Joensuussa on nyt parin viikon ajan päästy nauttimaan vapaasta oleskelutilasta, kun Torikatu 10:n vanha puutalo vallattiin. Vallatussa talossa on järjestetty monenlaista aktiviteettia tavaranvaihtotorista konsertteihin, tanssiesityksiin ja aina polkupyörien korjauspajoihin saakka. Häkellyttävää aktiivisuutta, vaikka itse missasinkin Folkswagenin keikan flunssan takia.

Kaupungin tilakeskus vaatii valtaajia poistumaan tilasta sillä perusteella, että tila on terveys- ja turvallisuusriski. Lattiassa on mahdollisesti käytetty asbestia ja talossa on kosteusvaurioita. Harmi, ettei kaupunki ole yhtä huolehtivainen esimerkiksi koulujen kunnosta. Turvallisuusriskeihin vetoaminen on tuttua politiikkaa aikaisemmista valtauksista esimerkiksi Helsingistä. Sen tarkoituksena on vain ajaa valtaajat pois.

Vallattu talo toimii kaikenlaisten ihmisten yhteisenä olohuoneena, jossa voi olla oma itsensä, eikä oleskelu ole sidottu kuluttamiseen ja ostamiseen, kuten esimerkiksi baareissa. Ihmisten kohtaaminen helpottuu ja erilaiset harrastustoiminnat saavat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Tällaisen autonomisen sosiaalikeskuksen tärkeimpiä periaatteita on itseohjautuvuus, eli talon hallinnasta päätetään demokraattisesti talokokouksissa ilman hierarkioita ja ylhäältä tulevaa holhousta.

Moni onkin viihtynyt talossa jopa paremmin kuin kotonaan, mikä kertoo siitä, että tällaiselle tilalle on tarvetta. Pitäisi olla myös sanomattakin selvää, että tämä on myös kaupungin etu. Talolla on myös merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo. Rakennus on valmistunut 1890-luvulla ja siinä on toiminut kauppoja, viimeksi osto- ja myyntiliike. Naapuruston vanhat puutalot edustavat erityislaatuista arkkitehtuuria ja tuovat Joensuuhun edes hieman persoonallista ilmettä ja kulttuurihistoriallista arvoa. Kaupungin strategiana on ollut mädännyttää puutalot hoidon puutteessa ja sen jälkeen purkaa ne vedoten niiden huonoon kuntoon ja rakentaa tilalle jotakin tuottoisampaa. Ihmisten etua tällainen politiikka ei aja ja viimeaikaiset tapahtumat antavat ymmärtää, että ihmiset eivät aina jaksa vain tyytyä ja uhrata omat tarpeensa järjestelmän heikkouksien takia.

Akateeminen tiedekunta kertoo blogissaan, että Jyväskylässä järjestetään lauantaina 12.4. mielenosoitus vapaan kaupunkitilan puolesta. Mielenosoituksen on tarkoitus alkaa Aren aukiolta ja päättyä kampukselle (luultavasti tarkoitetaan Seminaarinmäen kampusta), jossa säävarauksella bileet. Lieneeköhän Senaatti varautunut suojelemaan Seminaarinmäen ja Aallon kampusten arvokiinteistöjä jollain tavalla.

Pitänee käydä seuraamassa paikanpäältä ja laatia aiheesta blogimerkintä. Katsoa miten he selviytyvät. Yhtään paremmin kuin kolleegansa Helsingissä?

Jyväskylän yliopiston Polaari-rakennuksen vallanneen Autonominen tiedekunta-ryhmittymän blogissa mainostettu tukimielenosoitus Helsingissä Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorilla näyttää saaneen varsin koomisia piirteitä. HelsinginSanomien nettisivuilla kerrotaan noin 30 mielenosoittajan kokoontuneen kello 17 osoittamaan mieltään pääkonttorille. Tämän saa tuntumaan varsin koomiselta valittu kellonaika eli kello 17, mikä on normaalin konttorityöajan jälkeen. Kehtaavat vielä ajatella, että Senaatin henkilökunta olisi paennut paikalta

Aiemmassa postauksessani mainitsin mielenosoitukset hyväksyttävänä toimintana yhteiskunnan kritisoimiseen ja muutosten vaatimiseen. Nyt vain näyttää siltä, että nämä talonvaltauspiirit eivät oikein hallitse klassisen mielenosoituksen peruselementtejäkään. Luultavasti heidän kannattaisi alkaa hieman opiskelemaan vaikuttamisen keinoja sekä asioiden taustoja. He sanovat toimivansa, kun muut vain urputtavat, mutta eipä tuo toimiminen ole kovin vakuuttavaa – ei valtauksissa, vandalismi-iskuissa (lue Projekti Sosiaalikeskuksesta) eikä myöskään tässä hutiloidussa mielenosoituksessa.

Kai se on minunkin kirjoitettava joitakin kommentteja viimepäivien tapahtumista Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella. Sanottakoon nyt näin aluksi, ettei minulla ole minkäänlaista osaa eikä arpaa ko. tapahtumiin.

Olemassa olevaa yhteiskuntaa saa ja niitä itseasasiassa tulee kritisoida esittäen epäkohtia, sillä se on ainoa keino yhteiskunnan kehittyä parempaan suuntaan. Se että yhteiskuntaa ja sen tulevaisuuden näkymiä saa kritisoida ei tarkoita, että saisi tehdä mitä mielii. Jossain menee raja sen hyväksyttävän ja tuomittavan välillä. Tämä raja on olemassa, jotta meillä kaikilla tähän yhteiskuntaan kuuluvilla – kaikki kuuluvat yhteiskuntaan joko vapaaehtoisesti tai sitten väkisin elleivät pakkaa tavaroitaan ja muuta jonnekin rajojen ulkopuolelle toiseen yhteiskuntaan – olisi edes alkeellinen turva (molemminsuuntainen). Mielestäni hyväksyttäviä vaikuttamisen keinoja ovat jo klassiset keskustelut, kirjelmöinnit (kyllä, ne oikeasti toimivat), mielenosoitukset (joissa ei loukata kenenkään nykyisiä oikeuksia, vaan keskitytään nostamaan ongelmia ja niiden ratkaisuja esiin) sekä tietenkin se pahamainen lobbaus.

On toki selvää, etteivät pienet piirit saa asiaansa esille mediassa helposti, joten ilkivalta ja kansalaistottelemattomuus saattavat tuntua houkuttavilta keinoilta päästä julkisuuteen. Yleensähän näin käy. Mutta mitä muuta sillä hetkellä tapahtuu, kun joku ryhmittymä päätyy julkisuuteen ilkivallan tai kansalaistottelemattomuuden johdosta? Samalla saatetaan aiheuttaa aivan tahtomatta hallaa muille samanmielisille ryhmittymille, jotka kuitenkin ovat nähneet toimintamahdollisuutensa paremmiksi lakien sisäpuolella. Kansalaistottelemattomuus ja ilkivalta pilaavat todella helposti täysin hyväksyttävän ja kunnioitettavankin ajatuksen mahdollisuudet. Kovin moni taho ei välttämättä ala yhteistyöhön muutosten aikaansaamiseksi, jos vastapuoli on syyllistynyt käytännössä rikolliseen toimintaan asiansa ajamiseksi.

Suurin ihmitetyksen aihe Jyväskylän talonvaltauksessa on talon valinta. Miksi valtaajat valitsivat PiC:n eli Polaarin Jyväskylän yliopiston kampukselta. Kyseessähän oli vain tilapäisesti suljettu rakennus, joka palautetaan yliopiston käyttöön korjausten päätyttyä. Ei sovi unohtaa myöskään valtaajien (ja muiden) ottamissa valokuvissa [valtaajien ottamia kuvia flickr:ssä] näkyviä töhryjä ympäri taloa. Olen kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa samoilla linjoilla, että töhryt saavat näyttämään tämän valtauksen näyttämään varsin lapselliselta ja kehittymättömältä toiminnalta (lue Jääskeläisen merkintä aiheesta).

Aiheesta on kirjoittanut myös Anna-Mari Kumarrun teatraalisesti kuiskaten lähemmäs -blogissaan otsikolla “Syyllisyys tekee kenestä tahansa syyttäjän”. Voin lämpimästi suositella luettavaksi, vaikken kaikkea aivan tuossa muodossa olekaan valmis allekirjoittamaan.

Valtaajien ajatuksiin voi tutustua Autonominen tiedekunta-blogissa, mutta varoituksen sananen on paikallaan. Etenkin blogin kommentointi on varsin kyseenalaista tasoltaan. Voisin sanoa, että välillä jopa siinä määrin, että olen valmis pitämään kirjoittajia vielä  todella paljon valtaajien menetelmiä alhaisemmalla tasolla.

No voi vittu, nyt se Lauttasaaren sauna paloi… no eipä tarvi miettiä käviskö lämmittämässä sen vai ei. Varmaan meikä joutuu kuseen ku olen asiasta puhunu. No mulla on alibi: olin baarissa.

HS kertoo että “Kansan enemmistö ei hyväksy kaupunkiaktivistien tekoja”.

No mitä kansalta kysyttiin?

Viime aikoina on puhuttu kaupunkiaktivisteista, esimerkiksi talonvaltaajista, jotka valtaavat tyhillään olevia taloja, koska haluavat tiloja järjestää omaehtoista toimintaa tai kaupunki-intiaaneista, jotka tyhjentävät maastureiden renkaita ympäristönsuojelulullisin perustein. Hyväksyttekö yleisesti ottaen tämän tyyppisen kaupunkiaktivismin vai ette?

Voi herran jestas sentään. Ei kai nyt sentään kukaan voi vakavissaan rinnastaa talonvaltausta ja renkaiden tyhjentämistä toisiinsa? On kai se nyt aivan selvää, että liikenneturvallisuuden vaarantava, mahdollisesti jopa hengenvaarallinen, anonyymi vandalismi on selkeästi tuomittavampaa kuin väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja osittain jopa institutionalisoitunut talonvaltaus?

Kysymyksenasettelu on järjetön ja tulokset sen mukaiset. En sinällään epäile, etteivätkö kokoomuksen ja kepun kannattajat vihreiden ja vassareiden tukijoukkoa harvemmin hyväksyisi kansalaistottelemattomuutta, mutta prosenttiluvut olisivat varmaan olleet lievempiä esim. seuraavalla tiedustelulla:

Jo parinkymmenen vuoden ajan Oranssi ry on tehnyt Helsingissä valtakunnallisestikin merkittävää nuoriso- ja kulttuurityötä pääosin vallatuissa rakennuksissa. Oranssi ry on kunnostanut käyttämiään tiloja perinteisiä ja rakennuksien alkuperäistä ulkoasua kunnioittavia työmenetelmiä käyttäen. Lisäksi Oranssi on tarjonnut edullisia vuokra-asuntoja nuorille. Hyväksyttekö yleisesti ottaen talonvaltauksen mm. tällaiseen käyttöön? On erittäin todennäköistä, että rakennukset olisivat ilman talonvaltausta rapistuneet käyttökelvottomaan kuntoon.

Vaikea tuollaista olisi vastustaa? Hesarin kyselyn arvolähtökohdat puistattavat vaikka en kaikkia valtausta harrastavien nuorten tempauksia hyväksykään.

Oranssi on hyvä esimerki siitä, miten vastuunannolla saadaan radikaalimmatkin ainekset osaksi yhteiskuntaa. Oranssi aloitti toimintansa vuonna 1990 talonvaltausliikkeenä ja asunnottomien nuorten etujärjestönä. Jos 90-luvun alussa Oranssiin olisi sovellettu poliisin “nollatoleranssia” olisi meillä varmasti nykyisin enemmän ongelmia. Hyväksynnällä saimme elävää kulttuuritoimintaa, asuntoja, epäkaupallista tilaa, nuorisotyötä – aidosti moniarvoista yhteiskuntaa. Ja järkeviä poliittisia toimijoita.

Miten tuoreisiin squattaajiin sitten pitäisi suhtautua?

Toivottavasti kaupunki tulee puoleen väliin vastaan. Osoittamalla nyt aktiiviselle porukalle tilan jostain päin kaupunkia saataisin monta syrjäytymisvaarassa olevaa tyyppiä perinteisenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen piiriin. Ja vaikka en itse kilju-punk -illoissa viihtyisikään, on niiden olemassaolo kuitenkin osa monimuotoisuutta, joka pitää kulttuuria ja kaupunkikulttuuria elossa.

Millainen Helsinki olisi, jos kaiken kulttuurin tulisi olla väestön enemmistön hyväksymää?

When the World is not Enough…

Megafonin Helsingin toimituksen poliittinen dokumentti talonvaltauksista ja kaupunkitilaa koskevista konflikteista

Megafoni-Helsinki

Helsingin poliisilaitoksen mukaan talonvaltaukset ovat tämän kesän kuumin trendi. Mistä tässä trendissä on kyse? Talonvaltaukset ovat ilmaus sellaisten antagonististen subjektiivisuuksien syntymisestä, jotka ovat kehittyneet kaupungissa ja joille kaupunkitilan täytyy olla ilmaista, koska se on “ilmaa jota hengitämme”.

Vallatussa Telakkakatu 6:ssa oli valtava hallitila

Kaupungin edustajat ja moraaliset julkiset kommentaattorit ovat läpi kesän korostaneet, että talonvaltaajien vaatimukset ovat “kohtuuttomia”. He haluavat keskustasta niin suuren tilan, että siellä voi järjestää ilmaiseksi esimerkiksi teatteria ja keikkoja. Kaikki nämä ymmärtäväiset ihmiset ovat valmiita antamaan “nuorille” oman tilan, kunhan se ei ole liian kallis. Kuitenkaan he eivät tahdo ymmärtää, miksi mikään tarjottu tila ei valtaajille riitä.

He eivät ymmärrä, että kyse ei ole uuden “vähemmän byrokraattisen” nuorisotalon tarpeesta. Talonvaltaajat eivät halua uutta omaehtoista nuorisotaloa, vaan he haluavat asettaa kyseenalaiseksi kaupunkitilan kapitalistisen haltuunoton. Kyse on perustavasta poliittisesta ristiriidasta, johon ymmärtäväiset virkamiehet eivät pysty vastaamaan. Pieni syrjäinen tila ei riitä, koska kaikkein olennaisinta valtauksissa on juuri niiden ilmaisemien tarpeiden liiallisuus suhteessa kapitalistiseen logiikkaan. Edes maailma ei riitä niin kauan kuin kyse on pääoman maailmasta…

Sen rinnalle ja sisälle rakentuu toinen maailma, tai lukuisia toisenlaisia maailmoja.

Valtaajien tarpeet eivät ole liiallisia siksi, että ne olisivat määrällisesti liian suuria vaan siksi, että ne ovat laadullisesti erilaisia kuin kaikki tarpeet, joita kapitalistisen logiikan ohjaamat päättäjät pystyvät ymmärtämään. Valtaajat haluavat ottaa kaupunkitilaa yhteiseen käyttöön maksamatta siitä, koska tilaa ei ajatella kustannus-hyöty -logiikan mukaisesti. Tilasta ei makseta, koska sillä ei pyritä tekemään voittoa. Tila otetaan haltuun vapaata yhteistoimintaa ja rahalla mittaamatonta tuotantoa varten. Vapaa yhteistoiminta lisää kyllä sivuvaikutuksenaan pääoman arvoa, mutta sen logiikka on täysin toisenlainen kuin pääoman arvonlisäyksen.

Tämä tuotanto perustuu siihen, että ihmiset ovat valmiita tuottamaan asioita yhdessä saamatta siitä mitään yksityistä etua. Sen logiikka on pikemminkin lahjan logiikkaa kuin rationaalisen, taloudellista etuaan maksimoivan yksilön laskelmointia.

Nykyisin tämän yhteistoiminnan paikka on ennen kaikkea kaupunkitila, metropolin tila. Myös esimerkiksi autonomiset sosiaalikeskukset lisäävät kaupunkitilan arvoa, koska ne houkuttelevat ihmisiä. Italiassa tärkeimmät niistä ovat päässeet myös matkaoppaisiin, koska mielenkiintoisimmat keikat järjestetään usein niissä.

Kaupunkitilan yksityistämisen tarkoituksena on tämän kaikkialle hajautuneen arvon kasaaminen. Kiinteistöjen omistajat ja keinottelijat voivat odottaa omistamiensa tilojen arvon nousevan, koska ihmiset haluavat yhä kiihkeämmin elää kaupungeissa, joiden vetovoimaa he tuottavat elämällä, olemalla ja asumalla.

Tuotanto ja antagonismi

Urbaani yhteistoiminta siis sekä kasvattaa pääoman voittoja että menee sen logiikan tuolle puolen. Se on kollektiivista luovuutta, joka haistattaa paskat “luoville luokille” ja heidän konsulttihorinoilleen.

Nykyisin pääomalle kaikkein suurimpia voittoja tuottavat ihmisten välisten suhteiden järjestämiseen ja yhteisen älyn käyttöön perustuvat talouden sektorit. Siksi ihmisten välisen kanssakäymisen paikat, eli suurkaupunkien keskustojen tilat, ovat kalleinta mitä kapitalistit omistavat. Kahvilat ja ravintolat menestyvät keskustoissa, koska ihmiset käyvät siellä. Muotisuunnittelijoiden ja mainostoimistojen täytyy perustaa konttorinsa keskustaan, koska heidän hyödyntämäänsä raaka-ainetta ovat ihmisten pukeutuminen, eleet, slangit ja käyttäytymistavat. Globaalit suuryritykset haluavat perustaa pääkonttorinsa juuri globaalien metropolien keskustoihin, missä on tarjolla niiden tarvitsemaa työvoimaa ja äärimmilleen erikoistuneita palveluita.

Kaupungin keskustoissa tapahtuva kanssakäyminen tuottaa suunnattoman rikkauden juuri siksi, että ne ovat paikkoja, joihin väki kerääntyy, joissa metropolin heterogeeniset elementit jatkuvasti osuvat yhteen kaupunkitilassa ajelehtiessaan, joissa hengailevat kaikki metropolissa elävät erilaiset ihmiset: liikemiehet, skeittarinuoret ja pissikset, siirtolaiset ja joutilaat eläkeläiset. Vain erot voivat tuottaa rikkautta.

Itse asiassa pääoma tekee kaupunkitilasta yksityisen voiton lähteen juuri sen vuoksi, että ihmiset haluavat käyttää sitä yhteisesti. Kuitenkin ihmiset tekevät kaupungin, eikä pääoma voi riistää siihen kohdistuvaa kollektiivista “tekijänoikeutta” herättämättä alati kiihtyvää vastarintaa.

Sabotaasi ja yhteisö

Metropolin sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaa tuotantoa voidaan ottaa haltuun vain yhdellä keinolla: tekemällä metropolissa elämisestä rahan alaista. Raha taas on suhde, jonka kautta pääoma komentaa yhteiskuntaa. Ihmisiä pakotetaan kanavoimaan tuotantoaan palkkatyön eli pääoman komennossa tehtävän ja sen arvoa lisäävän työn sisään tekemällä kaikista kaupunkitilassa elämisen edellytyksistä vain markkinoiden kautta hankittavia. Ja markkinoilla tarvittavaa rahaa taas saa vain tekemällä palkkatyötä.

Tässä tilanteessa kaupunkitilan haltuunottamisesta, sen kollektiivisesta palauttamisesta yhteiseen käyttöön, tulee keskeinen yhteiskunnallisen lakon muoto.

Tämän kesän valtausten kokemukset ovat luoneet /ihmisille/ uskoa omiin toiminnan mahdollisuuksiin, kykyyn rakentaa ja ylläpitää tiloja itse yhdessä toisten kanssa. Sekä kykyyn ja mahdollisuuteen saattaa yhteen erilaisia ihmisiä. Erityisesti Katajanokalla onnistuttiin hyvin poikkeuksellisella tavalla luomaan suhteita naapureihin ja jakamaan heidän kanssaan kaupunkitilan käyttöön liittyviä kokemuksia.

Tämä ihmisten välisten suhteiden monimuotoisuushan on myös metropolin tuotannollisen merkityksen perusta. Kapitalismin tarvitsemat kulttuuriset ja tiedolliset innovaatiot syntyvät aina ihmisten omaehtoisessa kanssakäymisessä, urbaaneissa alakulttuureissa ja “ruohonjuuritason” verkostoissa. Pääoma ei voi riistää metropolin verkostoja ilman että se antaa niiden kehittää jotain ennalta arvaamatonta. Siis jotain vallankumouksellista, pieniä arkipäivän vallankumouksia, toiseksi-tulemisia, kohtaamisia, jotka antavat mahdollisuuden toimia totutusta poikkeavalla tavalla ja muodostaa uudenlaisia tapoja havainnoida maailmaa, uudenlaisia suhteita itseen ja toisiin ihmisiin. Siis uudenlaisia, vallankumouksellisia subjektiivisuuksia.

“Kansa löytää perustuslain kaduilta”

Varmuuden vuoksi vielä kerran: talonvaltauksissa ei siis ole kyse uuden nuorisotalon tarpeesta, vaan kaupunkitilan yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Jälleen kerran kollektiivinen laittomuus muuttuu uudeksi laillisuudeksi, uuden perustuslain luomiseksi ja kahden laillisuuskäsityksen väliseksi konfliktiksi. Siis lupa tappaa vanha järjestys.

Sen vuoksi vanhoja puolueita ja niiden toimintaa vanhan laillisuuden sisällä ei välttämättä tarvita, sillä tilat otetaan joka tapauksessa. Kehotus laillistaa valtaukset ei ole pyyntö puolueille, vaan vihje siltä varalta, että ne haluavat säilyä hengissä uudessa globaalissa ja metropolitaanisessa kontekstissa. Metropolin tilassa taisteleva autonominen subjekti voi toki vain elää ja antaa toisten kuolla. Se on uudenlainen Bond-tyttö, jota eivät kiinnosta sen enempää martineja litkivien lipevien uhkapelureiden liehittelyt kuin kierosilmäisten roistojen runsaskätisimmätkään tarjoukset. Se on itse yhtä aikaa suunnattoman älykäs kollektiivinen rikollinen ja uutta järjestystä rakentava ja suojeleva salainen agentti.

(link to complete article) Megafoni Helsinki “When the World is not enough…”

Ei saa koskea toisen omaan, jos omastaan ei jaa.

Vanha suomalainen sanonta. Sellainen johon tiivistyy ilmastossamme menestyneen heimoyhteiskunnan eräs tärkeimmistä arvoista – toisen omaisuuden kunnioitus.

Valitettavasti Neuvostoliiton hajoamisen ja kommunismin totaalisen konkurssinkin jälkeen joukoissamme tallustaa eräitä umpimielisiä puupäitä. Sellaisia, jotka eivät erota oikean ja väärän rajaa. Ihmisiä, joita ei ole kasvatettu yhteiskunnan jäseniksi – pahoinvointiyhteiskunnan surkeita epäonnistumisia.

Anarkistit ja prekariaatti - kaksi loistavaa esimerkkiä siitä minkä laatuisia loiseliöitä hyvinvointiyhteiskuntamme tuottaa ja sietää vielä kuppaamassa itseään. Olen kirjoittanut näistä toimeentulotuella ja peruspäivärahalla vallankumousta ummetuksessaan työntävistä pelleistä aikaisemminkin. Näitä tekstejä löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Ja homma jatkuu. Nimittäin viime perjantaina alkanut puolisen vuotta tyhjillään olleen talon valtaus Hermannissa jatkuu edelleen. Valtaus on jatkoa viime kesän perseelleen menneille talonvaltauksille Katajanokalla ja Vallilassa.

Nyt vallatun rakennuksen omisti aikaisemmin Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Suurin osa taloa nyt miehittävistä saapui lauantaina taloon poliisin saattelemana. 70–80 nuorta otti osaa Reclaim the City -kulkueeseen, joka lähti Vaasanaukiolta ja kulki Hämeentietä pitkin Hermanniin.

Suurin osa väestä saapui lauantaina taloon poliisin saattelemana. 70–80 nuorta otti osaa Reclaim the City -kulkueeseen, joka lähti Vaasanaukiolta ja kulki Hämeentietä pitkin Hermanniin. Poliisi ihmetteli hetken aikaa talon edustalla, mutta ei tullut sisään.

Talon seinille on kiinnitetty julisteita, joissa listataan valtaajien toimintaperiaatteita. Alakerran seinällä on kyltti, jossa tila julistetaan pellepataljoonan pääesikunnaksi. Pellepataljoona on mielenosoituksissa klovneiksi pukeutunut aktivistijoukko. Kyltin mukaan värväys pataljoonaan tapahtuu tammi-helmikuussa. Tämäkin tapahtuu – taas kerran – ulkomaalaista mallia kopioiden…

Annetaanpa anarkistien edustajan, Jinnin, kertoa ihan itse:

“Meidän pyrkimyksemme on saada autonominen sosiaalikeskus”,
julistaa toimintaa organisoiva Jinni. Hän vakuuttaa, ettei talosta lähdetä ennen kuin tila on saatu.

Poliisille on tehty selväksi, ettei heitä kaivata tänne, Jinni sanoo ärhäkästi.

Nämä asiat ovat tuskin Jinnin ja hänen tovereidensa päätettävissä – onneksi…

Yläkerrassa on alkamassa elokuvanäytös. Tarkoituksena on perustaa taloon kahvila ja järjestää siellä poliittisia keskustelutilaisuuksia, kertoo Liinu.

Autonominen sosiaalikeskus – sellainen jossa yhteiskunnan vastaiset nuoret järjestävät poliittisia keskustelutilaisuuksia… Pääsisikö kyseiseen tilaan mukaan myös reserviupseerinuorien toimintapiiri, nuorten naisyrittäjien yhdistys tai skinhead-joukko?