Last Saturday morning I was attending the TOKYO’s Christmas sale. TOKYO, the Student Organization of the University of Art and Design organized a market where art student gathered to sell their own products. It took place in Mediacenter Lume and the main lobby of TaiK, around 40 desks carefully set up and friendly led by the students.

Besides comics, photographs and clothing, there were  lot of products combining recycling and design. What i liked most was Elli Saarinki’s stuff. She gathered to sell her collection of jewellery like bracelets, necklaces and earring made of coloured pencils, really really original.

Location: Finland » Helsinki

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

Antiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui ensimmäistä kertaa viime viikon torstaina. Kokouspaikaksi oli valittu Säätytalo, aloituspuheenvuoron piti opetusministeri Henna Virkkunen ja Hesari julkaisi edaattoreiden yhteiskuvan. Jonkinlaista suuruutta siis odotettiin.

Virkkunen kertoi, miten Aalto-yliopisto loisi innovaatioita, jotka parantaisivat Suomen talouskasvua, ja sitä kautta pelastaisivat paitsi Suomen, myös koko maailman. Innovaatiopropagandisteille tuttua hybristä siis – sitä samaa, mitä valtiosihteeri Raimo Sailas ja Aalto-yo:n isä, entinen rehtorimme Yrjö Sotamaa tapasivat suoltaa.

Pääasiana oli kuitenkin se, että edustajisto päättäisi omista säännöistään. Taikkilaisille tärkein asia ja kynnyskysymys on sääntöjen kohta, jossa määritellään ylioppilaskunnan hallitus: haluamme sääntöihin vakuutuksen, että siellä on vähintään yksi edustaja jokaisesta koulusta. Riskinä nimittäin on, että vaikka päätökset tehdään jäsenten valitsemassa edustajistosa, toimeenpanovalta voi päätyä yksipuoliselle hallitukselle, jossa taikkilaisten, kylterien tai teekkarien näkemys ei ole edustettuna. Vaikuttaa kuitenkin ensimmäisen kokouksen perusteella siltä, että muutamaa nurkkakuntaista teekkaria lukuun ottamatta, kaikki ovat tämän ”kiintiötaikkilaispykälän” kannalla. Asiasta ei kuitenkaan vielä päästy äänestämään.

Enemmän polemiikkia syntyi siitä, pitäisikö säännöistä päättää yksinkertaisella vai 2/3 ääntenenemmistöllä. Vaalisäännön ja yo-kunnan sääntöluonnoksen mukaan niiden luomiseen riittäisi yksinkertainen enemmistö, mutta myöhempään muokkaamiseen tarvittaisiin 2/3. Eli tämän pykälän toteutuessa kerran luotuja sääntöjä olisi sitäkin vaikeampi muuttaa.

Edustajiston 45 jäsenestä teekkareita on 27, joten he keskenään muodostavat yli 50% edustajistosta, mutta eivät kahta kolmasosaa. Kysymykseen siitä, miten säännöistä päätetään, riitti kuitenkin puolet edustajistosta. Niinpä pidettiin monta puhetta ennen kuin asiasta äänestettiin.

Itse puhuin siitä, että sääntöjä ei ole, eikä sääntöjä voida päättää jos ei ole sääntöjä kertomassa, miten säännöistä päätetään. Ystäväni Syksy Räsäsen kanssa asiasta puhuessani hän ehdotti, että tarvitsisimme jonkinlaisen kulttuuriheeroksen, joka loisi säännöt. Puheessani vertasin tilannetta Kymmenen käskyn antamiseen – Mooseksen kaltaisen edaattorin tulisi tuhota kaikkien aiempien ylioppilaskuntien säännöt, luoda uudet ja sitten lähteä, mutta luvata palata sinä päivänä, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Se olisi kuitenkin demokratian irvikuva, joten päädyin siihen, että tarvitsisimme 2/3 enemmistön. Muutaman muun puheen jälkeen äänestettiin ja tulos oli 24 vastaan 21 yksinkertaisen enemmistön puolesta. Teekkarit jyräsivät ryhmäpäätöksellään Kauppakorkean ja Taideteollisen opiskelijoiden mielipiteet, sekä muutaman demokratiaa kannattavan teekkarinkin.

Tämän kohdan jälkeen kaikki muut olivatkin läpihuutojuttuja: teekkarit olivat nimittäin päättäneet, että asioista voi päättää pelkillä teekkarien äänillä, joten sen jälkeen lähes jokainen äänestys päättyi samoihin tuloksiin 24-21. Teekkarien etukäteen päättämät mielipiteet kirjattiin Jumalan sanana sääntöihin jokaisessa kohdassa, eikä pienintäkään lipsumista oikeudenmukaisuuden tai individualismin hengessä tapahtunut.

Mooses nousi siis teekkarien keskuudesta – edaattori, joka junttaa näkemyksensä ensin teekkareiden parissa ja sitten tekee niistä lain kirjainta. Kanssa-edaattorini Oskari Sipola kommentoikin myöhemmin, että pelasin Mooses-kortin. (Verrattavissa Hitler-korttiin, jota tässä kokouksessa tosin ei pelattu.)

Myöhemmin pääsin toki myös vaatimaan Elokuvakoulun ja muiden taideaineiden irrottamista Aallosta ja yhdistämistä Teakin kanssa Taideyliopistoksi.

Muutamien äänestysten jälkeen kokous päätettiin keskeyttää ja jatkaa kaksi viikkoa myöhemmin. Paljon asioita jäi päättämättä, muun muassa hallituksen muodostaminen. Tällä välin päätöksenteosta sivuutetut kylterit ja taikkilaiset miettivät, mitä voivat tehdä saadakseen edustajistossa edes vähän valtaa itselleen. Jos teekkarit pääsevät ryhmäpäätöksellään junailemaan jokaisen asian, taikkilaisten innovaatioyliopistopelot osoittautuvat perustelluiksi.

Tässä vielä hiukan kommentaaria muista blogeista:

Humanistin yleisblogi (erästä toista puhettani arvioidaan Parsonsin AGIL-kentällä)

Viiden äänen enemmistö

Huurteiset: Ja tästä se lähtee

Alkkarit.fi

KY Ylioppilaskunta

Kevään ja kesän mittaan on pidetty kaikenlaisia koulutuksia, iltakouluja, konklaaveja ja suunnittelukokouksia, jotta Aalto-yliopiston edustajisto pääsee kokoontumaan tiistaina. Korkeakoululla ei vielä ole lainvoimaista hallitusta, joka voisi nimittää rehtorin, joka voisi vahvistaa AYY:n säännöt. Mutta toiveena on, että edustajiston ekan ja tokan kokouksen välillä nämä toteutuisivat, jolloin me voidaan omasta puolestamme sopia säännöistä huomenna ja parin viikon päästä, kun jälleen kokoonnumme, säännöt olisivat jo voimassa.

Se ei tietenkään muuta sitä faktaa, että edustajisto on valittu vanhojen ylioppilaskuntien sopimissa puitteissa, ei uuden ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan, mutta asiaa on vaikeaa muuttaakaan.

Peistä on edustajiston iltakouluissa taitettu muun muassa siitä, pitäisikö kaikilla korkeakouluilla olla kiinteäpaikka AYY:n elimissä, kuten hallituksessa. Vähemmistönä olevien taikkilaisten mielestä pitäisi, monet enemmistössä olevista teekkareista taas vastustavat. Oikeudenmukaisuus, moniarvoisuus ja aiempien ylioppilaskuntien aiesopimus puhuisivat meidän puolestamme, mutta jotkut kannattavat ajatusta listavaalista, jolloin hallituksen puheenjohtajaehdokas saisi valita hallituslistansa jäsenet täysin vapaalta pohjalta väkeä – eli usein tietysti omia koulukavereitaan.

Tässä kutsu itse edustajistoon:

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) edustajisto pitää ensimmäisen kokouksensa 4.8.2009 kello 17.00 Säätytalolla.

AYY:n vaalijärjestyksen määräysten mukaisesti ensimmäisen kokouksen kutsuu koolle eniten henkilökohtaisia ääniä saanut maisema-arkkitehtiylioppilas Pipsa Penttinen. Kokouksessa käsitellään muun muassa sääntöasioita.

Opetusministeri Henna Virkkunen pitää edustajistolle tervehdyksen ennen kokouksen alkua.

Säätytalon osoite on Snellmaninkatu 9–11, kokoussali 15 (toinen kerros). Paikalle ovat tervetulleita kaikki yhdistyvien ylioppilaskuntien jäsenet, sisään pääsee voimassa olevalla opiskelijakortilla.

EU-vaalitappion hyvä puoli on se, että Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus aikaistui. Lauantaina äänestetään uudesta puheenjohtajasta ja ehdokkaita ovat nuoret kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Molemmat vaikuttavat hyviltä, joten sikäli punavihreän sukupolven voitto tässä äänestyksessä on varma.

Huomenna perjantaina pj-ehdokkaat ovat livenä vaalitentissä KoKoTeatterissa Helsingissä klo 18-20. Tänään he olivat (hieman kömpelösti toteutetussa) nettitentissä, jossa vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Itse esitin molemmille kolme kysymystä:

Sananvapaus internetissä. Mitä mieltä olet Lex Nokiasta? Entä poliisin suorittamasta netin ennakkosensuurista (muka lapsipornon estämiseksi)?

Merja Kyllönen: en ole nähnyt Lex-nokiassa mitään järkeä ja kyllä lapsipornonkin osalta olisi paljon asioita tehtävissä ilman ennakkosensuuriakin. Myös vanhemmuuden ja vastuun korostaminen ovat isoja asioita yhteiskunnassa, jossa vanhempana oleminenkin näyttää entistä enemmän ulkoistuvan muiden kuin äitien ja isien tehtäväksi. Kokoomus ajaa poliisivaltiota ja
hallitus on sillä linjalla tiukasti…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitto vastusti alusta asti tiukasti ja johdonmukaisesti Lex Nokiaa. Ennakkosensuuri lehdistössä kuin netissäkin on käytännössä hankalaa ellei mahdotonta ja demokratian kannalta arveluttavaa. Vasemmistoliitto on kohtuullisen hyvin toiminut tietoyhteiskuntaäänestyksissä eduskunnassa (mm. Lex Nokia ja Lex Karpela), mutta tällä alueella tarvittaisiin huomattavasti enemmän osaamista ja sitä kautta omia aloitteita.

Ydinvoima. Pitäisikö ydinvoiman rakentaminen lopettaa tai jopa nykyiset voimalat sulkea? Jos pitäisi, mistä saamme teollisuuden himoitsemaa lisäenergiaa?

Merja Kyllönen: en ole kannattamassa uutta ydinvoimarakentamista, mutta entisiä tuskin tullaan ihan heti sulkemaan ainakaan
nykypolitiikan vallitessa. Uutta energiaa ja kokonaan uudenlainen energiapoliittinen malli olisi luotavissa, jos
energiauudistuksen tukieurot liikkuisivat perheiden ja tavallisen kansalaisen hyödyksi siirtämään asukkaat pois yleisen energiatuotannon piiristä, liki omavaraisiksi. Olen kuullut naureskelua eduskunnassa, kun olen asiasta puhunut, mutta tässä uusiutuvan energian haaran kehittämisen suunnassa olisi mahdollisuus myös uusien alueellisten työpaikkojen ja toiminnan luomiseen myös laajemmin. (energian tuotto ja esim. rakentaminen) Mutta se tarkoittaisi pienyrittäjyyden ja kansalaisten tukemista pörssikeikarien sijasta ja ainakaan porvarihallitus ei ole ollut tähän muutokseen valmis. Ja sieltäpä sitä olisi teollisuuden (joka elää valtavaa muutosmurrosta) himoitsemaa energiaa mahdollisuus saada, vain poliittinen tahto puuttuu…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitolla on selkeä ja yksimielinen puoluekokouskanta siitä, että ydinvoiman lisärakentamista ei pidä hyväksyä. Toki puolueessa on yksittäisiä toisellaisiakin kantoja. Sähkönkulutus Suomessa on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Nyt himoitut lisäydinvoimalat olisivat ennen muuta sähkön vientiin, siksi kai mm. saksalainen Eon pyrkii Fennovoiman kautta Suomen ydinvoimamarkkinoille. Esimerkiksi metsäteollisuus on jo nyt sähkönkannalta omavarainen.

Nykyiset ydinvoimalaitokset pitää sulkea viimeistään silloin, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän. Tilalle pitää alkaa nyt jo suunnittelemaan energian säästöä ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa.

Aalto-yliopisto. Sivistysyliopistoa on ajettu urakalla alas Suomessa viime vuodet. Tuoreita virstanpylväitä ovat uusi kapitalistista akatemiaa tarjoava yliopistolaki ja uusliberalistisiin innovaatioihin tähtäävä säätiömuotoinen Aalto-yliopisto.
Miten tulisit puheenjohtajana pelastamaan suomalaisen sivistysyliopiston, akateemisen vapauden ja riippumattoman taideopetuksen, joiden varaan suuri osa kansallisesta kulttuuristamme on syntynyt, ja jotka nyt ovat kaikki kriisissä?

Merja Kyllönen: Rahoituksen ja toiminnan turvaaminen – nyt yliopistoilla on mahdollisuus mennä konkurssiin, mikä ilmeisesti
on ollut tarkoituksenakin, kun porvarihallitus on tätä ajatusta eteenpäin vienyt. Tuottavuus ja tehokkuusajattelu ovat karanneet tyystin käsistä ja kaikki merkittävät arvot ollaan myymässä talouden alttarilla. Aktiivista ja kansalaisyhteiskuntaan pohjaavaa politiikkaa, jossa “massaliikkeen” avulla palautettaisiin sivistysyliopisto sille kuuluvaan arvoonsa.

Paavo Arhinmäki: Koko tämä kevät käytiin eduskunnan sivistysvaliokunnassa vääntöä uudesta yliopistolaista. Vasemmistoliiton edustajana sivistysvaliokunnassa viimeiseen asti puolustin kriittistä ja riippumatonta sivistysyliopistoa, jossa toteutuu aito autonomia ja sisäinen demokratia. Tarkemmin tästä mm. tämän linkin alla: http://www.punajuuri.net/?id=9381&tmp=1

Odotan puheenjohtajan valintaa enemmän ilolla kuin jännityksellä. Kumpi se onkaan, puolueen suunta varmasti jämäköityy ja meininki nuorentuu! Kannattaa vilkaista myös muita kysymyksiä ja vastauksia työpolitiikasta homoperheisiin.

Aalto-yliopiston edustajiston järjestäytyminen on hyvin kummallinen operaatio, jossa rakennetaan tyhjän päälle tavalla, joka muistuttaa legendaarista saksalaista aatelismiestä. Mutta se saattaa toimia.

Ylioppilaskunnan ja sen edustajiston laillinen asema on kiinnostava. Edustajisto päättää ylioppilaskunnan säännöt, mutta edustajisto ei voi kokoontua ennen kuin sillä on säännöt. Tällä hetkellä käytössä on kolmen ylioppilaskunnan työstämät luonnokset, mutta valta niiden muuttamiseen on meillä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Kun edustajisto on saanut ylioppilaskunnan säännöt valmiiksi, on lain mukaan myös Aalto-yliopiston rehtorin hyväksyttävä ne. Rehtorin on kuitenkin nimittänyt säätiön hallitus, joka taas on nimitetty yliopistolain luonnoksen mukaisesti, mutta luonnos ei mennyt läpi perustuslakivaliokunnasta.

Joten koko yliopistoa ei pitäisi olla olemassa, eikä sillä myöskään ole lainmukaisesti valittua rehtoria, joka voisi vahvistaa yhtään mitään, saati ylioppilaskunnan sääntöjä. Haaveena on, että jonkinlaisen hermeneuttisen osmoosin myötä edustajisto olisi täysin lainmukainen ja toimivaltainen 1.1.2010, vaikka aloittaakin toimintansa jo elokuussa.

Jos kuulostaa monimutkaiselta, sitä se onkin. Edustajiston koulutuksissa on jo keskusteltu siitä, miten voimme pitää edes ensimmäistä kokousta edeltävää iltakoulua, kun meillä ei ole puheenjohtajaa, eikä sääntöjä siitä, ketkä sinne saavat tulla, eikä mitään prosessia päättää näistä asioista, eikä edes mitään prosessia päättää prosessista.

Tulee mieleen paroni von Münchhausen, joka laskeutui Kuusta Maahan niin, että ripusti Kuun sirpistä köyden ja laskeutui sen päähän asti. Sitten hän leikkasi köyden yläpuoleltaan ja solmi irtopään alapuolelleen ja pääsi taas laskeutumaan yhden köydenmitan. Lopulta hän pääsi Maahan. Mutta hän olikin paroni von Münchhausen.

This ‘ToGoManuals’ concept (check out this link for full description PDF, video soon to follow) is a great example of how organizations can use social media internally to improve and facilitate work, as well as making use of the collaborative aspect of social media.. the ToGo concept has been developed by students at the University of Helsinki  (M4ID lead project), the course has focused on designing new social media models for WHO’s emergency response team.  What do you think?

“Öinen satama, sokkeloinen labyrintti, leikkikenttä ja vohvelikahvila. MoA09 levittäytyy tänä vuonna monissa eri muodoissa Taikin ja Arabiakeskuksen tiloihin. Näyttelyyn on luotu monia luonteeltaan ja teemoiltaan erilaisia tiloja, jotka tarjoavat yleisölle yllätyksiä ja uusia näkökulmia Taikin opinnäytteisiin. Mukana on yhteensä 81 maisteria 15 eri koulutusohjelmasta.”

Taideteollisen korkeakoulun vastavalmistuneiden Masters of Arts -näyttely on taas avoinna huomisesta lähtien 12.-24.5.2009. Sisäänpääsy on ilmainen. Itse ainakin menen. Mukana on nimittäin myös poikaystäväni, joka arvostettavan uurastuksen jälkeen sai opintonsa töiden lomassa päätökseen. Pyrin nyt samaan tilanteeseen… Onnea vielä kulta!

Eilen tehdyn alustavan ääntenlaskennan perusteella minut valittiin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon yhtenä viidestä taikkilaisesta. Lisäksi mukana on 25 teekkaria ja 15 kauppatieteilijää. Taikkilaisia on siis yhdeksäsosa koko jengistä, mikä on enemmän kuin lukumäärämme sallisi. Huhun mukaan monet Otaniemen vasemmistolaiset äänestivät meidän punavihreää ryhmää, ja hyvä niin.

Elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijoita on lisäkseni kolmannen vuosikurssin näyttämölavastaja Milla Martikainen. Haluamme molemmat osastomme irti Aallosta ja Taikista ja osaksi Teatterikorkeakoulua, joten siinä mielessä olemme vähän kuin ne EU-kriittiset mepit. Separatismin lisäksi ajan tietenkin myös perinteisempiä punavihreitä arvoja. Saapa nähdä, miten edustajistossa käy…

Saavuin Osloon ilman kännykkää tai passia tai seuraa, eikä kukaan tiennyt, että tulen jo tänään. Ei mikään loistava alku.

Laskeuduin kuitenkin jaloilleni, sillä ehdin käydä loistavassa Tronsmo-kirjakaupassa ennen kuin osallistuin joidenkin muiden A Week in Norway -kävijöiden kanssa Jeeppien Fat Man Down -peliin.

Erikoinen kokemus; freeform-roolipeli ylipainoisen miehen kiusaamisesta. Yksi joukosta pelaa läskiä, muut luovat erilaisia kohtauksia, joissa hänellä on vaikeuksia painonsa vuoksi. Yhdessä kohtauksessa me noin viisitoista keräännyimme kehäksi hänen ympärilleen, jokainen pelaten julmaa alter egoa, joka kritisoi häntä. Sitten keräännyime lähemmäs, puhuen nopeammin ja kovempaa ja päällekkäin, kunnes olimme kosketusetäisyydellä huutaen ”Läski läski läski läski! Ruma ruma ruma!” Ei mikään kohottava kokemus kenellekään, mutta silti kiinnostava kokeilu.

Myöhemmin illalla menimme katsomaan yleisöosallistumista sisältävää näytelmää nimeltä The Night of the Serpents. Film noir –henkinen esitys tapahtui baarissa, ja välillä yleisöä pyydettiin tekemään ääniä tai eleitä. Koska yleisö koostui 50 larppaajasta, tilanne oli karata lapasesta, mutta sallimme näyttelijöiden vetää tarinan omien suunnitelmiensa mukaan…

Näytelmän jälkeen Knutepunkt-kirja Larp, Universe and Everything julkaistiin. Olen lukenut viitisen artikkelia ja erinomaista kamaa on kyllä tarjolla. Yön vietin vanhojen ystävieni Eirik Fatlandin ja Li Xinin luona, jossa yöpyi myös tanskalainen kuvittaja ja storyboard-taiteilija Lars Munck. Olen järjestänyt pari larppia ja muuta taideproggista Eirikin kanssa, ja hän ja Li Xin jopa opiskelivat Taikin Medialabrassa kaksi vuotta.

Loistava ensimmäinen ilta!

Olen ehdolla Aalto-korkeakoulun ylioppilaskunnan vaaleissa, jotka pidetään ti 21.4. ja ke 22.4. eli huomenna ja ylihuomenna. Kaikki Taikissa, HSE:ssä ja TKK:ssä olevat lukijani, äänestäkää numeroa 185 (eli minua).

Tässä kuvaukseni Punavihreän vaaliliittomme julisteesta:

Olen kirjailija ja käsikirjoittaja, ja opiskelen elokuvakäsikirjoittamista Taikissa. Poliittisesti olen punavihreä ja arvoliberaali, haluan yliopistoon ja yhteiskuntaan sananvapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ympäristöystävällisyyttä. Lisäksi elokuva- ja lavastustaide pitäisi siirtää Aallosta Teatterikorkeakouluun. Toimin aktiivisesti kulttuuripolitiikassa, ainejärjestön pj:nä ja TOKYOn edustajiston jäsenenä. Olen Vasemmistonuorten, Vasemmistoliiton, Amnestyn ja Greenpeacen jäsen.

Ehdokassivuni vaalikoneessa.

Lähden Norjaan huomenna osallistuakseni torstaina alkavaan nelipäiväiseen Knutepunkt-konferenssiin. Ensimmäisen kerran kävin pohjoismaita kiertävässä roolipelitaiteen ja –teorian huipputapahtumassa Tanskassa 1999, joten kymmenen vuotta ja yksitoista tapahtumaa tulee nyt täyteen.

Jo monen vuoden ajan on tapahtuman yhteydessä julkaistu artikkelikokoelma, ja tänä vuonna monet artikkeleista julkaistaan previkkana netissä jo etukäteen. Menkää katsomaan, vaikuttivat hyviltä! Larppikulttuuria Latviassa ja Brasiliassa, sekä juttuja Malik Hyltoftilta, Eirik Fatlandilta, Morgan Jarlilta, Andrea Castellanilta ja monelta suomalaiselta merkkihenkilöltä.

Itse järjestän Knutepunktissa kaksi ohjelmanumeroa. Martin Elricssonin kanssa puhumme lauantaina Dollplaysta ja vähän myös Sanningen om Marikasta sekä The Company P:n tulevista proggiksista.

Perjantaina kokeilen jotain uutta ja pidän rituaaliworkshopin. Norjalaiset ovat pitkäät olleet hyvin kiinnostuneita rituaalien käytöstä larpeissa ja jopa roolipelin ja rituaalin suhteesta. Itse taas olen törmännyt rituaalitekstiin etsiessäni tekstejä eläytymisestä taiteellisessa tekemisessä ja törmännyt Nietzschen varhaisessa tuotannossaan esittämiin näkemyksiin Dionysoksen ja Apollonin palvontamenoista. Rituaalityöpaja on osa laajempaa kirjoittamiseen ja roolipelaamiseen liittyvää kymmenvuotistä esteettistä projektiani, johon liittyy myös gradutyöni Taikista.

Odotan mahtavaa Knutepunktia ja olen innoissani, kun pääsen kokeilemaan jotain uutta vielä kymmenen vuoden jälkeenkin!

Taikin Medialabrassa työstämämme ihmissuhdeseikkailupeli Lies and Seductions sai Unity Awards 2008 -kilvassa erityismaininnan kategoriassa Seikkailupelin kehitys. Kilpaan osallistui hyvin varhainen beta-versio pelistä, joten se luvannee hyvää pian ilmestyvälle bugivapaalle versiolle. (Mä olen osallistunut pelin tarinan suunnitteluun ja vastaan massiivisesta dialogin käsikirjoituksesta.)

Konferenssissa L&S esiteltiin näin:

Lies and Seductions… Very much an adult game. Not for kids at all. Um and umm. I mean, you try to get the right person to sack.

Päivitys: Linkki vaihdettu parempaan videoon.

Kesällä kuvattu scifi-lyhytelokuvani Taivas ja Helsinki 2018 on Youtubessa. Vitkastelin sen konvertoimisessa niin pitkään, että naispääosaa esittävä Eeva Putro lopulta päätyi auttamaan. (Vähän näyttää nykivän tosin, ainakin tällä hotellinettiyhteydellä.)

Kyseessä on siis ekokatastrofin jälkeiseen Suomeen sijoittuva pieni seikkailu. Epäolennaisena taustatietona kerrottakoon, että kyseessä on sama maailma kuin Tähti-roolipelissäni ja taustalla vilahtaa jopa Evolutionin keikkajuliste.

Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus ja tuotanto on omaa käsialaani. Kuvaajana on Aarne Tapola ja äänisuunnittelijana Pekka Aikio. Esiintymässä Putron lisäksi Juha-Pekka Mikkola, Paula Laitinen, Risto Paalanen, Anne Liljeström ja Topi Pitkänen. Työryhmässä lisäksi Paula Noronen, Tommi Kainulainen, Tommi Kovala. Musiikista vastaa Älymystö.

Tulin, näin ja koin

Aluksi puhujana toiminut tyttö luki suoraan Powerpoint-esityksestä tekstit. Tätä kesti n 20min. Tekstissä käsiteltiin nopeasti koulun historiaa, nykypäivän opintoja, ja tärkeitä tulevia päivämääriä. Käsiteltiin myös taiteen kandidaatin ja maisterin eroja.
Tämän jälkeen lavalle astui 6 opiskelijaa koulusta joille pystyi esittämään avoimia kysymyksiä. Kaikista muista linjoista oli oppilas esittelemässä linjaa paitsi elokuvataiteen puolelta. Juuri siltä puolelta mikä minua, Teemua ja Henriä kiinnosti. En aikonut pyrkiä muotoilun ja visuaalisen kulttuurin osastolle joten poistuin paikalta viisastuneena ainakin sen suhteen, etten halua enää astua jalallani Taikkiin, tai toisin sanoen tulevaan Aalto-Yliopistoon.
Tämähän on määrärahojen keskittämisen myötä syntynyt yliopisto muotoilun yhdistämisestä innovaatio- ja liiketoiminnan kehittämiseen. Olisin toivonut, että elokuvataiteen puolta olisi esitelty ja jätin koululle palautteen asiasta.

Quand on a des attentes fortes, la déception est souvent au rendez-vous (bis)

J’ai déjà dit tout le bien que je pensais de la Galerie Baudoin Lebon (ici) mais là, il faut bien avouer que j’ai été déçu par cette exposition montée par Taik, contraction de Taideteollinen korkeakoulu (Université d’art et design d’Helsinki). C’était hier le dernier jour pour visiter.

Les formats particulièrement généreux de trois des quatre artistes finlandais invités limitaient l’espace de chacun à une portion si réduite que cela confine au ridicule : ce n’est pas avec deux œuvres que l’on peut se faire opinion sur l’artiste et c’est tout juste si l’on peut se faire même une opinion sur chaque série aussi chichement illustrée.

Par ailleurs, aucune indication n’était donnée dans la galerie, hormis pour la vidéo montrée au sous-sol : l’obligation de fléchage permettait de citer le nom de l’artiste.

Quant au site web, hélas, il n’est guère bavard. Je suis tellement déçu que je viens de commander le bouquin réalisé par Taik (The Helsinki School: New Photography by TaiK – 26,40 EUR sur internet) , idée que j’avais en tête sans l’avoir concrétisée depuis mars, date à laquelle Photo Nouvelles avait consacré son numéro à la Finlande. Je rappelle pour mémoire que 2008 était l’année de la Finlande en France (j’en ai dit deux mots ici pour l’expo sur la photo finlandaise au musée Niepce).

On voyait donc, chez Baudoin Lebon, une série de Timo Kelaranta appelée “Quiets” : de petits formats intimistes très diversifiés dans les thèmes traités mais toujours intimistes dans le traitement, parfois en noir et blanc, parfois en couleur. Comme il s’agit de petites formats, il y a avait le nombre, a priori 40 si la série était bien complète (je n’ai pas compté). Timo Kelarantal a tiré un livre de cette série : si vous êtes bilingue français – finlandais, vous pouvez l’acheter à l’EMMA ici ;  le bouquin est en finlandais et en anglais (les deux images ci-dessous en sont extraites). L’EMMA c’est l’Espoo Museum of Modern Art et Timo Kelaranta vit justement à Espoo.

Hormis donc cette série dignement représentée et visible dans la petite pièce qui jouxte l’espace principal d’exposition, les oeuvres des  trois autres artistes devaient se contenter de peu.

Janne Lehtinen montrait d’intrigantes photos grand format couleur dans “le” style scandinave : des personnages bizarres seuls perdus dans des espaces naturels déserts, des paysages nordiques isolés. En l’espèce, ces héros sont équipés d’improbables et rudimentaires machines à voler. Parabole de l’homme qui tente de s’échapper de sa condition ? Ridicule de de ses efforts face à la puissance de la Nature ? Simple construction plastique entre géométrie des formes techniques et souplesse des lignes des paysages ? Des photos qui en tout cas ne laissent pas indifférents et ce d’autant que cette série, “sacred birds”, a été démarrée en 1997 ce qui témogne d’une certaine persévérance. Pour en voir plus, c’est par ici.

Ola Kolehmainen travaille essentiellement le thème de la photographie “d’architecture”. La (brève) sélection montrée dans la galerie privilégiait des travaux qui tendent vers l’abstraction. Le résultat est séduisant à l’oeil et ce d’autant que les tirages géants (200 x 180 cm en gros) sous Diasec produisent toujours leur petit effet. Ceci dit, on a quand même l’impression d’avoir déjà vu par centaines de photos de cette nature. Je n’ai pas trouvé les photos présentées sous forme importable mais pouvez les voir en Flash ici. Vous en verrez d’autres chez Dominique Fiat, son galériste en France, ici.

Ea Vasko est une toute jeune artiste (28 ans) dont les travaux présentés sont également abstraits. Ils représentent, pense-t-on, des lumières diffuses dans la nuit qui paraissent autant de taches de lumières colorées. Il y a aussi des portes à deviner avec des éclairages recherchés. Ce n’est pas vilain mais, là-aussi, les tirages Diasec sont un peu facile pour faire de l’effet et on a l’impression d’avoir vu cela quelque part.

Comme c’est une jeune artiste, elle dispose de son propre site web (la photo ci-dessous en est extraite) où est montré son travail plus en détail et présenté son “statement”, ici.

Udah dua hari gw gak konsen ngadepin hidup ini. Sumpah! Apa karna gw masih SHOCK dengan semuanya ini??

Minggu, 26 Oktober 2008

1. I had break up last night

2. Flash ilang, baru sadar pas paginya

3. Ngenet 3 jam (gara-gara nunggu ujan) n lupa transfer bahan OP ke Rina dan Sombret.

4. Kerja kelompok Marcomm gagal

5. Kerja kelompok MPKI—-> I still sacrifice

6. Tugas Advert buat senen besok, masih menunggu untuk dijamah

7. Temen kost gue punya masalah lagi

8. Si Dodol??? Makin gak jelas!

9. Jam 0 pm baru nyadar kalo gue belon makan malam.

Akh, LUWEH!!

Senin, 27 Oktober 2008

1. SMS dodol (jam 9 am)

2. Tugas advert baru kelar jam 11 am kurang padahal kuliah mulai jam 12 siang. Gue pun langsung mandi dan tiba-tiba udah jam 11.15pm!! SIAL!! Akhirnya, gue gak sempat makan lagi.

3. Jam 11.30am gue pun berangkat kuliah. AMSHIONGGG, dah!! Untung ada Mba Dani!! Kacau!!

4. Si Dodol akhirnya 1.30pm memutuskan untuk TIDAK bersahabat dengan gue lagi!! Okay, I will face this world with my own way!! TAIK!! Hope you will find another me!!

Innovaatioyliopisto-hankkeen kanssa samaan aikaan ja osittain samojen hämärämiesten toimesta perustettiin “Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE”. Ainakin paperilla ajatus on ollut, että Teak ja Taik yhdessä tarjoavat taidealan täydennyskoulutusta (ilmeisesti lähinnä yrityksille).

IADE aloitti toimintansa viime vuoden alussa ja päätyi välittömästi neljäsataatuhatta euroa miinukselle. Instituutin annettiin jatkaa (joskin selvityksiä pyydettiin vähän väliä) ja nyt se näyttää 800-900 tonnia punaista. Pulju pistettiin pakettiin, mutta (yhä kasvava) lasku jää kokonaisuudessaan Taideteollisen korkeakoulun maksettavaksi. Miksi? Hyvä kysymys.

Järkevä investointipolitiikka tarkoittaisi sitä, että pelataan vaan ylimääräisillä rahoilla. Jos otetaan riski, on varaa maksaa mahdolliset tappiot. Nyt ei ollut. Taik on talouskriisissä, jonka lievittämiseksi on julistettu virankäyttökielto ja hankintarajoitus, ja aloitettu yt-neuvottelut.

Tänä vuonna valtio sijoittaa 200 miljoonaa euroa Aalto-korkeakoulun pääomaksi. Aika ihmeellistä, että yhdessä tulevan Aallon osassa ei ole varaa edes tusseihin. Sen sijaan ihmeellistä ei ole, että asiasta ei ole demokratian vaatimuksista huolimatta mitenkään tiedotettu missään, valmistellaanhan Aalto-korkeakoulua muutenkin salamyhkäisyyden verhon suojissa.

Yksityisellä rahoituksella pyörivän innovaatioprojektin todellisuus ja Aalto-korkeakoulun propaganda eroavat toisistaan kuin yö päivästä. Rumaa jälkeä tulee, jos sama jatkuu.

(Toistaiseksi asiasta on kirjoitettu vain Vihreässä langassa pari viikkoa sitten ja siinäkin hyvin suppeasti, ja ennen näiden säästöpäätösten selviämistä.)

Hesarissa on kirjan tiimoilta henkilöjuttu ja kritiikki. Juttu on myös hs.fi:ssä lyhennettynä, mutta hauskemmalla otsikolla ja eri kuvalla.

Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijajärjestö ETL sekä Taikin ylioppilaskunta TOKYO järjestävät maanantaina 15.9. klo 13 alkaen ison, julkisen keskustelutilaisuuden, jossa me ELOn väki kohtaamme korkeakoulun johdon. Tervetulleita ovat opiskelijat, henkilökunnan edustajat ja kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet. Tilaisuus on Marilyn-elokuvateatterissa Mediakeskus Lumeessa, sisäänkäynti Taikin pääovista, Hämeentie 135 C.
Keskustelemassa:
Rehtori Helena Hyvönen
Vararehtori Martti Raevaara
Elon dekaani Jukka Vieno
ETL ry:n pj Mike Pohjola
TOKYOn pj Noora Jaakkola

Tervetuloa kaikki! Pääaiheena on tietenkin Aalto-korkeakoulu ja sen vaikutus ELOlla opiskeluun. Ainakin viimeksi päästiin varsin tuliseenkin debattiin, joten jännitystä piisannee. Yleisökysymykset tietysti myös tervetulleita.

Por estos días nuestra universidad – Universidad de Arte y Diseño de Helsinki (TAIK)- se está fusionando con otras dos universidades: la Universidad Tecnológica  (TKK) y la Escuela de economía de Helsinki (HSE). De la unión de estas tres universidades surgirá la Universidad Aalto, que entrará a funcionar oficialmente en el 2010. Como una manera concreta de ensayar como se pueden hacer cosas juntos se crearon tres “fábricas” alrededor de 3 temas diferentes: una fábrica  de servicios, otra de diseño y otra de medios. La elección de la palabra fábrica es particular ya que en realidad no se trata de crear una “línea de producción” o una máquina, sino espacios de colaboración e investigación conjuntos.

Hoy fue la primera reunión que presento al público en general los futuros proyectos y estrategias de la Fábrica de medios.  Durante el evento los organizadores explicaron que la educación, la investigación y los laboratorios serán los tres pilares sobre los que se construya la Universidad. La intensión es lograr un lenguaje común entre todas las disciplinas para la auto-reflexión. El lema es manos y mente en acción (Hands on with minds on).

En cuanto al aprendizaje, el profesor Teemu Leinonen (TAIK) explicó la idea de la fábrica de proveer propuestas para todos, desde comienzos de las carreras (con un curso multidisciplinario abierto llamado “Prolegomena to Media”) hasta seminarios para estudiantes de postgrado y otros proyectos.  En cuanto a proyectos de investigación, ya hay funcionando dos iniciativas concretas con aportes de investigadores de cada una de las tres universidades.

El primero proyecto fue introducido por Marko Turpeinen, investigador en HIIT (Helsinki Institute for Information Technology), quien habló sobre el  “acto” en  los medios sociales y los juegos (“Enactive social media and gaming”).  Para ilustrar algunos de los fundamentos de esta exploración presentó algunas tendencias en la interactividad alrededor de detección de múltiples usuarios y realidades mixtas, y expuso varios proyectos recientes de su grupo. La CityWall 3D es un prototipo con pantalla sensitiva al tacto que pueden usar varias personas al mismo tiempo, emplazada en Lapsipalatsi, un espacio público en Helsinki. La CityWall permite agregar contenido producido por cualquier usuario usando servicios como Flickr or SMS y llevarlos al espacio público. Otro ejemplo que mostró fue MapLens, un sistema que usa la cámara de los teléfonos celulares para aumentar la información de un mapa analógico. El prototipo se usó y evaluó en un juego de inmersión. Estas experiencias pasadas complementan otras también existentes en la Escuela de economía y en nuestra Universidad (e.g la película Obsession) y como la unión de fuerzas traerá nuevos puntos de vista. Enfatizó en el método de investigación progresiva, experimentando con nuevos medios.

El profesor Tassu Takala (TKK) presentó la idea de incluir “laboratorios” que interactuarán a través de la Fábrica. Dijo que un laboratorio puede ser entendido como una estructura física que soporta algún proceso o experimento, pero que más que también puede presentarse como un proceso mental y social que soporta la colaboración. Habló entonces de cómo se pretendía generar una red para compartir laboratorios – entendidos en una manera amplia- desde oficinas, hasta talleres de experimentación con hardware donde se generen dispositivos técnicos hasta los espacios públicos que pueden ser considerados también laboratorios. Para finalizar compartió una lista de las facilidades ya identificadas en las diferentes universidades que se relacionan directamente con la fabrica. Es increíble como hay de cosas disponibles en las 3 escuelas de las que uno no se había enterado y que gracias a esta iniciativa saldrán más a la luz publica y conocimiento de todos los estudiantes y empleados.

En esta entrada estamos obviando las posiciones adversas a la creación de esta Universidad porque pensamos que es mejor poner atención en las nuevas ideas. Hasta ahora la manera de llevar a cabo la unión de tres universidades aparece abierta y consistente, a los ojos de quienes no han participado activamente en las actividades que se organizaron.

La propuesta es de lo más prometedora y estamos a la expectativa de los cambios que se avecinan.