tps « WordPress.com Tag Feed

2do Overview-MODERN WARFARE 2-(PS3) (PS3/XBOX360/PC)

Azager Lasstroth — Sun, 22 Nov 2009 07:36:24 +0000

Overview-MODERN WARFARE 2- (PS3) (PS3/XBOX360/PC)

..levanto sus brazos al cielo y grito...QUE COMIENCE LA GUERRA...

Antes que nada debo mencionar que para mi este juego a dejado de ser “call of duty” (creo que ya desde el primer modern warfare dejo de serlo) así que solo lo llamare MODERN WARFARE 2 o MW2 como sea y tratare de ser lo mas imparcial posible, sin ataques de hype y tratando de explorar la gran mayoría de puntos posibles sobre el juego (prepárense a leer)

Portada edicion hardened, para PS3

INTRODUCCION

Con el paso del tiempo la guerra se a convertido en un juego y solo aquellos que tiene los recursos suficientes o los medios de investigación necesarios para innovar, ganaran el conflicto, MW2 explora esto de una manera digna de una novela de Tom Clancy (nada que ver con los juegos) solo que con mas acción, balazos a diestra y siniestra y mas.

CAMPAÑA

La historia de MW2 trata conflictos internacionales, ataques terrorista, invasiones con giros de tuerca que a aquellos poco familiarizados con la serie mantendrá interesados hasta el final (salvo una pequeña brecha que al final es algo confusa) mientras que ya a los veteranos les traerá una que otra sorpresa aunque no evitaran compararlo con la primera entrega y les parecerá algo inferior en este aspecto.

Quizás un punto malo es la poca duración que tiene la campaña, ya que la historia en si es buena y mantendrá al jugador entretenido hasta el final aunque no dejo de sentir que la campaña es solo una excusa para venderte el multiplayer, se puede notar que hay varios elementos para hacerlo ver mas dramático mas aun que en MW y su ritmo de juego es mas dinámico que en la primera entrega pero aun así te tomara unas 7 u 8 horas acabarlo en la dificultad “regular”, además de todo esto el juego cuenta con tramos en vehículos variados (helicópteros, motos de nieve, lanchas, etc..) esto le sigue dando variedad al titulo.

En cuanto al factor de polémica que genero la misión “No Russian” he de mencionar que solo debe verse como un juego, cualquiera mata peatones en GTA y pese a su polémica se quejaron y aun así rockstar no quebró, no veo por que a de ser diferente en MW2 cuando tiene cierta justificación con la historia.

Si jugaste MW en MW2 te parecerá que el planteamiento de la historia es igual ya que tomaras el rol de varios personajes en su trama pero esto esta justificado con la historia al igual que en el primero lo cual no ayuda mucho en cuanto al desarrollo del juego en este aspecto Infinity Ward parece que no le metió mucha mano y siguió usando la misma formula que en el primero quizás por seguridad mas que todo aunque eso es algo raro viniendo de IW.

La dificultad de “veterano” es relativamente mas “fácil” que en la primera entrega donde realmente era muy difícil jugarlo (ya que con 1 o 2 disparos morías mientras que en este titulo aguantas algo mas) y eso cualquiera que haya jugado la primera entrega en esta dificultad lo vera es este aspecto IW lo hizo mas jugable a mi parecer y no tanto al punto de desesperarte en ciertas escenas donde todo seria a prueba y error.

"Ghost" Miembro de la Task Force 141 (S.A.S)

JUGABILIDAD

MW fue un juego que derrochaba suavidad en la mira y una sensación de control asombrosa que tanto en la campaña como en las partidas multijugador hacia del juego algo muy preciso y rápido, (sin contar el lag en multijugador claro) pasando por un sistema de control cómodo (así como todas sus variantes) en muchos aspectos desde el hecho de apuntar de manera automática (con la opción activada) hasta la suavidad al correr o golpear.

MW2 es igual en sus esquema de control y en la suavidad y manejo del mismo aunque para ser una secuela se esperaba que se incorporar algo nuevo pero no fue así, en pocas palabras se siente igual al primero y eso es bueno y malo a la vez.

Mientras que la implementación de algunos momentos en Slow Motion durante algunas misiones de campaña le da otro toque de película de acción al titulo, la implementación de los misiles depredador en lugar de las escenas como la del AC130 del primer titulo lo hacen sentir algo forzado ya que usaras estos implentos muy seguido en el juego, también la implementación de la ametralladora del la tanqueta en cierta escena de forma un poco mas dinámica que la del helicóptero, es un poco decepcionante que no se hayan explotado mas estas posibilidades como el hecho de usar mas las torretas automáticas, alguna escena con un pave low pero no o soltar un ataque de harriers.

En cuanto al armamento diré que afecta en parte al gameplay y mas aun al gameplay de multijugador, eso si existen una gran lista de armas que encontraremos durante la campaña o que podremos adquirir en el modo multijugador, armas como lanzamisiles, ametralladoras ligeras, fusiles de asalto, rifles de francotirador, metralletas, pistolas, escopetas, lanza cohetes, aditamentos para las armas, inclusive un escudo antimotines que es prácticamente a prueba de balas(siempre y cuando te disparen por enfrente) y mas.

Mención aparte las nuevas miras como la térmica o la implementación del radar (que debo decir me recuerda mucho al utilizado en ALIENS) y que es de gran ayuda tanto en la misión correspondiente como en el modo en línea.

Sargento. Foley, miembro de los Rangers (U.S Army)

MULTIJUGADOR (MODO ONLINE)

Simplemente la campaña del MW2 se convierte en la excusa perfecta para no venderte solo el modo en línea como ya mencione arriba, este modo es quizás el que mas se jugara (mas incluso que Spec-Ops) y con justa razón el modo del primer titulo era robusto y bastante entretenido, en MW2 sufrió algunos cambios significativos que lo pueden hacer aun mejor que el del primero o demasiado tramposo según se vea, la incursión del armamento que existe en la campaña (salvo el rifle del calibre M82 .50) lo hace un titulo ahora mas variado así como la nueva personalización de armas y los nuevos perks que harán la delicia de chicos y grandes….claro todo esto hasta que alcances un nivel mas o menos alto ya que al principio ni puedes crear clases (como en el primero) y esto puede resultar demasiado restrictivo para algunos o con demasiada ventaja para otros, como los Snipers que con un buen rifle una mira térmica y un perk que los hace prácticamente invisibles a largas distancias, tan solo es cuestión de acostarse y comenzar a matar.

Otro punto que igual puede ser a favor o en contra es la personalización de los “killstreaks” (si esas recompensas que obtienes por matar a cierto numero de jugadores sin morir) que ahora van desde el clásico radar UAV, hasta una bomba NUCLEAR si leyeron bien NUCLEAR, en el caso de 25 muertes que la verdad ya jugando es demasiado fácil para algunos hacerlas, pues por el hecho de que te puedes ayudar con otros killstreaks como el del AC130 o el del CHOPPER GUNNER (que es un helicóptero armado con ametralladoras y que es controlado por el jugador) entre otros ya que ahora puedes escoger 3 al gusto (alguien dijo harrier, chopper gunner y bomba nuclear) .

Destaco el hecho de la incursión de las torretas automáticas que simplemente me recuerda a juegos como Team Fortress 2 o mas recientemente a lo visto en Killzone 2 con el trabajo de “ingeniero” y no se si aplaudir el trabajo de IW o solamente pensar que están plagiando una idea mas que plagiada, también se me olvidaba mencionar el killstreak del EMP (Electro-Magnetic Pulse o Pulso Electro-Magnetico) que como su nombre lo indica dejara sin radar o HUD a los jugadores contrarios por mas o menos 1 minuto dando ventaja sobre sus oponentes, lo cual es muy interesante y puede llenar de tensión una partida al estar completamente ciego.

Por esto muchas de las partidas de MW2 pueden convertirse en un verdadero desastre o ser de los mas divertidas, a esto hay que aunarle los distintos modos de juego con los que cuenta el modo multijugador, ya que están los clásicos “Deathmatch” y “Team Deathmatch” que ahora a mi parecer se aun convertido (en la mayoría de los mapas) en un “espera y dispara” ya que a gran mayoría de los jugadores solo se quedan en un punto especifico a esperar a los jugadores contrarios para llenarlos de plomo, esta también el “Capture The Flag” que también es clásico en este tipo de juegos y en donde debemos preservar nuestra bandera eh ir por la del equipo contrario mientras evitamos que nos roben la nuestra o recuperen la suya, quizás uno de los modos mas divertidos y estratégicos de MW2 en donde la comunicación y una buena selección de perks pueden hacer la diferencia entre ganar o dejar tus sesos sobre la bandera enemiga.

A esto hay que sumarle “Domination” que es como el ya conocido rey de la colina en donde hay que defender un punto especifico mientras tratamos de hacernos con los otros puntos sencillamente muy bueno, además de otros modos como “HQ Pro” en donde hay que defender o desactivar unas computadoras y que requiere la misma o quizás mas estrategia que en “CTF”o “Mosh Pit” que es una sucesión de varios modos especial para los que buscan variedad.

El punto negro a mi parecer es la incursión de los extraños modos en “Tercera Persona” que (afortunadamente) solo son 2 y que verdaderamente no aportan nada al titulo mas que su polémica , ya que son realmente malos llenos de ralentización en algunos frames, aunque el modelo del jugador se ve gráficamente muy bien ( vaticino que si IW se pone listo la próxima entrega podríamos encontrar un modo muy parecido a Gears of War ya que solo hay que agregarle la opción de cobertura) y aunque tiene algunos movimientos algo raros esta muy bien detallado, pero si no juegas estos modos realmente no te pierdes de nada.

La variedad de mapas es buena aunque ya con unas horas de juego podrás conocerlos bien en su mayoría, se espera que vengan algunos mapas nuevos con el tiempo pero por el momento los existentes no aburrirá y mientras juegues todos los modos mucho menos.

Cabo. Dunn, Miembro de los Rangers (U.S. Army)

SPEC-OPS (OPERACIONES ESPECIALES)

Un modo nuevo que la verdad puede resultar bastante divertido y lleno de reto es este, cumplir misiones especificas que siguen la historia o parte de ella y que pueden ser jugadas por 1 o 2 jugadores ya sea en línea o a pantalla dividida le da variedad al titulo y mas horas de juego (esto si no eres bueno en la refriega multijugador o simplemente eres “cazador”) por el hecho de que algunas escenas son de los mas difíciles, además de la incursión de los llamados “titanes” (soldados acorazados que aguantan mucho daño) le agrega mas reto al modo de juego (ya que los titanes salen de manera aleatoria) en definitiva un modo que es para jugarse acompañado de algún amigo por la dificultad aunque una proeza es pasarlo en solitario.

GRAFICOS/DATOS TECNICOS

MW2 realmente no innova en este aspecto con respecto a su predecesor, la mayoría sentirá que los gráficos son prácticamente los mismos al primero aunque esto no es del todo cierto hay variaciones en el ambiente en varias texturas y además en la calidad visual de los objetos en pantalla, ya que ahora parece soportar mas, no logre encontrar datos sobre el motor especifico que se uso para titulo aunque todo apunta a que es uno programado por IW y he de mencionar que los objetos que soporta son bastantes haciendo cosas realmente diferentes, la profundidad de los escenarios es muy buena así como el detalle (al menos a la lejanía) de los materiales del escenario.

también los detalles sobre las armas son algo aparte ya que estas se ven realmente bien sobre todo al momento de apuntar (ya que se nota ese efecto de “blur” a lo largo del arma) y disparar, así como la sensación de retroceso sobre ellas en cada arma (ya que el retroceso de una rifle de asalto TAR21 no es el mismo a de un Barret M107) obligándote a disparar pequeñas ráfagas para no perder la puntería sobre el objetivo si usas un fusil o ametralladora hasta la sensación de descontrol al disparar un rifle de francotirador, incluso la sensación de dispara con un arma que posea “supresor de fuego” (silenciador) lo cual hace que pierda mucho retroceso al momento del disparo dándonos un poco mas de control, así como la sensación de disparar sin apuntar que hace que solo sea recomendable para algunas escopetas ya que hará que perdamos el control de los disparos a larga distancia (pero que se convierte en una lluvia de balas a corta) y esto no seria nada sin la diferencia de disparo entre cada arma, en este aspecto MW2 destaca.

Los efectos de agua y explosiones son bastante buenos, caso contrario los de fuego que se ven algo extraños en el escenario, quizás un poco planos, los efectos de disparos en general son muy parecidos al del primer titulo, aunque las ragdolls se sienten algo mas realistas en los impactos y en efecto en las caídas lo cual aumenta el realismo en el titulo, solo que los efectos de sangre no son tan buenos tan solo un salpicón preprogramado que no convence a nadie, los detalles de sangre en el piso son muy limitadas hasta me atrevo a decir que inexistentes en muchos casos (aunque esto aumentaría mucho el procesamiento de las consolas) pero no afecta al juego en general (claro salvo algunos puristas que lo sentirán como un MW 1.5 pero esto es falso).

Los modelos son bastante realistas y el detalle de cada uno es sobresaliente tanto en los aliados y en los enemigos, extrañamente y a pesar de todo esto los modelos sufren mucho de clipping en algunas partes pero aclaro que no en todo el juego y mas aun en el modo multijugador el clipping esta a la orden del día, aunque muy pocos lo notaran debido al lag (al menos en la versión de PS3) que se presenta y a la acción constante en muchas partidas mas si esta en party.

Los efectos de texturas son malisimos en muchas superficies cuando acercas al personaje, muchas veces solo son cuadros sin detalle y el poco detalle en los impactos, mas aun el poco detalle de los efectos de los disparos sobre los materiales son malisimos, así como la poca interacción con el ambiente (puedes correr tratando de empujar una mesita y nunca moverla, dispararle y no hacerle prácticamente nada) aunque no es realmente importante si se ve algo mal que ni siquiera puedes destruir una mesa o acuchillar un objeto sin que parezca que le disparaste ya que estas acciones graficas son predefinidas.

No así los cambios de visión ya sea con las gafas de visión nocturna (que realmente usaras muy poco), con la mira termal que es destacable o mejor aun el estilo grafico que manejas al controlar un misil depredador o un helicóptero (que es básicamente como en la primera entrega salvo algunas mejoras graficas leves que lo hacen menos confuso)

Capitan. "Soap" McTavish Miembro de la Task Force 141 (S.A.S)

PUNTOS NEGROS

Como ya he mencionado arriba (si alguien llego desde arriba hasta aquí lo notara) MW2 toma mucho en el aspecto grafico del MW y eso no es bueno, tiene sus partes buenas como la estabilidad pero aun así no deja de ser algo perturbante el hecho de que muchos lo sientan como una expansión gigante y no como un juego nuevo en eso IW fallo sobremanera, pero aun así no deja de ser un juego bueno.

El entorno grafico tiene sus altas y sus bajas sobre todo al pararte y ponerte a ver a detalle el escenario notaras que mucho esta sobre puesto, además de que el juego parece ser carente de algún motor que maneje física realista (al menos en consolas) como PhsyX, pero al parecer IW pensó que el ritmo de juego no lo necesitaría (muy malo chicos)

Su modo en línea sigue siendo la cereza del pastel, pero a mi me causo un poco de conflicto viendo lo poco balanceados que están ahora los perks y la evolución de las armas (ya que cualquier novato será carne de cañón para cualquiera con un sensor, mira térmica o una P90) y el aumento drastico de campers o Snipers tramposotes que ya no solo plantan minas sino que también se valen de los nuevos perks para ser prácticamente indectables (sobre todo en mapas abiertos o con bosque) entre otros aditamentos o de los killstreaks personalizados que pueden convertir la partida en un juego de dispararle a los patitos del carrusel.

CONCLUSION

Ya para dejar de aburrirlos MW2 es un “must have” para aquellos aguerridos fans de la primera entrega y para los cazatrofeos/logros ya que en este apartado el juego no es muy demandante y no pide absolutamente que se involucren en el modo multijugador competitivo, salvo uno que otro trofeo que requerirá de guía pero nada fuera de lo común, el resto del mundo que lo adquirió por el hype se mantendrá enganchado a su modo competitivo sin que sea importante su modo cooperativo, así son las cosas, la campaña es harto disfrutable y mas aun si son novatos en esto del MW pese a su duración y algunos hechos extraños los mantendrá interesados.

Sus diferentes modos de juego y la opción de Spec-Ops son un agregado que le suma horas de juego (si no tienes interés en el competitivo) y si lo tuyo son los balazos sin control o tienes un clan con quien jugar (y todos con headset) lo puede convertir en una gran experiencia de juego o en una muy frustrante tu decides.

Hasta aquí por mi parte es todo

Quiero un autografo de este cabron es la onda!!!!!

Ya para terminar (ahora si) debo mencionar que este es el segundo Overview que se hace de este titulo (el primero hecho por nuestro ex companero naked snake).

Publica: Activision

Programa: Infinity Ward

Tiempo de juego: 24 horas y contando

Y como siempre la gente de lens of truth se ponen a hacer sus comparativas he aquí

Actualizado. Correciones Varias 23/11/2009

PROTOTYPE

gamezinearena — Fri, 20 Nov 2009 22:21:28 +0000

Rapidshare :

Megaupload :

Password : irfree.com

Ghostbusters The PC Game

gamezinearena — Fri, 20 Nov 2009 22:17:10 +0000

Rapidshare :

Turku-futiksen koti on Kupittaalla

Lari Vesander — Wed, 18 Nov 2009 17:17:35 +0000

Bändit tekevät maailmankiertueita. Elokuva saattaa saada samanaikaisesti ensi-iltansa sadassa maassa. Yksilöurheilijatkin kiertävät ympäri maata ja maailmaa kisailemassa. Jalkapallojoukkueella sen sijaan on kotikaupunki ja kotistadion. Ja Turussa se kotistadion sijaitsee Kupittaalla.

Jalkapalloa on sanottu usein globaaliksi peliksi. Sitä se toki onkin, mutta moneen muuhun urheilulajiin verrattuna jalkapallo on hyvinkin paikallista. Yksilöurheilijat kiertävät kilpailukaudella ympäri maata ja maailmaa: on gp-kisoja, ympäriajoja, osakilpailuita ja mitä milloinkin. Jalkapallossa joukkue taas pelaa vähintään puolet ottelut kotonaan.

Se on merkittävä ero. Yksilöurheilijalla ei ole kotia samalla tavalla kuin jalkapalloilijalla. Joukkuelajeissa ei turhaan puhuta koti- ja vierasotteluista. Jalkapallojoukkueilla on koti. Niillä on kotikaupunki ja sen näkee useimpien joukkueiden nimistäkin: Real Madrid, AC Milan, FC Barcelona, Manchester United, Valkeakosken Haka, Liverpool FC, Turun Palloseura…

Joukkueita ajatellessa tulee ajatelleeksi niiden kotikaupunkia – ja joukkueen kotistadionia. Real Madridin koti on Santiago Bernabeulla, Milanin San Sirolla, Barcelonan Camp Noulla, Machester Unitedin Old Traffordilla, Valkeakosken Hakan Tehtaan kentällä, Liverpoolin Anfieldilla ja Turun Palloseuran Kupittaalla.

Paitsi että ei ehkä ensi vuonna. TPS sai eilen Turun kaupungin Liikuntalautakunnalta luvan pelata ensi kauden liigaottelunsa Paavo Nurmen stadionilla. Liikuntalautakunta antoi kenttämuutolle tiukat reunaehdot, mutta käytännössä päätös mahdollistaa TPS:n pelaamisen Urheilupuistossa, mikäli seura ei pääse sopimukseen Kupittaalla pelaamisesta.

Toivon todella, että TPS käyttää päätöstä vain selkänojana Veritas-stadionin neuvotteluissa ja että Palloseura ja stadionyhtiö pääsevät asiassa sopuun. Turkulaisen jalkapalloilun koti ja kehto on nimittäin Kupittaalla. Veritas-stadion on Suomen paras jalkapalloareena, mutta nyt kyse ei ole pelkästään olosuhteista. Nyt on kyse perinteistä. TPS:n juuret ovat tiukasti Kupittaalla.

Muutto Paavo Nurmen stadionille olisi askel taaksepäin myös olosuhteissa. Ja takapakkia se olisi siksikin, ettei Urheilupuisto ole pitkän tähtäimen ratkaisu TPS:n ongelmiin. Turun kokoiseen kaupunkiin ei myöskään kannata nykyisessä kansantaloudellisessa tilanteessa rakentaa toista jalkapallostadionia. Turkulaisen ja suomalaisen jalkapalloilun kannalta paras (ja oikeastaan ainut järkevä) vaihtoehto olisi Veritas-stadionin kehittäminen entistäkin paremmaksi.

Sitä varten TPS:n pitäisi kuitenkin päästä stadionin osaomistajaksi. Ja siitä koko jupakassa luultavasti onkin kyse. Palloseuralla on pitkän tähtäimen suunnitelmansa, joista yksi on tehdä parin vuoden sisällä nollatulos. Se taas ei onnistu ilman ottelutapahtumista saatavia myyntituloja. Siksi asiasta väännetään nyt oikein kunnolla. Kaikkien osapuolten kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että asiasta päästäisiin sopuun ilman evakkovuosia. Turkulaisen jalkapalloilun menneisyys ja tulevaisuus kun ovat Kupittaalla.

N-Power = No understanding of Data Protection

Rich Stakounis — Wed, 18 Nov 2009 16:44:51 +0000

"...just because I choose to share some parts of my life; it doesn't mean that strangers or companies have carte blanche over all of it"

The recent interest in the the T-Mobile story about staffers selling customer data illegally to 3rd parties is of no surprise. Consumers fight a daily battle against direct marketing, direct mail, cold callers and the like, and there has never been much we can do about it. Registering with such services as TPS will make a small difference to those marketing companies that respect the law, however there are a lot of companies out there who employ temporary staff who can take the fall if necessary, and who really don’t give a fig if you take exception to their calls.

So, the reason for this blog about it? How does it affect me? I’m glad you asked:

I’ve had my iPhone for something like 4 months now. During that time I have only ever given the number out to friends; NEVER businesses, and I have never received a marketing calls. That was at least until this morning. Today I have received four marketing calls.

Three of the numbers were witheld, but one of them wasn’t. I Googled the number to try and identify the ‘perp’ (I watch too many American crime dramas). What I found were dozens of forums discussing this number, and the common theme was that most of these people had received many unwanted calls from this number a short time after registering with the German owned Utility company NPower.

Guess what I did 3 days ago whilst in town? Thats right! Gold star for you! I registered with NPower.

3 days! THREE days! 3 DAYS! THREE F**&$*G DAYS!!!!

To the compaint:

I gave NPower a call, got straight through to the complaints team, and explained my situation. I was apologised to, then it was suggested that when I registered my mobile phone, I may have been automatically signed up on 192.com. I made it clear that I am NOT on 192.com (I have checked), and besides, the calls started within 3 days of registering with them. I also explained the online activity from all the NPower customers that had had a similar experience, and the girl agreed to raise a complaint to their resolution team.

We will see what will happen, but I really can’t see much being done, and besides, my number is now out there. I managed to go 12 years without receiving a single sales call on my old number, I suppose in this age of aggressive marketing I should have counted myself lucky.

Is it deserved?

Now, I do put myself ‘out there’ on the internet. My profile names often include my full name, and you can find a wealth of information about me and my activities with a Google search, but there are boundaries. A mobile phone should be a device where you have absolute control of what you receive to it, and what gets sent from it.

My mobile phone is a first point of contact (as it is for most people under 40 these days), it is my social networking tool, business tool, phone book, A-Z map, Telephone Directory, web browser, email client, train timetable, ticket vendor, clock, alarm clock, diary, calendar, fridge door, camera, video camera, music player, TV viewer, calculator, online shop, photo album, weather channel, bank teller, home network browser, exercise trainer, iTunes remote, PC mouse, document viewer, tube map, concierge, stock broker, recipe book, and foreign language phrasebook.

So you can see that with all the information it contains, the information I have taken care to secure (password protected and if the password is entered incorrectly too many times, the device is wiped), my mobile can be held as somewhat sacred to me. So when a complete stranger has access enough to just make an unwarranted phone call to it, then I’m going to get protective. Yes I share a lot, but just because I choose to share some parts of my life; it doesn’t mean that strangers or companies have carte blanche over all of it.

I say this to any company that try to sell me things via a phone call:

I WILL NOT be buying anything from you whether you are from a charity, or selling a product that I like.

You WILL NOT get me to reveal any further information about myself.

I WILL be polite up until the point I have said NO just once, but beyond that I WILL be rude.

From this moment on, if I already subscribe to your service or product, I WILL find an alternative to it and cancel my subscription and will make every convenient attempt to avoid your product in future.

So, there we go, we shall see what happens with NPower, and if they don’t seem to care enough about my complaint, I will buy my Gas and Electricity somewhere else. I’ll comment on this post with any updates.

Thanks for reading this far down the page. If you did make it this far, say Rich is a mushroom in the comments section.

Pemilukada 2010: BERCERMIN DARI "DUKA" PEMILUKADA KOTA MEDAN 2005

nbasis — Sat, 14 Nov 2009 21:25:23 +0000

Selain pemihakan birokrasi pemerintahan kepada incumbent, keserta-mertaan dukungan politik yang anti

The Saboteur, EA y Pandemic se meten al espionaje/táctico/sabotaje

CesarInnMEX — Fri, 13 Nov 2009 16:39:29 +0000

Debo ser sincero con ustedes, no había escuchado nada de The Saboteur, en el pasado E3 se dío a conocer el trailer de este juego que al parecer se basa en la acción táctica con una pizca de espionaje.

Juego en tercera persona [TPS] The Saboteur nos alcanza el mes de diciembre del 2009, para ser más precisos el día 8; ¿Quieres conocerlo? O si ya lo conoces… aquí te mostramos el nuevo trailer de este juego que se ve que dara mucho de que hablar:

Pero si no fue suficiente para tí [nunca será suficiente para un gamer...] otro video, ahora presentando el gameplay:

Yo se que las comparaciones son inmediatas, elementos de grandes juegos como: Gta, InFamous, Uncharted, Splinter Cell, Mafia, etc; pero hay algo que hace a los juegos únicos y creo que este juego esta muy bien ambientado en la Francia de la 2a Guerra Mundial.

Oh, se me olvidaba, según cuentan las malas lenguas que no vendra traducido al español, ni subtitulado… ¿Será verdad?, en cuanto lo investigue se los haré saber.

Fuente | ºeurogamer.es | youtube.comº

Video Parcial Nº3

raulo42 — Fri, 13 Nov 2009 00:17:58 +0000

Explicacion del Programa:

Programa Funcionando:

Overview-GAMER (2009)(Movie)

Azager Lasstroth — Thu, 12 Nov 2009 13:16:53 +0000

Quien Juega Contigo?

En el futuro el entretenimiento a cambiado de manera radical ya no basta tener el control de un SIM generado por computadora, el entretenimiento exige el siguiente nivel y este llega en un principio en forma de “Society” un juego como el popular sims pero con personas de carne y hueso que se convierten en el usuario mediante un control mental debido a un sistema de nanomaquinas llamado “NANEX” que hace que el jugador controle absolutamente todas acciones de su sim humano y lo oblige a hacer lo que quiera mientras este se encuentre en la zona del juego.

Tiempo despues el fenomeno subio un escalon y evoluciono hacia su casi obligatoria forma, ahora todo el control usado en “society” se enfoca en un TPS sangriento y violento llamado “SLAYERS” en donde convictos “voluntarios” se baten a muerte entre si en un team deathmatch controlados por jugadores de todo tipo, aqui no existe el “respawn point” si el jugador muere su convicto sera el que morira y lo que para el jugador solo sera una rabienta, significara la perdida de una vida real en el campo de batalla.

Aqui es donde comienza GAMER y dime “quien juega contigo?”

La verdad me puse a ver GAMER sin muchas espectativas el hecho de ver a gerald butler, que recordaran por ser el mamado rey espartano leonidas en la poco cimentada (aunque si llena de accion) 300 me hizo pensar en que me toparia con lo mismo, mucha accion, balazos e inconsistencia variadas como ya nos tienen acostumbrados esta gente de hollywood, pero la verdad no fue asi al menos al principio el concepto de humanos en lugar de poligonos me llamo poderosamente la atencion, las posibilidad de un juego como “society” me hicieron recordar a lo que pasa con juegos como “second life” en donde realmente no conoces nunca a quien esta al otro lado de la pantalla y como se muestra en la pelicula aquel que te controla puede ser cualquiera, ya que al ser un juego puedes ser lo que quieras o del genero que desees , mientras que por ser humano tambien podras explorar cosas que en los juegos actuales no serian posibles (basicamente “society” es un juego donde todo es sexo”) y olvidarte de que tu sim no es otro que una persona y igual que tu sangra y se lastima.

Desafortunadamente este concepto es poco explorado y casi todo se centra (al comienzo) en las batallas de “Kable” (butler) que es el Nickname que usa “john tillman” para jugar y que ya en su batalla 26 (segun la nuevas reglas penitenciarias si el convicto sobrevive 30 batallas sera libre, aunque en la pelicula mencionan que nadie que no sea “kable” a sobrevivido mas de 10 batallas) es todo un fenomeno y en cada emision se hacen mas de 10 millones de PPV (pay per view) solo para verlo luchar ya que todos estan esperando a ver si kable sale victorioso o muere.

Dentro del desarrollo de la historia entran un grupo de hackers llamados “Humanz” que desean mostrar la verdad al mundo, la verdad acerca del creador de todo este fenomeno de control mental un hombre de apellido “Castle” y que vendria a ser como el bill gates del futuro proximo (ya que aunque no mencionan fecha en la pelicula todo parece desarrollarse entre el 2019 o 2021).

En conclusion GAMER tiene un fundamento bastante perturbador a mi parecer, por el hecho de que hay personas que controlan y otras que se dejan controlar, ademas de aquellos que son controlados contra su voluntad.

El uso de la tecnologia parece aplicado a un futuro cercano aunque no de esa manera si no de una algo mas fantasiosa y se puede ver que la gente esta igual o mas demente que en la actualidad, el planteamiento de la historia es bueno solo que ya al final flojea bastante y no logra la profundidad deseada, eso si la pelicula tiene muchas escenas de “no mames” ya sea por sus efectos especiales (balazos, fuego, acrobacias y destruccion en general) o por sus escenas de batalla que ya para el final se vuelven algo flojas.

Una opcion buena si quieres pasar el rato y ya te cansaste de jugar Modern Warfare 2 o le estas dando una repasada al killzone 2, o en el peor de los casos al Halo 3 o al Gears of War 2, te puedes tomar unso 90 minutos de accion y sangre, pura diversion sana…

Trailer Oficial

Lionsgate Entertainment

Lakeshore Entertainment

Duracion 81 minutos (sin creditos)

Unidad 1: Instalaciones de Megafonía

cfgmiea — Wed, 11 Nov 2009 20:52:00 +0000

Desde aquí os podéis descargar la mayoría del material que hemos utilizado en clase:

¿Qué es el sonido? (Presentación realizada por el profesor Francisco Piñero)
El micrófono (Presentación realizada por el profesor Francisco Piñero)
El altavoz (Presentación realizada por el profesor Francisco Piñero)
Unidades logarítmicas y conceptos básicos
Curiosidades_sonido
El_amplificador
Montaje_y_puesta_en_servicio_de_instalaciones_electroacústicas
Fuentes_musicales

Fichas del libro de texto: http://www.mcgraw-hill.es/html/8448160703.html

Desde esa ficha os podéis descargar el capítulo de muestra (capítulo 2) que trata de instalaciones de megafonía:

http://www.mcgraw-hill.es/bcv/guide/capitulo/8448160703.pdf

Material complementario:

Ejemplo de proyecto (formato ppt, Powerpoint 97-2003 o posterior)
Lineas_100V_Lexon (presentación de la empresa Lexon sobre líneas de tensión constante de 100 V)
El sonido ambiental (presentación realizada por el profesor Francisco Piñero)

Apuntes de la empresa Graudio Producciones Acústicas:

La mayoría de los ficheros están en formato PDF. Para poder verlos, en Windows necesitarás el programa Adobe Reader o similar. Si no lo tienes, puedes descargarlo gratis de http://get.adobe.com/es/reader/

Para los ficheros en formato .ppt necesitas Microsoft Powerpoint o similar. Si no dispones de él, puedes emplear el visor gratuito de Microsoft (descargar aquí) o, mejor aún, cualquier alternativa de software libre como OpenOffice.

Lean manufacturing / Lean product development

samwakeel — Wed, 11 Nov 2009 04:35:30 +0000

I recently visited the Tuthill plant (pumps) in Fort Wayne, IN with the APICS (Association for Operations Management) local chapter. The plant has implemented lean production and lean product development systems a couple of years ago. This was one of the best plants I have visited because how they implemented lean manufacturing, and also that what they did with lean product development (TPS).
The manufacturing floor was clean, organized, and high visibility end to end. They implemented a kanban card-pull system, returnable containers without cardboard boxes or skids, and other systems such as Heijunka and simple scheduling aids to visually and dynamically track progress throughout the day. One of their accomplishments (in addition to considerable reduction in inventories) is not using computers to drive the daily production schedule on the floor.

Part of lean production is reducing incoming inventories. Tuthill selects and trains its suppliers to deliver JIT as much as possible. They even offer free training and help in implementing lean at their suppliers to keep those inventories low and eliminate incoming inspections.

Now to the lean product development. This was the first time I have seen that part of product development (the work plan management) implemented to that level. It consisted of large felt boards with days running vertical (like a Gantt) and tasks (on sticky notes) pinned in the different days, with color codes for each function and green dots representing completed tasks. Very simple in planning/tracking, and effective in enabling collaboration. We were told the teams gather on daily basis around these boards to study the plan and make adjustments.

This was truly an inspiring experience!

3º Parcial Codigo C

raulo42 — Thu, 05 Nov 2009 21:16:03 +0000

View this document on Scribd

Uncharted 2: Among Thieves Earns ELSPA Silver Sales Award

xxg3n0c1d3xx — Wed, 04 Nov 2009 13:22:14 +0000

Good news for Naughty Dog it seems they have earn another award from their anticipating Third person Action-Adventure PS3 title Uncharted 2.Uncharted 2: Among Thieves is selling pretty well in the UK, with over 100,000 copies sold thus far. That’s enough for the game to earn a Silver Award from ELSPA. The previous game sold between 200,000-300,000, earning the ELSPA Gold Award, an accolade Uncharted 2: Among Thieves is now well on track to earn.

Menu + Switch Parcial Tp 3

raulo42 — Mon, 02 Nov 2009 23:01:01 +0000

Falta el desarrollo

View this document on Scribd

Haitians Impatient with Obama Over TPS

yeswecanstopdeportations — Thu, 29 Oct 2009 16:10:59 +0000

by Francesca Guerrier & Kim Ives

Some 50 Haitians and their supporters held a spirited demonstration in front of the Fontainebleau Hotel in Miami Beach on Monday, Oct. 26 to demand that President Obama immediately grant Temporary Protected Status or TPS to some 35,000 undocumented Haitians currently in the US.

Obama was at the hotel for a fundraiser for Democratic Florida congressmen Alcee Hastings and Kendrick Meek, who is running for senator.

The demonstration was organized by the Haitian American Grassroots Coalition, Institute of Justice and Democracy (IJDH), Florida Immigrant Coalition (FLIC) and Free Haiti Now, all groups which had been expecting Obama to reverse the Bush administration’s denial of TPS to Haitians last December.

“We are all frustrated that more than nine months after President Obama’s inauguration Haitians still don’t have TPS despite the incredibly broad editorial and political support for it, including from the three South Florida Republicans in the US House of Representatives,” said Steve Forester, an immigration lawyer and long-time TPS advocate who presently represents the IJDH in Florida. “And we are doubly surprised that we have not yet gotten a response to our request to at least give people the dignity of the right to work while the administration continues, month after month, to review the propriety of granting TPS, which to us and every objective observer is a no-brainer, based on the four hurricanes and storms that hit Haiti in a one-month period a year ago.”

TPS, which briefly can be granted by executive order to undocumented immigrants in the U.S. who are temporarily unable to return to their nation because of a natural disaster, armed conflict, or other extraordinary circumstances. Since it was established in 1990, TPS has been granted to immigrants from Nicaragua, El Salvador, Honduras, Burundi, Somalia, Montserrat, Sierra Leone, Sudan and Liberia.

Since January, many demonstrations demanding TPS for Haitians have been held in Florida and other states. Over 300 people from Florida and the Northeast traveled by bus to Washington, DC to demonstrate in front of the White House on Jun. 3, and many more turned out for a second demonstration there on Sep. 16.

On Sep. 18, Free Haiti Now, FLIC and Haitian Women in Miami (FANM) held a vigil at Virginia Key Beach on Key Biscayne to call for TPS and to pay respect to the many Haitian refugees who have died at sea. Performing at the protest were Miami artists DJ Khaled, Mecca aka Grimo, and Grindmode. Other celebrities also supported the action and the TPS call including M1 from Dead Prez, Black Dada, Ace Hood, NBA superstar Hudonis Haslem, and three artists from the group Poe Boy: Billy Blue, Brisco and Flo Rida.

“We need the administration to grant TPS or at least, while they are considering it, to grant work permits on a case by case basis to TPS-deserving non-criminal Haitians who desperately need work permits, drivers licenses and the ability to feed their families, pay electricity bills, and send remittances to Haiti which can support up to ten times that number, thereby increasing Haiti’s security and our own,” Forester said.

On Oct. 26, the demonstrators were restricted to a sidewalk across Collins Avenue from the Fontainebleau. The area was heavily guarded by U.S. Secret Service, Miami Beach police and private security guards. The police harassed demonstrators who sought to take pictures of the protest from the street.

Further down the sidewalk, a group of about 100 anti-immigrant “teabaggers” protested Obama’s presence in Miami with absurd signs like “Go back to Kenya” and “Go back to Indonesia” and “Obama = Comunism.” (sic)

Among those who came out to the TPS demonstration were a few Central American farmworkers from Homestead, about 25 Haitians from West Palm Beach, and FLIC staff members.

In March, former Haitian-American unionist Patrick Gaspard, now Obama’s Director for Political Affairs, traveled to Miami to soothe and reassure Haitian leaders that the administration would soon act on TPS. The reprieve he brokered has now expired.

“As far as we are concerned, regarding Haiti, the Obama administration is maintaining the same status quo as the Bush immigration policy,” Haitian-American Grassroots Coalition president Jean-Robert Lafortune told the Miami Herald.

Haitians Impatient with Obama Over TPS

flimmigrant — Thu, 29 Oct 2009 16:00:57 +0000

Making Our Voices Heard at the Fountainbleau Hotel in Miami Beach

by Francesca Guerrier & Kim Ives

Obama was at the hotel for a fundraiser for Democratic Florida congressmen Alcee Hastings and Kendrick Meek, who is running for senator.

Among those who came out to the TPS demonstration were a few Central American farmworkers from Homestead, about 25 Haitians from West Palm Beach, and FLIC staff members.

All articles copyrighted Haiti Liberte. REPRINTS ENCOURAGED.
Please credit Haiti Liberte.

Pelaajista on nyt ylitarjontaa

Lari Vesander — Tue, 27 Oct 2009 12:09:28 +0000

TPS:n joukkue tuskin valmistuu tämän vuoden puolella. Varmaa näyttäisi kuitenkin olevan, että Riku Riski saa näyttöpaikan ja Kasper Hämäläisen ja Jukka Lehtovaaran tilalle hankitaan uudet pelaajat, mikäli Hämäläinen ja Lehtovaara lähtevät. Stadionasioissa taas ollaan viisaampia parin viikon päästä.

TPS on nyt samassa tilanteessa kuin moni suomalainen joukkue menestyksekkään kauden jälkeen. Joukkueen parhailla pelaajilla on kysyntää suuremmissa sarjoissa ja muutokset vaikuttavat väistämättömiltä. ”Ei tämä ole vain suomalaisten joukkueiden ongelma. Se on pienten seurojen ongelma ympäri Eurooppaa. Kun pieni seura yllättää ja pelaa hyvin, sen pelaajat menevät eteenpäin ja heistä kiinostutaan. HJK pääsi aikoinaan Mestareiden liigaan, kun Metz yllätti ja voitti Ranskan mestaruuden. Siellä lyötiin sen jälkeen pajatso tyhjäksi ja HJK pääsi yllättämään”, Marko Rajamäki vertaa.

”Jos tosiaan käy niin, että Wayne Brownin lisäksi lähtee vielä Kappe Hämäläinen ja Lehtovaaran Jukka, niin onhan se kova paikka. Mutta sen takia tätä juttua tehdään. Jos Kappe ja Jukka pääsevät eteenpäin, niin minä ainakin olen ensimmäisten joukossa onnittelemassa heitä ja toivottamassa lykkyä jatkoon”, Rajamäki jatkaa.

”Jukka-Kappe-akseli on sellainen, että JOS he lähtevät, niin heille tarvitaan ilman muuta korvaajat. Muuten täsmähankinnoissa on hakusessa sama kuin kaikilla muillakin suomalaisilla seuroilla: vasemman puolen toppari ja kärki joka tekisi vähintään 15 maalia”, toimitusjohtaja Marco Casagrande linjaa. ”Wayne Brownin tilalle Rapan on sen sijaan turha toivoa ketään. Odotan Riku Riskiltä, taas kerran, läpimurtoa sille paikalle.”

Casagranden mukaan TPS ei ole tekemässä lähiaikoina isoja hankintoja. Syy tähän on pelaajien ylitarjonta, jollaista Casagrande ei muista nähneensä vastaavaa ainakaan 15 vuoteen. ”Vapaita pelaajia on nyt todella paljon. Melkein kaikki joukkueet menevät talous edellä ja vapauttavat pelaajia. En tiedä mikä esimerkiksi Hakan virallinen tilanne on, mutta minun käsitykseni mukaan siellä on kaikki pelaajat otettavissa. 14 joukkueesta Klubi ja Inter voivat tehdä jotain, mutta epäilen että muut joukkueet ovat nyt hyvin varovaisia.”

”Mekin otamme rauhallisesti. Meillä on olemassa jonkinlainen avauskokoonpano ja siihen 5–6 akatemiapelaajaa vaihtoehdoiksi. Pasi ja Rapa toivoisivat varmasti viime kauden kokemusten jälkeen, että jo joulukuussa olisi 18–20 pelaajaa kasassa, mutta en usko, että vielä silloin on. Nyt mennään meilläkin talous edellä ja otetaan rauhallisesti”, Casagrande jatkaa.

Tämä taas antaa tilaisuuden joukkueen omille kasvateille, joista akatemiajoukkueita valmentanut Rajamäki puhuu kuin vuosikertaviineistä. ”85-syntyneet oli tosi hyvä ikäluokka. Ne on tosin jo vanhia jätkiä – Ääritalot ja Moisanderit on pitkin maajoukkuetta. 89-syntyneet oli tosi hyvä ikäluokka myös. 91-syntyneiltä odotan , että nyt alkaa tapahtua: Roope Riski, Alban Ferati, Juho Lähde, Kim Alonen, Mikael Liespuu ja Santeri Mäkinen, joka on 92:n mutta on pelannut aina 91:sten mukana. Siinä on kuusi maajoukkuetasoista pelaajaa. Heidän pitää ottaa askelia eteenpäin ja valloittaa paikkaa.”

Tämän sanottuaan Rajamäki painottaa, että nuorten pitää ottaa paikkansa. ”Ei sitä paikkaa voi niille nuorille pelaajille suoraan antaa. Kyllä niiden pitää se voittaa. Neljä noista nuorista oli harjoittelemassa edustuksen mukana jo viime talvena ja jos Roope Riski hakkaa harjoituskaudella enemmän maaleja kuin Babatunde Wusu, niin sitten hän on voittamassa hyökkääjän paikkaa itselleen. Sitten kun Santeri Mäkinen alkaa viedä pienpeleissä Kasper Hämäläistä ja Jussi Kujalaa, niin hän alkaa olla sisässä.”

Kuulostaako kovalta tai peräti kohtuuttomalta? Ei Rajamäen mielestä. Hän ottaa esimerkiksi Hongan Rasmus Schüllerin. ”Schüller on 91-syntynyt ja pelaa samassa junnumaajoukkueessa kuin nämä meidän veijarit. Ja se vie jätkiä liigassa – se vei meidänkin jätkiä kuin litran mittaa.”

”Pelaajalle pitää antaa mahdollisimman hyvät eväät taidollisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta lopulta hänen pitää itse tehdä työt kentällä. Ei valmentaja voi niitä palloja hänen puolestaan potkia”, Rajamäki huomauttaa ja lisää, että seula on tiukka. ”Kaikki ei sieltä koskaan selviä, mutta joku sieltä aina nousee. Se on aika raakaa, mutta kannattaa muistaa, että oma pelaaja saa aina kuitenkin mahdollisuuden ja pääsee edustusjoukkueen mukaan. Muut pelaajat eivät saa edes sitä.”

Syksyn aikana TPS on ollut otsikoissa myös muuttoaikeidensa takia. Joukkue aikoo pelata ensi kauden kotipelinsä yleisurheilulle suunnitellulla Paavo Nurmen stadionilla, mikäli Veritas stadionin vuokra ei alene. ”Odotamme tällä hetkellä stadionyhtiöltä uutta ehdotusta. Jos emme saa nykyistä parempaa tarjousta, niin on selvää, että niillä ehdoilla emme voi tässä olla. Tässä on kyse meille kuusinumeroinen summa. Vähän vanhaa miljoonaa pienemmästä”, Casagrande sanoo.

Urheilupuisto vaikuttaakin houkuttelevalta juuri taloudellisten seikkojen takia. ”En voi ymmärtää mikä Paavo Nurmen stadionissa on sellaista, ettemme saisi sinne mennä. Olemme luvanneet yleisurheilijoille tulla sinne hattu kourassa. Heille tästä koituva haitta pystytään minimoimaan. Ainut asia mitä me vaadimme on kentän kunton ja luulisin, että kaupungin miehet voivat sen ylitöinä tarvittaessa kuntoon laittaa”, Casagrande jatkaa.

Toimitusjohtaja arvelee, että nykyisellään Paavo Nurmen stadionille mahtuu noin 5 000 ihmistä ”kohtuullisen mukaville paikoille”. Kun tämän yhdistää Urheilupuiston luvattoman heikkoon parkkipaikkatarjontaan, niin on selvää, että TPS:n katsojakeskiarvo laskisi tästä kaudesta huomattavasti muuton myötä.

Kävi miten kävi, TPS ei ole kokonaan poistumassa Veritas-stadionilta. ”On turha kuvitellakaan, että edes ehdottaisimme Uefalle Eurooppaliigan karsintojen pelaamista muualla kuin täällä. Uskon että ne pelit voi pelata Kupittaalla. Meillä on tietty ajatus siitä, miten saisimme pelata euro-ottelumme joka tapauksessa tässä. ”

Tällä hetkellä TPS neuvottelee niin Veritas-stadionin vuokrasta kuin omistuksesta. Tosin Casagrande ei usko, että stadionin omistuspohjassa tapahtuu mitään muutoksia lähiviikkoina. ”Veikkausliigalle pitää toimittaa ensi kuun 15. päivä riittävät asiakirjat siitä, missä pelaamme ensi kaudella. Silloin liiga ottaa kantaa asiaan ja silloin olemme viisaampia.”

Kaaoksen keskeltä kultakamppailuun

Lari Vesander — Tue, 27 Oct 2009 10:39:45 +0000

Pasi Rautiaisen ja Marko Rajamäen työ alkoi viime talvena kaaoksen keskellä. Siihen nähden ei ole ihme, että TPS hävisi mestaruuden käytännössä kuudella ensimmäisellä kierroksella. Mestaruus hävittiin kuudessa ensimmäisessä pelissä ja syksyn Jaro-matsi viidessä minuutissa.

Marko Rajamäki sai marraskuussa puhelun tulevalta työpariltaan Pasi Rautiaiselta. ”Pasi soitti mulle ennen kuin teki sopimuksen TPS:n kanssa ja sanoi, että hänellä on vaan yks kysymys. ”Rapa hei, voiko TPS voittaa mestaruuden 2009?” Vastasin että voi, mutta meillä alkaa olla jo pirun kiire. Että ala tulla jo sieltä Tallinnasta tai missä oletkin. Juna, laiva tai lentokone alle ja äkkiä tänne.”

Ja lopulta Rautiainen saapuikin joulukuussa. ”Me aloitettiin hommat täyden kaaoksen keskellä. Meillä ei ollut kuin kourallinen pelaajia. Puolet edellisen kauden jätkistä oli lähtenyt muualle. Koko valmennusryhmä oli pistetty uusiksi. Toki siinä haluttiinkin muutosta, mutta sillä hetkellä koko pakka oli aivan levällään. Pasille taisi tulla sen joulukuun aikana muutama harmaa hius lisää”, Rajamäki muistelee.

Tammikuussa joukkue sai takaisin lomalla olleet pelaajat, mutta silloinkin joukkueharjoitusvahvuudesta puuttuivat loukkaantuneet Kasper Hämäläinen, Mika Ääritalo ja Simo Valakari. ”Siinä oli sellainen olo, että millä hemmetillä me saadaan tää homma kasaan!? Sitten vielä Kiko myytiin Portugaliin. Eihän meillä ollut edes toppareita”, Rajamäki päivittelee.

Töitä tehtiin vanhojen pelaajien kanssa ja uusia vahvistuksia kartoitettiin. Turkuun asti tutkituista ja tarkkailuista pelaajista ei kuitenkaan tullut kuin murto-osa. ”Se että meillä ei juossut 50 pelaajaa treeneissä, ei tarkoita etteikö me tehty töitä oikeiden pelaajien löytämiseksi. Halusimme vain selvittiin taustat kunnolla ennen kuin vaadittiin äijiä lentokoneeseen. Esimerkiksi Brownia käytiin katsomassa ja paljon. Mä näin useammankin dvd:n ja Casa kävi katsomassa sitä paikan päällä marraskuussa ja maaliskuussa.”

Talvikauden kaaos huomioon ottaen on ymmärrettävää, ettei TPS:n peli ollut valmista, kun liiga alkoi huhtikuussa. Joukkue voitti kuudesta ensimmäisestä liigapelistään vain yhden. Samalla joukkue antoi turhan suuren tasoituksen mestaruuden voittaneelle HJK:lle. ”Me hävittiin mestaruus ensimmäisellä kuudella kierroksella. Niiden matsien jälkeen Klubi oli seitsemän pisteen päässä, ja ne hävisi koko liigakaudella vain kaksi peliä”, Rajamäki sanoo.

Silti TPS sai HJK:n kiinni. Siihen vaadittiin 15 liigapelin tappioton putki (TPS voitti noista otteluista peräti 11), mutta viisi kierrosta ennen kauden loppua turkulaiset olivat sarjan kärjessä. Sitten tuli surullisen kuuluisa vieraspeli Pietarsaaressa. ”Se matsi meni meiltä viidessä minuutissa”, Rajamäki sanoo ja alkaa kelata tapahtumia kuin filminauhalta. ”Rähmönen kuljetti ja laittoi Manniselle huolimattoman syötön, joka meni kentältä ulos. Jaro heitti nopean sivurajan ja niiden kaveri pääsi juoksemaan pystyyn. Heinikangas veti sen kylmäksi vaikka ei olisi tarvinnut. Ne sai sivuvaparin. Igor Jovanovic ei merkkaa jätkäänsä ja pam! pallo on häkissä. Alotuksesta me pelataan pystyyn Wusulle, joka ottaa pallon haltuun ja pelaa sen Wayne Brownille ja PAM! Mikko Hyyrynen niittaa Wayne Brownin pelikunnottomaksi.”

Rajamäki on hetken hiljaa ja jatkaa sitten: ”Kaikki tapahtui todella nopeasti. Me saatiin peli vielä jotenkuten kuntoon, mutta paikkoja me ei enää saatu. Se mestaruus meni lopullisesti niihin viiteen minuuttiin, joista tehokasta peliä oli ehkä kaksi minuuttia.”

Kaikesta huolimatta TPS:llä oli vielä viimeisessä matsissaan täydet mahdollisuudet hopeaan ja teoriassa vielä kultaankin. Maaliton tasapeli Hongan kanssa jätti kuitenkin TPS:n kolmanneksi. ”Pelaajat olisivat ehkä ansainneet parempaa, mutta emme me oikeastaan sitä hopeatakaan ansainneet, kun emme onnistuneet viimeisessä matsissa Honkaa vastaan sitä voittomaalia tekemään. Siitä huolimatta tästä jäi vähän karvas maku, koska tarjottimella oli niin paljon enemmän. Ehkä ensi kauden Euroopan liigan karsintapelejä pelatessa ymmärretään, että tämän kauden saavutus oli sittenkin ok.”

TPS löysi pelityylinsä ja yleisö TPS:n

Lari Vesander — Tue, 27 Oct 2009 10:33:20 +0000

TPS:n toimitusjohtajan Marco Casagranden mukaan TPS:n kausi jäi plussan puolelle. Eikä hän puhu nyt taloudellisesta tuloksesta vaan seuran kolmesta muusta tarkasti määritellystä mittarista: Yleisöstä, pelillisestä menestyksestä ja edustusjoukkueen omavaraisuusasteesta. Kauden suurin onnistuminen tapahtui kuitenkin Casagranden mukaan kentällä ja se taas johti onnistumiseen myös katsomossa.

”Haluamme menestyä, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Meillä on tietty tapa, jolla haluamme tehdä juttuamme. Haluamme olla menestyvä kasvattaja. Välillä onnistumme paremmin menestyjänä, välillä taas kasvattajana”, TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrande aloittaa puheenvuoronsa turkulaisille urheilutoimittajille.

”Meillä on mittaristo sitä varten, että pitäisimme niin seurajohdossa kuin valmentajistossakin kirkkaana mielessä se, mitä olemme oikein tekemässä. Päämittareita on viisi. 1) Yleisö, 2) Myynti ja liikevaihto, 3)Taloudellinen tulos, 4)Pelillinen menestys sijoituksena ja pisteprosentteina ja 5) Edustuksen omavaraisuus peliminuuteissa.”

Casagrande jätti toimittajille puhuessaan taloudellisen tuloksen ja myynnin sivuun ja keskittyi kolmeen muuhun mittariin. Aluksi hän otti esille pelillisen menestyksen.”Meillä pistetavoite on 64 prosenttia maksimipisteistä eli 50 pistettä . Tavoite on laitettu prosenteiksi, jotta sitä on helppo seurata kauden aikana. Tänä vuonna jäimme pistetavoitteestamme yhdellä pisteellä”, Casagrande selvittää kalkyylia.

Pistetavoite on asetettu sellaiseksi, että sen toteutuessa täyttyy myös seuran sijoitustavoite: mitalisija. ”Kolmen joukkoon pääseminen on minimi- ja kestotavoitteemme. Meillä pitää olla niin hyvä joukkue, että hyvällä suorituksella olemme aina kolmen joukossa”, toimitusjohtaja linjaa.

Tänä vuonna TPS oli kolmen joukossa, joten pelillinen menestys oli, kuten Casgrande asian ilmaisee, ”ok”. Toinen mittari ei kuitenkaan ole aivan yhtä mallilla. Se on edustuksen omavaraisuus, joka lasketaan prosenttiosuutena kaikista pelaajien pelaamista minuuteista. ”Tavoitteena on, että 50 prosenttia edustuksessa pelatuista minuuteista olisi omien kasvattien pelaamia. Omilla kasvateilla tarkoitetaan nyt sellaisia pelaajia, jotka ovat 12–21-vuotiaina edustaneet seuraa vähintään kolmen vuoden ajan”, Casagrande kertoo.

Viime vuonna TPS:n edustuksen omavaraisuusaste oli Casagranden mukaan 40 prosenttia. Tänä vuonna se oli 30,6 prosenttia. ”Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kentällä oli koko ajan 3,5 omaa kasvattia.”, Casagrande havainnollistaa. ”Tästä tavoitteesta jäätiin nyt, mutta tämän tavoitteen kanssa eläminen on aina tasapainoilua. Tiedän myös, että Rapa ja Pasi (valmentajat Rajamäki ja Rautiainen) eivät välttämättä ole kauhean innoissaan tällaisesta seurannasta. On kuitenkin tärkeää, että seura tietää tavoitteensa ja pystyy seuraamaan niiden toteutumista. On tärkeää tietää, mitä me halutaan ja että kaikki toiminta tukee sitä. Minä pidän omalta osaltani huolen siitä, että joukkueen rakenne on tietynlainen, että niistä 26–28 pelaajasta puolet on omia kasvatteja. Sen jälkeen on valmentajien homma peluuttaa pelaajia niin kuin parhaaksi näkevät.”

Nyt ääneen pääsee Casagranden vieressä istuva Marko Rajamäki, joka toimi ennen kakkosvalmentajaksi siirtymistään pitkään TPS:n junnuvalmentajana. Aihe on Rajamäelle vähintäänkin läheinen. ”Se on päivän selvää, että kokoonpanoa tehdessä ei mietitä, että nyt me saadaan oma jätkä sisään. Parhaat pelaa. Valmentaja laittaa kentälle aina ne pelaajat, joilla saadaan pisteitä”, Rajamäki aloittaa. ”Minusta on kuitenkin ihan ok, että tuollainen mittari on olemassa. Eikä Casagrande ole kertaakaan tullut meille sanomaan, että mittarit näyttävät tältä, tehkää kokoonpanoon muutoksia.”

Rajamäki lukee mittareita niin, että seuran täytyy tehdä omat hommansa paremmin, jotta luvut saadaan nousuun. ”Minulla tuo kolahtaa sillä tavalla, että olen ollut monta vuotta akatemiavalmentajana. Jos olisimme tehneet siellä silloin hommat paremmin, tuo luku olisi nyt suurempi. Yhtään paikkaa ei edustusjoukkueessa ojenneta suoraan omalle kasvatille, kyllä se paikka pitää ansaita. Mutta koko junnuvalmennuksessa pitää tehdä parempaa työtä – ja edustuksessakin omien kasvattien sisäänajamisessa. Sillä tavalla tuo mittari kääntyy nousuun.”

On aika siirtyä eteenpäin. Seuraava mittari on yleisömäärä. Siihen Casagrandekin on tyytyväinen – ja syystä. TPS oli katsojakeskiarvoissa omilla lukemillaan. Palloseura keräsi kauden aikana enemmän yleisö kuin Tampere United ja FC Honka yhteensä. ”Yleisömäärä on osoitus siitä, että jotain on tehty oikein. Katsojapohjan kasvattamiseksi on tehty töitä jo vuosia. Uskon kuitenkin, että tällä kaudella yleisö kiinnostui, kun löytyi sellainen pelin taso ja tyyli, joka kiinnostaa turkulaisia. Tänä vuonna me löysimme vihdoin sen tepsiläisen pelitavan.”

Toisin sanoen TPS löysi pelitapansa ja yleisö löysi sen myötä TPS:n. ”Tuo pelityyli on syy siihen, miksi meillä oli niin paljon yleisöä. Ja pelityyli on syy siihenkin, miksi minulla on pelaajien puolesta paha mieli, etteivät he saavuttaneet nyt enemmän. Niillä otteilla joukkue olisi ansainnut enemmän”, Casagrande harmittelee hetken mutta piristyy sitten. ”Joka tapauksessa nyt on helppo sanoa, että TUO oli se tepsiläinen pelitapa.”

Seuraavassa jutussa “Kaaoksesta kultakamppailuun” Marko Rajamäki kertoo TPS:n viime kaudesta valmentajan silmin.

Modern Warfare 2 ¿TPS? No espera.....TPS????

Azager Lasstroth — Tue, 27 Oct 2009 06:08:01 +0000

TPS??????.....FPS?????..... Oh Umbasa

Al parecer un tio llamado Robert Bowling (que es un uno de los creativos de Infinity Ward) a confirmado que habra una opcion de perspectiva en tercera persona para el modo multijugador de su proximo lanzamiento Modern Warfare 2 y que segun dice no afectara el modo de juego, ademas de que una vez seleccionada esta vista no podra ser cambiada a primera persona y para acabar si es seleccionada todos los jugadores la usaran.

Que acaso se estan volviendo SOCOM o que???? en mi opinion no creo que sea necesario algo como esto, al MW no le hace falta una vista como esta y mas aun que no tengas la libertad de seleccionarla o no de manera individual (aunque no se especifica supongo que sera a votacion si se empieza con esta vista) el juego ya esta a semanas de salir y hasta ahora lo revelan vaya ahora veo tambien por que no hubo demo publica.

Pero cada quien si se ve por otro lado le puede dar un giro al juego.

asi que querida congregacion de overdrive espero sus sabias opniones sin trollerias.

Regional Lean Leader in Suzhou, China

yvonneschuster — Fri, 23 Oct 2009 16:56:52 +0000

Regional Lean Leader in Suzhou, China for a diversified operating company headquartered in the United States that is a global manufacturing leader in providing innovative products and systems which are used worldwide.

Position Description:

The Regional Lean Leader will work with Lean sponsors/team leader(s) to develop process improvement strategies:

Facilitate, Train and Lead Strategy Deployment Activity
Drive change management activities (create transition plans from current to future state and execute).
Train improvement teams in Lean transformation philosophy, approach, activity and appropriate transformation tools
Create the right sponsorship to drive improvement activity.
Develop business cases and establish financial and non-financial project goals
Lead projects through discovery, design and implementation.
Manage people and projects to ensure proper achievement of results

Provide expertise to teams including:

Apply continuous improvement methods such as Six Sigma (DMAIC/DFSS), Lean, change execution and Behavior and Consequence management.
Lean principles of teamwork, methodology, business benefit, innovation and customer focus.
Subject matter expertise in Manufacturing, Sourcing or support functions (Quality, Technology).
Lead transformational change and work on identifying greatest Lean opportunities across the company.
Coordinate benchmarking and external analysis (Subject Matter Experts, Workshops, company visits, etc.).
Identify and share best practices and external trends.
Teach and coach others in scientific problem solving and standardized work

Why consider the opportunity?

This is a stable company. They are doing well financially and producing profits.
Lean initiative is being supported at all levels of the company.
The Regional Lean Leader positions are highly visible. There are multiple paths for career development including operations leadership, other divisional leadership positions, and global ex-pat opportunities.

Requirements:

BA or BS in business, engineering or related field or equivalent experience, MBA preferred.
15+ years of business/operations management or manufacturing experience with management responsibilities.
Technical Mastery of TPS continuous improvement tools and methodologies.
Results oriented, strong analytical skills, and demonstrated process improvement success in managing large teams in a continuous improvement culture.
Proven change agent and ability to lead teams through: making case for change, stakeholder management, change communications, removing barriers, setting milestones and acknowledging progress, and reinforcing change through organizational systems.

Contact me for more details, or send a CV for consideration to yschuster@duffygroup.com

Strive for Perfection

Robert Stapp — Sat, 17 Oct 2009 20:56:29 +0000

Strive for perfection…especially during a recession. Now that’s a novel idea!

When the world economy is in the pits, most people think about hunkering down, laying off their expensive (and often most talented) workers, cutting costs to the bone (including customer service and innovation)—and just trying to survive. Then, wait for the next recovery, when and if it ever comes. And unfortunately, banks usually aren’t much help during difficult economic times as they tighten their belts and only offer lending to those that really don’t need it.

Sounds pretty much like what we are all witnessing today: hunker down and wait and hope for the best.

What most of us forget is that the economy has always performed in cycles. When the economy is rosy, business practices slip, waste is tolerated, innovation may not seem necessary and customers may sometimes be taken for granted. These poor practices don’t seem to matter though, as the money just keeps rolling in!

Wise business people, especially those who have experienced the variability of past business cycles and their effects, realize that each economic downturn is followed by a rebound—often sooner than the naysayers predict. Positioning your company to prosper in an economic recovery takes foresight, vision and guts!

Here’s an example of someone I know who saw tremendous opportunity during the recession of the early 1990s and had the foresight, vision and guts to capitalize on this opportunity—our most successful local optometrist.

Let’s call him Dr. Jones. In the early 1990s, Dr. Jones, a young, ambitious optometrist, decided to set up his own practice. Having studied for a while in the USA, he knew about some of the new technology developed for ophthalmologists and optometrists to provide Retinopathy Screening for patients. Employing digital photography, Retinopathy Screening can monitor changes at the back of the eye and is essential for tracking progression of eye disease in diabetics. Back in 1990, this technology wasn’t yet available in our area—but was sorely needed.

Dr. Jones required money to set up his high tech practice, and lots of it. Banks were unwilling to lend to him, so he went to other sources—family, friends, friends of friends—and he secured the funding to set up the most technologically advanced optometric practice in the area. Some people thought he was unwise to invest so much money in a new and unproven venture, especially in the depths of the recession. However, Dr. Jones knew better. Having both outstanding professional and business skills, he set up not only the most sophisticated practice of its kind, but one which focused on outstanding patient service, efficient operations and low overhead. Without knowing the term “lean”, Dr. Jones employed LEAN principals with PERFECTION—and won!

THE RESULT: Clients flocked to Dr. Jones’ practice, including the local National Health Service (NHS) Primary Care Trust. Today, he is the most successful optometrist in the area. His technology is superior, but Dr. Jones’ success is based primarily on his devotion to superb patient care and employing LEAN business practices to eliminate waste.

CONCLUSION: If you have foresight, vision and guts, anyone can prosper at any point in the business cycle. Employing LEAN principals and tools will help you achieve PERFECTION and will greatly reduce your risk, especially during economic recessions when it is needed the most.

About the Author

David Willour, Chairman & Director, Sagitta, Inc.

Mr. David Wilour is a seasoned Financial Executive with proven experience in increasing profitability while streamlining operational expenses during financial downturns. Over thirty years of management experience facing all market conditions. He Pioneered and launched Mellon’s (now BNY Mellon) Master Trust/Master Custody program nurturing it to become one of the fastest growing and profitable fee producing products offered by Mellon within 4 years of its inception.

Hopea maistui hyvältä, pronssi pettymykseltä

Lari Vesander — Sat, 17 Oct 2009 16:24:43 +0000

TPS-Honka 0-0

Turun Palloseura ja FC Honka pelasivat Kupittaalla maalittoman tasapelin. Lopputulos toi Hongalle hopeaa ja TPS:lle pronssia. Mestaruuden voitti HJK.

Kupittaan yli 6 000 katsojaa räjähtivät rajuun lauantaina rajuun huutoon ja kannustukseen yhden kerran: silloin kun kuuluttaja kertoi Pietarsaaren Jaron menneen 0-1-johtoon HJK:n vieraana. Jaron voitto olisi tarkoittanut sitä, että Kupittaan ottelun voittaja olisi kruunattu Suomen mestariksi. Ei siis ihme, että turkulaiskatsojat paukuttivat käsiään yhteen ja huusivat minuuttitolkulla kannustusta kotijoukkueelle.

Kahdeksannella minuutilla tulleesta kuulutuksesta alkoikin TPS:n parikymmentä minuuttia kestänyt painostusjakso, joka huipentui Babatunde Wusun paikkaan. Wusu ehti ensimmäisenä paikalle, kun Honka-vahti oli torjunut Wayne Brownin kaukolaukauksen eteensä. Turkulaisten harmiksi Peltonen torjui myös Wusun jatkolaukauksen.

Hongan paikat olivat harvemmassa. Jakson lopulla espoolaiset kuitenkin vaativat rangaistuspotkua, kun maalikuningas Hermanni Vuorinen kaatui kontaktin jälkeen rangaistusalueella. Joku erotuomari olisi jossain ottelussa saattanut viheltääkin tilanteesta pilkun, mutta näin tärkeässä ottelussa rangaistuspotkuun olisi tarvittu selkeämpi tilanne.

Pilkun sijaan Kupittaalla nähtiin paljon kortteja. Hermostuneesti pelannut Sami Rähmönen koppasi itselleen kortin virheensä jälkeen. Rasmus Schüller sai kortin taktisesta virheestä. Myös Iiro Aallon tilalla laitapakkina pelannut Chris Cleaver, Honka-kapteeni Rami Hakanpää sekä tepsiläiset Mikko Paatelainen ja Kasper Hämäläinen saivat katsella erotuomari Tony Asumaan keltaista korttia.

Ottelu ei ollut Asumaalle helppo. Kentällä nähtiin parikin torikokousta, joista ensimmäisen järjesti Hongan Nicholas Otaru. Otaru rikkoi ensin Chris Cleaveria eikä suostunut sen jälkeen pistämään palloa ulos kentältä. Tosin näin ei toiminut kukaan muukaan Hongasta. Se oli espoolaisseuran pehmeän imagon vastainen ratkaisu, mutta toisaalta Honka ei kerännyt muutenkaan Kupittaalla tyylipisteitä.

“Tämä peli piti pelata järkevästi. Tasurilla olimme varmasti hopealla. Tottakai kuuntelimme koko ajan mitä Helsingissä tapahtuu, ja pelasimme sen mukaan”, Hongan valmentaja Mika Lehkosuo totesi ottelun jälkeen.

Jos Honka ei juurikaan hyökännyt ensimmäisellä jaksolla, niin toisella jaksolla se hyökkäsi vielä vähemmän – ainakin sen jälkeen, kun tieto HJK:n tasoituksesta kiiri Kupittaalle. “Kun tieto 1-1-tasoituksesta tuli, ei enää tarvetta avata peliä. Jos Jaron vierasjohto olisi kestänyt, olisimme nostaneet keskikenttäpelaajia ja laitapakkeja ylemmäs ja hyökänneet enemmän. Teimme 100-prosenttisesti sen, mitä tänään pitikin tehdä”, Lehkosuo sanoi.

Niin tai näin, ottelua katsoessaan oli vaikea uskoa, että kentällä oli kaksi voittoa janoavaa joukkuetta. TPS kyllä yritti, mutta ei pystynyt murtamaan hyvin puolustaneiden vieraidensa muuria. Honka taas tyytyi hopeaan ja juhli sitä loppuvihellyksen soitua varsin villisti.

“Tiesimme, että Tepsi tulee kovaa ja prässää korkealta. He ottivat meiltä pelin pois ja jouduimme puolustuskannalle. Saimme pari lähellä piti tilannetta vastaiskuilla. Minimitavoite oli pitää Tepsi takana ja siinä onnistuttiin. Vaikka yleensä sanotaan, että hopea on hävitty mitali, niin kyllä me olemme tähän tyytyväisiä”, Honka-kapteeni Rami Hakanpää sanoi taiston tauottua.

TPS:n kippari Jarno Heinikangas ei ollut yhtä tyytyväinen pronssimitaliin. “Pettymykseltähän tämä kaiken jälkeen tuntuu. Näin jälkikäteen ajateltuna ne ensimmäiset kuusi peliä (joista TPS sai vain kuusi pistettä) oli se mihin tämä meidän kohdaltamme lopulta ratkesi. Silloin emme olleet pelillisesti niin hyviä kuin sen jälkeen. Sittemmin pelasimme niin hyvin, että olisimme ehkä ansainneet enemmänkin. Siksi pronssi tuntuu pettymykseltä.”

Maalitonta tasapeliä Heinikangas arvioi seuraavasti: “Honka pelasi tänään itselleen epätyypillisesti ja puolusti tosi hyvin. Emme saaneet heidän puolustustaan murrettua. Ensimmäiset 25 minuuttia oli meiltä hyvää peliä ja saimme siinä muutaman hyvän paikan aikaiseksi. Honka teki meidän pelaamisemme vaikeaksi, emmekä saaneet hyökkäyspeliämme rullaamaan niin kuin aiemmissa kotipeleissä.”

Pronssi maistui varmasti tepsiläisten suussa happamalta, kun tarjolla olisi voinut olla kultaakin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että TPS pelasi hienon kauden. Se noteerattiin myös kauden parhaita pelaajia palkittaessa: Jukka Lehtovaara valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi ja Wayne Brown parhaaksi keskikenttäpelaajaksi.

Yhtä lailla noteerattiin myös honkalaisia. Parhaan puolustajan titteli meni Rami Hakanpäälle, Parhaana hyökkääjänä palkittiin maalikuningas Hermanni Vuorinen. Hongan kausi jatkuu vielä Suomen cupissa.

HJK mestari yli 90 prosentin todennäköisyydellä

Lari Vesander — Sat, 17 Oct 2009 10:44:58 +0000

Pasi Rautiainen totesi TPS:llä ja Hongalla olevan mahdollisuudet mestaruuteen vain “mikäli lehmät lentävät Helsingissä”. Ihan niin suuri ihme kullan karkaaminen HJK:lta ei olisi, mutta jymypaukku kuitenkin. HJK on nimittäin mestari 92,6 prosentin todennäköisyydellä – ainakin, jos uskoo Veikkauksen kertoimia.

Veikkausliigan mestaruustaistoa on hehkutettu jännittävänä kolmen kauppana. Sitä se tietysti onkin, mutta tässä kaupassa joukkueiden lähtökohdat ovat kovin erilaiset.

HJK voittaa mestaruuden, jos se ei häviä omaa otteluaan. Mestaruuspystiä nostellaan Töölössä myös siinä tapauksessa, jos Honka tai TPS pelaisivat tasan. Turun ottelun voittaja olisi mestari vain siinä tapauksessa, jos HJK häviäisi Jarolle.

Toisin sanoen HJK voittaisi mestaruuden seitsemällä tuloksella yhdeksästä. Jos kaikki tulokset olisivat yhtä todennäköisiä, HJK voittaisi liigan 78 prosentin todennäköisyydellä. Todellisuudessa HJK:n mestaruus on vieläkin todennäköisempi.

Sikäli kun Veikkauksen kertoimenlaskijat ovat osuneet arvioissaan kohdalleen, HJK:n kotivoiton todennäköisyys on 70 ja tasapelin 20 prosenttia. Näin ollen Hongan ja TPS:n yllätysmahdollisuudet kutistuivat kertaheitolla alle 10 prosenttiin.

Veikkauksen kertoimien perusteella TPS voittaa Hongan 41 prosentin todennäköisyydellä, Honka TPS:n 33 prosentin todennäköisyydellä ja 26 prosentissa tapauksista päädytään tasapeliin. Näin ollen HJK:n mestaruuden todennäköisyys kohoaa 92,6 prosenttiin. TPS:n mestaruuden todennäköisyys on 4,1 prosenttia ja Hongan 3,3 prosenttia.

Numeroina nuo luvut eivät kuulosta kovinkaan suurilta, mutta jalkapallossa on koettu suurempiakin yllätyksiä. Henkilökohtaisesti uskon, että Jarolla on hieman 10 prosenttia paremmat mahdollisuudet yllättää, mutta en minä silti menisi lyömään vetoa HJK:n mestaruutta vastaan.