Taas Mediaseurannasta napattu uutinen, Thors: Vanhanen pelkää turhaan pakolaistulvaa. Ja kerrankin, siis oikeasti kerrankin Vanhasen suusta on tullut jotain järjelliseen ajatuskulkuun viittaavaa asiaa. Ainiin, Pesä-Masa onkin todistettavasti Valkoinen Heteromies, ei ihme Astrid-tädin lausunto siihen nähden.

Ministeri Thors on sitä mieltä, että luvallisesti Suomessa oleva ulkomaalainen saa vapaasti asettua asumaan minne hän haluaa. Ministeritason kommarifemakko on tuossa aivan oikeassa – niin heillä onkin. Ja pitääkin olla, se kuuluu käsittääkseni vapaan ihmisen perusihmisoikeuksiin.

Mutta mitä haluaa Ministeri Thors – kaikista ismisoikeuksista piittaamatta hän haluaa rajoittaa vapaiden ihmisten asumisoikeutta siellä missä he kokisivat viihtyvänsä. Omiensa joukossa.

Aivan mahdollinen rakas lukijani, käsitit oikein ministeri Thorsin aivottomuuden, fasistisuuden ja vallanhimon hallita vapaita ihmisiä. Ikäiseni ihmiset muistaa hyvin entisen itänaapurimme ja siellä olleen järjestelmän, mikä sivumennen sanoen ei eronnut lainkaan natsisaksan vastaavasta.

No, ministeri Thors haluaa Suomeen saman järjestelmän jossa valtio päättää missä ihminen saa asua.

Ministeri Thors sanoo:

Henkilöillä, joilla on laillinen asumisoikeus Suomessa, on oikeus asettua jonnekin.

Ja samaan hengenvetoon ministeri Thors jatkaa:

Pakolaisten vapaa oikeus asettua valitsemaansa paikkaan johtaa Thorsin mukaan gettoutumiseen, muun Euroopan esimerkin mukaan. Tarvitaan valtion suojelusta.

Valtion suojelua? Vaiko valtion hallintaa ihmisiä kohtaan joita valtio (ministeri Thors etunenässä) pitää kykenemättöminä itselliseen ajatteluun ja itsestään huolehtimiseen. Minusta moiset lausunnot alkaa olemaan melkoisia viittauksia oman rodun paremmuuteen muihin verraten.

Kuten jo taisin aikaisemmin ilmaista – natsi on natsi, on se puettu RKP:N tai Hitlerin kaapuun.

Edit:

P.S. Hiukan harmittaa ettei  tämä ennustukseni toteutunut aivan kirjaimellisesti. Pekkarisen sijasta avautumaan alkoikin Pesä-Masa.

Olin päättänyt mielessäni, etten puutu isommin tähän asiaan muuta kuin jotain kommentoimalla, sillä asiasta ovat kirjoittaneet minua monin verroin taitavammat ja älykkäämmät  ihmiset. Vasarahammer, Lady Steel, ja Kullervo. Varmaan moni muukin, mutta en ole vain huomioinut.

Se miksi päädyin tekemään väyryset tässäkin asiassa johtuu ihan joistain kommenteista Kullervon postauksen palautteissa. Mielestäni monelta jäi tajuamatta itse sanoma tuosta kirjoituksesta (en toki väitä että itsekään sitä olisin tajunnut) – ja siinä syy miksi käsittelen asiaa täällä, omassa pytingissäni, ihan siksi, että on hyvinkin todennäköistä jotta käytän kieltä jota ei toisen tontille suolleta. Ellei ole lupa peltojen lannoitukseen – kumpa valtiokin joskus tajuisi tuon.

Tärkeätä on myös mahdollisen lukijan tajuta se, että jäljempänä tuleva suolto on vain allekirjoittaneen mielipiteitä tai mielenilmaisuja.

Lähdetään alusta, ihan siksi, että saatte rautalankaväännöksen ja minä pidemmän kirjoituksen aikaan. Kullervo, toki minunkin mielestäni kirjoitti tunnepitoisesti asiansa – ja miksi ei saisi, onko tunteet kielletty rationaaliselta ihmiseltä? (feministien mielestä muuten on, jos rationaalinen on VHM).

Olen itse uskoton ihminen, enkä koskaan ole edes ymmärtänyt miksi ihminen uskoonsa tarvitsee reliikkejä – kirkkoa, krusifikseja ja niin edelleen. Eikö ihminen ole yhtä jumalansa kanssa ihan keskenään? Eikö Raamattu ole ole Pyhä Kirja ja sen opit ja Jeesuksen sanomat se mitä usko on? Eikö Kristus, Pelastaja sanonut jotenkin silleen, että ei sinun kuvia pidä kumartavan? Eikö Pyhä Kirja sano, hyväksy niin sinut hyväksytään ja, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven?

Perimätiedon mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen, eikö jumaluus silloin ole ihmisessä itsessään – ei reliikeissä? Korostan sitä, että puhun nyt uskosta – vakaumuksesta, en kirkosta joka on instituutio. Eikä tarkoitus ole loukata ketään, vaan koittaa ymmärtää ihmisten reaktiot asioihin.

Suomea tunnustava Rouva päätti Italiassa, että häntä loukkaa Krusifiksit koulujen seinällä – se on ihan okei – hänellä on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen. Hänellä on myös täysi oikeus suojella lapsiaan saamasta Krusifiksista mahdollisia Kristuspartikkeleita joita siitä saattaa leviä – ovathan ne samassa huoneessa kuin hänen lapsensa.

Kyseisellä Rouvalla on myös oikeus – koska laki sen sallii – tehdä asian eteen jotain, hän käytti oikeuttaan hyväksi. Täysin laillisesti. Huomatkaa tämä l a i l l i s e s t i.

Rouva teki minkä hän koki oikeaksi suojellakseen lapsiaan sika Kristuspartikkeleilta. Edelleen korostan sitä, että hän teki vain sen mihin kyseessä olevan maan laki antoi mahdollisuuden – onko se siis loppupelissä hänen vikansa, että asiassa kävi miten kävi?

Minusta ei ole – kukapa meistä ei suojelisi lastaan saastaisilta partikkeleilta, esim vuohipaimenpartikkelit on kovin vaarallisia olen kuullut.

Noniin, Rouvalla siis oli oikeus tehdä  tekonsa – kuten Suomessakin maahanmuuttajilla on oikeus kusta isäntäväen aamupuuroon jos niin kokevat oikeutetuksi, eikä  isäntäväki voi mitään – sekään ei ole  tämän maahanmuuttajan vika. Hänkään ei vain ymmärrä ihmisyydestä mitään vaan toimii miten hänen annetaan toimia. Pikku lapsikin tekee mitä haluaa jos hänelle ei jyrkästi kerrota missä on rajat.

Mutta nyt – se tekikö tämä Rouva Soile Lautsi sitten oikein?  Vaikka kaikki lait ja oikeudet olivat hänen puolellaan? Ei, ei hän tehnyt.

Tämä vitun lehmä, paskakasa, ei tunne yhtään kiitollisuutta maata kohtaan jossa hän saa elää, maa joka antaa hänellä suojan, maa joka kouluttaa hänen lapsensa jne. Ei, tämä saatanan itsekäs feministikusipää hyökkää kättä vastaan joka häntä ruokkii.

Hän kusee maan perintekkäisiin aamumuroihin pelkästään omista, itsekkäistä syistä. Hänelle ei kelpaa se mitä maa tarjoaa –ei – hän on suomalaisten femistien tuotos, “nainen” jolla oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia.

Pahinta on asiassa se, että tämä paska ei uskalla edes tehdä asiaa reilusti.

Ei varmaan lienee kelleen selvää miten allekirjoittanut ymmärsi Kullervon kirjoituksen. Ja jos et lukenut alussa olleita linkkejä, niin älä lue enää ollenkaan.

Taas Mediaseurannasta bongattu uutinen. Keskipohjanmaan mukaan kunnat ei oikein tahdo lämmitä ministeri Astrid Thorsin vikittelyille pakolaisten pakkosijoittamisesta kuntiin.

Todella yllättävää.

Mutta kuitenkin se mihin ainakin itse kiinnitin huomiota Pietarsaaren kaupunginjohtajan Mikael Jakobsson on nämä:

Korvausten pidentäminen olisi yksi selkeä ratkaisu, koska monen ihmisen osalta kotouttaminen kestää huomattavasti enemmän kuin kolme vuotta.

Kun taantuma on ohi ja työvoimapula iskee, täällä tarvitaan maahanmuuttajia.

Jeps. Ei sinänsä ihme, että ruotsalaissuusta moista kuulee, sehän selkeätä, kun suomijuntti ei enää suostu tekemään heidän paskahommiaan ilmaiseksi, tarvitaan siihen hommaan muita alempiarvoisia ihmisryhmiä kansalaisia, esimerkiksi maahanmuuttajia.

Tuo Jakobssonin jälkimmäinen oksennus pisti tuumimaan taas näitä kiiluvasilmäisiä toiseusedustajia. Eilen juuri samaa tutkijoiden suusta, nyt kuntajohtajan.

Itselläni on vielä hyvin muistissa aika jolloin lapseni olivat pieniä, iässä jolloin eivät olleet enää varmoja onko joulupukki olemassa vai ei. Se lasten vilpitön halu uskoa asiaan jota vastaan kaikki tosiasiat selkeästi sanoo, on aivan hellyttävää.

Jokainen vanhempi tietää tuon tunteen – uskoisin ainakin.

Aivan saman tuntemuksen koin juuri äsken lukiessani herra Jacobsonin lausunnon.

Niin, uskoako joulupukkiin vai ei – siinäpä pulma, johtotasollakin.

Huutava työvoimapula – woe perseensuti….

Mainio blogi Mediaseuranta kertoi Yle Lahden välittämän uutisen “Nihkeä suhtautuminen maahanmuuttoon kummastuttaa”. No, kun uutisessa olevia kommentteja lukee, niin en ihmettelisi vaikka kohta kummastuttaisi ja nihkeyttä olisi hiukkasen enempi.

Työelämäkoordinaattori ALIPI-hankkeesta Tuula Carroll sanoo näin:

Voi olla, että yksi syy kielteisyyteen on taantuma. Ehkä se on kääntänyt mielipideilmaston aiempaa kielteisemmäksi.

Tai yksi syy kielteisyyteen voi olla kysymysten asettelu. Voi myös olla, että yksi monista syistä on maahanmuuttaja itse tai poliitikkojen täydelliseksi paskaksi sotkema maahanmuutto itsessään – joka sivumennen sanoen alkaa pikku hiljaa läjähtelemään päättäjien tuulettimeen.

Koordinaattori Carroll jatkaa:

Ei Päijät-Häme silti kovin rasistinen maakunta ole. Suhtautuminen on ehkä hieman enemmän myönteistä kuin kielteistä. Maahanmuuttajat voivat olla myös rikkaus. Voi sanoa, että tänne tervetulleeksi toivotetaan ammattitaitoiset, kielitaitoiset ja työintoiset maahanmuuttajat, Carroll kertoo.

Tutkija määrittelee mielenkiintoisesti rasistisen ihmisen – ja rikkauden. Toisaalta, lisää vain moisia määritelmiä, niin tänne maahan saadaan ihan oikeita kaljupäisiä nahkatakkinatseja. Ehkäpä nuo typerykset sitä juuri haluavatkin – mene ja tiedä.

Sitten kommentointi vuorossa onkin Päijät-Hämeen liiton kehittämisjohtaja Marja Koivula:

…toivoo, että ihmiset suhtautuisivat maahanmuuttoon suvaitsevaisemmin myös siksi, että maahanmuuttajat ovat ratkaisu laman jälkeen lähestyvään työvoimapulaan.

Voi Marja, Marja – yhäkö sinä uskot Illuusioon? Toivottavasti olet uskossasi vahva ja saat Jyrki Boyn tukea. Huutava työvoimapula kun alkaa Jyrkin mukaan jo 54 päivän päästä. Toivottavasti se ei yllätä Sinua housut kintuissa. Noin niin kuin kuvainnollisesti.

Koivula jatkaa tuttua, hallitsijoiden hyväksynnän mukaista mantraa:

Nähtyäni kyselytulokset huolestuin. Sitten totesin kyselyn osoittavan, että työtä riittää. Yleensä ihmiset pelkäävät asioita, joita he eivät tunne. Tässä tapauksessa maahanmuuttoa.

Ei käynyt mielessä, että ihmiset voi myös pelätä asioita jotka he tuntevat. Esimerkiksi tässä tapauksessa maahanmuuton? Aivan, kysymys on retorinen.

Mutta ei Koivulan sanat tuohon vielä lopu, ei suinkaan:

Koivula toteaa, että kuntien valmiudet ottaa vastaan maahanmuuttajia eivät vastaa maahanmuuttajatarvetta laman jälkeen. Suuret ikäluokat eläköityvät ja tilalle tarvitaan työvoimaa, myös maahanmuuttajista.

Hienoa. Todella hienoa. Ainoa harmi vaan siinä, että kun tämä lama on kokonaan ja todellisuudessa ohi, täällä ei ole enään töitä edes niille nyt eläköityville ihmisille, omalle kansalle saati maahanmuuttajille.

Vittu mitä horinaa noilla on, ei voi muuta sanoa.

- Lisäksi meidän on huomioitava humanitaariset syyt. Olemme vauras maa ja maakunta nykyään, mutta on Suomestakin aikoinaan lähtenyt ihmisiä nälkää pakoon esimerkiksi Amerikkaan. Samanlaisia pakolaisia on nykymaailmassakin, Koivula muistuttaa.

Itketään nyt kaikki yhdessä kauheita esi-isiämme jotka menivät ihan amerikkaan TEKEMÄÄN TÖITÄ, eikä jumalauta käyttämään sosiaalista tukiverkostoa hyväkseen. Tuon tiedon valossa lienee ainoa keino pyyhkiä kaikki esi-isät pois sukukirjasta häpäisemästä meitä.

Toivon, että meillä on tulevaisuudessa monikulttuurinen Päijät-Häme, joka on silti vielä hyvin hämäläinenkin, naurahtaa Koivula.

Oi, Schauman – missä olet silloin kun sinua eniten kaivattaisi. *ristii kätensä kerettiläisesti ja luo katseensa taivaaseen*

Mielenkiintoista kyllä, mistään en löytänyt itse “tutkimuksen” tuloksia, ainoastaan sanallista sontaa. Maakunnassa on noin 200 000 asukasta, kyselyyn, joka tehtiin netissä, vastasi 400 ihmistä. Kyselytuloksista käy ilmi, että erityisen varauksellisesti hämäläiset suhtautuvat afrikkalaisiin, muslimeihin ja pakolaisiin sekä turvapaikanhakijoihin. Kriittisintä suhtautuminen maahanmuuttoon on Päijät-Hämeen kunnista Asikkalassa ja myönteisintä Heinolassa.

Ainiin, jos joku ihmettelee mistä tiedän puhua kysymysten asettelusta jne, niin vastasin itse kyseiseen tutkimukseen. Jo silloin kerroin lähipiirille, että saavat tuloksen joka haluavat ja vääräkin tulos saadaan selitettyä oikeaksi.

Hän tulee perheineen myös tänne Päijät-Hämeeseen, oletko valmis hän on pakannut jo perheen ja muuttokuormansa. Kuva alla.

Suomessa käydään paljon keskustelua (tai siis jotku käy) tasa-arvosta, jonka pitäisi koskea kaikkia. On ikävää, että keskustelijoina on vain ihmisiä, joilla moinen termi tarkoittaa omaa persettä, tai muulla tavalla toisen alistamista.

Aloittakaamme Naisasia Unionin teorialla, heidän märällä päivä unella – johon yhtyy koko valtiovaltamme, ylimpiä syyttäjäviranomaisia myöten. Kuvassa on heidän Teoriansa.

Noin, jokainen – jopa heteronainen ymmärtää, että siinnä on varsin viehättäviä persoonia kyseessä – mikäli he tyytyisivät tuohon, eivätkä olisi halukkaita myös VHM:n kanssa touhuamaan.

Mutta, vastaako kyseessä olevien järjestöjen Suuri Teoria todellisuutta? Ei taida vastata, sillä miksi muuten kyseisen järjestön (joka saa alempana yhteisen logon Demlan kanssa) niin kovin vastustaisi naisen ja miehen yhteistä onnea – tasa-arvoa.. Tässä syy – kuten aina, teoria ei vastaa totuutta – katso ja hämmästy:

Maamme elää aikoja jossa käydään murrosta, niin vanhempien ihmisten poistuessa elostamme, kuin työelämästä, mutta se kuuluu luontaiseen kiertokulkuun – jokainen menettää aina jonkun elonsa aikana.

Niin, tuo oli sivulause ilman huutomerkkiä.. (käsitä miten haluat)

Mutta, palataan Demlaan, järjestöön joka pitää oikeuspoliittista valtaa maassamme, Presitenttimme johdolla.  Etkö Usko?  Jos et usko, niin suosittelen tutustumaan ainakin näihin linkkeihin ja minua viisaampien MIESTEN (huoma sukupuolikorostus) kirjoituksiin.

Linkki 1

Linkki 2

Linkki 3

Lisää löytyy tuosta sivun oikeasta reunasta, uskon että ihminen osaa itsekin jos hänen antaa yrittää,  jottei hänelle ainna kaikkea tarvi vääntää rautalangasta….

Suosittelen, tuhlaa joku hetki vapaa-ajastasi, lue ja ajattele – älä silti sorru tyhmyyteen uskomalla kaikkea mitä luet – käytä aivojasi…

Niin, tähän loppuun onkin hyvä vetää  sitten se lupaamani yhteislogo hyysäreille jne…

Päivän Hyysäri  kertoo, että valkoisten pako on uhka Helsingin kouluille. Herää vain kysymys, että mimmoinen uhka se loppupelissä sitten on?

Onko uhkana se, että kantaväestön aivopesu, siihen suunnatut miljoona eurot, palstamillimetrit ja lukemattomien tuntien mokutus-kokoukset eivät tuotakaan tulosta?

Se ei ainakaan oletuksena voi olla uhka, että lapset loppuisivat kyseisistä kouluista. Päinvastoin, lienee varmaa, että kyseisissä kouluissa tulee olemaan runsauden pulaa oppilaista. Oppilaiden etnisyys sen sijaan saattaa kyllä olla tulevaisuudessa – ja onkin – lähinnä tummapigmenttistä laatua.

En itse asu Helsingissä, mutta on aivan varmaa, että jos asuisin, lapseni kävisivät koulua jossa vallitsee opiskelurauha. Niin, Jarnilalle tiedoksi – opiskelurauha on tila joka saadaan auktoriteetilla, säännöillä joita joutuvat noudattamaan k a i k k i, ei ainoastaan kantaväestöön kuuluvat oppilaat.

Kyseistä tilaa ei saada aikaiseksi niillä estorahoilla joita Helsinki on kymmenen vuoden aikana asiaan syytänyt. Eikä sitä saada aikaan myöskään sillä, että luokalla on eri etnisyyksiä joita opetetaan eri kielillä. Ei, tuolla saadaan aikaan vain valkoisten niin kutsuttu pako ja suuri määrä kielitaidotonta porukkaa maahamme – entisten lisäksi.

Alkaa paska läjähdellä päättäjien tuulettimeen – kohta alkaa syyllisten etsiminen. Isosta irkkuwiskipullosta vetoa, niin syyllinen löydetään.

Oletko yllättynyt – se on VHM.

Kuva alla taulukosta miten raha jakautuu eri koulujen kesken – oppilasta kohden.

Ensin Kokoomuksen Ben Zyskowicz heitteli Mediaseuranta-blogin mukaan tämmöistä.

Jokunen päivä tuon Benin avautumisen jälkeen SDP:n Maria Guzenina-Richardson latelee tämmöistä.

Ei sillä, suunta on toki oikea, mutta ainakaan allekirjoittanut ei oikein jaksa uskoa enää sanomien aitouteen. Villinä arvauksena voineen heittää, että jouluun mennessä kaikkien puolueiden edustaja, ei tietenkään puheenjohtajat, on heittäneet vastaavia argumentaatioita joita joku ilkeämielisempi voisi jopa kutsua oksennuksiksi.

Kun kyseiset oksennukset on ulkoistettu, tehdään poliittiskorrektinen yhteislaulu, että asiaan aletaan kiinnittämään huomiota. Sitten tehdään tutkimus joka osoittaa, että poliitikkojen toimet asian suhteen ovat kansalaisten mieleen.

Toisena villinä veikkauksena voidaan heittää, että seuraava ulkoistettu oksennus tulee Kepulta – Pekkarisen tuottamana.

Ja kansa on haltioissaan, uskoen kaiken – silkkikääreeseen puetun paskan.

Kieltämättä tämmöiselle kottaraisen pönttöön tuijottavalle propellipäälle tulee mieleen, että isot, valtaansa tottuneet puolueet ovat alkaneet pelkäämään esimerkiksi Piraatteja, Persuja, Muutos2011 liikkeitä/puolueita – ja syytä onkin, syytä onkin..

Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos etnosentrisen ajattelun ja nykymaailmassa merkityksettömäksi käyneen kansallisvaltioidentiteetin uudelleenarviointi avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. Keskeiset ideologiset tutkimukset periaatteet osoittavat, että toiseuden kohtaamisen haaste on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan peräänkuulutettua lakonisuutta.

Lienee sanomattakin selvää, että resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä ennakoi osaltaan organisaation sisäisiä ratkaisumalleja. Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että länsimaalaisten materialististen ja teknokraattisten arvojen rikastaminen yhteisöllisyydellä asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.

Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että syrjimättömyyteen sitoutumisen voimakas mukauttaminen organisaation kaikilla tasoilla opettaa sisäistämään yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia. Todellisuudessa toiseuden kohtaamisen haaste parantaa peräänkuulutettua lakonisuutta.

Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä noudattaa epäilemättä ideatasolla asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.

Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos samuuden illuusion luoma näköharha identiteettien kohtaamisrajapinnassa johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenhakuisiin keinoihin, jos kotiuttamispoliittinen ratkaisu ennakoi osaltaan vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä.

Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta tahomme sekä useiden erilaisten sidosryhmien ja muiden meille tärkeiden instanssien vankka tuki työryhmän viikon takaiselle esitykselle todistaa oikeaksi maahanmuuton sisäisiä ratkaisumalleja. Vaihtelevalla menestyksellä myös perinteinen oikeisto-vasemmisto – vastakkainasettelu yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla liian vähäistä maahanmuuttoa jota tarvitsemme huomattavasti enemmän.

Arkielämä on opettanut meille, että kokonaispoliittinen ajattelumalli opettaa sisäistämään yhä paisuvaa ja laajentuvaa maahanmuuttoa ja uusia induktiivisia asuttamis- ja kotouttamismenelmiä. Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos maahanmuutto mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että maahanmuutto auttaa käyttäjää ymmärtämään yleispätevien toimintaohjeiden tavanomaisia käyttökohteita. Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että maahanmuutto havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.

Ei sovi unohtaa, että kotouttaminen todistaa oikeaksi vastuunalaisia kontradiktioita. Jopa emotionaalinen perikato noudattaa epäilemättä ideatasolla huomaamattomia haittatekijöitä.

Kiitos asiantuntevasta avusta kirjoitukseen tälle lähteelle.

Suosittelen jokaista mahdollista lukijaani lukemaan huolella tämän Iltarukouksen.

Lukiessani tämän Yrjön hienon kirjoituksen olin ymmällä. Tai en siis Yrjön kirjoituksen vuoksi, vaan tutkija Anna Rastaan tekemän, laadukkaan työnäytteen puppugeneraattorin oivallisesta tuotoksesta.

Mutta tehtyäni noin kolmoisväyryset, eli nukuttua jokusen yön ylitse, ymmärsin mistä tuossa tuotoksessa on kyse. Uskomatonta kyllä, kyse on rasismista ja ohjeista siihen.

Jotta ei olisi rasisti tai muuten syrjivä, olisi ihmiseen suhtauduttava tasapuolisesti ja kohdeltava vertaisenaan. Hallitseva eliitti on niin vieraantunut asiasta, että on päättänyt esimerkiksi maahanmuuttajien (ja naisten) olevan kyvyttömämpiä kuin kantaväestön ja valkoisen heteromiehen pärjäämään maassamme. Heikompaa ja kyvyttömämpäähän aina suositaan sekä tuetaan enempi – ja niin kuuluukin olla.

Tarvitsemme Anna Rastaita ja kumppaneita kertomaan hallitukselle ja virkamieskoneistolle millä tavoin he voivat toimillaan edistää rasismia ja toimia sen jälkeen tiennäyttäjinä alamaisille, kuinka meidän – minun, sinun ja hänen, tulee pitää erilaisia ihmisiä (ja naisia) huonompina ja osaamattomimpina kuin itse olemme.

Kun tavallinen kansalainen ei kohtele ketään rasistisesti, vaan pääsääntöisesti suhtautuu kaikkiin tasapuolisesti – hyvään ihmiseen hyvällä, kusipäähän huonosti, jopa torjuvasti – rotuun, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta, on se väärin hallitsevan eliitin mielestä.

Tämä sama opetus on nähtävissä varsin selkeästi myös niin kutsutussa munattomuuslaissa, tasa-arvolaissa ja sen noudattamisessa tässä maassa. Asiasta kirjoittaa hienosti Zacke, hänen teksteihinsä kannattaa muutenkin tutustua.

Tähän kun vielä lisätään  Octaviuksen terävä huomio aikamme Suurmiehestä ja Ajattelijasta, tästä tuppeen tumputetusta nöyristelijästä, alkaa maassamme olemaan kaikki hyvin.

Vastauksessaan (10.10.) Taina Inkeri Lehto (vas.) väittää, että kirjoittajan alkuperäisen tekstin tarkoitus olikin herättää ajatuksia siitä minkä vuoksi ay-liike on olemassa ja selventää miksi yhdistyksien tuki on suotavaa, mutta yritysten ei. Valitettavasti toisestakaan kirjoituksesta ei löydy valideja oikeutuksia hämärälle ay-tuelle, jota kansan enemmistö tilastojen mukaan vastustaa.

Lehto toteaa, että kuuleman mukaan myös oikeistolaiset ay-järjestöt ovat tukeneet omia ehdokasjäseniään. Väitteen todenperäisyyteen en ota kantaa, mutta kysymys ei ole puoluepoliittinen: ay-tuet ovat puolueesta riippumatta väärin.

Kenties suurin virhe Lehdolta on ottaa historia tukien oikeutukseksi. Toki ay-liikkeiden tehtävä on taata työväestön asema, mutta ei kai sentään epäeettisin keinoin?

Kirjoittajan mukaan minun pitäisi ottaa selvää yliopistotason tutkimuksista, jotka koskevat ay-liikkeen saavutuksia. Kysyn, miksi pitäisi? En esittänyt kritiikkiä näitä saavutuksia kohtaan, vaan ay-vaalirahaa kohtaan. Ei ay-vaalitukea voi oikeuttaa ay-liikkeen saavutuksilla.

Lehdon mielipide koskien työväen etuja ajavia puolueita on myös valitettavan naiivi ja mustavalkoinen. Eivät oikeistopuolueet vastusta työläisten oikeuksia, vaan edustavat työväkeä siinä missä vasemmistokin-joskaan eivät sokeasti, vaan kokonaisuutta katsoen.

Vastausta en myöskään saanut esittämälleni faktalle, jonka mukaan enemmistö kansasta vastustaa ay-tukia ja erityisen kriittisiä ovat ay-jäsenet itse. Vastustaako Taina Inkeri Lehto, Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Vaasasta, kansan ja työväen tahtoa?

Zachris Haaparinne

Jyväskylä

Julkaistu Pohjalaisessa 16.10.2009

Vanhoja selatessa, lehtiä/kirjoja tms, voi aina törmätä helmiin jotka sopivat tähän nykymenoon kuin kulttuurin rikastuttaminen vasemmistofeministeille. Tässä kolme Sylvi Kekkosen aforistista mietelmää kirjastaan Kiteitä joka julkaistiin vuonna 1949.

Ei ole helppoa vetää rajaa suvaitsevuuden ja välinpitämättömyyden välille.

Maailman parantajien joukko on suuri, parannettavien penseys sitäkin suurempi.

Ennakkoluulojen juuret ovat syvällä tapojen kunnioituksessa.

Tuli taas kuunneltua radiota. Ehkä pitäisi vain keskittyä toukkien kaiveluun pesäpuun kuoren alta, niin ei tarvitsisi provosoitua. Olisi ihan sama, syyllistyisikö valtakunnallinen media milloin minkinlaiseen propagandaan ja yksipuolisen aivotyöskentelyn tulosten esittelyyn. Simpanssiaivojen näkökulmasta kun suurin osa median maailmanselityksistä tuntuu periytyvän jostakin ennustajaeukkojen, kahvinporojen ja tarotkorttien ihanasta sekamelskasta.

Tämänkertainen v***tus aiheutui Kaapin paikka -ohjelmasta, jota oli melkein pakko kuunnella riu’ulla istuessa, sillä kaukosäädinkään ei sattunut istuntoon mukaan. Tämä ohjelmasarjahan on omistautunut esittelemään erään f-alkuisen ismin maailmanselitystä samaan tapaan kuin Näin Naapurissa -ohjelma [1] kommunismin ihanuutta vuosina 1975 -1985, noilla kultaisilla Neuvostoajoilla. Ehkä tämä pitäisikin ottaa vain nostalgian kannalta, sillä jo tuolloin apinan stressitasot nousivat moisen yksisilmäisen propagandan vuoksi. Siinäkö on syy apinan nykyisiin terveysremppoihin? Radiokin siis saattaa vaarantaa terveytesi…

Voihan tämä olla jopa feministinen salajuoni. Siis että tapetaan urokset sukupuuttoon täyttämällä eetteri tarpeeksi epäloogisella läpällä, jota urosaivot eivät oikosulkuun menemättä kestä. Kaikesta huolimatta uhmaan ainakin vielä tämän kerran terveyteni rippeet ja ihmettelen, kuinka työstäkin saadaan aikaan sukupuolisota. Feminaaraat kun tuntuvat olevan allergisia kaikelle perinteiselle, vaikka siitä olisi heille pelkästään etua. Heidän mielestään tärkeintä maailmassa on TYÖ.

Siis mitä ihmettä. Apinakulttuurin näkökulmasta teidän ihmisapinoiden työhysteria on aivan käsittämätöntä. Sen vielä voi jotenkuten ymmärtää, että urosapinoiden täytyy päteä naaraita ja seksiä saadakseen eli paremmin sanottuna geeniensä jatkuvuutta turvatakseen. Niinhän kaikki muutkin eläinurokset taistelevat tuosta samasta oikeudesta, monesti verissäpäin ja henkensä uhalla. Te ihmisapinat olette vain jalostaneet tämän saman asian työnteoksi.

Mutta miksi ihmeessä naaraatkin ovat lähteneet tähän juoneen mukaan, vaikka voisivat vain seurata näytelmää sivusta ja nauttia sen hedelmistä? Näinhän jopa niinkin alkeelliset olennot kuin metsonaaraat osaavat tehdä – istuskelevat vain puiden oksilla ylpeinä, kun heistä tapellaan. Valitsevat sitten parhaat geenit ja pyöräyttävät pesään tavallisesti 6-8 munaa. Laji säilyy ja evoluutio jyllää.

Te ihmisnaaraat olette nyt ryhtyneet uroksiksi. Työstä (eli rahasta, sanotaan nyt suoraan) on tullut näiden munien eli pikkuapinoiden korvaaja. Jos joku vielä pyöräyttääkin pennun viime tingassa ennen repsahtamistaan, sen hoito ulkoistetaan, jotta rahantulo ei vaarannu. Näinkö laji säilyy? No ehkä olisikin parempi, että teidän itseriittoinen kautenne maapallolla olisi jo päättymässä.

Niin, siinä Kaapin paikassa [2] haastateltiin tänään Kansaneläkelaitoksen erikoistutkija Anita Haatajaa. Hän hyökkäsi kotihoidontukea vastaan. Ohjelman toimittaja Janne Junttila saattoikin ylpeyden värinä äänessään kertoa, että Norjassa tällaisesta taantumuksellisesta käytänteestä ollaan parhaillaan luopumassa. Kuinka edistyksellistä! Kaikki pirpanat saadaan vihdoinkin kontrolloituun laitoshoitoon. Aina kun apina on noissa laitoksissa käynyt, mieleen on tullut oma armeija-aika. Kaikki tapahtuu aikataulujen mukaan. Jokaisen on pakko nukkua ja syödä ja leikkiä silloin kun käsketään.

Haatajan mukaan kotihoidontuki on tasa-arvon lukko ja kunnat nakertavat naisten tasa-arvoista oikeutta työhön. Studiossa nyökyttelivät Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Minna Punakallio ja valtionvarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen. Kun valtiovalta on asettanut työllisyystavoitteita, ne sitten kai ajavat kaiken muun ihmisapinan ymmärryksen ylitse? Jopa naaraiden, joiden käsityskyky kaikilla muilla eläinlajeilla on keskittynyt omien pentujen hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Ehkä valtiovalta on asettanut tavoitteita myös lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta jostakin syystä ensimmäiselle sijalle naaraiden julkisessa puheessa nostetaan aina työ. Eli siis raha. Apina ei saata ymmärtää. Työhän on vain hengissä pysymisen väline eikä koko elämä. Simpanssilaumassa töitä tehdään vain sen verran, että saadaan jokapäiväinen vihannesannos riivityksi puista. Ei täällä apinametsässä mitään varastoja rakennella. Sama tyyli se on kaikilla teidän alkeellisiksi tai ”villeiksi” leimaamillanne ihmisapinayhteisöillä. Afrikkalainen suku on istunut illat nuotion ääressä kulttuuria toisilleen välittäen ja luoden. Keitä tässä nyt pitäisikään nimittää sivistyneiksi?

Ohjelman naaraiden mielestä on tasa-arvon vastaista, että naiset ovat poissa työelämästä. Siis tasa-arvon vastaista… Ikään kuin jokin mystinen tasa-arvo ajaisi järjen käytön ohitse. Siis että jos nainen hoitaa kolme vuotta kotona lastaan, kaatuuko siitä koko ”sivistynyt” yhteiskunta, ellei ihan koko länsimainen maailmanjärjestys? Apina ei kyllä usko moista soopaa. Ja jos on kaatuakseen, silloin moinen viritelmä joutaakin hävitä. Se ei sitten vaan ole ollut tarpeeksi hyvä, sillä kaikkien ”kehittyneiden” eläinlajien tärkein tehtävä on pitää mahdollisimman hyvää huolta jälkeläisistään.

Jos nyt ihan oikeasti ollaan sitä mieltä, että naaraiden poissaolo työelämästä heikentää heidän urakehitystään tai eläke-etujaan, sehän olisi vallan helppo kompensoida erilaisilla yhteiskunnallisilla järjestelyillä. Apina on näitä jo esitellyt vinon pinon aikaisemmissa jutuissaan, mutta vedetään tähän nyt vain kaikille apinoille maksettava perustulo, joka voisi äideille olla vaikkapa kaksinkertainen. Kaikin mokomin tässä voitaisiin apinan mielestä käyttää myös verotuksellisia keinoja. Miten olisi sinkkuvero kaikille ei-äideille?

Ei ehkä ole kehumisen arvoinen asia, ettei verotuksemme enää tunne minkäänlaista lapsiin liittyviä vähennyksiä. Tästä ohjelman naaraat olivat kuitenkin vallan ylpeitä. Elina todisti, että verotus on saatu tasa-arvoiseksi, siinä ei ole enää mitään eroa naisten ja miesten välillä. Siksi he vastustavat tomerasti pääministerinä vielä toistaiseksi toimivan Matti Vanhasen ehdotusta lisätä perheiden valinnanmahdollisuuksia perheverotuksen muodossa. Minnan sanoin tämä on vanhanaikainen järjestelmä, johon veronmaksajat eivät halua palata, koska ihmisiä halutaan nykyään työelämään eikä kotiin.

Minna siis puhuu kaikkien veronmaksajien suulla. Aika leveää. Apina ainakin irtisanoutuu moisesta manipulaatiosta. Anitan mielestä vain miehet hyötyisivät perheverotuksesta ja naiset häviäisivät. Kiintoisa näkökulma, jos kysymys olisi vanhempien yhteisestä valinnasta. Joku tyhmempi voisi kuvitella, että hyötyjänä olisi perhe ja erityisesti lapset. Mutta feministille tällainen ajatuskulku on varmaankin ideologisista syistä aivan mahdoton ymmärrettäväksi. Työstä on muodostunut heille jonkinlainen punalipun sirppiä ja vasaraa myötäilevä uskonkappale.

Tietysti ohjelmassa vedettiin esiin jokin ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan siellä erillisverotukseen siirtyminen vuonna 1971 lisäsi neljässä vuodessa naisten työssäkäyntiä kymmenellä prosentilla. Janne vallan meinasi vaipua hurmokseen moisen onnen sanoman kuultuaan. Kymmenen prosenttia lisää orjia bruttokansantuotteen kasvattamiseen!!!! Kukaan ei tietystikään kysy, miten kävi lasten hyvinvoinnille tai naisten onnellisuudelle. Miesten onnellisuus ei toki ole edes pohtimisen väärti.

Ohjelmassa myönnettiin, että kotona tapahtuva lapsukaisen hoito maksaa kunnalle vain neljänneksen siitä, mitä laitoshoito. Siksi kuulema yli kaksikymmentä kuntaa maksaa Suomessa kotihoidontuen kuntalisää vain äideille, joilla on työsuhde. Tämäkös nostatti suuttumusta studiossa. Että kunnat kehtaavatkin alistaa naisia. Perheiden ja naisten ja miesten kannalta olisi kuulema parempi, että kaikki olisivat töissä. Kalliiksi tulee tämä työn ja tasa-arvon pyhyyden mantra. Kolmen vuoden nelinkertainen kustannus lasta kohden. Ei kannata enää ihmetellä, mihin ne verovarat hupenevat.

Ohjelmassa ehdittiin puuttua toiseenkin ”tasa-arvo-ongelmaan”. Haataja pitää kauhistuksena sitä, että puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatukea pienentävästi, koska tarveharkinnan kohteiksi joutuvat useimmiten naiset. Toisen elätiksi joutuminen ei kyl sovi suomalaiseen mentaliteettiin kuului perustelu. Apina ei sitten varmaankaan ole suomalainen… Juontaja Janne heitti vielä vettä kiukaalle esittämällä studion ladyille feministisen kysymyksen: hyväksyisittekö nuorina naisina, että teidän sosiaalietuihinne vaikuttaisi jonkun henkilön palkka, jonka olette tunteneet kuusi kuukautta.

Siis ihan totta, Janne. Olitko aivan itse keksinyt moisen älynväläyksen? Jos joku naaras on muuttanut kuuden kuukauden tutustumisen jälkeen sian kanssa samaan osoitteeseen, ei pitäisi valittaa sosiaalietuuksistakaan. Toivottavasti sama käytäntö koskee myös lesbosuhteita. Yhdessä asuminen nyt vaan tulee halvemmaksi kuin erillään punkkaaminen, vaikka studionaaraat yrittivät muuta väittää. Kyllä tällä valitusfilosofialla saataisiin kaikki varastetutkin veromiljardit kulumaan. Varsinkin, kun tämä Minnamme oli sitä mieltä, ettei esimerkiksi pääomatulojen kiristäminen auta, koska niiden osuus on vain kymmenen prosenttia verotuloista. Tämä siitä naarasaivojen tuomasta lisäarvosta päätöksenteossa.

Jostakin kumman syystä ohjelman alaotsikoksi oli keksitty Verotetaanko miestä kevyemmin? Siis niille apinoille, jotka eivät ohjelmaa kuunnelleet, välitetään piiloviestinä, että miehet pääsevät tässäkin asiassa helpommalla. Totuushan on päinvastainen, sillä progressiivinen verotus tasaa miesten ja naisten olemattomia tuloeroja.

“Kuka oikeasti uskoisi, että riskeeraisin poliittisen uskottavuuteni lautakasan vuoksi?”, pääministeri veisteli hetki sitten pidetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa päivitteli Ylen esittämiä syytteitä lahjusten vastaanotosta. Hmm… mietitäänpä: Sylttytehdas esimerkiksi. Uskominen ei ilmeisesti ole vaikeaa myöskään KRP:lle, koska se käynnistää asiasta tutkimuksen.

Perustelut epäilylle löytyvät pääministerin lähihistoriasta, tarkemmin sanottuna “Tapaus Susan Kurosesta”, jonka yhteydessä hän osoitti harkintakykynsä häilyväksi ja rehellisyytensä ylimainostetuksi. Jupakan aikana esittämiensä valheiden seurauksena Vanhasen uskottavuus on kuin karrelle palanut silta, joka romahtaa seuraavasta puolitotuudesta. Tehtäköön pääministerille selväksi, että palaneen käryn hajuinen kiikkerä silta ei muuksi muutu, vaikka muisti pätkii.

Ja herra pääministeri, ennen kuin edes ehditte sinne saakka, uskonloikka toiselle puolelle kuilua ei tule kyseeseen edes uskollisimpien kepuisäntien kohdalla, sillä mikäli ette ole huomannut, mediatodellisuuden särönä alkanut vaalirahakohu on kasvanut ammottavaksi poliittiseksi rotkoksi, jota te saatte hyvällä syyllä kutsua kammottavaksi.

Älkää silti huoliko, herra pääministeri: jos todetaan, että olette ottanut vastaan lahjuksia, ette jää kuilun reunalle ihmettelemään miten sitä seuraavaksi venkoilisi. Sen sijaan tiputte kuiluun. Ai miksikö? Todennäköisesti siksi, että vaikka poliitinen vastuu tuppaa olemaan höyhenen kevyttä, syyllisyyden paino on raskauttava. Ja mikäli ette jo arvaa, kuilun pohjalta löytyy poliittinen ruumis.

En koe olevani sama ihminen kuin neljävuotiaana. Jonkinlainen jatkumo vuoden -74 Jukan ja minun välillä on olemassa, mutta erot meidän välillämme lienevät suurempia kuin yhtäläisyydet. Minulle Jukka vuosimallia -74 on lähinnä anekdoottien sekä muutaman muistikuvan varaan rakennettu rekonstruktio.

Olen eri henkilö kuin neljävuotias minäni jopa siinä määrin, että pitäisin epäoikeudenmukaisena joutua rangaistavaksi jostakin rötöksestä, jonka hän on aikanaan tehnyt, ja jota en itse edes muista tehneeni. En suoraan sanottuna juurikaan koe olevani vastuussa hänen tekemisistään.

Moraalisen vastuun ulottuminen menneisyyteen on kuitenkin liukuva ilmiö. Menneisyys ei ole irti minusta, vaan pienen muistutuksen jälkeen saatan esimerkiksi alkaa hävetä jotakin, mitä olen tehnyt viikko tai kaksi sitten. Identiteettini ulottuu siis menneisyyteen, jos kohta oheneekin, mitä kauemmas katsellaan.

Kenties keskeisin yhdistäjä menneen ja nykyisen minäni välillä on muisti. Se, minkä muistan, on osa minua. Se, mitä en muista, ei ole. Muisti on identiteetin jatkuvuuden perusta. Vastaavasti unohdus armahtaa menneistä rikoksistani. Unohdus vapauttaa syytteenalaisuudesta.

Kuvitelkaamme keskitysleiriupseeri, joka vaikkapa päähän kohdistuneen iskun seurauksena on on menettänyt muistinsa kokonaan kaiken sen suhteen, mitä on tapahtunut ennen vuotta 1960. Tästä eteen päin hän on elänyt nuhteetonta elämää ja ajatellut humaaneja ajatuksia. Ja sitten joku tunnistaa hänet, yhdistää hänet menneisyyteen ja vaatii tilille kansanmurhaan osallistumisesta. Onko hän vastuullinen? Mielestäni ei. Jos häntä rangaistaan, syyllistytään oikeusmurhaan, sillä rangaistavana on oleellisesti eri henkilö kuin se, joka on rikoksiin syyllistynyt.

Onko nyt myöskään oikeudenmukaista vaatia pääministeriä tilille asioista, joita hän ”ei muista”? Jos hän todella on niin kova unohtelija kuin mitä on viime kuukausina antanut ymmärtää, ei hän ehkä voi enää olla vastuussa kaikesta siitä, mitä hänen lähihistorian hämäriin kadonnut esipersoonansa on tehnyt. Sanoessaan unohtaneensa pääministeri itse asiassa väittää: ”Se en ollut minä.”

Emme tietenkään usko hänen väitettään.

Mutta vaikka uskoisimme, voimme hieman ihmetellä. Onko henkilö, jonka muisti on noin lyhyt ja identiteetti pätkiväinen ja häilyvä, sopiva toimimaan valtiomiestehtävissä? Eikö vastuullisiin tehtäviin tarvita juurikin henkilöä, jolla on hyvä muisti, siis kyky pitää kiinni itsestään ja siten olla tekemisistään vastuussa?

Vaalirahakohu jatkuessaan rapauttaa Suomen yhteiskunnan perusjuuria.

Suomen yhteiskunta perustuu demokratiaan, ja demokratia voi perustua vain luottamukseen ja kunnioitukseen.

Nyt kumpikin on vaalirahavalehtelun myötä hävinnyt.

Ainoa vaihtoehto, jolla voidaan mennä eteenpäin, on pääministerin johtopäätökset ja siirtyminen takavasemmalle. Silloin olisi mahdollisuus päästä normaaliin päivärytmiin pikaisesti. Lisäksi kaikkien puolueiden pitäisi nyt pestä pyykkinsä julkisesti ja avoimesti puoluekannasta riippumatta. Ei tässä kukaan ole pluspisteitä kerännyt. Opposition AY-rahat verovapauksineen eivät ole yhtään paremmassa asemassa katsojan silmissä.

Vanhasen toiminta RAY:ssa ja säätiöissä sekä puolitotuuksien puhujana on anteeksiantamatonta. Jaksaako keskusta vielä katsella miestä, joka ei pidä tapahtuneita kuin median julkisuustemppuina ja ajojahtina? Mielestäni täydellinen arvostelukyvyttömyys jo Ruususen-tapauksessa olisi riittänyt siirtymiseen takavasemmalle.

Suomen valtio on perustuslakikuopassa.

Ainoa, joka voisi lähteä pääministeripaikalta, on käytännössä pääministeri itse.

Kukaan muu sitä ei voi tehdä tai ei tee muusta syystä. Kokoomus ei halua, koska Vanhanen pelaa kokoomuksen pussiin lisää ääniä koko ajan, keskusta taas ei pysty päättämään. Keskusta on kahden Vanhasen loukussa, sekä pääministerin että puoluejohtajan. Valtahalukkuudessaan Vanhanen tulee johdattamaan keskustan seuraavissa vaaleissa ennätysalhaisiin kannatuslukuihin. Ja puoluesihteeri Korhonen katselee vieressä; hän on ainoa, joka voisi tehdä jotakin, kutsua ylimääräisen puoluekokouksen koolle ehkä. Mutta Korhonen ei tee mitään, koska hän tietää itsekin tipahtavansa seuraavissa vaaleissa jos ne olisi nyt.

Jos ainoa keino hajoittaa eduskunta perustuslain mukaan on pääministerin perusteltu esitys presidentille, pistääkö vallanhaluinen pääministeri tällaista esitystä liikkeelle? Samalla tavalla ministerinkin erottaminen enemmistöhallituksesta toimisi, vain pääministeri voi sen käytännössä tehdä. Tässä oikeastaan nähdään hienosti livenä parlamentarismin ihanuus.

Presidentille pitäisi saada enemmän valtaa juuri tällaisia tilanteita varten.

Suomi on naurunaihe, Suomen päämies, pääministeri, naurattaa koko maailmaa.

Ikävä kyllä ei edes niin hauskoista syistä kuin Berlusconi.

- Mitä eroa on Suomella ja mielisairaalalla?
- Mielisairaalaa johtavat täysjärkiset.

- Missä on maailman suurin teatteritalo?
- Suomessa, eduskuntatalo. Kuiskaajakoppikin on Brysselissä asti.

- Mitä eroa on Stockmannin tavaratalolla ja eduskuntatalolla?
- Stockmannilla hullut päivät kestävät vain viikon.

- Matti Vanhanen, Mika Illman, Astrid Thors ja Johanna Suurpää olivat lentokonematkalla samassa koneessa, mutta kesken matkan kone syöksyi maahan ja tuhoutui. Ketkä pelastuivat? – Suomen kansa.

Valtiovarainministerien nimistä voi usein lukea valtiontalouden tilan:
- 1930-luvun laman aikaan oli Niukkasen niukkas-budjetit.
- 1950-luvulla valtiontaloutta piti tasapainottaa ja pantiin Meinander meinaamaan, mistä saada rahaa. Kun rahaa sitten saatiin, se jaettiin pois Sarjalan lisäbudjetteina.
- 1960-luvulla, kun alettiin vakauttaa, piti saada tuohta valtion kassaan, joten valtiovarainministeriksi valittiin Koivisto. Pian tunnustettiin valtiontalouden tila, jolloin ministeriksi valittiin Raunio. Kun vakauttamista yritettiin uudelleen, ei onnistumiseen enää uskottu, koska pohja oli pettämässä ja työmarkkinajärjestöt kinasivat vastaan, joten ministeriksi istutettiin Hetemäki.
- 1980-luvulla budjetti paisui  kovasti, kun ministerinä olikin Liikanen, jonka jälkeen rahaa pani menemään kuin koskesta vettä kevättulvassa Louekoski.
- 1990-luvun säästötoimet eivät tuntuneet selvän miehen työltä, joten ministerinä oli Viinanen.

- Kuka oli maailman ensimmäinen Sosiaalidemokraatti?
- Hän oli Kristoffer Kolumbus. Hän lähti matkalle tietämättä mihin hän tulisi, hän oli matkalla tietämättä missä hän oli, ja kun hän oli saapunut määränpäähänsä, hän ei osannut sanoa, mihin hän oli tullut. Ja kaiken tämän hän oli tehnyt valtion varoilla.

- Miksi kansanedustajat ovat ihmissyöjien herkkuruokaa?
- Ne menevät helposti alas, kun ne on niin hyvin voideltu.

- Mitä tarkoittaa sanonta “Joukossa tyhmyys tiivistyy”?
- Eduskunnan täysistuntoa.

Jos yksi mies on konna ja valehtelija, kutsutaan häntä roistoksi. Jos tällaisia on yhdessä useampia, kutsutaan heitä asianajotoimistoksi. Kun heitä on koolla 200, kutsutaan heitä Suomen eduskunnaksi.

- Ilmatieteenlaitos tiedottaa, että Helsingin ilma on ollut kesällä normaalia puhtaampaa.
- Niin, eduskunta on ollut lomalla.

Kuten tiedetään, Eduskunnassa puhutaan viisauden sanoja. Tästä keskusteli kaksi valtiopäivämiestä.
- Mitä sanoit eilisessä täysistunnossa?
- En mitään.
- Tiedän kyllä. Mutta mitä sanoja käytit?

- Mitä eroa on tulitikulla ja ministerillä?
- Tulitikulla sytyttää.

- Mitä yhteistä on nykyajan ministereillä ja Helsingin Sanomilla? – Aina ne valehtelee ja joka aamu se kannetaan kotiin.

- Mitä yhteistä on yskänrokolla ja maamme hallituksella?
- Kumpikin tekee elämän epämiellyttäväksi eikä kummastakaan pääse eroon.

- Isä, alkavatko kaikki sadut: Olipa kerran?
- Ei. Toiset alkavat: Kun minä pääsen eduskuntaan…

- Kansanedustajan työ on todellista kokopäivätyötä.
- Miten niin?
- Puolet ajasta kuluu eduskunnassa verolakeja säätämässä ja toinen puoli siinä, kun neuvoo kotikunnan yrittäjiä, miten niitä verolakeja kierretään.

Lipposen hallitus lupasi ohjelmassaan jakaa työttömien määrän puolella. Kansa hurrasi, mutta muuan matemaatikko alkoi epäillä ja suoritti seuraavan jakolaskun:
470 000 : 0,5 = 940 000

Kun presidentti Ahtisaari kehotti ratkaisemaan työttömyyden ja muut Suomen ongelmat rukoilemalla siihen apua Jumalalta, eduskunta innostui ehdotuksesta niin, että se vuokrasi Helsingin tuomiokirkon erikoisjumalanpalvelukseen, jossa rukoiltaisiin voimaa ja taitoa ratkaista työttömyys ja muut ongelmat. Kaikki kansanedustajat, lehdistö ja joukko valittuja kutsuvieraita osallistui siihen. Jumalanpalvelus oli harras tilaisuus. Sen jälkeen eräs lehtimies meni haastattelemaan jumalanpalveluksessa liturgina ollutta pappia ja kysyi:
- Rukoilitteko alttarilla kansanedustajien puolesta?
Pappi katseli hetken ympärilleen ja sanoi:
- Aioin kyllä tehdä niin, mutta kun hetken katselin kirkkoon kokoontunutta porukkaa, niin päätinkin rukoilla Suomen kansan puolesta.

Muuan kansanedustaja sanoi tukiryhmälleen vaalikampanjan suunnittelukokouksen aluksi:
- Tällä kertaa voisimme tehdä todella rehellisen vaalikampanjan. Onko ehdotuksia?
Hetken oli hiljaista. Sitten joku sanoi takapenkistä:
- Kävisikö mainoslauseeksi: “Turvatkaa yhteiskunnallinen ja taloudellinen asemani”?

Mikä on 15 cm:ä pitkä ja roikkuu mulkun päässä? Kravatti Vanhasen kaulassa.

Mitä eroa on Astrid Thorsilla ja olutpullolla?
Ei mitään. Kumpikin kusettaa…
Entä mitä yhteistä??
Molemmat ovat parhaimmillaan kylmänä, avattuna pöydällä.

Matti vanhanen oli maakuntavierailulla eräässä maalaiskunnassa. Hän huomasi lapsia leikkimässä hevoshaan luona kuivilla lantakikkareilla.
-Hei lapset, mitäs te leikitte? Vanhanennen kysyi kumartuen lähemmäksi.
-Me leikitään hallitusta, lapset kertoivat. -Nää kikkareet tässä on ministereitä. Ne istuu pöydän ääressä ja tekee päätöksiä.
-Vai niin. Heh heh, missäs on Pääministeri?
-Ei olla vielä löydetty niin suurta paskaa.

Keskusta puolueen kassakaappiin oli murtauduttu. Poliisi tuli tutkimaan tapahtunutta.
-Veivätkö rosvot paljon rahaa? poliisi kysyi sihteeriltä.
-Rahaa ei hävinnyt lainkaan, sihteeri totesi.
-Sitten varmaankaan mitään muutakaan arvokasta ei viety.
-Kyllä vain! He veivät seuraavien vaalien tulokset!

Vaalien alla ihmeteltiin, miksi eräs kansanedustaja oli jatkuvasti poissa eduskunnasta.
- No kun mitä vähemmän hän on täällä, sitä suurempi kannatus hänellä on, toiset kansanedustajat selittivät.

Matti Vanhanen matkustelee ahkerasti ulkomailla. Kun tähän tiedusteltiin syytä, selvisi, että asia oli varsin luonnollinen.
- Kotimaassa Vanhanen on epäsuosittu poliitikko, mutta ulkomailla hän on valtiomies.

Eräs Keskusta ministeri kertoi, että töihin lähtiessään hän taputtaa aina naistaan pyllylle, ja takamus tärisee vielä, kun hän palaa töistä kotiin.
- Mitä, onko vaimosi niin lihava?
- Ei, mutta kun minulla on niin lyhyt työaika.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen pyrki kehittämään veroilmoituslomaketta. Pitkän pohdinnan jälkeen hän päätyi seuraavaan esitykseen:
1. Paljonko ansaitsitte viime vuonna?
2. Paljonko teille jäi rahaa?
3. Koska valtio voi tulla hakemaan ne kultturin rikastuttamiseen?

Kannibaali kysyi kerran toiselta:
- Oletko koskaan syönyt suomalaista ministeriä?
- En, toinen vastasi. – Millaista se on?
- Tosi hyvää. Sillä ei ole edes selkärankaa.

Bush, Putin, Vanhanen, paavi ja hippi matkustivat lentokoneessa. Yhtäkkiä kaiuttimista kuului lentokapteenin ilmoitus:
- Koneemme moottoreihin on tullut vakava vika. Meidän täytyy hypätä koneesta selvitäksemme hengissä, sillä konetta ei pysty enää ohjaamaan. Valitettavasti teille matkustajille on vain neljä laskuvarjoa.
Kauhuissaan miehet tuijottivat toisiaan. Ensimmäisenä toipui Bush, joka nappasi yhden laskuvarjoista ja sanoi:
- Minä olen koko länsimaisen sivistyksen symboli ja puolen maailman silmissä maailman tärkein mies, joten minun täytyy ehdottomasti pelastua!
Ja niin Bush hyppäsi koneesta. Putin nappasi toisen laskuvarjon ja ilmoitti:
- Minä johdan valtavaa Venäjän maata ja olen suuresti arvostettu sekä tärkeä mies. Minun täytyy ehdottomasti pelastua!
Ja niin hyppäsi Putin koneesta. Vanhanen sanoi seuraavaksi:
- Minä tulen vain pienestä Suomesta, mutta meidän roolimme EU:ssa sekä idän ja lännen välisenä sovittelijana on merkittävä. Lisäksi minä olen Suomen viisain mies, joten minun täytyy ehdottomasti pelastua!
Niin hän hyppäsi koneesta. Jäljelle jäivät siis hippi ja paavi.
- Minä ymmärrän, että sinä nuorena miehenä haluat vielä elää. Minun roolini uskonnollisena johtajana kuitenkin edellyttää ehdottomasti, että minun täytyy pelastua, sanoi paavi.
- Ei syytä huoleen, hyvä paavi, sanoi hippi. Jäljellä on vielä kaksi laskuvarjoa. Se Suomen viisain mies otti mukaansa minun makuupussini.

Pääministeri Vanhanennen vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki. Vanhasen ohittaessa potilasta tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Vanhanen pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.

Aivan aluksi en voi olla kommentoimatta pääministeri Matti Vanhasen tuoreimpia aivotoiminnan tuotoksia. Hänhän on keksinyt, että kun poliitikot ovat jostakin syystä ihastuneet mediamaksuun YLE:n rahoitusmallina, sen huonot puolet voitaisiin poistaa kirjallisella vakuutuksella. Maksusta vapautusta haluava apina voisi vakuuttaa kunnian ja omantunnon kautta – ja ilmeisesti käsi Raamatulla – ettei hän missään olosuhteissa eikä millään välineellä ikinä koskaan nauti mistään YLE:n ulostuksista.

Jokaisen normiapinan on helppo pelkällä ydinjatkoksella ymmärtää moisen ehdotuksen typeryys. Saahan pääministerikin joskus lausua harkitsemattomia, mutta onko nyt ihan pakko reaalimaailmassa ruveta apinoimaan Jari Tervon vasta julkistamaa Koljattihahmoa? Vanhasen mukaan maksusta kun voisivat vapautua vain ne, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään välineitä, joista Yleisradion ohjelmaa lähetetään [1]. Siis radiota, televisiota, tietokonetta, matkapuhelinta… Pääministerin esikunta selitteli lausuntoa sillä, että Matti vain ”kävi läpi mahdollisuuksia” mm. vammaisten vapauttamiseksi mediamaksusta.

Siis että kun on tarpeeksi vammainen eikä enää ymmärrä puhetta tai kuvaa, voisi vapautua maksusta? Tämäkö on sitä kepulaista sosiaalipolitiikkaa? Ei taida Matti-poika ymmärtää, että suomalaisista olisi pian kolmasosa vammaisia. Ainakin poliisilla riittäisi työtä, kun he kävisivät jokaisen luona tarkistamassa, ettei mistään vain välity Ylen ohjelmaa näihin ”vammaisiin” aivoihin. Oikeastaan tarvittaisiin ympärivuorokautista valvontaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin kyseinen yksilö sattuisi piipahtamaan vaikkapa kirjaston tietokoneelle. Miksi tällainen stasimeininki niin paljon kiehtoo suurinta osaa poliitikoistamme?

Varsinainen juttu alkaa kuitenkin vasta tästä. Aiheen raapustukseen antoi tällä kertaa Markus Kajo aivan ensiluokkaisella (YLE -kanavan) radio-ohjelmallaan. Markuksen kuiva huumori on loistavaa ja toimii kuin kuuma veitsi voihin. Tällaisesta lutuisasta persoonasta ei kai pahimman luokan telaketjufeministilläkään voi olla mitään pahaa sanottavaa? Toki tietysti voi haukkua peräkammarinpojaksi, sehän sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Markuksella on myös tasonsa mukaiset kotisivut, joilta selviää, että hän on kirjoittanut mm. kirjan Ihmisen käsikirja. Täytyypä tutustua.

Kajon kaltaiseen iloitteluun pystyvät todennäköisesti vain miestyyppiset aivot. Tämä on varsin helppo ymmärtää, kun muistaa, että huumori on tapa vongata seksiä ja että seksiä joutuvat vonkaamaan nimenomaan urosapinat, koska seksuaalinen valta kaikilla eläimillä on naaraiden hallussa. Ennen kuin vedät herneen nenääsi, arvoisa naaras, tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö munattomillakin apinoilla voisi olla huumorintajua, koska monilla naarailla on sikiönaikaisen virheellisen testosteronialtistuksen vuoksi enemmän tai vähemmän miestyyppiä edustavat aivot korviensa välissä.

Nonniin. Kajon ohjelmahan perustuu siihen, että hän kaivelee Yleisradion pohjattomia ääniarkistoja ja löytää sieltä mitä mielenkiintoisimpia juttuja. Tällainen äänimatkailu on yhtä kiintoisaa kuin kaukomatkailu – ja on muuten paljon ekologisempaa. Vanhat radio-ohjelmat todistavat samoin kuin muilla mailla samoilu sen, että ihminen on aina ja kaikkialla samanlainen sekä ajattelee samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Matkailu siis avartaa ja sama vaikutus on vanhoilla radio-ohjelmilla. Apina ei voi olla pohtimatta, onko nykyisissä ohjelmissa paljonkaan kiinnostavaa materiaalia viidenkymmenen vuoden päästä, ellei nyt sitten halua kuunnella pelkkää musiikkia.

Ennen vanhaan, hyvään aikaan toimittajat valitsivat haastateltavat ja matkustivat heitä jututtamaan alkeellisen tekniikan kanssa pitkien ja usein tiettömien taipaleiden taakse. Tuloksena oli syvällistä pohdintaa elämästä ja olemisesta. Toimittajat tuntuivat löytävän helposti apinoita, joilla oli jotain sanottavaa. Mutta silloin radiotoimittajat olivatkin mie… No nyt sitten elämme aikaa, jolloin ohjelmien teko on ulkoistettu satunnaisille kansalaisille. Julkisuudenkipeät apinat tekevät ohjelmia soittamalla toimittajille ja höpöttämällä turhanpäiväisiä musiikin lomassa. Toimittajat istuvat perseillään studioissa ja ovat alentaneet itsensä puhelinvaihteen hoitajiksi. Kansanradio taitaa olla ainoa tämän formaatin ohjelma, jossa saattaa kuulla jotain oikeasti mietittyä asiaa.

Viimeisimmissä ohjelmissaan [2] Kajo on  esittellyt Niilo Ihamäen tekemiä kansanihmisten haastatteluja, joita YLE:n arkistoissa on kuulema satamäärin. Niilohan kuuluu niihin legendaarisiin radioääniin, joita ei tässä ajassa liiemmin enää synny. Miestoimittajalegendat ovat biologiaa – ei sen toteamiseen tarvita patriarkaattista salaliittoa eikä edes sovinistista mielenlaatua. Kysymys on paitsi ammattitaidosta myös äänestä. Joillakin se vain on. Osittain kai on kysymys myös suomen kielestä. Apina ei hirveästi ole huolestunut kielemme puhtauden raiskaamisesta, mutta jostakin syystä pari asiaa risoo aina aivoihin asti välittyessään.

Radio Puheen eräät naistoimittajat eivät taida olla koskaan kuulleetkaan, että suomen kielessä sanan pääpaino on poikkeuksetta ensimmäisellä tavulla. Kun se paino löytyy vasta kolmannesta tai neljännestä tavusta, verenpaineet nousevat apinametsässä tappiin. Onko tämä nyt jokin uusi muoti-ilmiö vai mistä ihmeestä on kysymys? Eksoottisuus viehättää? Toinen ärsyttävä asia on, kun joku alkaa puhumaan. No tämähän itse asiassa vain paljastaa kaikki äidinkielen tunneilta aikoinaan lintsanneet.

Jos siis ennen toimittajien ammattitaito ilmeni asioihin perehtymisenä ja valmiutena nähdä vaivaa, nykyään riittää, että toimittaja osaa lukea julkkisten blogeja ja hengailla heidän kanssaan. Kuka tahansa uuno, joka on kerran päässyt televisioon, on Suomessa Julkkis, jonka sanomisia ja mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta siteerataan ”laatulehdistä” alkaen kautta koko mediakentän – onko meillä edes olemassa enää mitään laatumediaa? Ikään kuin julkkiksen mielipide olisi aina siteeraamisen arvoinen tai jopa esimerkillisen syvällistä analyysiä asiasta kuin asiasta.

Esimerkkejä? En nyt edes viitsi aloittaa siitä helpoimmasta päästä eli Johanna Tukiaisesta, BB -kansasta tai BB -kansan moraalia paheksuvasta Riitta Väisäsestä. Mennään suoraan porrasta ylemmäksi eli Marika Fingerroosiin. Hänhän on mainostanut, ettei imetä lastaan, koska imettäminen olisi vaikeuttanut muun muassa ratsastusharrastusta … ja tärkeää on ollut myös se, ettei tissi ole ollut ainoa ruokailuväline, joten Janikin on voinut syöttää [3]. Tasa-arvo lienee siis heidän perheessään huipussaan. Medialta tällainen mainostus on kansanterveydellinen moka, sillä jotkut aivottomat naaraat ovat ”uutisen” innoittamana epäilemättä tehneet samanlaisen päätöksen.

Seuraavalta portaalta löytyy missi Essi Pöysti, joka on mennyt toimittaja Katri Utulan halpaan ja alentunut muka vertailemaan miehiä ja autoja [4]. Essi on oikein kiikutettu Audin nokalle kuvattavaksi, joten moiseen turhuuteen on käytetty ihan oikeasti taloudellisia resursseja. Tällaisilla ”uutisilla” meitä apinoita sitten hellitään ja houkutellaan. Ellen aivan väärin muista, tämä journalistinen huippupinnistys oli oikein lööppikamaa.

Nyt mennään jo ehkä kerrosta ylemmäksi (?), mutta ei sieltä taida löytyä sen viisaampia ajatuksia. Vastavalittu euroedustaja Riikka Manner on hankkiutunut raskaaksi. Siinähän ei ole mitään moitittavaa, päin vastoin. Vähän aikaa sitten Riikka kertoi jossakin radiohaastattelussa, ettei pidä vauvalomaa lainkaan! Vauva syntyy sopivasti ennen europarlamentin vuodenvaihdevapaata ja Riikka pääsee sitten jo helmikuussa hoitelemaan hommiaan Brysseliin. Jos nyt joku päivä olisi pakko olla kotosalla, asioita voi silloinkin hoidella avustajan välityksellä.

Siinäpä vasta varsinaisia tehopakkauksia nämä Marika ja Riikka. Toivottavasti vauvansa ovat samaa mieltä. Tällainen elämänfilosofia vetää kyllä aivan sanattomaksi.

Piti pitää oikein pari päivää taukoa tässä kirjoituksen vaiheessa. Apina ei voi ymmärtää, kuinka ihmislajin on onnistunut päätyä tilanteeseen, jossa jälkipolven hyvinvointi koetaan rasitteeksi ja kiusaksi, josta on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Lapsia kyllä hyväksikäytetään vallan välikappaleina mm. kauhistelemalla, kuinka nämä altistuvat vaikkapa pornolle [5], mutta se tärkein eli oman lapsen perusturvan luominen laiminlyödään. Kosketus, läsnäolo ja läheisyys ulkoistetaan joillekin muille. Turha on sitten kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua ihmetellä, mikä tätä meidän nuorisoa oikein vaivaa.

Hitaudesta on tulossa eräänlainen muoti-ilmiö maailmalla. Mikäpä olisi sen parempaa hitautta kuin oman lapsen kanssa vietetty aika? Sukupuolellakin on väliä. Biologian näkökulmasta ei ole sama, hoitaako pientä pentua synnyttäjänsä vai oletettu siittäjänsä. Jos apinalta kysyttäisiin, alle kolmivuotiaan ihmisenalun hoito pitäisi olla äideille pakollista. Jos on niin kova hinku uran tai harrastusten perään, ettei tähän katso pystyvänsä, olisi kaikkien osapuolten ja myös yhteiskunnan kannalta parasta olla lisääntymättä. Vahingon sattuessa olisi oltava mahdollisuus antaa ei toivottu pentu adoptoitavaksi hoivavietin omaaville naaraille, sillä heitäkin sentään on olemassa.

Tässä vaiheessa apinan on varmaankin paras pyytää anteeksi sitä, että edelliset esimerkit koskivat kaikki naaraspuolisia yksilöitä. Tähän yksipuolisuuteen on olevinaan hyvä selitys. Urossikojen typeryydethän tulevat kattavasti ja yleensä ylimitoitetun tehokkaasti käsitellyiksi jo psykososiaalisen median toimesta. Oikeastaan urosten ei tarvitse edes mokata, kun heidät leimataan milloin mistäkin syystä. Otetaan tähän nyt vaikka kolme esimerkkiä: Esko Kiesi, Jarmo Korhonen ja Jussi Halla-aho.

Tuskin kukaan Suomiapina on pystynyt välttämään tietoisuutta siitä, kuka on Esko Kiesi. Hän joutui eroamaan, vaikkei ollut tehnyt mitään väärää – ei ehtinyt vielä puhua edes puutarhanhoidosta. Mutta kuten Aarno Laitinen sanoo, Suomi on maailmankaikkeuden ainoa maa, jossa huumori on kriminalisoitu [6]. Media ei ole tähän päivään mennessä kertonut sen naarastoimittajan nimeä, joka kyseisessä Anna -lehden erikoisnumerossa vaati Kiesiä vertaamaan naisia autoihin. Todellinen syyllinen kohuun kulkee siis vapaalla jalalla – ja tuskin edes korkokengissä. Kiesiä voitaisiin syyttää korkeintaan tyhmyydestä, kun tuli noudattaneeksi naaraan toivomusta.

Oikeastaan tapaus Audimiehessä on positiivinenkin puolensa. Sehän paljasti jyvät akanoista, sillä niin moni akana veti herneitä nenäänsä. Myös monet urosapinat katsoivat tilaisuutensa tulleen ja täydensivät seksipistelaariaan liittymällä kauhistelijoiden joukkoon, vaikka 90 prosenttia uroksista on omien aivojensa sopukoissa täysin samaa mieltä Eskopojan kanssa. Ääneen sitä uskalsi lausua ani harva.

Jarmon suurin synti tuntuu olevan, ettei hän vastaa aina toimittajien soittoihin. Hän ei siis tanssi psykososiaalisen median pillien mukaan, mikä taitaa olla tämän maailmankaikkeuden suurin synti huumorin viljelemisen ohella. Siitä onkin sitten helppo vetäistä reipas otsikko Korhonen katosi maan alle – tai peräti perunakuoppaan, kuten kepulaiselle sopivaa onkin. Apinakin on tainnut joskus syyllistyä Jarmon mollaamiseen, mutta eräs elokuinen radiohaastattelu antoi aiheen tarkistaa näkemyksiä. Korhonen osaa ainakin puhua. Tässäkin apinassa on vähintään kaksi puolta.

Myös Jussipoika on joutunut narunjatkoksi melko heppoisin perustein. Tai ehkä Vihreän puolueen Naisjärjestön heppoisena pitäminen onkin aliarviointia? Tuskin kukaan on vaivautunut lukemaan sitä alkuperäistä tekstiä, josta käräjäoikeusepisodi sai alkunsa. Näin täytyy olettaa, sillä eihän Halla-ahon kirjoituksia esimerkiksi uutislähetyksissä muuten voitaisi siteerata niin väärin. Jokaisen Halla-ahoa kritisoineen pitäisikin lukea hänen blogikirjoituksensa Muutama täky Illmanin Mikalle.

Apina on nöyrän sopulilauman jäsenenä mollannut aiemmin myös Halla-ahoa. Maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välinen raja taitaa olla veteen piirretty viiva. Koska en ole lukenut tarpeeksi muita hänen kirjoituksiaan, en pysty ottamaan puolueetonta kantaa tähän asiaan. Mieleen herää kuitenkin epäilys, että jos kaikkea hänen kirjoittamaansa on vääristelty yhtä paljon kuin oikeudessa ollutta juttua, ollaan menty pahasti hakoteille. Onko asia vain niin yksinkertainen, että jos uros kirjoittaa asiaa, eräät muut yrittävät väkisin työntää rivien väliin tunteitakin?

Apinalogiikan perusteella käräjäoikeuden tuomio on perseestä. Halla-ahon edellä mainittu blogikirjoitus herjaa nimittäin vain erästä valtionsyyttäjää. Ehkä se onkin tuomion perimmäinen syy? Muodollisia perustelujahan lakimies löytää aina. Halla-aho tarjosi Illmanille kaksi syöttiä samoilla perusteilla. Toisen käräjäoikeus havaitsi uskonrauhan rikkomiseksi, toinen taas ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Apinalogiikan mukaan molempia täkyjä olisi pitänyt käsitellä samalla vakavuudella, koska molemmat olivat samantasoisia fiktiivisiä – toki tosiasioihin perustuvia – väitteitä.

Sinänsä on järkyttävää, että Suomen lainsäädännössä on vielä jumalanpilkkapykälä. Niin kehittyneenä lajina kuin itseämme pidämme, uskomme vielä satuolentoihin ja jopa turvaamme harhaoppimme lakipykälillä. Tuskinpa mikään muu inhimillinen typeryys nauttii tällaista lain suojaa! Käräjäoikeus näyttää ihan tosissaan uskovan, että mailmassa olisi jotain ”pyhää”, jota ei saisi normaalijärjellä edes pohtia. Perusteluksi oikeus keksi, että maailmassa on kaksi erilaista totuutta: luonnontieteellinen ja uskonnollinen totuus. Logiikalla tai niin sanotulla järkiperusteilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Oikeus toisin sanoen itse todistaa, ettei sen tekemässä päätöksessä ole järkeä sen paremmin kuin logiikkaakaan.

PS. Enpä malta olla ihmettelemättä, kuinka on mahdollista, että Kaari Utrion esittämä ajatus kuolonpilleristä kaikille 70 -vuotiaille [7] on saanut niin ymmärtäväisen vastaanoton mediassa ja koko armottomassa nettimaailmassa. Jos vaikkapa joku Kimi Räikkönen tai kuka tahansa urospuolinen apina olisi tehnyt tällaisen avauksen, hänet olisi kivitetty (vähintäänkin) virtuaalisesti hengiltä jo moneen kertaan. Kaarin perustelutkin kuulostavat varsin kiesimäisiltä: hyvä ikä on kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta. Kiesin määritelmä sopivalle naarasiällehän kuului: miehen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Tässä meillä on siis kaksi eri tavoin kohdeltua kansanperinteen harrastajaa.

“Kiinteistökehittäjä Nova Group luennoi keskustan kuntavaaliehdokkaille kuntien investointeja koskevista liiketoimintahaluistaan keskustan kuntavaaliristeilyllä noin kaksi vuotta sitten, kertoo Helsingin Sanomat torstaina.

(…)Nova Groupin velallisselvityksessä mainitaan 7000 euron maksu keskustalle risteilystä, joka pidettiin 8.-9. joulukuuta 2007.

HS:n mukaan keskusta ei ole kertonut tätä Novalta saamaansa summaa aikaisemmin, vaikka puoluesihteeri Jarmo Korhonen on aiemmin sanonut julkistaneensa kaikki yli 5 000 euron ulkopuoliset tuet vuosilta 2006-2009.

Jarmo Korhonen ei vastannut Helsingin Sanomien soittopyyntöön. Keskustan viestintäsuunnittelija Matti Mönttinen luonnehti “inhimilliseksi erehdykseksi” sitä, että tuki oli jätetty mainitsematta.” -Iltasanomat

Todettakoon ääneen sama johtopäätös, jonka politiikan korruptiota valottanut Riepulan ja Koikkalaisen pamfletti totesi kuluneella viikolla. Lain käytön laillisuuden näkökulmasta Suomi kuuluu enemmän itäisen demokratian traditioon, kuin avoimiin länsimaihin. Keski-Euroopassa korruptioon osallistuneet poliittiset tahot olisivat vetäneet johtopäätökset jo vuosi sitten. Sylttytehdas tuntee asian tiimoilta voimattomuutta, mutta myös suuttumusta.

Ohhoh ja vautsivau!

AUDIMIES EROSI, PYYSI ANTEEKSI JA MENI KIHLOIHIN

Torstaina irtisanoutunut ja koko maailmalta anteeksipyydellyt Audin myyntijohtaja Esko Kiesi on mennyt kihloihin. Kiesi kertoo jymypaukun sihteerikkönsä naputtelemassa sähköpostissa Pattitilanteelle.

“Kihlauksella ja näillä muilla jutuilla ei ole mitään yhteyttä. Enkä varmasti ole lähetellyt vihjailevia 69-tekstiviestejä yhdellekään kunnallisvaaliehdokkaalle. Naiseni on minua 23 vuotta nuorempi, huono johtaja ja käyttää 7 sentin korkoja”, kertoo kohu-Kiesi.

“Haluan myös vielä kerran pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, jotka omistavat Audin tai jotka tuntevat Audin omistavan henkilön. Audilla ajaminen ei saa teitä näyttämään yhtään sen enempää rikkailta ja ylimielisiltä kusipäiltä kuin Bemarin ratin takana istuminen.”

Naisvihaaja-Kiesi muistuttaa myös, että Annan hyväperseinen toimittajatyttö oli siteerannut häntä hieman väärin lehtijutussa.

“Oikeasti sanoin näin: Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava (…) Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään. LOL “

Autokauppiaan esittämät naisvihamieliset lausunnot tulivat täytenä yllätyksenä kaikille, jotka eivät ole koskaan tavanneet esimerkiksi autokauppiaita, palomiehiä, metallimiehiä, paperityöläisiä tai rekkakuskeja.

Kuka olisi voinut arvata, että tämä mies on täysi mulkku. Lähde: Anna.

Kuvalla tyhjästä autopaikasta Helsingin Herttoniemessä voi olla uutisarvoa. Iltalehden mukaan siis. Lähde: IL/Tommi Heino.

Katso myös aiemmin julkaistu kihlausuutinen:

http://pattitilanne.wordpress.com/2009/03/27/josef-fritz-kihloihin/

Optimisti ehkä olisi toivottanut elokuun toiseksi viimeisenä päivänä iloista loppukesää? Joka tapauksessa pääministeri Vanhasen lausahdus osoittaa, että miesten on lupa puhua vain säästä ja vuodenajoista. Urospoliitikolla ei ole mitään mahdollisuuksia lähettää median välityksellä moitteita ex-puolisolleen siitä, että tämä viettää liian vähän aikaa lastensa kanssa. Tai voisihan sitä yrittää, jos on jo päättänyt luopua politiikan teosta, sillä moisen tempun jälkeen urosapinan maine olisi mennyttä kalua. Naaraiden valitukset sen sijaan ropisevat vain lisää jyviä laariin.

Kesäranta pääsi taas eilen otsikoihin, kun urokset olivat äänessä pääministerin haastattelutunnilla [1]. Eihän tällaisiin tärkeisiin tilaisuuksiin kannata naaraita kutsuakaan, rupeaisivat pian puhumaan pelkistä uuniperunoista. Puheenjohtajana toiminut Kari Aalto sentään yritti aluksi virittää juoruosastoa kysymällä Matti- pojan kommenttia ex -vaimonsa tuoreisiin syytöksiin. Vanhanen palautti kuitenkin ohjelman oikeille raiteille harvinaislaatuisen topakalla toteamuksellaan, että kysymys on puhtaasta yksityisasiasta. Aalto suorastaan hätkähti ja varmaan häpesi hiljaa typeryyttään.

Tunnin puheenaiheista nousi tärkeimmäksi keskustapomon verotusfilosofia. Ympäristöasioita vain sivuttiin ohimennen, vaikka ne olisivat tärkeintä kauraa tulevaisuuden kannalta. Pääministeri haikaili taloudellisen kasvun perään ikään kuin meillä ihan oikeasti olisi varaa jatkaa entisellä tuhokulutuksen linjalla. Itämeren kaasuputki tuntuu olevan asia, jossa poliitikot piiloutuvat ympäristöasioiden taakse, mutta haluavat silti vaikuttaa asioiden kulkuun. Poliitikot vievät hanketta neuvostoaikaiseen malliin kuin pässiä narussa, strategialla hys-hys - hiljaisesti hyvä tulee.

Pääministeri Vanhanen taitaa olla ainoita Suomessa, ehkäpä idän suunnalla ahkeraan matkailevan Tarja Halosen lisäksi, jonka mielestä hankkeen etenemisjärjestys ylittää vesilasin kirkkauden. Kaikille muille, myös haastattelutunnin kyselijöille, tuntui olevan ylivoimaisen vaikea ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan hallitus antaa syys-lokakuussa suostumuksen Suomen talousvyöhykkeen käyttöön ja vasta sen jälkeen ympäristöviranomaiset käsittelevät ympäristölupa-asian. Sekä Vanhanen että ympäristöministerinsä Paula Lehtomäki ovatkin liputtaneet hankkeen pikaisen hyväksymisen puolesta.

Vanhasen mukaan suostumuksen sisältöä ei ole vielä päätetty, se voi olla myönteinen tai kielteinen. Tämähän on täyttä humpuukia. Päätös on satavarmasti myönteinen, eikä Suomi voi muuta tehdäkään. Poliitikot siis haluavat antaa vahvan signaalin ympäristöviranomaisille, vaikka Vanhanen tässäkin yhteydessä painotti, ettei hallituksella tai politiikalla saa olla mitään keinoja ohjata ympäristöviraromaisia. Hän siis samassa lauseessa ensin itse harjoittaa ministeriohjausta ja sitten kieltää moisen painostuksen. Aika fakiireja saavat ympäristölupaviranomaiset olla, jos tällainen ei millään tavalla vaikuta heidän päätöksentekoonsa. Voisipa sanoa, että Suomessa on mahdotonta tehdä kielteistä ympäristölupapäätöstä, ovat hankkeen vaikutukset sitten millaisia tahansa.

Vanhanen vältteli totuutta myös vakuuttaessaan, ettei hallituksella ole valmista kantaa Yleisradion rahoitukseen. Siitäkin päätetään syksyn kuluessa. Ministeri Stefan Wallin on jo vilautellut verhoa päätöksen edessä. Stefan on huolissaan YLE:n rahoituksen riittävyydestä ja vaatii tv-lupamaksujen korottamista. Hänellä on tietysti oma lehmä ojassa, sillä jos YLE joutuisi leikkelemään palvelujaan, ohennuslistalta voisi löytyä myös ruotsinkielinen toimitus. Nythän ei taaskaan ole kyse kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta apinoiden kesken – tehdään vaan paniikissa mediamaksusta myönteinen päätös, jotta saadaan kiusallinen asia pois pöydältä.

Mikä siis olikaan Vanhasen veromissio. Hänen mukaansa hallituksen verolinjaukset ovat pienituloisia suosivia, joten hän ei ota vastaan sellaista kritiikkiä, jonka mukaan arvonlisäveroratkaisut olisivat sosiaalisesti vääriä. Kuitenkin tällaista viestiä tulee monelta suunnalta, myös keskustan puheenjohtajistosta. Mitä kertoo poliitikosta se, ettei hän pysty kuuntelemaan eikä siis ymmärtämään muita kuin omia ajatuksiaan?

Vanhanen uskoo alv -alennusten menevän suoraan hintoihin. Hänen logiikkansa on näin suoraviivaista: kun veronkorotukset näkyvät täysimääräisinä hinnoissa, myös alennusten tulee näin tehdä. Tosin hänelläkään ei ollut muuta sanktiota tätä uskonkappaletta rikkovia kauppiaita vastaan kuin ostopaikan vaihto. Aika teoreettinen mahdollisuus maassa, jossa kaupan kilpailu on olematonta. Tuskinpa se riehahtaa liekkeihin tämänkään päätöksen jälkeen.

Kenellekään ei voi olla tavoitteena suomalaisen työn verotuksen kiristäminen, sanoo pääministeri. Hänen mukaansa se ei ole mahdollista, koska vientihinnat nousisivat. Taas apina putosi kärryiltä. Pääministerin logiikkahan tarkoittaisi sitä, että tuloverotuksen kiristymisen ja palkankorotusten välillä olisi positiivinen korrelaatio. Mistä tutkimuksesta tällainen tulos mahtaa löytyä? Ainakin viime vuosina korrelaatio on ollut negatiivinen. Voitaisiin siis itse asiassa olettaa, että tuloveroruuvin vääntäminen oikealle alentaisi suomalaisen työn hintaa ja siten lisäisi teollisuuden kilpailukykyä…

Vaikkei todellisuus ihan näin auvoinen olisikaan, jotain siitä voi silti löytyä, varsinkin jos Suomessa viimein suostuttaisiin edes keskustelemaan vakavasti jokaisen apinan oikeudesta perustuloon. Se ratkaisisi monen monta talouspoliittista umpisolmua, eläkeikäongelmasta lähtien, kun koko eläkekäsite voitaisiin haudata menneisyyden suohautoihin. Samalla helpottaisi lapsiperheiden ahdinko, kun perustulo maksettaisiin myös jokaiselle lapselle. Ei tarvittaisi Vanhasen lanseeraamaa perheverotusta, joka näyttää aina juuttuvan feministien hampaisiin. Heidän mielestään kun kysymys on vain kierosta tempusta pakottaa äidit kotiin. Hyvin Vanhanen kyllä haastattelussa totesi, ettei ole tavannut ensimmäistäkään perheenisää tai äitiä, joka olisi vastustanut asiaa – ainoat vastustajat ovat olleet toimittajia.

Voi kauhistus. Mikä voisikaan olla naiselle suurempi rangaistus kuin hoitaa omaa lastaan? Sillä ei tietysti ole mitään virkaa, että perheet voisivat itse valita, millaisen verokohtelun osakseen haluaisivat. Vanhanen painotti juuri tätä perheiden valinnan mahdollisuutta: perheet osaavat tehdä itselleen parhaiten sopivat ratkaisut. Näinhän sitä voisi kuvitella, kun puusta katsoo. Mutta jos katsoo sukupuolisilmälasien läpi – kuten monet ministerit tekevät, eräs Stefan etunenässä – voi tulla sellaiseen jotopäätökseen, että pakko se on poikaa. Tämä näkyy mm. innostuksessa, jolla meillä värkkäillään pakollisia isäkuukausia. Tässä asiassa perheet eivät ilmeisesti olisi kykeneväisiä valitsemaan ”oikein”?

Miespoliitikot joutuvat näköjään vähän väliä paikkaamaan naaraspoliitikkojen sanomisia, niin myös Vanhanen sunnuntaina – oikein kaksin kappalein. Ministeri Liisa Hyssälä kun oli valittanut, että Suomeen otetaan liikaa ulkomaisia opiskelijoita ja antoi ymmärtää, että siksi tuhannet suomalaiset nuoret jäävät opinahjojen ulkopuolelle ja syrjäytyvät. Eihän tässä syytöksessä nyt ole mitään logiikkaa apinankaan mielestä. Oliko tarkoitus hankkia hajaääniä perussuomalaisten leiristä? Tosin paljon ei ollut järkeä Vanhasen selityksessäkään. Kuulema Hyssälä oli tarkoittanut vain joitakin yksittäisiä oppilaitoksia, joihin on valtava määrä hakijoita, määriä jotka eivät ole ymmärrettävissä. Olisipa todella mielenkiintoista tietää, mitä ne tällaiset oppilaitokset mahtavat olla. Lista esiin!

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin oli kirjoitellut pehmoisia juuri ennen haastattelutuntia. Hänen mukaansa SDP:n kanssa oli hankalaa vääntöä kaikesta koko ajan hallituksen sisällä, mutta kun asiat oli sovittu, myös SDP seisoi lujasti yhdessä tehtyjen päätösten takana. Tämä vahvisti hallituksen uskottavuutta ulospäin. Kokoomuksen kanssa on toisinpäin. Vanhasen mukaan Anttila tarkoitti vain ruokaveron (silloin jo ratkennutta) alennuskeskustelua eikä siitä voi vetää muita johtopäätöksiä. Kukaan ei hänen mukaansa siis olisikaan sanonut demareiden olevan keskustalle kokoomusta mieluisampi hallituskumppani. Uskokoon ken tahtoo.

Aivan lopuksi puheenjohtaja Aalto halusi tietää, mikä viime vuosikymmenten uutinen on vaikuttanut voimakkaimmin Kesärannan pöydän ympärillä istuneiden urosten aivoihin. Kukaan ei maininnut apinan mieleen ensimmäiseksi tullutta John F. Kennedyn salamurhaa. Eihän sekään maailman tärkein asia ole ollut, mutta kosketti jostakin syytä. Ääniä ei saanut myöskään Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät eikä edes Berliinin muurin murtuminen. Vanhanen mainitsi entisenä tähtitieteeen harrastajana kuun valloituksen. Autolautta Estonian uppoaminen sai kaksi mainintaa Ronald Reaganin presidentiksi valinnan ja Inarinjärveen iskeytyneen risteilyohjuksen lisäksi…

Tänään  vaalikampanjointi sitten virallisesti alkoi kunnallisjärjestön vaalitapahtumalla Nummelan keskustassa. Tapahtuman odotetuin vieras oli pääministeri Vanhanen, joka saapui tapahtumaan klo 17.00 Keskustelua riitti ja tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa kampanjointia.

Vaalitapahtumassa oli mukana myös Keskustan pää-äänenkannattajan Suomenmaan toimittajia, jotka tekivät jutun tapahtumasta. Keskustelin myös  heidän kanssaan ja kommentoin uusintavaaleja, tulevaa vaalikampanjointia ja kulunutta sekä tulevaa vuotta Vihdin kunnan kannalta.

Seuraava vaalitapahtuma on luvassa lauantaina 15.8. klo 10-13 Nummelan torilla, jossa Keskustanaiset järjestävät  toritapahtuman.  Vihti-päivien viikonloppuna Keskusta järjestää perjantaina 21.8.  klo 17.00 Otalampi talolla vaalitapahtuman, jossa paikalla on puhumassa pääministeri Matti Vanhanen.  Lisäksi Keskusta on samana viikonloppuna kampanjoimassa 22.8 klo 10-18 Wuosisatamarkkinoilla Vhdin Kirkonkylässä,  wanhan ajan merkeissä, mutta sitäkin tuoreemmin ajatuksin. Tule mukaan!

Jotkut frendit valittaa, ku lähettelen tekstareita kaikille niin pirusti. Ja ei mitä tahansa tekstareita, vaan useimmiten multsareita. Varmaan neljässä viidestä viestistä on kuvaa, ääntä tai muuta tsägädägädäägä. Miksen laittais, ku on pakettiliittymä? Ja miks ostaa känsä, jonka koko pointtina on multimedian mahd. tehokas hyödyntäminen, jossei aio käyttää niit ominaisuuksia?

Mun mielest tekstarit on käteviä. Ne on intiimejä, mut silti perusviestin lipsahtamisest väärälle tyypille ei seuraa valtakunnanlaajunen mediakatastrofi. Paitsi jos lähettäjä on Vanhanen tai Kanerva. Mut mä en oo kumpikaan. Mutsi aina jauhaa, et tekstarit raiskaa suomenkielen. Jotenki ymmärrän ton komman, koska se tekee vapaaehtoisduunina maahanmuuttajien kielikoulutuksii. Mamman mukaa kieli köyhtyy ja oikeinkirjoitus kärsii, ku jengi suosii txt:ta. En mä ny sanos, et kieli köyhtyy mut ainaki se lyhenee ku pippeli pakkasella.

Jos mä haluun sanoo, että “mennää testoksee”, niin kyl ne kundit ymmärtää, et “me olemme menossa testokseen”. Ja itse asiassa noi kaks ekaa sanaa tarkoittaa, että “Nyt lähdetään jäbät pitään hauskaa meille Hämeenpuistoon. Laitetaan sauna lämpiin, juuaan kylmii Karhui, kattellaan Eurosporttii, lätistään hottisbeibeistä, kiusataan leskeä, sikaillaan ja lopulta lähetään baariin leikkiin parkettien partaveitsiä”. Ei toi koko rimpsu menis ees 160 merkkiin. Merkeistä puheenollen, miks semmosta erikoismerkkiä ei ole kuin sydän? Sii niinku “love”. Mä lähettäisin sen Arjalle.

Meitin ikäsil nuoril ihmisillä tekstarikieli on jo ni vakiintunu, ettei se kaipaa selittelyitä. Toki fiksumpu jamppa huomioi siinäki kenen kanssa ja mistä aiheesta koodailee. En mä pomolle pistäis maanantaiaamuna 7.58 viestii, et: “Moi, mul o ruokamyrk. En pääse duuniin, ku o ni huono olo. Heitän sul saikkutokari ku oon myöh. bäkkii. Cu sit”. Etenkään ny, kun oon työtön.

Toinen vitsaus, joka pitäis kitkee pois ku polio aikoinaan, on toi ennakoiva tekstinsyöttö. Ihan turhanpäivänen toiminto, jolla saadaan muutama euro lisää hintaa puhelimeen.. Helvetin vaikee käyttää, ku ei se tunnista suomalaisii sanoja ja ne, mitä se tunnistaa, on sit kirjakielellä. Ahistavaa ja jotenki niin kömpelöö. Ennakoivalla saa sitä paitsi tosi persoonatonta sanottavaa. Jotenki supervirallista. En mä puhu kirjakieltä livenäkään, niin miksi suosisin sitä tekstareissa?

Asiasta kainalokarvaan, tiesittekö, että saksalainen kundi voi ehdottaa tekstarilla seksiä näinkin lyhyesti: Hdlas?

Nyt germaanisia kieliä opiskelemattomat o huuli pyöreenä. WAS??!?!

Toi on lyhenne Hast du lust auf sex – rimpsusta. Välil mä ni ihailen tota saksalaisten sanallis niukkuutta. Ne ei lätise lämpimikseen, vaan asian voi halutessaa esittää tiiviisti. Mäpäs kokeilen, mitä Klum vastaa, ku pistän sille tekstarin, mis lukee vaa “Hdlas? P-Man”.

Moro ny! Se ois sit alakroppatreenii taas, ku vaihteeks hissi paskana. no, mää oon sporttinen poika onneks.

Politiikkaa – mitenkäs muutenkaan tällaisena kauniina kesäpäivänä. Apina syyttää suomalaisia ammattipoliitikkoja ihanan kesän pilaamisesta. Eihän luonnon kauneudesta voi nauttia rauhassa, kun taustalla pyörii mediaruletti, josta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että johtajamme ovat täydellisen aivottomia olentoja. Näyttää jopa siltä, että typeryyden määrä on suorassa suhteessa pallien suuruuteen. Ja tämä koskee myös naaraspuolisia päättäjiä.

Ehkä eduskunnassa saattaa olla joku yksittäinen normiapinakin, joka voisi pystyä jopa aivosolujen aktivoitumista vaativaan toimintaan, mutta heidän äänensä ei kuulu eikä naamansa näy missään. Poikkeuksen tekee nyt yksi naaras, joka edes näennäisen rehellisesti näyttäisi uskaltavan sanoa, mitä ajattelee. Tämä Hanna-Leena Hemming kirjoittaa tänäisessä blogissaan näin: Haloo, Jarmo Korhonen! Minun mittani on täysi. Olen saanut tarpeekseni siitä, että sinunlaisesi läpikiero ihminen pilaa kaikkien poliitikkojen maineen.

Täysin mätä luuseri on toinen osuva ilmaisu, jota Hemming Korhosesta käyttää. Todella upeeta! Kerrankin joku poliitikko uskaltaa sanoa suorat sanat, silloin kun niitä tarvitaan. Kannattaa lukea tämä blogi [1], vaikka Hanna-Leena uskookin vielä poilitiikkaan turhan sinisilmäisesti. Terve järki näyttää uskomattoman rajalliselta luonnonvaralta heti, kun joku apina rupeaa saamaan rahaa siitä, että pääsee hallitsemaan muita.

Vaalirahasotku on oikea kouluesimerkki tästä ilmiöstä. Matti Vanhaselta meni maine viimeistään eilen, kun media julkaisi kuvan hänestä ja kaveristaan Kyösti Kakkosesta yhdessä jälkimmäisen edelliselle lahjoittaman parin tuhannen euron arvoisen taidevaasin kanssa. Lahjus mikä lahjus. Tästä on enää turha yrittää venkoilla pois esittämällä vaatimuksia toiminnan avoimuudesta – muille puolueille ja eläkeyhtiöille! Ei Vanhanen tietysti korvaansa lotkauta apinan aivoituksille, mutta ehkä kannattaisi sentään kuunnella esimerkiksi viestinnän professori Pekka Aulaa, joka tänäisessä Ykkösaamussa antaa ilmaisia neuvoja maineen hallinnasta [2].

Eipä apina ymmärrä kokoomuksen tai demareidenkaan johtoa (ärkoopeestä nyt puhumattakaan). Nämä puolueet haluavat itsepintaisesti salailla omia rahahanojaan, vaikka johtajien täytyy tietää, että joskus koittaa hetki niidenkin julkistamiseen. Mikä strategia siis on sellainen, että puolue haluaa vielä kolmannenkin vaalirahakohun politiikan yleistä uskottavuutta romahduttamaan? Voiko kumpikaan näistä puolueista hyötyä moisesta? Ei voi, mutta onneksi meillä nyt on sellaisiakin puolueita, esimerkiksi soinilaiset ja piraattipuolue, jotka vesi kielellä odottavat entistä suurempien skandaalien paljastumista.

Demarit todistavat tällä hölmöilyllään sivumennen senkin, ettei feministinen vallankäyttö ole sen puhtaampaa tai parempaa kuin ”patriarkaatinkaan” valta. Kuinka ollakaan, demareiden ainoa rehtiyttä osoittava ääni kuuluu keski-iänkin jo ylittäneelle miehelle, Erkki Tuomiojalle – siis apinalle, jollainen on perinteisesti leimattu pahimmaksi esimerkiksi patriarkaatin korruptoituneesta ja yhteisöä sortavasta sovinistisesta alistamisesta.

Toinen aivottomuuden kouluesimerkki on mediamaksun suuri suosio poliitikkojen keskuudessa. Sen taloudellisesta ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta on jo ollutkin puhetta. Ehkä on ymmärrettävää, että kaikkien päättäjien ylimpänä tavoitteena ei ole heikompiosaisista huolehtiminen, koska he ovat niin kutsuttuja tuottavuususkovaisia. Siksi onkin niin vallan perkeleellisen kummallista, että hekin ovat tämän tuomiopäivän maksun sokaisemia – vaikka se juurikin lyö sitä tuottavuutta korville.

Nämä tuottavuuskonsulttien tarjoilemat karvapallot kokonaisina nielleet uskovaiset ovat siis valmiita vähentämään tuhatmäärin julkisen alan työpaikkoja, vaikka työn määrä siellä vain lisääntyy. Mutta ei heille tällainen epäjohdonmukaisuus ole mikään ongelma. Miksi sitä olisi sitten sellainenkaan, että he missaavat tuhannen taalan mahdollisuuden tehostaa tuottavuutta (ja lisätä samalla omaa uskottavuuttaan päättäjinä) julkisen palvelun YLE -rahoituksesta päättäessään. Verorahoitusmalli kun säästäisi toistakymmentä miljoonaa euroa puhdasta rahaa vuodessa ja sen lisäksi päästäisiin eroon kymmenistä Viestintäviraston turhiksi käyvistä virkamiehistä. Tuottavuutta parhaimmillaan, mutta jostakin syystä se ei nyt heille kelpaa.

Voisiko joku tuottavuusideologi ystävällisesti vastata – miksi, oi miksi?

PS. Poliitikko junailee rahaa tyttöystävälleen [3]. Tämäkö on hyvää hallintoa, hyvästä moraalista nyt puhumattakaan? Raadollisimmillaan se paljastaa tietysti sen, että kaveria ei jätetä -periaate toimii aina ja kaikkialla. Siksi kannatta käydä saunomassa pääministerin ja valtiovarainministerin kanssa.