Väärämielisen tuomarin tapaus

Jeesus kertoi erään kerran opetuslapsilleen väärämielisestä tuomarista, joka ei pelännyt ihmisiä, eikä piitannut Jumalasta. Tuomarilla oli mielessään oma etu ja sen toteuttaminen virkansa turvin, näennäisen laillisesti. Tuomarilla meni hyvin, kunnes hän törmäsi leskeen, jolla oli ratkaisematon asia. Päivä toisensa jälkeen, leski ilmestyi tuomarin portin pieleen riekkuamaan. Eräänä päivänä tuomari, mittansa täytyttyä, päätti hoitaa asian kuntoon, päästäkseen eroon häiriköstä. Tämä tarina kertoo siis kestävästä rukouksesta? Saaranamiehet opettavat Jeesuksen kertomuksen äärellä, miten meidän tulee taistella rukouksessa, kunnes saavutamme läpimurron. Tuomari nousee divaaniltaan ja ratkaisee asian.

Jeesuksen opetuksen ydin on kuitenkin, että Jumala ei ole väärämielinen tuomari. Meidän ei tarvitse kiivetä taivaaseen herättelemään nukkuvaa Jumalaa. Meillä on Jumala, joka antaa ystävilleen, jopa heidän nukkuessa ja rientää vastaamaan vielä rukoillessamme. Jeesuksen kysymys, mahtaako ihmisenpoika löytää uskoa maanpäältä saapuessaan, on luonteeltaan ironisen retorinen. Jeesus tietää, ettei Isä voi epäonnistua aikomuksessaan valmistaa pojalleen morsian. Sen sijaan, että Jeesus tarkoittaisi uskoa, joka pelastaa, hän peräänkuuluttaa uskoa, joka rukoilee lapsen lailla, lakkaamatta.

Lakkaamaton rukous ei ole jankuttamista. Se ei ole kaikkivaltiaan kiusaamista. Rukous, josta Jeesus puhuu, on samaa rukousta, jota Paavali opettaa Filippiläiskirjeensä 4 luvussa. Kyseessä on kaikkien tarpeiden tuominen Isän Jumalan tietoon kiittäen, anoen ja rukoillen. Kaikkien tarpeiden, ei ainoastaan suurten ja näyttävien tai kunniallisten. Meidän tulee rukoilla kiittäen, koska rukous ilman kiitosta on ruikutusta. Tällainen asenne ja elämäntapa, jossa viemme isän tietoon tarpeemme, onpa se sitten maallinen tai hengellinen, on jatkuvaa rukousta, josta Raamattu puhuu. Me saamme siis tuoda Isälle tietoon kiittäen tarpeemme saada puhdistusta lankeemuksistamme tai asiakkaita yritykseemme. Silloin Jumalan Rauha joka ylittää ymmärryksemme varjelee meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Vastaus, jonka Jumala on luvannut jokaiseen rukoukseemme on rauha, Jumalan, yli ymmärryksen käyvä, rauha.

Jumalan kaipaus on siinä, että me uskaltautuisimme uskomaan Hänestä niin paljon hyvää, että uskoisimme kaikki tarpeemme hänelle, lapsen kaltaisessa luottamuksessa. Meillä on Isä, joka voi ja joka tahtoo vastata rukouksiimme ja jonka ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan ajatuksia, sillä hän on rauhan Jumala.

Eläessämme tällaisessa suhteessa Isän kanssa, saamme rohkeasti ajatella kaikkea sitä, mikä on hyvää, kiitettävää, totta, kaunista ja oikein ja silloin itse Rauhan Jumala on oleva kanssamme. Me saamme siis ajatella hyviä asioita, se on Jumalan tahto meihin nähden ja Raamatullista, ei itsepetoksellista positiivista ajattelua. Silloin Jumala on kanssamme ja rukouksemme muuttuu jatkuvaksi katkeamattomaksi ja läheiseksi yhteydeksi Hänen kanssaan, Pyhässä Hengessä.

Tuomari on hereillä ja halukas ratkaisemaan asiasi, sillä hän on oikeamielinen ja rakastaa sinua.

Halleluja!

“Peace I leave with you, my peace I give unto you: not as the world giveth, give I unto you. Let not your heart be troubled, neither let it be afraid. ” (John 14:27).

Peace of Christ is not ignorant bliss. Jesus tells us to study the world and the sings of the times. The knowledge of evil in the high levels of the world and the guiles of satan would easily crush and make us cynical and despondent if we did not have the reassurance that God knows and is in control of everything happening in the world — and if we did not have the peace of Jesus which surpasses understanding.

***

“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Joh. 14:27

Jeesus jätti meille rauhansa. Tämä rauha ravitsee henkeämme ja pitää toivoa yllä tässä yhä pahemmaksi käyvässä maailmassa. Hän ei anna meille, kuten maailma antaa.

Mitä maailma lupaa, ja mitä se antaa? Se lupaa rikkauden ja nautintojen vapauttavan kärsimyksistä.

Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen. Rikkaus luo turvattomuutta, pelkoa ja yksinäisyyttä. Rikas ei voi koskaan olla varma ystäviensä ja rakkaidensa todellisista motiiveista. Hänellä on varaa ostaa imperiumeja ja pilvenpiirtäjiä mutta hän ei tiedä rakastavatko ystävät häntä hänen itsensä tähden — vai hänen rahojensa.

Nautinnot, joita maailma kaikkialta syytää silmillemme kietovat pauloihinsa ja orjuuttavat. Niiden valta tyydyttää ulottuu ainoastaan ruumiiseemme ja itserakkauteemme. Niidenkin kohdalla tyydytys on hyvin ohimenevää. Nautintojen metsästyksen seurausta ovat myös tuhottu terveys (alkoholismi, huumeet), särkyneet perheet (seksuaalinen uskottomuus, itsekkyys) sekä yleinen yhteiskunnallinen turvattomuus ja rauhattomuus (huumekauppa, prostituutio).

Rahanhimon ja nautintojen aikaansaaman tuhon muodot ovat loputtomat.

Mitä maailma lupaa, se ei anna.

Jesus sitä vastoin antaa aina sen, minkä lupaa. Hän ei lupaa vaikeuksista vapaata elämää. Itse asiassa hän on luvannut, että hänen seuraajiensa kohtalona olisi vihattaviksi, pilkattaviksi ja jopa tapettaviksi joutuminen. Jopa omat perheenjäsenemme saattavat kääntyä meitä vastaan.

Mutta kammottavien ulkoisten olosuhteiden keskelläkin hänen seuraajillaan on lupaus rauhasta. Heillä on tämä rauha, ja sen mukanaan tuoma rohkeus, mikäli he muistavat jatkuvasti katsoa Jeesukseen, rukoilla, lukea Sanaa (joka on Elämä) ja kehottaa toisiaan jatkamaan.

Tärkeintä on täyttää sydämemme ja sielumme Jeesuksella, ei maailmalla.

Kristuksen rauha ei ole tietämättömyydestä syntyvä onnellinen olotila. Jeesus käskee meitä tutkimaan maailmaa ja ajan merkkejä. Tieto pahuudesta yhteiskunnan ylimmissä kerroksissa ja saatanan juonista voisi helposti murtaa meidät ja tehdä meidät kyynisiksi ja epätoivoisiksi, ellei meillä olisi vakuutusta siitä, että Jumala tietää kaiken, mitä maailmassa tapahtuu ja että hänellä on kaikki valta — ja ellei meillä olisi Jeesuksen rauhaa, joka ylittää ymmärryksen.

niin vähän aikaa

niin vähän unta

niin vähän rahaa

niin vähän lunta

tentti ja toinen ja keikka ja äänet ja yritys ja keikka ja roudaus ja reenit ja stressi ja kendo ja piippaus ja reenit ja keikka ja remontti ja kendo ja koulu ja huolet ja koulu ja hulina ja koulu ja uutiset ja liikenne ja tuhat ja valot ja ruuhka ja humala ja väsymys ja…

Kiiminkiin tulin on rauha on metsä.

now playing~

Hannu Eklund vastasi sekä vastaukseeni (Yleisön Sanomat 27.10.) että Juha Tanskan kirjoitukseen (19.10.) uudessa mustamaalauskirjoituksessaan (30.10.). Tavalliseen tapaansa Eklund kiinnittää fanaattisuudessaan valitettavan paljon huomioita vastapuolen persooniin ja kansalaisoikeuksien polkemiseen.

Ensinnäkin Eklund kuvailee minua sanoilla ”nuoremman polven luterilainen politrukki Haaparinne”, koska mielestäni jokaisella on oikeus uskoa. Samaa mieltä kanssani on mm. Suomen perustuslaki. En kuitenkaan ole luterilainen kuin nimellisesti, kuten valtaosa suomalaisista, enkä varsinkaan mikään politrukki.

Olen pikemminkin jotain agnostikko-ateisti-panteisti-akselilta, tai jotain. En ole myöskään Eklundin näkemyksiä vastaan millään tasolla uskonnollisista, vaan nimenomaan oikeudellisista syistä. Uskomatonta, että Eklundin tapainen aikuinen mies sortuu noinkin halpamaiseen mustamaalaamiseen ja valehteluun. Kannattaa ensin tutkia ja sitten vasta hutkia, kuuluu vanha sananlasku.

Eklundin mukaan rippileirit tulisi kieltää siitä syystä, että ne koettavat vahvistaa kristillistä uskoa. Entä sitten? kysyn. Tietenkin tarkoitus on saada nuoria uskoon, mutta entä sitten kun tämä kuitenkin suoritetaan omasta tahdosta eikä pakottamalla tai manipuloimalla?

Kirjoittaja toteaakin, että niin poliittinen kuin uskonnollinenkin nuorisotyö on ”OK”, kunhan se ei sisällä uskonnollista tai poliittista julistamista. Mikseivät järjestöt saisi julistaa? Mikseivät aatteelliset yhdistykset saisi olla aatteellisia? Ei kai kukaan oleta, että esimerkiksi sosiaalidemokraattisten nuorten pitäisi pitäytyä objektiivisessa neutraaliudessa? Eikö Eklund usko, että nuoret kykenevät kriittiseen ajatteluun tai ajatteluun ylipäätänsä?

Toinen Eklundin argumentti on, että uskonnot ovat valetta. On aivan sama, ovatko uskonnot valetta, jokaisella on silti oikeus uskoa niihin.

Vaikka Eklund julistaa olevansa uskonvapauden puolustaja, on todellisuus karumpi. Eklund puolustaa vain ihmisten oikeutta uskoa kuten hän, siis oikeutta olla uskomatta, eikä kykene ymmärtämään fanaattisessa uskontovihassaan muiden oikeuksia. Surullista, sanoisin.

Toivottavasti SDP:stä löytyy enemmän suvaitsevaisuutta kuin sosiaalidemokraatiksi julistautuvasta Eklundista.

ZACHRIS HAAPARINNE

Filosofian ylioppilas

Julkaistu Kymen Sanomissa 3.11.2009

Viime perjantain teemaillassa Helsingissä vieraana oli Radio Dein perustaja ja toimitusjohtaja Kirsi Rostamo. Kirsi kertoi huikean tarinan omasta elämästään, Jumalan kutsuun vastaamisesta, Radio Dein ihmeellisistä vaiheista ja rauhasta, jonka vain Jeesus voi antaa elämän myrskyjen ja vastoinkäymisten keskellä.

Kirsi totesi, että jokaisen ihmisen täytyy joskus törmätä siihen seinään, että omat suunnitelmat eivät toteudu. Hänen omassa elämässään omat pieleen menneet suunnitelmat ovat kerta toisensa jälkeen kääntyneet joksikin paremmaksi, jota Jumalalla oli varattuna. Ihmeellisiä esimerkkejä siitä, miten kaiken antamalla voi saada vielä enemmän…

Jumalan suunnitelmien varaan heittäytymistä Kirsi ei silti väittänyt ruusunpunaiseksi vaan rankaksi – ja sittenkin antoisaksi – elämäksi. Jumalan valtakunnan työhön ei kannata ryhtyä omassa varassaan, vaan siihen täytyy olla kutsu ja siunaus. Jumalan tehtäviin kasvetaan pienten askelten kautta. Olemalla kuuliainen vähässä voi aikanaan löytää itsensä isoistakin saappaista.

Päivälleen vuosi sitten tässä blogissa julkaistiin ensimmäinen kirjoitus. Voisin siis kutsua tätä blogin ”vuosipäiväksi”, vaikka se prameilevalta kuulostaakin. Matkan varrella monikin asia on muuttunut eikä kirjoittajan arvomaailmakaan ole pysynyt muuttumattomana. Mutta sivuston perusfunktio on pysynyt samana: yksipuolisen uutisoinnin ja propagoinnin vastavoimana oleminen.

Sitten 25.9.2008 blogissa on vierailtu yhteensä jo lähes 66 000 kertaa ja parhaimmillaan sivuille on tultu 925 kertaa päivän aikana. Blogin ensimmäisen kuukauden aikana latauksia tehtiin 331, kun taas tällä hetkellä vakiomäärä on yli 7000 per kuukausi. Kommenttejakin on tullut 1654 ja julkaistu tekstejä 190.

Matkan varrella blogissa on nähty tunnettujakin kommentoijia, joista vain muutaman mainitakseni voisin nosta esille Henry Laasasen (Naisten seksuaalisen vallan kirjoittaja), Hannu T. Sepposen (yksi Mies vailla tasa-arvoa-antologian kirjoittajista), Sari-Roman Lagerspetz (naistutkimukseen erikoistunut valtiotieteen tohtori), Kirsi Koivuporras (SPR:n tiedotusvastaava) ja Lauri Myllyvirta (Greenpeacen energiavastaava).

Erityiset kiitokset tahtoisin esittää niille, jotka ovat jakaneet tietoa, josta saan inspiraatiota ja niille, jotka ovat edesauttaneet tämän blogin kävijämäärien eksponentiaalista kasvua linkityksillään (erityiskiitokset Laasasen Ihmissuhteet ja tasa-arvo-blogille). Kiitokset myös niille, jotka ovat kaupungilla ja baareissa tulleet tervehtimään ja ennen kaikkea kiitos teille, jotka tätä blogia jaksatte lukea.

Mikä on inspiraationi lähde?, ovat monet kysyneet. Vastaan nyt teille, kuten vastasin heille: silmitön typeryys, jota tämä maailma on pullollaan. Valtaosa teksteistä syntyy inspiraatiosta, jonka saan lukiessani näitä ei-niin-paikkansapitäviä, joita en poliittisen korrektiuden nimissä tahdo kutsua niitä paremmin kuvaavilla adjektiiveilla, tekstejä joiden väittämiä en voi olla kommentoimatta.

Jatkukoon analysoivan ja kriittisen tekstin suoltaminen tässä blogissa vielä pitkään. Tehkäämme feministien, vasemmistolaisten, vihreiden, populistien ja yksinkertaistajien elämästä edes astetta hankalampaa!

Sanan funktio on olla vapaa, ja vain ja ainoastaan vapaa.

Zachris Haaparinne,

25.9.2009 Jyväskylässä

Luonnonrauhaa, mukava mökki, sauna, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja mukavaa seuraa.

Seuratessani maanpuolustuskeskustelua ja käydessäni väittelytä sen tarpeellisuudesta totaalikieltäytyjien ja maanpuolustuksen vastustajien kanssa, olen törmännyt useampaankin väitteiseen, joita en ymmärrä. Yksi näistä on se, ettei Suomea kannata puolustaa ja toinen, ettei väkivaltaa pidä hyväksyä edes puolustautumisen muodossa. Onko vika minussa vai ovatko väitteet vain typeriä?

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa Suomi joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja oletetaan kliseisesti, että hyökkääjä on Venäjä. Suomi lienee kaikilla oikeuksien ja vapauksien mittareilla Venäjää edellä. Suomi on lehdistönvapauden osalta sijalla viisi, Venäjä sijalla 141 (1); Suomen poliittisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien osalta Suomen arvosana paras mahdollinen (1), Venäjän poliittisten oikeuksien osalta toiseksi huonoin (kuusi) ja kansalaisoikeuksien osalta kolmanneksi huonoin (viisi)(2); demokratiataulukossa Suomi on kuudenneksi demokraattisin valtio maailmassa, Venäjän sijoitus on 107 (3). Summa sumarum: Suomen luokitus on kaikilla näillä sektoreilla korkein mahdollinen, Venäjällä taas on kahdessa huonoin arvosana ja kahdessa toiseksi huonoin arvosana.

Jos siis tarkastelemme Suomen maanpuolustusta, niin sotilaallisella kuin siviilipuolellakin, maailman kokonaishyvinvoinnin viitekehyksessä huomaamme, että mikäli Venäjä valloittaa Suomen, kapenee maailman demokratiatilanne, vapaudet ja ihmisoikeudet, sillä vallatessaan Suomen, iskostaa Venäjä maassaan vallitsevan tilan myös Suomeen. Näin yksi maailman kehittyneimmistä sivistys- ja hyvinvointivaltioista sammuu ja tilalle tulee tila, jonka totaalikieltäytyjät ja itsepuolustuksen vastustajat aivan viimeiseksi tahtoisivat vallitsevan.

Suomen puolustaminen, koska Suomi on Suomi on tietenkin typerää. Sen sijaan Suomen puolustaminen, koska Suomessa on muuhun maailmaan nähden edistykselliset kansalaisoikeudet ja vapaudet ja hyvinvointi, ovat mitä parhaita argumentteja maanpuolustukselle. Tästä valosta katsottuna totaalikieltäytyminen ja kieltäytyminen puolustamasta Suomea ovat kaikkea muuta paitsi humaaneihin arvoihin perustuvia vakaumuksia, joiden kohdalla tavoitteet ja tulos eivät kohtaa. Tässä valossa totaalikieltäytyminen näyttää pikemminkin pelkuruudelta puolustaa sellaista, mitä pitää ideaalina eikä minään aatteellisena vääryydestä kieltäytymisenä. Ymmärtäisin esitetyt väitteet, mikäli Suomi olisi diktatuuri tai valtio, jonka tilanne on maailman keskivertoa tai hyökkääjän ihmisoikeustilannetta huonompi. Vaan kun ei ole, päinvastoin.

Mutta hei, mitä siitä, paetaan silti kaikki Belgiaan, haetaan poliittisten pakolaisten statusta, saadaan kieltävä päätös ja todetaan, kuinka maailma on paska paikka ja kuinka koko maailma on yksi suuri ja paha väkivaltakoneisto (4). Se on kuulemma kivaa, tyydytystä tuottavaa.

Suomalaiset kärsivät huonosta itsetunnosta, minkä takia perustettiin Jorma Ollilan johtaman brändivaltuuskunta, joka onnistuu nyt kertomaan sen koko muulle maailmalle. Koska suomalaiset murehtivat aina, mitä muut meistä ajattelevat, niin perustetaan siis oikein viisaiden ryhmä murehtimaan, mitä muut meistä ajattelevat.

Hassuinta on kyllä se, että Suomi yrittää päästä eroon juuri niistä ominaisuuksista, joita maailmalla arvostetaan. Suomi sai kylmän sodan aikana maailmalla arvostusta nimenomaan puolueettomuutensa ansiosta, vaikka puolueettomuus ei kaikkien mielestä vapaaehtoista ollutkaan. Sekä USA että NL olivat hyvin tyytyväisiä, kun oli tarvittaessa joku välittäjä, jonka kautta pahimpaan aikaan voitiin keskustella. Tästä rauhanrakentajan maineesta ei Martti Ahtisaaresta huolimatta ole haluttu pitää kiinni, vaan mm. Norja on Nato-maanakin tunnetumpi rauhantekijä maailmalla. (Eikä ihme, onhan koko rauhantutkimuksen keksijä Johan Galtung norjalainen.)

Suomessa on sen sijaan muisteltu poliittisissa (ainakin porvari-) piireissä erittäin suurella lämmöllä sellaista myyttistä hahmoa kun Paasikivi-Kekkonen, jolla sanotaan olleen linja. Toiset vieläkin uskovat herran Paasikivi-Kekkosen itse keksineen linjansa, vaikka se kuiskattiin tosiasiassa heille itänaapurista, ja tosiasioiden tunnustaminenhan on viisauden alku. Neuvostoliitolle sopi oikein hyvin, että on olemassa edes yksi valtio, jonka kautta käydä neuvonpitoa, kun pinna oikein kiristyy, ja muut maat idän ja lännen välillä on vallattu. Samaa uskon miettineen myös länsimaiden yliherran.

No tämän historiaan jääneen suomettumiseksikin kutsutun ilmiön jälkipyykki on saanut ihan kummalliset piirteet. Eräiden mielestä meidän pitäisi olla häpeissään menneisyydessä tapahtuneesta perseennuolemisesta mielistelystä. Näiden heppujen takia Suomi on menettänyt maineensa rauhanrakentajana. Asia olisi pitänyt hoitaa niin, että pidetään vaan turpa kiinni ja kehutaan kaikissa kissanristiäisissä maailmalla, että kylläpä me Suomessa osattiin, kun säästettiin maailma kolmannelta maailmasodalta. Etykin vuosipäivästä olisi varmaan saatu vielä kansainvälinen liputuspäivä. Tottakai kaikki tietävät, että kylmän sodan aikana oltiin rähmällään. Entäs sitten? Se kuului ajan kuvaan pienessä valtiossa, mutta miksei Suomi voisi ratsastaa omalla rauhantekijän maineellaan edelleen?

Suomalaisten huoli muiden suomikuvasta johtaa siihen lopputulemaan, että suomalaiset ovat todella epäluuloisia muita kohtaan. Tässä on taustalla pari myyttiä: me kuvittelemme olevamme jotenkin erilaisia kuin muut ja yltiöisänmaallisesti uskomme olevamme parempia kuin muut. Joka tapauksessa tunnemme suurta tarvetta erotella muut meistä. Tämä muukalaiskammoisuus huokuu vahvasti ulospäin ja johtaa juuri siihen tulokseen, josta olemme niin huolestuneita: muut ajattelevat meistä huonoa. Ja tämähän on ihan hanurista.

Annan tästä johtuen ilmaisen vinkin Ollilan hienolle ja tarmokkaalle työryhmälle: elvytetään kansanperinteitä, joihon kuuluu myös vahvasti harmonikka. Tämän perinteisen ja hienon soittimen taitajia ei enää arvosteta samaan malliin kuin ennen, mikä on todella harmillista, sillä hanurissa on jotain todella suomalaista. Itse harmonikkaa vuosien ajan soittaneena voin kertoa, ettei se on todella monipuolinen ja vaikea soitin hallita. Lisäksi tämä kotimainen versio kyseisestä instrumentista on niin pirun isokin, nappulat viidessä rivissä. Ehdotankin brändiryhmälle seuraavaa slogania: Suomi – isojen hanurien luvattu maa.

40 minuuttia kävelyä sateessa. Repulla oli sadesuoja, mutta minulla ei. Vesipisarat valuivat pitkin naamaani tuntuen pehmeiltä ja puhtailta. Vaatteet kastuivat läpi ennen kuin pääsin päämäärääni.

Joskus arjessa on pyhä,  isosti pyhä hetki.  Sitä varten vain pitää pysähtyä ja sille pitää avautua. Vaikka äkkiä ajatellen neljän hengen perheen pyykistä on pyhät kaukana, on siinäkin ainekset kummallisella tavalla jopa meditatiivisiin tuokioihin.  Ainekset ovat kätkeytyneet lakanan poimuihin ja kalsareitten lahkeisiin. Kun menen punaisen muovikorini kanssa pyykkinarun äärelle ja alan ripustaa vaatteita kuivumaan, löydän itseni parhaimmillaan hetkestä, jossa elämä on täydellistä. Aurinko kietoo syliinsä, tuuli hyväilee ja järvi säkenöi. Puhdas pyykki tuoksuu ja tuntuu hyvältä – niin muuten myös kuivaa pyykkiä narulta kerätessä. Tämän hetken täydellisyys ja hidas, lempeä olo on piilossa ja jos minulla on kiire, se pysyykin piilossa. Ei itsestään huutele. Se pitää pysähtyä ottamaan vastaan! Minkä tahansa asian elämässä voikin oikeastaan tehdä meditatiivisesti.

Vaikka tämä kolumnin nimessä on mainittu sana ”lahtari”, ei tämä käsittele Hitleriä, ei Stalinia eikä Maoa. Näitä kolmea diktaattorilahtaria ei ole soveliasta ihannoida, ainakaan Suomessa. Se, josta puolestaan aion kertoa, on suurenkin julkisen ihannoinnin kohteena, muttei teoiltaan mainittua kolmikkoa humaanimpi. Hän vihasi rauhaa, vapautta ja homoseksuaaleja. Hänen nimensä on Ernesto ”Che” Guevara.

Minäkin ihailin joskus tätä miestä, sillä en vaivautunut ottamaan selvää, mitä hän oikeasti oli tehnyt, vaan uskoin sitä mantraa, jota julkisuudessa toistellaan kerta toisensa perään. Enkä ollut ainoa joka näin teki, mutta kuitenkin yksi niistä harvoista, jotka lopulta ottivat selvää miehestä ja hylkäsivät hänet. Aiheena Che Guevara palasi mieleeni, kun Keravalla kävellessä vastaani tuli lapsilauma päällään Che-paidat. Teki mieli kysyä tiedättekö mitä tuo mies paidassanne teki?, mutta tiesin vastauksen kysymättäkin: ”ei me.” Sen takia päätin kirjoittaa siitäkin asianlaidasta, josta ei yleisesti puhuta. Tämä kirjoitus on siis ennen kaikkea suunnattu niille, jotka näitä paitoja ja tunnuksia pitävät päällään ja heidän vanhemmilleen.

Yleisesti Che tunnetaan ennen kaikkea vapauden symbolina, ihmisenä joka ei auktoriteetteja kuuntele. Ensimmäinen mielikuva on valetta, jälkimmäinen totta. Che julisti iskulausetta ”sosialismi tai kuolema” ja sulki toisinajattelijat pakkotyöleireille, vankiloihin ja osa teloitettiin. Che toteutti näitä teloituksia mm. La Cabanan vankilassa, josta selvinneiden mukaan Che oli erityisen kiinnostunut vankien kuulustelusta, kiduttamisesta ja teloittamisesta.

Chen mukaan oli rikollista ajatella yksilön tarpeita ja mies jopa kielsi joulupukin ”amerikkalaisena imperialismina.” Vain muutaman vuoden sisällä vallankumouksesta Chen ja kumppaneiden terroria pakeni maasta Yhdysvaltoihin 215 000 kuubalaista. Yhä tänäkään päivänä Kuubassa ei kansalaisilla ole oikeutta mielipiteeseen, sanaan tai uskoon, saati sitten niiden ilmaisuun.

Che vihasi vapautta niin paljon, ettei antanut seksuaalivähemmistöille oikeutta olla oma itsensä. Chen johdolla kuoleman- ja ”uudelleenkoulutusleireille” suljettiin ”ihmiskunnan saastaa”: homoseksuaaleja ja uskovaisia.

Che tunnetaan myös julkisuudessa rauhan puolestapuhujana. Todellisuudessa, miestä itseään lainaten, Che ylisti ”ytimekästä vihaa, joka tekee ihmisestä tehokkaan, väkivaltaisen, valikoivan ja kylmän tappokoneen”. Guevara vaati ”pitkää ja julmaa” globaalia verenvuodatusta vallankumouksen nimissä ja matkusteli ympäri maailmaa luomassa useita ”pikku Vietnameja” ja sanoi ”en voi ystävystyä kenenkään sellaisen kanssa, joka ei allekirjoita ajatuksiani.”

Che oli myös mies, joka tahtoi Neuvostoliiton ydinohjukset Kuubaan sytyttäen melkein kolmannen maailmansodan 1962. Kuuban kriisi kuitenkin laukesi rauhanomaisesti, mutta kriisin jälkeen Guevara harmitteli Neuvostoliiton pelkurimaista vetäytymistä ja totesi, että jos ydinohjukset olisivat olleet kuubalaisten käsissä, olisi ne laukaistu. Chen elämänkerran koonneen mukaan Guevaran tavoite olikin sytyttää kolmas maailmansota.

Näistä faktoista huolimatta kuubalaiset koululaiset aloittavat päivänsä huutamalla ”tahdomme olla kuin Che”. Ymmärrän heitä – he eivät tiedä eikä heillä ole mahdollisuutta ottaa selvää. Meillä suomalaisilla kuitenkin on.

Ette pitäisi Hitlerinkään kuvaa siksi, että Hitler perusti Volkswagenin ettekä Stalinin siksi, että Stalinilla oli tyylikkäät viikset. Älkää siis tunnustako Che Guevaraakaan paidassanne ellette tosiaan vastusta vapautta ja tasa-arvoa sekä kannata homoseksuaalien tappamista. Ettehän?

Zachris Haaparinne

Keravalainen ylioppilas

Julkaistu Keski-Uusimaassa 30. kesäkuuta 2009

Suomennos englanninkielisestä kirjoituksesta nimeltään 101 Ways To Transform Your Life.

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Wayne W. Dyer.

Loput osat on suomennettu, ne vain odottavat viimeistelyä ja ne julkaistaan pian.

Toivottavasti näistä on apua elämässäsi.

Osa 5 – (41-50)

• 41. Vältä liioittelua tai totuuden muuttamista tehdäksesi muihin vaikutuksen. Tämä ominaisuus voi sopia lapselle, mutta aikuisella se on vain egon tapa pitää yllä harhakuvitelmia. Jatkamalla tällaista käytöstä et pääse tuntemaan korkeampaa minääsi. Se ei tarvitse liioittelua tunteakseen itsensä tärkeäksi muiden silmissä.

• 42. Muista, että menneisyytesi on opettanut sinulle vääränlaisia uskomuksia, jos ne eivät tuo sinulle rauhaa ja onnea. Älä epäröi päästää näistä uskomuksista irti jos näin on.

• 43. Pidä päiväkirjaa. Merkitse siihen asioita jotka häiritsevät sinua muissa ihmisissä. Jos pystyt olemaan rehellinen itsellesi, huomaat että nämä häiritsevät asiat ovat oikeasti sinun arvostelevaa käytöstäsi siitä kuinka ihmisten pitäisi käyttäytyä. Nämä tuomitsevat ajatukset tulevat siitä ajatuksesta että maailman pitäisi olla sellainen kuin haluat. Tyydy siihen sellaisena kuin se on.

• 44. Jos elämässäsi on joku jota tunnet rakastavasi, kerro hänelle tunteistasi, vaikka se saattaisikin pelottaa sinua. Kun toimit intiimiyden pelkoa vastaan, kutsut korkeamman minäsi, rakastavan olemuksen itseesi joka vie pelkosi pois.

• 45. Et voi saada parempaa menneisyyttä joten sen sureminen on parempi lopettaa. Teit kulloinkin siten miten parhaaksi sillä hetkellä näit. Katumuksen sijaan pidä ajatuksesi rakkaudessa, ja anna tekojesi versota tuosta rakkaudesta.

• 46. Ole vain. Päästä irti kaikista uskomuksista, jotka muistuttavat sinua puutteistasi ja riittämättömyyden tunteestasi. Älä välitä siitä mitä sinun täällä pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Avaa vain sydämesi juuri tällä hetkellä. Ole vain.

• 47. Vahvuus. Vietä Jumalan kanssa syvällisiä hiljaisia keskusteluja. Näiden hetkien aikana älä kysy mitään erityispalveluksia, sen sijaan vakuuta halukkuutesi käyttää kaikki sisäiset voimasi ratkaisujen aikaansaamiseksi.

• 48. Harjoita antamista ilman vastalahjan saamista. Anna nimettömiä lahjoituksia tai lahjoja. Osallistu lahjoituksiin. Hyvänolontunteesi on palkkiosi.

• 49. Vietä erityisiä hetkiä vain hämmästellen elämän ainutlaatuisuutta ja ihmeellisyyttä. Arvosta Jumalan työtä ja hänen olemassaoloa myös meissä.

• 50. Arvosta kauneutta ympärilläsi; taivaalla kaartelevaa lintua, nupullaan olevia kukkia puissa, äitiä imettämässä pienokaistaan tai vanhempaa pariskuntaa pitelemässä toisiaan kädestä. Lähetä rakkautesi heille ja tunne kuinka saat vastarakkautta. Mitä enemmän harjoitat rakkauden saamista ympäristöstäsi, sitä energisoituneemmaksi tulet.

Lue myös muut kohdat tästä: 1-10, 11-20, 21-30, 31-40

Kansainvälinen meditaatiopäivä pidetään 22. huhtikuuta, eli ensi keskiviikkona.

Meditaatiopäivän tarkoituksena on jakaa rauhan ja rakkauden energioita.

Tutkimusten mukaan usean henkilön samanaikainen meditaatio on vähentänyt mm. rikollisuutta.

Suosittelen sinuakin osallistumaan tähän meditaatiopäivään. Jos meditointi ei ole sinulle ennestään tuttua, niin voit vaikka ihan hiljentyä sängyllä istuessasi. Sulje silmäsi ja ajattele positiviisia asioita. Näe kuinka rauha ja rakkaus täyttää maapallon. Myös rauhallinen taustamusiikki voi syventää meditaatiota.

Meditoinnin ja ajatusten vaikutuksesta lisää voit katsoa tästä Paranormaali Blogin artikkelista:
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2009/04/17/gregg-braden-tietoisuusverkosto/

Tervetuloa mukaan parantamaan maailmaa.

Pohjois-Atlantin hyökkäysliitto NATO vietti viikko sitten 60-vuotisjuhliaan Ranskan ja Saksan maaperällä toinen toistaan tärkeämpien pukumiesten kohottaessa maljansa inhimilliselle kärsimykselle ja tuottoisalle teollisuudenhaaralle. Pieni joukko keskisuomalaisia rauhanaktivisteja lähetti myös omat terveisensä Jyväskylästä käsin eläkeikää lähestyvälle soturiliitolle, jonka kollega Varsovan liitto jäi työkyvyttömyyseläkkeelle jo 18 vuotta takaperin. SKP:n Hanna Eran masinoiman Miekkaa mahtavampi -nimisen runonlausuntatapahtuman itseoikeutettuja kutsuvieraita olivat luonnollisesti myös Keski-Suomen Vasemmistonuoret.

Rauhankyyhky ilmaisi omalla läsnäolollaan pettymyksensä Naton sodanlietsontaan.

Ulkoiset puitteet tapahtuman järjestämiselle olivat haastavat; taivaalta satoi, ei nyt sentään lyijyä, mutta hapanta sadetta kuitenkin ja ainakin puolet järjestömme edustajista kärsi perjantai-illan aiheuttamasta henkisestä ja fyysisestä taantumasta. Aatteenpalo sytytti kuitenkin myös meidät nostamaan punalipun liehumaan ja tekemään taidetta rauhan puolesta.

Taijaa, Pasia ja Virveä hymyilytti Naton eläköitymisiän lähestyminen.

Vaikka kävelykadun tempaus kiinnittikin eri toten hippifobisten urpojugendien ja ryssänpelkoisten harmaapartojen huomion, otettiin Kompassilla suuntaa myös positiivisempaan; muun muassa nimettömänä pysyttelevä reservin vänrikki lupasi polttaa sotilaspassinsa, mikäli Suomi jonain päivänä alistettaisiin Naton komentoon.

Seesteisen iltapäivän mielenkiintoisin vieras tapahtumassa oli kuitenkin muukalaislegioonassa ammattisotilaana taistellut mies, joka tuli henkilökohtaisesti kertomaan minulle vastustavansa väkivaltaa taustoistansa huolimatta.  Kahden vuoden vankilatuomiota odotteleva entinen heroinisti kertoi väkiviinan turruttamin silmin, kuinka sotiminen  ”vei häneltä kaiken”.

Tapaus osoittaakin mielestäni konkreettisesti, etteivät sodat ole pelkkää suurvaltapolitiikkaa, vaan ensisijaisesti kohtuutonta kärsimystä yksilötasolla. Mikäli sotiminen vie elämän pohjan ammattisotilaalta, voi jokainen kuvitella, mitkä jäljet moisen kokeminen jättää sodan jalkoihin jääneille lapsille ja muille sivullisille.

Naton Belsebubi, Yhdysvallat, on vuosikymmenten aikana kylvänyt kemiallista tuhoa useamman valtion viattomien siviilien niskaan. Kuvassa kersantti Paukkonen suojeluhälytysvarustuksessa.

Viikon takainen mielenilmaus saattoi olla vain pisara Pohjois-Atlantin liiton vastaisessa meressä, mutta näinä natotuksen kulta-aikoina jokainen sotajalalle lähteneen “rauhanturvajärjestön” vastainen ele on entistä arvokkaampi. Mikäli nyt emme anna äänemme kuulua jokaisesta ilmansuunnasta, ei itku enää muutaman vuoden kuluttua auta markkinoilla. Tämän seikan toivoisi näkyvän myös Vasemmistonuorten hiipuneessa Nato-kampanjoinnissa.

Rajajääkäri Pulkka kävi lausahtamassa runon rauhan puolesta.

Loppukevennyksenä tarjoilen tuoreen hallituksen flipauttaman aloittelevan kolumnistin reilun vuoden takaisen kannanoton aiheeseen liittyen:

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/kieli-pitkällä-setä-samulin-suojiin/69025

- Suhde oli myös minulta virhe, mutta eniten syytän kaikesta naimisissa olevaa miestä. Hän sai minut tuntemaan sielujen sympatiaa. Nyt mies heitti minut roskiin kuin rikkinäisen villasukan heti kun jäi kiinni, Susan surkuttelee Hymylle.

Lehden mukaan mies on tunnettu muusikko ja tahollaan naimisissa. Romanssi sai alkunsa netistä, aivan kuin Susanin ja pääministeri Matti Vanhasenkin suhde aikanaan.

KUKA MYÖNTÄÄ???,,JOKU ON PANNU RUUSUSTA,,JA PANNU SIIS HALVALLA HAHAHAA,,,,EIVAA KAI TOI SEN MUUSIKON NIMEN VIELÄ VASIKOI SITTE TIÄXÄÄ SEURAAVASSA JUTUSSA,,,TÄÄ OLI VASTA EKA JUTTU,,SITTEN SEURAAVASSA EHKÄ SANOTAAN JO NIMI,,EHKÄ,,LYPSETÄÄN JA HERKUTETAA VITTU OIKEE,,PITÄÄHÄN NOI UUDET MUOVITISSIT JOLLAI MAXAA VAI MAKSETAANKO NIITÄ TÄSSÄ NÄILLÄ HYMY OTSIKOILLA????,,,KÄVIKÖ PATE MUSTAJÄRVI NUSSIMASSA KEIKAN JÄLKEE??? HERJALLA,,,,VAI KUKA?????,,

UNELMA ISÄ PELAA PESISTÄ POJAN KANSSA,,,,

ABORTTI???

Ensimmäinen suomalaissukuinen astronautti lähtee avaruuteen kesäkuussa. Samalla Maa saa ainakin kolmeksi kuukaudeksi “sisunautin” kiertolaisekseen. Suomen ensimmäinen “oma” avaruuslentäjä on Yhdysvaltain armeijan eversti, kolmannen polven amerikansiirtolainen Timothy L. Kopra, jonka juuret ovat Karjalassa.

HYVÄ MEIRÄN PUALI !! SUOMEN LIPPU MARSSIIN !!!!ONKOHAN TOI TIMOTHY JOPA PAMELA ANDERSSONIN VELI???,,!!! KYLLÄ MEILLÄ NYT TAAS MENEE LAMASTA HUOLIMATTA HELEVETIN HYVIN KUN MELKEE SUOMALAINEN ON MELKEE SISULLA PÄÄSSY AVARUUTEEN,,SIIS MELKEE,,VOIVITTU!!! VEIKKAAN ETTÄ TIMOTHY L.KOPRA (MUTTA NÄIN SUOMALAISTEN POROJEN KESKEN “TIMPPA”) EI EDES OSAA SANOA “MOI” TAI “TERVE”,,,,SIIS MUN VITUN VEIKKAUS VAA,,,MUTTA JATKETAA VITTU IHMEESSÄ JUHLIMISTA!!!

Nasan avaruussukkula Endeavour vie Kopran kolmeksi kuukaudeksi kiertoradalle ensi kesäkuun puolivälissä. Kesäkuuksi suunniteltu avaruuslento on pian 46 vuotta täyttävän Kopran ensimmäinen. Hän myös jää asumaan kansainväliselle avaruusasema ISS:lle kolmeksi kuukaudeksi. Siellä hän toimii lentoinsinöörinä.

JOLLEI TIMPPA VIÄ AVARUUTEEN SUOMENLIPPUA TÄÄLÄ NOUSEE ITSEMURHA TILASTOT TAAS PILVII,,,MIXI TIMPPA MIXI?????????,,,SISUNAUTTI??,,AAARRRGGHHHHH

TÄRKEE PILLUVÄRITYSKIRJA,,KAIKKEE PITÄÄ OLLA,,

VITTUUN TE JA TEIDÄN VITUN TYHMÄT SÄÄNNÖT !!!!!!

CARLSBERGIÄ JA MENTOSTA???,,MITÄVITTUA EI PELLEILLÄ KALJAHOMMIEN KANSSA,,,ÄLÄ LÄTRÄÄ!!!

Machine Head ja Anthrax ovat varmistuneet esiintyjiksi Sonisphere Festivalille Poriin. Aiemmin tapahtuman artisteiksi on pestattu metallin kärkiyhtye Metallica, Linkin Park, Mastodon ja Lamb of God. Eurooppa kiertävä Sonisphere jytisee Porin Kirjurinluodolla 25. heinäkuuta. Ensimmäinen lippuerä Porin Sonisphereen myytiin loppuun nopeasti. Festivaalialueen tarkennuttua saadaan myyntiin viimeinen erä lippuja. Nämä lisäliput tulevat myyntiin perjantaina Lippupalvelussa.

OHO PERKELE LAINAPPIHAN ALKAA OLEEN AIKASTEE HUIPPU JO!!!!!!!!!,,,

REENIÄ HUARA REENIÄ..KYLLÄ PONTENTIAALIA OLIS,,

HOMER ON PÄÄSSY IHA HUULILLE JO,,,

Kaikki muistavat legendaariset Hansonin puupääveljekset jääkiekkoelokuvasta Lämäri. Nyt Jack Hansonia esittäneen Dave Hansonin poika Christian on saamassa NHL-sopimuksen.

IRONISTA?? SARKASTISTA??,,IHA MITÄ VITTU VAA MUTTA TOI ON MAHTAVAA HAHAA,,,

REENIÄ HOROT REENIÄ !!!!!!!NIELE NIELE…

VITTUKUO HUKEETTA BIISIÄ KEHISSÄ NY JA DARTH VADER O HAIPISSA,,VARO ETTEI TIÄKSÄÄ ASTMA PAINA PÄÄLLE VITTU,,

HUIPPU TILA-AUTO!!,,BUSSI,ASUNTOVAUNU,KÄMPPÄ SAMASSA,,JA VIELÄ VITUN PÄHEEN NÄKÖNE,!!!

HERNEKEITTO PÄIVÄNÄ EI NOI YOOGA HOMMAT OO OIKEE MESSISSÄ…

FAKTA.

KISSA RAXISSA,,

ARE YOU TALKIN TO ME?? TAXIDRIVER ON MUUTE HUIKEE LEFFA,,KLASSIKKO PASKAA,,

Viro, Viro, Viro. Jotakuinkin tällaista on ollut parin viimeisen viikon uutisointi. Ensin kohu nousi Imbi Pajun ja Sofi Oksasen kirjoittamasta kirjasta, Kaiken takana oli pelko, ja Johan Bäckmanin, Suomen antifasistisen komitean, Viron yövartijoiden ja Venäjän Nashin reaktiosta sen julkaisuun.

Ei tarvitse olla nero sanoakseen, että Johan Bäckmanin johtamaan russofiiliseen koalitioon verrattuna kaikki näyttää järkevältä. Siis aivan kaikki. On siis sääli, että Bäckmanin kaltaiset älyvapaat kommunistit pilaavat mahdollisuuden väitellä uskottavasti Viron nykyistä virallista historiankirjoitusta vastaan. Puhtoinen tämä historiantulkinta ei nimittäin ole eikä se ole mikään salaisuus, että Viro kohtelee kaltoin maan venäläisvähemmistöä ja pyrkii kaikin puolin, niin EU:ssa kuin NATO:ssakin, pistämään kapuloita rattaisiin, kun puhutaan Venäjästä ja yhteistyöstä samassa lauseessa.

Eteläisen naapurimaamme valtiollisesta historiantotuuden säilyttämiseksi on maan valtiollinen suojelupoliisi KAPO asettanut dosentti Bäckmanin ”ei-toivottujen henkilöiden listalle”. Perusteena on toiminut Bäckmanin poikkeava historiantulkinta (1). Tämä on vähän kuin Suomen valtio kieltäisi ruotsalaisia tutkijoita, joiden mielestä Suomi soti toisessa maailmansodassa natsi-Saksan liittolaisena, tulemasta maahan.

Nyt tämän kritiikin esittäminen, ennen kaikkea uskottavana, on huomattavasti vaikeampaa, sillä esittäjää uhkaa leimautuminen bäckmanilaiseksi Viron valtion aatteelliseksi kieltäjäksi. Ja ei, sellainen minä en missään nimessä ole.

Toinen median Viro-aalto nousi Jutta Zilliacuksen ja Sofi Oksasen vaateista ja kehotuksista anteeksipyynnöstä. Naiset, molemmat virolaistaustaisia, vaativat presidentti Koivistolta ja pääministeri Vanhaselta virallista anteeksipyyntöä vuonna 1991 ja 1985 esitetyistä julkilausumista. Koivisto totesi tuolloin, ettei Viron itsenäisyys ollut Suomen etujen mukaista (2) ja Vanhanen moitti vuonna 1985 Suomenmaassa mielenosoittajia, jotka marssivat Viron puolesta.

Naurettavaa, muuta adjektiivia en tätä vaadetta tai kehotusta, keksi kuvaamaan. Ensinnäkin tapahtumasta on jo 24 ja 18 vuotta ja toinen lausunnon sanojista ehättänyt 85 vuoden ikään. Toisekseen Oksanen ja Zilliacus eivät näytä kaikessa virolaiskiihkossaan näkevän tuon ajan reaalipoliittista ilmapiiriä Suomessa. Ei missään nimessä ollut Suomen etujen mukaista todeta vuonna 1991, että Viron itsenäistyminen Neuvostoliitosta on hyvä asia. Entä jos Neuvostoliitto ei olisikaan romahtanut? Ja miten ihmeessä nämä anteeksipyynnöt muuttaisivat mitään? Kaikeksi onneksi presidentti Koivisto ja istuva presidentti Halonen ovat kieltäytyneet anteeksipyynnöstä (3, 4). Lieneekö ensimmäinen kerta, kun Suomi ei ole heittäytynyt maahan nuolemaan kenkiä, kun joku ulkovalta ärähtää.

Eiköhän olisi jo aika antaa vanhojen asioiden olla ja uudistaa ulkopolitiikkaa, Viron tapauksessa myös sisäpolitiikkaa, 2000-luvun tasolle. Sen sijaan, että Viro koettaa kaikin mahdollisin keinoin mollata Venäjää ja aiheuttamaan Venäjän ja muiden toimijoiden välille maksimaalisen määrä kitkaa, se voisi pyrkiä diplomaattiseen vuorovaikutukseen maan kanssa. Tai jos se on liikaa pyydetty, niin voisi se ainakin lopettaa Venäjän ja muiden maiden välisten suhteiden sabotoinnin oman henkisen traumansa takia.

Viron on aika irtaantua henkisistä traumoistaan ja kasvettava valtiona ja kansana irti syntipukki-ajattelusta. Ihan jo itsensäkin takia, puhumattakaan muista.

Taina Inkeri Lehto (vas.) kirjoitti (14.3. Ilkka) otsikolla “lähisuhdeväkivallan uhri on liian usein nainen”. Ihmettelen suuresti ,mitä Lehto tällä tarkoittaa: pitäisikö uhrin olla useammin mies, jotta tilanne olisi toivottavampi?

Lehto ottaa esille, ettei naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa voi kitkeä vain vapaaehtoistyön voimin. Allekirjoitan tämän väitteen, mutta ihmettelen suuresti, että miten miehet on voitu taas unohtaa? Naiset saavat perheväkivaltaa vastaan jo tolkutonta julkisuutta ja tukea eikä tässä mitään väärää, mutta miehet eivät saa tämänkään vertaa apua. Ja uskokaa tai älkää, perheväkivallalla on vuosittain noin tuhat miesuhria (naisia reilu 3000).

Jos statistiikalla halutaan leikkiä, on hyvä mainita, että 73 % rasististen rikosten uhreista ja yleensä henkirikosten uhreista 71 % on miehiä. Vaan kuka on puuttumassa tähän? Edelleen yhteiskunnassamme vallitsee niinkin alkeellinen ajatus, että kun mies lyö, on hän sika, mutta kun nainen lyö, on se oikeutettua. Jos johonkin asiaan pitäisi satsata rahaa niin tähän – lyöminen kun on aina väärin.

Perheväkivalta-asiasta on kuitenkin aivan turha tehdä sukupuoliasiaa. Ihmettelen suuresti, miksei perheväkivaltaa voi ehkäistä ihmisiin kohdistuvana perheväkivaltana, vaan nimenomaan sukupuoliin kohdistuvana perheväkivaltana? Miksi naiset ansaitsevat enemmän apua ongelmaansa? Miksei voitaisi aloittaa kampanjaa, joka koettaisi ehkäistä perheväkivaltaa kokonaisuutena?

Jaksan uskoa, että on niin yhteiskunnan kuin yksilöiden parhaaksi, että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti ja, että yhteiskunnassa vallitsee nollatoleranssi väkivaltaa kohtaan. Toimikaamme tämän periaatteen mukaan, sillä väkivalta on ongelma – kohdistui se mieheen tai naiseen.

Zachris Haaparinne Kerava

Julkaistu Ilkassa 18.3.2009

Punainen Risti on järjestö, jota on perinteisesti pidetty suuressa arvossa, nimenomaisesti sen puolueettomuuden ja asiallisuuden ansiosta. Eikä tilanne tule suurissa määrin muuttumaan seuraavaksi esittelemäni asian jälkeen, mutta jonkunlaisen kolhun Punaisen Ristin maine tulee sen myötä saamaan – ainakin minun silmissäni. Ehkä kyseessä on yksittäinen aivopieru tai huolimattomuusvirhe, mutta oli syy mikä tahansa, on todettava, että sen väitökset ovat yksinkertaisesti typeriä.

“S=structural (rakenteellinen [rasismi]) Tämä taso kuvastaa rasismin institutionaalisia ilmentymismuotoja. Rakenteellisella tasolla valtaapitävien ryhmien kontrolli vähemmistöryhmistä ilmenee erilaisina järjestelmäämme sisäänrakennettuina käytäntöinä, jotka mahdollistavat epätasa-arvoisuuden jatkumisen. Esimerkiksi parlamentti- ja presidentinvaaleissa äänioikeutettuja ovat vain Suomen kansalaiset.”

Punaisen Ristin mielestä on siis hirvittävä rikos ja rasismia, etteivät vieraan maan kansalaiset saa äänestää Suomen vaaleissa. Tämä rasistinen käytäntö on kirjattu Suomen perustuslakiin, joka takaa jokaiselle Suomen kansalaiselle, muttei ulkomaalaiselle, äänestysoikeuden. Tarkoittaako tämä, että Punainen Risti pitää Suomen valtiota ja perustuslakia rasistisena, jonkinlaisena apartheid-valtiona?

Toinen ongelma liittyy lähemmin käytäntöön: mikäli kenen vain pitäisi saada äänestää Suomen vaaleissa, kansalaisuudesta riippumatta tarkoittaisi se, että esimerkiksi Venäjä voisi liittää Suomen itseensä kannustamalla kansalaisiaan käymään äänestämässä Suomessa valtioliitoksen puolesta. Ihmettelenpä vain mitä Punainen Risti sanoisi jos maailman väkirikkain valtio, Kiina yli 1,3 miljardin asukkaansa kanssa, päättäisi äänestää kansalaistensa avulla esimerkiksi vajaan 700 miljoonan asukkaan Euroopan osaksi valtiotaan ja kieltää vaikkapa lailla Punainen risti ja ihmisoikeudet. Entä onko Suomen valtion velvollisuus järjestää äänestyspaikkoja Pekingiin, sillä sehän vasta rasismia onkin jos kaikilla äänioikeutetuilla ei ole mahdollisuutta äänestää taloudellisista syistä.

“Rasismi on sarja kuvitelmia, joiden mukaan jokin ihmisryhmä on toista ryhmää moraalisesti, älyllisesti tai kulttuurisesti ylivoimaisempi ja tämän ihmisryhmän ylivoimaiset ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle.”

Mikäli kaikki kulttuurit ovat tasa-arvoisia, niin miten on mahdollista, että esimerkiksi Punainen Risti tai Amnesty voivat tuputtaa länsimaisia arvoja, kuten ihmisoikeuksia, esimerkiksi kehitysmaihin? Tuputtaminen kun tarkoittaa, että länsimaisen ihmisarvot ovat muiden kulttuurin tapoja parempia.  Vai väittääkö Punainen Risti nyt, että on yhtä arvokasta ja hyväksyttävää ympärileikata naisia kuin kohdella naisia tasavertaisesti?

En tietenkään voi sanoa,  enkä sitä haluakaan tehdä, että joku ihminen on huonompi jos hän edustaa jotain tiettyä kulttuuria. Ei tietenkään, jokainen tuomittakoon omien tekojensa mukaan, ei kulttuurinsa tai ihonvärinsä perusteella. Mutta on silkkaa idiotismia sanoa, että joku asia on oikein, vaikka se meidän mielestä ei olisi, sillä perustein, että ajatusmaailma edustaa jotain vierasta kulttuuria.

”Rasismi on siis toisen henkilön tai ihmisryhmän ihmisarvon alentamista, joka voi näkyä monin tavoin, esimerkiksi sanomisina, ilmeinä, uhkailuina, pieninä eleinä, poissulkemisena, syrjintänä, vainoamisena, väkivaltana, ja äärimmäisyyteen vietynä jopa murhana.”

Tämän mukaan Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan kohdistettu taloussaarto ja boikotti olivat rasistisia toimia. Huvittavintahan tässä on, että kyseinen boikotti aloitettiin juuri nimenomaan rasistisen hallinnon vastustamiseksi. Kannustaako Punainen Risti siis ehkäisemään rasismia korvaamalla sen valtiollisella rasismilla?

Aihe on monimutkainen, mutta koen, että Punaisen Ristin väittämät ovat niin syvässä ristiriidassa sen tavoitteiden kanssa, ettei siinä ole järjen hitustakaan. Seuraavan kerran kun siellä toimistossa ja kokouksissa laaditaan näitä manifesteja, olisi ehkä hyvä miettiä, mitä siihen paperiin todellisuudessa raapustetaan.

–

Lähteet:

Punainen Risti, “Mitä rasismi on?”