvasti ja yhä nuoremmat.

Terveystieteen maisteri Marja-Liisa Rissanen tarkasteli väitöstutkimuksessaan suomalaisten nuorten itseensä kohdistamaa viiltelyä ja kehitti teoriapohjaa itseään viiltelevien nuorten auttamiseksi.

Rissanen havaitsi, että itseään viiltävä nuori näyttää ulkoisesti voivan hyvin ja on tunnollinen sekä läheisistään huolehtiva, etenkin, jos näillä on ongelmia. Sisäisesti nuori on hyvin herkkä, hänellä on heikko itsetunto, ja hän pitää itseään muita huonompana. Hän kokee itsensä yksinäiseksi ja häpeää viiltämistään, kerrotaan uutisissa.  Lue uutisista lisää tärkeästä asiasta!

Vuosikymmenten ajan nuorten parissa työskennelleenä veikkaan, että oikeusministeriön päätöksestä uuden alkoholirikoslain toteutuksen suhteen syntyy vielä aikamoisen iso meteli. Marraskuun alusta poliisilla on oikeus tarkastaa alle 18-vuotiaan nuoren tavarat ja mahdollisesti löytyvät alkoholijuomat saa ottaa pois ja hävittää. Lisäksi asiasta voidaan määrätä 20€:n rikesakko. Olennaisena tässä on myös se, ettei tarkastus saa loukata henkilökohtaista koskemattomuutta.  Tästä tullaan varmasti vielä keskutelemaan moneen kertaan.

Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu (toteutus voi olla vaikeaa), mutta ainakin asia antaa muistutusta siitä, että kun laki sanoo rajan olevan 18v. sen myös tulee tarkoittaa sitä.  Nythän moni pitää lakia täysin pilkkanaan tässä asiassa. Aivan eri asia onkin sitten se, mikä on raja ja onko se kuinka tarpeellinen.  Kielletyn hedelmän maistaminen houkuttaa ja ikäviä seurauksia on tästä ollut aivan liikaa ihan viime aikoinakin.

Marraskuun alusta lähtien poliisilla on oikeus tarkastaa alle 18-vuotiaan mukana olevat tavarat ja päällisin puolin hänen vaatteensa, jos on todennäköisiä syitä epäillä nuoren pitävän hallussaan alkoholia. Tarkastus ei saa loukata henkilökohtaista koskemattomuutta. Uusilla alkoholirikoksia koskevilla säännöksillä halutaan nykyistä tehokkaammin puuttua alaikäisten alkoholin hallussapitoon, kerrotaan oikeusministeriön tiedotteessa.  Lue ministeriön tiedotteesta lisää.

Minua huolettaa uutiset, joiden mukaan 18-29-vuotiaista jopa 8% ilmoittaa, ettei usko jaksavansa työelämässä edes kahta vuotta enää. Haastatellut kertovat ongelmaksi nimenomaan työn henkisen rasittavuuden.  Samassa yhteydessä ilmeni, että esim. kaupan kaksivuorotyö koettiin liian raskaaksi.

Vähän hiipii mieleen ajatus, onko nuorten odotukset työelämän suhteen kohdallaan. Mikä on se, joka ihan perustyössä kaupassa voi noin ahdistaa?

Mikä merkitys on asiassa tutkimustuloksella, että samat nuoret eivät harrasta lainkaan liikuntaa, useimmat tupakoivat ja käyttävät alkoholia vanhempiaan enemmän?

Millä tämä nuori väki kuvittelee elävänsä vuosikymmenten ajan, jos työssä ei jaksa olla?  Mistä tulee elämiseen tarvittavat tulot?

Toki työolosuhteisiin voi aina panostaa, mutta jos asenne on sellainen, ettei noin nuorena kestä paria vuotta, tilanne on kyllä tosi pahassa solmussa.  Pitäisi varmaan viedä aluksi katsomaan näitä teräsmummmoja ja teräsvaareja, jotka vielä yli 70-vuotiaanakin jaksavat tehdä töitä – ja tekevät!  Ihan vaan malliksi.

Koululaisen tavallisin uniongelma on unirytmin puute, kerrotaan uutisissa. WHO:n tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy väsymykseen on toistuvasti liian lyhyeksi jäävät yöunet. Uutisissa lisää.

On aika kulkea nuoren rinnalla kappaleen matkaa! Moni nuori (no, aikuinenkin) taistelee oman itsetunnon ongelmien kanssa. Koetaan oma olemuksensa vastenmieliseksi tai vääränlaiseksi, koetaan, etteivät muut pidä koska… ja selityksiä löytyy vaikka miten paljon.  Moni nuori kertoo jättävänsä menemättä muiden pariin, “kun ne kuitenkin katsoo, että mitä toi täällä tekee”.  Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon!

Nyt on aika antaa nuorille eväitä oman itsetuntonsa vahvistamiseen! Jokainen on arvokas omana itsenään. Jokaisessa on hyvää ja vähemmän hyvää, joten miksi emme korostaisi sitä hyvää sen vähemmän hyvän asemasta?
Ulkonäkö ei ole kaikki!  Kun huolehdimme, että ulkonäkö on siisti ja puhdas, loppu on osa meitä. Tulee mieleen eräs nuori tyttö vuosien takaa: hän oli reippaasti ylipainoinen, mutta hoiti muuten ulkonäköään mallikkaasti ja suhtautui itsensä lisäksi toisiin ihmisiin ystävällisesti… hänellä oli todella paljon ystäviä!

Ratkaisevaa onkin usein se, miten suhtaudumme itse itseemme!

Onkin aika opetella näkemään muut ihmiset tasaveroisina ja tutustumisenarvoisina ihmisinä. On aika lopettaa sen pohtiminen, mitä muut meistä ajattelevat. Varsinkin, kun tosiasia on, että useimmat eivät ajattele meistä yhtään mitään.  Askel kerrallaan totumme siihen, että olemme arvokkaita ihmisiä, aivan kuten kuka tahansa muukin.
Ne askeleet on vain ensin otettava.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tutkimus osoittaa muun muassa, että internetin luvattomia vertaisverkkoja eniten käyttävät nuoret syyllistyvät selvästi muita useammin sekä varkauksiin että väkivaltaan, kerrotaan uutisissa.  Tutkimuksen mukaan nuoret rikosten tekijät ja uhrit ovat usein samoja henkilöitä. Lue uutisista lisää.

Eilen käytiin Paavon kanssa hki tourilla. Ei paljoo luisteltu mutta hienoja paitoja tarttui mukaan, ja kuviakin voisi julkaista jossain vaiheessa.. Viimeaikoina on tullut rullailtua paljon, muttei stuntteja. Uusi editti olis suunnitteilla, pitää varmaan lähteä kuvaamaan joku päivä..

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan

kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.

(Aaro Hellaakoski; Jääpeili 1928)

Joka kolmas brittinuori on tullut kiusatuksi teknologian keinoin, kerrotaan uutisissa.  Kyseessä on mm. tekstarit, pilasoitot ja netti. Lue uutisista lisää.

Esikoiseni on 16-vuotias. Hän ottaa yhä enemmän vastuuta omasta elämästään ja minun äitinä pitää osata sitä hänelle antaa. Kohtuullisesti ja turvallisesti, asia kerrallaan. Kypsyys ja aikuisuus rakentuu ja treenautuu jokaisen arkisen asian myötä. Itsenäinen päätöksenteko häämöttää parin vuoden päässä, mutta siihen pitää kasvaa. Kerralla valmius ei synny kenellekään. Aikamoinen prosessi siis, sekä vanhemmalle että juniorille.

Kasvu tapahtuu käytännön tilanteissa.Siinä että aikuinen siirtää aikuistuvan nuoren hoidettavaksi asioita, joita on ennen itse automaattisesti hoitanut – oli kysymys sitten pyykkihuollosta tai matkatavaroiden pakkaamisesta. Tuota jälkimmäistä meillä tehtiin eilen, kun esikoinen valmistautui hiihtolomamatkaan. Huone lainehti lautakenkiä, kypärää, laskutakkia ja -housua, lautabägiä, vaihtovaatteita viikoksi, pyyhettä, bussievästä. Poika pakkasi, ja aina välillä minä löysin itseni emoilemasta vierestä ikäänkuin hän olisi viiden vanha ja taitamaton arvioimaan, mitä reissussa tarvitsee. Kyseessä oli kumminkin kolmas ryhmäreissu ja pojalla kokemusta siitä, mitä matkalla tarvitaan.

Äidin vaikea haaste onkin luopua emoilusta ja oppia tukemaan lapsensa itsenäisiä päätöksiä. Äitiys ja sen vaatimukset muuttuvat ja paras palvelus kasvavalle nuorelle on osata päästää irti – antaa lapsen kasvaa terveesti erilliseksi.

ASIAA VANHEMMUUDEN ROOLEISTA http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=51

Usein huomaan oppineeni elämästä jotain ja minusta on tullut entistä viisaampi.

Katson ympärilleni ja näen joka paikassa enenevässä määrin yhä nuorempia ihmisiä. Lääkärin vastaanotolla minua hoitaa nainen, joka on tuskin täyttänyt kolmeakymmentäkään. Entä sitten tietokonenörtit, jotka asiantuntevasti korjaavat koneeni ja hävittävät virukseni – niin kovasti nuoria ovat hekin. Puhumattakaan nuorena tyttönä ihailemistani armeijan miehistä, jotka ovat silmissäni muuttuneet hädin tuskin rinnasta vieroitetuksi lapsiksi. Voi olla, että he kaikki osaavat ammattinsa, mutta mitä he vielä voivat tietää elämästä?

Kun näen, miten enemmistöstä itseäni vanhempia onkin tullut enemmistö itseäni nuorempia, muistan aina hyvin, miten paljon olenkaan elämästä oppinut. Kun tällaista kehitystä on nyt tapahtunut lähes päivittäin yli neljänkymmenen vuoden ajan, voin vain ihmetellä itsekseni, miten vähän tiesinkään maailmasta ennen viisastumistani. Miten ylipäätään selvisin kanssakäymisestä ihmisten kanssa, kun ymmärsin heitä niin vaillinaisesti? Menetin monia ystäviä, paukutin monia ovia perässäni.

Nyt, kun olen viisaampi, en esimerkiksi enää lopeta ihmissuhteitani itkuun ja hampaiden kiristykseen. Poistun näyttämöltä hitaammin ja harkitummin, ymmärtäen, että jos maailmani ei sovi yksiin jonkun tietyn henkilön kanssa, ei meistä kummankaan tarvitse olla hullu. Jatkan rinnalla, jos ja kun polku on tarpeeksi leveä molemmille. Jos se ei ole, etsin toisen polun, tai näytän tiehaarassa vieressäni kulkeneelle muita mahdollisuuksia. Ihmissuhteista on iän myötä tullut niin paljon yksinkertaisempia.

Hieman huvittuneena ja ymmärrystä tulvillaan seurasin erään tavaratalon vessassa kasvonsa peittävää nuorta, joka tuskaantuneena voihki kaverilleen: ”Mä en kestä, mä kuolen, mua hävettää niin hitosti!”. Hetken kuunneltuani päätin rikkoa suomalaiset sopivuussäännöt ja sanoin lämpimimmällä äänelläni lohduttaen: ”Mitä ikinä se olikin, se menee ohi!”. Tönäisin leikkisästi kylkeen vieressäni seisovaa jo hieman kumaraista naista ja lisäsin: ”Tähän ikään mennessä jo tiedämme, että kaikki menee aikanaan ohi.” Vanha nainen käänsi päänsä suuntaani ja katsoi minua hieman huvittuneena päästä varpaisiin silmät ymmärrystä tulvillaan, eikä sanonut mitään.

Onko mahdollista, että näin vanhana ja viisaanakaan en vielä tiedä kaikkea elämästä ja ihmissuhteista?

Koulupudokkainen määrä väheni hieman selviää Tilastokeskuksen selvityksestä uutisten mukaan. Viime vuonna noin 4 200 nuorta ei jatkanut heti peruskoulun jälkeen opintojaan tilastoidussa koulutuksessa kuten lukiossa tai ammattikoulussa.   Mielestäni tämä luku on kuitenkin todella suuri. Lue uutisista lisää asiasta.

Viikko sitten 19-vuotias nuori teki itsemurhan näyttäen koko tapahtuman verkossa suorana. Tällöin jotkut kehottivat nuorta toteuttamaan aikeensa ja nyt poliisi etsii näitä henkilöitä, kerrotaan uutisissa.  Lue uutisista lisää asiasta.

Ihmisen työikä on muuten kumma juttu. Ensin sitä on liian nuori. Sitten, eipä aikaakaan, liian vanha. Väliin tuntuu jäävän vain viitisen vuotta, jotka eivät kuulu kumpaankaan “liikojen” kategoriaan.

- Armi Ratia -