Kuume alkaa olla laskusuunnassa, mutta olo on vielä ontto ja unirytmi ihan sekaisin. Eikä tää kaamos auta asiaa yhtään. Tylsäksi käy kun ei ole vielä iskussa, mutta tulee kohta makuuhaavoja tästä makaamisesta. Onneksi mä olen keksinyt itselleni peintä viihdykettä, nimittäin naamakirjan Farmville-pelin. Pelaan sitä siis yksityisessä naamakirjassani. Ihmettelin pitkään, että mitä vitun sorsa- ja kurpitsapostauksia kaverit lähettelee mun seinälle. Olisikohan ollut uutisissa pari viikkoa sitten juttua siirtolapuutarhoista ja siitä, että ihmiset joil ei ole omaa pihaa tai palstaa, ovat kiinnostuneet Farmvillestä.

Peli on yllättävän addiktoiva. Olen nyt tasolla 9 ja huomaan miettiväni, ovatko palstat tasaisissa riveissä, missä järjestyksessä mun kannattaisi viljellä, istuttaisinko koko pläntin täyteen samaa tavaraa. Aluksi vedin sinne kaikki mansikat, soijapavut ja kurpitsat sekaisin. Mutta sit huomasin, että on paljon kivemman näköistä, jos palstalla on vain yhtä ja samaa kasvia. Nyt mä alan varmaan keskittyä artisokkiin. Tossa pelissä toimii paljolti verkostoitumisen logiikka, joka mua on pitkään kiinnostanut ja josta olen luennoillakin puhunut. Smile and they will smile you back. Niinku lannota kaverin siemeniä ja se lahjottaa sulle kanan, jonka voit myydä tai ottaa tilallesi munimaan

Olen viritellyt taas peliä iranilaiseen tsubuuni nyt kun kkulli on parantunut. Sovittiin eilen tekstareilla, että kun olen parantunut, tehdään jotain kivaa. Mitäköhän se vois olla Jos mä pelaisin sen kaa Farmvillee ja vähä lannottaisin sen vakoo…

Nyt se naapurin räkäperhe mesoo tuolla rappukäytävässä. Se mutsi on ällöttävä hurmosmamma. just tollanen hirviö, jonka on pakko päästää räkäpaiseensa tarhaan levittään tauteja heti kun on eka kuumeeton päivä. Mä kerran murisin sille yhelle mukulalle kun se mutsi ei huomannut. Kakru alkoi itkeä kuin vietävä mutta kun ei se natiainen mitään puhua osaa vielä, niin se mutsi ihmetteli että mikäs meidän Aatueemeliadalmiinalle tuli. Buaahhhhaahhhhhaaaaah!

Ai niin, se tippuriteini aloittaa yhdyskuntapalveluksensa viikon lopulla. Ehkä mussa on vielä bakteereja jäljellä ja voin tartuttaa sen vuorostani.

Paranormal Activity is one of the worst films I have ever seen in my life. You want scared? Watch Hitchcock. For that matter watch anything on the series: A HAUNTING.

That’ll teach you what’s scary and what’s not!

OREN PELI, first time director of this load of crap was scared of ghosts all his life? Well, maybe he could see them and is a medium and needed to acknowledge their existance instead of being afraid. He states he was even afraid of GHOSTBUSTERS, the movie. This guy is an idiot but he is a ISRAELI IDIOT so in the eyes of a person like Steven Spielberg HE IS GOD.

Spielberg claims when he saw the movie his the room he was in sealed itself up by locking his doors and he couldn’t get out. He returned the DVD in a “garbage  bag” because he said the DVD was “haunted”.

I WILL NEVER WATCH ANOTHER SPIELBERG MOVIE AGAIN – THIS MAN IS CRAZY.

—Bonju Patten

Lauantain ohjelma:

• Harkat Maikkulassa klo 10.30 – 11.30 Harkat peruttu!
• Harjoituspeli Arina-areenalla klo 14.00 – 15.00, paikanpäälle 13.15
• Seututaitokoulu klo 17.30 – 19.00 — ilmoittautumiset Hannulle, torstaina harkkojen yhteydessä.

Vesisota on hauskaa.

Työpaikoilla hieman vastaavaa peliä pelataan action pointeilla eli asioilla, jotka Jonkun pitäisi tehdä. Se ei kuitenkaan ole ihan yhtä hauskaa, koska työyhteisön tavoitteena pitäisi kai olla saada jotakin aikaan, ei hukuttaa kollegaa ylenpalttiseen työmäärään.

Työyhteisön kehittämispäivissä voitaisiin purkaa sotimistarvetta Action Point -sodalla, jossa pelaajilla olisi AP-kilpi suojanaan ja AP-palloja vastustajia kohti heitettäväksi. Vähiten osumia ottanut voittaa. Pelin symbolisen merkityksen ja sääntöjen ruotiminen johtaa puolivahingossa siihen keskusteluun yhteisistä työtavoista, joita ei muuten ikinä saada käytyä.

Suoraviivaisempana ratkaisuna konseptia voitaisiin soveltaa projektipalavereissa siten, että työt jaettaisiin AP-sodalla näennäisdemokraattisen neuvottelun sijaan. Se, johon pallo osuu, hoitaa homman. Au travail, kokous on päättynyt.

(Thanks for the photo to Ale <3 Kiitos hun!)

Doesn’t matte how much of time have passed by since the last post i won’t apologize since as i saw many of my ex-classmates who are now at university are busy too and i’m feeling so much better. After all i didn’t even had time to make some kind of update.

It was nice being at home, visited old teachers and cousin, ex-classmate, grandparents and was a truly nice few days spent at home. Sunday was a long day coming back here, my train was 45 minutes late from Brasov, and then almost an hour late from Cluj, so nice … Had no Internet Sunday and Yesterday and now finally having it.

Monday was great, got one of my Finnish tests, 33 points out of 30 don’t laugh and don’t think i’m crazy or something. There were also 5 bonus questions and made 3 out of them, that where from the 3 points come. Then won some kind of CIMO bookmark at some game during the Finnish lesson and finally had Finnish Culture and Civilization when our teacher told us about her recent trip in Finland (yaya she has a pic with Santa Claus ) and then almost 60 minutes only about HELSINKI. Naaaa, me wants to go there ummm and now has as for homework to write briefly about 11 more cities: Espoo, Jyväskylä, Kupio, Lahti, Oulu, Porvoo, Rovaniemi, Savonlinna, Tampere, Turku and finally Vantaa… translated also a handout about Santa’s Office that our teacher brought from there for the rest of the group

Today was long and annoying day…one reason because i hate so much both Lexicology and Phonetics and now one more added to the list called General Linguistics So Tuesday is good for nothing, except when we have British Culture and Civilization because that’s somewhat better.

Tomorrow just 2 lessons, Essay writing and English Literature… and then would be Peli-ilta (Game-evening) from 7PM to 10PM but don’t know yet if i will attend it, it’s late and been quite a tiring week all-together.

Kuulemma tämä peli on hauska, joten eilen ostettiin.

Joka paikassa täytyy kerätä tähti, mutta miten?? Pitää keksiä itse, ja itse kirjoittama tavara ilmestyy. Sillä avulla yritetään ottaa tähti kiinni. Tämän pelin sanasto on aika laaja. Ostin tämän Suomesta, joten pelin kielet ovat englanti, tanska, norja, ruotsi sekä suomi. Tämä asia on todella kiva minulle, koska yleensä peleissä ei ole suomea. Haluan pelata mieluummin suomen kielen pelejä. Tätä peliä mieheni pelatessa katson sitä, sillä haluan tietää, miten hän ratkaisee ongelmia. Suomen kielen sanastoni on heikko, joten sillä lailla voinen oppia uusia sanoja. Mutta ikävä kyllä seuraavana päivänä jo olen unohtanut uusia sanoja.(゜_゜) Tsemppiä minulle!!

このゲーム結構面白い！

フィンランド語が入っているのがとっても良いところ。

フィンランド語の単語の勉強にもなんだか役立ちそうです。

Fez in action

Huomenta!

Tiistaina käytiin läpi pikseligraffan saloja webdesign tunnilla, ja päätinpä taas jakaa teidän kanssa jotain omasta mielestäni vallan mahtavaa.

Kyseessä on indiepeliprojekti Fez (Polytron Corporation), joka julkaistaan toivon mukaan ensi vuoden alussa XBox 360:lle, mutta näyttääkin jopa 20 vuotta vanhalta tekeleeltä.

Suosittelen että vilkaisette traileria, ja Polytronin sivua muutenkin (News ja Projects osioita) sekä linkkejä muihin indiepelitaloihin; 2DBoy:n World of Goo, ja suomalaisen Petri Purhon blogi (mm. palkinnon voittanut Crayon Physics) ovat vilkaisun arvoisia, sillä sieltä näkee mainiosti miten mahtavaa jälkeä niinkin raa’alla grafiikkatyylillä saa aikaiseksi.

Ehkäpä webdesign ryhmä saa jotain inspiraatiota näistä meneillä olevaan pikseligraffa tehtävään.

-Ile

PS. Kirjoitusvirheistä voi huomauttaa kommenteissa…

E’ iniziata alla grande l’edizione del Grande Fratello 10. Nella puntata di ieri nella più famosa casa d’Italia sono entrati i primi 16 concorrenti. A fare da padrona di casa la splendida Alessia Marcuzzi che, a metà programma, conferma le voci che sono rimbalzate sui giornali sulla presenza dentro la casa di una donna diventata uomo, ma non rivela se il suddetto concorrente abbia già varcato la soglia della casa di Cinecittà o se lo farà più avanti: «Sarà lui stesso a rivelare la sua storia – spiega la conduttrice, mostrando una foto di quando era una bambina -. Ora è molto cambiato e certamente non lo riconoscereste. Ma il Grande Fratello non rivelerà la sua storia agli altri perché abbiamo fatto un patto: potrà dirlo solo lui quando vorrà». La partenza, come sempre, ha registrato il boom di ascolti, raccogliendo 6.047.00 spettatori, pari al 30.87% di share.

SCHEDE CONCORRENTI:

Tullio Tomasino, L’Austin Powers in versione siciliana ha 23 anni e viene dalla provincia di Catania. Lo stile fuori dalle righe lo rende uno dei sicuri protagonisti dell’edizione 2009.

Camila Sant’AnA , 24 anni, è una delle belle di quest’edizione. La “Belen” del GF10 è nata a San Paolo, in Brasile, poi si è trasferita in Bolivia e infine a Napoli, assieme al suo attuale fidanzato, un napoletano che era in Sudamerica per lavoro. Adesso fa l’indossatrice.

Carmen Andolina , 20 anni, palermitana di Bagheria, ha vissuto un’infanzia difficile: il padre morto suicida, la madre gravemente malata. Nonostante tutto è un’ottimista di natura, sempre sorridente.

George Leonard , 27 anni, è nato a Terni e vive a Foligno (Perugia). Appassionato di sport a suo dire “estremi”, è il “Fabrizio Corona” della Casa. Curioso il suo look, frutto delle sue esperienze in Russia e India.

Sabrina Passante , 22 anni, è la vera e propria Miss della Casa. Nel 2007 si è classificata seconda a Miss Italia. Bionda, pugliese, sportiva (gioca a pallavolo in Serie C), è laureanda in Economia.

Marco Mosca , è il più giovane ragazzo ad entrare nella Casa di tutte le passate edizioni del GF: ha compiuto a febbraio 18 anni. Parrucchiere torinese, si proclama latin lover, e sin da piccolo voleva entrare a far parte del cast del GF.

Massimo Scattarella, è il palestrato dell’anno. Classe 1975, barese, 5 tatuaggi, ha una grande passione: è bodyguard, un body builder e istruttore in una palestra.

Maicol Berti, 22 anni, è il ragazzo “speciale” della Casa. Nato e sempre vissuto in provincia di Ferrara, ostenta senza problemi la sua femminilità. Ama Beautiful, la moda e fare shopping con le amiche.

Davide Vallicelli, 29 anni, è romagnolo, grande amante dello sport. Si definisce pragmatico, tenace e allergico alla routine. E’ al GF “Per capire le mie potenzialità e per rivoluzionare la mia vita”.

Luca Magnani, 25 anni, romano, barista, ha perso i genitori da piccolo e ama andare in bicicletta e giocare a calcetto con gli amici.

Cristina Pignataro, 26 anni, è una milanese poco attenta al look e al trucco. Fa la maestra di asilo nido e l’animatrice di feste per bambini. Ama mangiare e va in palestra per sfogarsi.

Alberto Baiocco, 26 anni, Abruzzese di buona famiglia, è il vergine del GF10. Ha infatti intrapreso un cammino di fede che lo ha avvicinato alla religione cattolica: “Voglio fare sesso con la donna giusta, di cui sono innamorato. Il sesso è un atto d’amore, di per sé non vale niente”

Mauro Marin, 29 anni, ribattezzato “Gerry Calà”, è stato la vittima della candid camera di Cristina Del Basso. Di Castelfranco Veneto (Treviso), professione salumiere, fa dell’umorismo il suo punto forte.

Mara Adriani, 22 anni, è una romana di origini eritree. Simpatica ed estroversa, lavora part time presso una società finanziaria e si definisce un’anti-sportiva. Ha già avuto alcune esperienze in televisione.

Daniela Caneo, 32 anni, è l’unica concorrente sposata di quest’edizione. Senza peli sulla lingua, ha lasciato marito e la sua attività per entrare al GF10. E’ una verace sarda, di Alghero, e vuole dimostrare ai suoi compaesani che “ce l’ha fatta”.

Diletta Franceschetti, 29enne romana, studentessa di Filosofia all’ultimo anno, alla Sapienza di Roma. Conosce il linguaggio dei segni e ha vissuto a lungo in Brasile. Ha sei piercing e sette tatuaggi.

Carmela Gualtieri, 32enne impiegata di Acitrezza (Catania). Spontanea e solare, definisce gli occhi la sua arma di seduzione. E’ la classica “Siciliana doc”.

Alessia Giovagnoli, 25 anni, perugina trasferita a Bologna dove studia Scienze della Comunicazione. E’ scappata dopo un’infanzia travagliata, si definisce “allegra e divertente”. E’ al GF anche per cercare fidanzato.

Giorgio Ronchini, 26 anni, di Venezia, il bello della Casa, rappresentante di telefonia. E’ un “giocherellone sportivo”, ama divertirsi con gli amici. Si definisce paziente con le donne, che non mancheranno di riservargli attenzioni.

Questi per ora i 16 concorrenti entrati, con le loro storie, e le loro vite da raccontare al vasto pubblico del Grande Fratello numero 10. Nelle prossime puntate altre entrate di altri concorrenti pronti a mostrarsi ai milioni di telespettatori. Un in bocca al lupo a tutti i concorrenti e alla  bravissima Alessia Marcuzzi.

GerryItalia25

Hoy me fue muy pero muy bien!, vengo de ir a ver una peli en la casa de Bambi, hoy me levante temprano, pues tenía examen fui medio rápido, y ubique a mis compañeritos jaja di mi examen, lo di bien y me regrese pa la casa, estuve un toque en el internet, me tire a mi cama y descansé un buen rato, hasta q la comida ya estuvo hecha, bajé, comí y luego me fui a ver un rato tele, con la Nena… luego de eso, me subí al internet un ratito, hasta la noche, que la Nena me dijo pa ir con Diego P al inicio de la Bienal, es decir al inicio de todas las actividades culturales de Cuenca y al inicio en si de lo serán las fiestas de Cuenca Fuimos primero al banco central, el cual ya no funciona ya q Ecuador ya no tiene moneda jaja ósea ya no funciona específicamente como banco psss luego paseamos y miramos el museo, luego nos fuimos a comer, Diego nos invito , es un chico muy chvr… jeje harían bonita pareja con la Nena en fin, luego de eso íbamos a volver, cuando Bambi y Paquico nos invitaron a ver una peli en su casa fuimos y vimos “los fantasmas de mi ex” estuvo chvr, a mi me gusto… asi quiero resaltar en este párrafo q ver pelis en la casa de alguien en Perú definitivamente no es lo mismo q ver pelis en Ecuador jaja empezando x q la tele es un poquitín más grandotota jaja Bueno, luego de eso, regresamos, de veras q la pasé bien y bueno aunque me dormí un poco tarde logré saber un poco de mis amigos: Will, Migue, Katita, Yahu, Joel, Luisito, Wen, y un saludo muy pero muy especial pa El Josebas de mi Corazón jaja y bueno un abrazo fuerte para mis papas y mi Satal. Y otro para el q no quiere ser nombrado.

Una de las cosas que más me gustó del viaje a Gijón que hicimos estas vacaciones, fue el autocine. Nunca habíamos ido a uno (yo pensaba que sólo existian en las pelis americanas…) ya la verdad que la experiencia fue genial.
Si soy sincera, me lo imaginaba muy parecido a lo que en realidad era; por todo menos por dos cosas: los puestos de palomitas, perritos, hamburguesas, bebidas, etc; que estaban en un lateral del recinto; y por el tema del sonido, que ni si quiera me había planteado antes de ir, cómo podría ser… Resulta que cuando pagas la entrada (a mi parecer muy barata ya que pagas x coche 8 euros, independientemente del número de personas que lleve dentro…) te dicen un número de emisora que has de sintonizar y por el cual escucharás la película. Además, había altavoces de sonido, por si la gente salía fuera del coche.
También había un par de autobuses, puestos de lado ( y creo recordar que sin cristales) para que la gente pudiese ver también la película desde allí.

La peli que vimos, sinceramente, era lo de menos; pero nos hacía mucha ilusión ir.

Si pasáis por Gijón, esta es una de las cosas que no debéis perderos… Si tenéis suerte, quizás podáis ver una peli mejor que la que vimos nosotros

Kun luin, että kiireiset länsimaalaiset palkkaavat kiinalaisia pelaamaan videopelejä puolestaan, olin hetken aikaa innosta äimänä. Ehkä minäkin voisin palkata kiinalaisen, vaikkapa katsomaan niitä elokuvia, jotka haluaisin nähdä mutten ehdi. Ja ehkä joku suomalainenkin opiskelija voisi lukea puolestani kiinnostavia kirjoja, joihin aikani ei riitä – luultavasti jopa kohtuuhintaan.

Seuraavaksi tajusin, ettei uutisoitu ilmiö ole niin uusi, kuin miltä näyttää. Kun penkkiurheilija maksaa pääsystään jalkapalloareenan laidalle, tekee hän samaa: maksaa toisille siitä, että nämä leikkivät pallolla hänen puolestaan.

Yhteys saattaa näyttää pinnalliselta: penkkiurheilija maksaa jännittävistä hetkistä, kun taas tietokonepelihahmon omistaja maksaa statuksesta, voittamisen riemusta. Mutta yhteys ulottuu syvemmälle. Ajatellaan vaikka tietyn joukkueen fania. Hänellä on pelihahmonsa, jonka voiton eteen hän on valmis panostamaan. Ajatellaan sponsoria, joka hakee näkyvyyttä ja statusta tiettyä pelihahmoa tukemalla. Tai ajatellaan jonkin pelin kansallista edustajaa, jonka valmentamista tuetaan verovaroin (vai tuetaanko?)…

Me maksamme siitä, että toiset leikkisivät puolestamme.

Por Nayeli Villegas

Para este próximo fin, GirlTalk te recomienda dos opciones  para que vayas al cine y te la pases increíble.

“500 días con Ella” (500 Days of Summer, 2009) es una película que te hará creer en el amor verdadero. La peli cuenta la historia de Tom, un chavo que cree que el amor sólo se presenta una vez en la vida, y de Summer una chava cero romántica y que no cree en el amor verdadero.  Tom se enamora la primera vez que ve a Summer, con esto empiezan a suceder momentos inolvidables entre los dos. Esta no es la clásica comedia romántica pero te sorprenderá. Vela con tu chico y deja que el amor te atrape.

También se estrenará un esperado clásico de Disney, “Toy Story 3” en 3D, disfruta de las aventuras de Woody y Buzz como nunca las habías visto. Este estreno es perfecto para ir con tu familia o con tus bffs,  te hará recordar los tiempos en que las Barbies eran tus mejores amigas.

Ya lo sabes, ¡lánzate al cine con estas súper recomendaciones de Girltalk!

http://www.daemonsmovies.com/wp-content/uploads/2009/07/500_days_summer_uk_poster.jpg

Il mio amore per te è unico e diverso da quello di tutti gli altri. Come un pelo biondo sul culo di un nero.

Muumi on suosittu myös Japanissa. Lapsena katsoin telkkarista Muumeja, ja lempihahmoni oli Nuuskamuikkunen. Silloin luulin Nuuskamuikkusen seurustelevan Mymmelin kanssa. (-_-;) Tiesin, että Mymmelin poikaystävä on Poliisimestari jälkeenpäin.

Muuten Japanissa ilmestyy Muumin ds-peli 19.11.2009. Tämä on ymmärtääkseni seikkailupeli. Pelissä voi tehdä kalastaminen, simpukoiden ja hedelmien poimiminen, sienestäminen jne. Tietysti pelissä on monta tarinaa. Kuva on 3D animaatio. Tämä peli houkuttelee minua hirveästi. Voinen ostaa Japanista sen käydessäni siellä joululomalla.

Muumin hahmojen nimet japaniksi:

Muumipeikko=ムーミントロール

Muumipappa=ムーミンパパ

Muumimamma=ムーミンママ

Nuuskamuikkunen=スナフキン

Niiskuneiti=フローレン（ex ノンノン）

pikku Myy=ミイ

Nipsu=スニフ

Mörkö=モラン

Hemuli=ヘムリン

Pelin valmistajan kotisivu,

http://www.sonicpowered.co.jp/moomin/index.html

Kiva, että täällä Haagin kaupunginkirjaston pääkirjastolla keskustassa on ilmainen ja avoin wi-fi. Toisin kuin Suomessa tai skandinaviassa, ovat monet kirjastopalvelut Hollannissa sen sijaan maksullisia. Kirjoja ja lehtiä voi paikan päällä lukea ilmaiseksi, kotiin lainaamiseen tarvittava jäsenyys ja sitä osoittava kirjastokortti maksaa vuodessa 19€ tai 26.25€, iästä riippuen. Jos aikoo lainata vain lehtiä, voi ostaa halvemman jäsenyyden hintaan 7.5€. Kun kävimme täällä ekskursiolla muutama viikko sitten, huomasi eron retoriikastakin; Hollannissa kirjastoissa on jäseniä, Suomessa asiakkaita tai käyttäjiä. Tämänkertaisella matkalla osallistun LIBERin ja EBLIDAn digitointityöpajaan, ja ajattelin samalla viettää edeltävän viikonlopun täällä ulkomailla.

Kirjastojen vuosimaksua on toisinaan väläytelty Suomessakin (katso Tuula Haaviston Kirjastojen peruspalvelujen maksut eivät kannata -raportti vuodelta 2003 (kiitos Tuulalle ja Petri Tonterille vinkistä)), mutta ainakin nykyinen kirjastolaki (4.12.2004) määrää peruspalvelut maksuttomiksi. Tai siis, tämä on yleinen tulkinta kyseessä olevasta laista. Lain kirjain on seuraava:

4 luku

Kirjastopalvelujen maksuttomuus

5 §

Kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.

Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia.

Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun.

Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

En ole aivan varma tarkalleen mikä ylläolevassa laissa edellyttäisi, että esimerkiksi netin käyttö ei suomalaisissa yleisissä kirjastoissa maksaisi. Nettiyhteyden omakustannearvo olisi tietenkin sangen matala, ellei mukaan lasketa asiakkaiden käytössä olevia tietokantoja (Arto, Aleksi, EBSCO, PressDisplay, Naxos jne).

Vertailukohdaksi vaikkapa Haagin kaupunginkirjaston muissa toimipisteissä paitsi pääkirjastossa netin käyttö maksaa 1€/tunti (ei-jäsenille 1.4€/tunti) joka on sinänsä ihan markkinakelpoinen hinta täkäläisiin nettikahviloihin verrattuna. CD-levyn kuuntelu talon soittimella maksaa 0.5€ per kaksikymmentä minuuttia, mutta levyt ovat koteloissaan joten niitä voi kuunnella omallakin, kannettavalla cd-soitimella jos jollakulla sellainen vielä on. En tiedä olisiko oman soittimen käyttö kiellettyä, en ole kyllä nähnyt missään mitään kieltolappuja. Levyjä ei kuuntelua varten tarvitse lainata (1€/levy), ellei aio poistua musiikkiosastolta etsiessään jotain mukavaa soppea muualla rakennuksessa kuunteluun ja vaikkapa sarjisten lukuun tai netissä surffailuun. Kuuntelumahdollisuutta ei ole muualla kuin pääkirjastolla.

Mitäs leffan vuokraaminen Suomessa nykyään maksaakaan? Haagin kirjastosta sekä DVD:t että konsolipelit maksavat 3€ kappale. Ei ole sattunut silmiini videovuokraamojen hintoja.

Haagin kirjasto on kuulemma sikäli poikkeuksellinen Hollannin kirjastojen joukossa, että organisaatio kuuluu suoraan kaupungin alle eikä ole säätiö kuten yleiset kirjastot yleensä. En ole varma tarkoittiko Hollannin rantaparatiisin Scheveningenin kirjaston hoitaja koko Haagin kaupunginkirjastoa vai vain omaa lähikirjastoaan, kun sanoi että Haagissa tilanne on sikälikin poikkeuksellinen, että koko henkilökunta saa palkkaa.

En ole järkyttynyt, vaan totean kylmänrauhallisesti, että monikulttuurisuuteen kuuluu että on erilaisia tulokulmia maailmaan, myös kirjastopalvelujen järjestämiseen. Suomen ja skandinavian maksuttomat kirjastopalvelut ovat oikeastaan aika outo ilmiö.

Kuluttajaliitto varoittaa nettipeleistä ja -testeistä. Liiton neuvontapuhelimeen on tullut runsaasti valituksia ihmisiltä, jotka ovat osallistuneet internetissä kilpailuihin tai älykkyystesteihin, varoitetaan uutisissa.  Erilaiset kyselyt, testit yms. ovat varottavien asioiden listalla. Lue uutisista lisää.

Vastikään huomattavasti elävöityneellä Kirjastolehden uutisia -palstalla oli juuri juttu otsikolla Digitaalisten pelien julkaisu ja jakelu siirtyy verkkoon ja se kirvoitti minut nyt kirjoittamaan aikanaan mieleen tulleen probleeman, että kun pelien levitys menee verkkoon, ne karkaavat kirjastojen näpeistä. Tarkoitan tässä nyt siis pelejä joka ihan laillisesti levitetään verkon kautta, esim. Microsoftin, Nintendon, Sonyn, Nokian, Applen tai jonkun muun toimijan verkkokaupasta ilman että käyttäjälle koskaan tulee kouriinsa mitään käsissä pidettävää esinettä.

Ja juuri on kauhialla säädöllä saatu kirjastot lainaamaan pelejä. Lainattavana on nyt lähinnä konsolipelejä ja niidenkin lainaaminen on todella lastenkengissä. Pelien edustajien kanssa on (erittäin hitaasti) soviteltu miten se lainaaminen kirjastoista onnistuisi. Nyt se on jossain määrin saatu onnistumaan, ja kirjasto maksaa lainausoikeudesta rahaa. Eli sama systeeemi kuin leffoissa. Kirjoista, äänitteistä tai nuoteista ei tarvitse maksaa, tekijänoikeuslaki takaa että niitä voidaan lainata ilman mitään erityisiä neuvotteluja. Tilanne on vastaava skandinaviassa muuallakin, mutta Tanskassa ja Ruotsissa sopimista on helpottanut se, että pelejä edustaa organisaatio jonka kanssa voi neuvotella keskitetysti. Suomessa on käsittääkseni neuvoteltu nimikekohtaisesti maahantuojien kanssa.

Ensimmäiset 30 vuotta digitaalisia pelejä on jo kirjastojen kannalta menetetty sillä tuotteita ei enää ole saatavilla paitsi käytettyjen pelien markkinoilla joista kirjastot eivät niitä tule hankkimaan. Nyt kun pelit selvästi siirtyvät verkkolevitykseen, pelikulttuuri karkaa kirjastojen ulottumattomiin. Meille tulee jäämään noin 5-7 vuoden levyinen ikkuna pelejä kirjastojen kokoelmiin, ellei jotain keksitä. Kirjastoissa ei tunnu valitettavasti olevan kovin paljoa intoa tähän keksintätyöhön, peleillä  nähdään olevan vain välillinen arvo nuorison houkuttelemisksi kirjastoon. Peleillä sinänsä ei ole väliä, nuorilla ja heidän saamisella kirjastoon millä tahansa keinolla on.

Onneksi pelejä voi vuokrata videovuokraamoista. Esim. HubiHubi on hieno palvelu; konsolipelit postitetaan suoraan kotiin, vuokraa maksetaan viikottain ja hinnat ovat todellakin sangen alhaiset.

Quello che segue è un post a contenuto altamente estrogenico. Perciò, se voi maschietti non ve la sentite di leggerlo, passate pure oltre che non mi offendo, qui sotto c’è un’interesssantisssima polemica contro i prezzi. (E a dirla tutta, sto per sporcare la mia candida immagine di cara, dolce, simpatica e carina ragazza. O meglio, sto per ricoprirla di pelo).

Ecco sì, perché è di questo che vado a parlare, ragazze. PELI.

La natura non mi ha passato il bagaglio genetico di mia madre, che non presenta tracce di peli su braccia, gambe, pancia, non ha neppure quella peluria sottile sulle guance che fa tanto pesca col pelo, niente. Inutile dire che IO, invece, sono ben provvista di pelliccia su gambe, braccia, un po’ pure sulla panza, per non parlare del baffetto, delle sopracciglia e le ascelle. Scommetto che, se avrò una figlia, quella mi cresce identica a sua nonna.

Ebbene sì, noi ragazze siamo taaaannnto carine e pure fighe, quando ci mettiamo d’impegno, ma purtroppo, a parte rari casi fortunati, siamo pelose quasi come voi (alcune pure di più, quindi non lamentiamoci), miei cari ometti (ma state ancora leggendo? Contenti voi, io vi avevo avvertiti!).

Ci sono le creme depilatorie, i rasoi più o meno Venus o più o meno Agilité, le cerette, le strisce depilatorie, le pinzette, gli epilatori (e sono fiera di dire che, in epoche diverse, le ho provate proprio tutte), c’è la depilazione definitiva, e infine c’è pure l’effetto-orsetto. Che è quello rivendicato dalle anticonformiste che rifiutano questa barbarie che costringe le donne ad inenarrabili sofferenze per compiacere gli uomini. Beh, signore femministe, pensate come volete, io sono conformista, ok? Io sono schiava di condizionamenti lunghi 17 anni (ricordo ancora quando vidi “Mignon è partita” – che capolavoro del cinema per adolescenti, altro che 3msc crociere e Scusa se ti chiamo cagacazzo – e rimasi sconvolta dal folto pelo ascellare sfoggiato con orgoglio da  Stefania Sandrelli), e quando sono nella doccia e guardando in basso vedo i miei piedi con le unghie smaltate di rosso sovrastati da un polpaccio peloso, ammè me pare de guarda’  la gamba di un trans, ecco. E che dire quando ho la tennis e il calzino corto-quasi-fantasmino, e intravedo quei peletti sfuggenti che mi spuntano dal malleolo con le loro orgogliose crestine. No, il pelo non fa per me. Mi irrita, mi mette a disagio, mi fa sentire sporca e in disordine, come se andassi in giro coi capelli unti.

Le madri insegnano che la biancheria che si indossa dev’essere sempre pulita e intatta, perché non si sa mai, perché se ti capita qualcosa e all’ospedale ti spogliano, che figura ci fai con le mutande scucite? Beh, io applico lo stesso principio ai peli. Non potete capire il mio disagio degli ultimi dieci giorni: stufa delle 340 crescite diverse di peli sulle gambe, generate da depilazioni estive quasi giornaliere, mi son decisa a compiere l’insano gesto: farli crescere tutti così da estirparli poi in una botta unica. Di conseguenza, sono andata in giro per giorni nascondendo una folta e lunga pelliccia sotto i jeans (God bless i primi freschetti autunnali). Che orrore, che onta. E ve l’ho appena confessata!

L’altra sera, in queste condizioni (nel momento in cui scrivo -so che ve lo state chiedendo tutti quanti, quindi vi rassicuro- sono ormai completamente depilata!) sono uscita col mio moroso (che io amo tanto da mettere al corrente di questi sordidi dettagli). Prima di uscire, mentre mi guardavo le gambe, ho deciso che gli avrei detto: “Amore, se mi dovesse capitare qualcosa, per favore non guardarmi le gambe, e di’ ai dottori che sono piena di peli per una buona causa: me li sto facendo ricrescere tutti per la depilazione definitiva!”. Poi vabè, io lo vedo e a malapena mi ricordo chi sono, dove siamo, cosa stiamo per fare e in che pianeta. E mi dimentico tutto, da quanto son cotta. Come quelle mele spappolate che danno all’ospedale. Anzi, che davano. Ora a quanto pare si dilettano in esperimenti di alta cucina, proponendo ai degenti pollo al curry, pizza, fiorentine, peperonata (giuro). Ma sempre dopo pastina in brodo cotta cinque ore prima, e con contorno di fagiolini poco cotti e sconditi. Ebbuonappetito.

P.S. Comunque: egr. dott. Darwin, ma possibile che con sta banadetta evoluzione, non si potessero far cadere naturalmente (ed in modo indolore e definitivo) i peli alle donne? Dico, per proteggerci dal freddo le braccia abbiamo i maglioni, per le gambe collant, jeans, pantaloni, pantacalze (pardon, leggings), nelle ascelle non vedo perché ci debbano stare i peli, sulla panza men che meno, la tengono tutte di fuori anche a -3 gradi quindi vuol dire che stan bene, e i baffetti, quell’ombra della vergogna sul labbro, e il ciuffetto sull’alluce, sig. Darwin, ma a che cavolo servono? Eh?

P.P.S. Ah, ovviamente questo post trattava di peli e depilazione femminili. Perché, per me, l’uomo che si depila è tuttora inconcepibile.