Lomailu on mukavaa. Yksi loman huippuhetkistä on sen päätös: vähitellen heräävä tietoisuus siitä, että arki alkaa. Olen lopultakin alkanut ymmärtää, että yksi lomien ja juhlien tarkoituksista on juuri auttaa oivaltamaan, kuinka ihanaa arki on, siitäkin huolimatta, ettei työviikon aloittaminen aina niin hauskaa olekaan. Seisemänvuotias kuopukseni tiivistikin äitinsä ajatukset:”Nukkumisessa inhottavinta on herääminen.”

Elämän huippuhetkiä.

Onneksi iltaopettajalle tarjotaan pehmeä lasku myös arkeen: työpäivän saa aloittaa ilman kahdeksan aamuruuhkia. Aamupäivällä saa käydä hiljaisessa kaupassa täydentämässä jääkaapin varastoja. Saa olla kotona ottamassa vastaan ensimmäisiä koulupäivänsä päättäneitä lapsiaan.

Päättynyttä lomaani muistelen toki kaihoisastikin. Läsnä oli monta ikäpolvea. Lasteni Tanskan-serkut olivat tulleet viettämään viikonmittaista lomaansa Suomeen. Heitäkin on kolme, ja parit syntyvät helposti: pienimmät ovat Santeri ja Max, seuraavana ovat varhaisnuoret Otto ja Fransisco. Natalia on keskimmäinen ja aika lailla Oona-serkkuaan nuorempi. Hän seurusteleekin mielellään aikuisten kanssa, ulkoiluttaa

Tilda-koiraamme ja osallistuu lasten yhteisiin pihaleikkeihin. Kirkkis ja piilosilla ovat kaikkien lemppareita. Pitäähän elämässä olla jännitystä.

Välillä halutaan olla kahdestaan. Silloin nuorimmat pojat pistävät pystyyn hevibändinsä treenit. Kyseessä on duo, joka koostuu kitarasta ja rummuista. Laulusolisteja on luonnollisesti kaksi. Yläkerran lavastuksesta päätellen parilla oli ehtinyt olla jo keikkakin. Naisten huvimatka Laitilaan mahdollisti lapsille senkin ilon. Lastenhoitaja ei rajoittanut heidän mielikuvitustaan.

Rummuissa on oltava tarkkana.

Kulunut lomaviikko on meille sikälikin merkityksellinen, että perheemme esikoinen Oona täytti 17 vuotta. Muu perhe häädettiinkin yhdeksi yöksi monsteribileiden tieltä isovanhempien luo. Äiti yritti olla kuuli ja soitti juhlijoiden perään ainoastaan kaksi kertaa. Alkuillasta sain olla vielä vastaanottamassa vieraita. Nykynuorten muoti on mahtavaa. Tämän päivän nuoret uskaltavat pukeutua. Toista oli minun nuoruudessani 70-luvulla, kun kaikilla piti olla siniset farkut ja luonnonvalkoinen villapaita.

Lomaviikolla sain nauttia muutamista aurinkoisista päivistä. Kuivien syyspäivien valo on kauneinta, mitä tiedän. Aika alkaa kääntyä kohti marraskuuta. Odotan vielä, että omenapuut pudottavat lehtensä. Haravoitavaa riittää. Se on myös osa turvallista arkea.

Lomailu on ihanaa.

Riikkamarja