Nyt on aika koota ideoita miten itse kukin voi pienillä teoillaan vähentää omia CO2- päästöjään. Oletko itse muuttanut jotenkin käytöstäsi vähentääksesi CO2-päästöjäsi? Kaikki pienet ja suuremmatkin ideat kannattaa jakaa toisten kanssa ja kokeilla niitä itse.

Avaan itse pelin.

__________

Ihmisen uloshengityksestä tulee hiilidioksidia noin 900 grammaa vuorokaudessa. Vuodessa tuotan siis pelkästään hengittämällä 328,5 kiloa hiilidioksidia. Olenkin siirtymässä käytäntöön, jossa kerään kaiken uloshengittämäni ilman muovipusseihin. Yön ajaksi muovipussi vaihdetaan jätesäkkiin, joka kiinnitetään kasvojen eteen jeesusteipillä. Pussit voi sitten sitoa näppärästi kiinni, eikä maailman pahin myrkky pääse karkuun.

___________

Edellä kuvatussa keinossa ongelmaksi muodostuu tietysti se, että muovipusseja kertyy jo viikossa aikamoinen läjä. Testatessani ideaa havaitsin, että jo viikossa asunto oli täynnä pusseja täynnä uloshengitettyä ilmaa. Mikä neuvoksi?

Kehitin tähänkin käytönnöllisen ja helpon ratkaisun. Hiilidioksidia täynnä olevat pussit pilkotaan kirveellä palasiksi. Itse suosittelen työhön Fiskarsin halkaisukirvestä. Pilkkomisella saadaan hiilidioksidi hajoamaan hiileksi (C) ja dioksidiksi (O2 ). Hiilen voi pussittaa ja myydä huoltoasemaketjujen avulla kesän grillaajien tarpeisiin.

Lisäämällä taas dioksidiin 2/3 vettä, eli H2O:sta jätetään se O pois, saadaan H2O2 :sta, joka tunnetaan paremmin nimellä vetyperoksidi. Sillä on taas lähes rajattomat markkinat mm. kantorakettien polttoaineena ja propyleenioksidin valmistuksessa, jota taas tarvitaan mm. elektronimikroskooppinäytteiden valupohjissa. Näillä jalostusprosesseilla saan itselleni merkittävät sivutulot.

Liiketoimintaa on myös helppo laajentaa keräämällä myös muiden perheenjäsenten päästöt talteen. Lasten koulunkäynnin helpottamiseksi suosittelen informoimaan asiasta etukäteen opettajia. Helsingissä tämä käy helposti Wilma-infojärjestelmän kautta. 

__________

Maailmalla on kohistu paljon koirista ja niiden aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Uudessa Seelannissa julkaistu tutkimus oli myös Pravdan tiedesivuilla 23.10.  ja totuushan on, että suuri koira aiheuttaa merkittävästi enemmän päästöjä kuin katumaasturi. Tarkoitukseni onkin alkaa järjestelmällisesti ampua Pravdan toimittajien koiria. Uskoisin, että kun yhden hurtan viikossa .308:lla lasauttaa pois saastuttamasta, on sen viikon uurastus hiilijalanjäljen pienenemisen eteen tehty ja mieli on auvoinen.

__________

Olen muuttanut myös radikaalisti ruokailutottumuksiani. Aiemmin söin vain saimaannorpan raakaa lihaa, mutta sehän on melkoisen epäeettistä. Vihannesten syöminen on hiilipäästöjen kannalta taas todella tuomittavaa, koska kaikki vihreä sitoo hiilidioksidia.

Olenkin päätynyt syömään pääasiassa lahoavaa puuta. Siinäkin on omat ongelmansa, koska uhanalaisten kovakuoriaisten kuten viitosaatukaisen, haapasyöksykkään, rusopiilopään, niinijäärän ja luihukuoriaisen poimiminen lahoavasta pölkystä on tarkkaa hommaa.

Suosittelen avuksi pinsettejä.

__________

No niin – lisää käytännön ideoita kehiin ja kokeilemaan. Elämäntapojen muuttaminen on helppoa ja samalla saa hyvän mielen.

Viime toukokuussa kokeilin hieman uutta ja Jukan ja Johannan hauskoissa ja tunnelmallisissa häissä kuvasin osan valokuvista elokuvamaiseen tyyliin. Kuvat ovat jälkikäsittelyssä rajattu elokuvista tuttuun 1.85:1 -kuvasuhteeseen. Ihan näin helppoa se ei kuitenkaan ollut, vaan jo kuvatessani ajattelin tätä lähestymistapaa ja sommittelussa pidin silmällä sitä miltä kuvat näyttäisivät uudelleen rajattuina.

Last July I tried something different in Jukka’s and Johanna’s lovely wedding. I photographed the event in a cinematographic style. Of course I had this already in mind when taking the photographs composition wise and so on, but I cropped the photographs in post process to match the 1.85:1 aspect ratio that is commonly used in movies.

Fin.

Ich war heute für 2 Stunden in der Stadt. Mit dem Bus. Mit 10er Rabattfahrkarte. Wäre ich mit dem Auto gefahren und hätte im Parkhaus geparkt, dann hätte es nichtmal die Hälfte gekostet. Benzin inklusive.

Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy vauhdilla. Kokoukseen osallistuvilla mailla on agendallaan hyvin erilaisia ja eritasoisia tavoitteita.

USA tulee kokoukseen tavoitteenaan saada EU:n teollisuuden kilpailukyky murskattua lopullisesti ja sitä kautta vahvistaa omaa talouttaan. Kiina ja Intia taas varmistavat kokouksessa oman tulevan supervalta-asemansa. Venäjä katselee sivusta, koska se on vielä kauan päästökaupasta saatujen valtavien rahavirtojen saaja ja omaa teollisuuttaan Venäjä ei missään tapauksessa tule kokouksessa vahingoittamaan. Venäjä kun ajattelee asiassa myös maansa ja kansalaistensa etuja.

Suomi taas allekirjoittaa minkä tahansa sopimuksen, jolla se pääsee mahdollisimman suureksi maksajaksi ja politiikot saavat virallisen kuuloisen valtakirjan muuttaa Suomi totalitaristiseksi kyttäysvaltioksi. Sopimus tulee olemaan Suomen historian ylivoimaisesti kallein, satoja tai tuhansia kertoja kalliimpi kuin sotakorvaukset. Laskun maksat Sinä, lapsesi ja heidän lapsensa.

Asiaa ehkä suhteuttaa se, että Kiinan hiilidioksidipäästöt kasvavat noin kuukaudessa Suomen koko vuosipäästöjen verran. Suomella on siis kohtuullinen urakka pelastaa maapallo, moni Kirkkonummen koululainen saa jäädä vielä ilman liharuokaa.

Hämmennystä kokouksen alla on herättänyt maailmanhistorian kalleimman sopimuksen perustana olevassa ilmastotieteessä paljastunut skandaali, joka on alustavien tietojen mukaan pahin koko modernin länsimaisen tieteenhistoriassa. Tietomurron avulla East Anglian yliopistosta varastettujen aineistojen tutkinta on vielä kesken, mutta netissä vellovasta tietotulvasta voi poimia tällä hetkellä ainakin seuraavat faktat:

• Phil Jones on Euroopan suurimman ja vaikutusvaltaisimman ilmastontutkimuskeskuksen johtaja ja yleisesti kuvattu viimeisimmän IPCC-raportin merkittävimmäksi tieteelliseksi asiantuntijaksi. Jones on ohjaillut järjestelmällisesti tutkimustuloksia haluamaansa suuntaan.
• Ilmastomallien antamien tulosten perustana olevaa dataa on tuhottu, ettei sitä voitaisi verifioida.
• Dataa on myös systemaattisesti manipuloitu.
• IPCC-prosessin tutkimusten vertaisarviointia ja ilmastotieteen vertaisarvioinnin yleisemmin on ohjattu sopivien tuulosten varmistamiseksi.
• Jonesista on paljastunut myös se, että hän on umpihullu. Hän nimittäin iloitsi avoimesti meileissään IPCC-kritiikkiä esittäneen John L. Dalyn kuolemaan johtaneesta sydänkohtauksesta. (John L. Dalya ei tule sotkea hänen nimikaimaansa, joka golfissa on edustanut  tosimiessarjaa).

Maailman laatulehdissä ja sähköisissä medioissa vellovasta keskustelusta ei Suomen valtamediassa ole näkynyt juuri jälkeäkään. Pravda ja YLE eivät uutisoi varsinaisesta asiasta, eli tutkimustietojen manipuloinnista yhtään mitään, vaan ne viimeistelevät juttusarjojaan Kööpenhaminan kokouksen historiallisuudesta ja omenankuorien lajittelemisen tärkeydestä maapallolle.

Julkisuuteen sen sijaan näyttävästi tullut Suomen hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen on kuitannut kaikki epäilyt turhiksi. Ilmastonmuutos on totta ja se on ihmisen, etenkin suomalaisten aiheuttama. Juuri Sinä olet syyllinen. 

Asia on tietysti pakko uskoa, sen verran kovat näytöt asiantuntija Tynkkysellä ilmastontutkimuksesta on. Asiantuntija Oras on nimittäin suorittanut useita kursseja tiedotuspolitiikassa Tampereen yliopistossa. Vaikka asiantuntija Orakselta puuttuukin korkeakoulutasoinen loppututkinto, on hänellä muita näyttöjä.

Suomen ilmastotieteen raamattu ja sen tieteellinen peruskallio on nimittäin asiantuntija Oraksen kesken jäänyt gradu työnimeltään Lihavat sarjafilmeissä.

Ollos huoleton, asiantuntijas valvell’  on.

Työkaveri tuossa juuri kertoi Vapiano-nimisestä italialaisesta ravintolaketjusta, www.vapiano.com, jossa saapi erikseen aina valita haluamansa pastatyypin ja esim. kastikkeen ruokaansa. Sitten vissiin kokit kokkailee annoksen siinä avokeittiöissä annosta toiveiden mukaan maustaen.

Kuulostaa sen verran hauskalta idealta, että tuonnehan on mentävä. Frankfurtissa näyttää olevan näköjään kolme Vapianoa, joten ei tarvitse kuin valita sopivimmalla paikalla oleva. Maailmanlaajuinen ketju enkä ollut aiemmin kuullutkaan, vaikka taloutemma pastan suurkuluttajiin jossain määrin kuuluu. No, aina oppii uutta.

Suomesta ei jostain syystä tuota löydy. Virosta ja Ruotsista kylläkin. Ravintolayrittäjyydestä kiinnostuneelle olisi tuossa erinomainen liikeidea. Varsinkin kun ihan Franchise-pohjalla konseptia ilmeisesti tarjoavat pyöritettäväksi.

Kuka alkaa ravintoloitsijaksi ja Suomessa pisnestä hoitamaan? Voin lähteä osakkaaksi ja hoitaa toki kaiken IT-puoleen liittyvän.
Oon aina halunnut oman ravintolan

stai dar visai nesenai, Samu Karvonen prisijunge prie Antiz, cia jo welcome to the team video, idomus stilius, techniski triukai, geras editas ir tinkamai parinktas soundtrack’as
MEGAUKITES
daugiau info galite rasti http://www.antizskateboards.com/news.php

Alkaapi loma lähestyä jo aika mukavasti. Neljä työherätystä vielä jäljellä: ke, to, pe ja ma. Maanantaina lähtee tosin jo lento, joten työpäivä jää hyvinkin puolikkaaksi.

Aika nopeasti odotus kuitenkin on sujunut. Ei ole kauaa kun lomaan oli vielä 7 viikkoa. Kuusi viikkoa, melkein puolitoista kuukautta, on sujahtanut ihan huomaamatta. Mukavata. Yleensä kun jotain odottaa, niin aika menee hitaasti. Pitänee nyttenkin pitää itsensä vain kiireisenä asiakkaiden kanssa, niin sujuu viimeisetkin päivät hyvin.

Täällä Frankfurtissa on ens viikonloppuna suomalainen joulubasaari, eli pienet suomalaiset joulumyyjäiset Dornbuschissa. Suomalaisia tuotteita kotiin ostettavaksi ja paikan päällä syötäväksi. Sinne siis.

Viime yona oli melkien vilpoisaa. Ei edes tuuletinta tarvittu ja piti oikein vetaa paksumpi viltti mun silkkipussin paalle missa yleensa nukun.

Pari kuukautta sitten valitin etten saa taalla nukutuksi, valitettavasti asian laita ei ole hirveasti parantunut. Vielakin naapurin rakit pitaa metelia ja samoin se pirun kukko. Nyt on myos sadekauden jalkeinen haakausi ja monet haat ja muut juhlat on naapuristossa ja pitaa meluineen miut hereilla. Moni sanoo etta kokeile korvatulppia. Olen kokillut joka laatua ja valitettavasti ei paljon apua. Ens viikolla menen Phnom Penhiin. Odotan sita kovasti silla siella saan aina nukuttua. Mista lie johtuu. Kaupungissa on huomattavasti hiljaisempaa kuin taalla maalla…

Ens viikolla on meilla myos kiireinen tyoviikko.Meilla on henkilokunnan koulutus ja virkistys viikko. Koko Svay Rienging toimisto tulee ensin Phnom Pehiin ja sitten koko henkilosto mennaan etela-rannikolle Sihanoukvilleen, missa Simonin kanssa kaytii silloin syyskuussa. Ihan kiva menna oppii varmaan tuntemaan ihmisia paremmin tallaisella retkella.

Mina olen myos vastuussa viikon peleista ja lammittely aktiviteeteista ja yhdesta pidemmasata tiimin kehitys aktiviteetista. Sitten seuraavalla viikolla olen vastuussa 3 paivan pituisesta koulutuksesta suurimmalle osalle henkilokuntaa joten siinakin on viela puuha…Eli kiiretta pitaa taalla, mutta ihan kiva niin.

Kuten hyvin tiedämme, on suomalainen perhekäsitys muuttunut. Ei ole kauan aikaa, kun vielä hourailtiin jostain ydinperheestä.

Muistatteko, sellaisesta tunkkaisesta kahden eri sukupuolta olevan aviopuolison ja heidän lapsiensa muodostamasta yksiköstä? Sellaisesta vanhanaikaisesta, kellarikuopalta ja sisäsiittoisilta geeneiltä löyhkäävästä menneen maailman jäänteestä?

Olemme siirtyneet uuteen aikaan ja julistankin aiheeseen liittyvän kilpailun. Tehtävä on kaksiosainen:

• Ratkaista kuinka monta ihmistä voidaan maksimissaan saada Suomeen poistamaan työvoimapulaa perheenyhdistämisen kautta alla kuvatun alkuperheen avulla?
• Ehdottaa mikä nykyisistä Suomessa olemassa olevista rakennuksista olisi käyttökelpoisin tämän uuden perheen asunnoksi?

Kilpailun voittaja palkitaan riittävällä määrällä puolen litran oluttuoppeja Helsingissä sijaitsevassa pubissa.

Alkuperheen koostumus on siis: Oleskeluluvan saanut yksinhuoltaja, yksinhuoltajan kuusi aviomiestä, yksinhuoltajan kuuden aviomiehen aviovaimot, yksinhuoltajan kuuden aviomiehen aviovaimojen yhteensä 42-henkinen lapsikatras (voi olla sekä omia että ottolapsia) sekä kaikkien em. isovanhemmat, heidän aviopuolisonsa ja lapsensa.

Montako henkilöä saat yhteensä tuoduksi Suomeen poistamaan työvoimapulaa yhdistämällä yhden yksinhuoltajan perheen ja mistä Helsingin asuntotoimisto ja Vesa Peipinen heille voisi asunnon ostaa?

(Idea alunperin: Arvopaperi, nimimerkki Viikinki.)

OK…so I’m a bit of a geek in some things…

I’ve been looking at my blog stats and been gobsmacked by how many visitors I’ve had from Finland.

As this handy pie chart (mmm…pie!) shows, over half of my visitors today have been from Finland:

The posts about the Hadley CRU leak are what’s attracting the hits but my Finnish is non-existent and running some long posts through BabelFish isn’t very practical.

Perhaps one of you lovely Finnish people could tell me what’s grabbed your interest about this CRU leak?

Meanwhile, thanks for reading my blog!

(Wow…the Shark has gone international…)

Kuopion kaupungin uimahalleista vastaavan hallipäällikkö Hannu Pöllän mukaan monikulttuurisuus ei voi maksaa kohtuuttomia.

Suihkuverhon kaltaisia varustemuutoksia voimme tehdä, mutta jos erityiskohtelu vaatii rakentamista, silloin menee överiksi.

Samassa kaupungissa toimivan kristillisen järjestön, Setlementti Puijolan maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaava koordinaattori Laura Rajaniemi korostaa, että maahanmuuttajat pitää kotouttaa suomalaisiin tapoihin.

Kaikille ei kannata järjestää omia ryhmiä mutta hienovaraisuuttakin tarvitaan. Maahanmuuttajat ovat tulleet vapaaehtoisesti ja kyllä maassa on opittava elämään myös maan tavalla.

Aivan oikein. Savossa näköjään terve järki on edelleen voimissaan – myös maahanmuuttajien kanssa työtä tekevien viranomaisten ja järjestöjen piirissä.

Sen verran tuohon tosin haluan todeta, että monikultturisuus ei voi olla kuitenkaan tavoiteena väestösltään yli 90 %sesti yksikulttuurisessa kansallisvaltiossa.

Etenkään silloin, kun se on vastoin enemmistön tahtoa. Maassa – edelleen – maan tavalla tai maasta pois.

Lähde: Kuopion kaupunkilehti

Ritva Viljasen johdolla SM on valmistellut pikavauhtia maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävän lain. En käy sen sisältöä tässä läpi, mutta se sisältää kolme kappaletta erilaisia polkuja.

Ritvan työryhmä on vieraillut Kanadassa, tuossa lännen ihmemaassa, jossa kotouttamisen on hoidettu saatujen tietojen mukaan suorastaan esimerkillisesti ja josta mallia on nyt haettu. Vastassa olleet viranomaiset olivat iloisia ja avuliaita. Pdf-muodossa mukaan saatu kalvopakettikin oli positiivista sanomaa täynnä ja pallukat, nuolet sekä prosessikaaviot olivat väritetty eloisasti. Ratkaisun avaimet kaikkein ongelmien ehkäisyyn on siis löydetty.

Johanna Suurpää otti 19.11.2009 Hommafoorumin tentissä asiaan myös kantaa seuraavasti:

Esimerkiksi USA:ssa somalit ja muslimit yleensäkin ovat keskimäärin hyvin integroituneita. Olennaista on se minkälaiset mahdollisuudet mm. työllistymiseen ja muutenkin osallisuuteen yhteiskunta käytännössä tarjoaa.

Koska satunnaisella bloggaajalla ei ole aikaa tehdä laajamittaisempaa sosiologista tutkimusta Pohjois-Amerikassa, täytyy kirjoittajan valitettavasti tukeutua esitettyjen väitteiden todenperäisyyden varmistamiseksi erittäin lyhytmuotoiseen (=yhteensä 10 minuuttia) tiedonhakuun. Tulokset ristiintarkistettiin (tosin täysin ilman mitään tieteellistä tms. validia pohjaa) vielä satunnaisilta keskustelupalstoilta. Lisäksi asiaan on saatu katutason infoa Kanadasta. Pahoittelen lähdepuutteiden vuoksi siksi syvästi, mikäli tulokset ovat täysin harhaanjohtavia.

Sivuhuomiona voi tietysti todeta, että USA:n ja Kanadan pompsahtaminen kotouttamisen mallimaiksi on koomista. Maathan ovat vihervasemmiston maailmankuvassa kaiken pahan alku ja juuri, mutta nyt tässä yhdessä asiassa ne ovatkin yhtä-äkkiä mallimaita. Kyyninen voisi tietysti todeta, että maat sijaitsevat tarpeeksi kaukana. Aikaisemmin esikuvina toimineiden Ruotsin, Hollannin tai Englannin esimerkkejä ei oikein enää niiden irvokkuuden vuoksi voi käyttää – lopputulos kun on aivan liian monen todettavissa omin silmin.

USA:han ja Kanadaan on saapunut noin kymmenen vuoden aikana yhteensä arviolta 200 000 somalia – lähes kaikki pakolais/turvapaikanhakija-statuksella tai vastaavalla. Suurimmat somalikeskittymät Pohjois-Amerikassa sijaitsevat Kanadan Torontossa sekä Twin Cities:ssä (Minneapolis ja St Louis).

Nopeasti haettuna Minneapolisin somalitaustaisista 65 % on työttöminä. Hmmm – vaikuttaa huolestuttavalta. Entä kotouttamisen tulokset, miten ympäröivään yhteiskuntaan ja sen sääntöihin integroituminen onkaan sujunut? Mihin kolme kultaista valoa hohtaneet polut ovat johtaneet?

Alle minuutin kuukkeloinnilla löytää seuraavat uutisotsikot (kaikki kahden viime vuoden ajalta):

• Somali kids need help to avoid gangs, new report says.
• Minneapolis struggles with rise of Somali gangs.
• Are Somali teen gangs a growing issue in Minneapolis?
• Minnesota Neighborhoods Struggle With Rise of Somali Gangs.
• Are Minneapolis Taxi Fares Going To Support Al-Qaeda?
• Toronto struggles with rising gun violence.
• Cops take aim at street gangs.
• Police on the trail of attackers shown in YouTube video. 
• Mayor speaks out against Toronto gun violence.
• Minneapolis focuses on Somali killings.

Kyllä se siitä lähtee.

Sen äärimmäisen pienen todennäköisyyden varalta, ettei uusi suunniteltu kotouttamisen polkuverkosto toimisikaan, suosittelen seuraavaksi ottamaan mallia Zorgon-planeetalta, jossa on saatu hyviä kokemuksia klingoneiden integroimisesta. Zorgon sijaitsee Tukaanin tähdistössä Pienen Magallenin pilven Linnunradasta katsottuna oikeassa reunassa noin kello puoli kolmessa.

Ennen kaikkea suosittelen ja edellytän SM:n Ritva Viljasen työryhmän matkustamista paikan päälle. Planeetta sijaitsee 210 000 valovuoden päässä maasta.

Die Kleinstadt Lohja in Südfinnland, in der ich wohne (links oben am Wasser auf dem Bild),  hat fast 40.000 Einwohner und so ziemlich alles was man braucht.

Der große Supermarkt PRISMA ist der Hauptversammlungspunkt in der Stadt. Man trifft sich eigentlich immer dort, besonders wenn man mit unter 18 noch nicht in Bars und Discos darf.

Aber es gibt auch einige Bekleidungsgeschäfte, Restaurants und Kleinkram.

Ein anderer zentraler Punkt ist die Bibliothek, die praktischer Weise direkt neben der Schule liegt und hier scheinbar auch beliebter ist als in Deutschland. Es gibt sogar einige deutsche Bücher (mehr als ich in dem Jahr lesen könnte!).

Der See (20m von meiner Tür!) ist der größte hier in Länsi-Uusima (Südfinnland) und ich hoffe, dass er im Winter zufriert, damit ich den ganzen Tag lang Schlittschuh fahren kann.

Früher gab es hier eine große aktive Mine, aber heutzutage gibt es dort nur noch Besichtigungen. Ich will auf jedenfall auch noch eine mitmachen, obwohl es dort unten sehr gruselig sein soll.

So das war erst mal alles was mir so einfällt aber wenn Ihr noch was wissen wollt könnt ihr ja schreiben.

Saapahan nyt nähdä, että montako suomalaista siellä ajaa. Formuloissa ensi kaudella siis.

Kimi on nyt näillä näkymin pitämässä välivuotta (jos tekee paluuta sitten lainkaan..), eikä Heikilläkään ole vielä ainakaan julkaistua sopimusta ensi kaudelle. Niso ajelee Mercedeksellä, mutta se onkin vain puolisuomalainen. Tai kai Kimillä on vielä joku jalka jotenkin Mercedeksen oven välissä, mutta saa nyt nähdä.
Jossain haastattelussa Kovalainen tosin tuumasi, että ensi vuonna formuloita ajaa jokatapauksessa, ei vaan ole varma vielä että missä. Saapi nähdä.

Neljä uutta tallia tulee mukaan häntäpäähän pyörimään. Kaikilla on Cosworthin moottorit, joista ei ole aiemminkaan ollut mihinkään. ProDrive koetti tarjota itseään uudeksi talliksi kans ja sillä oli käytännössä moottorisopimus mersun kanssa, mutta FIA ei ottanut sitä mukaan. Ilman perusteita ProDriven mukaan.

Saksalaisia äf-ykkösissä ensi kaudella ajelee Nison lisäksi ainakin Timo Glock (Campos Meta F1) ja Sebastian Vettel (Red Bull). Nich Heidfeld on kait vielä ilman tallipaikkaa.

Mielestäni viime vuosina tallipaikat on jaettu jonkun verran aikaisemmin. Mutta tänä vuonna näin. Joitain sääntöuudistuksia on tulossa ensi kaudelle kans. Olikohan jopa niin, että välitankkaus jää pois. Ja aika-ajoja rukataan taas johonkin suuntaan kans. Perinteisesti.

Kuva: Helsingin vihreät

Helsingin asuntolautakunnan puheenjohtaja Vesa Peipinen (vihr) ehdottaa, että kaupunki ostaa isoja asuntoja vapailta markkinoilta majoittaakseen suuria maahanmuuttajaperheitä.

Etenkin somalialaistaustaiset maahanmuuttajat asuvat pääkaupungissa liian pienissä asunnoissa, kun kaupungilla ei ole tarjota heidän vaatimustensa mukaisia  suuria vuokra-asuntoja.

Peipinen ehdottaa Helsingin vihreiden verkkosivuilla, että kaupungin asuntohankintayhtiö (Oy Helsingin Asuntohankinta Ab) voisi ostaa isoja asuntoja asunto-osakeyhtiötaloista ja vuokrata ne tarpeessa oleville perheille. Peipisen mukaan suunnitelmaa tukee, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa todellisuudessa? Tähän kohtuuttomaan vaatimukseen liittyvällä juttusarjalla on testattu yleisön reaktiota – vaikka kabinetissa on jo tehty  päätös somalien asuttamisesta arvoasuntoihin ja arvokaupunginosiin. Heittäydyn tässä jälleen kerran ennustajaksi ja kerron näkemykseni siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Tällainen päätös tulee lisäämään suoraa rasismia somaleita kohtaan. Naapuriston vastustus tulee myös  kasvamaan – tästä nähtiin esimerkkejä jo Punavuoren ja Kallion vastaanottokeskusten tapauksissa. Tästä arvoasuntojen luovuttamisesta yhteiskunnallisilla tukimuodoilla eläville maahanmuuttajille tulee nousemaanvielä suurempi haloo kuin vastaanottokeskuksen sijoittamisesta Helsingin keskustaan.

Tällaisen eriarvoisuuden kautta tapahtuva katkeruuden ja vihan lisääntyminen normivirtasissa somaleita (ja vihreitä) kohtaan on ilmeisesti vihreiden mielestä OK – tai sitten sieltä puuttuu aidosti ymmärtämiskykyä.

Tätä ei voi ymmärtää mitenkään edes sellaisen sanahirviön kuin positiivinen syrjintä kautta. Tässä tapauksessa ei löydy mitenkään todellisen tasa-arvon luomista, ei vaikka tarkastelisi asiaa miltä kannalta tahansa.  Päin vastoin tämä on syrjintää sen kuvottamimmassa muodossaan.

Tässä nostetaan maahanmuuttajataustaiset (pääsääntöisesti sosiaalisilla tuilla elävät) ihmiset tavallisia alkuperäisasukkaita ylemmälle sosiaaliselle tasolle – verovaroin subventoituna.

Tällainen tietyn maahanmuuttajaryhmän sijoittaminen yhteiskunnan hankkimiin ja kustantamiin  luksusasuntoihin ehkäisee tehokkaasti integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan.Ei kai kukaan todellisuudessa kuvittele, että tällaiset maahanmuuttajataustaiset heimoperheet pystyisivät (suomalaiseen tapaan) itse kustantamaan asumisensa tämänkokoisissa asunnoissa Helsingin keskustassa?

Juuri tämän vuoksi äänekkäät vaatimukset ovat lisääntyneet ja kukkahattusakki juoksee perässä nöyryyttämässä itseään ja omaa kansaansa. samaan aikaan tavalliset helsinkiläiset joutuvat mietimään kuinka moneen lapseen ja kuinka isoon asuntoon (kaukana keskustasta) heillä on varaa.

Kun yhteiskunta hyväksyy paimentolaiskulttuurin kuuluvan heimokäsitteen perhemalliksi, asuttaa heimoperheet kaupungin parhaimmille alueille  ja syytää avokätisesti rahaa lisääntymiseen (lapsilisät ovat progressiivisia lapsimäärän kasvaessa) , on aika vaikea kuvitella, että minkäänlaista muutosta suomalaisen yhteiskunnan arvoihin tai edes vapaaehtoiseen työntekoon, ilmenee edunsaajien joukossa missään muodossa.

Eräs heimoperhemallin tukemista  vastaan puhuva tosiasia on se, että Suomessa ei tarvita vanhuuden vuoksi lukuisaa lapsiparvea. Sen on korvannut eläkejärjestelmä. Samaa järjestelmää Kelan osuudelta kuormittavat ja hyväksikäyttävät lapsilisien ja yhteiskunnallisten etujen kautta myös tällaiset heimopohjaiset maahanmuuttajaperheet.

Tukemalla tällaisia heimoperheitä, yhteiskunta hyväksyy myös moniavioisuuden eli polygamian, mutta vain ja ainoastaan maahanmuuttajaperheiden osalta.

Peipistä ja hänen viiteryhmäänsä ei tunnu kiinnostavan todellinen asuntopoliittinen häpeäpilkkumme – nimittäin alkuperäisväestöä edustavat asunnottomat.

Asunnottomuuden ongelma keskittyy meillä suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Asunnottomien määrä on laman mukana ollut kasvussa. Suomessa on ainakin 10000 alkuperäisväestöä edustavaa vasunnotonta, joista joka toinen elää pääkaupunkiseudulla.

Täältä katsellen tarkastellen Peipisen ja vihreiden ajama asuntopolitiikka on rasistista ja ihmisen asunnon saaminen perustuu etnisyyteen ja ihonväriin – eli se on de facto suomalaisia syrjivää.

Toisaalta epäluuloinen ja nykyistä korruptiokehitystä huolissaan seurannut mieli herää miettimään myös sitä, miksi Peipistä kiinnostaa se, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Onko Peipisellä tai Peipisen lähipiirillä oma lehmä ojassa?

Niin tai näin. Yksi asia näyttää olevan tosi. On näköjään lottovoitto olla maahanmuuttaja Suomessa.

Lähteet:HS, Tilastokeskus

Päivitys 20112009 1612: Myös (ainakin) Octavius kirjoittaa samasta asiasta.

Päivitys 20112009 2056: Myös Jaska Brown kirjoittaa aiheesta.

“Kun meitä haukutaan, niin sitten on hyvä.”

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kehaisee olevansa mielellään haukkujen kohteena. Rupatellessaan median ja poliitikkojen suhteesta Hesarin 120-vuotiskahveilla Virkkunen toistaa usein aiemminkin päätoimittajien suusta kuullun ajatuksen. Sen taustalla on oletus, että poliitikkojen esittämä arvostelu osoittaa median onnistuneen tehtävässään. Vallan vahtikoiran hyökkäys on osunut kohteeseensa, jos perästä kuuluu murinaa. “Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”, Virkkunen lohkaisee mielikuvituksellisesti.

Mediapomoilla ja toimittajilla on usein taipumusta kuitata omaa lehteä tai yleensä viestintävälineitä kohtaan esitetty kritiikki juuri tällaisilla keveillä heitoilla ja fraasinomaisilla one-linereilla. Toinen seikka, johon päätoimittajat mielellään vetoavat silloin, kun valtamediaa käsitellään kriittisesti, on viestintävälineitä kohtaan esitetyn arvostelun tasapuolisuus: kritiikkiä satelee yhtä lailla vasemmistosta kuin oikeistostakin, niin työnantajajärjestöistä kuin ay-liikkeestä. Puolustuksen mielestä tämä todistaa, että media on neutraali, siis puolueeton. Samalla voidaan kätevästi ohittaa itse kritiikin sisältö (, joka ei välttämättä missään vaiheessa nojannutkaan väitteeseen, että kyseinen toimittaja tai viestintäväline olisi jonkun vastapuolen äänenkannattaja).

Mutta vaikka Virkkusen kuluneessa letkautuksessa on kyse kritiikiltä suojautumisesta, se paljastaa myös jotain keskeistä toimittajien itseymmärryksestä. Tämän ajatusrakennelman mukaan toimittajan, toimituksen ja koko oman viestintävälineen todella pitää olla haukkujen kohde, se kuuluu osana toimittajien identiteettiin ja itsearvostukseen. Poliitikkojen ja eturyhmien haukut lisäävät toimitusten tunnetta omasta riippumattomuudesta, siis journalistisesta ammattitaidosta. Toinen puoli yhtälössä on luonnollisesti se, että toimittajien pitää myös itse olla kriittisiä politiikkaa ja vallanpitäjiä kohtaan. Poliitikkoja on käsiteltävä kriittisesti, aloitteisiin on suhtauduttava epäluuloisesti ja heidän vaikuttimiaan on syytä kyseenalaistaa.

Paavo Arhinmäestä aamukahviseuraa saanut Virkkunen tarjoaa jälleen oivan esimerkin. Päätoimittaja arvioi, että toistaiseksi Arhinmäki “on päässyt monia muita kärkipoliitikkoja helpommalla”. Mutta hän varoittaa tuoretta puoluejohtajaa siitä, että “karu arki odottaa tuolla jossain”. Politiikan journalismi on siis Virkkusen mielestä käsitellyt Arhinmäkeä epänormaalin helläkätisesti. Normaali tila poliitikon mediakäsittelyssä on kuitenkin jotain ihan muuta. Pian alkaa Paavollekin tulla lunta tupaan.

Virkkusen ajattelussa median tehtävä on esitettää poliitikko negatiivisesti. Journalistien on pakko olla poliitikkojen vihollisia, he eivät voi suhtautua vallanpitäjiin muuten kuin “kriittisesti”. Tällaisissa oloissa poliitikolta tullut kehu hyvin kirjoitetusta artikkelista on toimittajalle pahinta mahdollista palautetta. Se uhkaa koko toimituksen mainetta. Jotta siis ei heräisi epäilyksiä siitä, että toimittaja on poliitikon vietävissä, koko valtamedia asemoi itsensä politiikkaa vastaan ja poliittisen pelin epäluuloiseksi tarkkailijaksi.

Vallanpitäjien julkinen kontrolli on keskeinen median tehtävä. Mutta on mahdollista, että valtamedia tekee lopulta karhunpalveluksen demokratialle. Pidemmän päälle vallan vahtikoiran roolin ylikorostumisella on kulttuurisia seurauksia, ja jatkaessaan nykylinjalla politiikan journalismi on vaarassa johtaa hyvin yksipuoliseen kuvaan politiikasta.

Vallanpitäjät ovat oman edun ajajia yleisen hyvän kustannuksella. Heidän päätöksensä ovat rahavallan ja erityisintressien ohjailtavissa vastoin äänestäjien etua. He ovat epärehellisiä ajamansa politiikan sisällöstä, ja heidän pääasiallinen motiivinsa on pysyä vallassa.

Kuulostaako kyyniseltä? Juuri näin yhdysvaltalaiset mediatutkijat Joseph N. Cappella ja Kathleen Hall Jamieson kiteyttävät sikäläisessä politiikan journalismissa vallitsevan uutiskehyksen. Tutkijoiden argumentin mukaan tällainen kuva politiikasta on syntynyt siksi, että media on parin viime vuosikymmenen aikana yhä voimakkaammin korostanut politiikan sisällön sijaan tyyliä, imagoa ja esittämistapaa, hakenut skandaaleja ja alleviivannut konflikteja. Lisäksi media on keskittynyt poliitikkojen henkilökohtaisiin motiiveihin ja analysoinut poliittisen pelin strategioita, dynamiikkaa sekä voittajia ja häviäjiä sen sijaan, että olisi käsitellyt itse poliittisia kysymyksiä. Cappellan ja Jamiesonin mukaan tämä kaikki johtaa poliittisen kulttuurin kyynistymiseen.

Politiikassa on kyse konflikteista ja erilaisten arvomaailmojen törmäyksestä. Mutta siinä on kyse myös julkisesta keskustelusta ja erilaisten toimintavaihtoehtojen välisestä rakentavasta debatista. Toimittajilla olisi vallankäytön moraalin ja laillisuuden valvomisen lisäksi mahdollisuus edistää demokraattista julkisuutta ottamalla aktiivisempi rooli politiikan sisällöistä käytävän keskustelun välittäjinä. Ilahduttavasti Hesarista onkin viime päivinä löytynyt juuri tämänsuuntaista yritystä sen nostaessa hallituksen elvytyspolitiikan ja palkkaverotuksen tapetille. Tässä sentään jotain syytä juhlia 120-vuotiasta.

Mutta samaan aikaan olisi ymmärrettävä, että journalistiseen itseymmärrykseen kuuluva vallanpitäjien “kriittinen” tarkkailu uhkaa lisätä kansalaisten passiivisuutta ja kyynistä suhtautumista politiikkaan, se kun usein tekee vallan retorisesti etäiseksi. Valta ymmärretään tällöin kapeasti määräysvallaksi ja sen nähdään olevan jossain tuolla ja joillain muilla — sen sijaan, että sitä aktiivisesti ja refleksiivisesti käytettäisiin itse tai tuotaisiin se kansalaisille, julkisessa sfäärissä käytettäväksi kulttuuriseksi määrittelyvallaksi, kollektiivisen tahdonmuodostuksen välineeksi.