Hallisarjan alkulohkon viimeisissä peleissä otetttiin mittaa EPS Kakasta ja Honka Tigersista! Pelit pelattiin yhdellä ja samalla joukkueella, mikä oli varmaan hyvä ratkaisu kun peleissä oli vauhtia riittämiin ja hallissa oli lämpöä kuin kesäkelillä.

EPS:iä vastaan tahkottiin tasaisesti alusta loppuun ja vähän paremmalla tuurilla olisi otettu voitto, mutta nyt jouduttiin tyytymään tasapeliin 3-3. Maaleista vastasi Joona Samun syötöstä, Samu ohjasi hienosti rinnalla maalin Timin antamasta kulmasta ja Miika vapautti Nooan läpisyötöllä tekemään kolmannen maalin! Kesällä saatiin kuonoon samalta porukalta 7-2, joten ainakin tuloksellisesti kehitystä on tapahtunut. 

                          • Kapteeni: Tomi

                          • Tsemppari : Timi

 Toisessa pelissä kohdattiin etukäteen paljon puhetta herättänyt Honka. Alku menikin katsellessa vastustajan syöttelyä ja Honka pääsi vähän helposti 2-0 johtoon. Ottelun edetessä pelin painopiste siirtyi vastustajan päätyyn ja pallo pyöri jatkuvasti Hongan päädyssä, eikä Honka päässyt juurikaan puolen kentän yli. Meidän maali tuli jälleen hienosti erikoistilanteesta kun Tomin antaman kulman puski Joona upeasti maaliin. Sen jälkeen saimme pallon parikin kertaa vastustajan maaliviivan yli, mutta tuomari ei näitä nähnyt. Honka iski loppuun kaksi maalia ja voitti 4-1!

                          • Kapteeni: Nooa

                          •Tsemppari: Joona

Meidän pelissä oli taas edistystä tapahtunut aikaisempiin peleihin verrattuna. Muutamia loistavia pystysyöttöjä annettiin hyökkääjille ja paremmalla viimeistelyllä olisi maaliverkot heiluneet enemmän. Erikoistilanteista saatiin luotua hyvää painetta vastustajan maalille, kiitos Timin ja Tomin loistavien laukausten! 

Kovin kauaa ei enää mene siihen, kun facebookissa on miljoona suomalaista käyttäjää, eli joka viides kun lasketaan vauvoista vaareihin. Itse jäin tähän loukkuun maaliskuussa 2008 ja siitä asti se on ollut osana päivittäistä elämääni. En ole ainoa. En ole mediatutkijana kummoinen eikä minulla ole aiheesta mitään haikaransulkia hatussani oppiarvon merkkinä, vaan ennemminkin terveen järjen läpi suodatetut kokemukset ovat ainoa opettajani, enkä siten voi sanoa mitään mielipidettäni kummempaa mokomasta keksinnöstä. Kuitenkin facebook on omalla tavallaan muuttanut hiukan tapaa, millä ihmiset kommunikoivat ja se on suosionsa takia mullistanut maailmaa.

Vaikka hiukan dramaattisia sanankäänteitä käytänkin, niin suurestikaan liioittelematta se on osa miljoonien ihmisten elämää. Sosiaalisen yhteisöpalvelun ja nimenomaan facebookin olemusta ovat minua viisaammat analysoineet syvästikin, mutta suuremmitta ponnisteluitta tyhminkin tajuaa minkälaista murrosta se on nettiaikaan tuomassa. Oikeastaan facebook on hirveän yksinkertainen: sinne laitetaan omia kuvia, kerrotaan mitä tehdään, verkostoidutaan uusien ihmisten kanssa tai löydetään jo unohdettuja, tehdään viihdyttäviä kyselyitä ja helposti voidaan kommentoida toisten ihmisten tekemisiä. Itseasiassa se mahdollistaa tehokkaasti sen, että toisia ihmisiä ei tarvitse nähdä tai heidän kanssaan ei tarvitse puhua, jotta oltasiin selvillä mitä kenellekin kuuluu. Facebook vapauttaa meidät lähikontakteista ihmisten kanssa

Kun ihminen aamulla kirjautuu facebookkiin kahvikupponen kädessä, hän kirjoittaa tilapäivitykseensä “juo kahvia”, jolloin kaikki ystävät näkevät heti että “Mikko Kokko juo kahvia”. Näin välittömästi tärkeä tieto välittyy ystäväpiiriin ja pian onkin joku ystävistä kommentoimassa tilapäivitystä tyyliin “mun tekis kans mieli”, tai “join itse just”. Samalla kun kommentoidaan, tavataan “tykätä” asiasta, eli painetaan “tykkää” nappulaa, jolloin Mikko tietää heti että Reima tykkää siitä kun Mikko juo kahvia. Jotkut ihmiset vaativat facebookkiin “en tykkää” nappulaa, mutta vielä semmoista ei ole tulossa.

Kun tilapäivitys on laitettu, sitä on kommentoitu ja siitä on tykätty, sekä vastavuoroisesti on itse kommentoinut ja tykännyt muiden päivityksistä, onkin aika tehdä joku facebookin lukuisista testeistä. Saat eteesi 5-15 kysymystä ja pian saatkin tietää milloin kuolet, mikä on henkivärisi tai mikä muinainen kreikkalainen jumala olet. Julkistat tiedon jota ystävät käyvät taas kilvan kommentoimassa tai tykkäämässä. Pian ystävät tekevät testin kanssa, sillä testiä pitää levittää mahdollisimman monelle ystävälle.

Mikäli testejä ei jaksa tehdä, on mahdollista tehdä “muistiinpano” jossa vaikkapa paljastat 25 salaisinta asiaa kaikille ystävillesi ja merkitset myös 10 ystävääsi tekemään saman testin. Pian jokainen tietääkin että pukeudet vapaa-ajallasi stringeihin ja sinulla on käsirautoja yöpöytäsi laatikossa. Erityisen tärkeää on käydä lukemassa mitä kaikkia salaisuuksia kavereillasi on.

Pelit ovat saatanallisin keksintö facebookissa. On mafiawarsia jossa teet päivittäin energian verran rikoksia ja haalit kavereitasi rikostovereiksi. Mitään järkeä pelissä ei ole, mutta varmaan juuri siksi se on addiktoiva ja sitä paremmin siinä pärjää, mitä enempi saa kavereita mukaan. Farmville on suurta suosiota herättänyt peli, jossa hoidat maatilaa suurella sydämellä. Palkintona saat leikkirahaa pelissä, sekä ystäviesi näkyviin saavutuksia tyyliin “Great farmer Mikko” joilla voi sitten herättää tarpeellista kunnioitusta.

Facebook on onnenomiaan saattamaan ihmisiä treffeille. Sieltä nimittäin heti tietää kuka ystävistäsi on sinkku ja näet mikäli heidän parisuhdestatus on muuttunut. Näin ollen voi heti iskeä tykkäämään ystäväsi kaikkia tekemisiä ja kommentoimaan kaikenlaista pikkunäppärää. Näin ihmiset lähentyy toisiaan ja pian onkin jonkin sortin vipinää ja parhaimmassa tapauksessa muut kaverit näkevät facebookissa että herra X ja neiti Y ovatkin “vaikeaselkoisessa parisuhteessa” tai ihan reilusti “parisuhteessa”.

Melkein unohtui mainita, että facebookissa näkee ketkä kavereistasi on “online” ja voit välittömästi alkaa pikaviestimään elikkä tsättäämään näiden kanssa. Mikään ei ole mukavampaa kuin se kaveri 24 vuoden takaa kysymässä tsätissä että “mitä kuuluu”, samalla kun vetelet aamukahvia.

Erityisen kivaa on haalia paljon kavereita. Facebook jopa suosittelee sinulle kavereita tarjoten ihmisen naamaa ja tietoa, että 7 kaveria on tän tyypin kaveri, mikset sinäkin. Ei muutakuin kaveripyyntöä menemään. Myös on tärkeää haalia kaikki kouluaikaiset luokkatoverit kavereiksi, jotta voit ihmetellä miten näinkin kauan on saattanut mennä niistä ajoista kun yhdessä varastettiin purkkaa tai istuttiin jälki-istunnossa.

Kaikenkaikkiaan, en voi kuvitella miten voisin elää ilman tätä fantastista keksintöä. Semminkin kun se puhuttelee minua hirmuisen henkilökohtaisesti mainoksin, kuten “Mikko, oletko 32 vuotias?”. No olenhan minä ja kiljuen klikkaan mainosta ihmetellen että mistä tyhmä tietokone sen voi tietää.

Ainiin, minun facebook-linkkini on www.facebook.com/mikkokokko …saat kaikin mokomin pyytää minua ystäväksesi

sumber:http://www.studygs.net/indon/metacog.htm

Nyt on takana toistakymmentä pelikertaa Dominionia uusimman, “Kaukaiset rannat“, lisäosan kanssa. Pelattu on kaikki sääntökirjan ehdottamat korttiyhdistelmät, joissa pelataan joko pelkillä “Kaukaiset rannat” korteilla tai sitten niitä ja “Valtakunta” kortteja yhdistelemällä ja muutama erä on otettu luomalla korttiyhdistelmät kaikkien kolmen Dominionin korteista tällä loistavalla työkalulla. Pelit on pelattu enimmäkseen kaksinpelinä, mutta muutamalla kierroksella on ollut myös kolmas pelaaja mukana.

“Kaukaiset rannat” toimii loistavasti. Kortit ovat hyvin testattuja, eikä mitään täysin turhakekortteja ainakaan vielä ole tullut vastaan. Pelin ja pelimekaniikan uudet elementit, uusi korttityyppi “Toiminta – Toistuva”, tiettyjen toimintakorttien kanssa käytettävät pelialustat ja raha- ja saartokolikot sopivat peliin kuin nenä päähän. Minut tämä peli on saanut totaalisen pauloihinsa enkä näe yhtään syytä olla hankkimatta lisäosaa, jos Dominion kärpänen on puraissut.

Hey, ich bin der Lede!

Olen tyytyväinen itseeni. Kolme viime päivää ovat palauttaneet uskoni kykyyni saada jotain aikaiseksi. Proseminaariesitelmäni osalta ETEENPÄIN on menty kuin Muurisen kanssa vuonna 2000! Lisäksi kävin tänään pelaamassa futsalia, eilen luennolla ja tänään ja eilen unicafessa.

Ennen kuin siirryn itse asiaan, haluaisin lähettää terveisiä rakkaille vanhemmilleni, jotka ilmeisesti ovat lukeneet blogia. Sunnuntaina äitini kritisoi blogin liiallista alkoholipainotteisuutta. Kuulemma ketään ei kiinnosta, kuinka kännissä kukakin on missä ollut. Isäni kehotti äitiäni lukemaan Hunter S. Thompsonin kirjoja. ÄIJÄ!

Hunter S. Thompson oli amerikkalainen toimittaja ja kirjailija. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan kirjastaan Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa (leffassa Johnny Depp, Benicio Del Toro ja lepakoita).

Tänään tarkoituksenani on käsitellä internetin jalkapalloaiheisia pelejä. Veikkaan, että melkein kaikki haluaisi olla JALKAPALLOTÄHTIÄ. Niinkuin Messi, STEVIE G, Kaka tai Zidane. Niillä on paljon rahaa, ihailijoita ja ne saa tehdä sitä mistä ne diggaa. Ja lisäksi STEVIE G osaa vetää hulluja pommeja liikkuvaan palloon ja Messi tehdä hienoja kikkoja pallon kanssa. Koska kaikki ei voi oikeassa elämässä olla isoja staroja (tai edes pieniä staroja tai managereja), on siistii että netti (internet, sellanen juttu jossa on paljon sivuja) on täynnä jänniä pelejä joissa voi kuvitella olevansa PÄÄLIKKÖ jalkapallossa. Seuraavaksi esittelen kolme mainiota peliä.

3. Uefa Champions League Fantasy Football (http://en.uclfantasy.uefa.com/)

Kaikki varmaan tuntee fantasy football -pelit? KENDON puolella Liigapörssi on ehkä tunnetuin vastaava. Pelejä on melkein kaikista jalkapalloliigoista, mutta herkkusieniliiga on kiva koska sitä pelataan vähän harvemmin kuin muita ja siinä on melkein kaikki parhaat pelaajat. Meillä on Shoren ja parin muun kaverini kanssa oma liiga. Uskon siirtyväni liigan kärkeen tämän kierroksen jälkeen.

2. Keepie Uppie (http://www.arsenal.com/fanzone/games/keepie-uppie)

Keepie uppie -tyylisissä peleissä on tarkoituksena pomputella palloa mahdollisimman monta kertaa. Tässä versiossa taustalla on VEKKULI Arsene Wenger. Oma ennätykseni on 22. Pystytkö parempaan?

1. Striker of The Month (http://classic.playforyourclub.com/play20.php)

On vain yksi STRIKER OF THE MONTH! Aivan huikeassa pelissä on tarkoituksena potkaista volleyllä sivusta pomppavaa palloa. Vaikeampaa miltä näyttää! Olen saanut kerran ainakin 150 000 pistettä. Bonuksena myös mahdollisuus valita oma pelaaja kaikista VALIOLIIGAN hyökkääjistä.

Striker of the Month on nettipelien kruunaamaton kuningas. Kuvassa Wayne Rooney POMMITTAA maalin!

Huomasin muuten, että tänne voi tehdä kyselyitä. Vastatkaa tähän, beibet! Yhdessä teemme kotkablogista paremman paikan elää ja olla!

Lopuksi vielä reseptivinkki keskiviikkoillan ratoksi: tämä tunnetaan nimellä Lede keksijäde.

- Osta vaniljajäätelöä (ingman on hyvää ja halpaa) ja suklaakeksejä (Rainbow cookiesit ovat hyviä ja halvoiksi todettuja)
- Laita isohko slaissi jätskiä lautaselle. Se saa pehmetä hieman.
- Murskaa makusi mukaan 2-5 keksiä pienenköiksi murusiksi.
- Sekoita keksit jätskiin.
- Mausta halutessasi kaakaojauheella.
- SYÖ ISOSTI! OM NOM NOM!

Näillä mennään tänään, KEEP IT REAL!

Eilen tuli haettua “Dominion – Kaukaiset rannat” lisäosa lautapelit.fi:stä. Vielä ei ole yhtään peliä alla uusilla korteilla, mutta mitä niitä nyt tuli tuossa suomennettuna katseltua ja luettua, niin vaikuttaa kyllä hyvältä ja toivottavasti tässä pääsisi pelaamaan joku ilta. Ohjekirja on jäänyt pari milliä liian isoksi, jotta se sopisi laatikon sisään täydellisesti ja lisäosan mukana tulleet “matot” tuovat vielä lisää ahtauden tuntua pakkaukseen.

Ostin samalla myös suojamuovit korteille, joten nyt kaikkien kolmen pelin korttien säilytysongelmakin konkretisoituu toden teolla ja pitäisi oikeasti keksiä joku hyvä tapa säilyttää kortteja yhdessä säilytyslaatikossa muovitettuina. Hong Kongit ja Ohlsonit on jo kierretty, eikä mitään kätevää säilytysratkaisua tuntunut löytyvän.

Tämän vuoden EuroCHRIE-konferenssin teemana oli “from services to experiences”, mukana oli hyvin laaja valikoima erilaisia akateemisia presentaatioita ja keynote-esityksiä. Itse valikoin joukosta sellaisia esityksiä, joissa oli jonkinlainen “sähköinen ulottuvuus” mukana. Tämä kirjoitus toimii ikäänkuin muistiinpanona konferenssissa esille tulleista asioista. Tarkempi tutustuminen artikkeleihin suositeltavaa niiden ilmestyttyä.

Kokaz K & Murphy HC: Service operations management tools and technology in hotels – developing a benchmarking tool

• Prosessien optimointi hotelliympäristössä: prosessit yleensä heikosti dokumentoituja
• Käytössä oleva teknologia: varausjärjestelmät ja PMS, näitäkin käytetään aliteholla
• Webtyökalu, jolla voidaan benchmarkata (sis. opetusmateriaalia optimointitekniikoista)

Murphy HC & Cho CC: The impact of front desk IT system on the quality of the guest experience in the context of Korean luxury business hotels

• Henkilöstön IT-osaaminen
• Tiedonsiirto eri järjestelmien välillä – asiakkaan tunnistettavuus
• Yksityisyyskysymykset

Vrana VG & Zafiropoulus KV: Hyperlink analysis of travel blogs: the case of Travelpod.com

• Matkailublogi-palvelun blogien analysointi sosiaalisena verkostona (Social Network Analysis)
• Tässä tapauksessa oli hyvin “löyhä” verkosto
• Mikä on blogien asema erilaisiin suosittelupalveluihin verrattuna?

Zopiatis: The Scarabeo Experiment: incorporating web 2.0 technologies in a hospitality establishment

• Asiakkaat mukaan ravintolan ja sen tapahtumien määrittelyyn
• Varaukset, liput, musiikkitoiveet, tunnelmat, jne.
• Ensin Facebookissa, nyt viety pidemmälle
• Miten toimisi hotelliympäristössä?

Jensen JF: Communicating cultural heritages through games and experience-based products

• ARG, augmented/alternate reality games
• Peliympäristönä todellisuus – esim. vanha teollisuusrakennus
• Viihde, markkinointi, oppiminen
• DACMAN ja DACMAN2
• Vuorovaikutteinen aarteenetsintä

Lim WM: Competitive pressures influencing independent hoteliers adoption of internet technology

• Informational, transactional, promotional
• Paineet asiakkaiden ja kilpailijoiden suunnasta
• Kustannukset
• Implikaatiot järjestelmätoimittajille
• Sisällöntuotanto?
• Maaportaalien asema, esim. Suomi ja Britannia

Pelasimme aloituskierroksen molemmat pelit yhdellä ja samalla joukkueella. Aamun matsissa kohtasimme EBK:n ja toisella ottelussa Lepan. Kaksi ottelua ja kaksi aikalailla eri peliesitystä meiltä.

Aloitusottelu oli takkuinen. Kaveri ei ollut niin kummoinen, mutta meidän pelimme oli hukassa. EBK teki pelin kaikki kuusi maalia.

Me puskimme yksin päin vastustajia, unohdimme syöttöpelin, seisoimme ja avasimme pelit keskelle. Loman jälkeen perusasiat olivat unohtuneet.

ViTa – EBK Lions sin.   0-6

• Kapteeni: Miika
• Tsemppari: Miro

Toisessa ottelussa olimme alusta alkaen mukana pelissä. Riistimme vastustajalta palloja keskialueella, muutama syöttökin meni omille. Veimme peliä, ja vastustaja noukkikin palloja omasta verkostaan. Joona teki meidän kaikki neljä maalia. Vastustaja maalasi kolmesti.

Tämä oli hyvä aloitus. Eka pelin voimme unohtaa ja toisesta otta oppia. Osin samat puutteet seuraavat meitä edelleen. Poikittain liikkuminen ja syöttöpeli. Miksu ja Miro pelasivat hyvät ottelut veskareina ja he myös saivat esityksistään viirit.

ViTa – Lepa Villa   4-3

• Kapteeni: Miksu (tsemppari)
• Maalit: Joona (4)

Seorang yang sangat pelit mengubur emasnya secara diam-diam di tempat yang dirahasiakannya di tamannya. Setiap hari dia pergi ke tempat dimana dia mengubur emasnya, menggalinya dan menghitungnya kembali satu-persatu untuk memastikan bahwa tidak ada emasnya yang hilang. Dia sangat sering melakukan hal itu sehingga seorang pencuri yang mengawasinya, dapat menebak apa yang disembunyikan oleh si Pelit itu dan suatu malam, dengan diam-diam pencuri itu menggali harta karun tersebut dan membawanya pergi.

Ketika si Pelit menyadari kehilangan hartanya, dia menjadi sangat sedih dan putus asa. Dia mengerang-erang sambil menarik-narik rambutnya.

Satu orang pengembara kebetulan lewat di tempat itu mendengarnya menangis dan bertanya apa saja yang terjadi.

“Emasku! oh.. emasku!” kata si Pelit, “seseorang telah merampok saya!”

“Emasmu! di dalam lubang itu? Mengapa kamu menyimpannya disana? Mengapa emas tersebut tidak kamu simpan di dalam rumah dimana kamu dapat dengan mudah mengambilnya saat kamu ingin membeli sesuatu?”

“Membeli sesuatu?” teriak si Pelit dengan marah. “Saya tidak akan membeli sesuatu dengan emas itu. Saya bahkan tidak pernah berpikir untuk berbelanja sesuatu dengan emas itu.” teriaknya lagi dengan marah.

Pengembara itu kemudian mengambil sebuah batu besar dan melemparkannya ke dalam lubang harta karun yang telah kosong itu.

“Kalau begitu,” katanya lagi, “tutup dan kuburkan batu itu, nilainya sama dengan hartamu yang telah hilang!”

Harta yang kita miliki sama nilainya dengan kegunaan harta tersebut.

Tämä ollee viimeinen postaus aiheesta ennen kuin pääsee kertomaan pelikokemuksista eli “Dominion – Kaukaiset rannat” lisäosan säännöt on julkaistu Rio Grande Games:in saitilla. Säännöistä pääsee lukemaan lisäosan mukana tulevat kortit, muut komponentit ja pelimekaniikan muutokset sekä toki arvuuttelemaan miten kortit tullaan suomentamaan. Mitä olen itse tässä kortteja silmäillyt, niin hyvältähän tuo vaikuttaa. Ei voi olla ostamatta, kun se suomennos nyt vaan pian tulisi ulos sekin. Sitä odotellessa pitäisi keksiä tai kehittää joku diskettikoteloa parempi säilytysratkaisu, joka jää lisäosan myötä auttamatta pieneksi.

Rio Grande Games jatkaa Dominion-fanien kiusaamista julkaisemalla kuudennen tiiserikortin “Kaukaiset rannat”-lisäriin. Kortin nimi on “Treasure Map” (suomennosveikkaus “Aarrekartta”), joka vaikuttaa melkoisen tehokkaalta rahantekokoneelta, jos vain onnistuu haalimaan kortteja pari kappaletta yhtäaikaa käteensä.

Lähes eeppisiin mittasuhteisiin kohoava “Dominion – Kaukaiset rannat” lisäosan odotus saa lisää hypeä, kun neljäs ja viides tiiserikortti ovat nähneet päivän valon. “Wharf” (suomennosveikkaus “Laituri”) on toinen “Toiminta+Toistuva” (“Action+Duration”) tyypin kortti “Taktikon” lisäksi ja näillä korteilla alkaa jo vähän päästä jyvälle “next turn”-teeman tuomista muutoksista pelimekaniikkaan.

Joopajoo. Juttu on jo otsikostaan lähtien pilalla ja tuomittavissa poliittisesti epäkorrektiksi. Tämän jutun ei ole tarkoitus olla sellainen, vain pelkästään Piparnakkelin subjektiivinen näkemys ja arvio yhdestä tietokonepelistä, joka sattuu tottelemaan tuota nimeä.

Minulla oli kymmenisen vuotta sitten yhtenä harrastuksena suomalaisten “pikkupelien” pelaaminen. Näiden pelien takana oli korkeintaan kymmenen ihmistä, pelit olivat usein saatanan rumia silloistenkin standardien mukaan, ne olivat usein ilmaisia tai vähintään edullisia, tiedostokoko oli tarpeeksi pieni jotta ne pystyivät latautumaan vaivattomasti ISDN-yhteydellä, laitteisto”vaatimukset” olivat sellaisia ettei osa nykypelaajista tajua niistä yhtään mitään ja ennen kaikkea niiden viihdytysarvo oli suuri. Yksi näistä peleistä on tämä vuonna 1998 pihalle tullut Ryssän kauhu.

Pelihän on yksinkertainen kuin mikä. Pelaaja on yksinäinen suomalainen sotilas konekiväärinsä kanssa ja Talvisota on käynnissä. Pelaajan ainoa tehtävä on pistää hanttiin laumalle vihollisia ja selvitä mahdollisimman pitkään. Grafiikka on helvetin rumaa jopa pikkupelien standardien mukaan, mikäli näille sellaisia oli. Maasto on tasaista ja ruskeaa, taivas on pilvetön. Voisin arvata että Karjalan kannas näytti silloin hieman erilaiselta!

Kuulostaako onnettomalta? Pelin parasta antia onkin sen yksinkertaisuus, mahdolliset stressinpoisto-ominaisuudet sekä varsinkin sen ääniefektit. Pelaaja karjuu “Lääkintämies!”, “Tulta munille” ja “Nahkurin orsilla tavataan”. Viholliset sen sijaan ovat vähäsanaisempia, niiden “repliikit” kun ovat lähinnä vain helvetin hauskan kuuloista “AIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!”-ulvomista. Kaikki äänet on toteutettu hidastamalla ja madaltamalla niitä hieman joten hauskuus vain lisääntyy!

Kuten jo mainitsin, on peli aivan helvetin vanha joten sen toimivuus nykykoneilla on sitten eri kysymys. XP:llä peli kuulemma toimii ilman sen suurempia nurinoita, mutta kun itsellänikin on pelaajien kauhu eli Vista. Vistalla sain pelin toimimaan Dosboxin kautta, joten kyllä tämän saa siis nykykoneillakin toimimaan. Äänetkin kuuluvat!

Pelihän on tosiaan ilmainen ja sen saa ladattua esimerkiksi Suomipelit.comista. Tämä on klassikkopeli jos mikä!

Laitetaanpa jotain muutakin tähän:
http://www.riemurasia.net/rasiatube/view.php?id=24201

Ensi viikolla alkaa Essenissä Saksassa lautapelimaailman eräs vuoden odotetuimmista tapahtumista, “Essen Spiel ‘09“, messut. Siellä julkaistaan lukuisia uusia pelejä, joista itselle suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat tietenkin Dominionin lisäosa “Kaukaiset rannat” (eng. “Dominion: Seaside“), josta on tiiserinä paljastettu pari uutta toimintokorttia “Ambassador” ja “Island“, sekä uusista peleistä “Havanna“, joka vaikuttaa sääntöjen perusteella myös mielenkiintoiselta korttipeliltä.

Kotimaan pelirintamalla luvassa olisi pitkät perinteet omaava Helcon-tapahtuma loka-marraskuun vaihteessa, jonne ajattelin tehdä visiitin, jos ei muuta niin hakemassa kannatusmielessä ostetun Suomen lautapeliseuran T-paidan. Mieli tekisi napata Dominion kortit matkaan ja kerätä vähän kokemuksia, miten sitä peliä oikeasti pitää pelata

EDIT: Ja taas uusi “Seaside”-tiiseri, “Tactician“, joka tuo kokonaan uuden toimintakorttityypin (“Action + Duration”). BGG:n keskusteluissa vähän veikkailtiin, että päivittäin ennen julkaisua julkaistaisiin uusi tiiseri pelistä, saapa nähdä toteutuuko tämä spekulointi.

EDIT 2: lautapelit.fi on ilmoittanut “Dominion – Kaukaiset rannat” lisäosan julkaisuaikataulun ja samalla suomennokset tiiserikortteihin. Jos aikataulu pitää kutinsa, Helconissa pääsisi pelaamaan uusilla korteilla.

Nyt teen aivan uuden aluevaltauksen ja liitän skaalaani myös pelit. Ensimmäisenä tapauksena olkoon vähän aikaa sitten läpipelaamani Medal of Honor: Pacific Assault.

Peli on jatkumoa toiseen maailmansotaan sijoittuvaan pelisarjaan ja se on julkaistu jo vuonna 2004 vain PC-koneille. Pelaaja on jälleen kerran jenkkisotilas (MOH: Underground oli sarjassa ainoa poikkeus pelaajan ollessa ranskalainen), ja koska tämä on jenkkien tekemä peli niin sitä itseäni jossakin määrin häiritsevää patrioottisuutta sitten kanssa näkyy. Sarjalle ominaisia ovat myös mahtipontiset musiikit jotka vain korostavat patrioottisuutta. Sarjalle ominaista ovat myös Saving Private Ryanista ja Band of Brothersista imetyt vaikutteet. mutta viholliset ovat vaihtuneet natseista pieniin ja vähemmän kohteliaisiin japseihin. Kentät ovat myös sen mukaiset, kuten hyökkäys Pearl Harboriin. Pearl Harborissa muuten kuullaan se pahamaineinen Wilhelm Scream.

Peli on jollain tavalla myös kieroutunut. Siinä mielessä siinä on realismiakin, kun nipponilaiset tekevät banzai-hyökkäyksiä (miksei niissä kuulla Wilhelm Screamia?) alvariinsa, mutta kun itse ammuin helpolla vaikeustasolla noin 1200 vihollista… Joo, täyteen realismiin tämä ei siis panosta vaan viihteeseen on panostettu enemmän. Sen huomaa esimerkiksi siinä kentässä, missä pelaaja pääsee taisteluhävittäjän puikkoihin. 

Olisin kumminkin huomannut, että tämä on esimerkiksi Allied Assaultiin nähden huomattavasti vaikeampi. Sakemanneilta kun puuttuu samanlainen itsetuhoisuus. Myöskin kentillä oli siihen vaikutusta, sillä suurin osa pelistä tapahtuu viidakossa ja japseilla on vihreät asetakit. Laskekaa siitä yhteen. Pelaaja ei kumminkaan ole yhden miehen armeija vaan mukana on pari kaveria, joita ilman pelaaja olisi kyllä kusessa eikä pääsisi peliä ollenkaan läpi. Läpipelaaminen osoittautui minulla muutenkin hankalaksi, sillä koneeni ei ole kovinkaan tehokas, joten peli tuli pelattua slow motion-tyylilllä. Tämä on (noin viisi vuotta vanhojen) arvioiden mukaan ihan komeakin graafisesti, mutta itse jouduin karsimaan lähes kaikki detaljit pois niin peli näytti rumalta kuin petolinnun perse. Itse asiassa olen ostanut pelin jo kohta kolme vuotta sitten, mutta silloisella koneella se ei toiminut ollenkaan.

Moninpelistä… no, en ole kokeillut edellä mainituista syistä. Kun jo yksinpelikin oli tällä koneella puurossa tarpomista niin kuvitelkaa miten käy kun siihen lisätään voisilmäksi vielä muut pelaajat. Ihan kohtalainen speli.

Viimeisin ainakin suurinpiirtein nykykulttuuriksi laskettavissa oleva kokemukseni oli kun eilen illalla klo 21:58 pelasin tietokoneella Medieval 2 Total Waria,  jonka ideana on johtaa keskiaikaista valtakuntaa. Peli pohjautuu historiaan ja siinä on mm. oikesti eläneitä henkilöitä mukana ja alkutilanne on suurin piirtein historian mukainen, mutta jatkon määräävät pelaajan ja tietokone vastustajien tekoset. Peli on hirveän laaja, esim. viimeksi pelasin pelin lisäosaa, jossa tarkoitus on johtaa espanjalaisvalloittajia pikseli-intiaanien maille kultaa ja maata kahmimaan 1500-luvulla.

Pelityyppi on strategia, jota pelataan kahdessa eri tilassa: laajemmassa mittakaavassa strategiointi (kaupunkien johtaminen ym.) sujuu lautapelimäisellä kartalla vuoropohjaisesti ja taistelut, jotka ovat tärkeä osa peliä, käydään reaaliajassa lähituntumasta. Taisteluissa ohjataan hiirellä klikkailemalla soturiryhmiä vihollisen kimppuun. Pelkkä hakkaa päälle ei riitä, vaan pitää vähän miettiäkkin. Varsinkin tässä lisäosassa miettimistä riittää, kun pitäisi muutamalla sadalla konkistadorilla pistää poikki ja pinoon tuhatpäiset, villisti kimppuun käyvät intiaaniarmeijat.

Peli on melko hyvää ajanvietettä: siihen saa kulutettua helposti kymmeniä tunteja, kun pitää pelata vielä se yksi vuoro, tosin loppupuolella kaikenlaisen mikromanageroinnin määrä saatta räjähtää käsiin ja peliin kyllästyä. Taistelut ovat edelleenkin näyttäviä, vaikka peli ei olekkaan aivan uusi. Kyllä, käytän vapaa-aikaani teurastaen pikku-ukkoja tietokoneella… ja hauskaa on.   VN

Eräs ystäväni on kymmeniä vuosia vetänyt lasten satujumppaa. Ohjelmaan kuuluu myös erilaisia pelejä ja pieniä kilpailuja.

Ystäväni on huomannut kehityksen, jonka olemassaolon hän on havainnut kasvaneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Lapset eivät osaa voittaa – eikä sen puoleen hävitä. Hän kertoi minulle, että kodeissa annetaan lapsen voittaa. Aikuinen häviää tahallaan vaikkapa korttipelissä, että saisi lapsen iloiseksi.

Sitten lapsi tulee kodin ulkopuolelle, toisten lasten pariin, jossa moni muukin lapsi on tottunut siihen, että hän saa voittaa – vaikka kuinka huonot kortit olisi tullut jaossa. Ystäväni kertoi, että pelien ja kilpailujen jälkeen kaikilla on paha mieli, sekä hävinneillä että voittaneilla. Ja vanhemmat pahoittavat mielensä ja kiukustuvat ohjaajalle.

Onko tämä todella sitä mitä nyt halutaan? Kasvattaa sukupolvi, joka ei osaa voittaa eikä käsitellä tappioitaan? Elämässä kuitenkin toiset menevät toisten edelle eri asioissa. Sinä olet hyvä jossain asiassa, minä toisessa. Aina ei voi voittaa mutta aina ei tarvitse myöskään hävitä. Miten tämä sukupolvi aikoo pärjätä maailmassa, jossa elintila vähenee kokoajan? Käykö niin, että kun henkinen kantti on vähissä niin ainoaksi keinoksi jää järeisiin aseisiin tarttuminen ja  tuho?

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei osata suhtautua luontevasti ei voittamiseen eikä kilpailuun. Miksi ei voi pelata lapsen kanssa ja iloita voitosta, kuka nyt sitten reilun pelin hengessä voittaakaan? Luullaanko, että kilpailu katoaa kieltämällä kilpailu?

Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisessa kehityksessä nämä vanhemmat ovat olleet mukana silloin kun heillä itsellään olisi pitänyt kehittyä terve voittamisen- ja kilpailuntunto?

Satujumppa on mukavaa yhdessätekemisen riemua. On aivan oikein, että ohjaaja leikin varjolla kasvattaa lasten henkistä voimaa ja ymmärrystä siitä, että kilpailukin on tapa tulla yhteen ja positiviisesti mitata omia taitoja ja verrata niitä toisten taitoihin. Sehän on osa yhteisöllisyyttä, että kasvetaan toisten mittaisiksi, mennään ohi, kiritetään kavereita ja taas kasvetaan. Ja tehdään kaikki omaa itseä ja toisia arvostaen, hymyssä suin ja riemurinnoin.