Tekstiviestipalsta on vienyt minut mennessään! Aamulla nappasin työmatkalla ensimmäisen mahdollisen lehden ja tutkin heti tekstiviestit. St kirjoitti taas “Gg: Huomenta Rakas! Ei näy siipiä selässä tai sarvia päässä. Jos olen synt. ja elänyt sinua varten? Miten löydät luokseni? Take care! Paljon suukkoja! “ En ole osunut näkemään Gg:n vastauksia ja jäin miettimään, että millähän muulla tavalla mahtavat pitää yhteyttä? Eilen vilttiin kääriytynyt aivastelija (eli allekirjoittanut) avasi sattumalta television ja osui näkemään Sinulle on postia – elokuvan melkein kokonaan. Voih, miten romanttista!

Olette varmasti huomanneet, että seuraan ilmaisjakelulehden tekstiviestipalstaa aktiivisesti. Tällä viikolla huomioni ovat kiinnittäneet erityisesti tunnepitoiset ja henkilökohtaiset viestit. Keskiviikkona 5.pvä nimimerkki St kirjoitti seuraavasti: “Gg:Kävelimme jäällä noudatt. tarp. varov. Olet ajatuksissani, mutta muut pitävät minua outona. Otet.rauhassa, jos yht. pätkii. Kaipaan! Huomiseen.” Nimimerkki Lämmöllä ajatellen viesti taas kertoo kielletyistä tunteista: “Ihanaiseni: Sinuun ihastuin, kuin meren vyöry. Kauniit sanat kuulin myös sinulta. Olen koittanut nyt tunteitani jäähdyttää, koska ne sallittuja eivät meille ole, eivätkä helppoja aina.” Tänään Sinun Pirpis kirjoitti: “Rakas: Joskus haluisin koko maailmalle kuuluttaa, että sinä olet minun Pimu! Rakastan sinua yli kaiken ja olen kiitollinen elämälle, että se toi sinut minulle.” En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen romanttisena, mutta jostain syystä ajatus jonkun henkilökohtaisesta viestistä minulle lehden palstalla ei nykyään enää tunnukaan ällöttävän siirappiselta.

Jotta orastava flunssa ei puhkeaisi, taidan kietoutua viikonlopuksi vilttiini ja katsella ainoastaan hyvää mieltä tuottavia, ruokkivia ja aurinkoisia elokuvia. Näistä yksi voisi olla esimerkiksi Madonnan Missä olet Susan?, jossa sanomalehti-ilmoittelu on päähenkilön tapa pitää yhteyttä maata kiertävään muusikkopoikaystäväänsä. Muistelen lukeneeni joskus romaaninkin, missä viestittiin tällä tavoin… Mikähän se olisi voinut olla? Olenkohan tulossa vanhaksi, kun muisti pätkii. Se Reijo Mäkikin on edelleen selvittämättä. En sentään ole unohtanut, että se pitäisi muistaa etsiä!

Seurakollegani kyseli taannoin teksiviestillä, mitä kesänäytelmän musiikin kustannuksista ja maksamisesta on kirjattu tekijänoikeussopimukseen. Tekstasin takaisin nokialaisellani, siinä on automaattinen teksinsyöttö.

“Oletan eutanaksetaan samalla kuin muukin tilitys. 13 % kirstuukoista.”

Voisiko Nokia kehittää puhelimiinsa myös automaattisen oikolukijan?

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Pekka Hyvärisen mukaan pääministeri Matti Vanhasen Susan Kuroselle lähettämien tekstiviestien julkaisu on ”pelkkää halpamaista tirkistelyä”. ”Salarakasjournalismin” yhteydessä on puhuttu jopa journalististen periaatteiden perikadosta ikään kuin journalistit olisivat toimintansa herroja. Inhimillinen toiminta, niin myös journalistin tekemä työ, sisältää kuitenkin – anarkokapitalistisen talousimperatiivin ohella – satunnaisia, ennakoimattomia ja tarkoittamattomia vaikutuksia sekä perustuu osin tiedostamattomiin vaikuttimiin.

Toimittaja Saska Snellman on Hyväristä oikeammilla jäljillä luonnehtiessaan pääministeri Vanhasta ”raskasta työtä tekeväksi ihmiseksi, joka ei kaipaa kuin rauhaa ja toista ihmistä”; siis juuri sellaiselta, joka raapii aamulla kolme senttiä paksua teräsjäätä perheauton etulasista ja pitää myöhemmin aamupäivällä kehittämispäivän ensimmäisiä powerpoint-sulkeisia. Ei ole helppoa olla puhuva pää. ”Oonko kertonut että tää pääministerin homma on p… homma”, kuten pääministeri tekstaa.

Ihmisläheisyyttä etsitään yhä kiihkeämmin verkosta. Netti, chat ja tekstiviesti ovat erotiikkakasvatuksen välineitä ja toinen nimitys aikuisten arkipäivän seksikoululle. Näiden virtuaalisten seksilelujen ja eroottisten pallomerien ongelma on siinä, että ne hävittävät seksistä seksin, erotiikasta erotiikan ja kaikki lihan merkit pelkistäen käyttäjänsä ajatuksen voimalla käyttöliittymänsä tahrivaksi kartesiolaiseksi subjektiksi. Mitä jos elämäni pelkistyy pelkistymistään pelkäksi digitaalivirroissa ponnisteluksi? Mitä jos kaikki on pelkkää digitaalista konstruktiota, eikä muuta todellisuutta enää olekaan?

”Virtuaalitodellisuudessa shokeeraavaa ei ole sen ymmärtäminen, että ennen oli olemassa ’todellinen todellisuus’ ja nyt vain kyberavaruus, vaan se, että virtuaalimaailman kokemuksellisen olemassaolon vaikutuksesta olemme tulleet jotenkin takautuvasti tietoisiksi siitä, ettei ’todellista todellisuutta’ koskaan ollutkaan. Todellisuus on aina ollut virtuaalinen, emme vain ole huomanneet sitä. Virtuaaliseksissä ei ole kauhistuttavaa sen oivaltaminen, että ’herran jestas, ennen minulla oli oikea kumppani, jonka kanssa koskettelimme, halailimme ja puristelimme, mutta nyt vain masturboin näytön edessä, tai en edes runkkaa, vaan nautin ehkä vain siitä, että toinen nauttii jossain toisen näytön äärellä’. Todellinen kauhistuttavuus on siinä, että virtuaalisuhteet paljastavat, ettei todellista seksiä koskaan ollutkaan. (…) Mitä jos masturbointi viittaa muuhunkin kuin seksiin kuvitellun kumppanin kanssa? Mitä jos todellinenkin seksi on pelkkää masturbointia todellisen kumppanin kanssa? (…) Seksi on aina kolmen kauppa, mukana eivät ole vain sinä ja kumppanisi, vaan myös seksiä ylläpitävä kuvitelma. Kun tämä fantasia kerran pirstoutuu, kumppani alkaa vaikuttaa iljettävältä. Ja se on horroria. Kuten Hamletissa, jossa Hamlet näkee Ofelian ja ’todellisuusefektin’ vaikutuksesta huomaa, miten iljettävä ihminen Ofelia on – juuri siksi, että entistä kiintymystä kannatteleva fantasma on kadonnut.” (Zizek 1998.)

Esimerkiksi Zizekin hahmotteleman viitekehyksen mukaan saattaisi lukea Vanhasen tekstiviestejä tirkistelytulkintaa kiinnostavammista näkökulmista huomaten niillä muitakin kuin salarakasjournalistisia tirkistelyvaikutuksia. Viestit voisivat kertoa myös vapauttavaa eli emansipatorisesti sanomaa riippumatta siitä, mitä viestien kirjoittaja itse tai niiden vuotaja tavoittelivat.

Emansipatorisuus liittyy yleensä ihmisten vapauttamiseen niin perinteen ja tiedostamattomien vaikutusten ohjaamasta kuin vierasmääräytyneestä ajattelusta ja toiminnasta. Se on tulemista mahdollisimman riippumattomaksi olosuhteista. Sen päämääränä on itsereflektiivinen elämä sekä mahdollisimman monista psyykkisistä, sosiaalisista ja rakenteellisista pakoista vapaaseen vuorovaikutukseen perustuva emansipoitunut yhteiskunta, joka toteuttaa jäsentensä kasvua täysi-ikäisyyteen.

Emansipoituneessa yhteiskunnassa johtavassa asemassa oleva poliitikko pystyisi kirjoittamaan tekstiviestejä vapaana tirkistelyefektistä tai sen pelosta. Hän voisi ymmärtää, ja auttaa meitä muita ymmärtämään, ettei se ole seksi eikä Seija, mikä minut pelastaa. Ensin on päästävä eroon vierasmääräytyneistä olosuhteista, oudon vieraantuneesta elämästä, jonka kiintopisteitä ovat alituinen kiire, lastenhakeminen ja -vieminen, K-kauppa ja tekstailun kaltaiset korviketoiminnot.

Tässä emansipoituneessa yhteiskunnassa kohutut tekstiviestit kertoisivat meille: yhteiskunnallinen ja persoonallinen vapautuminen kulkevat yhtä jalkaa. Ja vasta niiden molempien myötä, asioiden palautuessa paikoilleen tai näyttäytyessä uudessa valossa, alkaisi nauttiminen seksin ja rakkauden hedelmistä, ja muista tavallisen elämän antimista; henkilökohtaisesti, intiimisti, vain minulle kuuluvasti: vatsanpohjan kihelmöinnistä, hiusten tuoksusta tyynyllä, siitä että tekee mieli ihan tajuttomasti, halusta työntyä sinuun, sykkeestä sisällä kovana ja kuumana, ja siitä onnentunteesta, kun pitkä, rauhallinen ja kiihkeä rakastelu vie voiton kaikesta muusta; sekä yhteiskunnallisesti: minun paikallani tässä työssä voi olla joku toinen, ja minä jonkun toisen paikalla. Mitään ei ole pois, kun lähden… Ja että politiikka on kaikkien ihmisten tekoa. Jos Matti niin minäkin. Olen poliittinen, tekoni ovat poliittisia. Teen politiikkaa.

Zizek, Slavoj (1998): Hysteria and Cyberspace: Interview with Slavoj Zizek.

Zizek, Slavoj (2004): What can Psychoanalysis Tell us About Cyberspace? The Psychoanalytic Review 91 (6).

Ajattelin ensin, että en ota kantaa tuollaiseen uutisointiin, mutta nyt tulee jo mitta täyteen Kanervaa.
Olipa asia mikä tahansa mainoskikka tai rahastus naisen taholta, joka tekstiviestit on saanut, on asiassa toinenkin puoli. En usko että kukaan alkaisi tuulesta temmaten kertoilla ulkoministerin tekstiviesteistä. Täytyy olla jotain perääkin niissä.
Jos ulkoministerillä on kanttia laittaa törkeitä tekstareita keskellä yötä työpuhelimestaan jollekin puputytölle, kyllä hänellä pitää olla myös kanttia kertoa totuus, eikä jättää asioita arvailujen varaan.
Kanervan tempaukset jo aiemminkin antavat kyllä viitteitä siitä, miten lapsellisia ja ala-arvoisia viestejä hän voi nuorille naisille laitella. Mies on sentään 60 v. Ei voi enää laittaa minkään “poikasen” piikkiin moista.
Jos joku tulee minulle sanomaan, että “pojat on poikia”, lupaan vetää turpaan jokaista. (anteeksi sanavalintani) Jos miehellä ei tuohon ikään ole järki kasvanut naisasioissa, ei se sitten kasvakkaan. Miten voi joku osa kehityksestä jäädä täysin lapsen asteelle?
Kyllä uskottavuus häviää ulkoministerin tehtävien hoitamisen suhteenkin. Ihmettelen, millainen sakki hoitaa meidän asioitamme Arkadianmäellä.
Entä jos tämä tapaus olisi sattunut jollekin naispuoliselle ministerille? Olisiko se mennyt vain olankohautuksella? Ei varmasti. Naisten on pitänyt erota välittömästi pienemmistäkin virheistä.
Minusta Kanervan pitää erota ulkoministerin tehtävästä. Vaikka hän ei työssään olekkaan tehnyt virheitä, kyllä tuollainen käytös antaa todella oksettavan kuvan koko miehestä.