Ministeri Suvi Lindén ilmoittaa kannattavansa seteliselkärankaista YLE-ryöstöveroa. Ministeri lausuu asiasta Nykypäivälle antamassaan hastattelussa seuraavaa:

Budjettirahoitus olisi ehkä helpoin keino, mutta nämä ovat poliittisia ratkaisuja. Budjettia painavat kovin monet uudet menopaineet. En usko budjettirahoituksen mahdollisuuteen tässä tilanteessa.

Minulla olisi tähän paljonkin sanottavaa. Koska yksi kuva kuitenkin kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, rajoitun tällä kertaa kommentoimaan kuvallisesti.

Mm. näitä asioita ei tehdä Euroopassa:

1. Bussissa, raitiovunussa ja metrossa ei viereinen istuin ole tarkoitettu kassillesi vaan jollekin toiselle matkustajalle. Ei ole myöskään kohteliasta istua käytävänpuoleisella istuimella ja siten estää muita istumasta vapaana olevalle ikkunapaikalle. Ei edes siinä tapauksessa, että vaunu ei ole täynnä.

2. Julkinen liikenneväline ei ole picknick-paikka. Siksi siellä ei pidä syödä nakkikioskilta ostettuja eväitä.

3. Avattu olut-, siideri- tai lonkeropullo kädessä kulkeminen kaupungin kadulla tai lähiön raitilla ei ole pikantti eurooppalainen tapa.

4. Pysäkillä seisova kanssamatkustaja ei välttämättä ole lainkaan kiinnostunut siitä, kuinka iltasi on mennyt. Hän ei ehkä myöskään halua kertoa sinulle omasta illastaan.

5. Kirjaa tai lehteä lukeva lajitoverisi haluaa luultavimmin jatkaa lukemista. Vaikka hän tekeekin sitä julkisella paikalla, ei hän välttämättä halua kertoa sinulle, mitä lukee ja miksi. Sama koskee myös kannettavan tietokoneen käyttäjää.

6. Satunnaista vastaantulijaa ei todennäköisesti kiinnosta, mitä mieltä olet hänen vaatetuksestaan, hiuksistaan tai muusta ulkonäköön liittyvästä seikasta.

7. Puistot eivät ole kenttäkäymälöitä.

8. Vaikka matkapuhelinverkkojen peitto onkin käytännössä lähes maanlaajuinen, ei kännykkään puhuminen ole suositeltavaa joka paikassa ja tilanteessa. Vaikka oletkin äärimmäisen mielenkiintoinen henkilö, eivät kaikki lähelläsi olevat halua perehtyä yksityisasioihisi.

9. Kaikki tupakoitsijat eivät pidä savukkeita mukanaan voidakseen tarjota tai myydä niitä sinulle, tupakoimattomista puhumattakaan.

10. Jonoja ei ole keksitty sinun kiusaksesi vaan siksi, että asiakkaita palveltaisiin saapumisjärjestyksessä, jokaista omalla vuorollaan.

Keravan nettikyttäys olikin pelottelua. Näin ainakin kaupungin virkamiehet väittävät Hesarissa. Jos tuo on totta, niin olipa äärimmäisen typerää pelottelua!

Lapsille ja nuorille saa näköjään valehdella vasten naamaa ja heitä saa uhkailla laittomilla toimenpiteillä. Laiton uhkaus on itsessäänkin rikos ja sekin olisi syytä tutkia. Ehkäpä Piraattipuolue voisi tältä osin täydentää tutkimuspyyntöään.

Jos koululaisille ei ole valehdeltu, niin siinä tapauksessa loogisesti päätellen valehdellaan nyt Hesarille. Keravan kaupungin hallinnossa on kummassakin tapauksessa aiheellista pudottaa päitä.

Kertakaikkiaan pöyristyttävää: Kerava kyttää koululaisten netinkäyttöä reaaliaikaisesti. Oppilaan näyttöä voidaan seurata reaaliaikaisesti ja lukea yksityisiä viestejä kuten meseä ja sähköpostia. Tämähän on pahempaa kuin Kiinan Suuri Palomuuri!

Rehtori Pertti Tuomi ei tunnu olevan moksiskaan siitä, että valvonta on laitonta ja suorastaan perustuslain vastaista. Tietosuoja-asiamiehen arvostelun hän kuittaa toteamalla, että koneet ovat koulun omaisuutta. Voi pyhä sylvi!

Kannattaneeko tässä enää urkintalaista urputtaakaan, kun ei näköjään olemassaoleviakaan lakeja vaivauduta noudattamaan? Minkälaisen viestin se antaa oppilaille, että koulu näyttää tuollaista esimerkkiä lain noudattamisesta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta?

Kukahan perkeleen neropatti on keksinyt pakata poltettavat DVD-romput ensin yksitellen soliideihin muovikoteloihin ja sen jälkeen tempaista jokaisen kotelon päälle ohuen mutta sitäkin tiukemman muovikalvon? Voisiko se henkilö ystävällisesti kertoa minulle, miten hän on ajatellut, että rompun saa pois pakkauksesta, jotta sitä voisi käyttää siihen tarkoitukseen, mihin se on hankittu? Ja miksi se on täytynyt tehdä niin helvetin vaikeaksi?

Olen juuri polttamassa neljättä romppua viikon sisällä. Tämä joulunaika on nimittäin sopivan hiljainen erilaisiin tietokoneiden huoltohommiin. Rompuille olen polttanut tai polttamassa kaksi käyttöjärjestelmäversiota (Ubuntu 8.10 ja Solaris 08.11). Lisäksi tarvitsin kaksi romppua uuden läppärin Vistan varmistukseksi.

Yhtään romppua en ole saanut ulos pakkauksesta alle kymmenen minuutin taistelulla, pahimassa tapauksessa siihen meni reilu vartti. Se kalvo näyttää pettävän ohuelta, mutta on niin luja ja peräänantamaton, etten viitsi soveliaisuus-, häveliäisyys- ja siveellisyyssyistä mainita, mitä siitä tulee mieleen. Ärsyttävällä tavalla silmä on näkevinään siinä jonkun kiinnekohdan, josta muovi voisi lähteä purkautumaan, mutta siihen eivät pysty kynnet, hampaat, sakset eikä mikään muukaan taloudessani oleva työkalu tai oma ruumiinosani.

Yhtä pakkausta yritin epätoivoissani avata hampaillakin. Muovikoteloon onnistuin kylläkin puraisemaan ammottavan railon, mutta kalvo sen päällä ei ollut hammastelusta moksiskaan. Pysyipähän tiukasti paikallaan kuin paska Junttilan tuvan seinässä.

Kaiken huipuksi on joku vitsiniekka lätkäissyt kalvoon kierrätyspakkausmerkinnän! Ihan niinkuin siitä jotain kierrätettävää jäljelle jäisi sen jälkeen, kun sen vihdoin saa repeämään. Sitten se kyllä hajoaa niin tuhannen silpuksi, että muovihiukkasia löytynee pitkin lattioita vielä juhannuksenakin.

Kun kalvosta on päästy eroon, pitäisi vielä kotelo saada auki. Siitäkään ei heikkonäköinen ihan heti ota tolkkua, miltä sivulta laatikkoa saranapari löytyy. Oman aikansa saa sitäkin suostutella, joskaan ei läheskään yhtä kauaa kuin kalvoa.

Ideaalitapauksessa poltettua romppua tarvitaan vain yhden kerran (Ubuntu ja Solaris) tai ei kertaakaan (Vista). On tietysti hyvä, että ne ovat varmuuden vuoksi olemassa, mutta käyttötarpeeseen nähden ovat selkeästi ylipakattuja. Ei luulisi niiden laatikonpohjalla juurikaan kuluvan vähän yksinkertaisemmassakin kuoressa.

DN ja Upsala Nya Tidning kirjoittavat, että kolme uppsalalaista nuorukaista on pidätetty epäiltynä pankkipetoksista. Pojat ovat pettäneet Citibankilta satojatuhansia Ruotsin kruunuja hakemalla lainoja netin kautta väärillä henkilötiedoilla. Lainat on maksettu poikien omille pankkitileille.

Päätin hiukan tutkia, miten tällainen on mahdollista. Lainahakemuksen voi täyttää Citibankin nettisivuilla. Hakemuslomakkeessa kysytään henkilö- ja työsuhdetietoja, asumisolosuhteita ja yleisesti ottaen kaikkia luottokelpoisuuteen liittyviä tietoja. Hakemuksen täyttämisen jälkeen Citibank suorittaa välittömästi luottotietojen kontrollin, jonka jälkeen näyttöön ilmestyy pdf-muotoinen velkakirja. Lainanhakija voi halutessaan tulostaa velkakirjan ja lähettää sen allekirjoitettuna pankille, joka maksaa lainasumman ilmoitetulle tilille velkakirjan saatuaan. Tämä kestää yleensä pari päivää.

Lainanhakijan autentisoimista ei tapahdu missään vaiheessa! Jos tiedät sopivan henkilötunnuksen ja osaat liittää siihen uskottavat työsuhde- ja muut tiedot, ei pankki kontrolloi henkilöllisyyttäsi prosessin missään vaiheessa. Tämä on suorastaan uskomatonta leväperäisyyttä, varsinkin kun henkilötunnustietoja Ruotsissa yleensä levitellään vasemmalta oikealle. Hetua kysytään niin monessa paikassa, että vieraan tunnuksen haltuunsaaminen ei ole vaikeaa.

Tällaisilla olemattomilla turvatoimilla ei liene syytä ihmetellä, jos nuorukaiset koettavat onneaan. Tietysti siitä aikaa myöten jää kiinni, jos hakee paljon lainoja ja maksattaa ne samoille tileille, mutta tämä kyllä tuntuu hiukan siltä, että pankki suorastaan yllyttää pettämään. Hiukan taitavammin toimimalla nämä vesselit olisivat ehkä onnistuneet huijaamaan huomattavasti suurempiakin summia.

Hulluja nuo roomalaiset ruotsalaiset!

Johanna Korhonen ei kelpaa Lapin Kansan päätoimittajaksi, koska hänen puolisonsa on nainen. En tiedä, onko eroavalla päätoimittajalla Heikki Tuomi-Nikulalla puoliso ja jos on, niin onko hänkin nainen.

Voisin periaatteessa hyvinkin liittyä Facebookin boikottiryhmään. Mutta en liity, koska en muutenkaan käytä Alma Median tuotteita, nyt vielä sitäkin epätodennäköisemmin.

Dnepropetrovsk on pääasiassa venäläisten asuttama kaupunki Ukrainassa. Paikallinen sanomalehti järjesti lapsille piirustuskilpailun Gruusian sodasta. Jaanus käänsi kuvatekstit englantiin. Tämä mahdollistaa minunkin todeta, että Ukrainan venäläislasten maailmankuva on masentava.

Tässä näytteeksi kuva Putin-sedästä rankaisemassa Saakasviliä. Sen on piirtänyt 9-vuotias Maratik Ivanov:

Maratik writes: “Uncle Putin caught Saakashvili and is cutting off his head. Koni the dog is barking at Saakashvili because it is smart.”

Edit: Kannattaa katsoa myös kommentteja tuossa alla. Kalle tuo oleellista lisätietoa.

Ampumistapaukset kouluissa ovat arkipäivää Amerikasssa eivätkä valitettavasti aivan tuntemattomia Suomessakaan. Teksasilaisen Harroldin koululautakunta on tehnyt omat johtopäätöksensä: opettajille on annettu lupa tulla aseistettuna kouluun syyslukukauden alusta lähtien!

David Thweatt Haroldin koululautakunnasta kommentoi:

‘When the federal government started making schools gun-free zones, that’s when all of these shootings started. Why would you put it out there that a group of people can’t defend themselves? That’s like saying “sic em” to a dog,’ Thweatt told the Fort Worth Star-Telegram.

Haluaisivatkohan Jokelankin opettajat kantaa asetta koulussa?

Kiinan media- ja nettisensorit yrittävät epätoivoisesti piilottaa kaiken uutismateriaalin olympiakisojen avajaisten playback-petoksesta. Seitsemänvuotias Yang Peiyi hyllytettiin, koska hänen ulkonäkönsä ei kelvannut politbyroolle. Lauluääni sen sijaan kelpasi ja stadionilla liikutti huuliaan yhdeksänvuotias Lin Miaoke. Hänet katsottiin ulkonäöltään sopivaksi edustamaan Kiinaa, mutta äänen kanssa lienee niin ja näin.

Luettuani uutisen päivällä olin niin raivoissani, että käytin asiasta kirjoittaessani sopimatonta kieltä. En silti aio muuttaa tai sensuroida k.o. postausta. Ja jos siinä mikään kaduttaa, niin se, etten herjannut Kiinan Kommunistista Puoluetta ja sen politbyroota vieläkin rivommin.

Facebookissa piipahtaessani löysin sieltä sattumalta Yang Peiyi Fan Club -nimisen ryhmän. Ryhmän tarkoituksena on vaatia kunniaa laulusta sille, jolle se kuuluu sekä protestoida Kiinan median ja netin sensurointia vastaan. Mitä järkeä on yrittää siivota roskia maton alle, kun asiasta tietää koko maailma?

Koska kuulun myöskin Facebook-ryhmään, joka vastustaa sovellusten pakkospämmäystä, en lähetä kenellekään kutsua Yang Peiyi Fan Clubiin, mutta kehotan kaikkia niitä siihen liittymään, jotka eivät hyväksy lasten henkistä pahoinpitelyä.

Tarinaan liittyy kolmaskin kaltoin kohdeltu tyttö, joka voitti alunperin karsintakilpailun. Hänet raakattiin liian vanhana. Oli peräti 10-vuotias. (k.s. Lee Side Story)

Muuten, Yang Peiyi on mielestäni harvinaisen kaunis lapsi. Kauneus on katsojan silmässä, mutta Kiinan Kommunistisen puoleen silmässä on pelkkää roskaa.

En tosin ole lukenut Arja Alhon kirjoitusta pamfletissa “Politiikan kriisi”, mutta Hesarin lyhyt kuvaus panee suorastaan haukkomaan henkeä:

Alho esittää pamflettikirjassa, että vasemmiston olisi politisoitava yksilöllistyminen. Näin ihmiset eivät joutuisi tekemään yksin koulutus- tai uravalintojaan ja olemaan valintojensa vankeina tai uhreina.

Halloo, Arja! Sitäkö haluat sanoa, ettei kansalaista pidä rasittaa omaa elämäänsä koskevilla valinnoilla, koska yhteiskunta (poliitikotko?) tekee ne hänen puolestaan paremmin ja kivuttomammin?

Yritin etsiä selitystä Arjan n.s. blogista, mutta en tullut siitäkään hullua hurskaammaksi. 28.4.2008 kirjoittamassaan postituksessa “Marx vieköön!” (johon en valitettavasti voi linkata, koska tämä ns. blogi ei anna postituksiin permalinkkejä) Arja osoittaa tyytymättömyyttä kirjoituksensa uutisointiin, mutta minä ainakaan en saa siitä itse asian suhteen tolkkua.

Mutta lieneeköhän siitä sitten tarkoitus tolkkua saadakaan?

Kuvakaappaus chileläisestä El Mercurio-lehdestä näkyy suurempana klikkaamalla.

26-vuotias suomalaismoukka ja juntti Marko Kulju on tehnyt jotain niin pöyristyttävää, että jopa minulla ilmenee puutetta sanoista:

Suomalainen 26-vuotias mies pidätettiin maanantaina Chileen kuuluvilla Pääsiäissaarilla, kun hän oli lohkaissut palan muinaisen Moai-patsaan korvaa Anakenan rannalla.

Herra Kulju joutunee viettämään jonkin aikaa kiven sisässä, mikä tosin tuskin korvaa hänen aiheuttamaansa vahinkoa. Ei kannattane kysyä, mitä Marko mahtoi tihutyötä tehdessään ajatella, koska barbaarit harvoin ajattelevat. Lähiaikoina Chileen markustavien tuskin kannattaa kertoa olevansa Suomesta.

Voi Marko, minkä menit tekemään!

Edit: Sana leviää maailmalla. Asiasta kertovat mm. BBC, Sky News, News.com.au, CNN, Fox News, World News Australia ja Dagens Nyheter,

Italian pääministeri Romano Prodi hävisi luottamuslauseäänestyksen Italian senaatissa. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että riehautuneet oppositiosenaattorit avasivat äänestystuloksen varmistuttua samppakaljapulloja parlamenttisalissa kuten alla olevasta videosta näkyy. Eihän tuo nyt aivan tyylikästä ja sopivaa ole, mutta jos valita pitäisi, niin mieluummin kuitenkin ottaisin tuommoisia kansanedustajia kuin nämä suomalaiset, jotka säätelevät raivoraittiille populaatiolle tarkoitettuja alkoholilakeja.

from www.reuters.com

Poliisi on kadottanut yleisavaimia (YLE) Oulussa. Noin spontaanisti ihmetyttää, miksi ne avaimet ylipäänsä ovat olleet poliisin hallussa:

Poliisi oli saanut kotietsintää varten kerrostaloasuntoja vuokraavalta yritykseltä avainnipun, jolla pääsee kaikkiaan kuuden kerrostalon asuntoihin.

Siis hetkinen! Kiinteistöyhtiö on noin vaan antanut poliisille nipun avaimia, joilla pääsee vuokralaisten asuntoihin. Ihan vaan siltä varalta, että poliisilla olisi tarve tehdä kotietsintä jonkun kiinteistössä asuvan vuokralaisen luona.

Kotietsintä on vahva pakkokeino. Sitä varten poliisin on hankittava lupa tuomioistuimelta kussakin yksittäistapauksessa ja lupa heltiää vasta siinä tapauksessa, että tuomioistuimelle esitetään todisteita painavasta rikosepäilystä. Etsintä ei ole mikään läpihuutojuttu tai ainakaan ei pitäisi olla.

Minun käsitykseni mukaan vuokraisäntä saa päästää poliisin asuntoon vain siinä tapauksessa, että poliisi esittää oikeuden päätöksen kotietsinnästä. Tässä on kysymys kaikkein alkeellisimmasta oikeusturvasta. Jos jotain epävirallista sopimuskäytäntöä on mahdollista käyttää väärin, niin ennemmin tai myöhemmin sitä joku myös väärin käyttää. Poliisitkin ovat vain ihmisiä ja ihminen on altis kiusaukselle.

Kalevassa pohditaan lukkojen vaihtamisesta ja asuntojen ylimääräisestä vartioinnista johtuvien kustannusten maksajaa. Lehti on haastatellut komisario Risto Viippolaa Limingan poliisista:

Asuntoja vuokraava Walo-asunnot oy arvioi lukkojen vaihtamisen ja vartioinnin kokonaiskustannusten nousevan jopa 150 000 euroon. “Ensisijainen korvausvelvollinen on mahdolliseen rikokseen syyllistynyt henkilö. Jos syyllistä ei löydy, jää lasku vakuutusyhtiölle. Jos vakuutus ei korvaa, on Oulun poliisi vastuussa”, sanoo Viippola.

Niinhän siinä tietenkin käynee. Mutta kukapa korvaa Walo-asunnot Oy:n vuokralaisille kiinteistöyhtiön ja poliisin välisen hiljaisen sopimuksen aiheuttaman moraalisen vahingon? Voiko sitä edes korvata? Eikö kenenkään virkapalli tämän takia heilu?

Telia hukkasi serverivian takia arviolta 30.000 sähköpostinkäyttäjän kaikki kirjeet joulukuun puolivälistä eteenpäin. Varmuuskopiot osoittautuivat niin huonolaatuisiksi, että niitä ei voinut lukea.

Kun nyt EU:n painostuksesta ollaan säätämässä lakeja teletietojen, mm sähköpostia koskevien, säilyttämisestä siltä varalta, että viranomaiset haluaisivat niihin tutustua, kannattaisi ehkä yksityisyydestään huolissaan olevien siirtyä käyttämään Telian (ja Soneran) sähköpostipalveluita. Toisaalta, jos arvostaa yksityisyyttään ja haluaa sen lisäksi säilyttää kirjeenvaihtonsa, kannattaa käyttää esimerkiksi G-Mailiä. Sieltä kirjeet eivät katoa ja niitä eivät lue Suomen tai Ruotsin turvallisuuspalvelut. Todennäköisesti kylläkin USA:n.

Kuopiossa tuntuu olevan oikein taudiksi asti liikkeellä leväperäisyyttä tietojenkäsittelyssä. Jälleen on löydetty kerrostalon roskiksesta papereita, joita siellä ei missään tapauksessa pitäisi olla. Tällä kertaa ovat kyseessä Saunalahden asiakkaiden tiedot:

Kuopiolaisen kerrostaloyhtiön jätekatoksen lattialta löytyi revittyjä ja kokonaisia liittymäsopimuksia, jotka sisälsivät muun muassa Saunalahden asiakkaiden henkilötunnuksia sekä sähköpostiosoitteiden käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Taloyhtiössä toimii Saunalahden jälleenmyyjä.

Kuopion kaupunki kertoo itsestään netissä seuraavaa:

Kohdistamme voimavaroja osaamiseen perustuvaan yritystoimintaan, erityisesti informaatioteknologia-alan kehittäminen on yksi painopistealojamme.

Kehittämisen varaa kuopiolaisessa infoteknologiassa tosiaan näyttää olevan. Pelkkä voimavarojen kohdistaminen ei riitä. Pitää myös käyttää järkeä vastuullisesti.

Vesa ja Helena käsittelevät pöyristyttävää tietovuotoa Kuopiossa: intiimejä salassa pidettäviä tietoja Kuopion sosiaali- ja terveystoimen asiakkaista on löydetty paperinkeräysastiasta (Turun Sanomat ja Hesari). Pöntöstä on löydetty huostaanottopäätöksiä, toimeentulotukiasioita sekä sairaalapapereita, joissa on tuetoja kipu- ja psyykelääkityksestä. Kaikissa asiakirjoissa on nähtävillä ihmisten nimet, osoitteet ja henkilötunnukset.

Vesa toteaa, että tietosuojan yhteydessä keskustellaan tavallisesti tiedon sähköisestä tallentamisesta ja välittämisestä. Paperille tallennettua tietoa ei koeta ongelmaksi, vaikka juuri se onkin järjestelmän heikko lenkki. Tiedon tallentaminen palvelimelle on huomattavasti turvallisempaa.

Palvelimelle tallennettu tieto on käyttäjätunnusten ja salasanojen tai sähköisen henkilökortin takana eikä joudu sattumalta kenenkään sivullisen ulottuville. Paperille painetun tiedon kulkua sen sijaan on huomattavasti vaikeampi valvoa. Paperin kopioimisesta ei jää jälkeä mihinkään tietokantaan, kun taas sähköiseen tietokantaan jää merkintä jokaisesta asiakirjan lukemisestakin.

En saata ymmärtää, miksi vielä nykyaikana viranomaiset tulostavat asiakirjoja paperille. Paperitulostus on ehdottomasti tietosuojan heikoin lenkki. Nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikilla on mahdollisuus käyttää Internettiä.

Kääntäisin asian niin päin, että kansalaiselta pitäisi hakea suostumus häntä koskevien tietojen tulostamiseen paperille. Minullakin on kotonani runsaasti aaneloselle painettua ongelmajätettä, josta en noin vaan käden käänteessä pääse eroon. Olen esittänyt usealle virastolle toivomuksen asioida kanssani sähköpostitse, mutta aniharva tahtoani kunnioittaa.

Helena viittaa sosiaali- ja terveyslautakuntien jäsenille lähetettäviin esityslistoihin, joissa usein on salassa pidettävää tietoa. Lautakunnat voisivat muuttaa tätä käytäntöä siihen suuntaan, että esityslistojen salaiset liitteet olisivat viraston palvelimella, josta luottamusmiehet voisivat ne salasanoillaan käydä lukemassa. Lautakuntien kokoushuoneisiin pystytettäköön suojattu WLAN-verkko, mikä mahdollistaisi asiakirjojen lukemisen kokousten aikana.

On perin nurinkurista, että tietosuojaviranomaiset asettavat tiukkoja ehtoja ja rajoitteita sähköisille tietokannoille, mutta eivät kiinnitä juuri lainkaan huomiota paperille painetun tiedon käsittelemiseen. Kansalaisen kannalta sähköiset tietokannat ovat turvallisempia. Niiden käytön valvonta on toki tarpeellista, mutta paperille tulostaminen on suorastaan rikollista ja se pitäisi kaikin keinoin estää.

Edit: Iltalehdessä on mielenkiintoista lisätietoa. Kuopiolainen perhe löysi kerrostalon lehtiroskiksesta kaksi kaupungin tunnuksilla varustettua kirjekuorta, joissa oli sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston kokouspöytäkirjoja.

Kirjekuorista löytyi myös kahden kaupunginvaltuutetun nimet, joista toinen on sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston varajäsen. IS:n haastattelema valtuutettu ei osannut sanoa, kuinka hänen nimellään varustettu kuori on joutunut lähellä hänen kotiaan sijaitsevaan lehtiroskikseen.

via Riku Korvenpää

Piti oikein tarkastaa päivämäärä lukiessani tätä. Ei ole huhtikuun ensimmäinen lähelläkään.

Jos välttämättä haluatte mennä kampaajalle, menkää jonnekin muualle kuin HairStoreen!

STASI-jupakka saa yhä uusia pöyristyttäviä piirteitä: SUPO ei katsonut tarpeelliseksi kertoa presidentti Haloselle, että oli saanut Rosenholz-aineiston CIA:lta jo 1990-luvulla. Mahtoikohan Ahtisaari tietää?

Presidentti kommentoi asian käänteitä sangen kryptisin sanankääntein:

Presidentti Halonen sanoi torstaina toivovansa, että peittely Stasi-jupakan tiimoilta lopetettaisiin. Halosen mukaan aineisto tulisi avata ainakin siinä määrin, ettei voida väittää aineistoa salattavan.

Paljonko on paljon? Miten paljon aineistoa olisi avattava, jotta ei voitaisi “väittää aineistoa salattavan”? 10 %, 25 % vai puolet? Minun yksinkertaisen ymmärrykseni mukaan aineistoa ei ainoastaan voida väittää salattavan vaan sitä salataankin, jos se ei ole kokonaan avattu.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, pääministeri Vanhanen oli jo Sipoon alueliitosasiassa sitä mieltä, että ministerien tulee pitää suunsa supussa. Jari Lindholm kysyy aiheellisesti, tukkiiko pääministeri toisten ministerien suuta. Salailusta on Vanhasen johtamassa kabinetissa tehty maan tapa.

Ymmärrän kyllä Vanhasen esikunnan näkemystä, että hallituksella pitää olla asioihin yksi yhteinen mielipide eikä joka ministerillä omansa. Tähän asti tämän on kuitenkin tulkittu koskevan niitä asioita, joista hallitus on yhteisesti päättänyt. Ministereiden tulee voida edellyttää toisiltaan lojaalisuutta. Jos ministeri ei halua kantaa vastuuta hallituksen kannanotoista ja päätöksistä, ei ole muuta mahdollisuuta kuin se, että ministeri harkitsee asemaansa.

Kun tuo Vanhasen paimenkirje näytää kuitenkin keskeisesti koskevan asioita, joista ei ole vielä päätetty vaan niitä vasta valmistellaan, on se ymmärrettävä pääministerin pyrkimyksenä tukahduttaa yhteiskunnallista keskustelua. Hallitusta ei saa häiritä, kun se valmistelee päätöksiään suljettujen ovien takana. Ministerit älkööt osallistuko julkiseen keskusteluun! Avoimuutta ei tarvita, kansalaisille kyllä tiedotetaan päätöksistä, kunhan ne ensin on hyväksytty.

Vanhanen on huuhtomassa demokratian viimeisetkin rippeet vessanpöntöstä alas! Pääministeri siis kusee demokratian ja avoimuuden päälle.

Illansuussa kirjoitin salamielipiteistä hallituksessa Sipoon alueliitosasiassa. Nyt pääministeri Matti Vanhanen lausuu Hesarissa, että hallituksen päätös ei olisikaan poliittinen vaan “hallinnollinen”:

Syynä on se, että Sipoo-päätös ei ole puhtaasti poliittinen, vaan myös hallinnollinen päätös.

“En ota sitä riskiä, että tehtäisiin valitus siitä, että jäävi henkilö on osallistunut päätöksentekoon”, Vanhanen sanoi keskiviikkona. Vanhasen mukaan Sipoo-asiassa hallitus toimii tuomioistuimen roolissa. “Siitä tämä jääviys lähtee.”

Normaalissa tuomioistuimessa tuomari ei voi etukäteen ottaa kantaa asiaan, josta on päättämässä.

No voi herrajestas! Kai nyt pääministeri sentään on kuullut länsimaisesta vallan kolmijaosta? Jos ei ole, hänen ei missään tapauksessa pitäisi olla pääministeri.

Lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta ovat tiukasti erossa toisistaan. Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat poliittisia vallanhaaroja. Hallitus käyttää nimeomaan toimeenpanovaltaa. Se ei ole tuomioistuin.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Jos tämä asia olisi hallintovalitus, ratkaisisi sen lopullisesti Korkein hallinto-oikeus. Siinä tapauksessa olisi sopimatonta, että asian käsittelyyn osallistuisi tuomari, joka on ilmaissut mielipiteensä asiasta etukäteen.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan on välttämätöntä, että asioista keskustellaan julkisesti ja avoimesti valmisteluvaiheessa. Olisi perin outoa, jos ministerit eivät osallistuisi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta ei kai tässä mitään enää pidä hämmästellä, kun hallituksen jäsenillä pääministeriä myöten tuntuu olevan puurot ja vellit sekaisin omasta asemastaan päättäjinä.

Viime vuoden kesäkuussa siirsin ruotsinkielisen blogini ruotsalaiselta palvelimelta WordPressiin. Tein sen puhtaasti teknisistä syistä. Sparyblog.se ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa torjua käyttäjiensä blogeista spämmikommentteja. Toisaalta olin jo havainnut WordPressin hyväksi julkaisualustaksi.

En siis muuttanut Spraystä pois siksi, että Ruotsissa valmistellaan Internetin vakoikulakia, joka antaisi Ruotsin sotilastiedustelulle ihan virallisestikin luvan seurata mm. minun tietoliikennettäni ruotsalaisissa palvelimissa, mutta viimeistään nyt lähtisin Ruotsista virtuaalipakolaiseksi, jos en olisi tullut tehneeksi sitä viime vuonna. Gmailin ja Skypen serverit eivät sijaitse Ruotsissa, ei myöskään yhdenkään blogini alustat. Minua ruotsalaisten vakoilusuunnitelmat eivät siten koske, mutta asialla on huomattavasti suurempi periaatteellinen merkitys kuin henkilökohtainen.

Minua ei vakuuta pätkääkään Ruotsin puolustusministerin Mikael Odenbergin vaisu yritys rauhoittaa suomalaisia:

Seuraamme tiedustelun avulla liikennettä Ruotsin rajojen yli löytääksemme ulkoisia uhkia. En usko, että koemme uhkaa Suomesta, ministeri sanoo.

Eli toisin sanoen väitetään, että haettavia vakoiluoikeuksia ei tultaisi käyttämään suomalaisia vastaan. No miksi niitä sitten siinä tapauksessa ollaan hakemassa? Sanoihan jo Dostojevskikin aikanaan, että jos näytelmän ensimmäisessä näytöksessä seinällä on pyssy, kuullaan ennen esiripun sulkeutumista laukaus.

Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi nimittää blogissaan Ruotsin hallituksen lakialoitetta harhaiseksi ja syyttää hallitusta STASIn menetelmistä:

Ruotsin uusi porvarihallitus on unohtanut kaikki länsimaisen oikeusvaltion keskeiset periaatteet. Perustavanlaatuiset kansalaisoikeudet joutuvat kyseenalaisiksi tietoyhteiskunnan heikon tuntemuksen takia. Päättäjiä vaivaa digiharha – heti kun hankkeeseen liittyy tietokone tai internet, sitä pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävänä ja valvottavana. Sähköpostien avaaminen ei kuitenkaan jostain syystä herätä samanlaisia tunteita kuin kirjekuorien höyryttäminen

Kasvi viittaa varsin merkittävään seikkaan: Internettiä ei voi valvoa siten, että valvonnalla oikeasti onnistuttaisiin estämään terrorismia. Sen sijaan digi-idiootit kyllä onnistuvat pelottamaan tavallisia rehellisiä kansalaisia kauemmaksi tietoyhteiskunnan viestintävälineistä.

Viime viikonvaihteessa olin flunssassa enkä kirjoittanut mitään blogeissani. Huomasin tänään, että sairauteni aikana tämän blogin yhteenlaskettu lukijamäärä ohitti alussa mainitsemani ruotsinkielisen blogin, vaikka tämä suomenkielinen on ollut WordPressissä vasta hiukan yli kaksi kuukautta, kun taas ruotsinkielinen jo noin yhdeksän kuukautta. Voisin siis parafraseerata viime viikolla kohua herättänyttä SAK:n vaalimainosta sanomalla ruotsalaisista, että eihän ne edes lue.

Kotimaa-lehti kertoo, että maistraateissa menne läpi ilkivaltaisesti sähköpostilla tehtyjä muuttoilmoituksia ja jopa kirkosta eroamisia. Mitä ihmettä? Minä olen aina luullut, että virallisia oikeustoimia netin kautta tehtäessä tulisi tunnistautua joko sähköisellä henkilökortilla tai esimerkiksi pankkitunnuksilla.

Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Helsingin maistraatin rekisteripäällikkö Tuovi Kontio:

Tuovi Kontio kertoo, että heidän siiviläänsä tarttuisi sellainen netin kautta välittynyt eroamisilmoitus, jossa sähköpostiosoitteessa näkyvä nimi on eri kuin kirkosta eroavan. Jos epäilyksille olisi aihetta, kirkosta eroavalta pyydettäisiin allekirjoitusta. Näin ei kuitenkaan toimita joka maistraatissa. Niissä kaikissa kuitenkin uskotaan epäselvyyksien tulevan ilmi viimeistään, kun kirkosta eroavalle lähetetään postitse kuittaus eroamisesta.

No voi pyhä jyrinä! Jos tietoturva on tuolla tasolla, niin “aprillipilailijoilla” on kissanpäivät. Kyllähän jokainen vähänkin nettiä käyttänyt tietää, että sähköpostiosoitteen voi tehdä kenen tahansa nimellä, vaikkapa Tuovi Kontion. Ja toisaalta, jos sähköpostiviesti on asianmukaisesti elektronisesti allekirjoitettu, voi itse osoite olla mikä tahansa, mutta dokumentti on laillisesti allekirjoitettu ja pätevä. Väärinkäytön mahdollisuus on siinä tapauksessa minimaalinen.

Valtionhallinnossa näyttää olevan ammottava aukko tietoyhteiskunnan ymmärtämisessä. Kouluun koko virkakunta! Toivottavasti Valtiovarainministeriössä ei sentään tehdä budjettilaskelmia helmitaululla.

Kyllä täytyy olla kova jano, kun parin mäyräkoiran takia nuorukainen hakataan sairaalakuntoon. Loppuvat sanat tämmöistä lukiessa.