Ehdotin viime viikolla Teostorylle juttuaihetta: musiikkibisneksen tila Kiinassa.

Idän “kommunistisessa” valtiossa kun on pystyssä piraattien märkä uni – tekijänoikeuksia ei valvota ja kaikki “tiedon” (eli siis musiikin, ohjelmistojen ja leffojen) jakaminen verkossa on laillista tai ainakin maan tapa.

New Perspectives By Bjarne Henning Kvaale

Poimintoja:

Your average western band, therefore, does not sound totally alien, it’s just that no one is willing to spend money promoting an international (and therefore niche) act when 90 per cent of CDs are counterfeit and an even higher percent of online music is pinched. It’s all about hitting the mass market straight out of the box and selling big, if you want a chance of making money.

Such a high piracy rate leaves you with a legitimate physical market of only $86m a year (2006 figures), making China—a country of 1.3 billion people, remember—into only the 20th largest market in the world

Vuonna 2006 suomalaisen musiikkibisneksen kokonaismarkkinat olivat noin 99 miljoonaa euroa, eli karkeasti arvioituna n. 150 miljoonaa dollaria. Lähes tuplasti Kiinan markkinat siis! Suomessa on asukkaita 5 miljoonaa, Kiinassa 1 300 miljoonaa. Tietenkään kiinalaisten ostovoimaa ei voi suoraan verrata suomalaisten ostovoimaan, niin eri kehitysasteilla taloudet ovat, mutta järkyttävä luku on silti.

Summa kertoo suoraan, paljonko uutta musiikkia voidaan Kiinassa tuottaa. Kiinalainen musiikkiteollisuus onkin vaivaista naapurimaihinsa ja Hong Kongiin verrattuna:

Only 20 or so professional-quality albums are produced a year in China. Star musicians make their money from appearances, live performances and endorsement deals.

Summa antaa myös osviittaa siihen paljonko Suomessa tuotettaisiin uutta suomalaista musiikkia jos nettilataaminen laillistettaisiin. Ja meillä Suomessa ei ole tarjota artisteille 1300 miljoonan kuluttajan live- tai sponsori-markkinoita.

Tuollaisessa ilmastossa levy-yhtiöt eivät tietenkään pärjää “perinteisin konstein”. Onko Kiina siis itsenäisten artistien onnela, jossa taiteilija saa 100% muilla keinoin hankittavista voitoista?

In order to survive it has become necessary for labels to take over an artist’s entire life—recording, publishing, management etc.—obsessively tapping all revenue streams in order to survive. You can count the number of recognisable independent labels on a pair of chopsticks.

Ei ole Kiina paratiisi ei. Sama kehitys on jo nyt nähtävissä Suomessakin – useat levy-yhtiöt hoitavat “koko paletin” keikka- ja paitamyynnistä levytysstudioon. Se onko tämä artistin kannalta hyvä vai huono juttu riippuu täysin sopimuksesta.

Kaikkein paradoksaalisinta koko tässä kiinalaisessa nettipiratismissa on mielestäni kuitenkin se, että meillä Suomessa ja Pohjoismaissa vapaata latailua perustellaan usein “sananvapaudella”. Mikä tahansa nettilatailun suitsiminen tuntuu monien keskustelijoiden mielestä olevan lähes fasismia.

Kiinassa sananvapautta ei ole – toisinajattelijoita vainotaan ja vähemmistökulttureita alistetaan väkivaltaisesti. Kiinassa pääsee hengestään jos arvostelee puoluetta tai johtajia väärässä paikassa väärään aikaan. Silti viihdettä saa latailla estoitta. Panem et circenses, anyone?

Ehkäpä näillä asioilla ei olekaan suoraa yhteyttä toisiinsa ja sananvapaus onkin jotain paljon laajempaa kuin oikeus latailla Simpsoneita tai Britneytä ilman rangaistuksen pelkoa?

Piirihallituksemme päätettyä lunastaa alla olevan propagandavideon ääniraidalle vuoden lisenssin Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolta on aika käynnistää täysipainoinen markkinointi, jotta 50 euron korvaussummalle saataisiin myös vastinetta. Toisin sanoen linkkiä rohkeasti liikkeelle ja Vasemmistonuorten ilosanoma kaikkien tietoisuuteen!

Koska 50 euron summalla fasistinen Teosto lupaa ainoastaan vuoden lisenssin videomme ääniraidan käytölle, jatkoa on siis luvassa. KSVN-nauhuri jatkaakin nauhoituksiaan vielä ainakin seuraavan vuoden ajan ja vuoden päästä luvassa oleva julkaisu onkin sitten kaiken järjen mukaan Hollywood- tai ainakin Bollywood-tason tuotanto.

Informaatiokommunismin kaiho sydämessä,

Ville-Veikko Pusa (toisinaan myös Pulkka)

Sananvapaus on samanlainen; hieman oudon väljästi tulkittu asia kuin tekijänoikeus.

Ns. “Piraatit” puolustavat vapaata tiedostojen kopiointia ja jakamista. Jos jokaisesta ilmaisesti ladatusta tiedostosta menisikin vaikka jokunen sentti itse tekijälle, niin ongelmaa ei olisi. Mutta omistaako sen tiedoston alkuperäinen luoja oikeuden omaan luomukseensa, vai onko se jollain ylikansallisella mediajätillä? Miksi juuri ne monikansalliset jätit juuri pitävät niin suurta äläkkää ja yrittävät keksiä milloin mitäkin suojauksia tai uhkailuja turvatakseen tasaisen kassavirran.

Jos kotoinen Teostomme kehittäisi tavallisia musiikinystäviä varten oman PayPallin tyyppisen keinon maksaa vapaaehtoisesti suoraan säveltäjälle muutaman roposen aina kun lataaja tykästyy hänen tuotantoonsa. Kenties jonkinlainen Open Source-ajattelu yleistyisi aikaa myöten myös esim. musiikkimaailman puolella. Katusoittajallekin voi heittää ohikulkiessaan lantin. (Pyöriiköhän niiden ympärillä piraattipoliiseja kuuntelemassa, etteivät vaan soittaisi tekijänoikeuksilla suojattuja sävellyksiä?) Samalla tavalla voisi klikata suoraan säveltäjälle kannustukseksi pienen musatipin.

ns. Vapaata musiikkiakin on verkossa ladattavana; itsekin olen omia tuotoksiani joskus pistänyt yleiseen jakoon; eipä ole ainakaan kukaan tullut laajakaistaani pitkin minua moisesta moittimaan; päinvastoin ihan myönteistä palautetta olen tähän mennessä saanut.

Erehdyin jokunen viikko sitten jälleen mukaan erinäisiin nettikeskusteluihin tekijänoikeuksista.

Ei olisi kannattanut. Kukaan ei taatusti tullut hullua hurskaammaksi ja menetin keskellä kauneinta kesää mielenrauhani.

Osa ongelmista liittyy mielestäni nettikeskusteluihin formaattina, osa väiteltävänä olevan asian monimutkaisuuteen ja vain osa todellisiin perusteltavissa oleviin mielipide-eroihin.

Nettikeskustelu on vaikea laji, joka vaatii kaikilta osapuolilta uudenlaista lukutaitoa ja myös foorumeilta kehittynyttä yhteisöllisyyttä (mm. Metafilter), jotta edes jollain tapaa sivistynyt mielipiteiden vaihto olisi mahdollista.

Erityisen hankalaa helposti polveilevissa threadeissa on käsitellä monimutkaisia ja asiantuntijuutta vaatia aiheita kuten esimerkiksi tekijänoikeuksia tai ilmastonmuutosta. Jokainen kun tuntuu olevan aiheen kuin aiheen ekspertti. Välillä vain pelkkien väärien ja vääristeltyjen “faktojen” kumoaminen veisi sivutolkulla tekstiä.

Ja kun ei niitä kaikkia ääliömäisyyksiä haluaisi jättää oikomattakaan.

Tuoreessa Teostory-lehdessä oli erinomainen juttu, “10 väärinkäsitystä tekijänoikeudesta” (pdf, s.30), jonka toivoisin kaikkien tekijänoikeuksista kiinnostuneen lukevan on aiheesta mitä mieltä tahansa. Myös lehden Pirate Bay -juttu on vilkaisemisen arvoinen.

Yritän tässä kesän aikana paloitella TO-asiat useamman otsikon alle ja selvitellä niitä ainakin itselleni jos ei kukaan muu niistä selkoa saisikaan.

Kaikkein ikävintä on kuitenkin ollut lukea enemmän ja vähemmän kätkettyä perusasennetta monien kirjoittajien ajattelussa.

Musiikki ei ole työtä. Muusikkohan vain “haihattelee”, soittelee kitaraansa pellolla maaten heinänkorsi hampaissaan. Puuhastelusta ei makseta muillekaan, miksi ihmeessä näille joillekin “sanoittajille”, “säveltäjille” ja “soittajille” pitäisi rahaa siirtää? Kyllä musiikkia syntyy ilman näitä “tekijänoikeus-mafiosoja”. Kaikki musiikki on “yhteistä kulttuuriperimäämme”, jota on saatava jakaa kaikille ilman mitään esteitä! Tehkööt kunnon hommia ja tilutelkoot sitten vapaa-ajallaan.

Uskon, toivon ja tiedän että suurin osa suomalaisista ei näin ajattele, mutta ilmeinen perusaatos on läsnä monen “piraatin” kommenteissa. Surullista ja ankeaa.

Uskokaa pois. Kyllä tämä työstä käy. Eikä ole aina hauskaa. Huonoa palkkaa, outoja työaikoja ja epävarmuutta löytyy riittämiin. Ei työterveyshuoltoa, ei kuukausipalkkaa, ei pekkaspäiviä. Kuuntelen usein kateellisena “pätkätyöläisten” tilitystä miten muutaman kuukauden välein on epävarmuutta. Hah. Muusikoiden tienestejä kuvaa paremmin “tilkkutäkkityöläisyys”.

Vanha vitsi muusikoista, jotka hyppäävät välittömästi junaan kuullessaan että Rovaniemen Tivolin oveen on naulattu satasen seteli, on täyttä totta.

Soitettavaa materiaalia täytyy jonkun tehdä. Se ei synny tyhjästä Ja ei onnistu vain vapaapäivinä, “oikean työnteon” lomassa.

Hyvä todiste työn tärkeydestä ja ammattitaidon merkityksestä on se kuinka ammattisäveltäjien, sanoittajien ja sovittajien teokset ovat suomessakin niitä, jotka parhaiten ovat kestäneet ajan hammasta: Junnu & Ilkka Vainio, Topi Kärki, Jukka Virtanen, Saukki, Vexi Salmi, Jukka Kuoppamäki, Kassu Halonen…

Jos edes tämä, mielestäni erittäin yksinkertainen perusasia ei mene jakeluun, niin silloin “tekijänoikeuskeskustelu” on täysin turhaa. Mitään yhteistä mielipidettä ei voida löytää.

HS: Yleisradion rahoitusta selvittänyt työryhmä ehdottaa nykyisen tv-maksun tilalle veronkaltaista julkisen palvelun mediamaksua, jota perittäisiin kaikilta asuntokunnilta riippumatta siitä onko taloudessa televisio.

Yleisradion Don Junger juhlii päätöstä syttämällä sikarin ja poksauttamalla auki shampanjan. “Tämä varmistaa rahoituksen jatkuvuuden ja sen, että työpaikat säilyy, eikä ole tarvetta suuriin saneerauksiin.”

- Minulla on suuri operaatio ja paljon väkeä. Ennen meidän piti periä suojelurahoja pikkukioskeilta, ravintoloilta ja ilotytöiltä. Nyt saamme meille kuuluvat rahat kivuttomasti. Se on kaikille parasta, ettei enää  tarvitse pistää poikia kentälle tekemään likaista työtä.

- Tämä on mainio malli rahan keräämiseksi. Olemme jo sopineet veriset riitamme Teosto -perheen kanssa.  Heidän perheellä on myös perinteiset arvot kohdillaan ja paljon hyvää väkeä -osa meikäläisten serkkuja. Ymmärrätte varmaan, että heidän joutuminen niin sanotusti toimettomaksi toisi ikäviä ongelmia. Ravintola- ja radioasematulipalot ovat hankalia sammuttaa ja vahingotkin usein nousevat korkeiksi.

-  Meidän 175€ mediamaksun lisäksi he tulevat perimään kaikilta pienen 90€ Teostomaksun. Vastineeksi lupaamme suojella naapurustoamme Piraattijengien hulttioilta, jotka ovat maanvaiva kaikkialla missä me emme ole takaamassa kuria ja rauhaa.

YLE ja Teosto -perheiden päät sopimassa voitonjaosta

- Mieti oletko fiksu ja ymmärrätkö oman parhaasi, vai haluatko lähteä hölmöilemään meidän kanssa. Pesäpallomailalla kun voi tehdä muutakin pelata pesistä. Toimittajahan ei ainakaan halua olla hölmö, eihän?, kysyy Don Junger ja katsoo suoraan silmiin merkitsevällä katseella.

- Heeeey, relax, pal! Me and boys are just messing with yous, lausuu Don napolilaisella aksentilla ja repeää kätyreineen nauramaan.

- Kaikki kääntyy hyväksi, hei! Kun otamme mediakentän haltuumme, meidän on tietysti palveltava myös niitä, jotka eivät ole Ylen palveluiden äärellä viihtyneet.

- Toimittajan kannattaakin miettiä tarkkaan viihtyykö hän meidän palveluiden äärellä vai ei: murskattu polvilumpiö on meinaan helvetin kivulias juttu, räkättää Don Junger ja kuljettaa kätensä kainalossaan rutistamansa nuoren vaimonsa kaula-aukon sisään.

Teosto tarjoaa internetissä ohjelmasarjan musiikista ja sen tekemisestä kaikkien kuultavaksi, uutisoidaan tänään. Järjestö kertoo, että ohjelmakokonaisuuksia on neljä ja ne vaihtuvat kuukausittain maaliskuusta alkaen. Teoston mukaan ohjelmat ovat kuultavissa järjestön kotisivuilta, www.teosto.fi avautuvan linkin välityksellä 10.3.2008 alkaen. Ohjelmasarjan vastaava toimittaja on muusikko Pekka Nissilä.
Lue uutisista tarkemmin.