Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen meni ja puolustaa pätkäytti viime syyskuun piispainkokouksessa  kansanliikettä, joka vastustaa Enon kuntaan suunniteltua uraanikaivosta.

Kannanotosta tuohtui eräs yksityishenkilö, joka vastusti kannanottoa kantelullaan, vetoamalla kirkon rooliin ja asianomaisen piispan heikkoon asiantuntemukseen uraanin suhteen.

Tuomiokapituli on nyt asiaa käsitellyt ja todennut, että piispa Riekkisellä on ollut oikeus päättää kannoistaan ihan itse. Piispaa kuulemma koskee sama Perustuslain suoma sananvapauden oikeus kuin muitakin ihmisiä.

Niin paljon kuin jaksankin kritisoida eri kirkkokuntien älyttömyyksiä, täytyy myös tunnustaa, kun niiden sisällä tehdään jotakin joskus ihan oikein.

Joten:

Kiitos kiitos, kaikki Korkeat Pyhät Viisaat kirkkohenkilöt, että vapautitte yhden kaltaisistanne pannasta! Kiitos että teitte sen mikä lain mukaan pitääkin tehdä.

Wille Riekkinen on tunnetusti kansanmies, omaa runsaasti sydämen sivistystä muun sivistyksen ohella, on armoitettu puhuja, rohkea ja  armottoman ymmärtäväinen armonlähettiläs. Riekkinen omaa niin ikään karismaa ja lavasäteilyä, ilman tuota pahuksen uraaniakin.

Monia armorikkaita vuosia Willelle!! Monia viisaita kannanottoja, etenkin silloin kun kaikki korkean tason lökäpöksyt ovat valtioviisaasti hiljaa…

- Uraanin louhinta on iso riski pohjavesille, jotka ovat stragesisesti tärkeä tulevaisuudessa.

- Kun maata kaivataan, kiinteästä kiviaineksesta pöly ym haittoja. Samalla kaasumainen radon (puoliintumisaika 3,8 vuorokautta) pääsee entistä paremmin vapauttamaan ilmaan ja tuulten mukana leviämään kauaksikin ympäristöön.

- Vaikutukset alueen imagolle ovat erittäin kielteiset. Luontomatkailu, alkuperäistuotanto ym ovat eturivissä. Pohjois-Karjalassa tarvitsemme maakunnan kehitykseen matkailua, ei uraanikaivosta.

- Louhitaan uraania ydinvoimaloiden tarpeen: ydinenergia on ongelmallista kaikissa vaiheissa, ydinjätteiden loppusijoituksen asti.

Nyt se sitten on nähty tämäkin ihme. Kaivosyhtiö Areva on yrittänyt leikkiä tähän saakka enemmän tai vähemmän onnistuneesti lainkuuliasta yritystä demokraattisessa yhteiskunnassa. Nyt kuitenkin tuli liian iso houkutus näyttää toiminnan ja organisaation oikea luonne.

Tuo houkutus oli Ranuan lakkasuo, jonka alla tiedetään olevan rikas uraaniesiintymä. Nyt ei Arevan markkinamiehet enää voineet hillitä itseään, vaan pistivät töpinäksi ilman asianomaisen ministeriön lupaa.

Kaupanpäälliseksi Arevan tiimi uhkaa ministeriötä oikeuskanslerilla. Miksikö? No siksi, ettei TEM kunnioita yksityistä omistusta pätkän vertaa, ja viivyttelee turhan takia kaivoslupien myöntämisessä.

Arevan Suomen toimitusjohtaja kiteyttää ajatuksen rautalankamalliksi: Tässä ei tarvita mitään kuulemisia, sanoo hän hyvin selkeästi.

Herää kysymys, onko maallikko tyhmä kun ei ymmärrä sitä, miksi ylikansallisen yhtiön pitäisi voida toimia Suomessa ilman asianomaisia lupia, siis laittomasti. Vai onko tilanne sellainen, että alamme olla kohta psykopaattien armoilla?!

Psykopatian yhdistyessä sokeaan ahneuteen ei hyvää ole odotettavissa. Ihmishenkikään ei tuossa yhdistelmässä paina gramman vertaa, kertoo historia.

Areva-psykopatiasta on nyt jo kaksi esimerkkiä: uuden atomivoimalan rakentamisen jatkaminen moneen otteeseen todennetuista turvariskeistä huolimatta. Toinen esimerkki on nyt Ranualla.

On kohtuullisen mielenkiintoista seurata mihin Pekkarinen kumppaneineen taipuu seuraavaksi. Näemme varmaan useammankin tangotaivutuksen Arevan taholta. Toivottavasti päättäjien selkäranka on tarpeeksi notkea kestämään näitä koeponnistuksia. Uskon että on. Taulukaupat ja muut pienet esiharjoitteet kuten KMS ry ovat vahvistaneet näitä ominaisuuksia.

Ikävä vain on se, etteivät ne, joiden elämään Areva nyt konkreettisesti näyttää puuttuvan, välttämättä omaa poliitikkojen kumisia selkärankoja. Seteliselkärankaisuus lienee vieläkin parempi sana kuvaamaan tätä pitkällisen harjoittelun aikaansaamaa ominaisuutta. Sanan taisi lanseerata ilmoille aikanaan eräs Veikko Vennamo. Vai olisiko ollut sittenkin Sirkka.

Eräänä isänpäivän jälkeisenä, harmaan utuisena ja sateisena arkipäivänä kotipesän yllä kävi mahtava mourunta. Isänmaa siellä ylläpiti puolustuskykyään. Ensimmäisenä tuli mieleen päivitellä, millainen määrä saasteita parhaillaan syydetään ilmakehään. Siinä vaiheessa, kun itse kiikuttaa kierrätykseen jokaisen vessapaperirullahylsyn ja lämpökynttiläkuoren, hallituksen kansalaisille vakavalla naamalla esittämä vetoomus säästötalkoista alkaa kiristää hermoneuroneja. Mutta kun hallitus seuraavassa lauseessa lupaa teollisuudelle lisäydinvoimaa, miljarditakauksia ja kaikkea muuta kivaa, aivojen välittäjäaineet rupeavat jo höyrystymään.

Samaa linjaa jatkaa uutislähetys, jossa yhteen hengenvetoon kerrotaan, kuinka ilmastotalkoiden hintalappu yksityistalouksille on 1000 euroa vuodessa ja kuinka Outokumpu sekä Metso Paper joulun alla lomauttavat 2600 ihmistä useiksi kuukausiksi. Se, että teollisuudelle annetaan lisäoikeuksia maapallon tuhoamiseen samaan aikaan kuin yksityisiä ihmisiä kurmuutetaan, ei ole hyvää politiikkaa. Se ei ole edes hyvää ympäristönsuojelua – oikeastaan se ei ole ympäristönsuojelua lainkaan. Vielä vähemmän se on ihmisensuojelua.

Ei se ole edes hyvää yhteisöllisyyttä. Oikeudenmukaista olisi, että enemmän planeettaamme tuhoavat toiminnot joutuisivat myös enemmän maksamaan. Kansalaisia ei motivoi tällaisten yksipuolisten signaalien vastaanottaminen. Minäkin saatan ensi talvena jättää lämpökynttilän kuoret lajittelematta. Meille kerrotaan, kuinka kaikkia tarvitaan yhteiseen ponnistukseen. Olen samaa mieltä, mutta silloin ei voi olla mahdollista, että suurimmille pössyttelijöille ojennetaan vapaalippuja.

Valitettavasti maapallon pelastamista ei voi jättää yksittäisten ihmisten kontolle. Nyt luotetaan siihen, että ihmisapinat olisivat niin fiksuja, että jättäisivät lämpökynttilät ostamatta (mikä paradoksaalisinta, hallitusvalta kehottaa ostamaan lisää lämpökynttilöitä!) ja käärisivät vain lisää kalsonkeja ympärilleen. Voin ilmoittaa teille päättäjät, että emme ole niin fiksuja. Meidän avullamme maailma ei pelastu. Meidät pitää siihen pakottaa. Meidät pitää pakottaa siihen sitä kautta, että teollisuus kantaa vastuunsa ja se vastuu näkyy täysimääräisenä tuotteiden hinnoissa. Silloin joka toinen lämpökynttilä jäisi ostamatta.

Näyttää siltä, ettei hallitusvallan (sisältää tässä tapauksessa myös opposition) tarkoitus edes ole minkään ilmastouhan voittaminen, vaan tästäkin asiasta on muotoutunut pelkkä hyvä keino rahvaan aisoissa pitämiseksi. Joku uusi uskonto siis. Jostakin syystä kaikille hyvillekin asioille tuntuu käyvän näin, että niitä käytetään muka kansalaisten eduksi, mutta lopputulos onkin pelkän hallitsemisen ja valvontakoneiston lisääminen. Naisten tulo politiikkaan ei ole tätä kuviota mitenkään muuttanut, ehkä päinvastoin.

Hallitus on siis rustannut kasaan ilmastostrategiapaperinsa. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian julkistamistilaisuus pidettiin puolitoista viikkoa sitten. Olisin mielelläni tutustunut tähän strategiaan, mutta jostakin syystä se ei suostunut avautumaan koneellani. Ohjelma vain ilmoitti, että the file is damaged and could not be repaired. Muut pdf –tiedostot kyllä avautuvat moitteetta. Ehkäpä koneeni on niin fiksu, että se edellyttää jotain tasoa avaamiltaan tiedostoilta?

Hallitus arvosti strategiaansa niin paljon, että sitä julkistamaan riitti yksi ministeri. Muistan monia muita pilipalitilaisuuksia, joissa on istunut pitkä rivi ministereitä. Mutta kyllähän superministeri Mauri Pekkarinen tietysti aika monta tavallista ministeriä korvaa. Muistamme, kuinka Pekkarinen erehtyi muutama viikko sitten lausumaan sanan ihminen. Kuten arvata saattaa, se oli jonkinlainen mielenhäiriö. Nyt mantra oli teollinen rakenne. Se lausuttiin useammin kuin tuottavuus aikoinaan eräässä toisessa puheessa. Maamme teollinen rakenne vaatii sitä ja tätä. Ja hallitus tottelee mitään kyseenalaistamatta. Tämän Pekkarinen tiedotustilaisuudessa suoraan myönsi.

Teollisesta rakenteesta on näin tullut maamme poliittiseen keskusteluun uusi kirosana tuottavuuden rinnalle. Pekkarinen kertoi maamme energiankulutuksen kaksinkertaistuneen ja sähkönkulutuksen nelinkertaistuneen vuodesta 1970. Kuinka ollakaan, ihmisten hyvinvointi on kuitenkin edelleen 1970 –luvun tasolla. Tämän todistaa vasta julkistettu Tilastokeskuksen tutkimus, jossa todellisuutta on mitattu bruttokansantuotteen sijasta GPI –mittarilla. Bruttokansantuotetta käytetään yhä elintason parantumisen kuvaajana, vaikka se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja, tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén ihmettelee.

Hallitus siis pitäytyy vanhassa BKT –uskossa jopa ilmastostrategiaa tehdessään. Tällainen ajatusvirhe romuttaa koko strategian mielekkyyden. Jos tavoitteena on maapallon pelastaminen asuttavana, silloin ei voi vedota teolliseen rakenteeseen eikä suunnitella tulevaisuutta kasvavan sähköntarpeen varaan. Näinhän hallituksen paperissa tehdään.

Suuri haloo etenkin vihreiden keskuudessa pidetään siitä, että strategiassa ensimmäisen kerran tavoitellaan energian kokonaiskulutuksen laskua (tai siis pysymistä nykytasolla vuonna 2020). Siitä huolimatta sähkönkulutuksen annetaan kasvaa (10 % vuoteen 2020 mennessä), koska teollisuus niin vaatii ja muustakin kulutuksesta kuulemma siirrytään sähkön käyttöön.

Hallitus on langennut polvilleen ydinvoimalobbareiden eteen. Sen sijaan uusiutuvista lähteistä elantonsa saavia yrittäjiä kuultiin tuskin lainkaan. Se näkyy myös strategiassa ja se näkyi myös tiedotustilaisuudessa. Kun poliitikko on koko ikänsä ollut poliitikko, se ei näköjään mene ohitse jälkiä jättämättä. Tällainen henkilö voi esiintyä ylimielisesti, jos joku esittää hankalan kysymyksen tai voi kieltäytyä uskomasta tosiasioita, kuten totuutta turpeen kivihiiltäkin pahemmasta ympäristötaakasta. Tai hän voi kutsua hallituskumppaneitaan lapsellisiksi, jos nämä näkevät ilmastohypetyksen taakse kätkeytyviä ympäristöarvoja.

Ilmastopaperin yksi pääsanoma on, että hallitus haluaa sähköntuotannon kokonaan kotimaisiin käsiin. Siksi tarvitaan uutta ydinvoimaa. Apinajärjellä ajateltuna tässä ei ole kovin suurta viisautta niin kauan kuin Suomessa ei ole yhtään uraanikaivosta eikä polttoainerikastamoa. Mikä kunta haluaa mailleen kaivoksen, josta eri puolilla maailmaa on niin huonoja kokemuksia, että niistä lähinnä haluttaisiin eroon?

Artikkelin muut osat: Osa 2

]]> http://alainminguet.wordpress.com/2008/10/20/ydinenergia/ Mon, 20 Oct 2008 15:51:45 +0000 alainminguet http://alainminguet.wordpress.com/2008/10/20/ydinenergia/

Syys on saapunut. Pitänee alkaa verrytellä sormia tulevan talven juttuja varten, ettei tule revähdyksiä. Aloitellaan säteillen – uraanilla.

Enon seurakunta Pohjois-Karjalassa järjesti äskettäin vastaiskun paikkakunnan uraanikaivoshankkeille. Enossa vietettiin teeman ympärillä kokonainen viikonloppu. Tilaisuuksissa nähtiin niin piispa Wille Riekkinen kuin Areva-konsernin edustajiakin. Uraanikeskustelu on vellonut tuosta tapahtumasta lähtien uudella voimalla.

Erityisesti Enon evankelis-luterilaisessa kirkossa järjestetty keskustelutilaisuus nosti tunteet pintaan. Jopa siinä määrin, että Arevan toimitusjohtaja loihe lausumaan mielipiteensä paikallisten asukkaiden suhteesta uraanilouhoksiin. Toimitusjohtaja Kaipainen taisi ilmaista tahtomattaan koko Arevan strategisen ytimen lausuessaan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi on suuri ja tilaa riittää jokaiselle valita asuinpaikkansa, jos entinen ei miellytä. Se miten yhteensopiva tämä idea on perustuslakimme kanssa, onkin varmaan toisen tarinatilaisuuden väärtti.

On tietysti hyvä, jos paikkakunnan vakioasujaimistolle tarjottu muuttomahdollisuus säilyy vapaaehtoisena, toisin kuin aikoinaan erään toisen suunnitelman, saksalaisinnovaation Endlösung der Judenfrage, kohdalla.

Kaivoksen lähialueilta voi toki muuttaa pois, mutta säteilyn alta pakeneminen onkin hieman laajemman pohdinnan kysymys. Arevan toimintatavat alkavat joka tapauksessa olla kirkkaasti näkyvillä, alkutuotannosta (uraanilouhinnasta) hyötykäyttöön (ydinreaktorirakentamiseen) saakka, samalla periaatteella, jossa ei turhanpäiväisistä säännöksistä perusteta. Kun vielä jätteen loppusijoitusta saadaan hoitamaan joku venäläinen “ympäristöyhtiö”, on yhtälö ratkaistu.

Tilanne alkaa avautuessaan muodostua sanalla sanoen erityislaatuiseksi. Jutun jatkosta näyttää olevan kiinnostunut jo aiemmin ydinvoimalan rakentelusta ohjelman tehnyt Ajankohtainen Kakkonen.

Sanailussa uraaniteemasta blogisti sai oman osansa jo hieman aiemmin. Dosomea syytettiin ihmisten pelottelusta uraaniasialla erään maakuntakehden yleisöpalstalla. Tuohon syytökseen riennän vastaamaan oitis.

Jos pelko olisi päällimmäisenä tuntemuksena ihmisillä, ei tämänkaltaisia prosesseja pantaisi toimeen ollenkaan. Mutta ahneus näyttää voittavan pelon mennen tullen. Minusta ihmiset ja etenkin päättäjät ovat tolkuttoman rohkeata (ja tolkuttoman ahnetta) väkeä. Sitä samaa ominaisuutta yritetään ilmeisesti nyt opettaa meille kaikille, päätellen moninkertaistetuista markkinointipanostuksista ja hyperlobbauksesta ydinvoiman puolesta.

Suurinta pelkoa näyttävät viljelevän ydinvoiman lisärakentajat, jotka maalailevat kuvaa “loppuvasta energiasta”. Eihän energia “lopu”, sen hinta vain nousee kysynnän lisäyksen myötä. Ja näyttää siltä, että hinnankorotukseen tarvittava lisä otetaan yhä useammin jostakin muusta kuin ihmisten omasta mukavuudesta. Jos joku tästä totuudesta ahdistuu, ei hänen tulevaisuutensa näytä mielenrauhan osalta todellakaan kovinkaan ruusuiselta.

Itse pelkään ehkä eniten ydinonnettomuutta, koska tilastollinen todennäköisyys puoltaa sitä, että jossakin päin maailmaa poksahtaa piakkoin. Edellisestä poksahduksesta kun on kulunut jo näköjään liian kauan, jotta oppi olisi säilynyt tuoreena mielissämme. Mutta pyydän anteeksi jos jotakuta pelottaa. Lohdutukseksi voin sanoa, että minua hirvittää.

Aiheesta enemmän Areenassa:

http://areena.yle.fi/toista?id=1423679

http://areena.yle.fi/toista?id=1439800

Pieni jälkikirjoitus

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen aloitti aiheellisesti keskustelun ydinenergian tuotantoon liittyvästä pienestä, mutta merkittävästä yksityiskohdasta: ministerimme varoittaa, että sähkön tuottaminen ydinvoimalla vientiä varten voisi velvoittaa Suomen ottamaan vastaan ydinjätettä ulkomailta. Lienee selvää, että joudumme ennen pitkää omien jätteidemme lisäksi ottamaan joka tapauksessa vastaan jätteitä muualtakin, vaikkemme tuottaisikaan energiaa vientiä varten. Suomen kallioperähän tiedetään tarkoitukseen erinomaisesti ja parhaiten sopivaksi. Ylikansallinen päätöksenteko puolestaan määrittää toimenpiteet tehokkaammin kuin Suomen oma lainsäädäntö konsanaan. Tarve tuottaa energiaa yhä enemmän tulee jättämään taakseen muut arvot ja arvelut. Ydinenergian kannattajia saattaakin odottaa useampikin yllätys tulevaisuudessa. Vaikka oma asuinpaikka sijaitseekin turvallisesti Helsingin keskustassa, johon Arevan karkoitusajattelu ei pure, eikä esimerkiksi Enossa, saattaa pohjoisen luxusloma-asunnon liepeille ilmestyä kallioon rekkojen kuljettavia tankkausaukkoja. Kun näitä ydinjätteen sijoituskohteita aletaan joskus määritellä, saattaa asioista vastaavan ministerin kännykkä alkaa pirahdella tasaisen tappavaan tahtiin. Anteeksi jo valmiiksi, jos joku taas säikähti, mutta Pekkarinen aloitti pelottelun tällä kertaa;)

Lopuksi viikon vitsi: Pääministeri Matti Vanhanen luovuttaisi vastuun nuorten syrjäytymisestä kuntien nuoriso- ja sivistystoimen vastuulle. Epäilemättä.

]]> http://dosome.wordpress.com/2008/04/11/kullanlouhintaa-karjalassa/ Fri, 11 Apr 2008 16:06:37 +0000 apollo http://dosome.wordpress.com/2008/04/11/kullanlouhintaa-karjalassa/

Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on oikeasti innovatiivinen ja aikaansaapa mies. Muutamia vuosia sitten alkoi Pohjois-Karjalaan, Kontiolahdelle nousta vertaansa vailla oleva elokuvakylä. Nyttemmin useimmat suomalaiset tuntevat tämän kolkan Karjalasta kesäsarjasta Karjalan kunnaat. Aluksi, kuten iloisten, mutta aika ajoin kuulemma kohtuullisen kateellisten karjalaisten piirteistöön kuuluu, epäiltiin hankkeen mahdollisuuksia. Sitten huomattiin, että tässä on poikkeus yleisesti tunnettuun bisnessääntöön “rahat pois ja karkuun”: Pölösen toimet tuottivat tulosta, lupaukset saivat täytäntönsä.

Nyt elokuvakylähankkeeseen kaavaillaan jatkoa. Kontioniemen elokuvakylästä aiotaan kehittää paikka, jossa ydinliiketoimintaan, elokuvien ja sarjojen tekemiseen, kytkeytyy matkailu siihen soveltuvine ympäristöineen ja resursseineen.

Matkailuturismi on tutumpaa Manner-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Kukapa ei olisi kiinnostunut Oxfordin kaupungissa tapahtuneista murhista ja niitä ratkovista poliiseista, tai Emmerdalen kylän tapahtumista. Yhä useampi sarjoja harrastava haluaa vierailla kuvauspaikoilla ja sujahtaa autenttisiin kuvausympäristöihin tai tehdä tuttavuutta sarjan henkilöiden kanssa.

Kotimaamme on vielä perin neitseellinen elokuvaturismin suhteen. Potentiaalia löytyy varmasti, onhan kansalaisillamme entistä enemmän halua ja myös varaa matkustaa, seikkailla ja toteuttaa unelmiaan. Poissuljettua ei ole myöskään nostalgiamatkailu. Suuret ikäluokat haluavat kenties löytää juurensa, ja niiden ohessa palan aitoa itseään. Pölönen on hyvä esimerkki aidosta unelmiensa toteuttajasta, ja sanojensa mittaisesta miehestä.

Ohjaaja Markku Pölönen on syntyisin Enosta, niin ikään Pohjois-Karjalasta. Maailmaa nähneenä ja kulkeneena hän on tehnyt valinnan, joka ei ole selvästikään yhden vuoden projekti. Toivoa sopii, että Kontiolahden kunta, jossa Pölösen yritys sijaitsee, ymmärtää päättäjineen panostuksen arvon. Mies pysyy, jos miestä osataan pitää. Ja samalla pysyvät muutkin hankkeelle tärkeät ihmiset ja tukijoukot.

Elokuvakylää voisi verrata tietyiltä osin kaivostoimintaan. Molemmissa louhitaan alkuaineita hyötykäyttöön. Pölösen kaivos eroaa kuitenkin radikaalisti samoille itäisille alueille suunnitelluista muista kaivoksista: Pölönen louhii luovuutta, tuhoamatta ympäristöä. Pölösen kaivos on myös vääjäämättä laadullisesti pitkäikäisempi kuin mahdollisesti ajallaan avattavat uraanikaivokset. Uraanista jää jälkeen säteilevä jäte, ikuinen riesa, kun taas Pölösen kaivokselta jäävät muistoksi kuvatut sarjat säteilevine henkilöineen ja upeine maisemineen. Pölösen toimet lisäävät ympäristön säteilyä turvallisella tavalla, alueen vetovoimaa lisäten, ja tietystikin lavasäteilyä. Markku Pölösen toimenpiteillä lisätään alkuperäisen ympäristön arvoa ja saatetaan se täysimääräisesti positiivisen energian lisäarvon tuottamiseen.

Toivotaan kaikkea parasta tälle ennennäkemättömälle hankkeelle. Toivo ei riitä, vaan tarvitaan yhteistyötä, ymmärrystä, tukea ja innostusta. Tarvitaan katsojia ja kävijöitä. Tämä toive toteutunee, onhan Pölösen tuotantoa ollut aina helppo katsoa ja ilo silmäillä. Ja Pölönen tuntuu olevan muutenkin mukava mies. Kenties yksi aikamme renessanssihenkilöistä.

Tshernobyl päivän kannarini sai vastakaikua Keskustan suunnalta. Puolueen verkkolehti Apila kertoi eilen, että

 ”Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen yhtyy Vihreiden esittämään ydinvoima-kritiikkiin, jonka mukaan Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”. …. 

- Suomessa on lähes ainoana maana tehty päätös ydinjätteen loppusijoituksesta. Tämä seikka ei saa johtaa siihen, että meille tulee hankkeita vain siksi, että täältä saa helposti luvan.

Pääministeri Vanhanen sanoo, että hänen suhtautumiseensa voimalalupien tulevat vaikuttamaan maan oma sähköntarve ja uusiutuvien tuotantomuotojen näkökulma.

- Minusta sähköyhtiöiden ei kannata odottaa, että jokaisella hakijalle myönnetään automaattisesti lupa ja että sitten sitä sähköä voi ryhtyä myymään bisnesmielessä maailmalle, hän sanoo.”

Jos Keskustan ja RKP:n kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen ei ole hallitusohjelman ilmaisun maukaisesti ”yhteiskunnan kokonaisedun mukaista”, ei lupapäätöstä heruisi vaikka kokkarit sitä kuinka haluaisivat. Tällaisen tilanteen eteen kannattaa työskennellä, koska molemmissa puolueissa on kuitenkin paljon ydinvoiman vastustajia ja etenkin keskustalla intressejä edistää bioenergiaa.

Kuitenkin vaalien alla molemmat puolueet näyttivät hyväksyneen lisärakentamisen ”välttämättömänä pahana”. Onkin keskeistä osoittaa heille, että energiansäästö ja uusiutuvat tekevät uudet ydinvoimahankkeet tarpeettomiksi.

Tshernobyl päivän tempauksemme Loviisassa sai hyvin paikallisjulkisuutta, mm. Loviisan sanomissa ja Uusimaassa.  400 000 vuoden aikajana kiinnosti torikansaa ja Vesa Noroviidan, saman joka teki mulle jo legendaarisia vaalivideoita, rakentama mammutti keräsi suoraa hyväksyntää. Hassua oli, että Loviisa oli meidän (tai mammutin?) takia ihan täynnä poliiseja. Myös voimala-alueella oli kuulemma ollut runsaasti sekä poliiseja, että rajavartioita, myös venein ja helikopterein.

YDINVOIMAN RISKIT ESILLÄ LOVIISAN TORILLA TSHERNOBYLPÄIVÄNÄ

-Länsiharjun koululla keskustellaan uusien ydinvoimalahankkeiden vaikutuksita

Torstaina 26.04. tulee kuluneeksi 21 vuotta suuronnetomuudesta Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa. Muistuttaakseen ydinvoiman riskeistä Porvoon Maan ystävät järjestävät yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen, mm. Loviisaliikkeen ja Greenpeace’n kanssa ydinvoimakriittisiä tapahtumia Loviisassa.

Klo 10 Loviisan torille kootaan 400 000 vuotta pitkä aikajana, jolla havainnollistetaan ydinvoimapäätösten vaikutusten kauaskantoisuutta. Ydinjätteen pitkäikäisyys ja monet muut ydinvoimateollisuuteen liittyvät luvut ovat ihmisille usein vaikeasti hahmotettavia, etenkin ydinvoimamyönteisen tiedotuksen tulvassa.

Länsiharjun koulun auditoriossa klo 18 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa puhutaan ydinvoiman riskeistä, sekä E-ON:n pyrkimyksestä tuottaa Suomessa ydinsähköä Euroopan energiamarkkinoille.

Järjestäjien tavoitteena on palauttaa ydinvoimakriittinen näkökulma Itä-uusmaalaiseen keskusteluun muistuttamalla, että ydinvoiman turvallisuusongelmat ovat ratkaisematta. Radioaktiivisen jätteen loppusijoituksen ja uraaninlouhinnan vaaroista on lähes mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Ydinvoiman työllistävyyttä ja osaa ilmastonmuutoksen torjunnassa taas liioitellaan. Teollisuuden halu taata halvan energian saanti ei saa ohittaa ihmisten ja ympäristön terveyttä ja turvallisuutta päätöksen teossa, järjestäjät korostavat.

- Voittoa tavoittelevien ydinvoimayhtiöiden vastuu lakkaa ydinjätehaudan sinetöintiin, jätteiden radioaktiivisuus säilyy kuitenkin satoja tuhansia vuosia. Korkea-aktiivista jätettä syntyy Suomen ydinvoimaloissa 70 tonnia vuodessa. Kuitenkin jo yksi maitopurkillinen sitä riittäisi saastuttamaan Suomen kaikki pohjavedet juomakelvottomaksi. Missään muualla maailmassa ei ydinjätteen loppusijoitukseen ole suostuttu siihen liittyvien ratkaisemattomien vaarojen takia. Kuka pystyy kantamaan poliittisen vastuun tällaisista riskeistä, kysyy Sade Hiidenkari Porvoon Maan ystävistä.

- Saksalaisen E-ON:n pyrkimys rakentaa ydinvoimala Loviisaan on varoitus, siitä, että Suomi voidaan pian nähdä Euroopassa täyden palvelun ydinvoimapuistona, uraanilouhoksineen, voimaloineen ja jätehautoineen, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Harri Lammi.

- Energiansäästön ja uusiutuvan energiantuotannon työllistämispotentiaali on moninkertainen ydinvoiman tuomiin työpaikkoihin joilla kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa Loviisalaisille nyt myydään, muistuttaa tapahtumaan osallistuva Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.

Lisätietoja:

Sade Hiidenkari 050 441 77 00

Janne Länsipuro 040 740 84 45

Harri Lammi 050 383 18 22

Alla Kaisan ja minun kannanotto Sallan laittoman uraanin etsinnän tiimoilta.

TEHDÄÄNKÖ SUOMESTA KAIVOSTEOLLISUUDEN VILLIÄ LÄNTTÄ –

Itä-Uudenmaan Vihreät pöyristyneitä laittomista uraanikairauksista

Itä-Uudenmaan vihreitä Eduskuntavaaliehdokkaita Janne Länsipuroa ja Kaisa Lekaa pöyristyttää uraaninetsijöiden röyhkeys Lapissa. Oulangan kansallispuiston lähistöllä tehdyt laittomat uraanikairaukset ovat osoitus kaivosyhtiöiden vähättelevästä suhtautumisesta lakiin ja kansalaisten oikeuksiin, Leka ja Länsipuro sanovat.

Kauppa- ja teollisuusministeriö sanoo, että se sai vasta viikko sitten tietää asiasta. Ministeriön alainen Geologian tutkimuskeskus on kuitenkin analysoinut kairaustulokset.

- On selvitettävä onko KTM katsonut läpi sormien ja antanut kaivosyhtiöiden livetä jo itsessään lepsun kaivoslain määräyksistä joiden mukaan kairauksia ei missään tapauksessa saa suorittaa ilman kaivosvaltauksen myöntämistä, Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro ja Porvoon kaupungin hallituksen jäsen Kaisa Leka sanovat.

Leka ja Länsipuro korostavat kaivoslain uudistamisen kiireellisyyttä.

- Kaivoslakia on muutettava niin, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus päätöksentekoon varmistuu. Kaivoslaista on tehtävä riittävän tiukka, että Suomesta ei tule kaivosyhtiöiden temmellyskenttää, jossa kaivoksia voi perustaa minne hyvänsä ja lain pykäliä oikaista silloin kun se omaa etua parhaiten palvelee, he sanovat.

Nyt esille tullut tapaus herättää huolta myös Itä-uudellamaalla, jossa ehdittiin jo huokaista helpotuksesta Areva/Cogeman valtaushakemusten kaaduttua.

Leka ja Länsipuro kehottavat Itä-Uusmaalaisia pysymään valppaina, jotta kaivosyhtiöiden mahdolliset yritykset tehdä laittomia tutkimuksia maakunnassa eivät jäisi kansalaisilta huomaamatta.

Lisätietoja:

Janne Länsipuro 040 7408445

Kaisa Leka 0505934225

Vielä kuukausi sitten näytti, että aiemmin varsin ydinvoimakriittisen presidenttimmekin on lipeämässä ydinvoimalobbarien kelkkaan. Hän sanoi Turun Sanomien haastattelussa, että ”Ydinvoima on itsenäisempi, turvallisempi ja pitkäkestoisempi kuin eräät tuontienergiat.”

Oli hyvä, että maan ykkös mielipidevaikuttaja teki Ollilat ja ilmaisi ydinvoimakriittisen kantansa suoraan The Australianin haastattelussa. Tietysti saman olisi voinut sanoa suomalaisten tiedotusvälineiden kautta jo aiemmin, kun tätä keskustelua kuitenkin on viime aikoina Suomessakin käyty.

Mutta kiitos, Tarja, lausunnosta. Ja kyllä yhteys oli sikäli hyvin sopiva, että Suomella ja Australialla on varsin säteilevät välit: iso osa suomalaisten reaktorien ydinpolttoaineesta  tulee Australialaisilta kaivoksilta.

Australian senaatin selvitys totesi, että kaivoksilla on havaittavissa “a pattern of underperformance and non-compliance.”

Raportti on sitä mieltä, että ”urgent changes are necessary in order to protect people and the environment from “serious or irreversible damage.”

Ja, että kaivosjätteet ovat, ”among the most serious challenges facing uranium miners and, indeed, the entire nuclear energy industry in the future.”

Sillä aikaa vähän lähempänä…

Täälläkin aikaisemmissa merkinnöissä seuratun Forsmark sagan uusimmissa käänteistä voidaan todeta, että sieltä on kolmen vuoden ajan vuotanut radioaktiivista säteilyä kolme kertaa enemmän kuin henkilökunta on tiennyt.  Suodatin, jonka tulisi mitata ulospääsevää säteilyä ei ole toiminut.

Itse syy siihen, että säteilyä on karannut johtuu kuluneista kumitiivisteistä.

Suljetun ykkösreaktorin kumitiivistettä uusitaan parhaillaan, koska se oli menettänyt joustavuutensa. Kakkosreaktorin käynnistäminen uudelleen kiellettiin eilen, koska reaktorien kumitiivisteiden testaamisessa on ollut epäselvyyksiä.

Yhden reaktorin seisottaminen tuottaa hieman yli miljoonan euron tappiot päivässä.

Yksi MW tuulivoimaa maksaa surin pirtein saman verran rakentaa. Voisikin laskea kuinka monta päivää Forsmarkin ja Ringhalsin reaktorit ovat tänä vuonna seisoneet ja minkälaisen tuulipuiston sillä rahalla olisi rakentanut. Suomessa tuulivoimaa on tällä hetkellä vielä vajaa 100 MW .

Kuka se sanoikaan, että ydinvoima on halpaa, turvallista ja kotimaista?

Se oli se puolue jonka korvat heiluu.

Onneksi Pressamme kuitenkin selvensi, että sentään hän ei ole mennyt tuohon halpaan.

Vaikka tämä uhkaa muuttua aika monomaaniseksi blogiksi, en malta olla raportoimatta, että Forsmarkissa on viime yönä jouduttu ajamaan alas yksi reaktori ja tänään toinen niiden turvajärjestelmissä havaittujen puutteiden takia…

Eli tällä hetkellä Ruotsin kymmenestä reaktorista neljä on alasajettuina. Varsin luottamusta herättävää.

Tarja Cronbergin tänään puoluevaltuuskunnan kokouksessa pitämässä puheessa nostettiin keskeiseen rooliin energiatehokkuus ja energiansäästö.

Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Jo nyt rakenteilla oleva reaktori voisi korvata kaiken käytössä olevan lauhdevoiman. Lisäydinvoiman ainoa funktio on tuottaa lisäsähköä.

Tämä onkin se periaatteellinen kysymys, jonka ydinvoimaa ilmastonmuutosratkaisuna myyvät tahot mieluusti sivuuttavat: onko energian, ja spesifisemmin sähkön kulutuksen kasvu hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden lisääntymisen edellytys?

Vihreiden mielestä ei ole. Suomen tulevien vuosien talouskehitys ei edellytä sähkön kulutuksen lisääntymistä. Tulevaisuuden Suomi on energiatehokas korkean teknologian yhteiskunta jossa talouskasvu perustuu enemmän kekseliäisyyteen kuin materiaali ja energiaintensiiviseen tavaratuotantoon.

Onnellisuustutkijat ovat sitä mieltä, että vaurastuminenkaan ei lisää onnellisuutta. Jos tulevaisuudessa tavoitellaan enemmän aikaa ja vähemmän roinaa on ydinvoima täysin väärä vastaus ilmastonmuutokseen.

Valtuuskunnan kokouksessa ostin Oden uuden kirjan tästä tematiikasta. Toivottavasti kampanjakiireiden keskellä ehdin sen mahdollisimman pian lukea läpi.

URAANIHAKEMUSTEN HYLKÄÄMINEN VOITTO KANSALAISVAIKUTTAMISELLE

-         KAIVOSLAKI MUUTETTAVA NYT!

Vihreät onnittelevat uraanikaivoshankkeita vastustaneita kansalaisliikkeitä Itä- ja Länsi-Uudellamaalla onnistuneesta kamppailusta ranskalaisen ydinvoimajätti Areva/Cogeman uraanikaivossuunnitelmia vastaan.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös olla myöntämättä uraanikaivosvaltauksia uudellamaalla ranskalaiselle ydinvoimajätti Areva/Cogemalle on voitto kansalaisvaikuttamiselle. Valtausalueiden kunnat ja asukkaat vastustivat valtauksia voimakkaasti vedoten ympäristö ja terveysseikkoihin ja antoivat runsaasti lausuntoja hakemuksista vaikka kaivoslaki rajasikin asianosaisuudesta muut kuin kunnat ja maanomistajat.

Sen sijaan päätös myöntää valtaus Namura Finland Oy:lle Kuusamossa ja aiemmat valtaukset Pohjois-Karjalassa ovat valitettavia. Uraaninlouhinta jättää jälkeensä valtavia määriä säteilevää ja ympäristölle myrkyllistä jätettä.

- On hienoa, että Kauppa- ja teollisuusministeriössä ymmärrettiin Uudenmaan päätösten osalta, että vanhentunutta kaivoslakia ei tarvitse lukea kuin piru Raamattua ja, että päätökset eivät saa olla ristiriidassa uudemman lainsäädännön, esimerkiksi Natura-alueita koskevien asetusten kanssa, Vihreiden varapuheenjohtaja ja Itä-uudenmaan valtauksia vastustaneessa liikkeessä toiminut Janne Länsipuro sanoo.

- Silti kaikki uraanivaltaushakemukset, myös Kuusamoa ja Pohjois-Karjalaa koskevat, olisi tullut lykätä kunnes kaivoslaki on uudistettu vastaamaan Perustuslain, ympäristölainsäädännön ja kansalaisten osallistumisen takaavan Århusin sopimuksen henkeä. Kaivoslain uudistaminen on kiireellistä, jotta ulkomaisille kaivosyhtiölle ei enää anneta kuvaa Suomesta maana jossa kaivoksia voidaan perustaa kansalaisia kunnolla kuulematta, Länsipuro sanoo.

- On kohtuutonta, että Pohjois-Karjalan ja Kuusamon asukkaat joutuvat valittamaan päätöksistä suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman väliportaita, hän lisää.

- Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös alleviivaa uraaninlouhinnan vaarallisuutta ympäristölle. Onkin syytä kysyä miksi samanaikaisesti haikaillaan lisäydinvoimaa ja halutaan siten siirtää uraaninlouhinnan haitat muiden takapihoille, Kuusamon tai Australiaan, Länsipuro kysyy.

Lisätietoja:

Janne Länsipuro

040 740 84 45

Eduskunnassa on tänään käyty keskustelu kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksestä joka oli yritetty naamioida ilmastoaiheiseksi.

Ydinvoimaa yritetään myydä täysin perusteettomasti ratkaisuna ilmastonmuutoksen. Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Suomen kasvihuonepäästöt syntyvät 2/3 muualla kuin sähkön tuotannossa.

Oras Tynkkysen pitämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös energiapolitiikassa. Olemme jättämässä pysyvästi taaksemme puoli-ilmaisen energian ajan – halusimmepa sitä tai emme. 2000-luvulla Suomi voi menestyä vain satsaamalla siirtymiseen kohti energiatehokasta, vähähiilistä taloutta. On maamme teollisuuden ja kilpailukyvyn tappio, jos päättäjät kokoomuksen tavoin sulkevat silmänsä tältä tosiasialta.”

Niinpä. Toivottavasti kansalaiset eivät anna totuuden unohtua tässä vyörytyksessä.

Kotisivuni ovat viimein pystyssä. Niitä rakennellaan ja parannellaan  lisää vähitellen. Ehdotuksia ja huomioita otetaan vastaan. Ulkoasun ja toteutuksen on tehnyt Sony Kåhre Porvoosta.

Kampanja alkaa muutenkin siirtyä aktiiviseen vaiheeseen: Vihreä valo-lehti lähti tänään painoon. Heidi Hautalan ja Kaisa Lekan kanssa tehty keittokirja julkaistaan virallisesti huomenna.

Sillä aikaa kun me poliitikot häärimme skabojemme kanssa kansalaisyhteiskunta tekee töitä. Greenpeace julkaisi raportin 2003-2007 hallituksen energiapolitiikasta ja piti demon valtioneuvoston edessä.

Nyt kun valtapuolueet ovat alkaneet kilvoitella siitä kuka on ydinvoimamyönteisin, pistää lusikkansa soppaan myös vanha kunnon Mooses Lipponen:

” Lipponen varoittelee sellaisesta “vedätyksestä”, jossa lisäydinvoimasta joudutaan maksamaan kohtuutonta hintaa. Hän epäili, että hintana voitaisiin vaatia esimerkiksi vero- tai muuta tukea biopolttoaineille. ” (STT 13.01.07)
Hänen toisella hallituskaudellaan tehtiin päätös rakentaa Suomen viides ydinreaktori Olkiluotoon. Tuolloin päätökseen liitettiin lupaus merkittävästä tuesta bioenergialle, ns. ”risupaketti”. Vedätystä sekin kyllä oli, sillä viiden vuoden jälkeen lupaukset on yhä täyttämättä.

Samasta aiheesta kirjoitin täällä aiemminkin. Tämän päiväinen tiedotteeni alla. Uraaniton.org pitää ylkeiskokouksen valtauspäätöstä seuraavana keskiviikkona klo 19 Porvoon matkailuoppilaitoksen POMO-talon auditoriossa.

Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro:
KESKUSTAN TAKINKÄÄNTÖTEMPPU ENTEILEE  URAANILUPIEN PIKAISTA MYÖNTÄMISTÄ

Uraanivaltausalueiden äänestäjien on hyvä tiedostaa, että nyt myös ääni
keskustalle on ääni uraanille.

Jo aiemmin on ollut selvää, että ydinvoimapuolueet kokoomus ja demarit
suhtautuvat myönteisesti uraaninlouhintaan Suomessa.

Keskustan takin nurjapuoli alkoi tulla näkyviin viimeistään joulun alla kun
tavatessaan Itä-Uudenmaan uraanivaltausalueiden kuntapäättäjiä, Kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoi: ” Jos ydinvoiman lisärakentaminen
hyväksytään, niin älköön kukaan sanoko, että raaka-ainetta siihen ei saa
hankkia kotimaasta. Hutkaisen aina sellaista, joka kehtaakin niin sanoa.”

Uuden vuoden jälkeen ensin Pekkarinen ja nyt myös Suomen Keskusta puolueena
ovat tulleet ulos ydinsähkökaapista.

- He viestivät selkein sanoin itäuusmaalaisille ja muiden valtausalueiden
asukkaille, että keskustajohtoinen hallitus ja Pekkarisen luotsaama KTM
toivottavat uraaninlouhijat tervetulleiksi, toteaa Vihreiden varapuheenjohtaja
Janne Länsipuro Pernajasta, yhdestä Itä-Uudenmaan uraanivaltauskunnista.

Kaikki valtaushakemukset ovat ulkomaisten yhtiöiden jättämiä ja louhittu
uraani kuljetettaisiin muualle jalostettavaksi ja käytettäväksi. Pekkarisen
vihjaus kotimaisesta ydinvoimasta on valheellinen.

- Suomalaisia ja erityisesti maaseudun asukkaita työllistävää
energiapolitiikkaa on hajautettu bioenergiaan pohjaava tuotanto, Länsipuro
sanoo.

Lisätietoja:

Janne Länsipuro, gsm 040 740 84 45

En ole tippaakaan yllättänyt Mauri Pekkarisen takinkääntötempusta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen.

Ajoitus on kuitenkin mielenkiintoinen: täällä Itä-uudellamaalla odotellaan hermostuneissa tunnelmissa Pekkarisen ministeriön päätöksiä Ranskalaisen Areva/Cogeman uraanikaivosvaltaushakemuksistä.

Joulun alla Pekkarinen sanoi, että hänellä nousevat karvat pystyyn kun samat ihmiset vastustavat uraaninlouhintaa ja kannattavat ydinvoiman lisärakentamista.

Täytyy sanoa, että minulla on vähän sama vika: juuri Suomen päätökset ydinvoimaan satsaamisesta uhkaavat kiihdyttää globaalia ydinvoimabuumia ja sitä myöten uraanipolttoaineen globaalia kysyntää.

Pekkarinen on ilmeisesti luonut omat johtopäätöksensä: ennen Itä-uudenmaan valtauspäätösten julkistamista hänen on varmistettava, ettei häntä voi syyttää kaksinaismoralismista. Siispä Pekkarisen on kannatettava ydinvoiman lisärakentamista.

RKP:n puhis Stefan Wallin sanoi ennen vuodenvaihdetta, ettei ympäristöasioilla tulisi politikoida. Tuore ympäristöministeri peräänkuulutti asiallista ja tulevaisuuteen suuntautunutta otetta ympäristöpoliittiseen keskusteluun.

Kuulostaa toki hyvältä, etenkin kun muistamme miten epäasiallisesti hänen edeltäjällään Jan-Erik Enestamilla oli tapana äksyillä ympäristöasioista huolta kantaville kansalaisille.

Wallinin kommentteihin nähden RKP:n tänään julkaistu ympäristöpoliittinenohjelma (PDF) on kyllä valitettavan köykäinen esitys. Joskin tiivistäminen on politiikassa hyvä taito, herättää vain vajaa neljäsivuinen ”ohjelma” epäilyksiä jo ennen sisällön tarkastelua. Ympäristöministeripuolueelta, joka haluaa keskustella asiallisesti ympäristöasiosta rohkenisi odottaa politiikkaohjelmassa kohtalaista konkretiaa ja tavoittellisuutta.
Vertailun vuoksi meidän ymppäohjelma on noin 30 sivuinen, Ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma on 80 sivuinen. Lisäksi ympäristöpolitiikkaa sivuavat läheltä erinomainen liikennepoliittinen ohjelmamme sekä kaupunkipoliittinen ohjelma. Toki meitä voidaan pitää hieman monisanaisina, mutta nuo ohjelmat ovat kyllä ihan älyttömän hyviä ja tiivistä asiaa.

Minäkin rakastan saaristoa ja Itämerta, asun saaristokunnassa ja olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät purjehtien. Tottakai RKP:llä on vahva asema saaristossa, mutta saaristoasioiden korostuminen ohjelmassa ohi muiden asioiden on vähän hassua varsinkin kun Itämeren kannalta keskeisin asia, maatalouden ravinnepäästöjen saaminen kuriin ohitetaan varsin suurpiirteisesti. On ristiriitaista, että ohjelmassa halutaan suojella vesistöjä tiedottamalla asukkaille ja mökiläisille paremmista jätevesien käsittelykäytännöistä, mutta kuitenkin samassa ohjelmassa halutaan kunnille antaa enemmän valtaa myöntää lupia mökkien muuttamiseksi ympärivuotisiksi asunnoiksi.

Tästä olen itsekin saanut vääntää Pernajan ympäristö- ja rakennuslautakunnan RKP:läisten kanssa, heidän halutessa myöntää poikkeuslupia vastoin lainvoimaisen rannikko- ja saaristo-osayleiskaavan määräyksiä.

RKP:n ohjelman ilmasto-osuus on huomattava edistysaskel reilun vuoden takaiseen tilanteeseen jolloin silloinen ympäristöministeri ensin esitti, että ilmastonmuutoksen torjumisella ei ole kiire ja asiasta televisiossa kysyttäessä suuttui (ja myöhemmin selitteli). Se, että puolue haluaa Suomesta uusiutuvan energian mallimaan on valtava harppaus Enestamin aikaiseen ympäristöpolitiikkaan nähden.

Tavoitteet ovat kuitenkin valitettavan ympäripyöreitä. RKP ei aseta mitään numeerisia tavoitteita energiansäästölle, uusiutuvien prosentuaaliselle osuudelle eikä päästövähennyksille. Ei vaikka EU on ottanut viralliseksi tavoitteekseen 60-80% vähennyksen 2050 mennessä.

RKP:n ohjelmassa vaaditaan seuraavalta hallitukselta politiikkaohjelmaa bioenergiatuotannon edistämiseksi.

Konkreettisempi vaatimus olisivat esimerkiksi Saksan mallin mukaiset syöttötariffit, eli taattu hinta verkkoon syötetylle biovoimalle.

Toki RKP:nkin ohjelmaan mahtuu konkretiaa: ”inhemsk fisk bör utnyttjas i storköken
i större grad.”

Energiakysymykset ovat jälleen näkyvästi politiikan keskiössä. Tosin ne ovat tietty aina olleet modernissa valtapolitiikassa olennaisia innoittajia sotiin ja diplomaattisiin manöövereihin.

Nykyisen energiakeskustelun erottaa aiemmista se, ettei kukaan voi kuvitella sitä ilmastonmuutoksesta irroitettuna. Yleiseen tietoisuuteen  ovat nousseet enrgiavalintojemme vaikutukset paitsi sotaan ja rauhaan tähän, vielä sotaakin suurempaan uhkaan.

Painiskellessamme tämän massiivisen globaalin ongelman ratkaisemiseksi, ei pidä unohtaa toista keskeistä aluetta jolla energiapolitiikka vaikuttaa: ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeudet ovat usein kytköksissä energian tuotannon ympäristökysymyksiin. Makrotasolla ilmastonmuutos uhkaa ihmisten toimeentuloa ja asuinalueita.

Paikallistasolla kaasu- ja öljykentät tuhoavat Jamalin niemimaan Nenetsien porotalouden ja kulttuurin, uraanilouhokset kylvävät syöpää Australian alkuperäiskansojen keskuuteen, kenties kohta myös täällä Itä-Uudellamaalla.

Yksi pitkäaikainen taistelutanner on Yhdysvaltain lounaisosien Navajo Nation.  Siellä Navajo (Dineh) perheet ovat käyneet pitkään oikeustvääntöä mm. Black Mesan hiilikaivoshankkeita vastaan ja saaneet maistaa uraanikaivosten  työllistämisvaikutuksia.

Uusin taistelu jonka Dineh kohtaa on osin oman Navajo valtionsa omistamaa energiayhtiötä DPA:ta vastaan.  DPA, joka tuottaa sähköä Phoenixin ja Los Angelesin ilmastointilaitteisiin, haluaa rakentaa Desert Rock:iin uuden valtavan hiilivoimalan, jollaisen kuvittelisi olevan muinaisuuden reliikki kuin hirmuliskot.

Dineh isoäidit, yhteisön perinteiset johtajat, nuorten vapaaehtoisten tukemina, pysäyttivät tiesulullaan työt jotka oli aloitettu voimalan suunnitellulla paikalle ilman ympäristölupaa. Indigenous action median sivuilta lötyy lyhyt video tiesululta.

Dineh aktivistit  (blogi vaatii kirjautumisen) näkevät isoäitien taistelussa Navajo valtion byrokraatteja vastaan myös matriarkaarisen ja patriarkkaalisen yhteiskuntajärjestyksen vastakkainasettelun:

”The patriarchal arm of the Navajo government is challenging, attempting to, and doing all that it can to eradicate the matriarchal roots of the Navajo culture.  The grandmas are only doing what we all know is right: standing up.  They are not afraid and because of them, we are not afraid.

The challenge for you is to help us in protecting our land and culture.  Our Navajo Nation President has sold us out for pennies but we are not walking around with dollar signs stamped on our heads.  No amount of coal and pollution can put a price on our livelihood.  ”

Lammaslaitumiaan suojelevat isoäidit muistuttavat meitä siitä, että energianälkämme tyydyttäminen ei saa merkitä nälkää ja toimeentulon menetystä toisille.

Siksikin ovat paikalliset, uusiutuvat energiamuodot, kuten aurinko, tuuli, maalämpö ja puu, aina paras ratkaisu.

Dineh-isoäitien, aboriginaaliperheiden Nenetsiporonhoitajien, sekä Itä-Uusmaalaisten, Länsi-Uusmaalaisten ja Pohjois-Karjalalaisten viljelijöiden ihmisoikeuksia suojelemme parhaiten sanomalla asteittain hyvästit hiili-, öljy- ja uraanitaloudelle.

Globaalin ratkaisun ilmastonmuutoksen haasteeseen on pohjauduttava energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin.

Yleisissä piireissä huhutaan, että Kauppa- ja teollisuusministeriö tulee antamaan päätöksensä ranskalaisen ydinvoimajätin Cogema/Arevan (saman joka rakentaa Suomen viidettä ydinreaktoria Olkiluotoon) uraaninlouhintaan Itä-Uudellamaalla tähtääviin kaivosvaltaushakemuksiin lähiaikoina, todennäköisesti heti vuoden vaihteen jälkeen. Tämän kaltaisille päätöksille on tyypillistä, että ne annetaan jonain lomakautena, jolloin valitusprosessien mobilisointi on vaikeampaa.

Valitettavasti on realistista olettaa, että KTM tulee myöntämään valtauksen Cogema/Arevalle Itä-Uudeltamaalta. Niin se teki myös Pohjois-Karjalassa, Enon ja Kontiolahden kunnissa.

Vuodelta 1965 peräisin oleva, auttamattomasti vanhentunut kaivoslaki tuntee tiettyjä valtauksen esteitä, joita ovat mm. linnoitusalue tai lentokenttä. Valtaus ei saa olla 50m lähempänä taloa eikä varsinaisella luonnonsuojelualueella.

Pohjavesialueita, valtakunnallisesti merkittäviä maisemakokonaisuuksia ja sen sellaisia, saati sitten tavallista maatalousmaata, ei tällä listalla rankata. Itä-Uudenmaan valtausalueista suuri osa on I-luokan pohjavesialueita joilta mm. 40 000 Porvoolaista saa juomavetensä.

Uraaninlouhinta ei ole mitään hiekkalaatikkonäpertelyä. Greenpeace:n viime viikolla julkaisema raportti kertoo karua kieltä Cogema/Arevan toiminnasta ympäri maailmaa ja uraanilouhinnan vaikutuksista ympäristöön ja terveyteen.

Europarlamentin vihreän ryhmän vieraillessa syyskuussa Askolan Lakeakalliolla, jossa sijaitsi 1960 luvulla pienimuotoinen uraaninkoerikastamo, mitattiin paikanpäällä säteilyarvoja jotka ylittivät normaalit taustasäteilyarvot moninkymmnenkertaisesti.

Yhden ydinvoimalan vuodessa käyttämä polttoaine jättää louhoksen ympäristöön lähes 150 000 tonnia säteilevää ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä. Tavaraa joka on vaarallista seuraavaan jääkauteen saakka. Ranskalaisyhtiönkö siitä oletetaan huolehtivan?

Ode kysyi muutama viikko sitten viikon mietteissään: onko kaivoslakimme liian epäitsekäs. Hän kirjoittaa: ”Jos saudiarabialainen yhtiö löytää Suomesta valtaisan kultaesiintymän, se saa sen pitää, mutta jos suomalaisen yhtiö löytää Saudi-Arabiasta öljyä, se ei saa pitää sitä.”

KTM:n alainen Geologian tutkimuskeskus markkinoi Suomea ulkomaisille kaivosyrityksille myönteisenä investointi- ja toimintaympäristönä. Sivujen päivityksen yhteydessä näyttää sieltä kuitenkin poistuneen viittaus edistykselliseen kaivoslainsäädäntöön.

Vanhentuneen kaivoslain mukaan, valtauspäätöksistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman välipotaita. Se ei ole ainoastaan kallista vaan jo jonkinlaista lainopillista kompetenssia vaativaa. Valitusaikaa mahdollisista valtauksista on noin kuukausi.

Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeita vastustava kansalaisliike uraaniton.org auttoi satoja valtausalueen maanomistajia viime kesänä laatimaan KTM:ön lausuntotulvan valtaushakemuksista ja valmistautuu nyt auttamaan myös valitusprosessissa mikäli ministeriön päätös on myönteinen. Kansalaisliikkeen yleiskokous järjestetään Porvoossa, mahdollisuuksien mukaan POMO-talon auditoriossa, kaksi päivää päätösten tulon jälkeen.

Arevan toimitusjohtaja Tim Gintzel sanoi GTK:n järjestämässä seminaarissa viime talvena, että yritys ei tule sinne minne sitä ei haluta.

Mielestämme tämä on jo lausuntojen, adressien ja mielenosoitusten muodossa Cogema/Arevalle osoitettu, mutta koska viesti ei näytä menneen perille, täytynee painostusta lisätä.

Cogema/Arevaa edustaa suomessa Pöyry konserni jonka toimitilat sijaitsevat Vantaankoskella.