Kävin tänään pyörähtämässä tosi pikaisesti Helsingin Nukke- ja nallemarkkinoilla ja luonnollisesti jotain pientä tarttui mukaankin.

Doloreksen pöydästä kivoja matskuja ja aivan ihana lasikulho:

Larissalta upeita maljakoita:

Nasulta pitkän haaveilun jälkeen aivan uskomaton liina ( olisko halkaisijaltaan noin 5cm):

Hannalta komea hirven pää, joka tullee kolmen karhun taloon. Sain muuten tavata kolmesta karhusta jo kaksi markkinoilla ja suloisilta näyttivät! Esittelen heidät, kun kotiutuvat koko porukka

Ja Mirjalta jouluherkkuja:

We had a miniature fair here in Helsinki today. I found something, of course…

Miksi ostan?

a) koska tarvitsen
b) tai haluan
c) tai vain siksi, että voin

Kun ostan uuden juhlamekon, uuden kännykän tai huulipunan, kysymys vilahtaa mielessä. Mitä kalliimpi tuote on, sitä enemmän mietin ostamiselle syytä. Monivalintakysymykseen ei aina ole vain yhtä vastausta

Välillä ostan jotain turhamaista vain siksi, että haluan. Joskus olen ostanut vain siksi, että voin ostaa. Tänä vuonna olen pyrkinyt siihen, että ostaisin vain tarpeeseen. Välillä väitän itselleni, että tarvitsen, vaikka vain haluan tai voin.

Shoppailu on usein ja paljon esillä blogissa, joka keskittyy pukeutumiseen. Ei ole vaikeaa löytää Salonkijuorujen arkistoista tekstejä, joissa kerron omista shoppailutottumuksistani, uusimmista hankinnoista, “hyvistä löydöistä” tai siitä, mitä minä haluaisin seuraavaksi.

Olen koko vuoden pitänyt kirjaa vaateostoksistani. Kun vuosi 2009 on lopuillaan, julkaisen myös täällä blogissani epävirallisen raportin: mitä olenkaan ostanut, mihin käytin eniten rahaa? Kuinka ison loven vaatteet ja kengät tekivät vuosibudjettiini?

Tänään 27.11. vietetään Älä osta mitään -teemapäivää.
Ehkä näitä päiviä voisi viettää vuoden aikana useammankin?

(Kuvissa brittiläinen uutistenlukija Katie Derham 50.000 £ iltapuvussa, joka on tehty rahasta – kuvat/Credit Card Compare)

En ikinä osta tasapaksuja tunika-mekko-asioita, koska ne eivät juurikaan pue minua. Mutta tässä vaatteessa ihanan pehmeä materiaali ja hyvin istuva yläosa saivat minut pyörryksiin.

Ostaa täräytin itselleni kerralla kaksi samanlaista mekkoa, toinen tämä violetti ja toinen tumma siniharmaa. Yläosan kukkakoristeissa taisi olla sitä jotain…

Ja muuta ei juhlaan tarvittu, paitsi helmet kaulaan ja uudet sukkahousut sääriin. Niissä oli saumatkin, mutta sukkien materiaalin vuoksi sauma jäi hullunkurisesti kiemuralle. Ei ehkä täyttänyt täysin suunniteltua tarkoitustaan se sauma

Juhlassa yllä
Mekko: Sisters Point
Sukat: Vogue
Kengät: Esprit
Helmet: maaseudun pikkupuodista
Korvakorut: Itse tehdyt
Rannerengas: Spiritstore

Menin lauantaina ostamaan tupaantuliaislahjaa ystäville, ja palasin kotiin uuden takin kanssa.

Zaran vanha, musta second hand -villakangastakkini oli jo pitkään odottanut seuraajaa, mutta en koskaan löytänyt sopivaa mallia. Nyt sellainen osui kohdalle, ja takki muutti meille.

MasCara-merkkinen takki on 65% villaa, 15% kashmiria ja loput polyamidia. Vuori on Thinsulatea, ja takissa on reilunkokoinen, irrotettava huppu. Aika täydellinen löytö! Ja vieläpä 20 prosentin alennuksessa juuri eilen

Myös vanhassa takissani on valkoiset tikkaukset, mutta tässä ekstraa ovat vyö, huppu ja pidempi helma. Tykkään kovasti!

Viikonloppu on muutenkin ollut merkillisiä sattumuksia täynnä. Perjantaina konttasin pitkin lattioita 8 kuukautta vanhan siskonpojan seurana ja pääsin nepalilaiseen ravintolaan nimipäiväillalliselle.

Lauantaina löysin itseni jo toistamiseen Hulluilta Päiviltä enkä edes ahdistunut kovin paljon. Keskustelin henkevästi ja pitkään kauhuelokuvista ja retkipyöräilystä. Seurasin muotinäytöstä DTM:ssä. Istuin Mannerheimintien varrella liikennemerkin juurella syömässä makkaraperunoita kello neljä aamulla.

Tänä iltana aion katsoa Merirosvoradio-elokuvan, sen sijaan että tekisin yhden roikkumaan jääneen työni valmiiksi…

Mutta uusi takki, se on viikonlopun (ja toivottavasti myös tulevien talvien) kohokohta.

Kiitokset HelmiQ:lle taas äärettömän nopeasta postituksesta!

Sain mahtavan kasan helmiä ja muita tykötarpeita, syntyi kivoja juttuja ja paljon tilaustöitä.  Tuli myös kiva paketti rapakon takaa, meikkejähän sieltä miulle tuli Kuten sanottu, HYVÄ MAANANTAI!

Oon pienessä umpikujassa karkkien kanssa. En löydä niistä enää oikein mitään inspiroivaa.. Tekeillä on kumminkin vielä kolme korua, sormus ja kaksi kaulakorua. Synnytän ne sitten valmiiksi kun saan sydämen mukaan niiden tekemiseen, mitäpä tässä kiirehtimään.

Koko eilisen ompelin rusetteja! Oli tosi mukavaa, rakastan ylivoimaisesti rusetteja! Ja vielä kun tälläinen ompelukonetumpelokin osasi niin mikäs sen mukavampaa

Uusi sarja on meneillään ja mielessä! Oon ollut innoissani koko viikonlopun, saas nyt nähdä mitä saan tehtyä loppujen lopuksi, onnistuuko visiot. Jotenkin sarjat tuntuu miusta mukavilta tehdä, kiva olla koruja joissa on kaikissa joku yhteinen nimittäjä.. voin kertoa että tuleman pitää (jos pitää..) biohartsia, kameita ja glitteriä! Vielä pieni sneak peak eli kurkkaus tästä:

Oikein ihania sateisia ja myrskyisiä kesäpäiviä vaan kaikille lukijoille!!

Forssan markkinat olivat eilen. Ihan mahtava tapahtuma kaikkinensa! Kovasti kiitoksia sekä ostajille, että markkinajärjestäjille. Toimivat ja upeat puitteet olitte loihtineet

Meillä ainakin kauppa kävi ja niin olen kuullut monelta muultakin. Kiva oli myös jutella teidän ihanien ihmisten kanssa!  Tässä kuvaa pöydästämme ennen ovien avaamista:

Minulla oli minibudjetti näille markkinoille, mutta jotain tarttui silti mukaan:

Nukkekoti ja lelusta olin tilannut ennakkoon puulevyä, liimaa ja etikettejä. Christian Lindqvistiltä ihastuttava ruokailuryhmä, Katriina Alaselta liljakitti, Marialta ikikukka ja suloinen sisustustaulu.

Viivi osti Wooperilta astioita ja Marialta toisen taulun.

Ja muutama herkku lähempää… Tosi paljon ihanuuksia jäi hankkimatta, mutta täytyy luottaa siihen, että vielä niitä saa myöhemminkin.

Kiitos Maijalle ja Annamelle ihanasta tunnustuksesta! Energiataso on edelleen sen verran alhaalla, etten millään jaksa tätä jatkaa. Kyllä te silti tiedätte, että mä tykkään teistä Myöskään valokuvahaastetta en ole jaksanut laittaa eteenpäin… sori.

Bikinit esiteltiin suurelle yleisölle jo 1946, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin Brigitte Bardot teki niistä jotain suurta.

Nyt nämä pienet vaatekappaleet tekevät omaa vallankumoustaan myös minun vaatekaapissani: tänä kesänä olen ostanut niitä jo kahdet.

Mutta miten voisi tällaista ruffles-unelmaa vastustaa? …Tai niissä kirkkaanpunaisena roikkuvaa sale-lappua…?

Ostinhan minä vielä nämä suloiset korvikset:

aitoa käsityötä alusta loppuun! Ystävä väkertää näitä ihanuuksia…

Tänään on myös äänestyspäivä; velvollisuus on täytetty. Minä olen niin vanhanaikainen, että mielestäni äänioikeutta on käytettävä kun sellainen kerran on. Kylätoimikunta (tuo ahkerien ihmisten piiri) tarjosi taas kerran vaalikahvit pullan kera!

Meidän kylällä oli eilen kyläpäivät; kansalaisopiston näyttely, kylätoimikinnan myyjäiset ja kivaa yhdessäoloa…

Tässä on yksityiskohtia esillä olleista käspaikoista. Tosi taidokasta käsityötätyötä, ei voi kuin ihailla! Minun oma käspaikka on vielä alkumetreillä.

Tämä pieni mäyräkoira taisi olla nuorin kävijä silloin kun minä olin paikalla. Oma Koira ei päässyt mukaan, kun sillä on tapana innostua aina kun on paljon porukkaa liikkeellä. Posliinit olisi voineet olla tuusan nuuskana… Tuliaisia sille piti tietysti ostaa. Mukaan tarttui kotitekoista leipää ja monenlaisia leivonnaisia, mm raparperitorttua; ja perinteisesti patalaput!

Minä vietin syntymäpäiväni Lahden miniatyyrimarkkinoilla Voiko hauskempaa olla… Ja siis tuolla lahdessahan olin vain ihan ostajana paikalla, vasta Forssaan olen menossa myymään.

Rahat loppuivat taas kesken ja paljon kivaa jäi ostamatta, mutta otetaanhan Forssassa uusiksi. Tässäpä saalini…

Teinityttönen Tarun pöydästä ja aivan lutunen leijonapehmo vaati päästä mukaan Hannan pöydästä.

Wooperilta kauniita astioita, Larissalta hopeinen taskukello, Susannalta pari hortensiaa, hymypatsas Mirka Saloselta (?) ja ihanat minitaulut myyjältä, jonka nimeä en innoissani muistanut kurkata… Lisäksi ostin Mirjalta ison kasan lettuja ja ohutta vaaleanpunaista pitsiä joltain jonka nimi on myös hukassa. Näkyvät tuolla yläkuvassa.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tutuille mukavasta seurasta!

We had a miniature fair here in Finland today. This is what I found

Miksi olenkaan tällainen, että päädyn niin helposti flirttailemaan ‘väärien’ mieshenkilöiden kanssa? ‘Väärien’ siksi, että he ovat kovin paljon nuorempia kuin minä, paremman näköisiä, joskus jopa varattuja. Flirttailulla en tarkoita mitään ulkonäköhuomautuksia enkä nipistelyä, sellainen olisi mielestäni jo häirintää. Tarkoitan vain kevyttä tai vakavampaakin keskustelua, jonka taustalla piilee jonkinlainen eroottinen jännite. Oikeastaan on vaikea erottaa sitä kaveruudesta tai ystävyydestä, paitsi että kaveruus ja ystävyys ovat jotain pysyvämpää ja luotettavampaa, ja toisaalta kaveri voi olla vaikka ystävättären puolison kanssa, ja silloin eroottiset jännitteet ovat minimissään.

Se, miksi tällaista tapahtuu ja yhteinen aaltopituus tuntuu löytyvän useammin itseäni nuorempien kanssa kuin samanikäisten (jotka periaatteessa ovat ‘kohderyhmääni’) tai vanhempien, voi juontaa juurensa siitä, että olen viettänyt niin suuren osan aikuisikääni masennuksen sumussa, että oikeastaan olen elänyt ja kokenut suunnilleen saman verran, kuin joku paljon nuorempi. Tai sitten nuoret miehet vaan ovat sosiaalisesti aktiivisempia, ja juttelevat enemmän, kun taas oman ikäiseni liikkuvat työn ja perheen väliä, tai jos he ovat sinkkuja, he ovat useimmiten kyynistyneitä ja mielikuvituksensa ja luovuutensa menettäneitä. Oikeastaan hyvin harvoin tapaan ketään kiinnostavaa, vapaata, 40-v.,  miestä.

No, flirttitutkijathan sanovat, että flirtti on terveellistä ja suositeltavaa, ja kun kerran olen tällainen ikisinkku, enkä siis tilivelvollinen kenellekään, minun ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoakaan. Tuollainen kontakti vastakkaiseen sukupuoleen todella rikastuttaa ja virkistää elämääni suunnattomasti, ja vaikka toivonkin, että se jatkuisi ja kehittyisi kaveruuden ja ystävyyden suuntaan, niin ei liene väärin nauttia siitä niin kauan kuin voi, sehän voi loppua koska tahansa.

PS. Sain hankittua pyörän. Käytettyjen valikoima oli huono, joten päädyin uuteen. Myyjä oli sen verran hyvä, että päädyin 7-vaihteiseen, vaikka 3-vaihteinen oli aluksi ensimmäinen vaihtoehtoni. Pysyin kuitenkin juuri ja juuri budjetissani.

Kohta pääsen käyttämään taas tätäkin pyörätietä:

Nämä kengät aiheuttivat kaikenlaista. Sovittelin niitä kaupassa, ihailin peilistä, melkein-tilasin-ne-netistä, en tilannutkaan. Sitten netin alennusmyynnistä nämä kengät loppuivat, harmitti. Seuraavana yönä näin pahan painajaisen, jossa en koskaan saanut niitä itselleni.

Painajainen oli minulle liikaa, ja maanantaina kiirehdin taas Aleksi 13:n kenkäosastolle ostopäätöksissä. Iloinen yllätys oli, että kengät olivat sunnuntain aikana saaneet -30% alennuslapun kylkeensä! Nyt Espritin mustikkakengät ovat minun, ja olen iloinen.

Ja mitä löysinkään Stokkan karkkiosastolta? Kenkiin sopivaa suklaata!

Yleensä vannon suomalaisten makeisten nimeen, sillä minusta Suomessa vaan osataan tehdä kokonaisuudessaan maailman parhaita karkkeja. En siksi koskaan osta makeanhimoon virolaista Kalev-suklaata, paitsi nyt kun uusittu ulkoasu tässä suklaalevyssä pysäytti. Ja maku on aika täydellinen: valkosuklaata ja mustikkaa ja riisimuroja. Voin suositella, tätäkin

Olen ollut kohta viikon yksinhuoltajaäitinä (mies työmatkalla, Snautserin hoitovastuu kokonaan minulla), ja olen käyttänyt aikani erittäin hyödyllisesti (?) mm. surffailemalla erilaisissa nettikaupoissa.

Olen tilannut uudet joogahousut, joiden lyhyet lahkeet viehättivät minua erityisen paljon. Taipuu Paschimottanasanakin paremmin, kun ei ole lahkeet tiellä. Ja kelpaa näillä aurinkotervehtiäkin  Nyt vain sitten toivotaan, että yltiöoptimistinen päätökseni tilata koon 36 housut ei kostaudu…

Tilasin myös uuden kassin, koska kaikki mustat laukkuni alkavat olla jo niin koinsyömiä, ettei niiden kanssa ilkeä julkisilla paikoilla näyttäytyä. Ja tämä ei ihan oikeasti ole mikään tekosyy!!!

Niin, ja on sieltä tulossa vielä pari tunikaakin. Ne tilasin oikeastaan vain sovitettavaksi kun kerran samoilla postikuluilla sai, eikä niiden osalta ole suuria odotuksia. Ihan peruskamaa.

Ei siis kovin mittavia hankintoja ole (vielä) tullut tehtyä. Huolestuttavaa (kukkaron kannalta) tässä virtuaalisessa ostosmatkassani on kuitenkin ollut se, että mentaalinen ostoslistani on kasvanut lukuisilla uusilla tuotteilla. Auta armias sitä päivää, kun olen saanut viimeisetkin liikakilot karistettua ja pääsen uudistamaan vaatekaappini sisältöä.

Jaksoin aamu-unisuudestani huolimatta siirtää itseni jo yhden aikoihin Eco Lifestyle -myyjäisiin Uudenmaankadulle. Seccon työpaja oli mennyt jo aamulla, ja myös stylistikisan missasin.

Mutta jotain mukavaa kuitenkin löytyi: Pupulandian Jenni sekä Rouva Herttainen, jotka olivat reippaasti käyneet jo askartelemassa upeita koruja. Tässä Jenni ja tosi hieno rannekoru!

Ja tämä hame: sovittelin eilen illalla kaupassa Nanson Lempivaate -malliston hametta, jonka hinta (59 e) jätti hameen kauppaan. Myyjäisissä sama hamonen maksoi 12 euroa! Kyllä se -80% alennus auttoi tekemään ostopäätöksen

Ensimmäinen Nanso-vaatteeni ikinä. Toivon että laatu on maineen veroinen, ja hame kestää hyväkuntoisena pitkään.

Aikoinaan Lindexiltä ostetuissa sukkahousuissa on tällaiset hauskat liukuestekuviot koko matkalla. Niin juuri, sellaiset kuin lasten sukkien pohjassa.

Käykää myös osallistumassa Shandin arvontaan, siellä on upeat korut palkintoina!

Eilen käväisin Tampereella messuilla ja jotain pientä tarttui mukaankin Mukavaa oli tavata muutama uusi ja monta vanhaa nukkekotituttavuutta! Paljon ihania juttuja jäi ostamatta, mutta ensi kerralla sitten taas uusiksi…

Wooperin pöydästä ostin muutaman kauniin astian ja leivonnaiset Mirjalta, namskis ;D

Dolorekselta nämä ihanuudet. Pusseissa on vyönsolkia ja pienenpieniä nappeja.

Nukkekoti- ja lelun pöydästä puulevy ja valaistustarpeita. Puunippu on muitaakseni Päijäthämeen nukkekotiharrastajien pöydästä.

Nukkelan pöydästä tarttui mukaan pari kattilaa.

Kuinka iso paikka se Espoo oikein on? Junamatka Helsingistä Kauklahteen tuntui kestävän ikuisuuden. Ainakin välipysäkkejä matkalla oli lukemattoman monta. Junaretki Espoon perukoille tehtiin, koska minä en ollut koskaan käynyt Lumenen tehtaanmyymälässä. Ilman ystäväni een asiantuntemusta en olisi kyllä osannut perille; ensikertalaisia ei ole hemmoteltu opasteilla asemalta myymälään.

Lopulta ostin vain mustan kajalkynän ja ei-minkään-värisen huulipunan. Tällaista olen etsinyt! Sitä paitsi sävy on runollinen, Unelma meistä. Vielä kun löydän huultenrajauskynäni jostain niin saan huulimeikin kohdalleen (kuvastahan se kaivattu rajaus tietenkin puuttuu)

Lumenen tehtaanmyymälä löytyy siis Espoon Kauklahdesta, juna-asemalta ihan lyhyt, parin minuutin kävely matalan tehdasrakennuksen parkkipaikalle ja sieltä myymälään. Alennusmyyntien aikaan myös täällä on superale, jolloin erityisesti kannattaa osua paikalle.

Tänään tein taas uuden värikokeilun. Ei kovinkaan rohkean, mutta kokeilun kuitenkin. Miltä näyttäisi pukeutua kokonaan harmaan ja suklaaruskean sävyihin? Ei kovin mielikuvituksellista, mutta työtapaamiseen asiallista.

Olen huono käyttämään koruja, se korostuu varsinkin talvella. Siksi tässäkin asussa korun virkaa toimittaa mustavalkoruudullinen huivirusetti kaulassa, korvissa on harmaat amerikanpastillin näköiset napit. Niskassa vielä pieni ruusu hiuksia koristamassa.

Ps. Crislialla on blogissaan arvonta!

Hame: Mexx
Ruskeat sukkahousut: Norlyn/Sokos
Poolo: Zara
Toppi: Only
Kengät: Tamaris (Antishokk)
Laukku: Global Accessories
Huivi: Itse tehty

Mistä tietää, että kevät on tulossa?

Siitä kun Heidiin iskee hurja uudistamis- ja uudistumisvimma.

Olen viime aikoina huomannut surffailevani yhä useammin ja useammin erilaisissa nettikaupoissa katselemassa kevään ihanuuksia ja ihastelemassa kesävaatteiden värikkäitä kuoseja. Olen huomannut tallentaneeni yhden jos toisenkin ihanuuden mentaaliseen ostoslistaani sitä hetkeä varten, kun olen jälleen tavoitemitoissani ja vaatteet näyttävät päälläni siltä kuin pitää. Kenkäuutuuksia en ole uskaltanut vielä katsella, sillä jos sille tielle lähden, pelkään ettei paluuta enää ole.

Olen myös huomannut lukevani erilaisia mainoslehtisiä sillä silmällä ja pohtivani meikkivaraston päivittämistä. Hiplailen kaupoissa kynsilakkoja, luomivärejä ja huulikiiltoja. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen ajatellut hankkia itselleni uuden huulipunan. Minä, joka en koskaan edes käytä huulipunaa!!!

Olen saanut jälleen jokakeväisen ompelukuumeen ja kangaskaupat ovat alkaneet vetää minua vastustamattomasti puoleensa. Uudet verhot olisi kiva saada, ja voisihan sitä (pitkästä aikaa) ommella vähän uusia vaatteitakin. Olen jo mielessäni suunnitellut, millaiset jooga-housut haluaisin tehdä. Kun nyt ensin löytäisi sopivan kankaan (ja saisi sen pirun ompelukoneen korjattua).

Kotia tekisi mieli kaunistaa. Tekisi mieli hankkia vähän uusia vuodevaatteita ja mattoja (ja ne verhot). Ja ehkä astioitakin. Kylpyhuoneen tekstiilit voisi nekin laittaa uusiksi. Käsillä tekemisen vimma on kova, joten itsetehtyjä kortteja ja lahjoja on lähipiirille jälleen luvassa. Pääsiäiseksi aion askarrella kauniita koristeita, joita voi sitten ripustaa pehmoisten pajunkissojen täyttämiin pajunoksiin roikkumaan.

Kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Eilinen oli talvivaatehuollossani merkittävä päivä. Ei enää nukkaantuneita neuletakkeja! Ei enää nyppyisiä kaulahuiveja! Ostin nimittäin ikioman nypynpoistajan.

Tekoturkisreunalla koristettu käsine ennen…

…ja jälkeen käsittelyn.

Huh mikä ero! Vasta tässä vaiheessa huomaa, että olen kulkenut kaupungilla erittäin nuhjuisissa käsineissä. Samalla vimmalla olenkin eilisillasta asti suristellut nyppyjä pois käsineistä, villatakeista, pooloneuleista… Puuha on mukavan meditatiivista ja rentouttavaa.

Nypynpoistaja maksaa ainakin Sokoksella (jossa tuote on tällä hetkellä loppu) ja Anttilassa (jossa tuote on tällä hetkellä loppu) 9,90 euroa.

Niinpä omistan nyt kaksi kirjaa enemmän… Tuota Tilkku- ja nahkatöitä -kirjaa olenkin jo kuolannut monta kertaa kirjakaupassa.

Jotakin on valmistunutkin; pipo Polaris-langasta. Tuli tosi lutunen ja pehmeä, langassa on villaa, alpakkaa ja jotain tekokuitua.  Malli on omasta päästä, nurjaa ja oikeaa.

Olen saanut aikaan myös yhden kahvipussikassin. Tosi kierrätystä!  Kuten kuvasta näkyy, suunnitelmaa ei ollut miten pussit asetellaan kauniisti. Saattaa olla, että tämä jää ainoaksi tämän lajin yritykseksi, sen verran hankalaa kahvipussien ompelu on. Hyvä ja toimiva tämä kassi toki on!

Torkkupeittokin valmistunee joskus, nyt olen tikkausvaiheessa. Tähän tulee solmuja ja tikkausta kiinnitykseksi, solmut olen jo tehnyt, käsin tikkausta pitää vielä jatkaa…

Muita keskeneräisiä on parit sukat, siis toinen sukka valmis, toinen puuttuu. Vuosi sitten aloittamani Fifi-huivin päätin jättää miniksi (Koiran oravalle kaulaan!) , kun se on Rose-mohairia ja kutittaa niin vietävästi… en voisi pitää sitä kuitenkaan. Sitten on vielä neulakintaat vaiheessa ja juuri aloitettu käspaikka… ja vielä kaksi tilkkutyötä suunnitteluastella, kankaat ja mallit on jo valmiina…

Uusien saappaiden esittely on ehdottomasti (muoti)blogin tehtävä: toin siis Pariisista kaksi paria kenkiä kotiin. Voiko kieltäytyä ostamasta kenkiä, joiden myyjä pariisitar puhuu sujuvaa englantia, ihastelee kuinka kengät sopivat jalkaani täydellisesti, lupaa 15 euron ekstra-alennuksen ja iskee vartin sisällä kolmesti minulle silmää. Ei voi.Ranskalaista tekoa olevat saappaat ovat pehmeää lampaannahkaa, ja sisävuori on herkku: metallinhohto-vaalenapunainen! Korko on myös sopivasti erikoinen, joten luulen että tästä tulivat uudet aarteeni. Alkuperäisestä hinnasta (279 euroa) maksettavaa jäi lopulta 130 €. Ostopaikka Nué.

Näistä puolestaan tuli välittömästi ne talvisaappaat, joita voi käyttää aamusta iltaan ja vaikka 15 asteen pakkasella. Levin pikavisiitillä saappaat pääsivät heti käytännön testiin, ja suoriutuivat erinomaisesti lumen ja jään keskellä. Saappaissa on paljon detaljeja, sopiva korko ja pehmeä karvavuori. Mitä voisi vielä toivoa…

…no sen, että saappaat olisivat nahkaa. Nämä kun eivät ole, valitettavasti. Malli oli kuitenkin niin mainio, että pakko nää oli ostaa. Hintaa alessa jäi 40 euroa. Nyt toivon, että nämä ei-nahkaiset saappaani kestävät kovaa kulutusta pitkään. Ostopaikka oli Rue de Rivolilla, Les Colonnes de Granit.

Lisätietoja Pariisin ostopaikoista ja muita Pariisi-raporteista voit lukea parin päivän takaa, täältä ja täältä.

Tänä vuonna olin tehnyt tarkan askartelubudjetin jokaiselle kuukaudelle. Tammikuu oli hankala, kun tiedossa oli reissu Tukholman askartelukauppoihin, Intohimona skräppäys -tapahtuma ja vielä halpa punta, joka sai tilaamaan nämä.

No sitten sain tietää, että tädin avustuksella saisin tavaraa jenkeistä ilman postikuluja. Pakkohan sitä oli vielä sortua scrapbook.comin tilaukseen. Kaupan palvelu ja hintataso on muuten ensiluokkaista, mutta postikulut Suomeen aivan järkyttävät.

Rakastan kirjaintarroja, eikä niitä voi koskaan olla liikaa. American Craftsin kirjaimet (mun suosikkeja!) oli tosi hyvässä alessa ja ostinkin 48 arkkia! Onneksi Ommulle menee osa, ettei ihan kaikki sentään mulle ole!

Nauhavarastotkin kaipasivat täydennystä ja alesta sattui löytymään myös American Craftsin nauhalajitelma. Ihania!

Näiden lisäksi tuli tilattua Making Memoriesin aakkostarroja ja muutama stanssi ja kohokuviointikansio Cuttlebugiin. Rahaa meni tilaukseen kokonaisuudessaan 42€. Varsin kohtuullista, vai mitä?

Onneksi pian on jo helmikuu ja uusi askartelubudjetti odottaa

Matkavinkkejä ja -kertomuksia on yhtä paljon kuin matkailijoitakin. Hyviä vinkkejä kysellään, mutta usein matkaaja löytää kuitenkin sen oman reittinsä suurkaupungissa tai paratiisirannoilla. Kuten niin moni muukin, myös minä kyselin ennen Pariisin matkaa (kiitos Maurelita ja Buttermilk Bisquits!), ja lopulta tein kaupunkiseikkailuni omin päin; vaiston, sattuman ja kartan varassa. Tässä yksi ostosraportti yhden matkailijan vierailulta Pariisissa.

Paul & Joe Sister / Paul & Joe Homme

Pariisissa vietettiin vielä alennusmyyntien huumaa, mikä aiheutti runsaudenpulaa turistille joka muistaa jokaisen matkansa ostoksiensa perusteella. Helpoin tapa välttää maaninen shoppailu oli kiertää kenkäkaupat kaukaa. Ihan täydellisesti se ei onnistunut… joten kotiin toin kaksi paria uusia saappaita.

Saappaat nro 1, Nué.

Tällä matkalla keskitin ostos-tutkimusmatkani Marais‘n kaupunginosaan ja uteliaisuuttani myös Rue de Rivolille. Ensikertalaisille vinkkinä: Rivoli on se turistien ruuhkauttama ostoskatu, jossa voi iskeä turistiahdistus mutta toisaalta kadun varrelta löytyykin ihan kaikkea.

Kenkiä on todella paljon, edullisia vaateketjuja samoin. HM tuskin suomalaista shoppaajaa kiinnostaa, mutta esimerkiksi Etam on tuoreempi tuttavuus jonka liikkeitä lienee Suomessa vain Kampin keskuksen pieni, suppeavalikoimainen alusvaatepuoli?

Rivolilla on myös kosmetiikkakeidas Sephora sekä sokos-tyyppinen tavaratalo MHV. Sephoraa voin suositella siksi, että sieltä löytyvät suunnilleen kaikki ne kaivatut tuotemerkit joita Suomessa ei myydä.

Lieu Commun

Marais on kiinnostava alue matkailijalle, joka haluaa nähdä muutakin kuin kauppoja. Täällä on paljon gallerioita, kuppiloita ja designputiikkeja, sopivan rauhallista ja täältä jaksaa vielä kävellä Seinen varrelle tai Louvreen. Koska kuljin vain yhden reitin Marais’n halki, nämä putiikit osuivat kohdalleni:

Ranskalaisia kenkiä löytyy Nué-liikkeestä, 83 rue de Vieille du Temple… täällä minäkin valikoin ostoskassiin upeat nahkasaappaani! Kiva ‘revityt merkit’ -halpavaateliike Pen & Lop osoitteessa 21 rue des Filles du Calvare (eli täällä myydään Hennesin neuleita ja sen sellaista, mutta vaatteista on poistettu tuotemerkit kokonaan) Nuorta muotoilua edustaa Lieu Commun osoitteessa 5 rue des Filles du Calvare ja erittäin kiva vaateliike on Galerie Simone osoitteessa 124 rue de Vieille du Temple. Paul & Joe -liike on oikeastaan naisten ja miesten vaateliikkeet vierekkäin: Sister ja Homme ovat osoitteessa 56 rue des Filles du Calvare. Lasten designhuonekaluja myy pieni Balouga osoitteesa 25 rue des Filles du Calvare. Myös American Apparel löytyy osoitteesta 123 rue de Vieille du Temple.

Nué

Jos kaipailee perinteisiä matkamuistoja, melkeinpä parhaat valikoimat pariisi-printtijulisteita löytyi yllättäen, ja edullisesti, lentoaseman kioskista. Seinen varressa on taulumyyjiä, samoin Montmartella joka on myös melkoinen turistipyydys ja hinnat sen mukaisia. Eiffel-tornin alta ei löytynyt mitään ostettavaa, ellei halua ostaa eurolla neonpunaista vilkkuvaa, muovista pöytäkoriste-eiffeliä. Minä en halunnut, erityismaininta kuitenkin sinnikkäille kaupustelijoille.

Saappaat nro 2, Les Colonnes de Granit (Rivoli).

Ai niin. Ensimmäinen kuva on itselle ostamastani, muotiblogiin ehdottomasti sopivasta postikortista, nouvellesimages.com. Tuollaisia korkeita korkoja ei kovin monta paria kaupungilla näkynyt, tammikuun keleihin valtaosa pariisittarista oli pukenut jalkansa käytännöllisiin, mataliin nahkasaappaisiin. Näyttivät olevan suoranainen buumi!