Tällainen ajatus tuli mieleeni kun luin Jari Kuisminin blogikirjoitusta Kotimaa24 palstalla. Kuismin viittaa Petri Hiltusen luennossa olleeseen Franz Pieperin ajatukseen kirkon uskon käsityksestä:

“. . . Ensinnäkin Petri Hiltusen viittaus Pieperin ajatukseen vapaasti mukailtuna, että kirkon uskonkäsitys ei ole se, mikä on kirjaimin virallisissa papereissa, vaan se, mitä käytännössä sanotaan kirkon saarnoissa ja uskotaan elämässä.”

Ongelmana on kaiketi se, että vaikka kirkkolaki, kirkkojärjestys toteavat, että kirkon oppi on ilmaistu Raamatussa ja Tunnustuskirjoissa, niin käytännössä näillä ei ole aina painoarvoa. Oppiin ja etiikkaan liittyvissä asioissa vallitsee kirkossamme laajalti asenne, että jokainen saa päättää itse, mitä opettaa. Sama henkilö saattaisi teoriassa todeta: virkani puolesta uskon, että Jeesus on Jumalan poika, mutta kansalaisena en usko sitä!

Luterilaisessa kirkossa meillä on kuitenkin virallinen oppi, johon pappi pappislupauksessa sitoutuu. Pappi sitoutuu Raamatun sanaan ja kirkon tunnustukseen (Tunnustuskirjat). Suurin osa kirkon jäsenistä ei tosin tiedä esimerkiksi Tunnustuskirjojen opetuksesta yhtään mitään.

Suurelle osalle kirkon jäseniä – ja myös niille jotka eivät ole jäseniä – kirkon viralliseksi opiksi muuttuu se, mitä sanotaan saarnoissa, lehtikirjoituksissa sekä radio- ja televisiohaastatteluissa. Julkisuudessa esiintyvistä piispoista ja papeista tulee tavallisen kansan ”tunnustuskirjat”, jotka kertovat, mitä on luterilainen kristillisyys. Tämä ei ole ongelma niin kauan kun papit ja piispat pitäytyvät Raamattuun ja kirkkomme tunnustukseen.

Pieperin huomio on terävä. Jos papeilla ja piispoilla on pöytälaatikossaan kirkon virallinen käsitys, mutta saarnapöntössä, mikrofonin tai kameran ääressä oma käsitys, jotain on pahasti pielessä. Onneksi meillä on pappeja ja piispoja, joilla tätä ongelmaa ei ole.

Kirkon johtajat tarvitsevat kristittyjen esirukousta, jotta he pysyivät kirkon opetuksessa. Tulevaisuudessa se tulee olemaan koko ajan vaikeampaa. Jokainen joutuu tekemään oman valintansa: mihin suuntaan minä vien laumaani.

Keskiviikkona olin Keilassa järjestämässä kirkon lähetyspäiviä (25.-31.10.). Tämän vuoden teema käsittelee perhettä ja kristillistä kasvatusta. Torstaina olimme eri kirkkojen lähetyssihteereiden kanssa suunnittelemassa syksyn ensimmäistä ekumeenista lähetyskahvioita (misjonikohvik). Se on metodistikirkolla 16. syyskuuta. Tällä kertaa järjestetään aloitteestani myös kirpputori lähetyksen hyväksi (pääsenpähän jostain vanhoista tavaroistani toivottavasti eroon!). Luterilaisen, helluntailaisten, metodistien, karismaattis-episkopaalisen kirkon korkeimmat johtajat ottavat tapahtumasta osaa.

Nyt perjantaina keskipäivänä tulin juuri toimistoni yläpuolella olevasta kristillisen radioaseman studiosta, jossa olin taas mukana keskusteluohjelmassa. Puhuimme evankelistakoulutuksen mahdollisuudesta sekä seurakuntalaisten innostamisesta seurakunnan rakentamiseen.

On selvää, että Virossa kirkko ei voi kasvaa papin sooloesityksillä. Jumala on antanut seurakuntalaisille erilaisia kutsumuksia ja armolahjoja. Papin viisaus on siinä ettei hän vastustaisi kovin paljoa Jumalaa estämällä seurakuntalaisia toimimasta.  Seurakunta ei ole papin seurakunta vaan Jumalan. Pappi on seurakuntalaisten palvelija eikä herra.

MAITOOOO MÄ HALUUN MAITOOOOOO,,,,,,MÄ TARVIIN MAITOOOOO,,,,,,,,

APINA PIERASEE TOISE NAAMALLE,,,SIIS PITÄÄ IHAILLA KU SE OIKEE LÄHTEE TUOLTA ETTÄ EI VITTU NYTO TULOSSA ÄKKII TONNE YLÖS PIERASEE TON NAAMALLE,,,AIKA VIILEE SUORITUS,,EHKÄ AIKA TYLSÄÄ NOILLA TUOLA,,,

JUMALAUTA KOKO MENUUUU!!!!!!!!!!KAIKKEE PITÄÄ OLLA!!!!!,,,,HOVINARRIN PALUUU,,,,KOHTA RUPEE TIPPUUN HAHAAA,,,

VITTU HYVÄ JÄTKÄT…TEILLÄ LEIKKAA HYVIN,,

LEIKKIKÄÄ LAPSET LEIKKIKÄÄ…

Viides avioero vei ahvenanmaalaisen kirkkoherran Porvoon piispan Gustav Björkstrandin puheille kevättalvella.

EI OO HELPPOO,,,,,MUTTA ONNEX JUMALA PELASTAA,,,,

Oulun seurakuntien Elossa.fi -kampanjan tunnukseksi valittu kirkkovene kuvastaa elämää, josta jokaisella on oikeus ja lupa nauttia sekä iloita, sanoo kappalainen Kimmo Kieksi.

PILLUMAGNEETTIIIII!!!!!!!!,,,KAI USKOVAISETKI NUSSII,,KAIKKI NUSSII,,,JA PILLU ON ELÄMÄ,,PILLU ON MAAILMA,,PILLU ON ILO,,,PILLU ON ALKU…PILLU ON KEHTO,,,PILLU ON PYHÄ,,,PILLU ON PARAS,,,PILLU ON HELMI,,,,,,,,,,,,,,,,,

KAIKKEE SITÄ VITTU SILMÄ NÄKEEKI,,SLAYER TAIS VOITTAA JONKU VITUN PALKINNON TÄSTÄ VIDEOSTA OLIKO SE GRAMMY TAIJOKU ENMÄÄMUISTA,,,,,

ÄIJÄ ANTAUTUU KORKKIFLUNSSALLE?????,,,,LEPO VAA ÄLÄ JÄNNITÄ OTA RENNOSTI TIÄXÄÄ….

TOI ON LAHJAKAS,,LOL ,,,,,HALUUKKO MAISTAA MUN PROTEIINIMAITOO???

Anaheimin ankkoihin Teemu Selänteen tutkapariksi liittyvä Saku Koivu halusi antaa pikkuveljelleen rauhan luoda omaa uraa Minnesotassa.

NONII NYT ALKAA MEDIAHAIPPI SUOMESSA!!!!!,,,SAKU KOIVU JA VITTU SELÄNNE SAMASSA JOUKKUEESSA!!!,,,NYT SE MESTARUUS SUOMEEN!!! SIIS MEIDÄN STANLEY CUP SIIS VITTU MEIDÄN POKAALI!!!!!,,HYVÄ SUOMI!!!!!!!! AINOO VAA ETTÄ PELAAKO SELÄNNE EDES ENSKAUTTA ENÄÄ SATANA VANHA MIÄS,,JASITTE JOS OIKEESTI PITÄS POKAALIA VOITTAA OLIS PITÄNY OTTAA KOIVUISTA TOI MIKKO TONNE ANKKOIHIN,,,

MONOT JALKAA PERKELE JA LADULLE!!!!!! HAVUJA PERKELE HAVUJA!!!!!!!!

EI EI EI ENMÄÄ NYT PUHU SEMMOSISTA KÄÄRMEISTÄ SUIHKUSSA SIIS TIÄXÄÄÄ BODYSNAKE TEKEE LÄSKEILLE SUIHKUSSA KÄYMISESTÄ HELPOMPAA,,LÄSKIT ON LEPPOSIA JOS ET TIÄNNY,,,,KAIKKEE PITÄÄ OLLA!! JOPA LÄSKEJÄ JA KÄÄRMEITÄ..

KOMEET PUSKAT,,MUTTA TOIVOTTAVASTI EI SIELÄ PIKKUHOUSUJEN ALLA,,,,KÄÄRI HORO KÄÄRI!!!!!!!!!!

40 VUOTTA JA SIKANA FLUNSSASSA!!!!!!!!!

EI HUANO IDEA MUTTA JOOOOOO,,,,,,,,

Influenssasta sairauslomasuma?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija arvioi sairauslomasuman alkavan pian, kertoo Savon Sanomat.

JOS ENNUSTUS PITÄÄ PAIKKANSA ETTÄ TOSSAKU KOULUT ALKAA TULEE HUIPPU ETTÄ SUOMESSAKIN MILJOONA IHMISTÄ ON TIÄXÄÄ SIKAFLUNSSASSA NIIN SE VITTU TARKOTTAA ETTÄ JOKA VIIDES SUOMALAINEN SAA SIKAINFLUENSSAN!!!!!!MITÄ VITTUA!!!!,,,,,MUN VITUN PASKALLA SÄKÄLLÄ MÄÄ JUST OON TOSSA RYHMÄSSÄ ELI MÄÄ TUUN OLEEN SIKAFLUNSSASSA VITTU VÄHINTÄÄ KAX KERTAA,,,OIKEESTAA MÄÄ VOISIN SEN EKA OTTAA JO NYT ,,,,VITUTTAA JO VALMIIX MÄÄ OON NIIN VITUN HUONO SAIRASTAAN,,,

OIKEE PACMAN!!!!!!,,,,MÄÄ RUPEISIN ITKEEN JOS NÄKISIN TON,,,,

Il nostro Premier oramai ha acquistato una grande dimestichezza nel riuscire a scappare alle varie rassegne stampa. I suoi metodi sono vari ma quello che maggiormente preferisce è il complotto. Metodo molto usato dal Cavaliere, usato recentemente anche per quanto riguarda la crisi economica che il Papi tanto vuole nascondere, a costo di classificare terroristi i giornalisti che ne parlano e consigliando agli imprenditori di non commissionare pubblicità ai giornali che parlano della gravosa situazione economica. Ora fin quando si parla di Italia questa è una cosa quotidiana, che sarà mai sé il Presidente del Consiglio censura la stampa e tutti i mezzi di informazione per non far divulgare informazioni per lui scomode. Ai me questa volta sarà diverso, il povero Altappone, non potrà sottrarsi alla conferenza stampa del G8, conferenza dove saranno presenti i maggiori giornali del mondo che hanno preso molto a cuore le uscite assurde del nostro Presidente. Ricordiamo ElPais che pubblicò alcuni scatti di un festino a luci rosse svolto a Villa Certosa. Ultimamente anche un giornale Inglese ha annunciato che poco prima del G8 pubblicherà alcune foto che ritraggono il premier sempre a Villa Certosa, anche se questa volta, comunica il giornale, le foto dovrebbero essere molto più esplicite di quelle precedenti. Addirittura in una fotografia si vede come il Papi simuli una cerimonia matrimoniale in compagnia di una escort. Dopo tutte le ragazze che Silvio ha frequentato, anche se per una sola notte, ricordiamo la Carfagna, Noemi, D’Addario e tante altre; gli Italiani sono stati ancore declassati all’estero, se prima eravamo: Italia-spaghetti ora siamo Italia-Berlusconi, a me onestamente di essere paragonato a Berlusconi non mi passa manco per la testa.

Kotimaasta luin, että Jari on päättänyt erota luterilaisesta kirkosta ja sen pappisvirasta. Hänen „Avoin erokirje arkkipiispa Jukka Paarmalle“ on luettavissa internetissä.

Kirjeesään Jari ottaa ensin kantaa homoseksuaalisuuskeskusteluun kirkossamme. Jari lähtee siitä, että Jumala sanoo vääriksi asioita, jotka tekevät ihmisen onnettomaksi. Hän kutsuu kristittyjä välittämään ja ymmärtämään homoseksuaaleja; ei ensisijaisesti tuomitsemaan ja vaatimaan heitä parannuksen tekemiseen:

„ Olen surullinen homoseksuaalien puolesta. On jo kohtuuttoman raskas taakka joutua väärin kohdelluiksi taipumustensa vuoksi, mutta vielä rikotummiksi he tulevat uskoessaan, että olisi onnellista elää taipumustensa mukaan.„

„Tunnen monia homoudesta eheytyneitä tai siinä kilvoittelevia uskovia. Ei elämä helppoa heillekään ole, mutta kun syvin onni – Jumalan tunteminen – on löytynyt, silloin kestää suurtakin kärsimystä, myös homoyhteisön vihamielisyyttä.„

„…Jokainen meistä, ei vain seksuaalivähemmistöt, on kutsuttu kilvoittelemaan monessa mielessä myös taipumuksiamme vastaan, Jumalan avulla. Joka ei usko Jumalaan, on tietenkin vapaa elämään omien arvojensa mukaisesti, yhteiskunnan lakien sallimissa rajoissa, ja korjaa myös sen hedelmää.„

Kuismin arvostelee kirkkoa siitä, että se on muuttanut kristinuskon „kultaiseksi vasikaksi“, jota palvelemaan kutsutaan koko kansa. Samalla ihmisiä sumutetaan siitä, mikä on kristinuskon sanoma.

„Vanavedessä myötäilee kirkko, jonka johto on lakannut pitämästä Raamattua Jumalan omina sanoina. Tilalle on valettu kultainen vasikka, kansaa mielistelevä uusi uskonto, joka vesittää Jeesuksen jumaluuden, iankaikkisuuden, seksuaalikasvatuksen, Jumalan Sanan… Tien näyttäjästä on tullut eksyttäjä.„

„Kosketus aidon Jumalan todellisuuteen katosi, kun luovuttiin siitä, mitä Hän itse sanoo itsestään. Jäljellä ovat ontot uskonlausumat ja rituaalit, jotka vain hämärtävät kristinuskon totuuspohjaa. Niiden lumovoima on kuitenkin totuudenjanoa suurempi, sillä ne siunaavat kansan heittäytymisen tuhoavien halujensa valtaan. Tarvinneeko Raamatun kuvaamaa viimeisten aikojen luopiokirkkoa enää kauempaa hakea.“

Kuismin näkee, että hän ei voi olla kirkon jäsen, sillä hän joutuu siten osalliseksi kirkon „jumalattomiin päätöksiin ja harjaanjohtamiseen“. Hän huomattaa myös, että vaikka nyt keskustellaan paljon kirkon suhteesta seksuaalisiin vähemmistöihin, „ongelman juuri on aivan muualla.“  Se on luopuminen Jumalan sanan auktoriteetista.

Jari Kuisminin kirje antaa paljon ajateltavaa. Mielestäni hän on oikeassa siinä, että kirkolla on vaara ajautua „jumalattomiin päätöksiin ja harhaanjohtamiseen.“ Sekä siinä, että ongelmien ytimessä on se, puhuuko Jumala vieläkin Sanansa (Raamattu) kautta.

Kirkostakin voi tulla luopiokirkko, jonka Jumala sylkee ja oksentaa ulos. Raamatussa Laodikean seurakuntaa varoitettiin tästä. Seurakunta vielä toimi, vaikka se oli hengellisesti kuollut.

Itse näen (johtuuko se siitä, että en asu Suomessa) kirkossa vielä paljon Jumalan sanaan sitoutuneita työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Ja virallinen opetus meillä on kunnossa: kaikkea toimintaa ja opetusta on arvioitava Raamatun valossa. Lisäksi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat tarjoavat hyvät raamit seurakunnan opetukselle.

Parannuksen tekoa tietysti tarvitsemme. Me kaikki. Koko kirkko. Koko kansa.

Erityisesti niiden, jotka ovat huolissaan kansamme ja kirkkomme puolesta, tulisi taistella rukoilleen kirkkomme puolesta. Se on tuonut paljon Jumalan siunausta kansallemme. Rukoillaan Jumalan antamaa herkkää hengellistä kuulo- ja näkökykyä kirkkomme päättäjille. Sekä hengellistä herätystä kirkkomme. Jos et ole sitä ennen rukoillut, aloita tänään. Vaikkapa nyt heti.

“Lääkekannabis on armon ja myötätunnon kysymys”, eräs uskonnollinen johtaja sanoi.

Yli 60 uskonnollista johtajaa Illinoisissa pyytää osavaltion senaattoreita hyväksymään lakiesityksen, joka sallisi potilaiden käyttää lääkekannabista lääkärin suosituksella ja ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

“Lääkekannabis on armon ja myötätunnon kysymys”, sanoi pastori Bill Pyatt Carthagen ensimmäisestä yhtyneestä metodistikirkosta (First United Methodist Church of Carthage). “Rukoilemme, että Illinoisin lainsäätäjillä on myötätuntoa lopettaa tämä sota potilaita vastaan”.

Monet uskonnolliset johtajat toivovat myös keskustelun kannabiksen käytön rajoitusten helpottamisesta laajenevan laittomien huumeiden käytön hoitoon, minkä pitäisi olla julkisen terveyden asia rikoslain sijaan.

Uskonnolliset lakiesityksen kannattajat sanoivat, että vaikka lääkekannabis ja kannabiksen käytön dekriminalisointi liittyvät toisiinsa, ne ovat erillisiä asioita. Osavaltion senaatin odotetaan päättävän esityksestä toukokuun alkupäiviin mennessä.

Useat tutkimukset ehdottavat, että kannabis voi lieventää pahoinvointia, kipua ja ahdistusta potilailla, jotka kärsivät taudeista kuten HIV, syöpä, MS-tauti ja krooninen kipu. Teologiset argumentit perustuvat näihin löydöksiin.

“Jeesus eli elämänsä parantaen niitä joita vain voi”, sanoi pastori Al Sharp, Chigagossa perustetun Protestantit yleisen hyvän puolesta -kirkon (Protestants for the Common Good) johtaja. “Tämä on täysin yhdenmukaista sen kanssa”.

Uskontokuntiin, jotka virallisesti tukevat lääkekannabista kuuluu Yhtynyt metodistikirkko (United Methodist Church), Presbyteerikirkko (Presbyterian Church, USA), Reformijuutalaisuuden liitto (Union for Reform Judaism), Unitaariuniversalismi yhdistys (Unitarian Universalist Association), Episkopaalinen kirkko (Episcopal Church) ja Kristuksen yhtynyt kirkko (United Church of Christ).

Jos lakiesitys menee läpi, se loisi kolmen vuoden kokeiluohjelman, joka sallisi osavaltion julkisen terveyden osaston antaa rekisteröityjä tunnistekortteja ihmisille, joilla on lääkärin suositus kannabikseen. Vaalikelpoiset potilaat olisivat oikeutettuja seitsemään kuivattuun kannabiskasviin ja kahteen unssiin (~57 g) kuivattua käyttökelpoista kannabista.

Illinoisin osavaltion poliisi vastustaa esitystä sanoen, että ei ole keinoa mitata päihtyneenä ajamista ja kutsuu kannabista porttihuumeeksi.

Vuosikymmeniä “pyhä sota huumeita vastaan” on keskittynyt vähemmän lainvalvontaan ja enemmän turvasatamien tarjoamiseen ja toipumiseen.

“On paljon ihmisiä, jotka pyrkivät saamaan vankilasta vapautuneita ihmisiä takaisin sinne”, Sharp sanoi. “Meidän pitää katsoa tilannetta eteenpäin ja miettiä tilannetta, jossa ihmisiä ei alun perinkään laiteta vankilaan. Sortavat huumelait pakottavat vankilaan ihmisiä, joilla pitäisi olla muita vaihtoehtoja.”

Lähde:

http://www.chicagotribune.com/news/local/chi-pastors-marijuana-29-apr29,0,5170737.story

‘Jhappi for sister Maya’

Lucknow, April 23. Undeterred by two obscenity complaints filed against him for offering to give "jadoo ki jhappi" and "pappi" (magical hug and kiss) to Uttar Pradesh Chief Minister Mayawati, Bollywood star turned-politician Sanjay Dutt said Thursday he has reserved the "pappi" for the people and will only give a "jhappi" to "sister" Mayawati.

"I will give my sister Mayawati jadu ki jhappi (magical hug), while the pappi (kiss) would be reserved for the public," Dutt said at a public meeting in Kanpur Thursday.

"To counter the anger of Mayawati, I will give her only hugs along with flowers. The more angry she gets, the more hugs she would receive from me," he added.

Two First Information Reports (FIRs) for using "objectionable words" are registered against Dutt. The FIRs are lodged at the police stations in Pratapgarh and Barabanki districts under Section 294 (obscene act and songs) and Section 509 (word, gesture or act intended to insult the modesty of woman) of the Indian Penal Code (IPC). Read more at Engagevoter.com

Suomen Kuvalehti julkaisi 2007 toimittaja Elina Järvisen laajan reportaasin vanhoillislestadiolaisuuden ja kirkon torjuvasta suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen, ”Irtiottoja”.  Artikkelissa on haastateltu ”Kimmoa”, joka on homoseksuaali lestadiolainen, sekä SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittosta  ja eksegetiikan professori Martti Nissistä Helsingin yliopistosta. Seuraavasta otteesta käy ilmi, miten Voittonen perustelee vanhoillislestadiolaisten kannan, ja miten Raamatun alkukielellä tutkivaa Nissinen näkee asian Raamatun valossa.

 * * *

Jokaisissa seuroissa Kimmo rukoili syntejään anteeksi, niin kuin lestadiolaisen kuuluu. Homous sinänsä ei tehnyt hänestä syntistä mutta ajatuskin ”homoseksuaalisesta käyttäytymisestä” teki. Saati sitten teko. Niin sanoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtokunta.

Homoseksuaalinen käyttäytyminen on siveettömyyttä ja sellaisenaan synti. Jokainen on velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta.

Ja kun johtokunta nimittää heteroseksuaalisuutta ”terveeksi sukupuolivietiksi”, homoseksuaalisuuden täytyy sitten olla se sairas. Kimmo ei ollut mielestään sairas, eikä edes epänormaali. Hän oli homo – ja lestadiolainen. Mutta se vaan ei käy.

Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Vaihtoehdot olivat nämä: Elää uskossa ja ikuisessa selibaatissa.

Solmia kulissiavioliitto ja harrastaa sivusuhteita.

Tunnustaa homous ja kieltää usko. – -

* * *

Mutta Voittonen tietää. ”Kyllä täälläkin puhutaan.”

Hän nielee lievän ärtymyksensä ja selittää kohteliaasti, miksi lestadiolainen liike ei hyväksy homoseksuaalisuutta.

”Niin Vanhan kuin Uuden testamentin näkemys ilmiöön on se, että sitä ei hyväksytä. Mutta painottaisin sitä, että meidän

asenteemme ihmiseen on hyväksyvä. Voi olla taipumus, mutta sitä täytyy hillitä. Raamattu käyttää esimerkiksi Hengen hedelmissä sellaista käsitettä kuin itsehillintä.”

Homo ei siis saa solmia parisuhdetta, koskaan. Onko se sitten inhimillistä?

”Joo, ihmissuhteissa on eri tasoja. Ystävyyssuhde voi olla.”

Homot voivat kuitenkin rekisteröidä parisuhteensa, mennä ikään kuin naimisiin. Laki on sallinut sen jo kuusi vuotta.

”Kyllä, valitettavasti… Mutta ei se avioliittoa salli!”

Parisuhdelaki on hankala koko evankelisluterilaiselle kirkolle. Virallisesti kirkko on samaa mieltä kuin Olavi Voittonen: ihmistä ei tuomita, mutta teko tuomitaan. Piispat määrittelivät kannan vuonna 1984. Mutta silloin ei jouduttu miettimään käytännön tilanteita. Mitä sanotaan pariskunnalle, joka haluaa lailliselle liitolleen myös kirkon siunauksen? Käännytetäänkö ovelta? Sitä pohtii nyt kirkon parisuhdetyöryhmä. Se tekee työtään vielä vuoden, siitä jatkavat piispainkokous ja kirkolliskokous.

Ainakin pari vuotta keikutaan siis kuten nyt. Periaatteessa liittoja ei siunata, kirkkokäsikirjassa ei edes ole sellaista kaavaa. Mutta käytännössä monet papit siunaavat, omantuntonsa vuoksi, tavalla tai toisella.

Se ei miellytä Olavi Voittosta. ”Luterilainen kirkko on luopumassa perinteestään”, hän sanoo. ”Ja me joudumme tässä silmätikuksi, niin kuin monessa muussakin asiassa.”

Hän on järkähtämätön. Keskusyhdistys on vuosikokouksessaan puhunut asiasta ja ”hyväksynyt tiettyjä kannanilmaisuja”.

Niissä pysytään. ”Me rukoilemme, että tällainen henkilö voisi Jumalan armon voimin vapautua taipumuksestaan.

Näitäkin esimerkkejä on”, hän sanoo.

Julkisen keskustelun tarpeesta Voittonen ei ole niin varma. Hänen mukaansa homoudessa on ”erilaisia asteita”. Siksi on varottava, ettei ”piilevän homosek suaalisuuden kantajaa yllytettäisi”.

”Väärä keskustelu voi olla valtava sysäys murrosikäiselle pojalle, joka etsii seksuaalista identiteettiään”, hän sanoo.

”Mutta keskustelulla voidaan tukea myös toiseen suuntaan. Meidän pitää muistaa, kuinka lyhyt aika on siitä, kun yllytys tähän oli rikos. Kyllä sillekin on omat perusteensa olleet.” – -

Yhtä järkähtämätön mies on Martti Nissinen. Hän on teologian tohtori ja Helsingin yliopiston professori. Hänen erikoisalansa on eksegetiikka, tieteellinen raamatuntutkimus.

Nissinen on sitä mieltä, ettei Raamattu sano homoseksuaalisuudesta mitään. Miten niin ”ei sano mitään”? Onhan Raamatussa viisi kuusi kohtaa, joissa puhutaan miesten kanssa makaavista miehistä.

”No, katsotaan”, Nissinen sanoo ja ottaa kirjan työpöydältään. Hänen painoksensa ovat alkukielisiä, Vanha testamentti hepreaa, Uusi testamentti kreikkaa.

Ensimmäinen Mooseksen kirja, 19. luku, kertomus Sodoman pahuudesta.

Sodoman kaupunkiin saapuu kolme miestä, enkeliä. Loot tarjoaa heille yösijan. Illalla Lootin talon eteen kerääntyvät kaikki kaupungin miehet. He huutavat Lootille.

”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!”

”Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa”, vastaa Loot ja tarjoaa miehille kahta tytärtään.

Eikö tässä puhuta homoseksuaalisuudesta, ihan suoraan? Ei, sanoo Nissinen ja esittää muutaman kysymyksen. ”Kaikki Sodoman kaupungin miehet olisivat siis homoja, koko miespuolinen väestö?

Olisiko sellainen skenaario millään tavalla mahdollinen? Ja miksi he kaikki haluaisivat näitä Lootin taloon tulleita miehiä? Ovatko vieraat kerta kaikkiaan niin komeita, että heitä on saatava? Eikä Loot poloinen sen vertaa tiedä kaupungin miesten suuntautumisesta, että tyrkyttää heille tyttäriään!”

Kyse on vallasta, hierarkiasta, Nissinen sanoo. Siitä, kuka määrää. Loot, itsekin muualta tullut, kutsuu luokseen vieraita.

Nämä muukalaiset ovat uhka, heitä on nöyryytettävä. Eikä mitään häpeällisempää ole kuin miehen raiskaama mies. Loot yrittää tarjota korvikkeeksi tyttäriään, sillä ”vieraan kunnia on isännän kunnia”.

Entäs muut kohdat sitten?  Kolmas Mooseksen kirja, luvut 18 ja 20. Kirje roomalaisille, 1. luku. Ensimmäinen kirje korinttilaisille, 6. luku. Nissinen selittää jokaisen jakeen.

Patriarkaaliset perhesuhteet, yhteiskunnalliset valtasuhteet, väärän jumalan palveleminen, huoraaminen…

”Homoseksuaalisuus on vasta meidän aikamme kysymys. Aina on ollut samaan sukupuoleen suuntautuneita ihmisiä, ja heitä on siedetty sen mukaan kuin yhteisöjen roolimallit ovat sallineet. Homoseksuaalisuuden käsite keksittiin 1800-luvun lopulla. Vasta silloin syntyi ajatus, että seksuaalinen suuntautuminen on yksilöllinen ominaisuus.”  

Juuri siinä on ongelma, Nissinen sanoo. Raamatusta yritetään löytää vastauksia, joita siellä ei ole. ”Kirurgisesti poimitaan jakeita ja irrotetaan ne asiayhteydestään.”

Hän panee nahkakantiset kirjat kiinni. Ja ihmettelee. Miten homot, ”pienen pieni vähemmistö”, nousee niin tärkeäksi kysymykseksi, että kokonaiset kirkkokunnat repeävät. ”Kauhu on syvemmällä”, hän sanoo.

Ajatellaan, että tässä katoavat viimeisetkin perinteisen, patriarkaalisen yhteiskunnan tuntomerkit. Se pelottaa ja ahdistaa.”

Muttei Nissistä. Hän muistuttaa, mikä lopulta on Raamatun suurin huoli. Miltä se haluaa kiivaimmin ihmistä varjella? Yksinäisyydeltä.

(Ote reportaasista ”Irtiottoja”) Elina Järvinen/Suomen Kuvalehti 50, 2007.

http://suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/2210878.pdf

 Vantaalainen seurakuntapastori Laura Mäntylä  on ensimmäinen Suomen kirkon virassa oleva pappi, joka on puhunut julkisuudessa homoseksuaalisuudestaan. “Haluan näyttää, ettei homoseksuaalisuus tee minusta mitään hirviötä, demonia. Lesbouteni ei myöskään määritä pappeuttani.” Vaikka Mäntylä ei tiettävästi ole lestadiolainen, hänen vakuuttava esiintymisensä edistää homoseksuaalien oikeuksien toteutumista myös vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. 

Mäntylä  oli haastateltavana YLEn TV2:n Inhimillisessä tekijässä 8.4.2009.

Arkkipiispa Paarma:

Homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus. Keskisuomalainen 28.8.2008

Valtonen, J. :

Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia. Helsingin Sanomat 19.3.2007.

 Uskovaiset homot ja lesbot (keskustelupalsta)

Englantilaisen kaupungin Derbyn* Royal Hospital:issa on nähty käytäviä pitkin vaelteleva tummakaapuinen kummitus. Sairaalan johtajat ovat hyvin huolissaan sairaalan työväen työskentelymukavuudesta ja päättivät kutsua apuun paikallisen papin katselemaan tätä kummitusta vähän lähempää.

Kauhistunut henkilökunta oli lähetellyt sähköpostia pomolleen, kertoen kummitteluista käytävillä.
“En ole varma, kuinka moni teistä tietää, että osa henkilökunnasta on raportoinut nähneensä aaveen sairaalan tiloissa”, brieffasi vanhempi johtaja Debbie Butler, henkilökuntaa.
“Aion ottaa jokaisen raportoidun havainnon aaveesta vakavissani, sillä viimeinen asia, mitä haluan on se, että henkilökunta tuntee epämukavaksi työskennellä täällä.

“En halua pelotella ketään enää enempään, mutta haluan ilmoittaa, että minusta tuntuu siltä, että on parasta, että te kaikki tiedätte meneillä olevan tilanteen. Olen puhunut Trustin sotilaspastorille ja hän aikoo järjestää jonkun katedraalista tänne hoitamaan manauksen näissä tiloissa.”

Lainausta:  ”There have been dozens of sightings over recent weeks and people are scared witless. Several have seen a male figure cloaked from head to toe in black darting between rooms and through walls – especially in departments near the morgue.”

Suomennos: ” Viime viikkojen aikana imiötä on havaittu kymmeniä kertoja ja ihmiset pelkäävät itsensä järjiltään. Useat ovat raportoineet miespuolisen tummaan pukeutuneen hahmon vaeltelemassa käytäviä ja läpäisemässä seiniä viitta selässään – havaintoja on tehty etenkin osastoilla lähellä ruumishuonetta.”

Manauksen suorittaminen Englannissa vaatii luvan piispalta. 

Asiantuntijat sanovat, että henki voisi olla roomalaisen sotilaan haamu. Sairaala olisi rakennettu juuri siihen päälle, missä sotilaan viimeinen lepopaikka sijaitsi. Sairaalan rakennuttajat eivät ottaneet huomioon protesteja, kun peittivät osan yhdestä muinaisen Britannian Roomaan johtavista teistä.

Mitäs mieltä kansa on? Onko manaus tarpeellinen? Onko kummitus kenties aito? Kommentoikaa toki mielipiteenne.

*Derby on UK:ssa korkeimpana paranormaalien ilmiöiden raportoinneissa. Ilmiöt, kuten ihmissudet, aaveet, poltergeistit ja monet muut ovat yleisempiä, kuin muualla Englannissa.

Taiteilijan kuvitus aaveesta.

Lähde: The Sun  - Haunted hospital calls in exorcist

Sorpa hefur sent frá sér fréttatilkynningu um breytt fyrirkomulag grenndargáma. Nú eru bláu gámarnir fyrir allan pappír og þeir grænu fyrir plast. Ánægjuleg þróun!

Nánari skilgreiningu á flokkuninni er hér á eftir sem tekinn er beint af vef Sorpu:

Bláu gámarnir: Pappír og sléttur pappi er endurvinnanlegur pappi og pappír, svo sem dagblöð, tímarit, auglýsingapóstur, prentpappír, hreinar og tómar umbúðir úr sléttum pappa, fernur, morgunkornspakkar, eggjabakkar og pakkningar utan af matvælum s.s kexi og pasta. Svo ekki komi ólykt við geymslu skal skola fernurnar vel áður en þeim er skilað. Mikilvægt er að fjarlægja allar matarleifar eða plastumbúðir sem kunna að leynast í pappaumbúðum. Losið því blöðin úr plastpokum eða öðrum umbúðum og setjið þau í lausu í gáminn.Pressið umbúðirnar vel saman – það kostar að flytja loft.  Pappír og umbúðir úr sléttum pappa fara í bláa grenndargáma.

Grænu gámarnir: flokka skal allar plastumbúðir sem ekki bera skilagjald, s.s. sjampóbrúsa, tómatsósuflöskur, plastbakka undan ýmsum matvörum, plastpoka ýmiskonar, plastílát undan mjólkurdrykkjum, jógúrtdósir, plastílát undan hreinsiefnum o.fl. Umbúðir skulu vera tómar, án allra aðskotahluta, s.s. matar- eða efnaleifa. Gott er að stafla umbúðum saman eða rúmmáls minnka á annan hátt til þess að nýta plássið sem best. Það kostar að flytja loft. Athugið að ekki er hægt að flokka frauðplast til endurvinnslu! Plastumbúðir fara í græna grenndargáma.

Morning:

Even though the boys went to bed at 11.30pm last night, they were up at 7.30am this morning. They attempted to wake us up at 8 and said they had already found some Easter eggs but they didn’t want to collect them until we would be up. So we made an effort. This time I made it a bit more difficult for the boys and hid the eggs well. The boys had a great time and the bunnies were wondering what all the fuss was about (because they suddenly were the centre of our attention).

 Midday:

We were meant to visit Stephanie, Duane and their kids in Lilydale (Sean cried he didn’t want to go from the moment we left the house) but soon after we went on the freeway we heard a weird noise that sounded like a big truck driving closely behind us. There was no truck though, so we stopped in the emergency lane and had a look – at a flat tire on the rear left. Sean immediately had an anxiety attack. Admittedly it was a bit scary though because the other cars were driving really fast past us. I took the kids up the embankment and left Tom to change the tire (he insisted to do it himself and not call the RACV because of his newfound confidence after replacing the fridge seals all by himself yesterday).

However, it turned out that the spare tire was only one of those emergency tires that only take you to the nearest garage. Had to call Stephanie and call the visit off. She had been cooking all morning, so it was quite unfortunate. But being Easter Sunday, all the garages were shut (we drove past at least three of them). So abort mission and off back home (Sean cried all the way that he really, really wanted to go to Stephanie’s house).

 Afternoon:

We all went out to take Bundy for a walk, so Lucille doesn’t have to do all the dog-minding duties on her own while David and Shirl are away. Sean complained he didn’t want to go but we forced him. Bundy only did four poohs! She usually does five. David and Shirl bought a roll of platic bags that attaches to the lead –  convenient at that rate of excretion.

Evening:

On our way home we bumped into Alison who invited us in to her place for a drink. Her parents were there and Mariam and her partner too. Alison had wooden animals from Africa as a present for the boys; too pretty to play with, I thought. It was a nice spontaneous visit. The kids were little tornadoes at times though.

A late night again but who knows, the kids may one day sleep in.

My dad called tonight. What a pleasant surprise. He seems to be well, apart from the fact that he did his back in from using a jackhammer. And also he has to sue the council because the little houses he has been given by the city as a trade-off for the family palazzo have been declared uninhabitable because they are threatened by possible landslides from the slope behind. Things don’t change much…

Tulipallo jätti varjoja

Perjantain (28.9.2007) superbolidi jätti varjoja valvontakameroiden kuviin, kertoo Ursan tiedote.

Yahoo! haastaa Googlen

CNet News kertoo, Yahoo!-hakukoneen käyttöliittymään tehdyistä parannuksista, joilla se pyrkii syrjäyttämään Googlen suurimman hakukoneen asemasta.

Pappi kiinni rattijuoppoudesta

News.com.au kertoo, että Puolassa pappi on jäänyt kiinni ajettuaa vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Ilmeisesti pappi ei ole noudattanut sen paremmin puolalaisia liikennesääntöjä kuin paavillista autoiluohjetta (lue autoiluohjetta koskeva kommenttini).

Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat suututtaneet…

Ruotsalaisen Expressenin ja tanskalaisen Politikenin kirjoitukset Burmasta/Myanmarista (en ota poliittisesti kantaa nimeen ja sen konnotaatioihin) ovat suututtaneet ko. valtion juntan, kertoo Aamulehti.

Ylioppistoelämä vakavoituu – TKY ottaa askeleen kilpavarustelussa

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10338

Nyt olkoon Kehu kirja -merkinnän aika. Luin Pekka Hakon kirjoittaman Esa Ruuttunen – Oopperapappi (Kirjapaja, 2007), joka on taiten tehty elämäkerta ja paljastaa jo nimessään päähenkilönsä kaksi roolia. Seurakuntapapin työn ammattimuusikon uraan vaihtanut Ruuttunen kertoo rehellisesti elämästään, vakaumuksestaan, periaatteistaan, kipuiluistaan ja laulajan tiestään. Erityisen lämpimästi hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan ja ystäviään.

Vaikka ammatinvaihtoon ei Ruuttusen mukaan liittynyt dramaattista myllerrystä, hän myöntää, ettei hyppy oopperamaailmaan ole ollut kivuton. Epäilijöitä ja jopa selkäänpuukottajia on tiellä riittänyt. Myös kriitikoiden vapaaksi riistaksi päätyminen on ollut kova kokemus.

Ruuttunen tunnustaa tunteneensa varsin vähän oopperan maailmaa siihen sukeltaessaan ja yllättyneensä taiteenalan syvästä voimasta ja rikkaudesta: “Olin paremminkin tyypillisten ennakkoluulojen vanki: diivailua, puuteroitua hömpsötystä, hillitöntä kulissientakaista elämää.“

On kiehtovaa lukea, miten analyyttisesti ja syvällisesti Ruuttunen tarkastelee roolejaan. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Kuten Hako huomauttaa, Ruuttusen ansioluettelossa voisi vallan mainiosti olla maininta erikoisosaamisesta, sillä erityisen hyvin kirkonmiehen hallussa ovat oopperakirjallisuuden pahikset: julmat virkamiehet, kavalat kääpiöt ja ahneet jumalat.

“Uskon, että kaikkiin ihmisiin kätkeytyy pahin mahdollinen peto, mutta myös pyhin mahdollinen enkeli. Ihmiselämä on tasapainoilua näiden välillä. Joissakin peto avaa vankilan salvat, ja pahuus purkautuu hirvittäviin tekoihin. Sen on historia osoittanut. Joissakin enkeli pääsee valloilleen ja peto nääntyy selliinsä. Olisin valmis aika hurjiin tekoihin, jos lähimmäiseni joutuisivat vaaraan. Jokaiseen meihin kätkeytyy sellaista, jota arkielämä ei näytä. Oopperarooleja tehdessä näiden tunteiden hallittu irtipäästäminen on keino saada Pizarroon ja Scarpiaan lihaa ja verta. En halua kieltää, ettenkö nauttisi siitä.“

Myös oopperatyön musiikilliset vaatimukset ja teatterilliset tavoitteet tekivät Ruuttuseen vaikutuksen, eikä hän tahtonut jäädä pekkaa pahemmaksi. Kirjassa paljastuu, ettei nykymuusikon työ ole todellakaan pelkkää lavalla patsastelua. Ralf Långbackan ohjaamassa ja Ensio Suomisen lavastamassa, Alban Bergin Wozzeckissa (Suomen Kansallisooppera, 2001) nimiroolin tulkinnut Ruuttunen joutui sukeltamaan lampeen, koska hänen roolihenkilönsä tekee itsemurhan. Käytännössä hän sukelsi kulisseihin johtavaan onkaloon. Ruuttunen kertoo toisinaan kokeneensa veden alla kauhua, koska onkalo oli kapea eikä hän saanut tukea liukkaista, sileistä seinistä potkaistakseen itselleen lisää vauhtia.

Oopperat Ruuttunen sanoo kokevansa vertauksina, eikä hän suinkaan niele vieläkään purematta kaikkien oopperoiden viestejä ja väitteitä. Kiehtova yksityiskohta löytyy muun muassa Aulis Sallisen säveltämästä Ratsumiehestä, jonka libretto on Paavo Haavikon käsialaa. Lopun tuhoa ennakoivan päähenkilön repliikki ei ole jättänyt Ruuttusta rauhaan: “Mutta meidät on sidottu kertomukseen, johonkin satuun, tarinaan. Siitä tarinasta ei pääse irti.“

Tämä on ajatus, jota itsekin mietin usein. Toteutammeko kohtaloamme, kuten sitä yleensä nimitetään? Kuinka pitkälle olen geeniperimäni, kasvatukseni tai ympäristöni seuraus, jopa niiden vanki? Vai onko elämämme sittenkin omissa käsissämme, vapaasti muovattavissa? Ruuttunen uskoo, että ihminen voi irtautua tarinasta ja katkaista tiukatkin köydet, mutta vakaumuksensa mukaan hän uskoo vapautumiseen tarvittavan Jumalan voimaa. Mutta voiko ihminen omin voimin muuttaa elämänsä radikaalilla tavalla? Vai toteutammeko silloinkin, kun kuvittelemme tekevämme itsenäisiä ratkaisuja, jotakin ennalta määrättyä tarkoitusta?

Ruuttusen elämäkerrassa on oikeastaan vain yksi huono puoli – vaikka oopperapapin ääni kuuluu vahvana joka sivulta, hänen upeaa baritoniaan kirja ei tietenkään voi toistaa. Taitaa olla aika suunnistaa kirjaston musiikkiosastolle. Onneksi kirjasta löytyy myös Ruuttusen levyttämien soolo-, ooppera- ja muiden levyjen lista.