Mark Mallon ja Seija Kerttula:

Useimpien säröläisten työt ovat kasaantuneet viime päivinä niin sekavaksi rykelmäksi, että blogin aikataulukin on osin jäänyt noudattamatta. Ruuhkaa ja tukkoisuutta aiheuttavat Särön kasaamisen lisäksi kirjojen kirjoittamiset, käännöstyöt, omaisten sairastumiset, Särön talousasiat, ja ainakin allekirjoittaneen työttömyyskorvaushakemukset (pakko hakea Kelalta rahaa, ei tässä muu auta!) ja Särön nykäyksittäin kasvaneen verkoston valaiseminen.

Kiirettää siis piisaa. Irlannin suunnassa elämää mutkistavat lisäksi luonnonolosuhteet. Seija Kerttula, Särö-blogin ja Särö-lehden Corkin kirjeenvaihtaja, kirjoitti Särölle äskettäin tällaisen kirjeen:

Miten Särön taitto etenee? En ole vieläkään saanut sinulle artikkelia. Se on kyllä kirjoitettu, mutta hioisin vielä yhteenveto-osuutta. Jotenkin on ollut vaikea keskittyä — täällä on hieman kaoottiset olosuhteet. Myrsky jatkuu, ambulanssin ääniä kuuluu vähän väliä, ja kaupunki on sekaisin tulvan takia. Veimme eilen Laku-kissan eläinlääkärille rokotettavaksi. Kadut olivat ruuhkaisia, sillä joesta oli juuri löytynyt yhden opiskelijan ruumis.

Taksikuski kertoi, että koko kaupungin hanavesi on ollut päiväkausia saastunutta, sillä tulva mursi puhtaan ja likaisen veden välisen esteen, eikä kukaan käytä sitä edes hampaiden pesuun. Olemme juoneet sitä koko ajan! Näin kyllä tiedotteita, että vettä jaetaan, mutta luulin sen koskevan ihmisiä, joilla ei tule hanasta vettä lainkaan.

Eläinlääkärin rakennuskin oli ollut puoli metriä veden vallassa. Ihmisiä oli pelastettu veneillä ikkunoista yliopiston alueella, ja yliopisto on kiinni tämän viikon.  Emme ole voineet käydä suihkussa viiteen päivään, kun hanasta tulee vain sitää kylmää saastevettä vähäisessä määrin, ja kaikki astiat on tiskaamatta. Pesukoneitakaan ei voi käyttää. Ja niin edelleen. Voitko vielä odottaa artikkelin kanssa huomiseen? Minun pitää tänään kääntää 800 repliikin ruotsalaiselokuva, joka vie kaikki mehut.

Nauttikaa sivistyksen eduista! Niitä osaa arvostaa, kun joutuu jonnekin 40-luvulle niin kuin täällä nyt.

Mark Mallon:

Viime päivät tai oikeastaan viikot ovat olleet Säröllä niin byrokratian täyteisiä, että yleville ajatuksille kulttuuri- ja ihmiselämästä ylipäätään ole juuri jäänyt sijaa.

Lokakuu on ollut apurahahakujen, selvitysten, raporttien ja budjettilaadintojen kultakautta, ja jonkin verran olemme myös panostaneet uuden ilmoitusmyyjän etsintään. Aiempi ilmoitusmyyjämme kun muutti kesällä Naantaliin, eikä sieltä käsin ole niin helppoa repiä suuren maailman mainostajia hihasta.

Onhan se ristiriitaista, että kun tuntee vetoa taiteen tekemiseen ja taiteen esitysfoorumin luomiseen, vähitellen huomaa lilluvansa suonsilmäkkeessä, ja kaukaisuudessa vaeltavat pelastajat eivät ymmärrä muuta kuin eurojen kutsua.

Mutta eihän tämä silmäkkeessä heiluminen kuitenkaan mitään yksinäistä tuskaa ole, koska vähintään kerran päivässä joku runoilijapoika, -tyttö, -rouva tai -herra tulee tänne minulle sikermiään kainosti esittämään, ja esityksen jälkeen pyytää, voisitko ottaa ne silmän pinnalle muitten nähtäviksi killumaan.

“Katsotaan, katsotaan, ystäväiseni”, sanon hänelle, “mutta meilaa ensin Markku Aallolle. Aalto päättää minkä ottaa, koska hän on runovastaavamme.”

Sitten toivotan runoilijalle kaunista päivänjatkoa, ja yritän olla kuin en silmäkkeessä olisikaan. Muutenhan runoilijapoloinen joutuisi kiusaukseen pelastaa minut kädellään, ei sielullaan. Se olisi väärin. Potentiaalisiksi pelastajiksi kun ovat jo ilmoittautuneet kasvottomat valtion elimet, ja raapustelen numeroita yön pimeyksiin.

Eräänä päivänä, kun täältä nousen, kävelen Porvoon handeliin ja ostan jotain suovettä raikkaampaa ja kuplivampaa, ja sytytän tupakan, ja jatkan rukouksia: Opm, sinä siellä Helsingissä, armoitettu olkoon tahtosi nähdä suonsilmäkkeiden vienoja säröjä, ja annathan runoilijoiden vielä huomennakin jaloitella aaltojen otsilla…

särötiedote:

Aivan uusi säröläinen Kirsti Karhu on edustamassa Säröä Helsingin Kirjamessuilla Rosebudin osastolla (6d73). Käykäähän jututtamassa ja kertomassa terveisenne. Innokkaimmat saattavat saada Iltasatu-Särön tai Myytti-Särön kotimatkalukemisiksi. Uutukainen on sen sijaan kaupan erittäin edullisesti.

Tuorein säröläinen,  journalismin ja yhteiskuntatieteiden opiskelija Anne Mölsä, on parhaillaan Yhdysvalloissa kahdeksan viikon tutkimus- ja kokemusmatkalla. Mölsän reitti kulkee New Yorkista New Orleansiin ja itärannikkoa pitkin takaisin NYCiin. Matkaväline on Greyhound-bussi ja majoitus järjestyy tuttavien ja couchsurfing.org -sivuston avulla. Blogin lukijoille hän lähettää seuraavanlaisen kirjeen.

Anne Mölsä:

“Aavekaupungin anarkistipyöräilijät

Voi juma tätä Jenkkilää. Mitä pidemmälle reissu etenee, sitä hämmentävämpiin paikkoihin huomaan joutuvani. Nyt olen purkanut pakkaukseni couchsurfing-emäntäni Lizzien kotiin Jacksonissa, Mississippissa. Lizzie on hauska tyyppi, kiintoisa yhdistelmä biologia, muusikkoa ja kuvajournalistia. Han on myos innokas näyttamään minulle kaupunkinsa monia puolia.

Yhtenä iltana kävimme pyöräilemässä Jacksonin keskustassa aktivistiryhman kanssa, joka toivoo lisää pyöräilijoitä ja kävelijöitä kaupunkiin. Iltapyöräilyllämme ymmärsin, miksi. Jacksonin keskusalueella elää 170 000 asukasta, mutta keskustassa ei näkynyt yhtäkään, YHTÄKÄÄN jalankulkijaa tai pyöräilijää meidän lisäksemme. Pelkkiä citymaastureita. Ihan kuin olisi ajellut aavekaupungissa.

Täällä on myös eräs aika häiritsevä katu, Farish street nimeltään. Se on periaatteessa oikein viihtyisä paikka: kapea tie, jonka varrella on puita ja penkkeja ja matalia villin lännen tyylisiä rakennuksia. 1900-luvun puolivälissä Farish street oli mustan väestön bilekatu, mutta nyt lähes kaikki liikehuoneistot ovat tyhjillään. Ikkunat on rikottu ja lattioilla lojuu romua. Seinissä on kuluneita maalauksia tanssivista ihmisistä.

Joissain rakennuksissa asuu ilmeisesti kodittomia, mutta muuten katu on kuollut. Tai ei aivan: yksi baari, Peaches, on viela pystyssä. Se ei ilmeisesti ole juuri muuttunut 60-luvulta. Saksofoni soi stereoissa, mustat ihmiset juovat keskipäivän olutta lattiaan pultatuilla baarijakkaroilla ja seinillä on kuvia puuvillapelloilla puurtavista afroamerikkalaisista
tyoläisistä. Mutta ulkona hylätyllä kadulla ei liiku muu kuin tuuli.

Mitä tapahtui? Osaan vain arvailla. Kävimme eilen tapaamassa Lizzien 90-vuotiasta isoäitiä, ja yritin kysellä, miksi kaupunki on muuttunut niin autioksi ja vaaralliseksi, mutta ei mummo osannut vastata.

Välillä minua surettaa tämä maa. Ihmiset ei uskalla kävellä kadulla, vaan linnoittautuvat autoihin ja murtosuojattuihin taloihin. Valvontakamerat tarkkailevat kulkijoita jopa paikallisbusseissa. Milloin ihmiset lakkasivat luottamasta toisiinsa? Milloin tästä maasta tuli niin fucked up, että pelkkä pyörällä ajo käy anarkiasta?”

Tämän vuoden ensimmäisessä Särön numerossa esiteltiin porvoolainen sarjakuvataiteilija Emmi Valve.  Hänen varsin järisyttävä sarjakuvavihkosensa Circus femme fatale voitti Helsingin sarjakuvafestivaalin Taivaallisin pienlehti -kilpailun. Lisäksi hän pärjäsi hyvin  Sarjis 2009 kilpailussa ja voitti  jaetun IV palkinnon  sarjakuvallaan Aikuisia.

Särössä 1-2/09 julkaistiin pari tarinaa Circus femme fatale -kokoelmasta, ja lisäksi Emmi Valve piirsi Säröä varten aiheeseen liittyvän uuden neljän sivun sarjakuvan ”Elefanttinainen”. Alla pieni ote Särön artikkelista ”Emmi Valve piirtää päiväkirjaa pöytälaatikkoon ja friikkejä sirkukseen”.

” — Circus femme fatale -kokoelma alkoi kehittyä naispuolisten ystävien kohtaloista. ”Monilla ystävistäni oli perheet jo mallillaan, mutta yllättäen he joutuivat kohtaamaan kauhean vaikeita kriisejä. Joltakin esimerkiksi lähti mies kävelemään.” Ystävien kriisit saivat Valveen ajattelemaan naisen rooleja; turvallinen äiti on vain yksi niistä. ”Olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa sirkukseen. Oli siis luontevaa sijoittaa naiset friikeiksi sinne.”
Kaikkien tarinoiden taustalla ei ole todellista tapahtumaa, mutta useiden nais- ja mieshahmojen
piirteiden esikuvat ovat löytyneet lähipiirin ihmisistä. — ”

Juuri silloin kun olisi eniten raporoitavaa, ääneen ihmeteltävää ja analysoitavaa, blogi pysyy harmillisen hiljaisena. Miksi? Vaikkapa juuri siksi, että todellisuus toteutuu sittenkin muualla kuin näytön ääressä. No mitä on tapahtunut? Esimerkiksi, että allekirjoittanut on toipunut vatsataudista ja kotiutunut onnellisesti Berliinistä, ja istuu parhaillaan Helsingin Lasipalatsin kahvilassa. Mitä vielä? Aregemia-niminen runokirja etenee nyt kahdella rintamalla; englanninkielisenä kuvitettuna versiona ja suomenkielisenä kuvittamattomana versiona. Seksuaalisuus-Särön sarjakuvamestari Emmi Valve on Särön jälkeisessä elämässään lutviutunut yhdessä jos toisessakin sarjakuvakilpailussa. Särön Berliini-residenssihanke etenee. Porvoon uusi klubipaikka on aktiivisessa etsintävaiheessa. Säröön on ilmestymässä uutta ihmisverta. Kuuma päivä kääntyy kylmäksi yöksi. Porvoon ja Helsingin välisten nopeitten bussivuorojen lukumäärä on lisääntynyt merkittävästi. Tekeillä olevan Särön teemaksi on varmistunut “Nerous. Ja muuta”. Kirjailija-kritiikko Matti Mäkelä tulee 10. lokakuuta Porvooseen kertomaan, miksi kirjailijan tulee pelätä kriitikkoa.
Kaikesta näistä raportoimme myöhemmin lisää, kunhan kerkiämme. Onnea syksyyn kaikille blogin lukijoille! Toivoo Mark

Suunnitelman muutos: politiikka ja yhteiskunta ei toteudu seuraavassa Särössä, vaan teemaksi tuleekin nerous. Ja kaikki mikä siihen liittyy. (Terv. Mark)

Mitäköhän Särölle kuuluu? No, lehtien välinen aika vierähtää useimmiten byrokratiassa. Erityisesti syksyisin lehtien välinen alue on harmaata, vaaleaa tai tummaa, ja naakkojen koristamaa.

Särön uusi tekstihautomo on ideointiasteella, ja syksyn numero (3/09) on sekin vielä neitseellisessä tilassa.

Hyvät lukijat ja kirjoittajat, voitte vielä vaikuttaa tulevan numeron lopputulokseen! Esittäkää toivomuksia, tarjotkaa tekstejä! Syysnumeron DL on 2.9.2009, mutta jos jotain ihmeellistä ja valmista työntyy meiliin vielä parikin viikkoa aineistopäivän jälkeen, se kyllä huomioidaan. Muistakaahan, että aineistoa voi tarjota ihan milloin tahansa.

Särö elää nyt neljättä vuottaan, ja muutoksen tuulia alkaa kohta puhaltaa Jyväskylän suunnasta. Risto Niemi-Pynttärin johdolla ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden toimesta Säröön saadaan viimein kritiikkiosasto. Osasto tulee profiloitumaan omanlaisekseen, särönlaiseksi, mutta enempää ei nyt osata sanoa. Paitsi että kritiikkosasto on ollut Särön toivotuimpia osastoja — hyvänä kakkosena oli senssipalsta.

Pari sanaa tilastoista. Särön tilaajamäärä on noussut hitaasti mutta tasaisesti koko kevään ja kesän, mutta blogin kävijämäärä sen sijaan on puolittunut heinäkuun alkamisen jälkeen. Mitä ihmettä? Ovatko lukijamme luiskahtaneet twitterin ahtaaseen loveen? No kai sieltä takaisinkin pääsee?

Entä arvatkaa, mikä on suosituin hakusana, jolla blogiin on päädytty? Niin, sehän on “särö”. Entä mikä on toiseksi suosituin? Kolmelle oikein tietäneelle tai arvanneelle ilmainen Särö, ihan mikä tahansa numero. Vihjeenä, että hakusana on kaksiosainen. (Mark)

Tervehdys te Särön ystävät, jotka ette ole vielä saaneet uusinta lehteä käsiinne! Tässä linkki Särön Evoluutio-seksuaalisuus-numeron esittelysivuille, josta löytyy uuden numeron sisällysluettelo ja kansikuva, jossa Maira Dobele lukee Ieva-lehteä, jonka kannesta meitä säröläisiä vilkuilee toinen nainen.

Särö kiittää nettimestariaan Heikki Kekkiä päivityksistä. Suurkiitokset myös Henrik Dunckerille, jonka käsialaa ovat uusimman numeron kansikuva ja moni muu Dobele-kuva.

(Terv. Mark)

27.7.2009 ilmestyi Särö 1-2/2009! Numeron kaunis kansi ja sisällysluettelo projisoituu piakkoin nettisivuillemme. Sitä ennen haluan muistuttaa, että 12 euron hintaisen, 128-sivuisen Särön voi tilata kotiinsa ilman erillisiä toimituskuluja lähettämällä sähköpostia osoitteeseen saro.tilaukset@gmail.com. Mainitse viestissä nimesi, postiosoitteesi ja Särön numero, jonka haluat tilata. Maksu pyydetään suorittamaan pian tilauksen jälkeen. Huom: Jos olet senssipalstailmoittaja, saat numeron pienoisella tarjouksella varustettuna, hintaan 10 euroa. (Terv. Mark)

Särö viimeinkin painossa!

Tässä parin viikon päästä ilmestyvän 128-sivuisen Särön kansi ilman kuvaa:

Kuvassa: Maira Dobele | Maria Peura: Nainen, saastainen | Pier Paolo Pasolini runoilijana | Tiedeasiaa evoluutiosta: Paska tsägä parinvalinnassa | Sarjakuvataiteilijana Emmi Valve | Tiina Lehikoinen | Heli Määttä | Sinikka Vuola | Chuck Palahniuk | Stefan Moster | Christer Kihlman ja Emma Juslin: kirjoittaminen ja seksuaalisuus | Uutta: Senssipalsta | D. H. Lawrence: Hedelmät ovat naisia | Lauri Lintulan rakkaus | Pimeä huone

Terv. Mark — ja nyt alkaa loma!

Pedanttisuudesta nauttiminen on säröläisten keskuudessa niin herkullista kauraa, että lomatkin jäävät kakkoseksi. Evoluutio-seksuaalisuus-Särön kolmas oikolukukierros on menossa, ja väleistä on löytynyt niin hurjia virheitä, että välissä tuntui siltä, että onko meillä tässä jonkun naapuripaikkakunnan paikallislehden aineisto käsissämme vai mitä hittoa.

Mutta eihän ne kirjoitusvirheet vielä mitään, ne ovat kuin pikkuisia väreitä Saimaan pinnassa. Varsinaiset tsunamit syntyvät, kun jokin kokonainen palikka on kömpinyt Särö-todellisuuden maanalaisia labyrinttejä toiselle puolelle lehteä. Pitkiä, loppumattoman oloisia tihkusadekausia muodostuu, kun haastattelun kohteena ollut ihminen toteaa, että en minä tuota tarkoittanutkaan, kaikki uusiksi vain. Mitäpäs siinä muuta kuin leikkauksia tekemään.

Särö on nyt asettumassa 128 sivun uomaan, eli siitä tulee hieman suppeampi kuin alunperin pelkäsimme. Mutta totuushan on se, että ihmisillä pitää olla kesällä muutakin tekemistä kuin lukea Säröä. Voinemme luvata, että 16 tunnin sisällä setti on siirtymässä kohti Tallinnan kirjapainoa – kunhan saamme taittajamme taas herätettyä eloon. Terveisiä Corkista, Irlannista. -Mark (ja Sanna)

PS: tuo paikallislehtipiikki tuli siitä, kun erään paikallislehden toimittaja heitti baarissa kerran, että miten ihmeessä jaksatte värkätä niin huolellisesti julkaisun kimpussa, jota vain kolme ihmistä lukee? –Juuri siksi! vastasin.

Eihän meistä nyt mitään tänne sähköiseen maailmaan kuulu, koska viimeistelemme suurta evoluutio-seksuaalisuus-numeroa painoa varten. (Mark)

Sisäsiittoista tai ei, mutta nyt Särö tarjoaa foorumiaan myös itse säröläisten taiteelliselle tuotannolle: perjantain ratoksi Särön blogi julkaisee runovastaavamme Markku Aallon proosarunon Intiimejä avaruuksia. Runo on poiminta Särössä piakkoin julkaistavasta runosikermästä Pimeä huone.

“Pimeä huone”, vrt. dark room tai darkroom, pimeä tai hämärästi valaistu huone tai tila (esim. baarissa tai yökerhossa), johon halukkaat voivat mennä harrastamaan satunnaista seksiä. Sikermän runot ovat kollaaseja, joiden raakamateriaalina on käytetty fragmentteja mm. internetin anonyymien keskustelupalstojen seksuaalisuutta käsittelevistä keskusteluista sekä kirjoittajan henkilökohtaisista muistiinpanoista.

Markku Aalto: Intiimejä avaruuksia

Moni huomionkipeä ikinuori hankkii nenärenkaan tai nännilävistyksen vain viestittääkseen, että tässä sitä ollaan massasta poikkeavia individualisteja, katsokaa kaikki. Valitettavasti aito erikoisuus asuu ihon alla. Persoonaltaan ”jännän” ihmisen harvoin tarvitsee erityisemmin mainostaa asiaa.

Miksi on tärkeää olla erikoinen, miksi tavallinen on pahasta? Eskapismia, tapa sekin olla pysähtymättä itsensä äärelle. Ei elämä ole aina paljetinsäihkettä ja anaaliseksiä vaan myös hiljaista arkea, nihkeää runkkaamista kaapeli-kanavien yöllisen tarjonnan äärellä, hulluksi tulemisen pelkoa, järjetöntä masennusta, unitautia, alakuloa, raivoa ja kaikkea muuta mukavaa. Pahinta kaikesta oli se kun luulin, että lapseni viedään minulta pois. Mutta mitenkään ei ahdistanut, päinvastoin, olin kuin hilpeässä nousukännissä. Jos entinen elämä oli raastavaa paskasuolla rämpimistä, nyt käveltiin auringosta kimmeltävien kalliojärvien, niiden yllä liitävien valkoisten lintuparvien ja aamuisten kastenurmikkojen maassa. Ja kaiken yllä lepäsi kermavaahdonpehmeä utu.

Nyt haluaisinkin kuulla, onko kellään muulla tullut masturboinnin aikana näin pahoja harhoja. Olin melko lailla ”pönttö sekaisin”, kunnes oivalsin, että tämä yltiöpäinen euforia oli kosto pahoista teoistani, rangaistus ennen kuin se lopullinen tuomio tulee. Sitä helpotuksen tunnetta ei voi kuvata sanoin.

Kokoelman ulkopuolelle jääneitä runoja ja novelleja voi vastedes julkaista Särössä — ehkä jopa kuvituksen kera.

Säröläisten päihin putkahtaa silloin tällöin uusia ideoita, joista viimeisin on sellainen, että Säröön lanseerataan uusi osasto, jossa etabloituneet, siis ikään kuin ammattirunoilijat ja -novellistit voivat julkaista niitä tuotoksiaan, jotka eivät mahdu kokoelmaan, jota he parhaillaan ovat kustantamolla julkaisemassa, tai jonka he ovat jo julkaisseet.

Ainahan voi käydä niin, ja niin käykin, että mestarillisesta loistostaan huolimatta jotkin tarina tai lyyrinen lutkautus ei mahdu kokonaisuuteen. Kirjailijan mieleen kehkeytyy arvatenkin syvää surua ja kaihomieltä, kun yksinäiset mutta kauniit jälkeläiset, joita myös tuotoksiksi kutsutaan, joudutaan hylkäämään laiturille.

Mutta säröläisten valppauden ansiosta lasten ei enää tarvitse hypätä laiturilta järveen, tai tapauksesta riippuen kiskoille. Syksystä lähtien meillä on osasto, jonka nimi voisi vaikkapa olla “tämä runo ei mahtunut kirjaan”, tai “kokoelmani musta novellilammas”. Tai keksiiköhän joku jotain parempaa?

Nämä hyvät, mutta kirjaan sopimattomat runot ja novellit voidaan Särössä parhaimmillaan julkaista visuaalisesti komeissa puitteissa — mikäli saan AD-kuvittajamme mukaan tähän projektiin, josta hän ei edes vielä tiedä. Idea kun oli runovastaavamme Markku Aallon ja allekirjoittaneen, eikä Sanna Saastamoinen nykyään enää siedä uusia ideoita.

Mutta mitä tapahtuu, jos kokoelman ulkopuolelle on jäänyt useampikin kaunokirjallinen kaunohippunen, eikä niitä kaikkia voi ottaa edes Säröön?  No, nämä ikään kuin jämien jämät julkaistaan tietenkin Särön blogissa! Ja kuten tulette huomaamaan, eivät ne mitään jämiä olekaan, vaan kukkulan laella yksinään soinnukkaasti humisevia ja maisemansa syvimpiä kaukaisuuksia koristavia mitä jylhempiä honkia tahi, tapauksesta riippuen, mitä sulosointuisempia käppyräkoivuja.

Piakkoin blogiimme ilmestyy, yllätys yllätys, itsensä runovastaava Markku Aallon esikoiskokoelmasta Hajoamisen syyt sivuun jääneen sikermän runo. (Mark)

Tämä tiedote erityisesti heille, jotka ovat tarjonneet aineistoa Evoluutio-seksuaalisuus-Särölle:

Artikkeli-aineston valinnat on tehty, osa on työstettävänä, osa jo taitossa. Novellivalinnat on tehty suurinpiirtein, mutta runotarjonta odottaa pääosin vielä läpikäyntiä. Tulevan Särön jo aiemmin debytoineita runoilijoita ovat Tiina Lehikoinen, Jemina Staalo ja Sinikka Vuola. Aiemmin julkaisemattomien runoilijoiden osalta valinnat on vielä tekemättä.

Pahoittelen, että emme ole olleet aineiston tarjoajiin kovin tiiviissä yhteydessä. Yleisenä vinkkinä sanottakoon, että jos meistä ei kuulu kuukausi aineiston lähettämisen jälkeen, perään saa ja kannattaakin huudella. Kaunis periaatteemme on, että jokainen sähköpostitse tullut aineistotarjous kuitataan vastaan otetuksi viikon sisällä, ja että päätös julkaisemisesta tulee suurinpiirtein deadlinen kieppeillä. Tai viimeistään kuukausi sen jälkeen.

Tarjoan jäätelön kaikille, jotka ovat lähettäneet runoja tai asiatekstiä, eikä kukaan täällä ole koskaan mitään vastannut. Vastaamattomuus on inhottavaa, eikä sitä tietenkään näin imelällä tavalla kokonaan kompensoida, mutta kuitenkin merkittäviltä osin.

Mark

Tuo bisnesmaailman pilkahdus Säröön. Myös sanallinen tai visuaalinen osaamisesi kiinnostaa.

Särö ry etsii joukkoonsa kulttuurituottajaa. Tuottajan tehtäviin kuuluu muun muassa taloussuunnittelu, markkinointi, kulttuuritapahtumien suunnittelu ja toteuttaminen, ilmoitusmyynti, verkoston luominen, tulevaisuuden skenarointi, toimittajien ja taiteilijoiden viihdyttäminen, varainhankinta, kaikenlainen byrokratia, toimitustyö ja tiedottaminen – nämä kaikki tai vain osa tehtävistä.

Särö ei maksa työstä palkkaa (korkeintaan provisiopohjalta), joten työ on suositeltavaa lähinnä alan harjoittelijalle tai työttömälle, jolla on oikeus palkkatukeen. Edellytämme kiinnostusta kulttuuriin ja taiteeseen mutta erityisesti rahaan, sekä kykyä itsenäiseen ajatteluun. Kokemus kulttuurityöstä ja näkemys bisnesmaailmaan on eduksi. Toivomme hyvää suomen kielen kirjoitustaitoa. Englannin, venäjän, saksan, ruotsin ja saamen kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta on pelkästään hyötyä. Vaadimme tuottajaltamme säännöllistä ja kunnollista elämäntyyliä, mutta arvostamme myös kiinnostusta kokeilla jotain muuta.

Pitkähkön palkattoman kauden jälkeen tuottaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että hänen työnsä muuttuu palkalliseksi ja pitkäaikaiseksi. Sitoutuneisuus Säröön on molemminpuolinen etu. Särön tulevaisuus voi olla tuottajan käsissä, joten kunniahimoisa tuottaja saa Särön muilta onnellisilta orjilta suurta kunnioitusta osakseen, mahdollisesti jopa aamukahvit työpöydälle ojennettuina. Joka aamu, jopa seitsemänä päivänä viikossa.

Särö ry on vuonna 2005 perustettu kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys, joka julkaisee Särö-lehteä ja järjestää kirjoittajakoulutusta sekä runotapahtumia. Särön toimisto sijaitsee Porvoon vanhassa kaupungissa. Toimituksessa ja yhdistyksen muissa tehtävissä työskentelee aktiivisesti mutta enemmän tai vähemmän satunnaisesti kymmenisen ihmistä. Verkostoomme kuuluu tuhat kulttuurialan ihmistä ja yhteisöä.

Työ alkaa kuluvana kesänä (2009) tai tulevana syksynä ja päättyy erikseen sovittavana ajankohtana. Päivittäinen työaika vaihtelee tilanteen mukaan, ja se joustaa työntekijän omien toiveiden mukaisesti. Työn suorituspaikka on Porvoo, mutta osa tehtävistä voidaan hoitaa myös etäältä.

Jos paikka Särössä kiinnostaa, ota yhteys: puh. 041 535 6065 (Mark Mallon) tai sarolehti(at)gmail(piste)com. Ps: Harjoittelupaikkoja saattaa löytyä myös graafiselle suunnittelijalle, journalistiikan opiskelijalle tai kirjallisuusihmiselle.

Työn alla olevan evoluutio-seksuaalisuus-Särön yhtenä esittelyn kohteena on D.H. Lawrence (1885–1930) ja hänen hedelmärunoutensa. Runojen suomennokset ja artikkeli ovat Maaria Pääjärven käsialaa.

D.H. Lawrence aloitti runoilijana, mutta tunnetaan paremmin prosaistina. Lady Chatterleyn rakastaja aiheutti erään Britannian mittavimmista kirjasodista ja vapautui kokonaan sensuurista vasta 1960-luvulla. Runoja Lawrence jätti jälkeensä runsaasti, yli tuhat kappaletta. Hetkellisyyden kuvaaminen on luonteenomaista Lawrencen runoudelle. Jopa niin luonteenomaista, että iso osa Lawrencen runoudesta on pikemminkin tekoja kuin kirjoitusta; Virginia Woolf vertasi sitä värssyihin joita pikkupojat kirjoittelevat tiiliseiniin saadakseen muut tirskumaan.

”Sanotko, ettet tahdo nähdä halkeamaa?
Katseletko mieluummin sileää puolta?

Ovathan laskevat auringotkin auki.
Loppu halkeaa alun myötä:
ruusuinen, herkkä kimmeltää halkeamassa.”

(Ote runosta Granaattiomenat, teoksesta Birds, Beasts and Flowers. Poems by D.H. Lawrence. Martin Secker, London 1923.)

Särön kesänumero, jonka teema alkaa vähitellen kiteytyä evoluution ja seksuaalisuuden ympärille, kuten toivoimmekin, tulee olemaan edellisiä Säröjä selkeästi ihmiskeskeisempi. Lähestymme aihepiiriä pitkälti henkilökuvien kautta. Tietenkin myös kaunokirjallisin ja visuaalisin keinoin.

Näkökulmiaan asian ytimeen ja toivottavasti hieman sivuunkin tulevat tarjoamaan esikoiskirjailija Marjo Heiskanen, kirjalija Maria Peura, latvialaissyntyinen, Suomessa asuva lastenkirjailija Maira Dobele, jolle äskettäin myönnettiin Latvian Annual Literature Award -palkinto, Sinikka Vuola (runoineen!), Tiina Raevaara evoluutio-ekskursiollaan, D.H. Lawrence mätänevine hedelmiin… loput jääköön toistaiseksi salaisuudeksi, ja onhan sisältö suurelta osin vielä valikoitumatta, varsinkin runous.

PS: Saamaamme palautetta totellen aiomme vähitellen julkaista Säröjen artikkeleita ja taiteellisiakin tekstejä myös nettisivuillamme, kunhan saamme kirjoittajilta luvat ja nettimestarilta hieman aikaa varastettua. Kaikkea ei netissä kyllä koskaan tulla näkemään.

Toivotan Särön ystäville hyvää viikonloppua!

(Mark)

Opetusministeriön kulttuurilehtitukihakemus alkaa olla pulkassa — koko viime yö vierähti nukkumatta Särön budjetin ja suunnitelmien ja selvitysten ja lippusten ja lappusten parissa, ja tätä byrokratian loppukliimaksia on edeltänyt muutaman viikon tai kuukauden (muisti pätkii) hidas ja vähäeleinen valmisteluprosessi.

Viime vuonna opetusministeriö myönsi Särö-lehdelle 3500 euroa, saas nähdä tuleeko nyt nolla perään. No kyllä sen nyt vaan pitäisi tulla %”##¤££prkl. Vai onko tukijärjestelmän tarkoitus kärventää kulttuuriväki hengiltä taikka kenties karkoittaa se oikean taiteen tekemisen pariin, pois yhteisölliseltä soppakattilalta? No kylläpäs se keventäisi monen kulttuurisekatyöläisen taakkaa, jos otettaisiin käyttöön esimerkiksi Porvoon kaupunginvaltuuston työväensiiven näkökulma, että teikäläisetkin olette yrittäjiä, tuki sotkee kilpailua.

Jos niin kävisi, että yhteisöllisen kulttuurityön tuki lopetetaan koko valtakunnassa, niin siinähän sitten taiteilijasielut palaisivat taiteen tekemisen pariin, ja jos valtio ja säätiöt lopettaisivat myös taiteilijuuden tukemisen, niin siinähän sitten taiteilijat jaettaisiin kolmeen kastiin: niihin, jotka lähestyvät kuluttajaa tanssien niin kuin yöperhonen lähestyy tulta (nämä jäävät henkiin sanan varsinaisessa merkityksessä), ja niihin, jotka luovuttavat ja lähtevät tekemään rehellistä työtä.

Mitä minä tällä yritän sanoa? Sitäkö, että taiteen tuen poistaminen puhdistaisi kulttuuri-ilmapiiriä? No tuskin. Ai niin, mikä oli se kolmas kasti? En nyt ihan muista.

(Mark)

Kai täällä Särön blogissa saa mainostaa Säröä? No yritetään.

Kirjan ja ruusun kuun tarjous: Uusille vuositilaajille tuhti Särö kaupan päälle. 20 euroa maksavan vuosikerran tilaajia palkitaan 12 euron arvoisella Tajunta- tai Myytti-Säröllä.  Tilaus alkaa vastailmestyneestä Iltasatu-numerosta. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun asti. Huom: vuositilausta ei kannata pelätä, koska sen voi irtisanoa vaivattomasti* vaikka sähköpostitse.  Tee tilaus tässä. Mainitse tilauksen yhteydessä kumman kylkiäislehden haluat. Jos 148–160 -sivuista tuotetta nyt lehdeksi voi sanoa.

* tilauksen peruutus vahvistetaan päteväksi henkilökohtaisessa haastattelutilaisuudessa, joka järjestetään Porvoon “Länsirannan klubissa” peruutuksen tekijän ehdottamana ajankohtana, mieluiten tosin klubin aukioloaikana (kuitenkin ennen auringonnousua). Henkilöpaperit mukaan. Nk. “ajokortti” ei käy. Peruutuksen vahvistus onnistuu varmimmin “kirkonkirjojen otteella”, tiedättehän. Otteen pitää olla kuvallinen (mustavalko). Huomiotavaa: Tilauksen perujien on saavuttava perumisen vahvistustilaisuuteen yksin, koska joukkoirtisanomiset ovat laittomia. Mikäli klubin ovelle ilmestyy kerralla useampi kuin yksi irtisanoja, haastattelun ottaa hoidettavakseen muuan “Sanna”.

Särön seksuaalisuus-numero tulee kesällä. Heinäkuussa ilmestyvän Särön teemallisia hakusanoja ovat seksuaalisuus, ruumiillisuus, evoluutio, aikuiseksi kasvaminen, naiseus. Sisällön muodostumiseen voinee hieman vielä vaikuttaa. Valmiin aineiston jättöpäivä on 21.5.2009, ja ideat on hyvä ilmaista jo selkeästi aiemmin.

Viime vuoden viimeinen numero eli 4/2008 lähti painoon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, sopivasti maalis-huhtikuun vaihteessa ja aprillipäivän puolella. Viimeiset hiomiset hoituivat jo rutiiniksi muodostuneeseen tapaan: päätoimittaja M.M. ja ulkoasuvastaava S.S. olivat paenneet ulkomaille, toimitussihteeri T.R. ja taittaja A.T. hoitivat lehden valmiiksi.  Särön uusi toimisto Simolinin talossa on muuten kerrassaan hieno paikka, eikä vain siksi että alakerrassa on SEKÄ Alko ETTÄ Brunbergin suklaatehtaan myymälä. Näkymä on mielenkiintoinen siksi, että ikkunoista näkyy erityisen hyvin Porvoon kirkon katto.  Se uusi katto.

Jätän teidät miettimään tätä blogikirjoitusta. Ehkä se oli vähän mauton. Mutta sen kirjoittikin…

Tiina

Huomio, huomio! Vuoden 2008 viimeinen Särö, eli Iltasatu ja yönkulkija -numero ilmestyy ajallaan — siis Särö-vuoden vaihteessa, heti pääsiäisen jälkeen! Tässä hieman puffia:

80-sivuisessa numerossa julkaistaan iltasatukilpailun parhaimmistoa. Särön yönkulkija-spesiaalina laaja H.P. Lovecraft -kokonaisuus: fantasia-kauhukirjailija Lovecraftia esittelevän ja pohtivan artikkelin lisäksi Särö tarjoaa lukijoilleen ennestään suomentamattoman Polaris-novellin ja Lovecraft-tutkija S. Albert Kivisen haastattelun (vain Särössä!). Kirjailijaesittelyssä Jukka Sakki. Kirjallisissa katuvaloissa Leevi Lehto kertoo kymmenestä kirjasta, jotka muuttivat hänen mieltään. Uuden Itämaan nousevana runoilijana Maaria Pääjärvi. Runoutta lisäksi Kristian Blombergiltä, ja tarjolla myös maistiaisia Jarkko Tontin syksyllä julkaistavasta runokirjasta.  Mutta Särö ei ole puhdas taidejulkaisu, joten julkaisemme myös tieteellistä asiaa, tällä kertaa Punaisen planeetan asutushistoriasta.