Kirjoita kirjoittamisesta
Tulokset

Kosmoskynä-lehden ja Usva-lehden vuonna 2009 järjestetty kirjoituskilpailu “Kirjoita kirjoittamisesta” on ratkennut.

Novellisarjan voittajiksi valittiin Mira Karppelinin (Nokia) Kirjoituskilpailu , Jaana Lehtiön (Porvoo) Todellinen kirjoittaminen, Klaus Ollikaisen (Joensuu) Luuranko ja Niko Peltosen (Helsinki) Niin oli kirjoitettu.

Voittajat saivat kukin 50 euroa.

Lisäksi kunniamaininnoilla palkittiin seuraavat novellit:

Akseli Heikkilä (Helsinki): Minulla on rock-juttu kirjoitettavana

Jenni Hirvonen (Helsinki): Mykkä
Tomi Jänkälä (Jyväskylä): Alaston salissa
Jussi Katajala (Espoo): Murha se on joka kannattaa
Timo Männikkö (Jyväskylä): Oh my darling
Liisa Nurro (Kemi): Fengshui ei asu täällä enää
Niko Peltonen (Helsinki): Veitsenterä
Juha Salmi (Pornainen): Omantunnontuska
Terhi Tarkiainen (Helsinki): Kerrospaha

Kolumnisarjassa voittajaksi valittiin Vesa A. Korhosen (Toivakka). Kolumnin kirjoittamisen sietämätön keveys Voittaja sai 50 euroa.

Lisäksi kunniamaininnoilla palkittiin seuraavat kolumnit:

Jukka Ahola (Oulu): Kun äly ei riitä
Tuomo Jäntti (Turku): Kipupisteitä
Vesa A. Korhonen (Toivakka): Karkasi
Riitta Myöhänen (Kuopio): Kolumnista kolumni
Noora Niemelä (Kempele): Sanoja piipunsuusta
Kati Nuora (Helsinki): Kirjoita kirjoittamisesta
Titta Nurmi (Hollola): Amatöörikirjoittajan elämää ja ajatuksia

Molempien sarjojen kunniamainituille jaettiin kirjapalkintoja.

Lisäksi kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin Kirjoita kosmos -kirjoittajaoppaita sekä Kosmoskynän tilauksia vuodelle 2010.

Kilpailun tuomareina olivat Kosmoskynän päätoimittaja Pasi Karppanen ja Usvan päätoimittaja Anne Leinonen. Novelleja ja kolumneja julkaistaan Kosmoskynän ja Usvan erikoisnumeroissa sopimuksen mukaan.

Lehtien kotisivut:
http://www.kosmoskyna.net
http://www.usvazine.net

Kosmoskynää julkaisevan Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n kotisivut http://tieteiskirjoittajat.utu.fi

Voittajien luonnehdinnat:

Mira Karppelinin Kirjoituskilpailu on idearikas ja humoristinen kuvaus kahdesta naapuruksesta, jotka haastavat toisensa kirjoituskilpailuun. Novelli punoo taitavasti yhteen kahden erilaisen kirjoittajaluonteen ominaispiirteet.

Jaana Lehtiön Todellinen kirjoittaminen on futuristinen sukellus aikaan ja paikkaan, jossa kirjoittaja ja kirjoituskone ovat yhtä. Novellin kertoja on menestyvä kirjoittaja, jolle kuitenkin tulee ongelmia luomistyönsä ja identiteettinsä kanssa.

Niko Peltosen Niin oli kirjoitettu on tunnelmaltaan tiivis novelli nuorukaisesta, joka tekee esitelmää tunnetusta, eristäytyneestä kirjailijasta. Nuorukainen itsekin ryhtyy tekemään runoja, sillä kirjoittaminen on keino saada respektiä vastakkaiselta sukupuolelta. Spekulatiivisia elementtejä hienovireisesti yhdistelevä tarina on rakennettu taitavasti. Kirjoittajalla on tyyli hallussa, toteutus on ilmava ja kaunokirjallisesti vahva.

Klaus Ollikaisen Luuranko on Edgar Allan Poen hengessä kirjoitettu tyylikäs pastissi kirjoittajasta. Morbidi novelli seuraa esikuviaan niin juonen, kuvaston kuin kielenkin tasolla. Pitkät lauseet ja lavea kerrontatyyli luovat menneen ajan tunnelmaa.

Vesa A Korhosen Kolumnin kirjoittamisen sietämätön keveys on humoristinen ja tiivis paketti, joka jää lämpimästi hykerryttämään lukijan mielessä. Nimensä mukaisesti se pohtii, kuinka kirjoittaa hyvä kolumni.

Kilpailun järjestäjät kiittävät kaikkia osallistuneita ja kisassa menestyneitä!

Kilpailun luonnehdinta

Kosmoskynän ja Usvan järjestämässä kilpailussa oli kaksi sarjaa, novellisarja ja kolumnisarja. Novellisarjaan osallistui määräaikaan mennessä 80 novellia, kolumnisarjaan 56 kolumnia.

Kisan keräämää satoa voidaan pitää erittäin hyvänä. Merkille pantavaa on, että suurin osa osallistujista näytti tulevan spefifandomin ulkopuolelta. Kisa näyttääkin tavoittaneen hyvin Suomen kirjoittavat piirit ja houkutelleen kaikkia kirjoittamisesta kiinnostuneita. Vaatimusta tekstien spekulatiivisuudesta kisassa ei ollut.

Kolumnisarjassa pohdittiin novelleja enemmän kirjoittamisen tekniikkaa, sanojen syntymisprosessia ja luovuutta itsessään. Kolumneissa kysyttiin, kuinka välittää ympäristöstä havaittu asia terävänä tekstinä lukijalle, tai kuinka löytää menestysresepti kirjoittamiseen. Kirjoittaminen näyttäytyi monen tekstissä arkipäivää kiusaavana riesana tai jopa hulluutena, joka leimaa kantajansa ja josta pääsee eroon vain kirjoittamalla. Usein kolumnin kertojana oli kirjoittaja, joka suhteutti kirjoittamisen elinehtona olemassaololleen. Kolumnit käsittelivät pääosin arkisia asioita tarkkojen yksityiskohtien ja havainnollistavien tapahtumien kautta. Parhaimmillaan kolumneissa oli vinoa huumoria ja herkullisia arkisia yksityiskohtia, joka sai lukijan hykertelemään ihastuksesta.

Kolumnisarjan kärki oli selvästi novellisarjaa kapeampi. Tekstit olivat kielellisesti huoliteltuja ja sujuvasti eteneviä, mutta kirjoittajille se, mikä kolumni oikeastaan on, näytti olevan epäselvä. Huolimatta siitä, että lehdessä julkaistu kolumni saattaa vaikuttaa yhdellä istumalta kirjoitetulta, hajanaiselta ja sekavaltakin pohdiskelulta, se ei useinkaan ole sitä. Kolumnissa tulisi olla samanlainen tarinallinen kaari kuin novellissakin, päätepiste jota kohti tekstin elementit vievät.

Monissa mukana olleissa kolumneissa olikin selvää horjuntaa pituuden ja muodon kanssa. Tekstillä saattoi olla vaikeuksia pysyä aiheessaan tai sen läpi kulkeva punainen lanka puuttui. Moni kolumni ei ollut napakka, asiaan tiiviisti pureutuva teksti, vaan poimi ideoita ja ajatuksia sieltä täältä. Niissäkin teksteissä, jotka malttoivat pysyä johtoajatuksessaan, saattoi kokonaisuus kantaa loppuun asti, mutta harmittavan usein langat oli jätetty sitomatta lopussa yhteen ja viimeinen, kaiken sinetöivä loppuoivallus jäi uupumaan.

Yhtenä syynä napakkuuden puuttumiseen ja tekstien tyhjäkäyntiin on saattanut olla se, että kisassa sallittiin myös lehtikolumnia (noin 3500 merkkiä) pidemmät tekstit. Tämä on saattanut houkutella kirjoittajat tekstiensä venyttämiseen tiiviyden kustannuksella.

Novellisarjassa oli vuorostaan tarjolla hyvin erilaisia tekstejä: toisissa oli luotettu vahvaan ideaan ja perinteiseen kerrontaan, kun taas toisissa oli panostettu toteutukseen tai muotoon. Monissa novelleissa olikin lähdetty rohkeasti tekemään jonkun tyylilajin pastissia. Joukosta löytyi esimerkiksi Poe-henkistä kauhua, Volter Kilven ja Jose Saramagon verkkaista tyyliä ja dekkarikliseitä parodioivia kokonaisuuksia. Paperille kirjoitettu teko saattoikin muuttua todeksi, kirjallisuuden hahmo karata todelliseen maailmaan tai kirjailija vaikuttaa itsensä kuoleman toimintaan. Vainajat sanelivat tarinoitaan kirjoittajille ja kirjoittaja saattoi leijailla päähenkilöidensä maailmassa. Suurimmassa osassa teksteistä oltiin kuitenkin puitteiltaan kiinni realistisessa maailmassa, ja vain muutamassa novellissa heittäydyttiin kokonaan vieraaseen paikkaan tai aikaan. Näissä tapauksissa spefielementtien yhdistämisessä kirjoittamiseen oli kiitettävää oivaltavuutta ja tekstit erottuivat joukosta edukseen. Novellit olivat pääosin juonipainotteisia, muutamassa tekstissä hyödynnettiin tajunnanvirtaa esim. taiteellisen angstin ja taiteilijuuden kuvaamiseen.

Kirjailijakliseet seurasivat tarinoissa mukana. Tuomaristo kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että monissa teksteissä, niin kolumneissa kuin novelleissa, punaviinillä näytti olevan olennainen rooli, kun haettiin oikeaa kirjalliselle luomistyölle otollisia olosuhteita. Myös konjakki ja viski mainittiin, mutta pääsääntöisesti alkoholin liikakäyttö ei näytellyt teksteissä oleellista roolia eikä mukana käytännössä ollut juoppokirjailija-romantiikkaa, oikeastaan päinvastoin. Kuten protestanttiseen kansanluonteeseen sopii, teksteissä korostui kirjoittamisen rooli ennen kaikkea ankarana työnä.

Kisatekstien valossa kirjoittajan elämä oli yllättävänkin synkkää. Yleisenä teemana molemmissa sarjoissa oli kirjoittamisen oikeutus, kirjoittamisen vaikeus ja harrastajakirjoittajan julkaisupaineet. Kirjoittajan arki näyttäytyi monissa teksteissä ahdistavana ja oman äänen kuuluville saaminen äärimmäisen vaikeana. Myös ulkokirjallisiin arvoihin keskittyvää mediatodellisuutta ja -julkisuutta kritisoitiin.

Ääripäinä kirjoittajan uralla näyttäytyivät harrastukseksi raapusteleva pöytälaatikkokirjoittaja ja julkaissut, menestynyt “oikea” kirjailija, eikä välimuotoja monissa teksteissä nähty. Moni kirjoittaja pohti oikeutusta käyttää aikaansa kirjoittamisen kaltaiseen “turhanpäiväisyyteen”. Huumoria oli mukana hyvin vähän, ja useimmiten se oli ironista, kirjoittajana itseensä kohdistuva. Monissa teksteistä huokui sisällön fiktiivisyydestä huolimatta “itsekoetun tuntu”.
Kun kisan järjestäjänä on kaksi spefifandomin lehteä, ei voi olla nostamatta esille kysymystä, ovatko sen piirissä toimivat kirjoittajat etuoikeutetummassa asemassa monine lehtineen, kirjoituskilpailuineen ja vertaisverkostoineen. Kisatekstien perusteella valtavirtakirjoittajilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada vertaistukea ja julkaisukanavia. Vai eivätkö kisaan osallistuneet kirjoittajat vain ole löytäneet niitä?

Hyvän tarinan edellytykset olivat tärkeitä myös tässä kilpailussa: kokonaisuuden täytyi koskettaa joko tunnetasolla tai älyllisesti, sen piti olla sujuvasti kirjoitettu ja tarjota lukijalleen elämyksiä. Monet kisaan osallistuneista teksteistä paranisivat pienillä korjauksilla, esim. tarinan painotuksia tai jännitteitä muuttamalla. Tuomaristo kannustaa kaikkia kisaan osallistuneita jatkamaan arvokasta kirjoittamistyötään!

Usva järjestää ensi vuonna kaksikin kirjoituskilpailua, raapalekisan ja lyhytnovellikisan, mutta niiden julkistamista panttaan vielä hetken. Odotan, jos pääsisin jossakin vaiheessa julkistamaan edellisen kisan eli Kirjoita kirjoittamisesta -kisan voittajat. Mutta uutta kisaa on siis tulossa, ja tällä kertaa teemaa ei ole, ainoastaan vaatimus tekstin spekulatiivisuudesta. Voi siis aloittaa valmistautumisen jo nyt.

Usva 4/2009:n materiaalit ovat kasassa ja niitä itse asiassa parhaillaan työstän. 3/2009 odottaa vielä, näyttääkin siltä, että numerot vaihtavat paikkaa keskenään.

NaNoWriMo alkaa ylihuomenna. Todennäköisesti en aloita heti yöllä naputtelua, koska olen illanvietossa – ehkä sitten myöhään sunnuntaina. Grafomaniastakin on mukana osallistujia!

Millä konstein lentäjä pärjää kun näkyvyys maassa alkaa kadota?

Syksyn tullen yöt viilenevät ja kosteus tiivistyy: Auer, utu, usva, sumu, savu! Nykykonstein tähtisumu taitaa olla ainoa, jossa ei voitaisi lentää.

Vielä nykyisinkin monella lentokonetyypillä ja lentoyhtiöllä laskeutumiseen vaaditaan näköyhteys kiitotielle ja siten umpisumussa laskeutuminen on mahdotonta. Kuitenkin lehdissä otsikoidaan” Sumu vaikeutti lentoliikennettä”. Laskeutuminen umpisumussa on kuitenkin mahdollista. Sen mahdollistaa lentokentän järjestelyt ja lentokoneen automaattinen lennonohjausjärjestelmä – eli autopilotti.

Automatisointi vapauttaa lentäjän kapasiteettia päätöksentekoon siitä, täyttyvätkö turvallisen laskun edellytykset. Autopilotilla on pystytty laskeutumaan jo 60-luvulla. Finnair on käyttänyt automaattilaskeutumisia huhtikuusta 1965 – ensimmäisten lentoyhtiöiden joukossa maailmassa. Kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä on koettu turvalliseksi laskeutua ilman että näköyhteyttä kiitotiehen vaaditaan. Esimerkiksi Finnairin Airbus-kalusto on viranomaishyväksytty tällaiseen toimintaan. Sen on mahdollistanut lentokoneen laskimien nopeutuminen ja navigointilaitteiden tarkkuuksien parantuminen.

Edellytykset laskeutumiseen ilman näköyhteyttä vaativat paljon lentokentältä, lentokoneelta ja miehistöltä.

Lentäjät koulutetaan huonon näkyvyyden menetelmiin aivan erikseen määritellyllä kurssilla, jossa käydään läpi ILS:n (Instrument Landing System) toiminta, kiitotiemerkinnät, -valot ja opasteet, meteorologiaa, lentokoneen järjestelmät ja mahdolliset vikatilanteet, estevarat, normaalitoiminta ja toiminta vikatilanteissa (maalaitteessa ja/tai lentokoneessa).

Simulaattorissa vielä harjoitellaan erittäin todentuntuisessa ympäristössä normaalitoimintaa sekä toimintaa vikatilanteessa. Ennen kuin lentäjä pääsee käytännössä suorittamaan näitä laskeutumisia, hänellä tulee olla vankka kokemus konetyypistään. Lisäksi, viranomaismääräyksenä, huonon näkyvyyden toimintaa harjoitellaan ja tarkastetaan vähintään kerran vuodessa simulaattorissa tarkastuslennolla.

Kun kaikki yllä mainitut edellytykset täyttyvät ja viranomainen on hyväksyntänsä toiminnalle antanut, voidaan tehdä ns. CAT IIIB no DH -lähestyminen ja lasku (kategoria IIIB, ei ratkaisukorkeutta). Silloin ei pilvikorkeudella ole merkitystä, mutta kiitotiellä vaaditaan olevan näkyvyyttä 75 metriä. Tällä näkyvyysvaatimuksella varmistetaan, että lentäjä löytää maahan tultua pois kiitotieltä rullaustielle.

Mikäli jokin ehto ei täyty kokonaisuudessaan, vaaditaan lisää pilvikorkeutta ja näkyvyyttä (CAT I-IIIA).

Sumuun laskeutumisen arviointi ei siis jää lentäjän rohkeuden varaan. Vaan edellyttää tietyn laitteiston niin maassa kuin lentokoneessa ja vielä lisäksi tarvittavan kokemuksen sekä osaamisen lentäjiltä.

Jussi Ekman

79 novellia ja 55 kolumnia. Siinä epävirallinen luku kisaan osallistujista. Lukeminen alkoi jo yöllä ja jatkuu tänään.

… pääkopassani. Minulla on selvästikin ollut liian aktiivinen viikko, koska tahtotarmotila ei ota laantuakseen. Tällä viikolla on porukalla suunniteltu Mikkeliin lasten sanataidepajaa ja ensi vuoden Paukkulan kirjallisuusseminaarikin on jo virallisesti kartalla. Kävin Mikkelin ammattikorkeakoulussa kulttuurituottajaopiskelijoille puhumassa kirjailijuudesta ja kirjallisesta kentästä eri toimijoineen.

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että joskus lähitulevaisuudessa toteutuisi Usva-antologia, johon olisi koottu Usvassa ilmestyneitä novelleja. Millä kriteereillä, siinä onkin mietittävää. Kokoelmanhan voisi kasata Atorox-äänestyksessä hyvin menestyneistä novelleista, tai hyvin erityyppisiä novelleja esitellen.

Haaveilla saa. Antologian toteuttaminen on ihan mahdollista, mutta sekin on semmoinen hanke, johon kannattaa hakea avustuksia mm. taittoon ja painoon. Ja hienoa olisi voida maksaa julkaisupalkkiot, edes pienet.

Sorvin ääressä on taas tehty töitä. Vuoden viimeinen numero eli 4/2009:n materiaalit ovat käytännössä jo käsissä ja oikoluku/editointikierros on menossa. Näillä näkymin pääsen taittamaan lehteä jo ennakkoon, mikä on hyvä, jos numeron 3/2009 kanssa tulee ongelmia. Kolmosen teema on “kirjoita kirjoittamisesta”, ja kisaan onkin materiaalia tullut hyvin, mutta satoa en ole vielä tutkinut. Koska kyseessä on kuitenkin yhteisnumero, joka tehdään yhdessä Kosmoskynän kanssa, olen varautunut tiettyyn pisteeseen saakka odottamaan Kosmoskynää. Kolmoseen olen myös suunnitellut kirjoittavani pari juttua, joita ei vielä ole olemassa.

Tulevaisuuden rikos -numero on hyvissä käsissä, eli Petri Salin on tehnyt homman eteen tiedusteluja, ja kasannut kokonaisuutta. Numeroon voi edelleen tarjota materiaalia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ellei joku tarjoa jotakin järisyttävää tai kokonaisuuteen matsaavaa nappitekstiä, niin tällä hetkellä Usvan tekstihaku elää jo numerossa 2/2010 eli ensi kesällä ilmestyvän numeron tiimoilla.  Ja haku onkin toki jo päällä.

Kirjoituskilpailuun hain teemaa/ideoita edellisessä postauksessani. Kisa järjestetään ja rahoitusta haetaan, tarkkaa ajankohtaa itse kisalle en vain vielä ole miettinyt. Niin että olisi ihan kunnon palkinnot ja palkintojenjakotilaisuuskin! Toiveita aikataulusta? 5 liuskan lyhytnovellikisa ainakin tulee, ja ehkä sen rinnalle teemallinen, hieman pidempien tekstien kisa, ehkäpä sille pituutta 10 liuskaa.

Muitakin yhteistyö/laajentamis/kehittämiskuvioita pyörittelen. Kotisivu-uudistukseen tartun loppuvuodesta, koska näillä näkymin lehtien tilanne on siis sisällöllisesti hyvä.

Jos Usva järjestää ensi vuonna kirjoituskilpailun, mikä teemaksi? Olisiko hyvä lyhyet novellit (alle 10 liuskaa), teema muutoin vapaa, vai jokin tietty aihepiiri? Vai genre?

Yön jälkeen Patvinsuon kansallispuistossa, kiemuraisen Suomunjoen rannalla. Kuudelta ei aurinko vielä näkynyt, vaikka olikin jo noussut.

Keräsin metsästä kantarelleja ja herkkutatteja. Seitsemältä puiden välistä näkyi tuttu valoilmiö.

Päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Vähän kellertävät jo lehdet syksyä. Suomunjoen mutka kahdeksan aikaan. Joki laskee Koitereeseen.

Usvan kesäleirin kruunattu runokuningas bloggailee runohengessä täällä: http://voodookettu.wordpress.com/

Tulevaisuuden rikos –numero on siirretty aikataulusyistä vuoden 2010 ensimmäiseksi. Vuoden 2009 viimeinen numero tulee olemaan teematon numero, ja sitä kasataan parhaillaan.

Ensi vuonna ilmestyy myös seuraava enkkunumero, joka esittelee taas kotimaisia kirjoittajia in English. Palettia kasataan parhaillaan.

Vuoden 2010 muihin numeroihin ei sitten vielä olekaan mitään erityisiä teemoja tai kaivaushakkuja kiinnitetty,  eli olen avoin erilaisille teemoille ja ideoille.

Toimituksessa on menossa sähköpostin siivous. Se tarkoittaa mm. sitä, että kaikki Usvan kirjoituskilpailuun lähetetyt viestit liitetiedostoineen tuhotaan. Sen jälkeen ei palautetta kisateksteistään enää kannata pyytää. Jos siis joku ei ole vielä pyytänyt palautetta, ja sen haluaa, on nyt korkea aika. Dedis tälle su 23.8.

Usvassa julkaistavat tekstit ovat asia erikseen, niiden kanssa töitä jatketaan dediksen jälkeenkin. Ja vielä vilkaisen pinoa, jos sieltä löytyisi jotakin, jonka haluaisin lehteen.

Tässä on ollut muutaman päivän ajan semmoinen fiilis, että yksi sun toinen homma on paska paprika. Kas kun syksy tulee ja kesäloman nautinnoista on luovuttava, ja mitäpä muukaan siellä kulman takana on kuin ne asiat, jotka on jättänyt keväällä odottamaan…
Kesää kirjoittaen, toimittaen ja kaikenmoisia muitakin aktiviteetteja viettäen aloin laskeksia, että mihin minulla oikeasti riittää aika ensi keväänä, kun palaan takaisin työelämään. Ei riitä aika kaikkeen ei – olisi kiva myös lukea kirjoja ja katsella hyviä elokuvia ja sarjoja. Hotkaisin toissayönä Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningattaren ja nautin lukukokemuksesta suuresti – oikein harmitti, etten ole viime aikoina ehtinyt lukea (kirjasta juttua myöhemmin). On pakko karsia jostakin. Muutama aktiivinen toimi poistuu päiväjärjestyksestä ihan luontevasti itsekseen, mutta aika ei silti ehkä riitä kaikkeen mitä olen ennen tehnyt.
Ei työlistallani oikeastaan varsinaisia mätiä hedelmiä ole, mutta esim. yhdistystoiminnassa joutuu joskus tekemään vähemmän mielenkiintoisia juttuja (mm. byrokratia, ei sen itsensä vuoksi olla yhdistyksissä, vaan että voisi tehdä niitä kivoja juttuja). Olen myös vakavissani miettinyt sitä, miten pitkään haluan tehdä Usvaa. Kolmeen-neljään seuraavana numeroon minulla on materiaalit mietittynä, mutta toisaalta olisi hyvä joskus uudistaa lehteä: vuodesta toiseen samalla tavalla toimiminen ei ole itselle motivoivaa. Uudistussuunnitelmia on, mutta toistaiseksi ei toteutuksia.
Lisäksi olen päättänyt, että jos lehden tekeminen alkaa häiritä omaa kaunokirjallista työtä, lehti saa jäädä sivummalle.

En ole vielä tekemässä päätöksiä, mutta varmaan ensi kevät näyttää, miltä lehden tekeminen tuntuu, ja onko mielekästä pyrkiä neljän numeron vuositahtiin.

Löytyneitä partikkeleita:

1 kpl kameroita (omistaja löytynyt)

1 kpl sinipilkullisia pyyhkeitä

1 kpl mustia hihnoja, jossa lukee FUN

1 kpl jotakin, joka muistuttaa pinsettejä

1 kpl punaista kesätakkia

1 kpl sinistä hupparia

1 kpl valkeaa villanuttua

1 rasiallinen maitoteetarvikkeita (taidan keittää…)

Kesäleiriä voidaan pitää onnistuneena. Määrällisesti kirjoittajia oli vieraana neljätoista kappaletta, omaa talon väkeä kuusi kappaletta, seminaarivieraita seitsemän, plus tähän päällä vielä imeväisiä vieraita kaksin kappalein, ja pari karvaista kyläilijää.

Pyykkiä tuli: ainakin kolme koneellista on pestävä tänään. Asioita pestäväksi myös, ja siihen malliin, että vieraiden poistuttua tuli sirpaleitakin lattialle.

Kokoonpano pysyi hyvin tavoitteessaan: todistettavasti kirjoittamista klo 8-02 välisenä ajankohtana, parvekkeella ja pihamaalla paikoin ruuhkaksi saakka jatkojohdon päähän linnoittautuneita kirjoittajia. Elokuvia sorruimme katsomaan vasta lauantai-iltana, mutta silloin olikin jo väsy. Sadettakin saimme lauantaina, koska perjantaina uhrasimme sateen jumalille ja isoon ääneen.

Scifirunouskilpailu tuotti huikaisevia runoja: voitto Pertulle, kunniamaininnan Natalle, Jarmolle ja Maaritille. Ja iso hali Eijalle ja Markulle tuomaroinnista: ulkopuolista puolueetonta tuomaristoa tarvittiin, jotta keskinäinen lahjonta ei päässyt vaikuttamaan tulokseen.

Boris puhui meille kriitikon huijaamisesta ja Carita kertoi kuinka teksti muuttuu faktasta fiktioksi. Kiitokset molemmille alustuksesta, keskustelu oli kuplivaa puheenvuorojen jälkeen. Sain palautetta kahdesta novellista, jotka aion Porttiin pykätä valmiiksi. Boris ja Ipa antoivat tiiviisti palautetta, ja Ipa veti henkilöhahmotyöpajan. Olemme siis olleet oikeasti ahkeria. Voin näin todistaa!

Ruokaa riitti: osa väestä alkoi sunnuntaina kieltäytyä eineestä vatsan ahdistustilaan vedoten.

Yhdistysasioista emme ehtineet jutella, tai minä en ainakaan ehtinyt. Hekuma-kirjoituskilpailun kaltaista toivottiin uusittavan. Korvan taakse siis tämäkin.

Kiitokset Etelä-Savon Kulttuurirahastolle tuesta. Se tuli tarpeeseen!

Ensimmäinen leiripäivä on takanapäin ja kovasti ovat käsikirjoitusniput vaihtaneet lukijaa. Ja on todistettavasti kirjoitettu, ja paljon. Kirjoittajat ovat maastoutuneet maisemiin ja pihalle on jopa pystytetty hyttysteltta, jonne voi mennä hyttysten sekaan korkean paikan leirille… eikun siis karkuun hyttysiä.

Oleellisesta eli ruuasta on raportoitava myös. Kisat käynnistyivät makaronilaatikoilla ja jatkuivat illalla pöydälle kirineellä Moskovan sienillä ja isännän paistamilla ahvenilla.

Olemme mahtuneet kohtuullisen hyvin majoittumaan, koska telttoja on ilmaantunut pihalle kolme kappaletta, ja lisää on tänään tulossa.

Geimit jatkuvat!

Usva pitää jälleen kesäseminaaripäivän, paikkana on vanhaan tuttuun tapaan Ristiina, Kiisterintie 146, ja poudan salliessa talon pihapiiri. Sadetta on tosin luvannut, ja ukkosta, joten semppa saattaa tekeytyä myös sisälle. Ei suositella sosiaalikammoisille!

klo 14 kirjojen vaihtotori: tuo ylijäämäkirjasi ja ota tilalle toisten ylijäämäkirjoja

klo 15 – 17 esitelmiä ja keskustelua

kirjailija Boris Hurtta: 100 tapaa kriitikon pettämiseksi
kirjailija Carita Forsgren:  Faktoista fiktiota

Klo 17 — vapaata illanviettoa

Koska majatalo on täynnä, lauantain vieraille ei ole tarjota yösijaa.

Teretulemast!

Muutaman päivän päästä meidänkin tontillamme näppäimistöt laulavat. Leiri lähestyy ja valmistelut ovat käynnissä. Nyt leiri tarjoaa 200% enemmän jääkaappitilaa ja tämä jos mikä onkin oleellinen parannus entiseen.

Oma kirjoittamiseni on nyt muiden hommien takia tauolla. Minulla on toimittamisjuttuja, ja Finnconin jälkeen on ollut kaikkea muuta, mm. Finncon 2010:n kokous, joten tekstit ovat lähinnä muhineet pääkopassa. No, pieni tauko on vain hyväksi.

Usva 2/2009 on omistettu lehden kilpailuteemalle tuli, maa, ilma, vesi.
Lataa numero ilmaiseksi tästä.
Katja Kaukosen Täti piirtää puberteettiin tulevan tytön silmin ironista henkilökuvaa omahyväisestä tädistä, joka ”kasvattaa” sisarentytärtään. Kielikuviltaan upea novelli, missä fantastisuus lymyilee tunnelmassa, pinnan alla. Novelli on Liisa Rantalaihon valitsema voittaja.
Samuli Antilan Pinta käsittelee kilpailuteemaa monipuolisesti. Se kuvaa yleisinhimillistä tarvetta tutustua uuteen ja kapinoida ylempiään vastaan, vaikka kokijana onkin veden olento.
Tomi Jänkälän Veden vangit on elämänmakuinen novelli nuoresta hevimiehestä. Tarina nivoo loistavasti yhteen murrosikäisen kauhun tunteita kohtaan. Lapsuuden viimeiset hetket ja karut ja kinkkiset perheen sisäiset suhteet nitoutuvat loistavasti yhteen. Novelli on sekä Marko Hautalan että Sari Peltoniemen valitsema voittaja.
Salamanteri on Heikki Nevalan kirjoittama raapalemuotoinen novelli sota-ajasta ja sen aikana tehdyistä elämää luovista valinnoista. Marika Riikosen Mies, jolle kasvoi myyrän jalka valaisee perin mahdottomalta vaikuttavaa tapahtumaketjua absurdin ottein.
Mirka Ulannon Heitä murhe mielestäsi / päästä paha tuuleen on klassisen novellin muotoon kirjoitettu mystinen fantasiatarina pahuudesta, kasvamisesta ja selviytymisestä. Kuvauksen voima ja idean käsittely tuotti mieleen jäävän, oudon ja toimivasti omalakisen maailman. Novellin valitsi voittajaksi Irma Hirsjärvi.
Jussi Katajalan Noitanaisen älä anna elää on taitavasti rakennettu kirjenovelli, jossa tapahtumia valotetaan useasta eri näkökulmasta. Vahvaan historialliseen tarinaan punoutuu kiehtovia ihmiskohtaloita ja mystiikkaa. Novelli on Juha-Pekka Koskisen valitsema voittaja.
Numeron päättää Maija Tiitan Jankulit, joka on lapsuuden muistoja ja mummolan salaperäistä mystiikkaa tihkuva novelli. Mummon käyttämä eläväinen murre ja rivien väliin jätetyt salaisuudet kutkuttavat lukijan mielikuvitusta.
Lehdessä on lisäksi tuomariston lausunnot kisan sadosta. Kilpailun parhaimmistoa julkaistaan lisää tulevissa numeroissa.

Kesäleirille on nyt kymmenkunta ilmoittautunutta, eli mukaan mahtuu vielä. Tässä ohjelmaluonnos:

To 23.7.2009

aamupäivä: vieraita haetaan bussilta ja junilta, yleistä äimistelyä

klo 13-14 lounas

klo 15 paikalle saapuneiden kokoontumisajo: mitä kukin on tekemässä (voi sopia jos haluaa toisilta ateljeekritiikkiä)

klo 15.30 – 18 kirjoittamista

klo 18 illallinen

saunontaa, illanviettoa

pe 24.7.2009

klo 8-11 aamupalaa, kirjoittamaan saa karata kun haluaa

klo 13 -14 lounas

klo 14 – 17 , vapaaehtoinen Astuvansalmen retki, edellyttäen että keli sallii. Osa porukasta jää kirjoittamaan.

klo 18 illallinen

saunontaa, illanviettoa

lauantai 25.7.2009

la klo 8-11 aamupalaa tarjolla, kirjoittamaan saa karata kun haluaa,

klo 13-14 lounas, seminaarivieraita tulee

klo 14 kirjojen vaihtotori: tuo omat tarpeettomat kirjasi pöytään ja ota tilalle mitä haluat

klo 15 -18 seminaariohjelmaa (mm. Boris Hurtta, muita vieraita varmistellaan vielä)

klo 18 iltabileet ja pitopöytä pystyyn!

Sunnuntai 26.7.2009

su klo 8-11 aamupalaa, vielä ehtii kirjoittaa

klo 13 lounas

bussia, junia autoja pois Ristiinasta

klo 18 rääppiäiset jääkaappiin jääneistä eväistä

Leirin ohjelma on äärimmäisen vapaamuotoinen: sopii hyvin sellaisille, jotka haluavat käpertyä jonnekin kirjoittamaan ja sellaisille, jotka haluavat toisaalta tavata ihmisiä ja seurustella. Molempaa sorttia on ollut leireillä liikkeessä.

Matkakorvaukset maksetaan kirjoitusleirille tuleville (ei siis lauantain seminaarivieraille) julkisten liikennevälineiden kustannusten mukaan tai löpö/bensarahat todellisten kustannusten mukaan.

Ruokarahaa ei näillä näkymin peritä, mutta leirille voi tuoda mukanaan ruokatarvikkeita, erityisesti jos oma ruokavalio on allergian tms. takia rajoittunut. Kasvisvaihtoehto tehdään ja mahdollilset allergiat pyritään huomioimaan.

Majoitus sisällä/teltoissa. Nopeimmat nappaavat  sisäpaikat.

Ajattelin, että leirillä voisi myös tehdä ex tempore -kirjoitusharjoituksia pari kappaletta, tehtävien luonteesta ja kulusta voimme sopia halukkaiden kanssa. Toki hyviä tunnissa tehtäviä harjoituksia saa ehdottaa jo nyt!

Siis, vielä mahtuu mukaan. Ole rohkea ja hyppää mukaan spefistiseen seuraan!

Usvaa olen kovasti kasannut: tavoitteena on edelleen saada se julki ennen Finnconia. Materiaalit ovat about kasassa, mutta itse taittaminen vie aikansa. Näillä näkymin ennättää, jos mitään yllättävää ei satu.

Päätimme tuomareiden kanssa, että pidämme jonkinmoisen Usva-tapaamisen lauantaina 11.7 klo 20 Finnconin iltabileissä. Sinne ovat kaikki usvahenkiset, usvamieliset ja kirjoittajaorientoituneet tervetulleita. Paikalla on ainakin osa tuomareista, eli voi tulla kysymään palautetta teksteistä kasvotusten.  Aiheesta tulee vielä erillinen kutsu, kun varmistan aikataulut.

Tänä viikonloppuna oli meillä pre- Usvan kesäleiri, kun talossa oli vieraana skriptonautteja, kirjoittajaryhmäläisiä (taannoin perustettu ryhmä, josta täällä blogissakin oli mainintaa). Oli erinomaista live-palautteenantoa ennakkoon laitetuista teksteistä, sekä romaaneista että novelleista. Toisten tekstien lukemisesta ja muiden kommenttien kuulemisesta oppii paljon. Tärkeää oli myös saada omasta tekstistä palautetta: minulla oli potilas nro 1 eli taannoin sopivaan lepotilaan saattelemani nuortenromaani. Sain paljon oleellisia kehitysehdotuksia, muutamia varmistuksia jo arvaamilleni ongelmakohdille (ja toisaalta onnistumisista tietoa) ja uusia ideoita. Tästä on hyvä jatkaa, ja tuottaa ehkä vielä 30 -50 liuskaa lisää tavaraa tekstiin kohtiin, jotka ovat turhan ohuita.

Innostuimme myös tekemään kirjoitusharjoituksen, sopiva bongattiin Natalie Goldbergin teoksesta Luova mieli. Otimme yleisen lausahduksen tai toteamuksen, ja kirjoitimme siihen konkreettisen jatkon, täsmennyksen tai sen inspiroimana havainnollistavan jatkon. Teksteistä tuli hyvin erilaisia, osasta valmiita novellien aihioita, osasta sellaisenaan jonkun tekstin osana käytettäviä tunnelman tai tilanteen syvennyksiä. Ja pari mainiota raapaleiksikin sopivia tekstejä.

Inspiroiva ja kannustava viikonloppu! Palauteryhmien perustamista ei voi muuta kuin suositella: meidänryhmämme toimii pääosin sähköpostin avulla (vapaamuotoisesti, jokainen lähettää tekstejä joihin tarvitsee palautetta omassa tahdissa), ja tällaiset palauteviikonloput ovat sitten erinomainen syväpalautteen ja keskinäisen jutustelun mahdollisuus.

Verkkolehti Usvan ja Mikkelin Kirjoittajien järjestämä Tuli, maa, ilma, vesi -kirjoituskilpailu on ratkennut. Kirjoituskilpailun tavoitteena oli etsiä spekulatiivisia novelleja, joissa käsitellään elementtejä tuli, maa, ilma, vesi. Kilpailun erikoisuutena oli se, että kukin tuomari valitsi itsenäisesti oman suosikkinsa, eikä raadin tarvinnut etsiä yhtä yhteistä voittajaa.

Kisan voittajaksi valikoitui neljä novellia.

Tomi Jänkälän (Jyväskylä) Veden vangit on novelli, jossa murrosikäisen kauhu tunteita kohtaan, lapsuuden viimeiset hetket ja karut ja kinkkiset perheen sisäiset suhteet nitoutuvat loistavasti yhteen. Novelli on sekä Marko Hautalan että Sari Peltoniemen valitsema voittaja.

Jussi Katajalan (Espoo) Noitanaisen älä anna elää on taitavasti rakennettu kirjenovelli, jossa tapahtumia valotetaan useasta eri näkökulmasta. Vahvaan historialliseen tarinaan punoutuu kiehtovia ihmiskohtaloita ja mystiikkaa. Novelli on Juha-Pekka Koskisen valitsema voittaja.

Katja Kaukosen (Tampere) Täti piirtää puberteettiin tulevan tytön silmin ironista henkilökuvaa omahyväisestä tädistä, joka ”kasvattaa” sisarentytärtään. Kielikuviltaan upea novelli, missä fantastisuus lymyilee tunnelmassa, pinnan alla. Novelli on Liisa Rantalaihon valitsema voittaja

Mirka Ulannon (Turku) Heitä murhe mielestäsi / päästä paha tuuleen on koherentisti, klassisen novellin muotoon kirjoitettu mystinen fantasiatarina pahuudesta, kasvamisesta ja selviytymisestä. Kuvauksen voima ja idean käsittely tuotti mieleen jäävän, oudon ja toimivasti omalakisen maailman. Novellin valitsi voittajaksi Irma Hirsjärvi.

Lisäksi tuomaristo nimesi seuraavat kunniamainitut: Samuli Antilan Pinta, Heikki Nevalan Salamanteri, Maija Tiitan Jankulit, Marika Riikosen Mies jolle kasvoi myyrän jalka sekä Tarja Sipiläisen Ärhäkkä ahven lavuaarissa ja muita odottamattomia sattumuksia.

Kilpailuun osallistui 126 novellia, yhteensä 1026 liuskaa.

Voittajat ja parhaimmistoa julkaistaan heinäkuussa ilmestyvässä Usvan numerossa 2/2009. Samassa numerossa on myös tuomariston kattavat analyysit kisan annista.
Tuomaristoon kuuluivat kirjailija Marko Hautala, tutkija Irma Hirsjärvi, kirjailija Juha-Pekka Koskinen, kirjailija Sari Peltoniemi ja professori Liisa Rantalaiho. Esiraatiin kuuluivat Kauko Aalto, Anne Huotarinen, Raija Komppa-Rannaste, Anne Leinonen ja Ulla-Maija Vänttinen.

Järjestäjät kiittävät kaikkia osallistujia!

Usva on osoitteessa http://www.usvazine.net neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, joka julkaisee kotimaista spekulatiivista novellistiikkaa maagisesta realismista science fictioniin. Lehti on pdf-formaatissa, ja sen lataaminen on ilmaista.

Kosmoskynän ja Usvan kirjoituskilpailu 2009
”Kirjoita kirjoittamisesta”

Kosmoskynä- ja Usva -lehdet julistavat kirjoituskilpailun teemalla ”Kirjoita kirjoittamisesta”. Kilpailussa on kaksi sarjaa, novellisarja ja kolumnisarja.

1) Novellisarja

Novelli, joka kertoo kirjoittajasta kirjoittamassa, on oman lajinsa klisee. Usein kirjoittajia varoitetaan kirjoittamasta tarinaan epähuomiossa itseään. Tällä viitataan joko siihen, että päähenkilö esimerkiksi huokailee, polttaa ketjussa tupakkaa, katselee ulos ikkunasta eikä tiedä mitä tekisi. Sarjakuvapuolella tuttuja ovat sarjakuvat, jotka kertovat siitä, ettei piirtäjä saa ideaa sarjakuvaan.

Tällä kertaa kirjoittajalla on täysi vapaus sijoittaa itsensä mukaan tarinaan. Kilpailussa haetaan tarinoita, jotka kuvaavat kirjoittamista, sen vaikeutta tai riemua, fiktiivisen tai puolifiktiivisen päähenkilön kautta. Novellit voivat käsitellä kirjoittamista, kirjallisuutta tai suhdetta kirjailijuuteen. Lähtökohdaksi voi ottaa luomisen tuskan ja ilon, kirjoittamisen mystisyyden, perinteiden roolin, menneiden kirjailijoiden painolastin ja niin edelleen.

Kilpailussa ei kuitenkaan etsitä huonoja tai kliseisiä tekstejä, vaan niiden tulee täyttää hyvän kaunokirjallisuuden vaatimukset. Tavoitteena on selvittää, mitä kirjoittajat edellä kuvatusta lähtöasetelmasta saavat irti. Hyvänä esimerkkinä teeman soveltamisesta voisi mainita Juha-Pekka Koskisen novellin ”Kirjoittaja, joka ei koskaan julkaissut mitään” (Usva 2/2005).

Spekulatiivisuus eli scifi- tai fantasiaelementin mukanaolo tekstissä ei ole välttämättömyys, mutta sallittua.

2) Kolumnisarja

Kolumni eroaa asia-artikkelista siinä, että se voi vapaasti olla subjektiivinen, pohdiskeleva, jopa tajunnanvirtamainen, siinä missä asia-artikkelilta edellytetään objektiivisuutta ja asiassa pysymistä. Asia-artikkelin tehtävä on tarjota lukijalle uutta tietoa, kun taas kolumnin tehtävä on herättää ajatuksia, olla parhaimmillaan jopa hauska. Hyvä kolumni esittää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.

Myös kolumnin kirjoittaja voi kirjoittaa itsensä mukaan tekstiin; ne ovat usein omakohtaisia ja kirjoitetaan ensimmäisessä persoonassa. Kolumni voi lähteä liikkeelle todellisesta tilanteesta tai havainnosta, jonka kirjoittaja on tilanteen pohjalta kirjoittajana tehnyt. Kolumnissa on myös sallittua johtaa lukijaa harhaan. Todellisia tapahtumia on lupa värittää eikä päähenkilön tarvitse olla yksi yhteen kirjoittaja itse, siitä huolimatta että teksti antaa tällaisen vaikutelman.

Erikseen mainittakoon, että tekstien ei etenkään kolumnisarjassa tarvitse olla ennen julkaisemattomia. Kisaan on siis sallittua lähettää esimerkiksi kirjoittajan blogissa aiemmin julkaistuja tekstejä uudelleen muokattuina. Kirjoittajalla tulee kuitenkin olla tekijänoikeus lähetettävään tekstiin.

Hyviä esimerkkejä julkaistuista kirjoittaja-aiheisista kolumneista voi etsiä Kosmoskynän ”Kosmoksen nurkkaus” -palstalta. Osa palstalla julkaistuista teksteistä löytyy myös verkosta: http://kosmoskyna.net/Arkisto/Kosmoksen_nurkkaus.htm

Osallistumisohjeet

Tekstien enimmäispituus novellisarjassa 20 000 merkkiä eli noin kymmenen sivua tekstiä fonttikoolla 12 ja 1,5-rivivälillä. Kolumnien suosituspituus on 7500 – 10 500 merkkiä. Suositus on kuitenkin ohjeellinen eikä kolumnia hylätä esimerkiksi lyhyytensä vuoksi. Merkkimääriin lasketaan mukaan välilyönnit. Tekstit tulee olla kirjoitettu suomeksi.

Tekstit on lähetettävä 15.9. mennessä sähköpostin liitetiedostona osoitteeseen kirjoitakirjoittamisesta@gmail.com. Ilmoita varsinaisessa viestissä nimesi, osoitteesi ja kumpaan sarjaan tekstisi osallistuu. Valitse tiedostomuodoksi rtf.

Kilpailun tuomareina toimivat Kosmoskynä-lehden päätoimittaja Pasi Karppanen ja Usva-lehden päätoimittaja Anne Leinonen. Palkintoihin on varattu 200 euroa, jonka tuomarit jakavat haluamallaan tavalla. Lisäksi kisassa jaetaan kirjapalkintoja ja kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvotaan viisi Kosmoskynä-lehden tilausta vuodelle 2010 ja viisi Kirjoita kosmos -kirjoittajaopasta.

Tekstit julkaistaan syksyllä ilmestyvissä Kosmoskynän ja Usvan yhteisnumeroissa. Kyseessä ei ole yksi yhteisnumero tai kaksi keskenään identtistä lehteä, vaan Kosmoskynän ja Usvan numerot sisältävät osin samaa, osin toisiaan täydentävää materiaalia. Lehtien päätoimittajat varaavat oikeuden julkaista myös muita kisaan osaa ottaneita tekstejä myöhemmin. Tästä kuitenkin sovitaan tapauskohtaisesti kunkin kirjoittajan kanssa.

Lisätietoja lehdistä:

Kosmoskynä: http://kosmoskyna.net
Usva: http://usvazine.net

Tiedustelut osoitteeseen kirjoitakirjoittamisesta@gmail.com

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Kuvan otin tänä aamu-usvaisena maanantaiaamuna kello viisi. Telkkäpoika siellä usvassa seilaa.