Viikarit voitti Kevätpäivillä järjestetyn suosikkiryhmän yleisöäänestyksen!

Opettajan työssä tarvitaan herpaantumatonta tilannetajua ja vuorovaikutustaitoa, joten onkin todella vapauttavaa työpäivän jälkeen tarttua Henryä tiukasti “letkusta” kiinni ja viedä häntä  parketilla nurkasta toiseen. Periaattenani tanssissa Henryn kanssa on: “Mie vien, sie vikiset!”  Aika kovaääninen Henry kyllä onkin, ja kun siihen päälle lisätään vielä oma hoilotukseni, syntyy äänistämme jotakin sellaista, mitä voi kutsua  disharmoniaksi. Notkeampiakin partnereita olen kyllä parketilla tavannut, sillä Henry sotkeutuu usein askeleissa ja makaa yht`äkkiä keskellä lattiaa selällään. Hymy punaisella naamalla ei kuitenkaan hyydy koskaaan… Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä paljastaa, että Henry on punainen laitosimuri, jolle on maalattu hymynaama. Hieman kömpelö liikuteltava, mutta kestää kovempiakin otteita sen vastapainoksi.

Erityisesti  kevätaurinko houkuttelee, ellei peräti käske,  tarttumaan myös ikkunanpesulastaan. Ja sainkin suuren tyydytyksen pestyäni, näin esileikisi, makuuhuoneemme ikkunat ja verhot sekä vaihdettuani ruukkukasveihin mullat. Lopputulos häikäisee!

Siivoaminen on  toisaalta  näkymätöntä työtä, jonka muut usein huomaavat vasta, kun sen jättää tekemättä. Ilmankos varsinkin meistä naisista  on mukavaa raportoida toisillemme, mitä on tullut tehdyksi. Kai se on sitä kissan hännän nostoa. Oma äitini oli varsin boheemi huusholliasioissa ja piti  enemmän maatilan ulkotöistä tai vaikutti kodin ulkopuolella. Sisähommat lankesivat kuin luonnostaan mummolle ja minulle. Omat tyttäreni ovatkin taitaneet  periä äidiltäni hänen taitonsa sietää sekasotkua…Mutta yritän pitää näppini erossa heidän sotkuistaan jo kasvatuksellisistakin syystä.

Nyt olo on mukavan jännittynyt. Tuntuu ihan siltä, kuin “poika” olisi pantu alulle. Vielä se ei paljon päällepäin näy, mutta toivottavasti se lähtee kasvamaan ja kehittymään reippaasti. Työnimi sillä kuitenkin on, ja se on Toimi.

Painonvartioiden jakso loppui, en jatka enää. Katsotaan kuinka tehokasta blogilaihduttaminen on – meidänkin pitäisi alkaa jakaa tähtiä, 3 kg on 1 tähti.Voisimme vaikka allekirjoitukseen lisätä asteriskimerkkejä:)

sallatar**

sallatar

http://www.hiilaritietoiset.net/pyramidi1.pdf

http://www.hiilaritietoiset.net/pyramidi2.pdf

Ensimmäinen on laihtumiseen ja toinen elämiseen. Näin maallikonkin silmissä näyttävät ihan järkeviltä – jos laidutat, ei sokeria ja rasvaa, niiden sijaan paljon vihanneksia.

Olen huomannut, että erityisesti peruna on myrkkyä meikäläiselle. Erityisen mielenkiintoista on ollut huomata, että tällä hetkellä vähillä hiilihydraateilla ei tule sellaista äkillistä makeanhimoa kuin taannoin vielä tuli.

sallatar

sallatar

YSTÄVÄNPÄIVÄTAPAHTUMA

Aika: to 19.2.2009 klo 19.00

Paikka: KEMINMAAN KUNNANVIRASTO, VIRKISTÄYTYMISOSASTO 

ILM. 17.2. MENNESSÄ helena.halmkrona@tornio.fi tai tuulasykko@hotmail.com

TAVOITTEENA JATKAA POHJOISET AVOIMET RAJAT – KIELTENOPETTAJIEN TAPAAMINEN JA YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUS

Aika: la 14.3.2009 KLO 11

Paikka:  Meripuistokatu 26, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun terveyden toimipiste, Kemi 

Tämä on jatkoa 11.10. Torniossa pidetylle tapahtumalle, mukana Norrbottens distrikt, Lapin piiri ja Länsi-Pohjan piiri.

Huom. pyritään järjestämään käynti LumiLinnassa ja sopivasti ajankohtaista tietopuolista asiaa.

Lisät. 040-5939680 Tuula

Liitteen toimitukselle lähetin juttuvinkin:

Suuri osa ilmoittajista ovat yhdistyksiä, joissa itse harrastamisen (sukellus, kuorolaulu, tanssi…) lisäksi moni harrastaa yhdistystoimintaa. Yhdistysten hallitukset, jääkiekkoäidit ja muut aktiivit tekevät paljon vapaaehtoistyötä sen eteen, että ihmiset saavat harrastaa mitä moninaisempia lajeja – kohtuullisella hinnalla.

Puuhanaisia ja -miehiä ei koskaan ole liikaa, ja monet myös uupuvat puuhaansa. Positiivinen juttu yhdistys- ja seuraharrastuksesta voisi herättää ihmisiä esim. kysymään omassa seurassaan, miten toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen voisi osallistua. Harrastaminenhan voi olla silloin kaksin verroin hauskempaa!

Kun sadan jäsenen yhdistyksessä viiden naisen sijaan kolmekymmentä tekisi jotain pientä yhteiseksi hyväksi, harrastusmahdollisuudet lisääntyvät varmasti (retket, kurssit, konsertit, varainhankinnan uudet muodot), tiedotus toimisi paremmin, eikä yhdistystä uhkaisi nääntyminen. Monet eivät varmaankaan tiedä mitä “kulissien takana” tapahtuu, eli myös hallituksilla on opittavaa avoimesta tiedotuksesta ja toiminnasta.

* * *

Flamencoyhdistys ei ole nääntymässä, mutta tämäkin blogi on avaus siihen suuntaan, että te yhdistyksen jäsenet mieltäisitte olevanne yhdistyksen jäseniä. 10 euron jäsenmaksu ei ole “käsittelykulu”.

Hallituksessa on syksyn mittaan pohdittu yhdistyksen toiminnan painottamista opetuksesta flamencokulttuurin edistämiseen. Tämä kuitenkin riippuu vielä monista seikoista, salista, opettajasta jne.

Kommentteja ja mielipiteitä toiminnasta toivotaan! Syyskokous, joka on tällainen keskustelutilaisuus, siirtynee myöhään joulukuuhun tai tammikuun puolelle: toimintasuunnitelmaa on mahdoton laatia kun kaikki on ihan auki. Siispä toivomme, että keskustelua voidaan käydä täällä verkossa etukäteen.

Toiveita? Ehdotuksia?

Niin ja tervetuloa puuhaamaan!!!

Viime perjantaina kävimme tekemässä “soundchekin”. Huonostihan siinä kävi: Vaikka kuinka olisimme vuoranneet seiniä akustolevyillä ja rakentaneet kelluvan lattian, koputusten, taputusten ja puheenkin ääni olisi kulkenut ohuen seinän läpi ja ilmastointikanavan kautta naapuriin. Salin käyttö olisi siis rajoittunut vain ilta-aikaan ja viikonloppuihin ja sekin sillä odotuksella että naapurin toimistossa ei ikinä tulla muuttamaan 8-16 aikataulua. Ajatukset lasten muskareista ja omista harjoistuksista päiväsaikaan olisi saanut haudata, mikä olisi ollut ongelmallista myös budjetin kannalta.

Seuraavia suunnitelmia on jo, tällä kertaa teatterikumppaneiden kanssa. Ja Ratinan hankkeestakin on valitettu, joten ehkä häätö ei tulekaan vielä.

Seuraa tilannetta, kommentoi!

Muutamia tiloja olemme käyneet katsomassa pitkin kesää ja syksyä: tarjolla on joko kallista tai epäkäytänöllistä, yleensä molempia.

Ihan oma paikka olisi tietysti parasta, mutta taloudellisesti se on aika mahdotonta.

Yhteistyökumppaneita siis tarvitaan, mutta ei niiden löytyminen ole kovinkaan vaikeaa: tilapulaa potee moni harrastusyhdistys, tanssijat, teatterit jne.

* * *

Nykyisen salimme vuokra on suoraan sanoen halpa, tulevissa suunnitelmissa kustannukset 5-10-kertaistuvat. Mistä se raha saadaan? Tilan jakaminen toisten vuokralaisten kanssa on järkevin keino, mutta silti meillekin jää maksettavaa. Lisäksi tilan ylläpitäminen vie paljon resursseja: mistä löytyy “peña-emännät”, jotka jakavat tai myyvät tunteja, seuraavat vuokratiliä, siivoavat…

Kommentoi, mikä olisi mielestäsi “oman salin” merkitys yhdistyksen toiminnalle!

Yleensä ajatellaan, että ajatukset johtavat tekoihin ja jotta teot muuttuisivat täytyy muuttaa ajatuksia. Kyllä. Olen aivan samaa mieltä. Valitettavaa vain on, että kun ajatukset perimmiltään eivät muutu niin teotkaan eivät koe mitään merkittäviä muutoksia ja tulokset pysyvät kutakuinkin samankaltaisina. Toisinsanoen, vaikka miten hienoja strategioita tehdään ja niiden seurauksina hienolta näyttäviä operaatioita ja tekoja, niin tulokset eivät sittenkään parane merkittävästi.

Mikä siis neuvoksi? Miten saada merkittävää muutosta ajattelussa, joka on pahemman kerran urautunut ja jopa lähtenyt tyhmistymään?

Meidän on palattava alkujuurille, kognitioon. Väittämäni on, että kognitiivinen ympäristö on heikentynyt ja se on syynä monenlaisiin tuhoilmiöihin. Se mitä on ajatellaan ekologisen ympäristön muutoksesta on kylläkin muuttunut, mutta onko se johtanut todellisiin parannuksiin? Ei? Jos otetaan esimerkki aivan lähiympäristössä niin Itämeren tilanne heikkenee jatkuvasti, silti hyviä ajatuksia Itämeren puolesta on vaikka millä mitalla, samoin tekoja, jotka pohjautuvat noihin ajatuksiin.

Opin aikoinaan kuntosalivalmentajaltani, että perimmäinen syy ihmisten kunnon heikkenemiseen on se, että kunnon huonontuessa ihminen alkaa sopeuttaa ympäristöään ja toimintaansa, jotta heikommallakin kunnolla selviää. Ei tarvitse kävellä kauppaan kun voi mennä autolla ja jälleen kunto heikkenee kauppamatkan verran.

Korjaavat toimenpiteet perustuvat ajattelun ja toiminnan vuorovaikutukseen, toiminnassa on häiriöitä – ajatellaan – tehdään korjaavat toimenpiteet. Itse systeemi ei muutu.

Jotta voimme muuttaa systeemiä, on mentävä syvemmälle kuin ajattelun tasolle. On mentävä muuttamaan ymmärrystä tilanteesta – ja jotta voimme muuttaa ymmärrystä tilanteesta on opittava jotakin uutta, uudella tavalla. Oppimisen avulla muutetaan se “tilaus” joka on tehty toiminnan tavoitteeksi.

Oppiminen on periaatteessa muistamista, muistin käyttöä ja täyttöä. Vaikka kuinka koemme innovatiivisuutta niin silti saattaa olla kyseessä vain jonkin asian uudelleen muistaminen. Niin kauan kuin oppimisprosessi pysyy samanlaisena, niin kauan ymmärrys on periaatteessa sama ja sitä kautta myös ajatukset ja teot.

Kognitiivisen ympäristön heikkenemisen pahimmat seuraukset, ympäristötuho, demokratian mureneminen ja taloudelliset murheet ovat seurausta siitä, että erilaisia asioita on tehty samalla, vanhalla ymmärryspohjalla. Otetaan esimerkkinä omistajan edun asettaminen kaiken muun edelle. Mikä siinä on muuttunut sitten orjayhteiskunnan? Otetaan esimerkkinä luonnonvarojen suruton käyttäminen, kun katsotaan Afrikkaa ja vaikkapa Kongon Demokraattista Tasavaltaa, mikä on muuttunut sitten kuningas Leopoldin?

“Oppimistieteilijänä” tarjoan ratkaisuksi ytimiin menoa kaikissa prosesseissa, täydellistä uutta alkua, sitä että opitaan oppimaan uudella tavalla, näkemään oppimisen ja toiminnan välinen dynamiikka uudella tavalla ja sitä kautta ymmärtämään asiat uudella tavalla ja ajattelemaan uusia kehityskulkuja.

Me tarvitsemme uutta oppimista nyt! Käynnissä olevat kriisit on käytettävä tehokkaasti hyväksi kokonaisuudistuksen käynnistämiseen, muuten ihmiskunnan negatiiviseksi muuttunutta kehitystä ei saada kääntymään positiiviseen suuntaan.

Olen esittänyt kaiken tarpeellisen uuden oppimisen käynnistämiseksi kirjassani “Voittava Kierre” (Wsoy 2008). Esitän tässä kuitenkin lopuksi kaavion, joka osoittaa todellisen muutoksen dynamiikkaa:

opi > ymmärrä > ajattele > tee, tämä siis perinteisen “muuta ajatuksesi, muuta tekosi” -opin tilalle. Kauneimpaakaan visiota ei saavuteta, jos sinne pyritään samaa polkua pitkin kuin aikaisempiin päämääriin. Uutta polkua ei havaita ellei ymmärretä metsän olemusta uudella tavalla, metsää ei ymmärretä uudella tavalla ellei opita jotain sellaista, joka synnyttää uuden kyvyn katsoa ja tarkastella.

Gandhin on väitetty sanoneen “ole itse se muutos, jonka haluat nähdä toisissa”. Siinä se on: muutoksen alku – uusi oleminen.

Osa 1  Osa 2 ja osa 3