Aquest text és la queixa pel tractament del nostre barri i ciutat al programa “Comando Actualidad” enviada per part de la nostra alcaldessa, Núria Marín al director de TVE, Javier Pons. Ha estat facilitada per part de la regidoria del districte VI fa pocs dies.

Itse olen huomannut, että oma kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut. Television ohjelmakartta ei sovi minulle. Silloin kun katson sieltä jotain, niin se tapahtuu paljolti sattuman varassa. Mitään säännöllistä must-juttua ei ole.

Illat pääsääntöisesti menee joko uutisia surffatessa, facebookkia päivittäessä, TV-Kaistan ohjelmavirtaa seuratessa ja lapsia paimentaessa. Videoita tulee joskus katsottua, mutta sekin vaatii joko käyntiä vuokraamolla tai vanhojen läpikelattujen uudelleen katsomista.

Sinänsä outo tilanne, sillä uskon etten ole ainoa. Oudoksi tilanteen tekee sen, että samaan aikaan kun televisiot teknisesti ovat parantuneet, niin oma kulutustottumus siirtää vapaa-aikaa tietokoneen tai käsitietokoneen pariin. Miksi näin? Ehkä sen takia, että näissä laitteissa voi katsella sellaista ohjelmistoa, josta itse pitää, siihen aikaan kun itse haluaa. Tiedän, että monen sisällön voisi siirtää digiboksiin tai suoraan televisioon, mutta se tarkoittaa kyykkimistä johtojen seassa ja se ei ole minun mieleeni.

Nyt kysynkin, kuinka sinä näet television muuttuvan ja sen sijaan että tulee mediamaksu, niin voisiko Yle ja muut kanavat toimia jollain ihan muulla tavalla. Tai toisaalta tarvitaanko kanavia? Olisiko parempi että on ohjelmia, joita kootaan ja iTunes Genius tyyliin koostetaan sinulle katsottavaksi siinä isossa vähintään 40 tuuman viihdelaitteessa, joka nyt seisoo tyhjänpanttina nurkassa.

Nyt ovat sitten suomalaisen heeroksen, puolijumala Jorma Ollilan Sibylloista (jumalallisen hurmoksen vallassa toimivista oraakkeleista eli suomeksi sanottuna ennustajaeukoista) kaksi, Laura Kolbe ja Helena Petäistö, vallan kiukustuneita.

Nämä rakastetun heeroksemme johtamassa Suomen brändivaltuuskunnassa kolmijalalla istuvat kultivoituneet naishahmot latelevat tulta ja tulikiveä palkitun kirjailijamme Sofi Oksasen päälle. (IS 25.11.) (Torstaina 26.11. Sofi Oksasta sitten jo paheksuttiin yleisesti mielipidepalstoilla ja lehtien kolumneissa.)
Kirjailijattaren tekemä emämoka on kuulemma se, että hän kommentoi suomalaisia miehiä Tanskan televisiossa sunnuntaina ajankohtaisohjelmassa. Hän piti miesainestamme väkivaltaisena! Miehemme ovat tolloja, vaimojaan hakkaavia asehulluja, jotka hautovat itsemurhaa.

Katso video täältä.

Oksanen ei löytänyt mitään hyvää koko Suomesta. Ja kun kuka tahansa pelkältä peruskoulupohjalta olisi hoksannut mainita ainakin ihanat vuodenaikojen vaihtelut, tuhannet kesämökit ja saunat vihtahousuineen.
Kulttuurieliitti on nyt vallan pois itsestään. Oksaska-parka on pilannut Suomen maineen, vetänyt maton Suomen ja itsensä alta, vetistelevät ulkomailla pitkiäkin aikoja oleskelleet Sibyllat.

Kyllä on pienestä kiinni, toteaa tollo suomalainen nainen. Eikä tällä suinkaan viittaa sen hakkaavan, juopon, sanasokean, itsemurhaa hautovan tappajan Suomi-verkkareiden sisältöön vaan bränditoimikunnan luovaan ajatteluun.

Juurihan on päästy laulamasta kotitantereilla mediassa jos toisessakin kuinka Suomessa mies hakkaa – jopa nainenkin hakkaa -  juodaan viinaa eniten Pohjoismaissa, mielenterveys on mennyt työpaikan ohella hyvinkin monelta ja lapset ovat ahdistuneita tai ainakin kärsivät ADHD-ongelmista.

“En osaa sanoa paljon positiivisia asioita Suomesta, koska en ole niin rakastunut Suomeen”, sanoi Sofi Oksanen haastattelussa. No,  tämähän vasta  väärin olikin ja erityisen turmiollista brändityöryhmän haastavaa työtä ajatellen, suurimman osan elämästään ulkomailla eläneiden brändääjien mielestä ainakin.

On totisesti heikoissa kantimissa Suomi-kuva, jos se pilaantuu yhden kirjailijan mielipiteistä istuipa tämä kansakunnan kaapin päällä tai tiskin alla. Herranbaskaan astuneita kekkaloitsijoita riittää korjaamaan vahinko tuota pikaa: otetaanpa nyt seuraava lausunto vaikka Lenita Airistolta niin saadaan oikea kuva suomalaisista miehekkäistä miehistä, jotka puhuvat ja pussaavat. Kotona ja vieraissa.

PS. Kannattaa katsoa tuo video, jonka jutun alussa linkkasin. Kirjailija Sofi Oksasen haastattelu on hienosti tehty kokonaisuus, josta suomalaiset ohjelmantekijätkin voisivat ottaa mallia.  Muutamista mielipiteistä ei kannata ottaa kenenkään  hernettä nenäänsä; Sofi Oksanen puhuu asiaa. Hän valottaa omaa näkemystään nykypäivän Suomesta ja  suomalaisuudesta.

http://dbalears.cat/arxiu/pdf/113/40

Mitjan setmana arriba el dimecres i, amb ell, el programa 450 d’El crepuscle encén estels · IB3 Ràdio, 21:00 ·, en el qual Tomeu Orell entrevistarà CARME MORELL, doctora en Filologia Catalana i guionista de TV. És ben conegut l’impuls que ha suposat per al panorama audiovisual el desenvolupament de les sèries de ficció a TV3. I, en els guions d’algunes de les més reconegudes i exitoses, hi ha participat la nostra selenita d’avui: Nissaga de poder, Laberint d’ombres, El cor de la ciutat, i Ventdelplà. Aquesta darrera sèrie té una estructura novedosa, de dos capítols per setmana, ambientats a un poble; poble que és recreat als exteriors de Breda, una localitat de La Selva que no arriba als 4.000 habitants, i que té un actiu Grup de Dones que per a commemorar el 8 de Març celebra un Sopar de Dones que es convocà per primer cop el 2008 amb  …450 participants

…450, precisament, com Crepuscles comptam fins el dia d’avui.

· IB3 ràdio en directe · http://streaming01.ib3radio.com:8000/ib3radio.mp3

Fa dues setmanes vaig veure un gag a Crackòvia que em va fer molta gràcia, perquè és una paròdia d’un anunci de la televisió que també em va agradar molt.

I aquest és l’original:

Em va agradar molt xD

Fi de la transmissió, que la Força us acompanyi.

- Lapsella pitäis olla äiti ja isä, sanoo  Liisa.
- Lapsen oikeus on kömpiä kaikkiin koloihin, sanoo Kalle
- Ettei varas varasta lapsia, sanoo Helena.
- Että talossa on seinät ja katto, sanoo Heikki.

Lapsen oikeudet täyttävät tänään 20 vuotta. Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:ssa 20.11.1989.  Suomessa sopimus tuli voimaan 1991.

Tässä muutamia keskeisiä periaatteita:

** Lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Kaikenlainen syrjintä lasta kohtaan on kiellettyä.

* Valtion olisi taattava lapselle oikeus hyvään elämään.

** Hyvään elämään kuuluu lapsen oikeus elää vanhempiensa kanssa, oikeus ilmaista mielipiteensä ja oikeus jä** rjestäytyä ja toimia erilaissa yhdistyksissä.

* Lapsen kunniaa ja mainetta ei saa halventaa.

** Vanhemmilla on viimekädessä vastuu lapsen kasvattamisesta, jota myös valtion on tuettava.

* Lapsen tausta on otettava huomioon; kunnioitettava lapsen etnistä ja uskonnollista taustaa. Pakolaislapsia on suojeltava.

** Lapsella on oikeus riittävään elintasoon ja oikeus ilmaiseen peruskoulutukeen, oikeus  kasvuun oman kulttuurin kunnioittamiseen, suvaitsevaisuuteen, omaan kieleen, uskontoon.

* Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin, taide-elämyksiin ja kulttuuriin. Lapsella saa teettää lasta vahingoittavaa työtä.

** Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kielletty samoin huumeet ja lapsikauppa. Lasta ei saa kiduttaa eikä häntä saa panna armeijaan ja sotaan, vangitseminen on sallittua vain äärimmäisissä tapauksissa viimeisenä keinona.

Lisää Unicefin sivuilta

Mielenkiintoista löytyy myös täältä. Ollaanko nyt tätä lakia säädettäessä lapsen vain jonkun muun asialla?

Una recreació rodada per un grup d’actors, Bolshaya Raznitsa, especialitzats en paròdies a la televisió russa. Molt aconseguit.

Avui 16 de Nobembre comença El Internado. És una sèrie que m’agrada molt.

La temporada pasada em va deixar intrigada i espero que avui no em passi el mateix.

No em cansaria mai de veure-la!!!!!!

Espero que a vosaltres us agradi tant com m’agrada a mi!!!!!

Sitä on niin kaavoihinsa kangistunut, että televisiostakin katsoo ne samat tutut ohjelmat: uutiset ja ajankohtaista, luonto-ohjelmia, Midsommerin murhat, House ja elokuvia valikoiden. Tietenkin Uutisvuoto ja kolme pientä porsasta.

Rohkea tekee löydön: Strada! (tv1:llä).  Raikas kulttuuriohjelma, jossa ei yritetä olla rennon kultturelleja vaan tosissaan ollaan sellaisia.  Mistä on mahtaneet ilmestyä ruutuun tämä kaksikko Sanna Stellan ja Ivan Puopolo? On totisesti kaksikolla homma hallussa ja sana.
Kaksimetrisen Ivanin vanhakin täti syö silmillään, kuuntelee kuitenkin korvillaan. Samoin kuuntelee hyviä kysymyksiä tekevää Sannaa, tyttöä, joka ei teeskentele, on perehtynyt asioihin, ei diivaile ja selvästikin on eikä vain kuvittele olevansa intelligentti ja älykäs kuten kollegansa kuvittelee  Puoli seitsemän ohjelmassa.

Viime perjantaina Stradassa saatiin sitä mitä luvattiin:  tarkasteltiin mitä kulttuurissa tapahtuu ja etsittiin taustoja. Ja huomattiin sekin, että kulttuurissa on paljon muitakin kuin niitä iltapäivälehtien kissanristiäistapahtumien kiertäjiä.  Sitä paitsi osattiin mennä studiosta ulos.

Etsittiin ja löydettiin: silmät tapillaan tuijotin kahta valtavaa
lumipallohahmoa: haloo??  Suojapallon sisässä Sanna ja toisessa mies nimeltä Mika Bonanno, maailmanparantaja, joka oli saapunut Helsingissä pidettäville Lens Politica -festivaaleille. Hän on toinen The Yes Men -ryhmän johtoryhmästä. Se taas onkin aivan oma juttunsa. Keskeisenä teemana  on jekkujen tekeminen.

Jeesmiehet ovat luoneet nuo selviytymisasut, valkoiset pallerot, joiden sisään voi kätkeytyä. Maailma on vaarallinen paikka. Muutakin hurmaavan mukavaa ja järjetöntä (=järjellistä) miehet ovat lähinnä Amerikoissa kehitelleet; julkaisseet mm. vale-New York Times -lehteä kertoen uutisia tulevaisuudesta. Suomessakin ilmestyi samoihin aikoihin oma “tulevaisuusjulkaisu” Maaseudun Tulvaisuus. Vain yksi kirjain erottaa siis lehden oikeasta. Lehteä jaettiin Helsingissä ilmaiseksi.

Mitä tuolla muka saavutetaan? Ei mitään. Ja sekin on paljon näinä julmina aikoina. Huomaamme ainakin, kuinka helposti menemme ansaan, uskomme mitä tahansa, kun se sanotaan tarpeeksi arvovaltaiselta taholta. Se on paljon.

Kiinnostava tuttavuus oli myös ranskalainen suorasukaisesti seksistä kirjoittava, kokeneelta asiantuntijalta näyttävä Josiane Balasko. Panee uudessa kirjassaan miettimään, miten olisi ja kuinka kävisi,  jos keski-ikäinen nainen ostaisi seksipalveluja. (Taas eläkeläiset unohdettiin!)

Sanna vei kirjailijattaren tutustumaan suomalaiseen Marimekkoon. Vierailu myymälässä osoitti meille suomalaisille selvästi, mitä ulkomailla tästä ylimainostetusta krääsäpuodista ajatellaan.
Ranskatar ei ollut pennin vertaa kiinnostunut kummallisista luomuksista tai rumista, mustatäpläisistä mukeista.

Aquesta nit, Barcelona Televisió (BTV) ha celebrat 15 anys d’emissions (la data exacta era el 3 de novembre) amb un concert a la sala Razzmatazz. 15 artistes, per cadascuna de les espelmes d’un pastís que no hi va ser, van anar passant per l’escenari de la sala de festes. Un escenari modest i ortodox, sense cap mena de decoració significativa per a l’efemèride.

La celebració era ben bé un viatge en el temps: l’envelat de poble de fa 15 anys. Va comptar amb Manel Joseph de l’Orquestra Plateria, Quico Pi de la Serra, Carlos Segarra de Los Rebeldes, Leslie de Los Sirex, Laura Simó, Paquito Sex Machine & Miguelito Superstar de la Fundació Tony Manero, Santi Balmes de Love Of Lesbian, Miqui Puig de Los Sencillos, Jaume Sisa, Sevilla de Mojinos Escocíos, Big Mama, Loquillo, Sicus Carbonell de Sabor de Gràcia, Peret i Los Manolos.

Alguns dels presentadors de la casa van encarregar-se de presentar i enllaçar cadascuna de les actuacions. Un fil guionat amb un humor discutible i gags que s’haguessin pogut estalviar. Salvaven el parlament presentadors com Pitu Abril o l’home del temps Marcos Amores per la seva gràcia natural i desimboltura.

Fa estrany que, davant la presència de personalitats del consistori, els decibels de la sala freguessin els núvols. És en aquests moments quan et preguntes per què serveixen tantes normatives si després no s’acompleixen. I novament la pregunta: cal que la música estigui a “tot drap” per gaudir-ne?

Més enllà de la zona VIP, reservada a les elits, la gent del carrer i treballadors de BTV ballaven, reien i bevien en un mateix mar. Però no tot era gresca i xerinol·la. També hi havia un cert malestar pel temor que la nova productora que s’ha de fer càrrec de la gestió de la cadena municipal deixi sense feina part de la plantilla o no mantingui les condicions contractuals vigents. Els treballadors van voler evidenciar la protesta amb una xapa poc explícita. “Representa els períodes que diverses productores han gestionat BTV i la incertesa de què passarà l’any que bé”, explicaven mentre senyalaven una xapa de caire nipó i tons corporatius (el vermell i el blanc del logo de la casa).

Ni molt menys va ser un concert multitudinari com resava el titular de El Periódico de Catalunya del dia anterior. Ho és l’espectacle de Madona al Palau Sant Jordi o d’U2 al Camp Nou. Ho són una mica alguns dels espectacles de les festes de la Mercè. 15 anys de BTV ha estat una festa petita, dissimulada (on eren els cartells publicitaris a la ciutat?) i tancada; potser un acte a l’aire lliure en algun dels parcs de la ciutat hagués fet partícips tots els ciutadans.

La temporada passada no es va caracteritzar precisament perquè als directius de les cadenes els tremolés el pols a l’hora de cancelar prematurament les sèries que no funcionaven prou bé. ‘My own worst enemy‘, ‘Knight Rider‘, ‘Kings‘ o ‘The ex-list‘ van ser alguns dels exemples de sèries que tot just començar van veure com els tancaven la producció i havien de deixar els espectadors a mitges.

I aquest any no havia de ser menys i ja han caigut les primeres víctimes de la temporada. Les més sonades, ‘Eastwick‘, ‘Dollhouse‘ i ‘Hank‘. ‘Dollhouse‘, la última proposta de Joss Whedon (‘Firefly‘, ‘Buffy Cazavampiros‘) s’estrenava l’any passat a FOX. Aquesta ciència ficció sobre una organització que programava persones amb diferents personalitats per satisfer els desitjos dels seus clients va viure una temporada molt convulsa amb capitols no emesos, altres emesos desordenadament i els constants rumors de que la sèrie es cancel.laria per falta d’audiència. Sorprenentment va renovar per una segona tanda, però amb només 4 episodis emesos, la FOX ja ha anunciat que l’aparca definitivament sense desvetllar què farà amb la resta de capítols rodats.

‘Hank‘ era la nova sèrie de l’actor Kelsey Grammer (el popular ‘Fraiser‘), una comèdia familiar que des del principi va rebre molt males crítiques. La ABC ja li ha posat el candau després d’emetre’n només 5 capítols i per ara no ha manifestat cap intenció d’emetre els altres 5 que ja estan rodats. Segueix així la mala ratxa de Grammer, que l’any passat ja va veure com la FOX també li cancelava ‘Back to you‘.

I la tercera víctima és ‘Eastwick’, la sèrie basada en la pel.lícula ‘Las brujas de Eastwick‘ que protagonitzen Rebecca Romijn , Lindsay Price, Jamie Ray Newman. La cancel.lació per part de la ABC ha generat sorpresa i un considerable cabreig entre l’equip de productors de la sèrie, que es queixen que ni tan sols han pogut donar un final als capítols que s’estaven acabant de rodar.

Altres sèries que per ara estan a la corda fluixa i a un pas de la cancel.lació son ‘Brothers‘, ‘Til Death‘, ‘Trauma‘, ‘Mercy‘. Fins i tot altres tant populars com ‘Heroes‘ o ‘Fringe‘ veuen planejar ombres sobre els seus caps si les audiències no son tan altes com per justificar el seu cost de producció. Sembla doncs que ningú està segur en el convuls món de les sèries televisives.

ihmisten rakenteiden kuvaan
jonka uskoakseni joko
tai vahvasti olen kirjoittaa kahden
eli pakolaisten reijän
pelkän kulttuurin
hän poika halusi miljöön
ja kaverin kuten luonnollinen
rivien kynsiin info
lukija että ollut siinä kuin oikein en mitä
minut koulutettu ja siis maassaan
hänen jos henkilö pidän
toiseksi tehtäneen kuten kumminkin tuomion
nykypäivänä olemme totuuden ajatus
että yltäkylläisyys meillä realistista
ruutitynnyriä kaaos minun että työni olen
myös näille jotka korkeissa asemisssa
he varsinkaan se että miksi
liian silmissä hyvin hän ainutlaatuinen
hahmottaa kuvaavasta päivänpolttavia
asioita nukkuvan melko korkeasti harvalukuisia
liberaali patriootti olemme täydellisessä
joka ajoimme merelle autonkuljettaja
jota oli rinta rinnan korventaa
sisäoppilaitoksen ei mikään
jonka sitä ei lukija ennen koittaisi

Television Teema-kanavan Kirjamaa on ihmisläheinen ja konstailematon kirjallisuusohjelma. Bussilla huristellaan ympäri Suomea ja etsitään lukevia ja kirjoittavia ihmisiä sekä tyylikkäitä paikkakuntia. Esiteltävä kirja ilmeisesti valitaan aina paikan  jonkin ominaispiirteen mukaan. Viime tiistain (10.11.)  jaksossa toimittajat Reidar  Palmgren ja Anna Tulusto vierailivat Raumalla.

Ohjelmalle täydet pisteet siitä, että nyt ei pyritä setvimään ja vatvomaan kirjailijan sanomaa tai henkilöiden sielunmaisemia. Verrattuna esimerkiksi  TV1:n Aamun kirja -ohjelmaan Kirjamaa on raikas tuulahdus suoraan suomalaismaisemista. Ohjelmassa muutaman keskustelijan voimin esiteltävästä kirjasta otetaan esille vain jokunen kiinnostava kohta, käytetään tervettä järkeä.

Tiistainen ohjelma keskittyi mereen ja Raumaan sekä rauman kieleen, Herman Melvillen Moby Dick -klassikon siivellä, tai päinvastoin.
Vanhan merikaupungin erikoisuus ja tunnetuin hahmo on vielä nykyäänkin H.J. Nortamo, Raumlaissi jaarituksii - teoksen kirjoittaja. Nykyraumalasia kirjailijoita edusti  kirjailija Tapio Koivukari.

Myös tämän päivän raumalainen kulttuuri näyttäytyi  välähdyksenä taiteilija Kerttu Horilan kertoessa lempikirjastaan Horilan veistosten kuunnellessa. Paikallisväriä ohjelmalle antoi käväisy Rauman torilla pystykahveilla ja tietenkin purjehtiminen.

Rauman murre sai oman osuutensa, kun vanhat syydvestipatut esittelivät Rauman merimuseota. Pysyttiin merellisessä teemassa, mikäli katsoja ymmärsi paikallista Nortamo-Seoran mieskaartin puhetta.
Matkan varrella Laitilassa tämän päivän kuuluisin murrerunoilija Heli Laaksonen antoi näytteen oman paikkakuntansa murteesta. Helin kieli, sellainen esi-isien kieli, kirjailijan puhumana hurmaa kenet tahansa.

Keskustelijoiksi Melvillen Moby Dick -klassikon pariin oli  saatu kaksi meriasiantuntijaa: merenkulkuoppilaitoksen opettaja, tohtori Kirsi Uola - joka on tehnyt väitöskirjansa suomalaisesta merikirjallisuudesta – sekä tuleva merikapteeni Martti Leinonen. Keskustelijoilla varmasti olisi ollut sanottavaa toinenkin mokoma, mutta oli viisaasti  tyydytty olennaiseen. Syntyi iloinen tuokio iloisten keskustelijoiden, klassikkokirjan, juontajan sekä katselijoiden kesken.

Tekijät saavat erityiskiitoksen oivalluksesta hakea keskustelijoiksi Helsingin ulkopuolelta ihmisiä, jotka eivät ole vakiovieraita joka  kulttuuri- tai kissanristiäsohjelmassa.
Kirjallisuuden harrastajat, sellaiset ilokseen lukevat ihmiset ilahtuvat juuri tällaisesta pilke silmäkulmassa tehdystä  elävien lukijoiden kirjallisuusohjelmasta. Syvällisemmät analyysit hakevat syvälliset kuuntelijansa radion puolelta.

Innolla odotan nyt seuraavaa Kirjamaa-ohjelmaa, joka tulee aivan vastakkaiselta suunnalta,  itäisestä Suomesta.

Sembla que les paraules televisió i educació no poden anar juntes, sembla que haguem oblidat que la televisió és una eina més que es pot utilitzar, també per educar. Aquests darrers dies l’emblemàtica sèrie Barri Sèsam celebra el seu 40è aniversari. Va ser la primera sèrie pensada per educar a través de la televisió. Els divertits i acolorits monstres ens van ensenyar a comptar, les lletres de l’abecedari, els colors, les formes…, més tard, a duu una dieta equilibrada (fins hi tot el Triki va canviar les galetes per la fruita!) i fins hi tot s’han atrevit a explicar la crisi mundial.

Més tard han vingut altres productes també pensats per educar com per exemple El món del Beakman, per a més grans, o més recentment laserie granadina Pocoyo. Sigui com sigui, cal reconèixer el mèrits dels primers, de Barri Sèsam i dels seus creadors: el productor televisiu Joan Ganz Cooney i el titellaire Jim Henson; i encoratjar als creadors televisius a no oblidar la part més educativa que ofereix aquest mitjà i apostar per productes de qualitat que permetin donar un plus a l’entreteniment pur i dur i oferir a petits i grans un valor afegit.

I és que no em negareu que a l’entrar a Google aquests darrers dies i veure els personatges entre les lletres del famós buscador no heu retornat, ni que sigui una mica, a la vostra infància i heu somrigut davant l’ordinador? És inevitable! El Monstre de la Galetes –Triki-, Draco, Elmo, la granota Gustavo o Epi i Blas són alguns dels nostres peluts, simpàtics i eternament joves, referents televisius. Segur que més d’un, ni que sigui de reüll i dissimulant, veu avui l’especial d’aniversari que emet TVE (16.00h). Feliços 40!!!

Personatges de Barri Sèsam

Nyt olisi oivallinen hetki kirjastonhoitajan painua talvihorrokseen. Aamulla töissä sukankärjet märkinä ja niskavillat rännässä mietin kateellisena muumeja, jotka ovat älynneet painua pehkuihin syksyllä ja herätä keväällä lumien jo sulaessa. Miltä tuntuisi, jos töissä voisi iloisesti toivottaa työkavereille: ”Hei sitten, nähdään keväällä!” Voisi sanoa ”So long!” sukulaisille ja ystäville ja linnoittautua kotiin. Voisi lekotella sohvalla tai sängyssä ja käydä systemaattisesti kirjahyllyn kimppuun. Hyllyn uumenissa kaikki ne lukemattomat kirjat vuosien varrelta! Dostojevskia, Hesseä, Joycea, Steinbeckiä, Hemingwayta, vieressään riveittäin perittyjä ja jo hapertuneita kotimaisia klassikoita, Ahoa, Kiveä, Haanpäätä, Leinoa, Lehtosta, Kiantoa ja isoäidin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painoksia erilaista viihdekirjallisuutta ja romantiikkaa. Mihin kirjaan sinä tarttuisit ensimmäisenä, jos voisit unohtaa velvollisuudet ja keskittyä itseesi talvihorroksen ajaksi?

Digiboksikin pullistelee ääriään myöten täytenä. Teemalta lähetettyjä Jim Jarmuschin elokuvia ja film noir klassikoita sekä roppa kaupalla Morsea, Rebuseja ja Crackereita. Ruoaksi voisi tehdä kaikkia niitä ruokia, joiden kuvia on ihaillut keittokirjoista jo vuosia, mutta joita ei ole koskaan tullut tehtyä arjen sirkkelin pyöriessä.

Kyynikko tietysti toteaa tässä vaiheessa, että onpa tuossa laiska ja erakoitunut sohvaperuna kirjastonhoitajaksi!