12-vuotias vantaalainen Alex Marttunenon voittanut pääpalkinnon See The Bigger Picture -valokuvakilpailussa. Marttusen kuvassa erakkorapu on ottanut kodikseen ja kuorekseen rikkinäisen pullonkaulan, kerrotaan uutisissa.  Lue uutisista lisää.

Useita kymmeniä suomalaisia on otettu kiinni kuluvana vuonna, koska he olivat yrittäneet lunastaa pankista rahaa väärennetyillä matkasekeillä. Poliisi selvitti, että ainakin yli 30 ihmistä oli langennut nigerialaishuijauksiin, kerrotaan uutisissa.  Yhteydenotot tapahtuivat tässä pikaviestimillä ja nettiyhteisöissä. Lue uutisista lisää.

Nikon tekemän tutkimuksen mukaan 56% suomalaisista jakaa kuviaan verkossa, kerrotaan uutisissa. Eurooppalaisista yleensä määrä on n. 50%.  Kannattaa muistaa, että kuvia saattaa katsoa esimies, ystävät ja sukulaiset – usein täysin ventovieraat ihmiset.  Tästä syystä on tärkeä muistaa kaksi asiaa: Mieti, mitä kuvallasi haluat kertoa / mitä kuvasi kertoo muille ja toiseksi, muista tehdä kuvaasi ennen julkaisua vesileima eli tekijänoikeusmerkintä. Vesileima vähentää kuvan väärinkäyttöä.

Tietoturvayhtiö Pandan toteuttaman selvityksen mukaan 42,8% suomalaisista tietokoneista on saastuneita, todetaan uutisissa.  Maailmalla vastaava luku on n. 59%.  Lue uutisista lisää.

With macarons completely occupying my mind due to my upcoming wedding, I was worried they may overshadow my Finnish baking adventures this month.  So inspired by all the creativity and ideas for my wedding macarons, I wondered if I could somehow combine something Finnish with a macaron.

I think I did.

The Finns are reported to be the largest coffee drinkers in the world.  So I knew coffee had to feature as a prominent flavour.  Cardamom is a very common spice used in Finnish (and Scandinavian) baking.  I love the flavours of both so was more than happy to trial the combination.  And let me just say, I am in macaron heaven.

I used the same Italian Merignue technique I have been using recently.  And I must admit, with about 6 weeks past since my last batch, it is amazing how quickly it all feels so new again.

But it fortunately all came together, and I can present, the “Suomalainen (aka Finnish!) macaron”.

{ Cardamom macarons }

* Ingredients *

100g egg whites
3g egg white powder
130g almond meal
125g icing sugar
Ground cardamom
For the syrup:
150g sugar and 50ml water

* Directions *

Process the almond meal and icing sugar together.  In a mixer, whip half the egg whites to soft peaks.  Meanwhile, in a saucepan bring the water and sugar for the syrup to 117C (or 242F) on a candy thermometer.  Once ready, slowly add the boiling syrup to the egg whites and continue to whip on medium speed until they thick and shiny and are completely cooled (about 10 minutes).  At the final changes of whipping the meringue, add the spice.  Mix the remaining egg whites to the sifted almond mixture and fold into the meringue in four parts.

Pipe macarons on lined baking sheets. Sprinkle with extra ground cardamom.  Double up your baking sheets if you do not have professional grade quality.  Let your macarons sit at room temperature for 5-10 minutes. Bake at 180C for 10-12 minutes.  Fill with ganache or filling of your choice.  Refrigerate to set.

{ Mocha Mousse } recipe adapted from Martha Stewart

* Ingredients *

6 oz / 180g dark chocolate
2 tablespoons espresso coffee powder
4 egg yolks
1/4 cup Sugar
1 1/2 cup heavy cream

* Directions *

Beat the cream until soft peaks form.  Set aside.  In the top of a double boiler, set over barely simmering water, melt the chocolates with the coffee.  In a bowl with an electric mixer, beat the egg yolks until the mixture is thick and pale.  Heat the sugar with 1 tablespoon of water over a low heat until the sugar reaches 238F or 115C.  Slowly pour onto the egg yolks.  Then add in the chocolate mixture until just combined. Fold in the whipped cream, gently but thoroughly.

:: Update ::

A big thank you to Marija of Palachinka for hosting the June 2009 Edition of DMBLGiT (Does My Blog Look Good in This?) event. Thank you also to the other judges this month for their time.

My cardamom and coffee macarons were awarded Overall 2nd Place.

There were many outstanding images in the running this month, and I am excited to have won this award.  Thank you!  (Make sure to check out all the other winners and entries.)

Itse olen vasta vanhemmalla iällä lämmennyt euroviisuille siinä määrin, että pyrin niitä seuraamaan. Pienestä pojasta asti olen niitä toki joutunut sivusilmin seuraamaan muun perheen mukana, mutta niillä ei itselleni ole ollut mitään viihdearvoa. Eilen tiistaina oli ensimmäinen semifinaali ja maamme lauluesitys on jälleen kerran finaalissa, mitä voidaan historian valossa pitää jälleen oivana saavutuksena.

Koska olen tietyssä mielessä “isänmaallinen ihminen” ja inhoan suomalaisille tyypillistä oman itsensä ja tekemisen vähättelyä, en lainkaan käy arvostelemaan Waldon viisuesitystä tai laulua. Enkä soisi sitä muidenkaan suomalaisten tekevän, sillä mielestäni meidän pitäisi kansana ja suomalaisina enemmän olla ylpeiltä itsestämme ja omasta tai naapureidemme tekemisestä. Vaikka toki tähän nyt joku voisi viisastella ja kyseenalaistaa suomalaisuuden ja isänmaallisuuden, niin uskon kuitenkin että jokainen lukija älyllisellä tasolla saa kiinni siitä mitä tarkoitan. Euroviisujen paras puoli on se, että juurikin muut kuin suomalaiset äänestivät Waldon finaaliin joten ainakin ulkomailla esityksestä pidettiin. Minusta on hienoa kun suomalainen noteerataan maailmalla.

Paitsi että maamme esitys pääsi finaaliin, niin allekirjoittaneehen vetosi hyvin paljon Portugalin pirteä ja hyväntuulinen laulu, sekä aivan rakastettavan ihana esittäjä. Tyttö oli kaunis ja aito, sekä kappale oli viisumassasta poikkeava. Hienoa kertakaikkiaan.

Mutta ehdoton ykkönen mielestäni oli Bosnia&Herzigovinan esitys, joka oli kaikin puolin hyvä. Puvustus, rummut, maneerit, laulu ja sävel natsasivat täydellisesti. Ja jälleen kerran kaikkea muuta kuin tyypillistä viisuhöttöä. Toki minua enemmän euroviisuista tietävät varmaan lokeroivat sen tyypilliseksi jugoballadiksi… ja joo, olihan siinä sellaista slaavilaista melankoliaa

Jos jotain negatiivista ensimmäisestä semifinaalista hakemalla hakee, niin kunnollista huumorivaihtoehtoa ei oikein ehkäpä Bulgarian esitystä lukuunottamatta ollut. Toinen mikä pääsi lähelle oli se pieni viiksikäs Tsekin supersankari, jota voisi luonnehtia kevyeksi Gogol Bordelloksi. Mutta kaukana ollaan sellaisista helmistä kuten Baila El Chiki Chiki vuodelta 2008, tai ylittämätön Verka Serducha vuodelta 2007.

Myös sirkushuveja, hymyä, tanssia ja naurua mahtuu tähän synkkään maailmaan. Sitä varten suosittelen euroviisujen katsomista ihan jokaiselle

-Mikko

Finnish people are crazy about beer. We can call it “Finnish national drink officially”. Especially after the celebration days you will see lots of empty beer bottles on the streets. You will think that ahh trash collector trucks wouldn’t work those days. Man listen they work maybe harder than before. The main problem is they are cleaning the streets until the celebration days end, however, there is twice more mess . My advice to goverment. Clean those beer drinkers instead of beer bottles . It would keep streets cleaner. Maybe the most sad thing is seeing broken beer bottle pieces around kids’ playgrounds. Kids might get hurted with those pieces. You can clean those parks. That’s ok you can find a solution about it. How about those drunk people who sleep in that park. Aren’t those people more dangerous than broken beer bottle pieces? Can you imagine drunk people collector trucks in Finland. I bet country will be empty. Hey brother excuse me: Where are all those people ? Well, man They have been taken to drunk people camps. They show in big screens videos about Why would you suppose to hate beer videos ? People who don’t drink beer will feel themselves like the way Will Smith felt on I am legend movie. I think I know why Finnish people are the most coffee drinkers in the world. After drinking so many beers There is only one way to feel awake again. hahaha

To 19.3.2009 
Elokuvissa
.. ja kiinalainen. Tästä syntyivät ainekset, kun meille annettiin elokuvahistorian luennoilla tehtäväksi mennä katsomaan tiettyjä elokuvia. Elokuvia esitetään joka maanantai aina luentojen päätteeksi, mutta maanantaipäivät eivät riitä, mikäli aikoo suorittaa 9 opintopistettä ja katsoa kaikki siihen tarvittavat 10 elokuvaa.

Il professore kertoi, että kaupungin eri elokuvateattereissa esitetään yliopiston, dosenttien, Padovan kunnan tiedotuskeskuksen ja elokuvakeskuksen yhteistyönä erikoisia elokuvia. Näistä joitakin me käymme katsomassa. Elokuvalippu ei maksa kuin kolme euroa, joten tämä ei liene kohtuuton vaatimus. Elokuvan katsomisen jälkeen teemme jokaisesta elokuvasta analyysin.  Niiden pohjana ovat luennot ja siellä esitetyt historialliset asiat aiheesta. Analyyseja ei – luultavasti – palauteta, mutta niitä käytetään hyödyksi, kun kesäkuussa suoritamme tentin tästä aiheesta.

Tämän viikon maanantaina esitettiin Multisala Pio X -cinemassa elokuva Fanny ja Aleksander. Elokuvan ruotsalainen ohjaaja Ingmar Bergman on kohtalaisen tuttu myös suomalaisille katsojille. Alkamisajaksi ilmoitettiin klo 21 ja luulin päättymisajan oleva klo 22.30. Teatteri on kaupungin toisella laidalla ja koska oli myöhäinen ilta-aika, niin kyselin kiinalaiselta kämppikseltä, josko hän haluaisi lähteä mukaani. Yksin on kohtalaisen vaarallista kuljeksia edes polkupyörällä öiseen aikaan. Sara tunnisti heti ohjaaja Bergmanin ja lupasi lähteä mukaani. Onneksi lähti, sillä elokuva loppui vasta klo 00.45.

Elokuvateatteri oli pikkuruisen kadun varrella ja sen löytämiseen meni  hyvä tovi jo kaksi vuotta täällä asuneelta Saraltakin. Kartat olivat, tottakai, mukana – niistä en luovu. Laitoimme jopa muovit kartan päälle, että niitä voi kuljettaa taskussa, satoi tai paistoi.

Oikea katu löytyi kartan avulla. En aluksi edes tajunnut, että elokuvateatteri on ihan edessäni, niin pieni kolonen kulkemista vaarten sementtiseinässä oli. Lipputoimisto oli kadun varrella, omassa erillisessä talossaan. Itse elokuvateatteri oli kuitenkin yllättäen sisältä valtava. Hulppea, suuri, kaksikerroksinen, korkea, täynnä punaista samettia ja kokolattiamattoja, valtavan suuret pehmustetut ja korkeat istuimet, tummaa puuta, mustaa väriä. Upea!

Elokuvan muistan joskus nähneeni – ainakin jotain osia siitä – mutten muistanut juonta, tapahtumien kulkua tai miten se päättyisi. Tottakai se oli dupattu - kuultu kieli oli italia. Tapahtumat alkavat joulusta ja ruotsalaiseen joulunviettoon kuuluva yhdessä laulaminen Morsgrisar är vi allihopa oli ainoa kohta, jossa kuului tuttu ruotsinkieli.

Tuntui aivan omituiselta istua italialaisessa kerrassaan kauniissa elokuvateatterissa, katsomassa pohjoismaista elokuvaa, ruotsalaista -melkein kuin kotimaasta. Elokuvaa, jota esitettiin oudolla kielellä,  italiaksi. Kieli tuntui aluksi aivan väärässä paikassa olevalta, irtonaiselta, elokuvaan kuulumattomalta. Vähitellen siihen tottui. Katsomisen omituisuutta lisäsi vielä se, että ruotsalaista joulua, juhlaa, arkea, hautajaisia ja papillista kovaa ja ankaraa elämää istui vieressäni katsomassa kiinalainen, maailman toiselta laidalta.

Elokuvan päättymisen jälkeen kysyin Saralta mielipidettä nähdystä. Kaikkea muuta odotin, mutten sitä: hän ei ymmärtänyt elokuvaa. Yritin kysyä, mikä osuus jäi tajuamatta – olisin voinut selittää - mutta sain vastaukseksi vain sanan troppo, liikaa, liian paljon. En tiedä, oliko ajanjakso tuntematon, olivatko ruotsalaisen yhteiskunnan tavat oudot, olivatko tapahtumat kummalliset vai jäikö kielen ymmärtämöttömyyden vuoksi elokuvasta tärkeitä asioita pois.

Niinpä olin hyvilläni, kun itse ymmärsin elokuvan. Vaikka kaikkia sanoja en kyennyt tulkkaamaan, niin juonen kulun - tapahtumat ja seuraukset - tajusin ja kykenen tekemään filmistä analyysin. Mietin, että olenko oppinut kieltä paremmin, osaanko jotain enemmän kuin tänne tullessani. Sara on kuitenkin sentään ollut täällä jo kaksi vuotta. Kieli puhuttuna pitäisi olla kohtalailla hallussa.

Rautakaupassa
Keskiviikkona menin käymään rautakaupassa. Etsin kattoterassin kukkasaaviin siemeniä istutettavaksi. Menin tarkistamaan info-pisteen tätiltä, että onkohan se nyt ihan varma, että näitä siemeniä voi kylvää jo nyt, maaliskuussa ja ulos, ilman peitettä. Vieressäni odottanut italiaano, ikäiseni mies, laukaisihe info-tätille vuoron olevan tällä italialaisella naisella ja osoitti minua. Kommentoin, etten suinkaan ole italiaano. Mies totesi, että kyllä italiassakin on blondeja. Niinpä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minua luultiin italialaiseksi. Tai ylipäätään joksikin muuksi kuin  saksalaiseksi, ruotsalaiseksi tai venäläiseksi. 

Auchanissa ja lehtimyymälässä
Kukkasiemenreissun jälkeen köpitin Central Giottoon. Auchanissa vanhempi setähenkilö antoi kassalla tietä minulle sanoen, että neiti menee vaan edeltä, kun tämä vähän vanhempi italialainen nainen, vaimoni, nyt hiukan viipyilee. En vastannut, että Euh, olen suomalainen enkä niin kovin neitikään – hymyilin vain auliisti ja otin toisen italialaisuuteni vastaan.

Jatkoin samalla reissulla Giotton lehtimyymälään ostaakseni päivän sanomalehden. En muistanut, mikä oli tarkka nimi, joten kysyin saisinko jonkin padovalaisen il Gazzettinon eli lehden. Samassa silmänräpäyksessä tajusin lausuneeni sanan vain yhdellä z:llä. Vieressä ollut vanhempi mies myhäili ja totesi, että hassua kuulla lausuttavan tuo tuolla murteella, tällä lailla sanoisi padovalainen: gat-tsettiino. Toistin sanan hänen perässään ja tällä kertaa tormistuin ja jatkoin, mutta kun olen suomalainen. Sekä myyjä että herrahenkilö ällistelivät, että MIKÄ! Puhutte hyvää italiaa, miten se on mahdollista, Suomihan on – missä, hirveän kaukana, voi mahdoton, hyvää italiaa, luulin teitä maan kansalaiseksi. Niinpä. Kohta minulla tulee bingoruutu italialaisuutta täyteen.

Kämpällä lueskelin lehteä muina naisina Saran kurkkiessa pöydän takaa. Selitin kaikkea, mitä tässä Padovassa nyt on tapahtunut ja mitäpä uutiset kertoilevat tänään. Hirnuin sarjakuville ja tipotin tuolissa teekupin kera kuin italiaano konsanaan. Hmmm.

Olen tässä jonkin aikaa seurannut ns. suvaitsevaiston ja etenkin vihervasemmiston paasausta työvoimapulan vääjäämättömyydestä- Ja etenkin sitä informaatiotulvaa, että sellainen vitsaus pitää hoitaa Suomessa (jossa on ainakin 200 000 erilaista työtöntä ja suuret ikäluokat ovat tilastollinen kupla) maahanmuuttajista koostuvan, kieli- ja ammattitaidottoman, suomalaista kulttuuria ymmärtämättömän, (toistaiseksi)vähään tyytyvän ja etenkin kustannuksiltaan halvan työvoima-armeijan voimin.

Tämä herättää taas uusia kysymyksiä kaltaisessani omassa parastaan ymmärtämättömässä hallintoalamaisessa.

Mitä kaikkia kieliä vanhustenkodissa makaavien Hiljan ja Helmin pitää osata, pystyäkseen kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa? Esimerkiksi kertomaan näille, että

* minulla on jano.
* minulla ei ole jano. Ei en halua yhtään enemmän juomaa (tukehdun siihen).
* minulla on nälkä.
* minulla ei ole nälkä. Ei en halua yhtään enemmän ruokaa (tukehdun siihen)
* vaippani on märkä (voitko vaihtaa)
* haluan huikan konjakkipullostani (sopiiko se uskontoosi/onko joku varastanut sen?)

Tai ihan vain kommunikoinnin ja höpinän vuoksi.

Toinen kysymys kuuluu – miten aioitte hoitaa tämän kielenopetuksen?

Kolmas kysymys kuuluu sitten näin. Osaan – nyt ja tässä – noin kymmentä kieltä, voitteko ystävällisesti kertoa riittävätkö ne tulevaisuuden Suomessa, vai joudunko opettelemaan vielä lisää?

Ottelun loppunumerot olivat hurrikaanilauman hyväksi 0-5 (0-2, 0-1, 0-2).

Ottelun lähtökohdat

Kovin satsauksin tulevaan kauteen valmistautuvat Sport ja JYP kohtasivat Vaasa Cupin iltaottelussa torstaina. Kotijoukkue Sport on aloittanut harjoitusottelunsa hyvin, sillä ennen illan ottelua vaasalaiset olivat voittaneet muun muassa hallitsevan Suomen mestarin Oulun Kärpät sekä Tampereen Ilveksen. Jyväskyläläisten moottori sen sijaan on käynnistynyt hitaasti mutta varmasti. Ensimmäisen Mikkelissä pelatun tappiollisen harjoitusturnauksen jälkeen joukkue on jatkuvasti parantanut peliään ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.

Pelin kulku

Illan ottelussa vaasalaisten selkäranka naksahti jo ajassa 0.50, kun suuren kohun saattelemana jyväskyläläisten riveihin liittynyt Jiri Bicek napautti kiekon vaasalaisten maalivahdin Jaakko Suomalaisen selän taakse.  Syötöt maaliin antoivat ketjukaverit Ossi Louhivaara sekä Juha-Pekka Hytönen.

- Aloitettiin terävästi ja oltiin heti niskan päällä. Kun harjoituspelejä on näin vähän, me ollaan sovittu joukkueen kanssa, että pidetään pelin taso koko ajan korkealla eikä löysäillä, toteaa JYPin joukkueenjohtaja Ari-Pekka Siekkinen.

- Oltiin selkeästi parempia pelinopeudessa ja jalalla paremmin liikkeellä. Ottelun torjunnat olivat meidän hyväksi 49-20. Tämäkin jo kertoo siitä että hallittiin ottelua selvästi. Sportin tilanteet olivat lähinnä ylivoimalla, mutta 5-5 –pelissä meillä ei ollut mitään hätää.

- Tänään koko joukkue pelasi erittäin tiivistä peliä. Riistettiin kiekkoja vastustajan alueelta ja myöskin puolustettiin joukkueena erittäin hyvin, Siekkinen jatkaa.

Mitä parannettavaa?

Vaikka ottelun jälkeen tulostaululla komeilivat jyväskyläläisittäin hyvät loppunumerot 0-5, oli pelissä vielä kuitenkin jotain parannettavaa.

- Viimeistelytaito voisi olla tehokkaampaa, sillä selkeät maalipaikat olivat meidän hyväksi 30-4. Paremmalla viimeistelyllä lukema voisi olla 5-0 –lopputuloksen sijasta 15-0, sanoo Siekkinen.

- Hyvää pelissä oli kuitenkin se, että kolmen-neljän maalin johdossa meidän peli pysyi koko ajan hyvin kasassa eikä lähdetty sinne tänne ”höntyilemään”.

Vaasan turnauksen erikoisuus on se, että riippumatta ottelun lopputuloksesta jokaisen ottelun jälkeen pelataan rangaistuslaukauskilpailu, jonka voittaja saa turnauksen loppupisteisiin yhden lisäpisteen. Ennen torstai-illan ottelua hurrikaaninutut eivät olleet onnistuneet vielä kertaakaan harjoitusotteluiden rangaistuslaukauksissa. Illan rankkarikisassa vaasalaisten sankariksi nousi maalin suulle asettunut kakkosmaalivahti Markus Jämsä, joka torjui kaikki JYPin yritykset.

- Me hävittiin jälleen rankkarikilpailu. Tämän illan jälkeen meidän joukkue on saanut yhdeksän kertaa kokeilla rankkaria eikä meillä ole vieläkään yhtään maalia. Ilmeisesti tätä osa-aluetta pitää vielä harjoitella harjoituksissa lisää. Tänään meidän rankkarimiehet olivat Tuomas Vänttinen, Jarkko Immonen ja Antti Virtanen, Siekkinen toteaa.

Turnaus jatkuu

Huomisillan ottelussa JYPillä on vastassa Ruotsalaisjoukkue Björklöven, joka hävisi torstain ottelussa Porin Ässille lukemin 3-6. Peliä seuranneelle Siekkiselle ottelusta jäi vaisu kuva.

- Ässät voitti Björklövenin melko vaisulla pelillä, eikä me oikein päästy sisälle ruotsalaisjoukkueen pelisysteemiin. Me jatketaan huomenna kuitenkin omalla aktiivisella pelillä ja kehitetään omaa pelisysteemiä koko ajan, on sitten vastassa Björklöven tai Ässät, Siekkinen päättää.

JYPin kokoonpanot ottelussa:

1. Kenttä

Pihlman – Immonen – Virtanen
Mäntymaa – Koskinen

2. Kenttä

Louhivaara – Hytönen – Bicek
Malmivaara – Välivaara

3. Kenttä

Jääskeläinen – Vänttinen – Virpiö
Lippojoki – Kaijomaa

4. Kenttä

Sipiläinen – Hakkarainen – Riska
Vaarasuo – Saksinen

Maalivahdit:

Wallinheimo (varalla Tuokkola)

Ottelun maalintekijät:

0-1 00:50 Bicek (Louhivaara – Hytönen)

0-2 04:22 Virpiö (Vänttinen)

0-3 35:10 Sipiläinen (Riska) AV

0-4 50:47 Jääskeläinen (Hytönen – Lippojoki)

0-5 55:22 Vaarasuo (Hakkarainen – Riska)

Teksti: Tommi Meronen

Hittade ett klipp om finnar. Ett klipp som handlar om hur finnar är ‘innerst inne’. Ett roligt klipp. Fast ändå inte. För i vissa fall stämmer detta klipp. Men det bästa är på slutet av klippet ( som är ca 7 min långt ) där man diskuterar att finnarna aldrig säger  ‘jag älskar dig’ till varandra, inte ens efter 20 år som gifta eller att vara nygifta. Kolla in här ;

Keitä me olemme ja mitä me haluamme?

Tämän blogin takana on joukko mihinkään organisaatioon sitoutumattomia itsenäisesti toimivia kansallismielisiä aktivisteja. Blogimme päämääränä on informoida suomalaisia massamaahanmuuton, monikulttuurisuuden, yltiökapitalismin, globalisaation ja omaa etuaan ennen kansallista ajattelevien poliitikkojemme tuomista vaaroista suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme, toimien valtavirrasta riippumattomana ja sensuurivapaana kritiikkikanavana näille ilmiöille. Blogin kirjoittajilla ei ole motiivinaan mitään yhtenäistä ideologiaa, eikä blogin tarkoituksena ole toimia minkään tietyn ajatussuuntauksen propagandakanavana, vaan vain yksinkertaisesti ikkunana sellaisille ajatuksille joita eittämättä todella suuri osa suomalaisista tuntee sisimmässään näinä kaoottisina aikoina.

Itsestäänselvyytenä mainittakoon, ettei kukaan kirjoittajista usko minkään rodun tai kansallisuuden olevan toista huonompi tai parempi, emmekä täten ole rasisteja sanan siinä merkityksessä minkä se on saanut nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Uskomme ainoastaan, että jokainen etninen ryhmä on oikeutettu turvattuun ja muista riippumattomaan olemassaoloon niin fyysisen ja biologisen olemassaolonsa kuin myös henkisen ja kulttuurillisen olemassaolonsa osalta.

Tämän olemassaolon turvaamisen me uskomme onnistuvan ainoastaan silloin, kun jokainen kansa saa toteuttaa omaa identiteettiään vapaasti muista riippumatta niiden rajojen sisällä, joiden sisällä kyseinen kansa on kasvanut ja luonut itselleen sen olomuodon joka sitä määrittää ja joka erottaa sen muista kansoista. Todellinen globaali kulttuurien ja kansojen monimuotoisuus voidaan turvata vain ja ainoastaan turvaamalla näiden kansojen olemassaolo itsenäisinä kokonaisuuksina, eikä sulattamalla näitä yhdeksi juurettomaksi uusiokansaksi jonka ainoa tehtävä on toimia monikansallisten yhtiöiden ostovoimana ja globaalin talouden pyörittäjänä, kuten monikulttuurisuus nykymuodossaan väistämättä tulee tekemään. Valtiollinen monikulttuurisuus on todellisuudessa aidon monikulttuurisen maapallon täydellinen vastakohta ja sen pahin vihollinen, ja täten jotain sellaista, jonka syitä ja tavoitteita kukaan aidosti erilaisuutta ja omia juuriaan kunnioittava ihminen ei voi hyväksyä.

Kansanvaltaisuuden nimeen vannovina me uskomme, että kaikkien suurien muutoksien tulee lähteä aina kansasta itsestään, ja tästä syystä tavoitteenamme on herättää mahdollisimman moni sisimmässään jo kanssamme samoihin asioihin uskova maanmiehemme- ja naisemme tekemään työtä yhteisen kotimaamme ja sen rakentaneen kansan hyvinvoinnin ja turvatun tulevaisuuden eteen suomalaiskansallisessa hengessä – ketään kuitenkaan painostamatta tai mihinkään velvoittamatta.

Tämän blogin tarkoituksena onkin toimia sen itsestään selvän syyn ohella myös tieto- ja materiaalilähteenä kaikille niille suomalaisille, jotka kokevat tämän ja blogin muut tekstit omaa ajatusmaailmaansa vastaaviksi ja tahtovat osallistua kamppailuun itsenäisen ja suomalaisen Suomen puolesta. Blogistamme löydätkin tämän takia kirjoittajien maailmankuvaa peilaavien kirjoituksien ohella myös lentolehtisiä ja muuta infomateriaalia itsenäistä tiedonlevitystä varten. Jokainen ihminen on tervetullut levittämään tietoa blogistamme ja jakamaan lentolehtisiämme ja muita materiaalejamme oman halunsa mukaisesti.

Suomen kansan itsenäisyyden, yhteisöllisyyden ja aidon demokratian puolesta!

Kuka hitto on tämä mies jonka sanotaan olevan Ruotsin tunnetuin suomalainen?

Tämä selviää kolmen viikon päästä. Varoitamme kuitenkin nyt jo etukäteen: Mark saattaa aiheuttaa yliherkkyysreaktioita.

Tiedoksi, että me olemme Markista innoissamme.

Kuten Piipero-blogissa ja muuallakin on jo huhuiltu, Helsinki à Saint Sulpice -tapahtumaan etsitään suomalaisia ranskaa puhuvia henkilöitä eri kojuihin ja telttoihin avustaviksi myyjiksi päivän tai muutaman kerrallaan - tai koko kymmenen päivän ajaksi.

Lisätietoja Piipero-blogin postauksessa Etsitään vapaaehtoisia suomalaisen kulttuurin esittelijöiksi tai suoraan laura [piste] serkosalo [ättä] nuorenvoimanliitto [piste] fi !

Blir nästan ironiskt och patetiskt när man läser i Finska Hufvudstadsbladet att Sverigedemokraterna är främlingsfientliga och rasistiska!

 Och hur många utomeuropeiska invandrare har man i Finland då? Vågar påstå att Råslättsområdet i Jönköping har 15% mer invandrare än vad som någonsin Finnarna har tagit innanför sina gränser.

Vilket Finskt parti som helst i deras “riksdag” skulle klassas som Nationalsocialistiskt om dom fanns här i Sverige. Samtidigt skulle SD klassas som mångkulturiser i Finland.

Maalivahti Jaakko Suomalainen, 29, siirtyy loppukaudeksi JYPin liigajoukkueeseen Oulun Kärpistä vahvistamaan JYPin maalivahtirintamaa. Suomalainen on pelannut tällä kaudella Kärpissä 9 ottelua torjuntaprosentilla 90,65 %. Viime kaudella hän voitti oululaisten riveissä SM-kultaa.

Helsingissä syntynyt Jaakko Suomalainen on lähtöisin Jokereista. Liigatasolla hän pelannut Kärppien lisäksi Pelicansissa. Lisäksi Suomalainen on pelannut Jukureissa, KooKoossa, KJT:ssä, Karhu-Kissoissa, Kiekko-Vantassa ja Ahmoissa. Hänet valittiin kaudella 2003 – 2004 Mestiksen parhaaksi maalivahdiksi. Samalla kaudella Suomalainen onnistui KooKoon maalivahtina myös maalinteossa.

JYP-maalivahtien ykkösvastuuta kantavan Pekka Tuokkolan torjuntaprosentti on tällä hetkellä 92,39 %. Tuokkola on pelannut kaksi nollapeliä.

Lähde: www.jypliiga.fi

Tervehdys arvon lukijat!

Tämä artikkeli sisältää seuraavat asiat:

1. Blogin käynnistyminen – kiitokset
2. Suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa – kansantauti!
3. Vinkkejä karismaattiseksi tuleville

Minulle heräs tarve kirjoittaa tälläinen hieman vapaamuotoisempi teksti kaiken tuon asiallisen ja jäsennellyn tekstin jälkeen. Ajattelin kertoa hieman ajatuksia tämän blogin pitämisestä ja antaa pari käytännön vinkkiä niille, jotka ovat kiinnostuneet kehittämään itseään tällä saralla.

Kiitos!

Blogi on mielestäni lähtenyt kehittymään verkkaasti ja olemme ERITTÄIN tyytyväisiä siihen kävijämäärään, mikä tätä blogia päivittäin seuraa (n. 50). Tottakai olemme tavoitteesta paaaljon jäljessä, mutta niin se Roope Ankkaki alotti omaisuuden keräämisen sentistä maailman rikkaimmaksi. Blogia on nimittäin nyt kuukauden aikana lukenut yli 2 000 ihmistä (enemmän kuin millään aiemmin luomallani sivulla). Toinenkin tavoitteen jahtaaminen on alkanut kävijämäärän lisäksi, nimittäin feedburner, johon yhtään vähättelemättä pistin tavoitteeksi 10 000 tilaajaa – enään tarvitaan 9 998 Halun tässä vaiheessa kiittää suurella sydämellä kaikkia niitä, jotka ovat kommentoineet ja vielä positiivisesti! Jouduimme poistamaan yhden kommentin, joka oli negatiivinen, mutta asiaton. Jatkossa vinkkinä heille, jotka aikovat kommentoida negatiivisesti (rakentavasti) niin: perustelkaa teidän kanta ja jättäkää henkilökohtaset haukkumiset pois (automaattinen poisto).

Suomalainen kansantauti

Satuin eilen katsomaan televisiota ja YLE 1 :ltä tuli mielenkiintoinen keskusteluohjelma siitä, miten soda-ajan tapahtumat ovat vaikuttaneet meidän kasvatukseen, yhteiskuntaan ja olemukseen. Tietenkään ei voida sanoa, että tämä asia on yksi ainoa totuus asiasta, mutta mielestäni siinä oli erittäin hyvä sanoma.

Sota vei paljon suomalaisilta miehiltä tunne-elämää pois ja teki näistä miehistä jopa hieman tunteettomia. Ongelmaks muodosti tunteiden esittäminen, sillä se ei sopinut sodassa ruveta itkemään, kun kyseessä oli tosi paikka. Sotimiseen liittyy myös tottakai tietynlainen kurinalaisuus ja nöyryys, mikä näkyy myös suomalaisten miesten perusluonteessa. Tästä muodosti yksi suurimmista kasvatusopeista (uskomuksista, jota ajettiin suomalaisten mieleen): “Suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa”

Suurin ongelma tulee nimenomaan tunne-elämän puuttumisessa ja siinä, ettei suomalaiset miehet osaa ilmaista tunteita, mikä on hyvin tärkeää oman terveyden ja suhteiden kannalta. Ennen kaikkea tunteiden ymmärtäminen / kuunteleminen on tärkeää, kun halutaan menestyä haluamalla tavalla. Tunteet kertovat, mitkä asiat on sinulle hyviä ja mitkä pahoja.

Kasvatuksessa puolestaan käytetiin voimakkaita keinoja säilyttääkseen isähahmon auktoriteetti: puhumattomuus, piekseminen ja lapsen alistaminen. Tämä ei voi heijastua hyvin myöhemmin aikuisiällä, jolloin tämä lapsi kasvattaa omat lapsensa. Onneksi sukupolvet muuttuu jatkuvasti ja elämän perimmäinen tarkoitus on hyvä, joten asiat pääasiassa menee parempaan. Nykyään ei saa lyödä tai kurittaa lasta jne.

Kasvatuksen lisäksi nykyään on havaittavissa toinen hyvin positiivinen pointti. Se, että tulevat sukupolvet ovat entisiä parempia, fiksumpia ja onnellisimpia tulee kasvatusmallien muuttua, eli miesten tulee muuttua. Miesten tulee osoittaa tunteitaan, elää niiden mukaan ja olla haavoittuvainen elämälle yleensä.

Asioiden sisällä pitäminen patoutuu negatiiviseksi paskapalloksi, joka tuntuu pahalta, vaikka mies ei sitä myönnä. Tähän on tullut tämä positiivinen kehityskuvio mukaan. Miehet ovat alkaneet keskustella toisten miesten kanssa näistä onglemista, sillä se on mahdollisesti se tärkein osa tätä tunneterapiaa selvittääkseen sota-ajan aiheuttamat ruosteet mielen koneistossa.

Minulle tuli välittömästi hieno tunne. Tällä hetkellä on käynnissä siis ihan luonnon kauttaki asettama “terapiavaihde” suomalaisessa yhteiskunnassa. Ehkä tämä blogi on juuri se, mitä suomailaiset miehet oikeasti tarvitsevat tai vähintääki sellainen asia, joka auttaa tulevaisuuden kasvatusta. Aika kunnianhimoisesti sanottu, mutta tälläinen hieno tunne minulle heräsi! Jotenkin tuntu, että jotain tällästä ehkä olemme keitelleet syvällä kehomme uumenissa

Vinkkikorneri

No mutta, joka tapauksessa. Tämä posti tuntuu paisuvan hieman epämääräiseksi asiasta asiaan sopaksi. Kerron kuitenkin alussa lupaamiani vinkkejä niille, jotka haluavat tulla hyväski tässä asiassa!

Kokemus. Kokemus. Kokemus. Karismaattiseksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan. Mikäli haluat tulla hyväksi naisten kanssa, ihmisten kanssa, työelämässä tai missä tahansa niin hyvin yksinkertainen sääntö on: SINUN TULEE HANKKIA KOKEMUSTA! Mikään ei korvaa kokemusta. Ikä tuo mukanaan kokemusta, mutta sinä voit aktiivisesti myös kartoittaa sinun kokemusta. Tämä on ehdottomasti tärkein osa sinun taivalta tämän asian kanssa.

Miten pääsen alkuun? Jokaisella on hyvin erilaiset lähtökohdat siinä, kun toinen on saattanut saada sosiaalisesti hyvän kasvatuksen, mutta toinen on asunut suurimman osan lapsuudesta lastenkodissa jne. Tämä vaihe on heille, jotka eivät ole välttämättä tottuneet tervehtimään tai juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Tämä on ns. vauvan askel tähän asiaan, mutta yhtään vähättelemättä, vaikka miten helpolta tämä kuulostaa – se ei ole sitä. Suurimmalle osalle tämä tehtävä vaatii paljon uusia ajatusmalleja ja itsensä ylittämistä!

Tästä päivästä alkaen, kun kävelet julkisilla paikoilla tai voit myös aloittaa “lenkkeilyn”, siellä missä ihmisiä riittää ja kävelee vastaan. Sinun siis tulee tervehtiä vastaantulevia ihmisiä sanomalla ainoastaan: “Hei”, odottamatta mitään vastausta. Mikäli henkilö vastaa sinun tervehdykseen voit jäädä juttelemaan tai jatkaa matkaa.

Vinkki: Aluksi sinua saattaa helpottaa se, että kuuntelet musiikkia, joten et kuule ympäristöä, etkä sitä vastaako tyypit sinulle. Tämän lisäksi olet hieman turvallisemmassa maailmassa, kun saat turvaa tästä musiikistä. Tämä on itseasiassa yllättävän hauskaa

Itse tein kyseistä harjoitusta Helsingissä asuessani. Kävelin Kalliosta keskustaan ja tulin metrolla takasi. Matkan aikana pyrin morjestaan kaikkia vastaantulevia ja metrossa sitten keskustella ihmisten kanssa. Vaikka pidän itseäni sosiaalisena ja sosiaalisesti hyvin toimeentulevana tyyppinä niin tämä tehtävä tuotti ensimmäisen päivän aikana hankaluuksia ja täydessä metrossa keskustelun aloittaminen oli lähes ylitsepääsemätöntä. Kaikesta selviää, eikä minua kertaakaa piesty, haukuttu tai katottu pahalla – yllätyneenä toki! Kukaa ei pure sinua, rohkeasti vain!

Mukavaa alkavaa joulukuuta kaikille!

P.S. Olemme hyvin kiitollisia, mikäli jaksat kommentoida kirjoitettuja artikkeleita. Kaikki kommentit ovat kultaakin arvokkaampia ja saamme niistä tajuttoman motivaation jatkaa tätä hommaa!