It has been a very rainy and dark Autumn here in Finland so I’m in need of light. Yellow!

Mary in Little Red House is hosting Mosaic Monday. Drop over and enjoy all the other mosaics.

* * * * *

Hopefully white Christmas with it’s lights is coming, I love it so much. Christmas is absolutely my favourite season, and I’m starting an Advent Calendar with doors to open here in my blog tomorrow!

Moon and rocks, originally uploaded by Juha Halmu.

Tuossapa talven kuvausta. Lumettomilla pimeillä elämänhangilla kuljemme kuun ohi jonossa. Kuu on kuin joulukertomuksien johtotähti, joka johtaa nuo kolme tietäjää minne heidän pitääkin mennä: jonkun seimeen, töihin toimistoon tai sairaalaan.

Olen tänään polttamatta, huomisesta en tiedä. Minua vaivaa kovasti, että kahta harjoittelua on leimannut vahvasti ei Rioja Tinto, vaan Rhino, joka myös hengitysteitä kilvoittelevana viruksena tunnetaan. Tai joku muu niistä parista sadasta ja luultavimmin useampi kerrallaan.

Ongelmaahan ei olisi, jos sairastuisi kunnolla ja jäisi lepäämään sairauden pois. Vaan ongelma tulee, että on puolikipeä ja painaa menemään – kunnes pää toimii huonommin ja huonommin ja kaikkeen sekoittuu sekoittuneen pään ajatus muistisairauksista ja erilaisista syövistä ja että väsymys on syväää, totaalista masennusta, johon ei teoa edes niihin tarkoitetut lääkkeet (totaalista, todellakin).

Elämä on kärsimystä, kärsimys johtuu elämänjanosta. Niinpa. Elämänjano kasvaa kun kipu lisääntyy, sitä kutsutaan ahdistukseksi. Ja ahdistus vie voimia ja yöunia yhdessä voimia riipivän viruksen kanssa.

Kamalinta on tietenkin että kukaan ei ymmärrä; ei itse, ei toiset. Ja päähän kaivautuu yksinäisyyden ja epätoivon loiset. Sitä vaan katsoo pystyssä päin kuin kaikki valuu sormien välitse. No, oppimisen aika on täällä: Katoavaista on maine kunnia.

Parempi siis keskittyä olenaiseen, kun klovni nauraa tikkaiden alla. Parempi keskittyä vaikka kuvaan, ja jos jonakin päivänä, vähemmän luupäisenä, saisi voitettua pelon ja jäätyä lepäämään. Sillä Herra koettelee, mutta ei hylkää.

Harmaa marraskuu on mennyt lähes kokonaan ilman kameraan koskemista (pilvistä, harmaata, vesisateista – kuka niillä ilmoilla saa minkäänlaista inspiraatiota tahi yleensä viitsii kameraansa kastella), joten laitetaan kuukauden lopun väripilkkeeksi käpytikka (Dendrocopos major) loka-marraskuun vaihteesta.

Suurpellon alue rakentuu hitaasti mutta varmasti. Marraskuussa 2009 näytti tällaiselta.

Tänään oli Kärsämäessä haukkukokeet ja siitä syystä en päässyt Saviselkiin koiraa käyttämään vaan lähin Lapinkankaan syvänmaalle kahtelemaan löytyskö sieltä mitään mukavaa koiran eteen. Vähä seittemän jälkeen sain luut ylös lämpösen peiton alta ja pistin kahavit tulille. Siinä samalla muutaman leivoipasen levitin ja nakkasin sumpin tuoksuessa eväät reppuun ja lähin koiran hakureissulle. Koirat tykitti tarhassa iloisesti kumpikin haluten mehtään, mutta valitettavasti “eläkeläinen” jäi tarhaan ja nuorempi poju pääs golffin perrään. Sitten matka jatkui kohti Lapinkangasta. Auto parkkiin tutulle “mättäälle” ja siinä hiukan arpoilin, että kehtaako tonne sateen tihkuun lähtiä, mutta aattelin, että eihän se ny aina voi nätti keli olla… Reppu olalle ja koira kontista veks…

Kelloa tsiikailin ja se näytti 8.20 ja koira oli juuri lähteny ekalle lenkille. Pimiäähän se toki oli, mutta siinä kuupoilin männyn juuressa ja oottelin koiraa. Kävin siinä samalla kahtomassa onko taukotupa kasassa. – Kasassa oli. Koira loikki sittemmin luokse ja ranne näytti 8.37 eli eka oli 17 minuutin mittanen. Sittempä siinä sanoin koiralle, että lähetäämpä tuonne ja itekki otin muutaman kymmenen metrin “askeleen.” No koirahan häves taas ja meni sivutuulessa kohti Lapinnevaa. No se lenkki ei ollu ku 6 minuutin mittanen, ku se parin kymmenen metrin päästä kävi ukkoa kahtomassa. No häves samalla ja kohta ite kuulin tuulen alta räsähyksen ja samassa koira haukahti muutaman kerran. Sitten rupes kuulumaan “vähä” ajon ääntä ja luulin, että se nappas jäniksen ylös. No samassa tuli aukon toiseen reunaan 100 metrin päähän iso hirvi ja toinen sonni tuli vähä minusta katottuna sivulta 50 metrin päästä ja haisto minut ja jatko koira perässä matkaa meleko kiirreellä. Koira hieman ehkä ajo tässä vaiheessa sitä sonnia… No ne sitten hipsivät 2,4 kilometrin päähän ja toppasivat tai no koira ainakin toppasi sinne tien reunaan. Olisiko JO puhti loppunu??

Jageri sitten jäi sinne pörräämään ja ite lähin samalla autolla ajelemaan “pientä” lenkkiä. No ku pääsin muutamaa kilometriä vaille koiraa, niin se lähtiki palaamaan takas lähtö kuopille ja itellä oliki sitten jo kiire takas. Eihän sitä tietenkään kerenny takas lähtömetreille ku koira näytti ehtivän minua. Ajelin sitten takas Lapinkankaaseen ja lähin koiran kanssa kahtelemaan sitä toista elukkaa… Koira näytti vähä “pelokkaalta,” ku ei isäntä ollukkaan paikalla ja täten lönni takana tulemaan jonkin matkaa ennen ku sain koiran taas lähtemään. Sitten se lähti vähä ennen nevaa lenkille ja kävi 350 metrin lenkin ja palas varttitunnin jälkeen takas. Tarvoin koiran kanssa sinne missä se oli käyny ja samassa kuulu pari kolahusta metästä. Koira meni sinne ja taas kuulu kalahdus, joten nappasin jo kameran käteen, jotta sais kuvailtua, jos sieltä jotain tulee… No koirahan sieltä tuli menemään ja olin jo lähössä ääniä kohti, kun rupes aukon takaa näkymään ajomies. Oli näköjään lähetty mies ajolla pyyntiin. Sitten nappasin koiran taluttimeen ja lähin poisa.

Tässä muutama valotus koirasta…

Torniossa nautitaan hienosta marraskuisesta säästä. Räntä+tuuli+pimeys tuo erittäin jouluisen tunnelman.

sama paikka eri aika

Found this Mosaic Monday this morning (Tuesday). So my mosaic is not fresh, it’s from my archives. Hope I can do better entrance next time!

* * *

Nyt tuli kiire! Löysin Mosaic Mondayn ja on jo tiistai, siis ainakin meillä. Laitan tähän vanhan pikku kuvakoosteen, jos ensi viikoksi ehtisin jotain uutta väkertää.

click to enlarge

Mary in Little Red House is hosting Mosaic Monday. Drop over and enjoy all the other mosaics.

Kuva ei kylläkään ole otettu Suomessa vaan Vilnassa. Mutta minusta se on hyvin räiskyvä kuva. “Taulunpohja” löydettiin erään vanhan mökin nurkasta.

Valokuvatorstain haasteblogiin pääsee täältä.

Niin kuin lupasin nyt näitä blogipostauksia alkaa tupsahtelemaan. Se että tässä on kuvia hienoista häistä viime talvelta, kertoo siitä kuinka myöhässä olen näiden kanssa ollut. Valitsin tähän muutamia hauskoja hetkiä väkivaltaista morsiamenryöstöä unohtamatta.

As I promised to new blog posts are starting to drop. This post features some photographs of Johanna’s and Olli’s wedding last year and it tells how late I am with these postings. I chose some funny moments, including the violent kidnapping of the bride.

Your Gear – Geavity.com.

Minun kuvaus-gearit.

Tree, originally uploaded by Juha Halmu.

Aloitetaanpa tällä postauksella uuden blogipaikan täyttö. Eli tämän nappasin kun täälläkin päin oli hetken lunta, muistatteko sellaista? Tänä talvena oli sellainen hetki.

—

Koulu etenee vähän nytkähdellen, mutta toivotaan että etenee. Tänänä tein pikauusintatentin anatomiasta kun siinä tekniikka ja lapsoset sekoili. En siis pelkästään minä. Minä syyllistyin ajattelemaan vain aavistuksen sinisilmäisesti, että ihmeet tapahtuisivat ihan ilman omaa panostani. No pieniä ihmeitä eli mukavia sattumia tapahtui kun otin puheluja.

Eli vielä ei ole satavarma että olisin menossa näyttöviikolle. Porukkaa on kipeänä ja numeroita vielä hukassa. Ehkä tosin jos olisin saanut kirjoitettua tänään tentin vähän selkeämmällä käsialalla, niin olisin voinut saada numeron jo tietää, vaan hyväähän se tekee odotella jännityksellä huomiseenkin, kun opettaja saa kokeeni tulkattua…

No, kunhan nyt tulee vaan kaunista säätä että jaksaisi laiskakin kuvata jotain niin kaikki olisi hyvin; kamera oli toki tänäänkin mukana, mutta oli niin harmaata, niin harmaata. Olisihan tuota kuvamateriaalia vielä varastossakin, vaan tässä muka olen koulutehtäviä tekemässä.

Ja rakkaus kukoistaa. Mikäs tässä. Ryhmittyä tosin pitäisi tässä…

Niin lisäsin tähän vielä tagin “lomalla”, koska teoriassa saatiin pari päivää lomaa, vaikkakin tehtäviä pitäisi tehdä ja minun hyppiä sellä sun täällä (no onneksi en jäänyt kuitenkaan kotiin muhimaan).

Aattelin siinä lauantai-iltana, että eipä oo tullu kuvattua pitkään aikaan oikeastaan mitään… Siinä sitten meinasin, että voishan sitä lähtiä sunnuntai aamuna Jagen kanssa mehtään ja samalla vähä kuvailla alkutalven “effektejä.” No eihän se auttanut muu,kuin nousta aamulla seittemän aikaan ja rakennella reppu valmiiksi aamun tapahtumiin.

Koiraa hakiessa oli kumpanenkin jo herännyt ja ku autosta nousin, niin oli jo iloiset haukut kiivaimmillaan. Vanhempi tarhasta mukaan ja ajelemaan… Ensinnä ajelin Jylhänjärvikankaalle yhteen aukkoon ja laskin koiran irti. Koira katosi heti, mutta lähti kaartamaan takasin tielle ja sitä pitkin ravaamaan. Ei muuta ku takas ite autolle ja koira kyytiin. Vielä yritin Kuoppanevalle koiraa, mutta ei tuntunut koiraa kiinnostavan vaan otin Jagen konttiin ja ajelin yllätys,yllätys Savinevalle kaatopaikkatien varteen. Täältä sitten koira lähti heti hakemaan ja itekki otin myös jo muutaman askeleen kameran kanssa ja rupesin “testailemaan” miltä se kuvaaminen tuntuu…Jagge sitten teki sellasen 2 kilometrin hakulenkin ja nappasin sen sitten kiinni ja vaihettiin vielä paikkaa Ritomäen päälle, jossa se pyöri noin kolme varttia…

Tässä muutama otos, jossa säätöinä käytin iso 800,aukko F  8.0 ja valotus oli 1/125.

1.kuva.Oikealla oleva luminen männyntaimi, jossa taustana puiden ja lumen “keskiväli.”

2.kuva. Jagge jolokuttelemassa lumista tietä pitkin. Kuvaa hieman “kropattu” koiran esille tuomisen vuoksi.

3.kuva. Lumi ei aivan yltänyt joka paikaan vaan löysin tälläisen “törmän,” josta värejä korostamalla sain paremmin maaston esiin.

12 kuvaa / 12 photos sarjaan voin vain raportoida, että hiljaista, niin hiljaista mun penkillä edelleen! Tokihan tuossa takapuolensa kastelisi lumisateen jälkeen. Ennen pyrytystä on siinä joku rohkea uskaltautunut käydä roskaamassa. No, nyt ei auta kuin tutkia kuukauden ruokalistoja.

- marraskuu -

Huomioitavaa: Roskaaja kuules, roskakori olisi ollut selkäsi takana!

Tekniset tiedot:

Nikon COOLPIX P5000
2009/11/11 14:47:39
Focal Length: 7.5mm
1/56.4 sec – F/2.7
AF Mode: AF-S
Flash Sync Mode: Front Curtain

Post production:

Cropped

↓

- lokakuu -

↓

- syyskuu -

11.11.2009 Martinpäivänä, klo 12.20:

Tietyö on näiltä näkymin valmistunut, lopputarkastusta vaille, ja ehkä siksikään katua ei ole avattu autoliikenteelle. Me emme ole ensimmäisenä hoputtamassa. Kuvauspaikallani on betoniporsaaseen törkättyjen liikennemerkkien viidakko, mutta löydän silti askelkiveni.

Putkimiehet ovat vetämässä rumaa sinkkiputkea kaasumittarista boileriin: Italiassa kaasuputket viedään turvallisuussyistä pintavetoina, vaikka seinän sisään railoon upotettu putki olisi kyllä monin verroin sievempi. Putkimies tietää kertoa että Sveitsin rajan tuolla puolen alkaa toinen meininki. Sinne on matkaa reilut toistatuhatta kilometriä.

Mutta hei: eikö Italiassa yleensä ja Etelässä erityisesti pitäisi olla aina aurinkoista, sininen taivas ja siihen malliin? Tämä on kolmas ohuen tai keskipaksun yläpilven tuhrima maidonvalkea otos. Aamulla vilahti palanen sinitaivasta; neljäkymmentä minuuttia kuvaushetken jälkeen taivas repesi lohduttomaan sateeseen.

Lokakuun kuva:

Syyskuun kuva:

Muut 12 kuvaa -haasteen osanottajat löydät täältä.

Klikkaa alla olevaa tunnusta, pääset katsomaan kaikkien osallistujien marraskuun kuvat.

Jos olet mukana ‘12-kuvaa’-haasteessamme, muistathan lisätä marraskuun kuvasi MckLinckyyn 15. päivään mennessä.

Koulupaineita, surua ja tuskaa valkeana hohtavassa Torniossa. Opetusta siitä, mitä ystävyys merkitsee ihmiselle.

Selviämistä, jaksamista ja kaikkea hyvää ystävällemme Osbournelle Ouluun.