Muistelen että noin 1% verkkoyhteisöstä tuottaa sisältöä, jota 9% kommentoi ja tätä keskustelua 90% vain seuraa. Uskon että suhdeluku muuttuu hiukan lähitulevaisuudessa, jolloin edelläkävijöiden lisäksi myös seurailijat ja suuri yleisö löytävät ja oppivat hyödyntämään uusia työkaluja, joilla verkkosisällön tuottaminen on entistä helpompaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että meistä kaikista tulisi välittömästi innovatiivisen sisällön tuottajia vaan käytämme uusia mahdollisuuksia ja työkaluja myös kommentointiin. Eikä tämä tarkoita sitä että työkalujen ansiosta kenestäkään tulisi yhtään fiksumpi.

Yksinkertaisen mallin sisällöntuotannon rooleihin tarjoaa David Naylor, joka esittelee blogissaan “sisältöpyramidin”. Sisältöpyramidi kuvastaa millaisia uusia rooleja verkkosisällön tuottamiseen ja jakamiseen on syntynyt.

David Naylorin sisältöpyramidi

Tämä malli on tavallaan tuttu viestintätoimistoista, joiden tehtävänä on ollut auttaa asiakkaitaan tuottamaan kiinnostavaa sisältöä medioille ja asiakkaiden kohderyhmilleen esim. juttuaiheiden, kommenttien ja asiakaslehtien kautta. Ja ehkäpä mainostoimistojen tulisi soveltaa tätä ajattelua yhä enemmän? Tämä malli tarjoaa hyvän lähtökohdan vuoropuhelun rakentamiseen verkossa.

Suomessa valitettavan harva yritys on onnistuneesti ottanut haltuun puheenaiheita verkossa. Suurin osa on jäänyt kommentoimaan tai vain seuraamaan mitä heistä tai heidän tuotteistaan kirjoitetaan. Eikö nyt olisi aika siirtyä sisältöketjussa ylöspäin ja aloittaa kiinnostavan sisällön tuotanto? Uskon että vielä on aikaa ja tilaa, varsinkin suomenkielisessä verkkoympäristössä. Kiinnostava sisältö ei kuitenkaan tarkoita verkossakaan yritys- tai tuotetietoa vaan ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin ja heidän liiketoimintaa edistäviin haasteisiin. Tämä tarkoittaa myös sitä että yrityksen tulisi motivoida esimerkiksi tuotekehityksen asiantuntijoita osallistumaan koordinoidusti blogaamiseen tai mikroblogaamiseen.

Yritin eilen tyrkyttää Google Wave kutsuja Twitterin kautta, koska halusin jakaa niitä ensisijaisesti Twitterin ja Facebookin kontakteilleni. Sitä kautta kävi 16 kutsusta vain kaksi kaupaksi ja jäljellä on siis 14. Ilmeisesti olen niin hyvin verkostoitunut, että kaikki ne kontakteistani ovat jo Waven käyttäjiä, jotka ovat siitä kiinnostuneita.

Panenkin nyt jäljellä olevat 14 kutsua avoimeen jakoon. Jos haluat kutsun, jätä kommentti tähän postitukseen. Tarvitsen myös oikeaa sähköpostiosoitetta. Jos et halua näyttää sitä julkisesti, pane joka tapauksessa kommenttilomakkeeseen toimiva osoite. Sitä ei näe siellä kukaan muu kuin minä.

Googlen mukaan kutsuja ei lähetetä heti vaan heille sopivissa erissä. Kokemuksen mukaan kutsut ovat ehtineet vastaanottajalle 1-3 päivässä. Jos kutsua ei näy inboxissa, kannattaa vilkaista myös roskapostikansioon, josta minäkin omani löysin.

Tämä postitus on myös vironkielisessä blogissani. Sitä mukaa kun havaitsen kutsupyyntöjä jommassakummassa, lähetän ne eteenpäin Google Wave’ille, joka lähettää varsinaiset kutsut.

Edit: Kaikki kutsut ovat nyt menneet. Jos vielä saan niitä lisää, niin kirjoitan siitä eri postituksessa.

Törmään vielä liian usein asiakkaiden kanssa keskusteluun siitä onko meillä b2b- tai brändireferenssejä. Eli ymmärrämmekö millaisessa haasteessa ja ympäristössä kyseinen yritys/brändi toimii. Tämä perinteinen lähestymistapa perustuu medialähtöiseen ajatteluun jossa pientä b2b-kohderyhmää ei kannata tavoitella esim. TV:n avulla koska “turhien” osumien määrä on niin suuri. Mielestäni klassinen kahtiajako (b2b ja b2c) voitaisiin uudessa kommunikaatioajattelussa jo unohtaa.

Verkossa jokainen kohtaaminen tapahtuu sinun brändin ja palveluun tulleen henkilön välillä! Eli välissä ei ole enää median tuomia rajoitteita tai haasteita (turhia osumia) vaan jokaisella on syynsä olla vuorovaikutuksessa juuri sinun brändin kanssa. Joten verkossa olisi syytä unohtaa vanha ajattelu ja miettiä miten rakennat vuoropuhelun parhaalla tavalla oman kohderyhmäsi kanssa.

Blogikirjoituksessa Four Ways that B2B Social Media Marketing Builds Brands and Generates Leads Jon Miller tuo mielestäni esille kiinnostavia näkökulmia b2b-yritysten hyödyistä web2.0 sovellusten käytössä.

Jon Millerin mukaan b2b-yrityksetkin hyötyvät sosiaalisen median sovelluksista monella tavalla: tunnettuus paranee, thought leader -aseman saavutettavuus tai SEO-tulokset paranevat.

Mutta vähiten puhuttu näkökulma kirjoituksessa liittyy Net Promoter Score -malliin, jonka taustalla on suosittelun merkitys yritykselle. Ja suosittelua on perinteisesti pidetty b2b-yritysten keskuudessa tärkeimpänä tekijänä kun puhutaan markkinoinnista. Lyhyesti, Net Promoter Score -malli kertoo kuinka vahvoilla yritys tai brändi on suosittelun näkökulmasta. Malli voitaisiin tiivistää kysymykseen “oletko valmis susittelemaan tätä yritystä/brändiä?” Mitä parempi tulos, sitä enemmän yritys/brändi saa suosituksia. Ja tällä hetkellä verkossa positiivinen viesti voi saavuuttaa yhtäkkiä satoja ellei tuhansia henkilöitä, jotka aika usein ovat myös toimialansa edelläkävijöitä.

Unohdetaan siis b2b ja b2c-mallit ja keskitytään rakentamaan innostavaa sisältöä ja vuoropuhelua, joka tekee suosittelusta helppoa. Ja tämähän edistää parhaalla tavalla liiketoimintaa. Sosiaalinen media ja b2b-liiketoiminta sopivat yhteen, kunhan keskitytään oikeisiin asioihin eli kohderyhmää kiinnostaviin sisältöihin.

Konversio ja sosiaalinen media ovat kuumia puheenaiheita verkkokauppoihin liittyvässä keskustelussa. Mistä näissä on kysymys?

Konversiossa kyse on suurinpiirtein siitä, kuinka suuri osa verkkokaupan sivuilla vierailuista päätyy ostotapahtumaan. Konversioon vaikuttavia tekijöitä vertaillaan kävijöiden tulotapoja vertailemalla (hakukoneet, mainoksien kautta, suorat linkit jne). Konversiokonsultti Janne Muurinen sanoo Ekaupan Lehdessä, että “Konversio ja sen mittaaminen ovat verkkoliiketoiminnan ydin”. Itse sanon, että ei pidä paikkaansa. Tärkeimpinä nostaisin sivuston luotettavuuden, tuotteen, ulkoasun/sisällön, helppokäyttöisyyden ja asiakaspalvelun toimivuuden. Konversion mittaamisesta on vähän hyötyä pienille- ja keskisuurille verkkokaupoille ja näistä analyyseista ei ainakaan kannata maksaa jeniäkään. Kun ruvetaan puhumaan kymmenistä tuhansista käyttäjistä/kuukausi, mittaamisesta voidaan ehkä mainita sivulauseessa.

Sosiaalinen media eli Facebook, Twitter ja muut yhteisöpalvelut. Näitä pidetään tuoreen nettikaupan tärkeimpänä tiedotuskanavana. Nuoret käyttävät paljon yhteisöpalveluja ja erityisesti heille suunnatuissa verkkokaupoissa nämä voivat olla hyvää ilmaista markkinointia. Varsinkin jos kaupasta halutaan ostettavan jatkossakin. Mutta jos myyt Hornet-hävittäjiä, luultavasti FB-ryhmä ei ole välttämätön. Liikaa keuhkoamista en muutenkaan tästä trendisanasta pitäisi. Yhteisöpalveluissa tiedottamisessa/jankuttamisesta ei ole hyötyä, mikäli muuten kauppa tai myytävä tuote on huono. La Siestaltakin löytyy Facebook-profiili, Twitter ja tietysti tämä blogi. Näissä on helppo tiedottaa kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkestä. Facebook-yhteisölläkin on mukavasti jäseniä. Nämä eivät ole kuitenkaan mikään itseisarvo vaan niillä on tarkoitus tukea kauppaa sekä toimia ylläpitäjien ja jäsenten ilona. Cyber-ajan konsultinkin on kuitenkin ymmärrettävä, että käsitemylläkkä ei paljon auta jos talon perustukset on jätetty raudoittamatta.

Verkkokauppoja tulee kokoajan lisää ja kilpailu kovenee. Siksi on pysyttävä hereillä ja omaksua uusia ajatuksia. Mutta liikaa ei kannata mennä visionäärien vouhotuksiin, jottei perusarvot unohdu. Luotettavuus, tuote, ulkoasu/sisältö, käytettävyys ja asiakaspalvelu pitää olla kunnossa. Nämä ovat toivottavasti edes jossain määrin La Siestalla hallussa =) Jos haluat parantaa Cooper-tulostasi, kierrä Intervallstep-tunti kaukaa ja lähde nyrkit pystyssä lenkille vesisateeseen!

Kertokaahan te minulle, miksi huhtikuu olisi vaalikuukautena parempi kuin maaliskuu? Anteeksi, arvon poliitikot, mutta rohkenen todella epäillä ajanjakson vaihdolla olevan vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.  Jos kyse on poliitikkojen omasta mukavuudesta (kuten tv:ssä sanottiin… on kurjaa tehdä vaalityötä räntäsateessa), on kyllä syytä miettiä, miksi on mukana politiikassa…

Juurihan tässä on todettu, että vain 20% väestöstä luottaa poliittisiin puoluesiin. Olisikohan sitä lähdettävä liikkeelle oikeista asioista eikä jostain muutaman viikon ajanjaksosta?

Kun vaalilakia alettiin muuttaa, miksi et tehty samalla kunnon remonttia? Vaaleja on erikseentoteutettuna nyt ihan liikaa.  Yhdistetään eduskuntavaalit ja EU-vaalit. Ehdolle vaan toisessa. Sillon joutuu ratkaisemaan, kumpaan todella haluaa.  Näissä alaikäraja nykyinen, 18v.   Kunnallisvaaleissa, joissa päätetään lähempänä olevista asioista, äänestysikäraja voisi harkita ainakin alaikärajaksi 17v.

Millon poliitikot näkyvät oikeasti sosiaalisessa mediassa? Juu, ennen vaaleja. Vaalien jälkeen valtaosa on kadonnut verkosta kokonaan tai lähes kokonaan. Miksi  poliitikot eivät mene sinne, missä nuoret ovat – jos kerran haluavat saada nuorempiakin aktivoitumaan vaikuttamisessa?  Minä vaan ihmettelen tätä kaikkea…

Adam Kleinberg esittelee viisi megatrendiä, jotka ovat vallalla tällä hetkellä maailmassa.

Mikä on megatrendi, kysyt? Se on iso muutoksen hyökyaalto, joka muuttaa lopullisesti tuntemaamme yhteiskuntaa ja jota on mahdoton pysäyttää.

Vertailun vuoksi, tässä joitakin trendejä:
“Kaikki käyttävät nykyään Twitteriä.”
“Vapaa-aikaan käytetään enemmän rahaa”
“Vihreä on ‘in’ tällä kaudella.”

Kaikki edelliset ovat tärkeitä, mikään niistä ei ole mega.

Tässä on puolestaan megatrendi:
“Sosiaalinen media on lopullisesti muuttanut tapaa, jolla ihmiset pitävät yhteyttä ja jakavat informaatiota.”

Tässä Kleinbergin lista:

1. Massayhteistyö, joukoäly, verkkovoima
2. Jatkuva yhteydessä oleminen, “kytkeytyneisyys”
3. Globalisaatio, “maailman pienentyminen”
4. Leviävä luottamuspula suuryrityksiin
5. Kiireellisyys korjata maailman ongelmat

Lue ihmeessä koko artikkeli ja tutustu edellisten selityksiin!

Olin muuten erittäin innoissani Global Leadership Summitissa, kun mm. Gary Hamel puhui näistä samoista asioista seurakunnan perspektiivistä! Miten sinä ja seurakuntasi otatte megatrendit huomioon pelastuksen “markkinoinnissa”?

lähteet:
Holy Kaw!
iMedia Connection

lue lisää:
Verkkovoimaa
Tekes – Megatrendit ja me

TechCrunch kirjoitti eilen hiukan yllättyneeseen sävyyn miten Twitterin kasvu on taittunut ja sen sijaan WordPressin käyttäjämäärä on kasvanut.

Blogausta pidettiin jo lähes kuolleena ja mikroblogaus Twitterin johdolla olisi voittaja. Mutta tuore käänne näyttäisikin että kehitys ei olekaan niin suoraviivainen.

Kertooko tämä siitä että Twitter ei voikaan lunastaa sille asetettuja suuria odotuksia johtuen teknisistä haasteista? Vai kertooko tämä enemmänkin siitä että mikroblogaus on kasvattaa itse asiassa tarvetta kirjoittaa laajemminkin omista ajatuksista ja näkemyksistä? Uskon että tämä on yksi merkittävä muutos.

Twitter on helppo tapa päästä sisään omien ja toisten ajatusten jakamiseen. Mutta kun tällaiseen pienimuotoiseen julkaisemiseen tottuu, kasvaa tarve jakaa ajatuksiaan laajemmin. Ja silloin palataan blogaukseen.

Blogaaminen ja mikroblogaaminen, nehän liittyvät luontevasti toisiinsa.

Sosiaalisessa mediassa syntyy jatkuvasti uudissanoja – siis sanoja, jotka syntyvät ikään kuin itsestään tai ovat tietoisesti luotuja ja sittemmin vakiintuneita.

Tunnetuin uusista sanoista on tietenkin sosiaalinen media. EI sosiaaliset mediat monikossa, kuten joskus virheellisesti näkee, sillä media itsessään on monikko.

Sosiaalista mediaa on määritelty jos jollakin tavalla ja viimeksi sanasta syntyi pitkä keskustelu, kun Kielikello suositteli sen sijasta käytettäväksi käsitettä yhteisöllinen media. Kielikello oli artikkeleineen pahasti myöhässä: sosiaalinen media on käsitteenä vakiintunut jo pari vuotta sitten ja määrittelystäkin on päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Nyt ollaan pikemminkin siinä vaiheessa, että sosiaalinen media on lyhentymässä muotoon some, ja somettuminen on siihen liittyvä verbi.

Haluaisiko arvoisa Kielikello keksiä uuden sanan vaikkapa sanan sähköposti tilalle – sikäli kun ovat vielä törmännet sellaiseen kummallisuuteen?

Mainitseepa Kielikello myös Facebookin suomennoksena käytetyn Naamakirjan. Mistä lähtien yritysten nimiä on suomennettu isolla alkukirjaimella?

Muita sosiaaliseen mediaan liittyviä uudissanoja ovat esim. blogi, wiki, mikroblogi ja yhteisöpalvelu. Nämä ovat onneksi aika ongelmattomia.

Sen sijaan käsite sosiaalinen verkosto aiheuttaa välillä ongelmia. Kysehän on ihmisten muodostamasta verkostosta, mutta jotkut sosiaalisen median palvelut (esim. Ning) käyttävät sitä yhteisöpalvelun merkityksessä. Tämä johtunee englanninkielisestä sanasta social networking site, joka pitäisi tietysti suomentaa sosiaalinen verkostopalvelu.

Sosiaalisten verkostojen yhteydessä on muuten käytetty myös sanaa parvi. Varsinkin itseorganisoituvat parvet kuulostavat todella hienoilta, mutta minulle on ikävä kyllä jäänyt epäselväksi niiden ero sosiaalisessa verkostossa syntyvistä ryhmistä. Pahemmaksi sekoitukseksi (?) puhutaan myös verkkoyhteisöistä, joita olen pureskellut aiemmin itsekin.

Tänä syksynä olen yhä useammin törmännyt sanaan webinaari, joka tarkoittaa webissä tapahtuvaa seminaaria tai vastaavaa. Sitä kyllä mielestäni käytetään webinaarien järjestäjien taholta laajemmin kuin mitä voi olettaa yleisön vielä ymmärtävän. Onneksi asiayhteys monesti kertoo sanan merkityksen.

Pitkän listan muita uudissanoja tarjoilee Yksityinen kielitoimisto.

Uudissanoja voi lanseerata itse!

Olen todistanut vierestä muutaman uudissanan lanseerausta. Crowdsourcing lienee monille hepreaa, samoin sen suomennokset joukouttaminen ja talkoistaminen. Onneksi Tuija Aalto keksi sille syyskuussa selkokielisemmän vaihtoehdon: verkostohaastattelu. Kyse on siitä, että käytetään netissä olevia sosiaalisia verkostoja resursseina ja tiedonlähteinä (katso esimerkki).

Nyt kysymys tietenkin kuuluu, mikä ero on keksiä uusi suomennos crowdsourcingille kuin sosiaaliselle medialle? Se, että laajasti vakiintuneelle käsitteelle sellaisen keksiminen on typeryyttä mutta leviämättömälle vähintään hyvä yritys.

Viimeksi uuden sanan lanseerasi Eero Leppänen. Tällä kertaa sana oli tweetmobbing. Se tarkoittaa puhujan kritisoimista/haukkumista Twitterissä esimerkiksi seminaariesityksen aikana. Tweetmobbing soveltunee kyllä tweettaajien käyttöön (monet suomalaiset tweettaavat englanniksi), mutta tuskin tulee yleistymään sen enempää. Suomenkieleen leviäminen edellyttäisi paremmin suuhun sopivaa muotoa kuten moppaus, raakkuminen (vastakohtana livertämiselle) tai nettimuilutus.

Kaikkia sanoja ei onneksi tarvita

Uudelle asialle syntyy helposti monta nimeä. Onneksi vain osa uusista sanoista jää pysyvästi kieleen. Toki kaikki sanat ovat kielen rikkautta, mutta toisinaan hankalia. Varsinkin sosiaalisen median kohdalla törmää jatkuvasti uudenlaisiin väännöksiin ja yhdistelmiin. Osalla niistä on aito ja syvällinen merkitys joillekin – ja heille ne ovat vakava asia. 

Joukkoon mahtuu aina myös sanoja, jotka eivät tarkoita mitään (tai hyvin vähän), mutta kuulostavat (ainakin käyttäjästään) todella älykkäiltä. On ikivanha temppu päteä vaikeilla sanoilla, joita ns. sivistymättömät moukat eivät ymmärrä. Kuitenkin selkeästi sanottu on aina myös selkeästi ajateltu, ja vaikeasti sanottu on epäselvästi ajateltu – tai jäänyt täysin ymmärtämättä.

Facebookilla on yli 300 miljoona rekisteröitynyttä ympäri maailmaa. MySpace saavutti sadan miljoonan käyttäjän rajapyykin jo noin kolme vuotta sitten. Twitterin käyttäjäkunta kasvaa eksponentiaalisesti ja tällä hetkellä nopeimmin koko maailmassa. Työverkostoihin perustuvalla LinkedIN-yhteisöpalvelulla on noin 50 miljoonaa käyttäjää. Muun muassa kaikki nämä neljä erittäin suosittua Internet-palvelua kasvavat edelleen eikä kukaan osaa ennustaa tarkkaa loppua nousulle. Kaikki nämä käyttäjät ovat rekisteröityneet 2000-luvun puolella yhdeksässä vuodessa. Järjetöntä!

Edellä mainittujen lukujen perusteella voitaneen helposti sanoa, että sosiaalisten medioiden käyttäjiä on reilusti yli puoli miljardia ympäri maailmaa. Kyseiset henkilöt käyttävät aikaa yhteisöllisiin palveluihin puolesta tunnista tunteihin päivässä. Jokainen heistä kommunikoi kymmenien, satojen ja jopa tuhansien ihmisten kanssa. He etsivät ja tutkivat tietoa kaikesta, mitä maapallolla on. Ostopäätökset tehdään myös enenevissä määrin omalta kotikoneelta. Mitäpä, jos 0,2 prosenttia kokonaiskäyttäjämäärästä, puolesta miljardista, päättäisi tilata ennakkoon jouluna ilmestyvän tuotteen vain sen perusteella, mitä ovat lukeneet yhteisöllisistä palveluista? Se tekisi tuotteelle noin miljoona asiakasta. Kuinka paljon on maksanut tuotteen markkinointi kyseisessä tapauksessa? Mitä luultavimmin lähempänä yhtä promillea kuin yhtä prosenttia kokonaistuotosta, mitä on saatu tuotteen myynnistä. Millä sanalla voisi kuvailla yritystä, jonka tuotteet ovat suunnattu kuluttajille eikä se osallistu millään tavalla sosiaalisiin medioihin? Pässi.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Lukemassani kirjassa ”Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi” kirjoittaja Sami Salmenkivi kertoo nykyisen myynnin perustuvan enemmän kokemuksiin ja mielikuviin. Alhainen hinta, mainosten huutaminen ja asiakkaiden etsintä ovat vanhenevia tapoja myydä tuotetta joskin edelleen toimivia. Sosiaaliset mediat ovat tavoitettavuudellaan ja reaaliaikaisuudellaan aivan loistava alusta ihmisille kokemuksien ja mielikuvien jakamiseen. Kaikissa yhteisöllisissä palveluissa on kyse avoimuudesta, joka luonnollisesti edesauttaa informaation kiertoa ihmiseltä toiselle. Yritykset ovat kautta aikojen pyrkineet vaikuttamaan ihmisten väliseen viestintään ja nykypäivänä se on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Yksi suosituimmista esimerkeistä on Blendtec-yhtiön perustama sivusto willitblend.com. Sivustolla on videoita siitä, kuinka yrityksen rakentamat tehosekoittimet murskaavat kaiken, mitä sille keksitään syöttää (esim. iPhone, laserpointteri ja golfpalloja). Pätkät ovat ihmisten mielestä erittäin hauskoja ja mielenkiintoisia ja he jakavat niitä eteenpäin mm. Facebookissa ystävilleen, tutuilleen ja sukulaisilleen. Näin yksinkertaisesti yritykselle ja tuotteille on luotu positiivinen mielikuva ja jokainen videon nähnyt kuluttaja tunnistaa brändin siitä lähtien. Ihmisten mielipiteisiin on siis hankalaa vaikuttaa kasvottomasti mutta ohjailu on mahdollista. Blendtecin tavoin, mikä muu tahansa yritys voi ryhtyä viestittämään positiivista imagoa avoimuudellaan ja aktiivisuudellaan. Tietysti ensiksi tarvitsee jonkin idean, joka kiinnostaa ihmisiä ja saa heidät jakamaan viestiä muillekin.

Vastikään Soprano Oyj:n toimesta tekemän tutkimuksen mukaan noin 13 prosenttia suomalaisista yrityksistä ei aio osallistua mitenkään sosiaalisiin medioihin. Minusta luku on suorastaan hämmentävä, sillä aikooko nämä 13 prosenttia todellakin jättää käyttämättä hyödyksi yhden historian suurimmista markkinapotentiaaleista. Skeptikkoja mahtuu planeetallemme paljonkin mutta onko heitä tosiaan näin suuri osa? Tiedän ihmisiä, jotka eivät usko ”verkkovallan” jatkuvuuteen ja niitä, jotka pelkäävät antaa kengännumeroansa Internetiin. Näitä näkökulmia edustaa enimmäkseen vanhemman sukupolven ihmiset. Uskon kuitenkin, että heidän asenteisiin on myös tapahtumassa murrosta ja verkkomaailma hyväksytään yhdeksi todelliseksi markkinointikanavaksi muiden rinnalle.

-Ilpo

Kyllä. Oma online yhteisö oman domainin alle on oiva tapa saada Web-siten konversiota (tekemistä) kehittymään, etsiä tuoteinnovaatioita ja myös säästää, sillä osan asiakaspalvelustakin voi hoitaa asiakkaat keskenään. Kysehän on siis yhteisön rakentamisesta oman Web-siten osaksi. Moni tätä toki yrittääkin, mutta helposti yhteisö jää muutamaksi irralliseksi kommentiksi ilman suurempaa lisäarvoa. Mutta toiset onnistuvat. Esimerkiksi Nokialla on kuluttajia, budjetti ja mielenkiintoiset tuotteet. Useampia yhteisöitä myös.  Nokia conversations- palvelu on kehittynyt jopa siinä määrin, että toiminnalle tarvitaan tiukemmat raamit aikaisempaa vahvemmin. Katso Digitodayn tuore artikkeli aiheesta. Myös moderointi maksaa, mikä varmasti rajoittaakin monien tahojen toimintaa tällä rintamalla.

Toinen selkeä porukka ovat sitten mediatalot, jotka ovat kyllästyneet yleisöiden pakoon erillisiin sos.median palveluihin. He haluavat yleisöt takaisin, lisäämällä sos.median teknologiaa ja toimintamalleja omiin palveluihinsa. Tätähän meilläkin tekevät jo sanomalehdet ja muut mediatalot.

Ning on yksi aika hyvä tuote erillisen yhteisön luomiseen, mutta ei niinkään kiinni omaan sivustoon. Toinen hyvä on KickApps. Tällaista alustaa hyödyntäen yhteisön organisaattori voi saada projektin nopeasti pystyyn, välttää suuret kulut nykyisen digipalveluita tarjoavan firmansa projektitiimiä vältellen ja unohtaa jopa oman organisaation IT-tiimin. Houkuttelevaa, eikö vain? Tästä löydät hyvän artikkelin erityyppisistä alustan tarjoajista. Web-siten yhteyteen tiukasti rakentuvan yhteisön rakentamiseen tarvitaan lähes aina erillinen partneri, joka hallitsee strategian lisäksi kädet saveen-asenteella käytännöt. On myös syytä huomata, että alustoja on paljon käyttötarkoituksen mukaan (blogit, videoiden jakelu, kuvien julkaiseminen, RSS, chatti-huoneet, viestitaulut jne.). Minusta kuitenkin oikean yhteisön tärkein piirre on sen jäsenten kyky ja halu keskustella keskenään ja mielellään tietyn aiheen sisällä. Ja yhteisön suurin arvo kaupalliselle toimijalle (ja miksei vaikka non-profit-organisaatiolle) on sen kyky levittää viestiä word-of-mouth-tyylillä.

Tässä kaikessa on hyvä muistaa keskustelu omasta extranetistä. Tällöin yhteisö on erillinen, usein suljetun salasanan takana avoimen sos.media-tyyppisen yhteisön ollessa julkinen. Extranetissä palveluntarjoaja luo myös suurimman osan sisällöstä, mikä harvoin toimii sos.mediassa.

Joskus yhteisö kannattaa jalkauttaa myös fyysisessä maailmassa. Tähän paras keino on hyvin mietitty tapahtuma.

Lisäksi on mainittava, että oman yhteisön rakentaminen ei saa sulkea pois hyvin mietittyä läsnäoloa niissä sosiaalisen median yhteisöissä, joissa omat kohderyhmät jo ovat. Sekä pysyvällä läsnäololla että kampanjointi-tarkoituksessa.  Monesti Suomessa kyseeseen tulevat aikuisten Facebook ja nuorten IRC Galleria. Yhteen sosiaaliseen mediaan panostaminen toimii kuitenkin harvoin ja luovuuden on syytä olla kunniassa, sillä esim. Facebookin fan-sivut eivät todellakaan sytytä kaikkia…

Evianin viraali-kampanja, roller babies, pääsee Guinnessin ennätysten kirjaan 45 miljoonan katsojan vauhdittamana. Voi vain todeta, että “CONTENT IS STILL KING” eli vahva sisällöntuotanto saa kuluttajat paitsi katsomaan mainontaa niin myös jakamaan sitä ystävilleen. Tämä jos mikä on yhteisöllisyyden ja osallistavan Web 2.0-maailman voimaa kaupallisessa yhteydessä. Kuitenkaan emme näe täällä kovinkaan usein halpoja videoita (mitähän maksoi tuottaa tämä ja toinen hitti, Samsung Led lampaineen?) sillä rahalla saa edelleen laatua. Markkinoijan kannalta laadulla saa brändiin uskomatonta rakennusmateriaalia, nykyisellä verkon kanavarakenteella globaaleja kohderyhmiä ilman hintaa kontaktista ja koko hommalla “ansaittua mediaa” eli lehdistön, verkkomedioiden ja muiden ammattijournalistien lanseeraamaa julkisuutta. Mutta jos sisällön idea on todella hyvä, niin tuotantoon ei välttämättä tarvita globaalin toimijan budjetteja. Koska näemme siis Marimekon, Iittalan yms. näillä areenoilla? Luulisi vaikkapa Duudsonien sopivan vauhdittamaan vaikka mitä .

Mielenkiintoista miten nopeasti ja monisäikeisesti sosiaaliset verkkomediat ovat kehittymässä. Monessa autotallissa puuhataan tähän aiheeseen liittyviä palveluita ja tulokulmia on monia. Katsastin uusia ”lähtöjä” lähinnä oman mielenkiinnon muovaamasta näkövinkkelistä ja löytyihän niitä. Esimerkiksi seuraavia:

1. Zokem. Tämä palvelu automatisoi kaikkea mahdollista kuten henkilön statuksen, sijainnin, kalenterin, puhelut ja tekstarit sosiaalisten ”mega-medioiden” kuten Facebookin ja Twitterin kanssa, mobiilia ystäväpiiriä unohtamatta. Pääidea on sijainnin hyödyntämisessä ja päivitykset voivat olla joko julkisia tai omaan ystäväpiiriin rajattuja. Yksi Twitterin kopio lisää? Ei, sillä tässä ideana onkin lokaation hyödyntäminen ennen näkemättömällä tavalla ja sisällön puskeminen muihin sosiaalisiin medioihin, jossa kuluttaja viettää aikaansa. Ansaintalogiikka perustunee käyttäjätiedon myymiseen ja/ tai hyvin kohdistettuun mainontaan.

2. Gspark linkkien jakamiseen ja keskusteluun. Onhan totta että linkit katoavat heikosti suunnitellussa jakelussa ja viestiketjut ovat pitkiä, joten miksei tamperelainen Geniem tarttuisi tähän kiinni? Tässä ideana on siis helppo linkkien jakaminen ja viestin kohdistaminen siten että alkuperäinen viesti jää keskustelun pohjaksi. Palvelusta olisi tarkoitus luoda uusi sähköpostilaatikko mutta mahdollistaen keskustelun yhdessä paikassa hallitusti. Googlen uudessa (tulossa olevassa) Wave-palvelussa on muuten sama lähtökohta ja mielenkiintoista onkin nähdä miten lähellä ideat ja toteutukset ovat toisiaan. Aamulehdessä oli muuten pilotti Gsparkin kanssa, Viidakkorumpu. Ansaintalogiikasta en ole selvillä, mutta arvattavaa on, että mainonta tulee mukaan ja ehkä yrityskäyttöön sopiva versio voidaan laskuttaa esimerkiksi kk-perusteisesti. Gsparkilla yrityksen sisäiset keskustelut voi nimittäin viedä sujuvasti verkkoon ja rajata keskustelut juuri halutulle ryhmälle.

3. Woofer. Tämä nyt ei ole suomalainen, mutta otin mukaan koska Twitter on meillä yleistymässä ja Woofer on mielestään sen rinnakkainen ilmiö ja myös eräänlainen vastakohta. Kyseessä on ns. makrobloggaus-palvelu jossa käyttäjän pitää kirjoittaa peräti 1400 merkkiä. (Twitterissä maksimi on 140 merkkiä eli vähemmän kuin tekstiviestissä). Muuten tulokulma ja jopa design Webissä on hyvin Twitterin kaltainen. Ansaintamalli lienee yhtäläinen Twitterin kanssa, mutta roolia yrityksiä ajatellen löytyy varmasti vielä enemmän: mm. tehokkaaseen asiakaspalveluun Twitterin 140 merkkiä on aika vähän, mutta Wooferin 1400 merkkiä jo paljon parempi, kadottamatta sujuvuutta.

4. Nokia lyö nyt kampoihin muille älypuhelinten valmistajille ja tuo alalle uutta sosiaaliseen mediaan liittyvää. Uusi sovellus ”Lifecasting with Ovi”-sovellus vie eteenpäin sijaintitietojen hyödyntämistä yhdessä Facebookin kanssa. Palvelu mahdollistaa Facebookin sijainti- ja statustietojen päivittämisen mobiilin päätelaitteen aloitusnäytöltä ja ensimmäinen tähän soveltuva terminaali on uusi N97 mini. Nyt on selvää, että sekä Nokia, Samsung, HTC, Apple ja varmasti muutkin naittavat itseään varsinkin Facebookiin todella tehokkaasti. Mielenkiintoista on nähdä, että tulevatko muut sosiaaliset mediat mukaan kuvioihin yhtä tiukoilla integroinneilla ja mitä sitten, kun esimerkiksi Facebookin tähti himmenee taivaalla?

5. Ruotsalainen Azouk on mielenkiintoinen viritys hakukoneiden ja bisnes- verkostoitumisen alueella. Muistuttaa Deliciousia ja nojaa expert rating algorytmiin eli ottaa hakutuloksessa mukaan muiden tekemät haut. Azouk vaatii volyymia noustakseen merkittäväksi palveluksi, mutta toivotaan että saa ilmaa siipiensä alle.

6. Kotimainen Balancion yrittää lanseerata amerikkalaisen Mintin kaltaisen henkilökohtaisen taloudenhallinnan verkkopalvelun Suomeen. Ideana tarkka talouden seuranta ja ilmeisesti palvelun integrointi käyttäjän omaan pankkiin on mahdollista. Käyttäjä voi siis sanoa, että “ostinpa olutta 645 eurolla viime vuonna” ja budjetoida alkavan vuoden tarkemmin. Balancionin ansainta perustuu ilmeisesti lisensseihin. Mielenkiintoista on nähdä miten palvelu lentää Suomessa. Pankki-integrointi voi muodostaa suuren kynnyksen ja me elämme edelleen osittain hyvinvointiyhteiskunnassa ja vahvasti tilisäästämisen luvatussa maassa. Jenkeissä ihmiset ovat aivan erilaisen tilanteen edessä, syntymästä hautaan, kuin me suomalaiset, sillä rapakon takana oman talouden hoito on kaiken perusta. Lapsille aletaan säästää yliopisto-opiskelua varten jo heidän syntymästään lähtien, eläke tulee säästää itse osittain (suosiollisen työnantajan kanssa), terveydenhoito on myös firman & oman toiminnan yhteisdiili yms. Tällaisessa yhteiskunnassa kysymyksiä on paljon ja sosiaalisen median kaltainen Mint lentää loistavasti. Mutta toivotetaan maamme ja aikamme sopivaksi Balancionille!

7. Sulakkeen Bobba Bar on aikuisten Habbo Hotel Sulakkeelta. Tuore mobiilipalvelu. Pakko oli avata tili ja katsastaa palvelua. Ja eikös heti yhdessä “Romance Barissa” viehkeä nainen (avatar) tullut pyytämään istumaan viereen .

Vapaita kysymyksiä:

- onko sosiaalinen media pian kyllästetty ja miten Suomi tässä etenee? Markkina pirstaloituu ainakin vahvasti. Nuorethan ovat edelleen Suomessakin IRC Galleriassa paljon mieluummin kuin Facebookissa, peruskansa chattaa edelleen Suomi24:ssa ja Twitter hidastelee Suomessa, mutta mukana ollaan. Maailma on kuitenkin jo aika täynnä erilaisia uuden teknologian ja sos.median palveluita. Toisaalta reaaliaikaisuus, referenssien etsiminen ja jakaminen, pilvi-malliset ICT-palvelut, oma sisällöntuotanto yms. lisääntyvät koko ajan joten voipi olla että alueelle mahtuu vielä kymmenen uutta Facebookia.

- soveltuuko sosiaalinen media kuitenkin lähinnä narsisteille? Ehkä, mutta ehkäpä toisenlaisen hyödyn (kuin oman itsensä tai ajatustensa julkaisu) tullessa vahvemmin mukaan sos.media laajeneekin pian lähes kaikkien kansalaisryhmien keskuuteen?

- sijaintitietojen hyödyntäminen on vahva trendi, mutta kuinka paljon sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista pystytään oikeasti hyödyntämään esimerkiksi kaupallisesti?

- löytyykö ansaintamalleja tarpeeksi pitkäkestoiseen toimintaan? Exit (firman myynti eli rahastus) ei liene kaikille mahdollista ja edes tavoitteena, monelle kylläkin. Suomalainen Dopplr meni kaupaksi Nokialle suunnilleen kymmenen miljoonan euron hintaan ja tässä hyvä esimerkki nopeasta rahastamisesta, mikä kannustaa varmaan aika monia tällä hetkellä.

- mitkä näistä onnistuvat luomaan toimivat palvelut myös yrityskäyttöön?

Mikä onkaan nykyisin TV ja miten se kehittyy erityisesti kohderyhmien aktivoimisessa ja sitouttamisessa? Onko TV käsitteenä laite nurkassa (nykyisin litteä sellainen) liittyen viralliseen ei-Internetin yli hoidettuun digitaaliseen lähetykseen, vai liikkuvan kuvan kokemus päätelaitteesta ja jakelutiestä riippumatta? Eli voisiko YouTuben videon katselu olla TV:n katselua (jos sen julkaisijana toimii vaikkapa MTV3) ja entä jos julkaisijana on kuluttaja? Entä onko Netti-TV sitten oikea TV? Vaikea ratkaista, ja onko tällaisella määrityksellä edes väliä (paitsi julkiselle lupamaksu-politiikalle)? Mutta varmaa on, että sekä kuluttajat että markkinoinnin ja viestinnän ammattilaiset ovat kiinnostuneet (ja erityisesti perinteiset TV-yhtiöt) “TV kokemuksen” laajentamisen mahdollisuuksista kaikissa jakelukanavissa ja interaktiivisuuden, yhteisöllisyyden ja myös offline-medioiden suuntaan. TV:n heikkoutena on ollut keskustelun jatkamisen puutteet: kyseessähän on perinteinen massamedia ja mainoselementitkin ovat lyhyitä spotteja ilman kohderyhmän reagoinnin mahdollisuutta samassa median kulutuksen tilanteessa. Sittemmin on keksitty äänestykset vaikkapa tekstiviestillä, TV:ssä käydyn keskustelun jatkaminen netissä jne., mutta sosiaalisen medioihin pääsy on vasta tuloillaan.

Esim. tässä Adagen artikkelissa kuvataan jenkkien uusia tuulia TV:n liittämisessä Internetin sosiaalisiin medioihin. Liikkeelle voidaan lähteä vaikkapa seuraamalla koska TV-ohjelma mainitaan sos.medioissa ja reagoimalla tähän. Tai tarjoamalla mahdollisuuksia keskusteluun verkkovideoiden kokemuksessa. Tai jopa julkaista Twitterin twiittaukset näkyviin isolle ruudulle liikenteen solmukohdassa jne. Tutustukaa ajatteluun!  Mielenkiintoista on nähdä, että tuleeko meillekin netti-TV:n ja digitaalisen TV:n jatkoksi “ulkomainos-TV:tä” ja ohjelman sisällön yhdistämistä verkkomedioihin ja -yhteisöihin.  Ehkäpä vielä mobiili-TV:hen liitettynä? Nokia nimittäin lanseeraa nyt 155€ maksavan mallin, joka tukee dvb-h- standardia ja uskoisin, että mobiili-TV alkaa saada käyttäjiä meilläkin ja laajentuu vauhdilla erityisesti Euroopassa. Lisäksi meilläkin halutaan mainosmarkat edelleen TV-yhtiön laariin, taistellen hiukan samanlaisessa tilanteessa nettiä vastaan kuin mitä sanoma- ja aikakauslehdet käyvät netin sisältöjä ja sen mainosrahan imurointimalleja vastaan.

Viime aikoina keskustelua työajasta on käyty useista eri näkökulmista. Yksi näkökulma on ollut kauppojen aukiolo sunnuntaisin. Toinen näkökulma on ollut sosiaalinen media ja sen uusi rooli yritysten kommunikaatiossa ja liiketoiminnassa ja tästä aiheutuva paine työaikoihin. Aiemmin vastaavanlaista keskustelua työ- ja vapaa-ajan rajoista on käyty mm. kännyköiden saapuessa.

Sosiaalinen media tuo mukanaan tarpeen kuunnella kohderyhmää ja olla mukana vuoropuhelussa lähes reaaliaikaisesti. Esimakua yritysten kokemasta haasteesta on saatu kotisivujen päivitystarpeista esimerkiksi kriisi- tai sijoitusviestintätilanteissa. Mutta sosiaalisen median tuoma paine on vielä monimuotoisempaa. Itsekin olen puhunut ja kirjoittanut uudesta “salaattikulho” organisaatiosta (alkuperäinen David Armanon blogaus löytyy täältä), jossa brändi rakentuu henkilöiden kautta, ja se asettaa paineita yksittäisille henkilöille ja heidän mukanaololle vuoropuhelussa, jatkuvasti ja kokoajan.

Toisaalta tulisi huomata että nykyinen työajan malli perustuu pitkälti teollisuuden ja liukuhihnojen tarpeisiin. Eli työtekijät piti saada tehtaaseen suorittamaan tehtävänsä sovittuna aikana sovittuun kohtaan prosessissa. Tämän oppiminen vei pari sukupolvea metsäläisille suomalaisille. Ja nyt kun puhumme uudenlaisesta työajan käsitteestä sosiaalisen median ja muuttuvan työn käsitteen myötä, meiltä menee jälleen sukupolvi oppia uusille tavoille. Työajan käsitteen muutos ei koske tietystikään kaikkia mutta uskon että yhä useampi palvelu- ja asiantuntijatehtävissä toimiva henkilö päätyy uudenlaiseen tilanteeseen.

Jos työtä ei mitata tunneissa tai läsnäolona toimistolla, niin mikä olisi oikea tapa mitata tehtyä panosta ja saavutettua menestystä? Eihän “community manager” tehtävän onnistumista välttämättä voi linkittää suoraan myyntiin tai maineeseen. Vai voiko? Onko mittarina silloin vastattujen viestien vai tweettausten määrä. Vai henkilön maine kohderyhmän silmissä? Unohtamatta sitä että työtä ei tarvitse enää tehdä työnantajan valvovien silmien alla.

Olisiko mahdollista että uudenlaisen työn malli löytyykin ajalta ennen teollisuutta, jossa toimimme osana kyläyhteisöä? Ainoa ero tässä ajassa on se että yhteisö onkin virtuaalinen ja globaali. Ehkä silloin yhä useampi asiantuntija- ja palveluammatissa toimiva henkilö olisi myös yrittäjä. Sehän tuo myös konkreettisen mitattavuuden toimintaan.

Juuri tänään arkkipiispa Jukka Paarma pahoitteli TV:ssä uutta kauppojen sunnuntaiaukioloja. Ymmärrän hyvin kirkon näkökulman menetettyyn kirkkopyhään (tosin kirkko menetti sen jo paljon aiemmin). Olisi kiinnostavaa nähdä otsikon kaltainen juttu kun arkkipiispa osallistuu keskusteluun sosiaalisen median vaikutuksesta meidän työaikaan. Sen aiheuttama muutos ei koske vain sunnuntaitunteja vaan kaikkia muitakin päiviä vuorokauden ajasta puhumattakaan.

Kuvat: Sonja Alin.

Kiitos Procomille monipuolisesta lehtipäivästä. Esitysten aiheet olivat ihastuttavan erilaisia. Erityiskiitos ihanalle moderaattorille Heli Roihalle, joka viritti tilaisuuteen keskustelevan ja välittömän tunnelman.

Tässä oman esitykseni videona:

Olisin kiinnostunut kuulemaan, millaisia ajatuksia se paikan päällä istuneissa herätti. Tai jos et ollut paikalla, tulen mielelläni kertomaan kuinka monella eri tavalla ihmiset ja sisällöt voivat kohdata ja  miten näitä kohtaamisia tulisi lehtiprosessin avulla generoida.

Ja onnea palkituille lehdille ja lehdentekijöille! Onnea Sato! Onnea Sanoma Magazines! Onnea Kynämies! Onnea Helsingin kaupunki! Onnea Ruukki! Onnea Veikkaus! Onnea Keva! Onnea Fondamenta!

Ehkä mekin osallistumme ensi vuonna.

Hyvä yleisesitys ja tilannekatsaus.

AVO-osaprojektissamme on perustettu sisällöllinen kehittämisryhmä, jonka yhteisenä tehtävänä on laittaa alulle laaja-alaisen wikikirjan nimeltä Viisautta wikin tekoon tuottaminen wikeistä Wikikirjastoon.

Kirja halutaan tuottaa nimenomaan sellaiselle alustalle, jossa se jatkossakin voisi elää, toisaalta kirjalle halutaan saada myös mahdollisimman monia kirjoittajia. Sisällölliseen kehittämisryhmään kuuluu jäseniä niin yliopisto-, koulu-, kirjasto- kuin yritysmaailmastakin. Kaikki ovat tulleet ryhmään vapaaehtoispohjalta – palkkaa emme osallistumisesta maksa. Mutta ryhmän jäsenet ovat kuitenkin ilmeisesti nähneet tämänkaltaisen materiaalin tuottamisprosessin sekä itse tuotteena syntyvän materiaalin tarpeellisena, koska ovat mukaan lähteneet, mikä on ollut ilahduttavaa.

Sisällöllinen kehittämisryhmä on kokoontunut lokakuun 2009 lopulla yhden päivän mittaiseen työskentelysessioon. Session aikana keskusteltiin erilaisten kohderyhmien ja käyttäjätahojen wikien käytöstä ja tarpeista wikimateriaalin suhteen, jotta ne voidaan ottaa huomioon materiaalissa. Myös materiaalin runkoa alettiin hahmotella. Kehittämisryhmä tuottaa wikikirjan pohja-aineistot loppuvuoden 09 ja vuoden 2010 ensimmäisten kuukausien aikana, sen jälkeen panostetaan erityisesti materiaalin levittämiseen laajemmalle. Tosin kirjaa ei ole tarkoitus, Wikikirjaston ja wikituotannon hengen mukaisestikaan, tuottaa salassa edes alkuvaiheessa, vaan kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan tuotantoprosessiin alusta alkaen. Kirjan kirjoittamisesta on tiedotettu mm. Sometuun perustetussa AVO Wikit ja blogit -ryhmässä, jonka kautta ryhmä viestii toiminnastaan laajemmalle. Jatkossa toivomuksena on myös, että kirjasta löytyisi sisältöä siten, että erilaiset kohderyhmät voisivat hyödyntää sitä erilaisiin käyttötarpeisiinsa.

Uudenlaisten toimintamallien omaksuminen lienee niitä suurimpia sosiaalisen median käytön aloittamisen haasteita. Esimerkiksi wikien kohdalla kynnys kirjoittaa ja julkaista voi olla ensimmäinen, joka täytyy ylittää. Sen jälkeen on uskaltauduttava muokkaamaan muidenkin tuottamia tekstejä ja hyväksyttävä se, että muutkin saattavat muokata omia tekstejä. Wikeissä ei ole yhtä kirjoittajaa – toisaalta se juuri onkin niiden rikkaus.

Myös keskeneräisyyden hyväksyminen on asia, joka ei välttämättä ole ihan helppo juttu. Kun itse lisäsimme kirjan pohjaa Wikikirjastoon, mietimme kovasti, kuinka valmiiksi lisäämme kirjan rakenteen kehittämisryhmän ajatusten pohjalta. Tämän pohtiminen liittyi osin myös Wikikirjaston toimintamalliin – koska wikikirjastossa vain ylläpitäjä voi poistaa sivuja, näimme parhaaksi lisätä ensi alkuun sivuja vain harkiten – niiden lisääminen kun onnistuu keneltä tahansa. Toisaalta mietimme asiaa myös nimenomaa keskeneräinen-valmis -näkökulmasta. Luultavasti kirjoittaminen voisi olla helpompaa, jos rakenne olisi mahdollisimman valmiina. Mutta tällöin olisimme itse tehneet myös rajaukset rakenteen suhteen paljon valmiimmiksi, mikä saattaisi lukkiuttaa niitä – luultavasti rakennetta ei niin hanakasti lähdetä muokkaamaan? Tämä on vain oletus. Toisaalta wikituotannossa on myös se etu, että keskeneräisyyden hyväksyminen toimii myös ajansäästömielessä – kaikkea ei tarvitse yhden henkilön tehdä valmiiksi.

Vertaistuottaminen itsessään on kiinnostava ilmiö. Odotukset ryhmän tuottaman materiaalin suhteen ovat tietysti korkealla, käytännössä nähtäväksi jää, miten tällainen yhteiseksi hyväksi tuottaminen tulee onnistumaan. Muiden työkiireiden ohessa tästä varmaankin tingitään ajankäytön osalta ensimmäisten joukossa. Koetamme kuitenkin kannustaa ryhmän jäseniä (ja muitakin) tuottamaan edes vähän, alkua, josta muut voivat jatkaa eteenpäin. Kannustuksella on varmasti suuri merkitys. Varmaan myös sillä, miten materiaalia ylipäänsä lähtee syntymään, ja minkä tasoista, minkälaista siitä syntyy. Mikäli tuotanto lähtee hyvin liikkeelle, varmasti positiivinen malli synnyttää halua osallistua itsekin tuottamaan. Mikäli syntyvä materiaali vaikuttaa laadukkaalta ja käyttökelpoiselta, sekin lisää varmasti intoa osallistua tuottamiseen, kun nähdään että tuottamiseen käytetty aika tuottaa hyvää tulosta.

Tervetuloa kaikille aiheesta kiinnostuneille mukaan tuottamaan aineistoa yhteiseen käyttöön!

“

Torstaina 19.11. astun lavalle Procomin lehtipäivässä.

Aiheeni on “Älä tee vain lehtiä, tee sosiaalista markkinointia”. Tämä on jälleen kerran mielenkiintoinen ja hauska aihe. Osittain siksi, että päätin aiheen jo puoli vuotta sitten. Ja kuten kaikki tietävät, netti ja varsinkin sosiaalinen media muuttuu puolessa vuodessa melkoisesti.

Aion sivuta sosiaalisen median filosofiaa ja välineitä, mutta pureutua erityisesti näiden väliin jäävään aiheeseen: Sosiaalisen median mekaniikkaan. Tässä yksi esimerkkislaidi:

Tästä tulee kivaa!

Ylioppilaslehdessä vol 96 no 15:sta (13.11.2009) on kaikenlaisen muun hauskan lisäksi pieni juttu kirjasta, jota olen odotellut. Se on sivulla 24 ja siinä Antti Järvi kirjoittaa kirjasta Petri Saarikoski, Jaakko Suominen, Riikka Turtiainen, Sari Östman-Funetista Facebookiin-Internetin kulttuurihistoria (Gaudeamus, 2009, ISBN 978-952-495-123-4). Tämä pitää lukea!

Sisältää seuraavat artikkelit:

Aller on Pohjoismaiden suurin aikakauslehtikustantaja ja 7 päivää on Pohjoismaiden suurin viikkolehti. Silti bisneksemme ei ole lehtien myyminen. Emme myy tuotteita vaan palveluita. Emme myy lukijoille lehteä, vaan tarjoamme ihmisten elämään lisää arvoa, yhdessä lukijoiden kanssa.

Tärkeintä on ymmärtää asiakkaan käyttäytyminen ja tarpeet.  Kun pystymme tarjoamaan jotain arvokasta ihmisten elämään, menestymme. Tämä ei ole mahdollista, jollemme kuuntele asiakkaitamme. Normaalit markkinatutkimukset eivät enää riitä, vaan yrityksen tulee olla oikeasti aktiivinen kuuntelija ja keskustelija. Vuorovaikutus tuleekin olemaan yhtä tärkeä osa tarjontaamme kuin lehtemme ja palvelumme. Annamme yrityksemme resurssit asiakkaidemme haltuun, jotta heidän elämänsä olisi entistä rikkaampi.

Sosiaalinen media on mullistanut maailmaa ja se mullistaa myös yritysten käyttäytymistä. Sosiaalisessa mediassa ei pädekään enää samat pelisäännöt kuin toimistolla. Jos sosiaalinen media nähdään uhkana, se on sama kuin kääntäisi asiakkailleen selkänsä.  Sen takia yritysten tulee mennä sinne missä asiakkaat ovat, sitoutua kestävään vuorovaikutussuhteeseen ja luoda yhdessä uutta.

Wiki: Co-creation
Google Books: The service-dominant logic of marketing: dialog, debate, and directions
Hanken: Grönroos (Marketing of services)

Pidin tänään sosiaalisen median koulutuksen Oulun yliopiston kv-markkinointitiimille ja viestintäpalveluille. Aiheena oli mm. sosiaalisen median käyttöönotto sekä strategian ja ohjeistuksen laatiminen (slidestä 21 alkaen).

Esityksen alussa käsittelin esteitä, jotka organisaation on ylitettävä ennen sosiaalisen median käyttöönottoa. Tällaisia ovat mm. erilaisten pelkojen voittaminen, avoimeen keskusteluun uskaltautuminen ja pelisääntöjen tunteminen. Mukana on esittelyt YLE:n, Nokian ja Rovaniemi Design Weekin strategioista/ohjeistuksista sekä linkkejä muihinkin. Lopussa käsitellään erilaisia tapoja, miten voidaan mitata sosiaalisen median tuloksia sekä seurata yrityksen mainetta verkossa.

Avaa esitys SlideSharessa

Sopivasti tätä esitystä valmistellessa sosiaalisen median strategiat ovat olleet paljon esillä netissä. Tässä muutamia käyttämiäni lähteitä:

• YLE:n Sosiaalisen median strategia -webinaari, videotallenne ja Qaiku-keskustelu (sisältää myös videon ajankohdat)
• Pirkka Aunolan slideshare-esitys YLE:n strategiasta
• Hill & Knowltonin tutkimus sosiaalisen median ohjeistuksista työpaikoilla
• Daily Diegon blogikirjoitus sosiaalisen median ohjeistuksen tekemisestä
• Rautasillan Eero Leppäsen blogikirjoitus Rovaniemi Design Weekin strategiasta
• Keskustelu organisaatioiden sosiaalisen median ohjeistuksista Sometussa
• Vanhempi Jaiku-keskustelu sosiaalisen median ohjeistuksista

Tässä vielä toinen (ajallisesti ensimmäinen) tämänpäiväisen koulutuksen esitys, joka käsittelee sosiaalisen median perusteita, palveluita, käyttäjiä ja sosiaalisia verkostoja:

Avaa esitys SlideSharessa

Kovin kauaa ei enää mene siihen, kun facebookissa on miljoona suomalaista käyttäjää, eli joka viides kun lasketaan vauvoista vaareihin. Itse jäin tähän loukkuun maaliskuussa 2008 ja siitä asti se on ollut osana päivittäistä elämääni. En ole ainoa. En ole mediatutkijana kummoinen eikä minulla ole aiheesta mitään haikaransulkia hatussani oppiarvon merkkinä, vaan ennemminkin terveen järjen läpi suodatetut kokemukset ovat ainoa opettajani, enkä siten voi sanoa mitään mielipidettäni kummempaa mokomasta keksinnöstä. Kuitenkin facebook on omalla tavallaan muuttanut hiukan tapaa, millä ihmiset kommunikoivat ja se on suosionsa takia mullistanut maailmaa.

Vaikka hiukan dramaattisia sanankäänteitä käytänkin, niin suurestikaan liioittelematta se on osa miljoonien ihmisten elämää. Sosiaalisen yhteisöpalvelun ja nimenomaan facebookin olemusta ovat minua viisaammat analysoineet syvästikin, mutta suuremmitta ponnisteluitta tyhminkin tajuaa minkälaista murrosta se on nettiaikaan tuomassa. Oikeastaan facebook on hirveän yksinkertainen: sinne laitetaan omia kuvia, kerrotaan mitä tehdään, verkostoidutaan uusien ihmisten kanssa tai löydetään jo unohdettuja, tehdään viihdyttäviä kyselyitä ja helposti voidaan kommentoida toisten ihmisten tekemisiä. Itseasiassa se mahdollistaa tehokkaasti sen, että toisia ihmisiä ei tarvitse nähdä tai heidän kanssaan ei tarvitse puhua, jotta oltasiin selvillä mitä kenellekin kuuluu. Facebook vapauttaa meidät lähikontakteista ihmisten kanssa

Kun ihminen aamulla kirjautuu facebookkiin kahvikupponen kädessä, hän kirjoittaa tilapäivitykseensä “juo kahvia”, jolloin kaikki ystävät näkevät heti että “Mikko Kokko juo kahvia”. Näin välittömästi tärkeä tieto välittyy ystäväpiiriin ja pian onkin joku ystävistä kommentoimassa tilapäivitystä tyyliin “mun tekis kans mieli”, tai “join itse just”. Samalla kun kommentoidaan, tavataan “tykätä” asiasta, eli painetaan “tykkää” nappulaa, jolloin Mikko tietää heti että Reima tykkää siitä kun Mikko juo kahvia. Jotkut ihmiset vaativat facebookkiin “en tykkää” nappulaa, mutta vielä semmoista ei ole tulossa.

Kun tilapäivitys on laitettu, sitä on kommentoitu ja siitä on tykätty, sekä vastavuoroisesti on itse kommentoinut ja tykännyt muiden päivityksistä, onkin aika tehdä joku facebookin lukuisista testeistä. Saat eteesi 5-15 kysymystä ja pian saatkin tietää milloin kuolet, mikä on henkivärisi tai mikä muinainen kreikkalainen jumala olet. Julkistat tiedon jota ystävät käyvät taas kilvan kommentoimassa tai tykkäämässä. Pian ystävät tekevät testin kanssa, sillä testiä pitää levittää mahdollisimman monelle ystävälle.

Mikäli testejä ei jaksa tehdä, on mahdollista tehdä “muistiinpano” jossa vaikkapa paljastat 25 salaisinta asiaa kaikille ystävillesi ja merkitset myös 10 ystävääsi tekemään saman testin. Pian jokainen tietääkin että pukeudet vapaa-ajallasi stringeihin ja sinulla on käsirautoja yöpöytäsi laatikossa. Erityisen tärkeää on käydä lukemassa mitä kaikkia salaisuuksia kavereillasi on.

Pelit ovat saatanallisin keksintö facebookissa. On mafiawarsia jossa teet päivittäin energian verran rikoksia ja haalit kavereitasi rikostovereiksi. Mitään järkeä pelissä ei ole, mutta varmaan juuri siksi se on addiktoiva ja sitä paremmin siinä pärjää, mitä enempi saa kavereita mukaan. Farmville on suurta suosiota herättänyt peli, jossa hoidat maatilaa suurella sydämellä. Palkintona saat leikkirahaa pelissä, sekä ystäviesi näkyviin saavutuksia tyyliin “Great farmer Mikko” joilla voi sitten herättää tarpeellista kunnioitusta.

Facebook on onnenomiaan saattamaan ihmisiä treffeille. Sieltä nimittäin heti tietää kuka ystävistäsi on sinkku ja näet mikäli heidän parisuhdestatus on muuttunut. Näin ollen voi heti iskeä tykkäämään ystäväsi kaikkia tekemisiä ja kommentoimaan kaikenlaista pikkunäppärää. Näin ihmiset lähentyy toisiaan ja pian onkin jonkin sortin vipinää ja parhaimmassa tapauksessa muut kaverit näkevät facebookissa että herra X ja neiti Y ovatkin “vaikeaselkoisessa parisuhteessa” tai ihan reilusti “parisuhteessa”.

Melkein unohtui mainita, että facebookissa näkee ketkä kavereistasi on “online” ja voit välittömästi alkaa pikaviestimään elikkä tsättäämään näiden kanssa. Mikään ei ole mukavampaa kuin se kaveri 24 vuoden takaa kysymässä tsätissä että “mitä kuuluu”, samalla kun vetelet aamukahvia.

Erityisen kivaa on haalia paljon kavereita. Facebook jopa suosittelee sinulle kavereita tarjoten ihmisen naamaa ja tietoa, että 7 kaveria on tän tyypin kaveri, mikset sinäkin. Ei muutakuin kaveripyyntöä menemään. Myös on tärkeää haalia kaikki kouluaikaiset luokkatoverit kavereiksi, jotta voit ihmetellä miten näinkin kauan on saattanut mennä niistä ajoista kun yhdessä varastettiin purkkaa tai istuttiin jälki-istunnossa.

Kaikenkaikkiaan, en voi kuvitella miten voisin elää ilman tätä fantastista keksintöä. Semminkin kun se puhuttelee minua hirmuisen henkilökohtaisesti mainoksin, kuten “Mikko, oletko 32 vuotias?”. No olenhan minä ja kiljuen klikkaan mainosta ihmetellen että mistä tyhmä tietokone sen voi tietää.

Ainiin, minun facebook-linkkini on www.facebook.com/mikkokokko …saat kaikin mokomin pyytää minua ystäväksesi

Tein DevelOPE-hanketta varten tällaisen esityksen, joka käsittelee mm. netikettiä, verkkoidentiteettiä ja tietoturvaa (aiheesta lisää täällä):

Avaa esitys SlideSharessa