People, this could be the easiest food guide I can provide you on India.

Though I am a dilliwalah from heart and birth, but I have been to places. Here’s a list of my personal favorites:

Delhi – Tandoori Chicken and CholeBhature.

Haryana – Cholia and Lassi.

UP – Kebabs and Biryani.

Jharkhand – Marua ka Roti.

Bihar – Litti, Sattu and Tilkut.

West Bengal – Mishti Doi, Rosogulla and all the fish they can serve.

Rajasthan – Daal Batti and Pyaaz ki Kachori.

Gujarat – Only Dhoklas will do….yumm!

Maharashtra – Modak, Vada Pao and Shrikhand. Add Dahi Vada too.

Goa – Fenny , and all the fish and prawns.

Andhra Pradesh – Hydrabadi Biryani.

Niinpä omistan nyt kaksi kirjaa enemmän… Tuota Tilkku- ja nahkatöitä -kirjaa olenkin jo kuolannut monta kertaa kirjakaupassa.

Jotakin on valmistunutkin; pipo Polaris-langasta. Tuli tosi lutunen ja pehmeä, langassa on villaa, alpakkaa ja jotain tekokuitua.  Malli on omasta päästä, nurjaa ja oikeaa.

Olen saanut aikaan myös yhden kahvipussikassin. Tosi kierrätystä!  Kuten kuvasta näkyy, suunnitelmaa ei ollut miten pussit asetellaan kauniisti. Saattaa olla, että tämä jää ainoaksi tämän lajin yritykseksi, sen verran hankalaa kahvipussien ompelu on. Hyvä ja toimiva tämä kassi toki on!

Torkkupeittokin valmistunee joskus, nyt olen tikkausvaiheessa. Tähän tulee solmuja ja tikkausta kiinnitykseksi, solmut olen jo tehnyt, käsin tikkausta pitää vielä jatkaa…

Muita keskeneräisiä on parit sukat, siis toinen sukka valmis, toinen puuttuu. Vuosi sitten aloittamani Fifi-huivin päätin jättää miniksi (Koiran oravalle kaulaan!) , kun se on Rose-mohairia ja kutittaa niin vietävästi… en voisi pitää sitä kuitenkaan. Sitten on vielä neulakintaat vaiheessa ja juuri aloitettu käspaikka… ja vielä kaksi tilkkutyötä suunnitteluastella, kankaat ja mallit on jo valmiina…

Punainen matto on edelleen viitä vaille valmis, solmimista vaille siis. Tahra ei ole matossa, vaan kameran linssissä

Minulla oli valmiiksi valittuna kankaita seuraavaan tilkkutyöhön; puuttui vain vaaleaa kangasta… Kangaskaupassa ei ollut sopivaa, mutta oli kaikenlaisia muita kankaita:

Miehen kommentti oli, että minua ei pitäisi päästää yksin kangaskauppaan…

Viikonloppuna oli ikoninmaalauskurssi. Minun ikonini on kesken, puuttuu paljon yksityiskohtia. Saanee tästä kuitenkin käsityksen, minkälainen on tulossa. En ole ennen maalannut näin suuritöistä ikonia, mutta ihanaa puuhaa tämä on!

Miehen ikoni valmistui.

nyt on enää pieniä lumenrippeitä siellä täällä, vesisadetta on piisannut viime aikoina.

Kuopus tuli maanantaina tänne meille; Koira hyppi ilosta, kun Kuopus tuli ovesta sisään! tällä kertaa en kertonut etukäteen ilouutista Koiralle (se ei tunne käsitettä kohta tai myöhemmin, kaikki on heti nyt).

Keskimmäisen matto saatiin pois puista tänään, puuttuu enää solmimiset. Viikonloppuna maalasin jouluikonia, parin viikon päästä on kurssin toinen osa, toivottavasti ehdin silloin saada sen valmiiksi. Ja tilkkutyökin valmistui lopulta… Muut käsityöt ovat mikä missäkin vaiheessa, ehkä niitä pitäisi alkaa lopetella?

Lankoja tilasin, kaikkea en saanut, mutta kuitenkin nämä ihanat silkkivillat!

Tehtaanmyymälässä oli kankaiden ja trikoiden ale, siispä sinne! Pari kassillista sain saaliksi, ja halvalla! ei lopu käsityöt ihan heti…

Tämmöistä olen puuhaillut viime aikoina, mallin nimi on Pusu ja hali.

Pusu on tuo keltainen ristikko. Malli on mahdollisimman yksinkertainen, kun yritän tehdä itse ilman opettajan apua. Valmista on vasta tämän verran, seuraavaksi pitää lähteä ostamaan vanua, lankaa solmuihin (tikataan osaksi, solmuja ruutujen keskelle ja kulmiin, ehkä…) . Taustakangas pitää etsiä ja miettiä teenkö laitoihin kaitaleet, vai niin kuin ohjeessa ilman kaitaleita.

Paranemisterkkuja Kuopukselle, jaksamisterkkuja Esikoiselle ja Keskimmäiselle perusterkkuja!

P.S. meillä on vaikeat ajat: Koiralla on juoksu, eikä se tiedä taas miten olisi. Jatkuvasti pitää tarkistaa, mitä ulkona tapahtuu, kävelylenkit ovat yhtä pissapostin lukemista ja kirjoittamista…

Kävimme katsomassa kansalaisopiston kevätnäyttelyä. Paljon oli taidokkaita, kauniita töitä! Tilat saisivat olla isommat, sopisi enemmän töitä esille. Tässä kuva torkkupeitosta (minun tekemä)

ja repusta (Miehen tekemä). Laidoilla pilkottaa muita töitä, vaan kun ei ole kysytty lupaa julkistaa pitää laittaa vain omia. Mieheltä sain luvan, olen tosi ylpeä hänestä!

Jälkeen päin kävimme kävelemässä rannalla. Tämmöinen pieni yksinäinen kukka on aika hellyttävä, vai mitä? Oli näitä toki paljonkin, tämä tuntui vain niin yksinäiseltä…

Tässä kuva rannalta. Jäätä on vielä, kauempana näkyy sulaa.

Postiljooni kävi juuri äsken, ja minulle tuli paketti Tilkuista Totta Irmalta! Katsokaa ja ihailkaa!

Ihanania tilkkuilukankaita! mihinhän näitä raatsisi laittaa… luultavasti ensin vain silittelen näitä kädellä… Kiitos Irma!

Kun on kyselty, mitä minä puuhailen, niin tässä kuvia keskeneräisistä (toivottavasti eivät ufuodu).

Sukka ja lapanen – ohjetta katsottu molempiin Ullasta ja Ullasta - odottavat paria.

Tilkkutyö, sylinterinmuotoisen tyynyn päälle.

Keskeneräistä tämäkin on tavallaan…. kesä tässä pilkistelee keinun alta!

Kevät on. Sen huomaa siitäkin, ettei kutominen enää oikein kiinnosta. Alixin nukkehaasteesta sen sijaan innostuin. Mutta en malttanut lopettaa, vaan nyhräsin molempia hirviöitä ainakin tunnin.

Tällaisia taitaa olla kaikilla. Peitto isoäidinneliöistä on ollut kesken jo monta vuotta. Aina välillä kaivan sen laatikosta ja virkkaan muutaman lapun lisää. Viime talvena taisi laiskottaa kun kasvatin pinoa huovasta leikatuilla paloilla. Jokatoinen lappu on siis leikattu huovutetusta villapaidasta. Tämä valmiiksi tänä keväänä ennen kun pihahommat vie kaiken huomion. Voi sitten istua keinussa vaikka viltin kanssa ja nauttia kesästä, varsinkin jos on saanut lopputyön kunnialla tehtyä.

Pienituloisena opiskelijana minulla harvemmin on rahaa osallistua mihinkään keräyksiin. Innostuin Unicefin nukkekampanjasta, vaikka kyllä heti tajusin, että kyse on ainakin minun kohdallani ihan puhtaasti itsekkäästä toiminnasta. Nukkejen ompeleminen on kivaa! Netti pusuaa mitä ihanampia esimerkkejä, joita olen jo pitkään katsellut ja ihaillut. En ollut valmis tinkimään omahyväisistä itseilmaisun tarpeista edes sen varran , että olisin noudattanut ohjetta kovin tarkkaan. Kaavaa kyllä käytin ja muuten kai tein sääntöjen mukaan, mutta varsinaista kansallisuutta nukesta on vaikea tunnistaa.Toivon, että huolivat. Näitä olisi mukava tehdä lisää. Kirjailu oli hauskinta. Niskasta olen erityisen ylpeä. (Pienet letit, kuva taas huono.) Vanua vielä vähän uupuu. Haluavat timmimpiä nukkeja, ei mitään mollamaijoja.

Ja tässä vielä yksi määrittelemätön kansallisuus. Näistä naamoista olisi kiva tehdä tilkkutäkki, mutta saa nähdä riittääkö into.

Sain viimein kellarissa sijaitsevan keramiikkapajani, joka hetkessä täyttyy polkupyöristä ja bensakanistereista, tyhjennettyä. Osa sotkuista oli kyllä ihan omaa aikaansaannostani, oikeastaan suurin osa. Tyhjä pöytäpinta-ala innosti heti vaikka minkälaiseen tekemiseen. Painoin kangasta joskus kauan sitten keramiikan tekoon tarkoittamallani seulalla, joka oli aika kulunut ja muutenkin suttuinen. Ja siltä näyttää lopputuloskin. Mutta ei sillä väliä, aion käyttää kankaita kirjailun pohjana. Tänään jo vähän kokeilin ja ei tuhrut vielä ainakaan ärsyttäny. Taidan olla liiankin hyvä elämään oman epätäydellisyyteni kanssa. Äh, huomenna varmasti koko päivä lopputyötä…

On niin pimeää, ettei oikein jaksa mitään. Kunpa voisi hyvällä omallatunnolla vaan vähän ommella ja askarrella, vaikka huopatossuja, joissa voisi sitten hämärässä hissutella.

Aiai, ei tuu mitään! Mulla ei ole omaa ompelukonetta, mikä takoittaa, että käyn vanhempien luona ompelemassa, naapurissa kyllä, mutta niiden koti on siis mullin mallin ja tynnä tilkkuja ja pölyä ja langanpätkiä. Ja lopputyö ei edisty yhtään!

Peitossa olevia läppiä voi käännellä ja ilmettä ehkä hiukan muuttaa. Lapset voisi sellaisesta ehkä tykätä, muutenkin tuli vauvanpeiton näköinen ja kokoinen. Näin myös unta raskaanaolosta. Apua, jos tämä on vauvakuumetta niin erittäin alitajuista sellaista.

Tänä aamuna löytyi kanalasta kaksi kananmunaa, molemmat ruskeita, joten tunnistan ne vanhimman kanan muniksi. Meillä on kolme lemmikkikanaa, jotka myös munivat, mutta olisivat nyt saaneet pitää vähän pidempään talvilomaa. Taidan kyllä olla itse syyllinen. Kun on  jäänyt kanalaan valo päälle muutaman kerran vähän liian myöhään, on mennyt raukoilla vuodenajat sekaisin. Munat on kuitenkin taas kivoja.

Olen jo pitkään ollut ilman kunnollista laukkua, viikonloppuna innostuin ompelemaan virkkauksen lomassa ja tein tällaisen tikatun kassin.  Saas nähdä onko tämä nyt kuitenkaan se laukku, jota olen kaipaillut, vähän liian lörppä ja muutenkin hippi.

Sain tänään valmiiksi elämäni ensimmäisen tilkkutäkin. Ihan hieno, ei kuitenkaan tarpeeksi.  No, valmis työ ei koskaan ole aivan niin ihmeellinen kuin tekiessä haaveilee. Tyynyt ovat jo muutaman päivän vanhoja.

Tadaa! Se on totta. Se on valmis. Nimittäin tämä ensimmäinen kampikäsityö.
Sadepäivät ovat olleet oikeastaan siinä suhteessa oikein sopivia lomapäiviä, että ei ole tarvinnut tehdä mitään järkevämpää.

Tässä peitto edestä.

Tässä takaa. (Toivottavasti nyt pistot on jokaisessa kolossa…)

Tässä käänneltynä kokoon. Päältä.

ja sivuilta ;D

Mutta työt eivät siis lopu. Kampikäsityö II ryömi esiin kaapista.

Se on tarkoitus koristaa jonakin päivänä vanhimman neidin sänkyä.

Höh, puuhaa oli taas niin monenlaista, että työ ei edistynyt ollankaan niin paljon, mitä oli tavoitteena. Valmiusaste lienee nyt noin 55%. Eli tehtaan toiminnassa on ulkoisista syistä johtuneita katkoksia.

Ensinnäkin työmatka pilasi viikon osalta kaikki osatavoitteet ja sen sellaiset.
Sitten kun tulee työreissusta kotiin, niin se vaan tuppaa olemaan niin, että vain kaikkein välttämättömin hengissä pysymiseksi on tehty. Lapset ovat yleensä iloisia, kun äiti on reissussa, sillä isän tarjoama ruokavalio poikkeaa linjasta lihakeitto, jauhelihakastike, makaroonilaatikko, perunamuusi, porkkanekeitto tms. tylsä IHAN tavallinen ruoka, jota meillä on AINA.
Kun isä pääsee keittiöön tehdään ranskanperunoita ja lihapullia, käydään tilaamassa pizzaa tai mennään ostamaan cittarista possumunkkeja. Puhumattakaan siitä, että isi yleensä ostaa myös suklaata ja ainakin keksejä ja ehkä vielä limsaakin, jos joku vaan muistaa asiasta mainita.

Tähän kokoan tilkkuihin liittyviä linkkejä.
(Lisätty crazy-quilt -linkit 14.8.2006)

Amish Quilts

Seijan tilkut

Tikkusivuja

Tilkkutyötekniikoita

World Wide Quilting Page

Muuta
Amerikassa tilkkuilu on suosittu harrastus

Ommellen onnen maahan ajatuksia ompelusta ja käsillä tekemisestä.

Anni Vilkko

Tästä postauksestani muutamia crazy-quilt -linkkejä