Tästä linkistä (pdf, 200 Kt).

Olen riippuvainen. Tarvitsen huumettani päivittäin, usein kerta ei riitä, vaan minun pitäisi “olla aineissa” 24/7. (Pahoittelut kuluneesta ilmaisusta.)

Ilman ainetta työt eivät suju. Tuijotan näyttöä nyrkkiini nojaten. Jos en ole tarkkana, saattaa suupielestä karata sylkivana. Siis jos pitää pärjätä ilman. Huumeeni vaikutuksen alaisena olen sähäkkä, nopea, silmäni hehkuvat ja saan aikaiseksi mitä vain. Huimat ideani saavat muut kalpenemaan. Pitkän käyttöputken päätteeksi saattaa iskeä krapula. Itkettää, väsyttää, masentaa, ei nukuta ja tekee mieli makeaa.

Olen riippuvainen innostumisesta. Se on tärkein syy käydä töissä ja moottori, jonka voimalla saan asiat tehtyä. Parhaimmillaan teen töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka innostavat minua ja minä heitä. Silloin syntyy yleensä jotain poikkeuksellista. Jos taas innostus tyrehdytetään alkuunsa tai se tyrehtyy luonnollisista syistä, ei mistään tulee mitään. Kokemukseni mukaan tässä tilassa voi viettää aikaa viikkoja.

Innostuminen on viehättävää ja puhdistavaa. Minulle toimii parhaiten yhteiskunnallinen innostuminen. Tekemilläni asioilla pitää olla yleisempää merkitystä. Pienet ja tavalliset asiat aateloituvat, kun niillä on innostava tausta tai kehys. Kun innostun, voi edellinen työ ja tehtävä jäädä innostuksen jalkoihin. Niihin palaaminen on vaikeaa. Ainakaan se ei onnistu ennen kuin pahin innostuskuohu on asettunut.

Kuulostaa elitistiseltä ja omahyväiseltä. Olen muka liian hyvä tekemään tavallisia asioita. Aina pitäisi olla jokin innostumisen aihe menossa tai edessä. Olen riippuvainen.

Kävin sunnuntaina 7v-tyttären kanssa katsomassa “Michael Jackson’s This is it” elokuvan, tai elokuva on ehkä väärä termi. Parempi ehkä puhua pidennetystä sound-checkistä ja maistiaisista shown valmisteluun, jota ei koskaan tultu näkemään. MJ’n kuolema sinällään on jo niin puhki koluttu aihe, ettei siitä sen enempää, mutta jos miehen tuotanto, musiikki ja tanssi on kolahtanut, kannattaa tämäkin tuotos käydä katsastamassa. Tässä vielä oma suosikkini herran tuotannosta: “Smooth Criminal“.

Olen viime aikoina miettinyt perustuloa, kansalaispalkkaa tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua. Kun työskentelen ei niin helpossa tilanteessa elävien nuorten kanssa, on ajatus vain kirkastunut. Ajattelen, että perustulo kansalaistaa. Tarkoitan, että on yhteiskunnasta syrjäyttävää joutua elämään erilaisten tukien varassa.  Sosiaaliturva on syyperusteinen. Kun en muuten selviydy, en pärjää omillani, tarvitsen ja saan tukea. Jos ensi- tai viimesijainen toimeentulo (riippuu näkökulmasta) olisi perustulo, lisäisi se tasa-arvoa kansalaisten kesken.

Esimerkki: lauantaina torilla kulkee monenlaista väkeä. Ylempi virkamies pysähtyy kahvilaan lukemaan lehteä. Kun hän nostaa katseensa, hän näkee opiskelijapariskunnan ostamassa viipurin rinkeliä. Heidän vieressään hoitovapaalla oleva sairaanhoitaja kiistelee lapsensa kanssa ilmapallon ostamisesta. Läheiseltä bussipysäkiltä kuuluu remakkaa naurua. Kadun miesten kööri on kokoontunut aamun ensimmäisille. Heille kaikille maksetaan perustuloa, jonka kartuttamiseen veroina he mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvat. He myös tietävät tämän toisistaan.

Perustulo mahdollistaa valinnan erilaisten elintasojen ja elämänlaatutavoitteiden välillä. Se kannustaa tekemään työtä, kun kaikki tulo on ekstraa. Ennen kaikkea perustulo voi olla jaettu kokemus tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, jossa jokaisen toimilla ja omalla aktiivisuudella on väliä.

Tämä blogi tulee tai tuli näillä nurkilla kahden vuoden ikään. Ihan tarkkaa alku ajankohtaa en osaa enää määrittää, sillä väittäisin, että täällä wordpress.com:in hostauksessa ei ihan alkupään kirjoituksia löydy, vaan ensimmäinen kirjoitus käsittelee VMware Fusionin 1.1 betaversiota ja olen jokseenkin varma, että se ei ollut orginaalin “nolife w/juzzuf”-blogin ensimmäinen tuotos

Blogin “iän” karttumisen ohella se varsinainen virstanpylväs on se, että wordpress.com:n tarjoaman kävijästatistiikan perusteella lokakuu 2009 jää historiaan ensimmäisenä kuukautena, kun blogilla on ollut yli 1000 kävijää kuukauden aikana. En ole tarkkaan tutustunut millä metodeilla statistiikkaa kerätään ja kuinka luotettavasti tuohon lukemaan voi suhtautua, mutta yhtä kaikki hieno lukema se on ja siitä suurkiitokset uskollisille lukijoille ja satunnaisesti blogin löytäville vierailijoille. Huolimatta viime aikaisen sisällöntuotannon painottumisesta vahvasti lautapelimaailman asioihin, pyrin jatkossa vähän nohevoitumaan ja kirjoittamaan tänne muistakin aiheista. Kippis tonnille!

Nissanin kampanjasivusto Piirräfarmari.fi elävöitettiin katukuvaan.

Disneyn uutuuselokuvan ilmapalloteema vietiin kuluttajille ADDboard promoottoreilla. ADDboardit ja ilmapallot herättivät huomiota kampissa ja Tennispalatsin läheisyydessä. Toteutus tuki kampanjassa käytettyä muuta ulkomainontaa.

Hommasin jokin aika sitten läpinäkyvää vesiletkua, lähinnä kassien hantaakeiksi, mutta saapahan siitä muutakin tehtyä. Sunnuntaiaamun ratoksi väänsin muutamia silmukkamerkkejä.

Ei sattunut olemaan minkäänlaisia metallisia rinkuloita, joten käytin kylmän rauhallisesti vahanauhaa ja solmuja. Vesiletkun sisällä on pieni pala rullattua kuviopaperia ja puuhelmet oli ainoita helmiä, joissa oli riittävän iso reikä. Tämä oli taas hyvä konsti käyttää jämäpapereita, tosin tässä kyllä kului vain jämiä niistä jämistä.

Ja kun vauhtiin pääsin, tein vielä toisenkin satsin silmukkamerkkejä.

Paha vaan, ettei yksikään kudin tällä hetkellä kaipaa silmukkamerkkejä. Täytyy varmaan aloittaa jotain uutta, tai sitten kuljetella näitä mukana ihan vaan muodon vuoksi, testimielessä.

PUMA lanseerasi loppukesästä uuden juoksujalkinesarjan. ADDlife toteutti kolmen suurimman kaupungin kiertueen tuotteen myynnin edistämiseksi. Tavoitteena oli tiedottaa kengän ominaisuuksista, mahdollistaa kenkien kokeilemisen, sekä ohjata kuluttajia jälleenmyyntiliikkeisiin. Kiertueen lisäksi tuotimme PUMAn lehdistötilaisuuden Töölönlahdella.

Onnistuneen ja tuloksellisen kiertueen mukana olivat: Wilson Kirwa, Tunturi, Powerade sekä Unilever.

Kävimme eilen perheen kanssa katsastamassa Sirkus Finlandian näytöksen Kaisaniemen puistoon pystytetyssä sirkusteltassa. En ollut käynyt sirkusta livenä katsomassa sitten 80-luvun ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt. Näytös oli erittäin hyvä ja viihteellinen ja sisälti useita sirkukselle tyypillisiä elementtejä, klovneineen, käärmemiehineen, akrobaatteineen jne. Teltta on paikallaan Kaisaniemessä marraskuun 1. päivään asti ja tarjoaa hyvää vaihtoehtoista viihdettä ainaisten “Disney on Ice”-rahastuskiertueiden sijaan.

Vielä yksi rasia. Tämä on tehty tyhjästä pakettiteippirullasta.

Pohja ja kansi on tehty paksusta pahvista. Kaikki pinnat on sitten peitetty Gessolla ja sen päälle purkin ulkoreunoihin sekä kannen ulkopinnalle on läiskitty Gessoa vanhalla luottokortilla. Gesson kuivuttua rasia on maalattu akryylimaaleilla. Kannen hantaaki on nauhan pätkä ja lopuksi vielä liimasin multi-mediumilla timantteja värien vaihtumiskohtiin. Ei oikein tule noita neliöitä timantteja käytettyä, joten sainpahan tässä niitä nyt vähän kulumaan.

Vaimon meikkipussista hävisivät pinsetit jonnekin ja ilman niitähän ei kovin montaa päivää tulla toimeen. No jostain kempparista tarttui matkaan uudet, led-valolla varustetut pinsetit, jossa siis valo täsmävalaisee hmm…”nyppimisalueen”. Äsken vaimo pelmahti wc:stä olohuoneen puolelle pinsetit kädessä ja meidän 7v-tytär totesi: “Äiti, mihin sä tarttet taskulamppua?” Maksimus repäminen, näin synkän syysaamun piristykseksi

Olisihan se pitänyt arvata, ettei se tulitikkuaskipyramidi jäänyt siihen. Kun kerran romppeet oli esillä, oli pakko vaan jatkaa tekemistä. Nyt on sitten tyhjät tulitikkurasiat loppu.

Tästä tuli tällainen hassu kolmella jalalla seisova laatikkohässäkkä. Alakerrassa on kultatussilla maalattuja pikkulaatikoita ja ylhäällä on yksi iso laatikko, jonka seinät on rakennettu paksusta pahvista.

Takapuolella on myös 3 pikkulaatikkoa. Pikkuvetolaatikoissa on nauhanpätkä ja haaraniitti hantaakeina. Ison laatikon kannen saranoina on pätkä nauhaa, jotka on kiinnitetty eyeleteilla.

Myös laatikon sisäpuoli on päällystetty kuviopapereilla.

Syksy on saapunut, vuoden conit ja muut kissanristiäiset tältä erää ohitse. Gossipdesun viime kuukausien hiljaiselolle on kuitenkin muitakin päteviä selityksiä, kuten se että MTV3:n uutiset yrittää kovasti päästä Gossipdesuksi Gossipdesun paikalle. Toivottavasti kuulemme Kookoksesta jatkossakin herkullisia paljastuksia, Gossipdesu ainakin seuraa niitä innolla.

Jotain säpinää on toki ollut myös Koi Kanan surullisenkuuluisan tanssiryhmän sisällä, mutta kehotan lukijoita virittäytymään tälle taajuudelle yksityiskohtaisempia paljastuksia varten.

Myös hieman vanhemmat juorut puhuttavat yhä. Silminnäkijähavaintojen mukaan Visual Gay nautti Cosplaygaalan kaatajaisiin tarkoitetuista kurkunkostukkeista jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia kaatajaisia, parhaaseen rokkitähtityyliin. Villeimpien huhujen mukaan säestysryhmän siirryttyä jatkoille mukana juhlimassa oli myös muutama alaikäinen – toivottavasti näiden kurkusta ei viisasten juoma virrannut alas samaan tahtiin kuin Visual Gayn jäsenillä…

Lisää silminnäkijähavaintoja ja muita luotettavia lähteitä tarvitaan jatkossakin. Gossipdesu kaipaa nyt juoruja kipeämmin kuin koskaan, ja tässä juuri sinä voit olla suureksi avuksi! Gossipdesu haastaakin kaikki lukijansa kertomaan hauskoista sattumista, mielenkiintoisista bongauksista ja ylipäätään mistä tahansa jakamisen arvoisesta. Osoite on vanha tuttu gossipdesu@gmail.com. Muistakaa, juoruilu on hyvästä!

Tämä on testi… Jep jep.

Tämä robotti nyt kummittelee täällä jatkuvasti. Tässä on nimittäin sen vähän teollisempi pikkuveli. Keskellä sen mahaa lukee: Made in China! Mutta niinhän lähes kaikki teollinen valmistus on nykyään. Aikuisten oikeasti tämä on kyllä tehty kaikenlaisista nippeleistä mitä löytyi työkalupakista, vanhasta rikkinäisestä CD-soittimesta sekä vähän jotain askartelupöydältä.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin päätinpä tehdä maalaisserkun samoin tein:

Kesän aikana jäi kuuntelematta iso kasa tilaamiani podcasteja ja nyt syksyn mittaan olen yrittänyt purkaa tuota kasaa kuuntelemalla “podareita” työmatkoilla, kauppareissuilla jne. Tänne aiemmin postaamastani listasta on ollut pakko jättää osa kuuntelematta priorisoimalla kuuntelu vain niihin kaikista mielenkiintoisimpiin lähetyksiin, mutta siltikin kuunneltavaa on kertynyt useita tunteja.

Paluu podcastien pariin sai minut selailemaan iTunes:in podcast-tarjontaa ja sieltä tarttui vielä yksi laadukas ja mielenkiintoinen tekele tuon listan jatkoksi. Joten viikon podcast-suositus olkoon mainion Leo Laporten valikoimista löytyvä “FLOSS Weekly“, jossa käsitellään mielenkiintoisilla aiheilla ja vierailla höystettynä “Open Source“-maailman asioita.

Tänään on jälleen yksi vuosituhansien alkupuolille osuvista erikoisimmista päivämääristä, kun elämme syyskuun yhdeksättä 2009, eli 090909 lyhennetyssä formaatissa. Eilen uutisoitiin, että päivä on erittäin suosittu hääpäivä Kiinassa ja sitä se on varmasti muuallakin. Täytyy tunnustaa, etten tiedä onko numerolla 9 jotain erityistä merkitystä kiinalaisessa kulttuurissa tai taikauskomuksissa.

Näin it-miehen silmin huomattavasti mielenkiintoisemmat päivät osuvat ensi ja sitä seuraavalle vuodelle, kun vuoronsa saavat niin “42″- kuin “63″-päivät (101010 ja 111111). Mutta nyt ei muuta kuin hyvää 090909-päivää kaikille!

Posted by Wordmobi

ADDlife oli mukana nostamassa Helsingin pantin uutta Vintage konseptia puheenaiheeksi. Ulkomainoskampanjan lisäksi konseptin avajaisviikolla haluttiin runsaasti kävijöitä liikkeeseen. Meidän iloiset promoottorit jalkautuivat liikkeen läheisyyteen ADDboardit selässään. Promootion tavoite oli ohjata liikkeeseen kontaktoimalla kuluttajia ja jakamalla liikkeeseen ohjaavaa flyeriä.

Tulokset olivat erinomaiset. Liikkeessä oli kampanjan aikana runsaasti asiakkaita. Promoottorit toivat konseptia helpommin lähestyttäväksi ja mursivat iloisella asenteella kuluttajien varauksellisuutta panttilainaamista kohtaan.

N2 suunnitteli WSOY:lle kampanjan jotta nuorten laiska lukuinto saisi koulujen alettua ansaitun piristysruiskeen. 200 tarraa piilotettiin Suomen suurimmissa kaupungeissa. Kampanjasivuilla tuhatkirjaa.fi nuoret saivat vihjeen tarrapiilosta kuvien avulla. Kuvavihjeen perusteella tarran löytänyt aarteenmetsästäjä lähetti tarran koodin tekstarilla. Takaisin tuli tekstari, jossa ohjattiin Suomalaiseen kirjakauppaan noutamaan viisi kirjaa palkinnoksi hoksottimien käytöstä.

ADDlife sai olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tarrojen piilottamista. ADDlifen tuottajat kiersivät kahdeksan Suomen suurinta kaupunkia piilottaen tarroja tunnettujen maamerkkien luokse. Haasteena oli löytää hyviä tarrapiiloja, jotta nuorille olisi haastetta. Kuvavihje ei myöskään saanut olla liian helppo, jotta kampanja pääsisi tavoitteeseen.

Lähes kaikki tarrat löytyivät kolmen metsästyspäivän aikana. Nuoret aktivoituivat erittäin hyvin ja sivuilla on vieraillut kampanjan aikana yli kymmenen tuhatta kirjanjahtaajaa.

Katsahdin tuossa kännykalenteria tämän viikon osalta ja näyttäisi, ettei vapaa-ajan viettoa tarvitse liikoja miettiä.

• MA: min. 12 tunnin työpäivä
• TI: normi työpäivä, 18-19 vanhimman säbätreenit
• KE: normi työpäivä, 18-19 nuorimman baletti, 18-20 päiväkodin vanhempainilta
• TO: normi työpäivä, 16-17 keskimmäisen uimakoulu, 17: 30-20 keskimmäisen ja vanhimman vanhempainilta koululla
• PE: normi työpäivä, 16-17 keskimmäisen uimakoulu, lapset mummulle yökylään ja 20-23 Kotipelit == Omaa aikaa!!
• LA: 14-15 vanhimman säbätreenit
• SU: 14-15 vanhimman uintitreenit, 16-19 vanhimman säbäleiri

Tuossa siis kalenterimerkinnät, päälle tulee toki normaalit arkiaskareet; kodin ylläpito (siivous, pyykkäys, tiskit jne.), ruokahuolto (kauppareissut, aterioiden generointi) ja päivähoitoon ja sieltä pois kiikutukset, koululaisten läksyjen perään katsominen ja niissä tarvittaessa neuvominen.

Loppupeleissähän tämä on elämäntavan valintakysymys, joten sikäli turha avautuminen mutta organisointitaidot tässä joutuvat koetukselle ja kovin vähänlaisesti tässä jää sitä naisten- ja perhelehdissä hehkutettua omaa aikaa harrastuksille ja vaimon kanssa puuhastelulle.