Ist mir gelegentlich langweilig. Daher habe ich aus aktuellem Anlass für J. ein bisschen rumgespielt.

Oh und eine kleine Überarbeitung des Blogrolls (meckert ordentlich in den Kommentaren, wenn ich euch vergessen hab) und anderer kleiner Details gab es auch. Wird auch noch weitergehen, wenn ich etwas mehr Zeit hab.

Edit: Ich bastel weiter. Diesmal hab ich mich an ein Foto gewagt, dass mein Ex-Freund in Helsinki von mir aufgenommen hat:

So, letztes Edit:

Bitte um Kritiken und Anregungen. Sowohl Fotografie als auch die Bearbeitung.

Tai no totta puhuen kysees on kyl jo hiljalleen kulahtanu ilmiö. Mut syy miks lady pääsi päivän ilmiöks oli se, et taannoisel uppsalan vierailulla mul oli fammun kans pieni väittely kyseisestä artistista, tarkemmin lady gagan sukupuolesta. Ja varmaan ny kaikkii ihmetyttää et miten mun 82v fammu voi ees tietää kuka kyseinen artisti on, saati si olla aiheesta kiinnostunu. No siihen on ihan hyvä syy. Fammu meinaan teki palveli vuosikymmenen verran erään ruotsalaisen musajulkaisun toimitussihteerinä ja vaik se “oma” aviisi onki nyt jo kuollu ja kuopattu, nii viel tänäki päivänä fammu on kaikkien kuumimpien julkasujen tilaaja. Haluaa pysyä ajan hermolla nääs. Nytki melki eka asia mikä sille tuli mieleen ku pääsin sairaalaan oli et miks en tuonu cosmoo mukanani. No joo, läppähän se mut kyl se ne oikeesti kahlaa läpi ja poimii oleelliset asiat, joilla si koittaa pätee mulle. En mä viitti aina sanoo et taidetaan lukee vähä eri lehtiä..

Mut asiaan. Lady Gagan sukupuoli. Fammu oli jostai syystä iha satavarma et lady on ainaki syntyjään ollu mies. Mul ei ollu pienintäkää mielipidettä asiaan, saati si tietoo mut aattelin leikkiä mukana ja väitellä ajan kuluks. Kunnon väittely fammun kans… parasta. Sitä mul on ehkä eniten ikävä ruotsista. Faijan kans on vähempi yhteistä puhuttavaa, se on pelannu aina vähä enempi rahal ku rakkaudel. Tosin nyt on ne rahatki vähä vähentyny. Mitä jää jäljelle? SUKLAA. Isäpappa on siis eräällä fazerin kilpakumppanilla duunis ja se takaa meille sit testokseen sekundalaatuset minttukrokantit ja muut.

Miten tää ajatus taas pääs karkaileen ku keski-ikäsen naisen virtsa konsanaan…  syy miks ikinä aloin ees postaa settii lady gagasta oli se et satuin törmää netskuis tämmöseen äänestykseen. Nyt on kyl ehkä maailmankaikkeuden merkittävin äänestys. http://plaza.fi/kaista/musiikki/aanestykset/aanestys-onko-lady-gaga-mies-vai-nainen

Ei jesus… siinä sitä si arvioidaan onko arvon lady syntyny miehenä, naisena vai kenties alienina. Tosin sit ku lupasin fammulle selvittää asian nii löysin jotai infoo et lady olis syntyny intersukupuolisena mut kasvatettu sit ilmeisesti naisena, kerta se opiskeli paris hiltoninki kans samas tyttökoulus. Koko “nainen” kyl puistattaa mua isosti eikä voi ku päätä pyöritellä niille sen kaikille esiintymisasuille ja puheille. Liitteenä jännin asu taas hetkeen.

Mut voisin samaa hengenvetoon linkata tähä myös manselaisten “ylpeyden” suoraan juutuupista. Eli tamperelaiset teekkaripoijjaat teki tos vapun tienoolla oman versionsa ladyn pokerinaama hitistä: http://www.youtube.com/watch?v=_xRu_TrbWB4 

Näin meillä manselassa. Ny ulos mitsun kaa ja si kohta nukkuun. Hyvät yöt tyypeille!!

Mikko Miettinen

Kirjoitus on julkaistu Vastavalta kevät/2009 lehdessä.

Kuten nykyään jokainen tietää, talouskasvu on välttämätöntä. Ilman sitä
kaikki yhteiskunta romahtaa. Suomen on seurattava muun maailman mukana tai muuten sitä uhkaa ties mitkä vitsaukset! Viesti vallanpitäjiltä on selvä:
tarvitsemme kaikkien panosta torjuaksemme taantuman ja säilyttäkseemme
nykyisen elintason. Ja koska nyt talous on suuressa kriisissä, täytyy se
pelastaa ensisijassa ja huolehtia muista ongelmista, kuten
ilmastonmuutoksesta ja terveydenhuollosta, vasta taloustilanteen alamäen
taittumisen jälkeen.
Joku saattaa kysyä, miksei ilmastonmuutokseen puututtu rajummalla
kädellä silloin, kun talouskasvu oli vielä päällä edellisen kerran? Onko
talouskasvu ehdoton edellytys sille, että tuotannossa on järkeä? Jos
mietimme asiaa vasemmistolaisesta näkökulmasta, on tärkeää ymmärtää kenen käsissä talous on. Jos talous on osa antihumanistista ja epäekologista
ideologiaa on selvää, että ihmiselämän ja maapallon ongelmat eivät voi
olla sitä kiinnostavia asioita. Jos talous ei hyödy näiden ongelmien
ratkaisemisesta, miksi meitä uskotellaan, että taloustilanteen
parannuttua, muiden ongelmien hoitamiseen on resursseja?
Tämä talous on kapitalismia ja nämä vallanpitäjät ovat osa järjestelmää,
valtiota, joka tukee sekä vallan että talouden keskittämistä. Ekologinen
tasapaino on ristiriidassa jatkuvan kvantitatiivisen kasvun kanssa.

Ekologinen hyvinvointi perustuu organismien dynaamiseen tasapainoon, jossa
kunkin organismin hyvinvointi puolestaan riippuu muista organismeista.
Luonto ei tunne hierarkioita. Hierakia on mieläkäs käsite vain
yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kehittynyt eliö voi olla hyvinkin
riippuvainen alkeellisemman eliön selviytymisestä. Tasapainon liian suuri
muutos aiheuttaa uhkan koko maapallon elämälle.
Etiikka oli vielä joskus filosofian alue, joka tarkasteli asioita miten
niiden pitäisi olla. Tämän idean mukaan meidän tulisi spekuloida maailmaa,
yhteiskuntaa ja suhdettamme muuhun luontoon sellaisena, jonka sen pitäisi
olla. Yhteiskuntaekologian etiikka velvoittaa taistelemaan vapauden ja
rationaalisen yhteiskunnan puolesta.
Sen etiikka ei käsittele keinoja päämääristä riippumattomina: keinojen
pitää olla rationaalisesti perusteltuja ja sidoksissa päämäärään. Tämä voi
kuulostaa itsestäänselvältä ja sitä sen mielestäni pitäisi ollakin.

Kuitenkin opportunismi ja “kaikki keinot ovat sallittuja”-ideat eivät
johda kauniisiin päämääriin. Demokratia on saavutettava demokraattisin ja
vapaus vapaudenhenkisin keinoin!

Jyväskylä, Finland, 01.05.2009

El 1 de mayo fue el Vappu, festividad de la que nosotros sudeuropeos no tenemos ni zorra de lo que representa. Tras mucho preguntar recibimos respuestas del estilo de “es el dia del trabajo” o “es la fiesta de la primavera”, un poco de investigación me dice que es una fiesta en nombre de Santa Walpurga, pero claro, a saber si es cierto lo que me cuenta la Wikipedia. La respuesta corta sería una macrofiesta por dias en la que la gente sale y se pone hasta el culo de alcohol. Nosotros honramos cualquiera que sea el significado real del Vappu, pero nos quedamos con la última definición.

La fiesta real serian los dias 30 de abril y 1 de mayo, en los que se puede ver por la calle a los fineses con sus gorritos de graduación. Estos gorritos (del estilo marinerito para la comunión), se los dan cuando se graduan y cada Vappu salen los fineses con él a la calle. Lo que no entendí (tras mi enésima visita a Helsinki) es porqué habia gorritos con borlas colgando y otros no. Esa es una de las tradiciones del Vappu, otra seria ponerle un gorrito de esos a una estatua representativa de la ciudad. Nunca llegaré a entender a los fineses.

La última tradición sería la de conseguir un resacón del 15, pero eso no me sorprende tanto dada la naturaleza propia del finés común y su relación de dar y tomar con el etanol. Nosotros seguimos su tradición de salir de fiesta y nos dimos cuenta de que se aprovechan bastante en los locales del centro (¿10€ + 2€ de ropero sin consumición? ¿donde vais?). Pero bueno, los acabas pagando despues de la cola que te has tragado.

Ich bin gerade etwas schreibfaul, aber das macht auch nichts, macht euch selbst ein Bild davon, wie der 1. Mai in Finnland gefeiert wird! (Um Verwirrungen zwecks Haarfarbe zu vermeiden: Es wird am 30.4. und am 1.5. gefeiert.)

Das also um euch einen kleinen Eindruck von VAPPU zu verschaffen. Waren wirklich zwei mega Tage, die ich sicherlich in Erinnerung behalten werde und zu den besten hier in Finnland zählen! Unbeschreiblich, das Gefühl in der Stadt zu beschreiben.

Nach 2 Tage Party gings dann nach Stockholm um Mama und Papa zu treffen. Leider war die Zeit viel zu kurz! Trotzdem hatten wir genügend Zeit, ins Astrid-Lindgren-Museum zu gehen und eine Busfahrt durch Stockholm zu machen. Schade, dass es so kurz war, aber es war trotzdem schön, sie dort zu treffen! Und jetzt kann man mittlerweile ja schon rückwärts zählen, bis wir uns wieder sehen… Bilder davon gibts später!

Jyväskylä, Finland, 01.05.2009

It probably doesn’t come as a surprise to anyone, that Koreans don’t celebrate Mayday like the Nordic people do. Our small community of Finns and Swedes did gather, though, to celebrate Vappu on a beautiful hill by our university.  We got sparkling wine, balloons and instead of authentic munkkis, well, we got doughnuts from Krispy Kreme.

For the English version of the Post: HERE

TURKU – TAMPERE, IN TRENO

L’uomo seduto di fronte a me è un Finlandese medio.

Un figlio devoto della terra che lo ha cresciuto, anche se parliamo di quella d’un paio di generazioni fa. Quando Maamme era molto più ostile, più povera, perfino più fredda.

Questo finnico medio ha un testone ben piantato su un corpaccio tozzo e pesante, che sembra solido come roccia. Le mani sono grandi e callose, da lavoratore. I capelli biondo cenere ancora molti, e portati rivolti verso l’alto; lo stesso colore hanno i baffi folti e la barba che gli incorniciano il viso.

Gli occhi sono quelli chiarissimi e nostalgici, che alla luce del sole brillano di una luce malinconica: gli occhi dei Finlandesi.

Ci sono altri segni inequivocabili che permettono di classificare il passeggero seduto di fronte a me. Sono soltanto le 10.30 del mattino e questo personaggio sta bevendo imperturbabile da una bottiglia di whiskey, di marca sconosciuta (e impronunciabile).

La Finlandia è anche questa. Un posto dove placidi lavoratori col corpaccio tozzo e gli occhi malinconici, già ubriachi nel tardo mattino, potrebbero approcciarti, magari solamente per discutere se sia il caso la Juventus acquisti o meno Jari Litmanen (il più famoso calciatore locale, oggi ormai quarantenne).

Guardo il mio compagno di viaggio con simpatia mentre, tra un sorso e l’altro, appoggia la testa allo schienale e socchiude gli occhi.

Ho vissuto quassù al nord per nove mesi, e sono così contento di esserci tornato di nuovo.

Mi piacciono i Finlandesi. Sono a mio agio in mezzo a loro. Sono le persone più tranquille, miti e pacate del mondo. Poco importa in realtà se abbiano bevuto o meno.

E poi sono gente perbene, onesti e irreprensibili. Magari non sempre morigerati quando si tratta di bere, però moralmente integri e civilmente incorruttibili.

Che meraviglia essere circondato da gente onesta, pacata e irreprensibile. Sì, mi è mancata davvero la Finlandia.

Sono sull’Express Train delle 10.05, diretto a Pieksämäki.

Sono tornato in Finlandia, nella mia Turku, undici mesi dopo la fine dei miei exchange studies per unirmi alla grande festa del Primo Maggio, il Vappu.

Adesso mi aspetta un’intera giornata sballottato tra treno, bus, aereo, ancora bus, ancora treno. Un totale di dieci ore che a guardarle tutte assieme mettono un po’ di fifa e fanno venire voglia di scrivere, così per passare il tempo.

Potrebbe anche rivelarsi un’esperienza interessante. Ad esempio, mi aspettano due viaggi in treno della stessa durata: uno in Finlandia, l’altro tremila chilometri più in giù in Italia. Ci sarà, inevitabilmente, la possibilità di cogliere qualche piccola o grande peculiarità e differenza di ciascuno.

Il treno di tipo Express corrisponde a quello che in Italia chiamiamo Regionale o Interregionale. Un nome in codice, insomma, per indicare i convogli più in disuso, le carrozze più vecchie e le locomotive più obsolete.

Non siamo affatto al livello dei carri bestiame sui quali la vile Trenitalia costringe a viaggiare i pendolari dello Stivale, e tuttavia l’aspetto e l’odore di questo treno gli conferiscono qualcosa di antiquato e deteriorato.

Certo, le toilettes sono pulite, la puntualità garantita. E poi c’è il controllore, una figura misteriosamente scomparsa dai treni Regionali italiani. Eccolo che avanza, buffo e cordiale, gorgheggiando “Hei Hei”, Paivaa”, “Kiitos Kiitos”. Tra un gorgheggio e l’altro fa risuonare rapido la sua obliteratrice, con la perfezione ritmica di un musicista.

Il treno Express sferraglia rumorosamente attraverso la piatta e verde campagna, segnata qua e là da fattorie in legno rosso sparse e boschi di betulle.

Le carrozze dei treni finlandesi sono avvolte in un composto silenzio. Se due persone passeggeri tra loro lo fanno sottovoce, per non disturbare gli altri viaggiatori. La pace regna sovrana tra persone che leggono un libro, che lavorano col portatile, che ascoltano musica.

A meno che non suoni un cellulare. E qui, rompendo ogni barriera spaziale, geografica, territoriale, sembra quasi di ripiombare in Italia. Questo popolo pacato, che ha inventato la Nokia, quando è al telefonino urla.

Trilli gioiosi dall’inizio al termine delle conversazioni, per fortuna mai troppo lunghe. E che, dopotutto, sono come secchiate d’acqua fresca sul torpore imperante che potrebbe far sospettare ci sia stata una fuga di gas narcotizzante da qualche ventola sul soffitto.

Al termine del primo viaggio della giornata, Tampere mi accoglie come una città piena di Sole, quasi sfolgorante nella luce primaverile. A giudicare dalle t-shirts e dagli shorts indossati dalla gente lungo i binari, la temperatura deve essere piacevole.

Il mio compagno di viaggio non fa una piega, salvo voltare il viso verso il finestrino con espressione serena, lasciando qualche raggio di Sole posarsi sugli occhi. Ha affrontato ben altro che una luminosa giornata di Primavera.

Ma la terra che lo ha forgiato, a volte, può essere dolce e calda come la marmellata delle sue campagne piatte, verdi, e coperte di betulle.

For the Italian version of the Post: HERE

TURKU – TAMPERE, BY TRAIN

The man sitting in front of me looks like a typical average Finn.
A faithful son of the land he grew up in, even if we are talking about the land of a couple of generations ago. When Maamme was much more hostile, poorer, even colder. 
This average Finn has got a big head well-planted on a squat and heavy body, which seems as solid as rock. His hands are large and callous, due to the hard working. His ash blond hair still many and kept upwards; the same color have thick mustache and the beard framing his face. 
The eyes are those clear and nostalgic ones, sparkling with a melancholic light: the  eyes of the Finns. 

There are other evidences which allow to classify the passenger in front of me. It is only 10.30 am, and that gentleman is imperturbably drinking an unknown brand of whiskey  (and unpronounceable). 
This is Finland too. A place where placid workers, with stocky bodies and melancholy eyes, already drunk in the late morning, could approach you maybe just to discuss whether or not Juventus FC should purchase Jari Litmanen (the most famous local footballer, now almost in his forty). 
I look at my travel companion with sympathy, meanwhile he leans his head to the seat with half-closed eyes, between a sip and another 
I have lived up here in the north for nine months, and I am so pleased to be back again. 
I do like the Finns. I am definitely at ease among them. They are the most calm, quiet, peaceful fellows in the world. It does not matter if they have drunk or not.
And furthermore they are respectable, honest and incorruptible people. Maybe not always moderate when it comes to drink, but morally reliable and civilly untarnished.

What a delight being surrounded by honest, reliable and untarnished people. Yes, I did miss Finland. 

I’m traveling with the Express Train of 10.05 am to Pieksämäki.
I returned to Finland, to my Turku, eleven months after the end of my exchange studies to join the great celebration of May Day, the Vappu. 
Now, I am expected to spend a full day tossed around train, bus, plane, bus again, train again. A total amount of ten hours, whose perspective bothers a bit and  pushes me to write, so to spend the time. 
Nonetheless, it could also turn to an interesting experience. For instance, I’m going to spend two journeys by train, taking the same time: one in Finland, and the other one 3000 kilometers down in Italy. There will be the chance to grasp, inevitably, some small or great peculiarity and difference. 

The Express Train type corresponds to what in Italy we call Regionale o Interregionale. A secret code name for the most dilapidated trains, oldest couches, most dated locomotives of Finland.
We are not at the level of the cattle-wagons on which the despicable Trenitalia forces the commuters from the Boot to travel in, but this train unequivocally prompts something old-fashioned and obsolete. 
Of course, the toilets are clean, the punctuality guaranteed. And then there it comes the ticket-collector, a figure mysteriously disappeared from Italian Regionale trains. Here he moves on, funny and friendly, warbling “Hei Hei”, “Päivää, “Kiitos, Kiitos”. He plays his ticket-machine between those warbles with the harmonic regularity a musician would show.

The Express Train loudly runs throughout the flat, green countryside, marked by red-wooden scattered farms, and woodsof birch trees. 
The coaches in Finland are wrapped in a meek silence. If two passengers are chatting they do that in a low voice not to disturb the others around. Peace reigns supreme among people intent on reading, working with their own laptop, listening to music. 
Unless a mobile suddenly rings. And then, breaking all the spatial and geographical distance, almost it seems to slip down Italy. These quiet people, who invented Nokia, cannot avoid screaming when talking via phone. 
Joyful trills at the beginning and at the end of the conversations, fortunately never lasting for too long. Nevertheless, those trills feel like fresh buckets of water upon the sovereign torpor, which might drive you to suspect a gas-narcotic had spouted by some of fans on the ceiling. 

Tampere welcomes me at the end of the first journey of the day as a city full of sunshine, almost dazzling under the springtime light. According to the t-shirts and shorts worn by men and women along the tracks, the temperature should be pleasant.
My travel companion does not make a move,  but turning to the window with serene expression, letting some ray of light resting on his eyes. It happened to him to face something much worse than a bright day of Spring. 
And the harsh land which has shaped him, at times, can be sweet and warm like the jam from his home-landscapes, flat and green and covered with birches.

Jyväskylä, Finland, 01.05.2009

Miten turhauttavaa aloittaa blogipostaus aina “pitkästä aikaa”, “sori että on ollut vähän muuta tekemistä” tai muuta. Nyt en edes jaksa. Ei sillä, että mun elämä olisi taas mitenkään erityisen hankalaa, vähän koulujutut vieneet aikaa. 

Mutta perimmäiseen kysymykseen: onko elämää vapun jälkeen? Vaikea sanoa. Mun vapusta saa ehkä vähän paremman kuvan täällä. Aurajokiboolin jälkeen en nimittäin mene sanomaan varmaksi mitään. 

19:sta päivän jälkeen lähden aurinkoon, mikä lämmittää mieltä todella paljon. Siellä en sitten mieti yhtään henkilökuvaa tai radiohaastista. Kesäopinnotkin alkaa olla selvinä: ajattelin ottaa pari kurssia maailmanlaajuisia ympäristöongelmia jne. Tommosia iloisia suomenkielisiä kirjoja luettavaksi kesällä. 

Tatuointihingun lisäksi muhun on iskenyt joku rastainnostus. Mietin tänään ihan tosissani jos ottaisin semmoset pötkylät päähän… Tässä vaiheessa vähintäänkin äiti halkoo jo omia hiuksiaan kauhusta, mutta en oo päättänyt mitään vielä! Saa nähdä minkäpäisenä tullaan kouluun syksynä.

Koska mun polittinen blogi-innostus ei tän päiväisen seminaariesseen kirjoittamisen jälkeen ole täysin huipussaan, laiskottelen vähän ja laitan linkin erääseen aika osuvaan kuvaukseen Paimion valtuuston viimeisimmästä kokouksesta. Kyseessähän on vihreän valtuustoryhmän Saska Tuomasjukka, joka kirjoittaa tosi elävästi Paimion kaupungin kunnalliselämän koukeroista. Ihan mieluisaa luettavaa, suosittelen!

Musta on myös kiva huomata, että joku muukin ilmeisesti tekee muistiinpanoja toisten ihmisten sanomisista valtuuston kokouksissa. Mäkin teen toisinaan. Viime kokouksen paras quote oli suurinpiirtein näin: “Mähän siis puhun koko ryhmän puolesta, vaikka käytän minä-muotoa. Huomioikaa se.”

Nyt tiukkapipoisimmat voi taas syödä sen piponsa sitten.

Tällä hetkellä mulla on juurikin tälläinen olo: 
Antsy Pants – Vampire

NÄTTIÄ!!! TEE SE SAMA MUTTA LAITA TONNE TAKAKONTIN TÖPSELIIN SE VITUN SORMI,,

SIG-yhtyeen keulahahmo Matti Inkinen, 50, on ollut kateissa jo viisi päivää. Hän poistui Raisiossa sijaitsevasta kodistaan viime keskiviikkoaamuna.

MÄÄ SANOIN VITTU ETTÄ SEO PEDOFIILI,,!!!!! JOO SEO THAIMAASSA JO,,,

TARVIIKO VIAGRAA??????,,,PAPAT PISTÄÄ MENEE,,,

SHART?,,,

MUN SIHTEERI VIRPILLÄ ON PALJO MUISTILAPPUJA,,,HUONO MUISTI MUTTA HYVÄÄ PÄÄTÄ…

Jarkko Ruudun mukaan yli äyräiden mennyt Kanadan hehkuttaminen voidaan lopettaa saman tien.

JOO VITTU UUS ILME PÄÄLLE SITTE,,VITTU KYÄSIINÄ ON KISSANLIHAT IHMEISSÄÄ VITTUKU ISOT KÄNÄDÄT TULEE JA TAKLAA KOSKA SUOMELLAHA ON TASA YX ÄIJÄ JOKA TAKLAA JA SEO KOMAROV JA SEO SURKEETA MÄ EN TAJUU MIXEI NE TAKLAA?????????,,,,VITTU YHEN MIEHEN VARASSA,,,SAMA TAIS OLLA KYLLÄ VIIMEXKI KU PILLU OLI AINOO JOKA AJO JA TAKLAS,,,EN MELKEE USKALLA KATTOO TÄN ILLAN PELIÄ HUH,,,,

SILLÄVÄLIN KU TE HOMOKAULAILETTE JA POSEERAATTE MÄÄ NUSSIN TEIDÄN ÄMMIÄ JA JUON TEIDÄ VIINAT,,,

TOI NAINEN MENEE VIELÄ TIÄKSÄÄ PITKÄLLE,,MIETI SITTEKU TOI ALKAA TEKEE LEFFOJA JA KAIKKEE VITTU KYLLÄ!!!..

JUMAVITULAUTA!! STAR TREK PORNO VERSIO MUN ON PAKKO NÄHÄ TÄÄ,,BEAM ME UP SCOTTY,,NO HOMO,,

AIKA TOSISSAA STREET FIGHTER PELISTÄ..EISIINÄ MITÄÄ..

Vappuna mereen vajonnut ei muista tapahtumia

PUU KAATUU KOHTA VITTU MORJES MIKKÄ TÖLKIT!!!!!!!!

HIRVEETÄ KRAPULA LISKO PASKAAA HUH,,,TOSSA VITU NUKESSA ELÄÄ TON MUIJAN ÄIDIN HAAMU,,,MUN VEIKKAUS,,HUH

NONIIII NYT MÄÄ YMMÄRRÄN MIX TOTA SANOTAAN TONNIKALAX,,,

Sijoitusklubi WinCapita keräsi sijoittajilta 2005-2008 noin 100 miljoonaa euroa. Peräti 35 miljoonaa euroa klubi sai vain muutaman kuukauden aikana juuri ennen lakkauttamistaan maaliskuussa 2008.

NÄTTIÄ..VITTU ONNEX OLKOO,,,

VITTU MIKÄ VIRITYS,,,SETIT KUNTOO,,,VESIMELOONI+VIIMEKUUKAUDEN PIZZAPOHJA+JA MITÄ MUUTA,,NOILLA JÄÄTELÖTIKUILLA ON VARMASTI KANS JOKU TÄRKEE OSA,,NE PITÄÄ TON SELKÄNOJAN KUNNOSSA VEIKKAAN,,

RÄPPÄRIT ON VAA NIIN VIILEITÄ..MIKÄ LEIJA TOI JÄÄTELÖKI TOSSA HUH,,,

OH PILLU KISSA LELU NICOLE SÖRSSELSSÖN VINKUU IHANASTI,,

Hongkongin hotellikaranteeniin jämähtäneet neljä suomalaista ovat sopeutuneet tilanteeseen hyvin, konsuli Ulpu Koskinen Hongkongin pääkonsulaatista arvioi.

VITTU KAIKILLA ON NYT TOI NAAMASUOJA,,SIITÄ ON TIÄXÄÄ TULOSSA UUS MUOTIVILLITYS,,,JA VITTU JENGI VETÄÄ TUOLA SEMMOSILLA SUOJILLA JOTKA EI EDES OIKEESTI SUOJAA MITÄÄ..MUN KÄSITYXENI MUKAA TOI SIKAFLUNSSA TULEE TIÄXÄÄ TOLLASESTA PERUS SUOJASTA LÄPI SE PITÄÄ OLLA JOKU VITU SPESSU,,,MUTTA EIHÄ SITÄ MUMMOT TIÄ…,,SAMAKAISSE MINKÄ VITUN KAHVISUODATIN PUSSIN TAI JONKU HORON STRINGIT TOHON NAAMAAN LAITTAA,,

Finland is now officially on Twitter, which was seen during the festivities of vappu (May Day). Prior to this spring the Twitterverse had never heard the word. That’s not the case anymore, thanks to those, who had time to tweet with all the partying going on (read on for more details on the partying).

Here’s a nice little collage of the concept in form of my favorite vappu related tweets.

What’s my take on it? Loved it. And you?

P.S. I’m already looking forward to those tweets on juhannus at the end of June.

Vapusta jäi jäljelle palanut nenänpää ja päälaki. Näin kesän kynnyksellä unohdan aina aurinkorasvan käytön ensimmäisenä aurinkoisena piknik-päivänä. Ylioppilaslakkini on puolestaan asunut viimeiset 10 vuotta vanhempieni kotitalon vaatehuoneessa. Opiskelijahaalarit jäivät yliopistossa onneksi hankkimatta. Niitä näkee vappuna aivan liikaa. Toukokuun ensimmäinen kului Kaivopuiston sijaan leppoisasti kuohuviiniä siemaillen Tervasaaressa. Isot ihmismassat ovat vähän ahdistavia. Olen selvästi henkisesti keski-ikäinen tai vanhempi.

Miten oma vappusi sujui?

Kesän odotus kohoaa tästä asunnosta. Isot ikkunat ja selkeys ovat mielestäni loma-asunnon parhaita puolia. Terassilla on hienot tanskalaisen Hay Designin metallituolit. Huomasin juuri, että My o My -liikkeen valikoimaan kuuluu Hayn tuotteita.

Mitä mieltä olet tästä kesäasunnosta?

Kuvat ovat taas Bo Bedrestä.

Meidän toinen kissakaan ei jaksanut vappua selvinpäin. Se löysi päihtymyksensä tiputtamalla kukkaruukun, kaivamalla sieltä multaa ja sitten söi sitä ja kieri sen päällä jokseenkin sen näköisenä, että olisi vetänyt muutakin kuin pulkkaa. Toinen kissa katsoi vieressä, kunnes tämä aineissa oleva koppasi sitä pari kertaa tassulla päähän. Näinhän se vappu menee.

PMMP:n torstain keikka oli hemmetin hyvä – niin kuin aina. Silti tunnin keikkailun jälkeen tuli sellainen olo, että haetaan kuohari narikasta ja lähdetään rantaan fiilistelemään. 40 minuutin päästä paikalle säntää paloautoja ja ambulansseja, jotka kysyvät, mihin mies on hypännyt. Siinäpä sitten ihmeteltiin, ettei täällä mitään miestä ole hypännyt. No, olipa kuitenkin. (Miten nyt sitten veteen päätyikään.)

Taas on ollut sikoja liikkeellä, olisiko sitten sitä sikainfluenssaa? Perkele, että rasittaa tuollaiset mottipäät!

P.S. Otsikko mun uudesta lempibiisistä.

Vappupuheet ovat kuin lehtien pääkirjoitukset. Jotain pitää sanoa, kun on pakko ja näin on aina ollut. Jotain pitää keksiä, vaikkei olisi mitään sanottavaakaan. Näin tuntuu olevan ainakin politiikassa. Mitä suurempi vaikuttaja, sitä turhanpäiväisempi puhe. Jos haluaa jotain persoonallista ja elämältä maistuvaa, pitää etsiä blogeista, sillä moni bloggaajakin näyttää keksineen, että hänen on aivan pakko kirjoittaa oma vappupuhe – toisaalta, mitä muuta blogikirjoitukset ylipäätään muuta ovatkaan kuin ”vappu”puheita?. Valitettavasti sitä hauskinta eli Andre Wickströmiä ei löydä suomenkielellä, vaan pitää yrittää tavailla rupikonnaruotsia [1].

Median kynnystä ei kuitenkaan läpäistä puheen sisällöllä, vaan sillä kuka puheen jossain tuulisessa torinnurkassa sattuu ääneen paperista lukemaan. Kuulijana on ilmapallojen kanssa hereille ängettyä vaalikarjaa, joka ajattee puheen sijasta jotain ihan muuta. Ehkä sitten uutisista katselevat, mitä tulivat kuunnelleeksi. Puheet onkin tarkoitettu lähinnä toisille poliitikoille ja ehkä myös medialle. Tämän vapun kovin puhuja oli pääministeri Matti Vanhanen, ainakin mikäli mittaamme suosiota mediajulkisuudella. Ja miksemme mittaisi.

Vanhasen pääsanoma oli, että Suomi tarvitsee tasa-arvon vuoksi keskustalaisen naispresidentin. Siis onko tasa-arvoa se, että demarin jälkeen saataisiin Kepulainen Nainen Mäntyniemeen vai se, että Naisen jälkeen saataisiin Nainen presidentiksi? Apinan mielestä pelkkä ”tasa-arvo” on kovin huono peruste millekään valinnalle. Sen on todistanut Tarja Halonen omalla olemassaolollaan. Sillä eihän presidenttiys hänen aikanaan ole ollut muuta kuin olemista. Tekeminen on jäänyt taka-alalle. Tarjan suurin panos ulkopolitiikassakin on ollut se, että EU on kattanut hänelle yhden ylimääräisen päivällislautasen. Halvaksihan se sellainen presidenttiys tietysti tulee. Kun ei tee mitään, ei tee hirveästi virheitäkään.

Hieman vähemmän näkyvyyttä sai oppositiojohtaja Jutta Urpilainen. Hän vaati hallitukselta lisää työpaikkoja. Oppositio siis vaatii hallitukselta lisää rahaa! Kuinka tajuntaa räjähdyttävän uusi ja luova vappupuhe! Kannatta sitä varten sonnustautua krapulapäissään toreille ja turuille, ehkä jopa marssimaan. Hyväähän se liikunta toki aina tekee… Paljon enempää sisältöä ei ollut vasemmistoliiton Martti Korhosellakaan. Hän kun innostui normaalijargonin sijaan vaatimaan lisää pätkätöitä! Oikeastaan se on jopa hieman radikaali ajatus, joten apinapisteet menevät hänelle. Apinakin on aina ollut sitä mieltä, että vakityö on yliarvostettu asia.

Pätkätyön taivaallisuus paljastuu kuitenkin vain niille, jotka ymmärtävät, että sen rinnalle olisi luotava perustulojärjestelmä. Se loisi vaalikarjalle perusturvallisuuden tunteen. Sitähän nykyisestä elämästä puuttuu. Mutta eipä kukaan poliitikko uskaltanut esittää tällaista radikaalia uudistusta. Ei edes Jyri Häkämies, joka lienee tuurannut Jyrki Kataista puolueen vappupuhujana. Yllättäen hän veti pohjat puheensa populistisuudella. Kokoomus paheksumassa yritysjohtajien ylisuuria palkkoja! Voi kuule Hyvä Kokoomus, emme me aivan näin tyhmiä ole, me vaalikarja. Muistamme vallan hyvin, kuinka puolueenne on käytännössä toiminut tuloerojen kasvattamisen puolesta ja jopa paheksunut ruotsalaisia poliitikkoja, jotka sentään tekevätkin jotain eroja pienentääkseen.

Myös Lauri Ihalainen pääsi otsikoihin pitäessään viimeistä vappupuhettaan SAK:n puheenjohtajana. No onhan sekin syy päästä julkisuuteen. Hän laski pitäneensä 38 vappupuhetta neljänkymmenen vuoden aikana [2]. Onnittelut siitä. Ja kyllähän hänen puheessaan oli ihan järkeäkin, mutta seksikkyys puuttui. Yrityskohtaiset turvapuskurit olisivat varmaan paikallaan, mutta eihän niistä saa myyvää otsikko aikaiseksi. Vielä vähemmän jostakin uudesta teollisuus- ja palveluelinkeinopoliittisesta ohjelmasta tai uudesta, maailmanlaajuisesta, läpinäkyvästä, kansainvälisiä instituutioita vahvistavasta demokraattisesta yhteistyörakenteesta. Kuuden sivun verran tällaista tekstiä – kyllä on kuulijoilla ollut täysi työ pysyä hereillä. Mutta eikös Vappu olekin työn juhlaa… Onneksi toveri -huudahdukset herättivät säännöllisin väliajoin.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sai kollegojaan paljon vähemmän näkyvyyttä, vaikka hän käsitteli tärkeää asiaa eli EU:n merkitystä ympäristönsuojelussa ja vaati unionilta Itämeren pelastusohjelmaa [3]. Kerrankin Soini puhuu asiaa ja valtamedia on hiljaa. Tämä varmaan kertoo enemmän mediasta kuin Soinista. Ja Soinista kertoo enemmän se, ettei hänen puhettaan taida löytyä netistä päin vastoin kuin useimpien muiden, sillä sitä ei ole koskaan paperille kirjoitettukaan [4].

Mistään ei sen sijaan löytynyt Ruotsalaisen kansanpuolueen vappupuheita. Eivätkös paremman sortin suomalaiset vietäkään vappua? Tai ehkä he ovat jo niin sivistyneitä, että heille riittää pelkkä biletys. Ehkä he ovat jo sata vuotta sitten huomanneet, ettei pönäköillä puheilla ole mitään merkitystä. Myös Vihreiden ja Kristillisdemokraattien puheenjohtajat taisivat olla osallistumatta puheruljanssiin. Sen sijaan KD:n Kari Kärkkäinen on onnistunut manipuloimaan googlen hakukonetta ansiokkaasti, sillä hänen nimensä putkahtelee esille useammin kuin kenenkään muun – KD Naisten sivuilta! Ehkä yhtymäkohta löytyy siitä, että Kärkkäisen puheen sanoma oli tiivistetty muotoon EU on kuin emakkosika.

Vapun ovat nykyään omineet omiin tarkoituksiinsa myös jeesustelijat. Jeesus -marsseja järjestetään jo eri puolilla maata. Ei varmaan kulu monta vuotta, kun myös erään toisen uskonnollisen liikkeen marssijat ovat keksineet lohkaista oman osansa vapun näkyvyydestä. Oikeastaan on ihme, että feministit ovat vappuna niin hiljaa. Ehkä he asettavat biletyksen etusijalle – miesten piikkiinhän sekin menee…

Jos vappupuheet aiheuttavat Sinulle närästystä, ensi vuoden varalle kannattaa lukea vaikka Ylioppilaslehden ohjeet vappupuheen kohtaamisesta [5]. Samassa kokonaisuudessa EVAn johtaja Risto E. J. Penttilä (hieman yllättäen) vetäisee vappupuheiden ensimmäisen palkinnon vaatimalla, että Heinolan Lintutarha on säilytettävä. Apina on asiasta täysin samaa mieltä.

Kuuleeko Heinola? Lintutarha on säilytettävä!!!

Kotimaamme toiseksi suurin hukkumiskuolemajuhla heti juhannuksen jälkeen on onnistuttu sivuuttamaan ilman suurempia kuulo- tai hengityselinvaurioita. Kiitos uudenuutukaisten elektronisten kuulosuojaimieni (ja vanhan uimapatjani).

Kuulon suojaus on nääs Suomen vappuna paljon tarpeellisempaa kuin konsanaan infektiosuojaus Meksikossa, Influenssa A-tyyppi H1N1 -virusta vastaan.

*

Kuulin vahingossa, puhtaan työtapaturman uhrina, yhden vappupuheen, joka ei tosin ollut sieltä kaikkein pöhköimmästä päästä. Puhuja ei ollut kiihkouskovainen.

Samoin luin eräästä maakuntalehdestä erään kansanedustajan kommentin Ylen mediaverosta, tai paremminkin mediavorosta.

Kansanedustaja kertoi saaneensa kansalta vain mediamaksun suhteen myönteistä, tai korkeintaan pienillä reunaehdoilla varustettua palautetta.

Kuten jo aavistelinkin lähettäessäni edustajillemme postia edellä mainitusta syystä, kansanedustajien muisti on tilanteen niin vaatiessa hyvä, mutta erittäin lyhyt.

Tämä samainen, maakuntalehdessä haastateltu kansanedustaja kun sattui kuulumaan niiden muutaman harvan joukkoon, jotka vastasivat kirjoitukseeni, jota puolestaan ei voi millään muotoa pitää “myönteisenä esitetylle mediamaksulle”.

Mutta kuten todettu, totuus ja mielipide ovat kontekstisidonnainen juttu. Samoin kuin on elämä pitkä, ja se muisti lyhyt.

Löysin kansalaisadressien joukosta tämmöisen. Esittelyteksti ei ole ihan hirmuisen kummoinen, mutta tuikkasin nimen kuitenkin koska ajatus on kohdillaan.

P.S. Ai  niin – nyt kun kuulosuojat on otettu pois, voikin kuunnella Susan Boylen laulavan jo vuonna 1984…