Katsaus Tuli&Savun kritiikkinumeroon

- eli Freudilainen lipsahdus

Ottaessani tuli&savu lehden kritiikkinumeron käteeni ensimmäinen huomio jonka tein oli sen haju, se haisi samalle ummehtuneelle painomusteelle kuin nuoruuteni pornolehdet.

Pornolehtivaikutelmaa korostaa kiiltävä, ilotalonpunainen kansi, jossa esiintyy transsukupuolinen pehmosika jonka “kärsää” venytettään äärimmilleen. Toisella kädellä siankiusaaja venyttää sian vaginan niin avonaiseksi että näkisi kohtuun saakka mikäli pehmosialla sellainen olisi. Sian silmistä kuvastuu kivun, yllätyksen ja kiiman sekainen katse.

Kannessa komeilee siis appoavoimen majavan sijaan appoavoin transsukupuolinen pehmosika.

Sisäkansi on hivenen mattapintaisempi, luoden kannen häikäisevään kiiltoon verrattuna lähes rauhoittavan vaikutelman.

Sisäsivut ovat kauttaaltaan hailakan kusenväristä teollista pulp paperia, jossa ei ole varsinaiselle pulp paperille ominaisia pieniä mielenkiintoisia virheitä, sattumia sopassa, ei, tämä paperi on mitäänsanomatonta teollista pulppitavaraa.

Sisällysluettelon keskelle on asetettu hevosen pää, kuin vihjeenä siitä että tämä lehti tekee tarjouksen josta et voi kieltäytyä.

Ja seuraavalla aukeamalla seksuaalinen teema jatkuu, vasemmalle sivulle on asetettu vaaleanpunainen höyhen ja seuraavalla sivulla esiintyy kumifetisistien maskiin pukeutunut Minni ja Minnin alapuolella kielipitkällä virnuilee Hollywoodin staroilta liikaa vaikutteita saanut Mikki.

Seuraavaksi katsojaa tervehtii muovinen hymy, jonka tarkoitusperistä on hankala saada selvää. Viittaako teollinen hymy taideteollisuuteen ja kitchiin? Hymy jää yhtä arvoitukselliseksi kuin Mona Lisan hymykin.

Minkä jälkeen törmää Michael Jacksonin irvikuvanaamariin, jonka päälaesta on iso osa ammuttu taivaantulliin. Naamarin pelottavan hymyn merkitys ei aukea pitkälläkään tuijottamisella. Eteenpäin! Seuraavaksi löytyy perinteisempi silmien ympärystät peittävä naamari, mikä näiden naamareiden tarkoitus on?

Vihjataanko naamareilla että lehden tekijät piiloutuvat rooliasunsa taakse?

Epämääräisen tumman, lähes mustan, harmaan sivun keskellä on epämääräinen punavalkoinen kuva, joka vaikuttaa jonkinlaiselta Italian kartan irvikuvalta. Punainen Italia? Eikös tuo ole jo vähän vanhanaikaista? Isä Camillon ja Pepposen ajat ovat jo kaukana takanapäin ja Italiaa hallitsee kauneusleikattu kapitalisti.

Jälleen mustalle sivulle läntätty punavalkeat tuhrut. What’s the point?

Paskanruskeat aivot. Vihjaillaanko tässä että runouden ystävien aivot ovat täynnänsä paskaa, vaiko että runoilijoiden tai kriitikoiden — onhan kyse kritiikkinumerosta — aivot ovat täynnä sitä ihtiään?

Ja jälleen mustalle sivulle läntätty punavalkeat tuhrut. What’s the fucking point?

Punainen kärpässieni, jonka tatista törröttää sytytyslanka, eikä ihme, sillä “sienen” varsi on jo pullistunut kaikesta siitä paineesta joka siihen on kertynyt, on vain ajan kysymys milloin se laukeaa…

Kana. Kukko. Teeri. Esoteerinen metsoteeri. No, joku lintu jok’tappauksessa — emä mikään ornitologi oo. Kuvanneeko pölkyllä seisova täytetty lintu runouden yhteiskunnallista tilaa?

Jälleen naamio, tällä kertaa naamion silmien takaa näkee pimeyden joka siellä köllii.

Punainen tuhru asetettuna mustalle sivull… ääh! Väsyttää, silmät näkevät punaista, aamu lähenee, sivujen kuvaukset lyhenee, mieli tummenee…

Keskiaukeama on punainen, muttei aivan ilotalon- tai tummanpunainen, pikemminkin punainen kuin tarttuva tauti. Tälle punaiselle pohjalle on aseteltu valkoisella piirrettyjä kummallisia keskenjääneitä konepiirustusten aihioita.

Juu, juu, I get it, I get it! Punaista mustalla! (En ymmärrä koko juttua, mutta ehkä se loppuu kun sanon ymmärtäväni sen idean).

Punainen ympyrä josta erottuu tummemmanpunaisia viivoja, kuin oksia.. tai verisuonia, kuva silmän verkkokalvosta? Ja sen alla edestä kuvattu punainen (Punapunahilkka kiipes lehtehen, tuli runo rankka, ryöväs punasen…) munasolu? Hedelmällistä?

Kaksi punaista vapaalla kädellä piirrettyä laatikkoa, kumpikin jaettu kahteen erikokoiseen suunnikkaaseen, kummassakin sisällä kyltti. Here, there & everywhere, Phoebe menee naimisiin.

Kolme sisäkkäistä rengasta, spiraali olisi ollut mielenkiintoisempi.

Spiraali on aina mielenkiintoisempi.

Pullasudiksi naamioitu liisterisuti, hymyilevä leipuri leipoo taloa, punaista ja punaista, illan tullen sanoi hän: nyt minä lähden tästä uunista pois.

Savijalka. Jalkasavi. Kavalsi ja katosi. Vain jalka jälkehen jäi.

Uhhhuh, suklaamurukeksi, hymynaama. Hymyile, loppu lähenee!

Takasisäkansi. Punainen, kiiltävä, ei niin kiiltävä kuin varsinainen takakansi, jossa transsukupuolinen pehmosika on lytätty naamalleen punaiseen saveen. Vasemmassa yläkulmassa valkoinen kaistale.

Nukkumaan.

Hups, tämä on mennyt minulta ihan ohi – ehkä voin syyttää kovaa flunssaa, joka muutenkin toimi hyvänä tekosyynä välttyä messuhumulta. Mutta Helsingin kirjamessuilla 23.10 myönnettiin siis Vuoden Laatulehti 2008 -palkinto. Se meni pohjoisen kulttuurilehdelle, Kaltiolle, mutta meidän pikku Tuli&Savu sai kunniamaininnan yhdessä Ulkopolitiikka- ja Portti-lehden kanssa. Hienoa! Hyvä TeeÄs! Perustelutkin ovat niin hienot, niin hienot: “Runouslehti Tuli&Savu etenee raadin mielestä rohkeasti ja johdonmukaisesti omalla linjallaan. Lehti on innovatiivinen ja jopa avantgardistinen kokonaisuus. Lehden ulkoasu on erinomaisuudessaan aivan omassa luokassaan: jokainen numero on selkeä ja kaunis graafinen esine.”