Viimeinen kokonainen päivä Tokiossa tänään. Viideltä oltais menossa vähän porukalla herkuttelemaan ja sitten maailman parhaaseen baariin Roppongissa. Turha sitä säästellä rahoja, ei täällä nyt ihan joka päivä pääse käymään. Huomenna herätys 0700, liikkeelle 0800 ja kone lähtee 1200. 1730 Ranskan aikaa se on perillä Charles de Gaullen lentokentällä ja siellä puolentoista tunnin vaihto ja lähtö Helsinkiin 1900. Perillä Helsingissä Suomen aikaa 2300.

Pisin aika yli vuoteen, kun ei ole nähnyt Riikkaa… Vielä kun jaksaa istua koneessa, joka on tietysti se pahin aika. Voi apua, Riikka tulee mua vastaan kentälle, rupeen varmaan itkemään siellä. *lentosuukko*

P.S On tullut päivä jättää tämä huone, jossa olen tottunut asumaan (YUI – Tokyo)

Nyt olemme jatkamassa blogin ylläpitoa ja pahoittelemme mahdollisia häiriöitä kesän aikana. Blogin ylläpito on ollut hyvin kiireinen ja työskennellyt muiden tärkeiden projektien parissa täyttä päätä.

Olemme kuitenkin palanneet normaaleihin aikatauluihimme ja täten pikavippitietouden suoltaminen teille, rakkaat lainanottajani, voi jälleen jatkua.

Olemme tällä hetkellä toteuttamassa laajaa pikavippivertailua eräälle toiselle vippisivustolle, ikään kuin alihankintana, mutta tulemme julkaisemaan vertailun tulokset luonnollisesti myös täällä. Näin voimme kertoa teille omakohtaisen kokemuksen karhealla rintaäänellä, mikä lainoista on oikeasti halvin!

Ystävällisin terveisin,
- Heti Lainaa – ylläpito

… … … Hetkinen … … … Nyt kun tarkemmin muistelee nuoruusvuosien (koska 21v. on jo ikäloppu, eikös?) “treenejä” niin kyllä kyse on enemmän narrin kuin kuninkaan paluusta juurilleen. Aikoinaanhan esimerkiksi lämmittely ennen treenejä suoritettiin potkimalla koripalloa Kerhotalon punttisalin sisätiloissa… Tulikohan sitä rikottua yksi vai kaksi loisteputkea sinä aikana? Ja kattokin retkottaa auki… Niin ja eihän sitä aina tarvii lämmitelläkään, eihän? Se on ihan amatöörien touhua.

Totta tosiaan, nyt kuitenkin tarjoilen teille muutaman kuvan kauniista (pölyn ja ruosteen valtaamasta) Kehityksen kerhotalosta. Täältä löytyy monta hyvää muistoa.

- “Ruostetta ja pölyä.”

- Old Faithful.

- Valikoima on suppea, mutta sitäkin likaisempi.

- Vanha narri katsastaa valtakuntansa.

Itse treenistä mainittakoon, että polvi senkun jatkaa kipeytymistään. Otin ensin tuossa kevyehkön keskikroppapuntin ja vielä reilun tunnin mittaisen palauttavan kävelylenkin… Hieman oireilee ja esim. korkea polviasento vasemman polven varassa on mahdoton. Liekö kerännyt jopa hieman nestettä?

Treenit tänään:
1. Maastaveto 1×20x140kg
2. Rinnalleveto 1×20x60kg [räjähtävä]
3. Yhden käden maastaveto sumona 2×10x60kg
4. Woodchopperi 2×10x40kg
5. Vatsarutistus taljassa 2×10x50kg (ps. Tuon taljan liikkuvat osat pitäis muuten öljytä, vinkkivinkki talkkarille)
6. Jalannosto roikunnasta, suorin jaloin naamatauluun asti 1×10

Todella kummallinen treenikerta – eikä varmasti ollut suunniteltu. Mutta näitäpä nuo vaivat aiheuttavat. Ensi viikolla taas jatketaan progressiota yläkropan kanssa ja katsotaan, josko sitä loppuviikolla löytyis taas intoa kyykkäillä.

Huomenna siis TOSIMIEHEN AAMUPALA – PART 2 – ja jos siitä hengissä selvitään niin illalla voisi suunnata lenkkipolulle. Kestää nimittäin polvi kyllä mäkivedot… On se jännä.

Tuli mielehen pikaasesti käyrä täälä mun sivuulla kattomas kuinka iskä on hommia hoirellu…. Ja ny sitte selevis, notta soo mitää hoitanu iäisyyksihin! Patalaiska ollu! Ei sitte postin postia pohojanmaan reissusta eikä mistää muustakaa sen jäläkehen tapahtunehesta. Ja mulle on tapahtunu vaikka mitä! Lieventäväksi (joskaa ei hyväksyttäväksi) asianhaaraksi ny voi kai ilimoottaa notta iskän työhuone uppos. Joo, luit oikeen. Kattos, ensi joku typerä vesipumppu poksahti (pam) ja sitte koko huoneesta tuli kertaheitolla uima-allas (loiskis). Jos olit alle kymmenen senttinen ja paikalla, oot delannu ja keuhkos on täynnä vettä!

Mun pitää ny pitää iskää silimällä. Sen on parasta laittaa vipinää tarinoontihinsa notta multa ei yleisö karkaa. Kuinkahan mun fanit on oikeen päriänny kaikki nämä viikot? Mä ku oon mopsiista paras niin ovat kyllä tyhymiä jos lipettihin menivät. Mulle on pienestä pitäen opetettu, notta ittestäänselevyyksiä ei tartte kiertelemähän alaata. Jos oot hyvä, sitte soot hyvä. Jos oot komia, sitte soot komia. Ja jos oot paras, niin sitte soot paras. Ööö, paitti jos oot kans mopsi, sitte soot vasta toiseksi paras. Mutta ei sitäkää sijootusta tartte alakaa porajamahan. 

Täs ohes on pari vireota mun taipalehelta. Jos että vielä tierä, niin moon jo yli neliä kuukautta vanha. Sentähän nämä vireot tuo iskä sai aikaaseksi.

Tällä viikolla tuloo lisää (ainaki) valokuvia, meinaan ny viikonloppuna oli fotosessio – joskus musta kyllä tuntuu notta mun elämä on yhtä jatkuvaa fotosessiota. Kun on stara niin aina kamerat räpsyy: torilla, kotona ja nykyään jo lenkkipoluullaki. Kattos mun komiasta pärstästä tuli viime viikolla kansaanvälistä valuuttaa, ku pääsin yhyren japanilaasen kamerahan taltehen. Se diggas meikälääsen habitusta – ja noh, niillä on tunnetusti vähä liipaasinherkkä kamerasormi, jos et oo huomannu?  Oon sitä miettiny, notta onko ihmisillä tosiaan niin karsian huono muisti ku niiren pitää aina ottaa muistoja taltehen? Mulle nuo asiat on niin palio helepompia: ei tartte ku kerran nuuhkaasta ja tierän notta tykkäänkö vai kierränkö jatkos kauempaa.

Mutta… Ny mä meen iskän kans vällyjen välihin, muuten sitä ei saa huomenna sängystä ylähä kirvehelläkää.

moikkamoi!

tässä on Jussi. ensimmäinen päivä syömättä meneillään. taas.

eli nyt olen elämäni toisella paastolla. edellisestä paastosta innostuneena ajattelin, että tästähän voisi ottaa jatkuvat tavan esim 2 kertaa vuodessa. säästyy rahaa ja tulee rauhoituttua hetkeksi omiin oloihinsa.

paastoon laskeuduin perinteisesti syömällä viikonloppuna pääosin vain rehuja. eilen sunnuntai-iltana nälkä oli välillä aika kovakin, vaikka vielä en ollut edes aloittanut paastoa. tällä kertaa ajatteli pitää n.7-8 päivää paastoa. tänään maanantaina on ollut yllättävänkin pirteä päivä eikä nälkä missään vaiheessa ole ollut tappavan paha. tässä vaiheessa palaa mieliin edellisestä paastosta, että kyllä sitä vaan pärjää syömättäkin. ja palaa mieleen myös se, miten puuduttavaa heikotus voi ihmisellä olla. juuri äsken pieniltä päiväunilta herätessä oli olo kuin kevyessä darrassa: heikotti, väsytti ja huojututti aika tosissaan. kyllä se siitä taas…

paino enne paastoa ollu about: 80,5 – 81,5 Kg. paastoa edeltävänä iltana parin päivän kasvisdietin jälkeen about 80 Kg. tänään aamulla 79,4 Kg.

J

Ps. tälä kertaa Mr. K ei lähtenyt paastoon mukaan. lähinnä aikataulullisista syistä. hän kuitenkin kiusaa itseään tällä viikolla syömällä pelkkiä kasviksia. hullua sekin…

Pps. viime paaston jälkeinen kirjoittelu jäänyt, vaikka näköjään tullut edellisessä postissa luvattua että purkaisin paaston jälkeisiä fiiliksiä tänne.

Niin siinä eilen sitten kävi, että hienon kauden päätteeksi ei tullut palkintoa. JYP hävisi vierailleen, eli puolivälierävastustajalleen Tapparalle kuudennen osaottelun lukemin 2-6. Tappara vei välieräpaikan yhteisvoiton otteluvoitoin 4-2 ja pääsee mittaamaan tasoaan välierissä hallitsevaa mestaria Oulun Kärppiä vastaan.

Kuluva kausi oli allekirjoittaneelle ennätyksellinen, sillä runkosarjapelit ja pudotuspelit yhteenlaskettuna kävin kuluvalla kaudella JYPin liigajoukkueen peleissä 37 kertaa. Tähän sisältyy 27 kotiottelua (JYP pelasi 28), 4 vierasottelua (KalPa, Ilves, Kärpät ja SaiPa) ja pudotuspeleissä kaikki 6 ottelua Tapparaa vastaan (joista 3 Tampereella).

JYP pelasi hienon kauden, nousten “värittömästä, hajuttomasta ja mauttomasta” keskinkertaisuudesta huippuseuraksi todistaessaan kauden kuluessa useasti kuuluvansa lähelle kirkkainta kärkeä. Nyt siitä tuli palkintona vain runkosarjassa saavutettu viides sija, mutta joukkueen rakentaminen tulevaisuutta silmällä pitäen näyttää sen, että kirkkaampia sijoituksia on lupa odottaa.

Kuluvalla kaudella olin mukana JYPin verkkotoimituksessa kirjoittamassa (nimettömästi) mm. otteluennakoita jne. Tästäkin syystä tuli otteluita seurattua tiiviisti. Pelejä olen seurannut vuodesta 1997, eli kuluva kausi oli minulle henkilökohtaisesti kymmenes JYP-kausi. Ensi kaudella on luvassa lisää.

Nyt on aika hengähtää hetki ja alkaa odottelemaan siirtomarkkinoiden “kuumia” uutisia. Henkilökohtaisesti minulla on kovat odotukset mm. siirtohuhuissa esiintyneisiin ex-JYP-puolustajiin Kalle Koskiseen sekä Jyrki Välivaaraan nähden. Heidät näkisin erittäin mielelläni ensi kauden JYP-joukkueessa. Myöskin Kuopiosta loppukaudeksi Ruotsiin matkannut Jani Tuppurainen on erittäin mielenkiintoinen pelaaja. Hänen siirrostaan Jyväskylään on huhuiltu eri tiedotusvälineissä jo pari-kolme kuukautta säännöllisin väliajoin.

Mielenkiintoinen tilanne on myös kohumaalivahti Sinuhe Wallinheimon kohdalla. “Sinkku” matkasi Venäjälle rahan perässä loppukaudeksi saaden tililleen muhkean potin. JYP tienasi siirtorahoina ykkösmaalivahdistaan 500 000 euroa, joten kun maalivahdin palkkapussi on huomattavasti isompi, sai mies siitä mukavan pesämunan eläkepäiviä varten. Hänen paluunsa JYP-paitaan on mahdollinen, sillä hän teki ennen lähtöään joukkueen kanssa 1+1 -vuotisen jatkosopimuksen. Tosin pieni pelko kyllä jyväskyläläisfaneilla on takaraivossa siitä, josko joku toinen seura iskisi pöytään jälleen suuren kasan rahaa vieden “Sinkun” jälleen muille maille kannattajien nenän edestä. Tosin tämä olisi jo pahemman luokan pettämistä faneja, yhteistyökumppaneita kuin JYPin näkyvyyttäkin kohtaan. Wallinheimo on eräänlainen yleisömagneetti, josta media myös on hyvin kiinnostunut. Lukuunottamatta ollenkaan hänen loistavia otteitaan kaukalossa. Parhaana päivänään hän on maailman kärkiluokan maalivahti.

Lisätäänpä tähän vielä huhuissa oleva SaiPa-puolustaja, Jarno Lippojoki. Mies pelasi tällä kaudella lappeenrantalaisseurassa 43 ottelua tehoilla 7+0, eli maalintekotaitoa löytyy. Tämä imatralaissyntyinen puolustaja sopisi JYPin kokoonpanoihin mainiosti. Tulevaisuuden lupaus.

Nyt jäädään odottelemaan siirtouutisten toteutumista. Päävalmentaja Risto Dufva lupasi sanomalehti Keskisuomalaisessa, että lähipäivinä kuullaan sopimusuutisia. Ja rivien välistä oli luettavissa, että kovia nimiä olisi tulossa. Nähtäväksi jää.

Meronen on puhunut.

Koska vaihtomme on nyt ohi, on myös aika lopetella vaihtoblogi. Olemme jo suhteellisen hyvin sopeutuneet tähän suomalaiseen elämänmenoon, ja suomalaisittain omituisista tavoista on suhteellisen hyvin päästy eroon. Eero ei enää kauppaan lähtiessä pohdi onko siesta jo ohi, emmekä ihmettele ystävällistä palvelua kaupoissa ja kahviloissa. Kotona kuljemme kuitenkin yhä toisinaan sisätossuilla ja minä tiskaan sienellä (en vieläkään ymmärrä, miten tässä pääsi näin käymään), sekä toisinaan kauhistelemme ruuan hintaa, mutta eiköhän tästäkin kulttuurisokista selvitä. Onneksi kesä on tulossa niin ei tarvitse aurinkoakaan niin kauaa ikävöidä.

Kiitokset kaikille blogia lukeneille. Se on loppu ny.

Ruotsalainen jääkiekkotähti Peter Forsberg ja NHL-seura Colorado Avalanche ovat tehneet sopimuksen, joka tuo 34-vuotiaan hyökkääjän Avalanchen riveihin loppukaudeksi.

Forsberg on kärsinyt jalkavammoista, eikä hän ole pelannut tällä kaudella lainkaan. Viime kaudella mies edusti Philadelphiaa ja Nashvilleä, mutta tähän kauteen hänellä ei ollut sopimusta minkään seuran kanssa.

Forsberg pelasi Coloradossa NHL-uransa yhdeksän ensimmäistä kautta (1994–2004). Hän oli mukana seuran kahdessa Stanley Cupin voitossa, valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi 2003 ja hän on seuran kaikkien aikojen pistetilastossa neljäntenä (580 ottelua, 741 pistettä).

“Muutaman viime kuukauden aikana olen tehnyt erittäin kovasti töitä, jotta tämä olisi mahdollista. Odotan kovasti sitä, että voin jälleen pukea tämän pelipaidan ylleni”, Forsberg kertoi Avalanchen nettisivustolla.

“Minulla on niin paljon hienoja muistoja pelaamisesta Denverissä. Olen erittäin innoissani päästessäni auttamaan uusia ja entisiäkin joukkuetovereitani tulevina viikkoina. Toivottavasti se onnistuu jo hyvin lähitulevaisuudessa.”

Lähde: Helsingin sanomat

Noin 43 tunnin matkustamisen jälkeen löysimme tiemme viimein takaisin Suomeen ja ennen pitkää myös Tampereelle, rakkaaseen kotikaupunkiimme. Matkan kohokohtia lyhyesti:

• Granada kyynelehti lähtömme johdosta
• Uusi rinkkani hajosi kahdesta kohtaa matkan aikana (terveisiä vaan Haltille)
• Uneton yö Barcelona-Gironan lentokentällä (kannettavalla olevien leffojen ja TV-sarjojen avulla selvisimme)
• Ryanairin painorajoituksen (15 kg) kummallakin puolen vaappuvat matkatavaramme kummassakin Check-in’ssä
• Toteamuksemme, että Stockholm-Skavska ei ole oikeastaan Tukholmassa ollenkaan, vaan noin 100 km:n päässä siitä, lähempänä Nyköpingiä, ja että bussimatka lentokentältä Tukholman City terminaaliin oli lopulta noin neljännes koko matkakustannuksistamme
• Ensimmäinen oikeasti lämmin suihku kuukausiin M/S Amorellalla
• Buffet em. paatissa
• Hyytävä tuuli Turun satamassa toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi Suomeen
• Kissat tunnistivat meidät yhä, eivätkä osoittaneet edes mieltään kuten yleensä lyhyenkin poissaolon jälkeen.

Tavarat on nyt suurimmaksi osaksi tuotu Tampereelle ja osa niistä on jopa purettu laatikoistaan, ja känppäkin alkaa pikkuhiljaa muuttua asumiskelpoiseksi. Oi maamme Suomi…