1. Arviointi Monikulttuurisuus- blogiin

   Blogin ulkoasu on huolellisesti suunniteltu ja selkeä. Eri aihekokonaisuudet löytyvät helposti ylävalikosta. Kaikki tarpeeton informaatio on karsittu pois ja blogi on pidetty yksinkertaisena. Ulkoasuun kuuluvan fontin koko on verrattain pieni, ja tämä vaikeuttaa hieman lukemista.

   Blogin tarkoitus, aihe, tavoitteet ja projektin toteutus on esitelty etusivulla tiivistetysti. Esittelysivun teksti on mielestämme hyvä, koska se herättää lukijan mielenkiinnon ja antaa tarvittavan informaation projektista. Aihe on kiinnostava, meitä kaikkia koskettava ja koulumaailmassa arkipäivää.

   Opetussuunnitelman perusteisiin liittyvä perusopetuksen arvopohja antaa selkeän rungon projektille, ja on hyvä, että kyseinen teksti on esitelty heti blogin alussa. Aihe on hyvä ja tärkeä, mutta vaikeutta tuottaa sen monitahoisuus. Pitää olla tarkkana, mitä kokonaisuuksia valitaan opintojakson aiheeksi ja miten niitä käsitellään. Valitaanko esimerkiksi Suomen vähemmistökansallisuudet, maahanmuuttajat vai uskonnolliset vähemmistöt. Kiinnitättehän tytöt huomiota oikeanlaiseen viittaustekniikkaan opetussuunnitelma-sivun osalta .

   Monikulttuurisuuskasvatuksen erilaiset lähestymistavat on esitelty hyvin, ja tietoa on etsitty eri lähteistä. Teoreettista tietoa on runsaasti ja sen avulla selviävät ryhmän työskentelyn tavoitteet.

   Dialoginen pedagogiikka sopii hyvin aiheen opettamiseen, koska oman ajattelun herääminen on monikulttuurisuuden ymmärtämisen kannalta tärkeää. Menetelmä vaatii kuitenkin todella paljon opettajalta ja hänellä täytyy olla paljon valmiuksia erilaisissa tilanteissa olevien oppilaiden kohtaamiseen. On otettava huomioon oppilaiden taustat ja ennakkokäsitykset, jotta heidän olisi mahdollista vastaanottaa uutta tietoa.

   On hyvä, että projektiin on sisällytetty myös yhteisöllisen oppimisen malli, koska ryhmän jäsenten tiedot voivat olla hyvin eri tasoilla. Tulevaisuudessa tämä oppimisen malli on varmasti merkittävä osa opetusta.

   Tsemppiä työskentelyyn!!

    

Wille Ruotsalainen lähetti ensimmäisen vedoksensa artikkelistaan Seikkailujen tekeminen eli kuinka suunnitella kiinnostavia seikkailuita vähällä vaivalla 22. päivä viime kuuta, juuri samaan aikaan kun oman artikkelini Shinobi no mono starttiversio valmistui. Lähetin saman tien molemmat artikkelit koko toimituskunnan ja ennen kaikkea vertaisarvioijien ruodittaviksi.

Vertaisarvioinnin pitäisi toimintasuunnitelman mukaan toimia niin, että toiset alan harrastajat voivat tutkia ja hutkia, jos kirjoitamme ihan puuta heinää. Vertaisarvioijien raadin pitäisi pureutua nimenomaan siihen, mitä roolipelaamisesta on sanottu: ovatko faktat kohdallaan, onko termejä käytetty oikein, onko pelisysteemit ja -säännöt ymmärretty analyysissä oikein ja onko kokonaisuudessa riittävästi tolkkua. Raadin kullekin jäsenelle on sitten nimetty yksi artikkeli, johon hänen tulisi erityisesti keskittyä. Ensimmäisenä tuleen joutuivat Kellomäki ja Lintunen. Tukeakseni arvioijien työtä kirjoitin itse muutaman päivän kuluttua vähän selvennystä siitä, mitä oma artikkelini yrittää saavuttaa ja missä itse uskon sen heikkouksien olevan.

Lähetin samalla kertaa artikkelit kaikille projektiin osallistuville, koska mitä laajemmasta perspektiivistä kommentteja satelee, sen parempi. Ja vaikka taittajilta ja graafikolta ei varsinaista kommenttia tulisikaan, niin he kuitenkin saavat esimakua siitä, millaisen materiaalin kanssa he pääsevät aikanaan työskentelemään.

Kirjoitin itse muutaman päivän sisään monisivuiset kommentit Willen artikkelista, ja näin vapun jälkeen varsinainen raatikin on tarttunut punakyniinsä. Eritoten Willen artikkeli on saanut palautetta, Shinobi no mono odottaa vielä laajempaa tuomiota.

Seikkailujen tekemisestä sanottua:

“Se on kirjoitettu lukijaa viihdyttävään muotoon, siinä on viittauksia pelikokemuksiin ja se kattaa juuri sitä seikkailupelaamisen osa-aluetta, jota toivoinkin Willen kattavan.”

“Hyvä homma erotella toisistaan jännitteet ja niitä konkretisoivat haasteet. Diggaan siitä, että tässä on semmoinen asiantuntijameininki: jokaiselle vastukselle on syynsä, mitään ei tehdä holtittomasti.”

“Haamulomake on hyvä idea. Otan käyttöön.”

“Ensinnäkin diggasin paljon siitä, että artikkeli on käytännönläheinen. Tämän pohjalta on helppo jäsentää omaa työskentelyään. Myös konkreettisia työkaluja oli tarjolla mukavan runsaasti, mm. haamulomake, henkilöiden siirtäminen ja lopun harjoitukset.”

“Kaiken kaikkiaan artikkeli kyllä on mielestäni onnistunut ja hauska esitys useimmille roolipelaajille keskeisestä aiheesta.”

Shinobi no monosta sanottua:

“Pidän artikkelin koomista aspektia hieman ongelmallisena. Vaikka älyllisesti ymmärrän naureskelun forgelaisten pelaajien julkisuuskuvalle, johdannon alentuva asenne ei varsinaisesti houkuttele kokeilemaan näitä tekniikoita käytännössä.”

“Roolipelitekniikat ninjataitoina on oikein kiinnostava näkökulma ja ajatus kehittelemisen arvoinen.”

“Olet ottanut itsellesi kunnianhimoisen aiheen ja valmistuttuaan artikkeli tulee toivon mukaan olemaan suomenkielisen roolipeliharrastuksen piirissä taajaan käytetty ja viitattu teksti.”

Helmi-maaliskuun vaiheessa pyörittelin projektin linjavetoja sekä käytännön mahdollisuuksia. Kun nämä alkoivat alustavasti selkeytyä, ryhdyin saman tien haalimaan mukaan artikkelikokoelman työryhmää. Tausta-ajatuksena oli, että jos jäisin hiomaan ideaa täydelliseksi, en ikinä siirtyisi käytännönvaiheeseen ja luultavasti hylkäisin projektin suunnitteluun kyllästyneenä. Kokoamalla ihmisiä ympärilleni oletin sitoutuvani projektiin vahvemmin ja toisaalta myös tekeväni siitä tietynlaisen kunnia-asian: Jos kerran puhun tästä muille, pitäisi minun myös saada tulosta aikaan.

Minulla oli erinäisiä listoja artikkeli-ideoista, mutta päädyin lopulta kirjoittamaan niistä kaksi. Valitsin toisen sillä perusteella, että sitä kautta voisin lähestyä omaa nykyistä (forgelaisten pelien parista kumpuavaa) pelityyliäni ja toisen pohtiakseni sitä yleisasennetta, jolla suhtaudun roolipelaamiseen. Molemmat ideat tuntuivat olevan kohtuullisen kaukana valtavirtapelaajien massoista, joten halusin täydentää artikkelivalikoimaa perinteisemmällä seikkailuhenkisellä otteella. Minulla oli vielä tuoreessa muistissani viime syksynä pelaamani antoisa Eero Tuovisen “primitiivi-D&D”:n -pelikerta, jonka pohjilta Tuovinen kirjoitti blogiinsa Fury of Nifur -skenaarion. Niinpä ajattelin, että häneltä varmaan syntyisi hyvää kamaa myös tätä projektia varten. Wille Ruotsalainen taas tuli mieleeni tyyppinä, joka on kirjoittanut useita Roudan maa -skenaarioita Roolipelit.nettiin. Niinpä päätin pyytää häneltä artikkelia.

Kirjoittajat löytyivät siis kohtuullisen helposti. Kun taittamisurakasta tuli puhe, Markku Tuovisen nimi nousi pian esille. Hänellä on paljon kokemusta korvaamattomana kulissien takaisena harmaana eminenssinä toimimisesta ja intoa tukea roolipelikulttuuria. Hän lähtikin mukaan taittajaksi ilman sen kummempia suostutteluita. Kuvittajan ja graafisen suunnittelijan kohdalla jouduin pohtimaan hetkisen. En oikein tunne tämän alan väkeä ja mietin, voisiko graafisen suunnittelun uskoa Eeron ja Markun huoleksi. Tuovisten veljestrion kolmas jäsen, Jari, on tietysti vastannut Arkkikiven ja monien muiden projektien kuvasuunnittelusta, mutta Pushissa kansikuvan tekijäksi oli periaatteellisesti valittu nuori indie-taiteilija, joka saisi näin työtään esille. Halusin noudattaa samaa periaatetta, ja mieleeni muistuivat Majatalon Omat teokset -kategorian kuvittajien taidonnäytteet. Eritoten mieleeni oli jäänyt Saelisen taidonnäyte, joten sen kummemmin arpomatta päätin pyytää häntä mukaan projektiin. Nimimerkin takaa paljastui Jenny Paatero, joka osoittautui vielä graafisen alan opiskelijaksi – ja mikä parasta, hän ilmaisi kiinnostuksensa roolipeliartikkelikokoelman kuvittamista kohtaan. Kuvittajan ja graafisen suunnittelijan paikat täyttyivät näppärästi.

Kirjoittajien ja toimituskunnan lisäksi halusin vielä saada vertaisarvioijia, edelleen Pushin esimerkkiä seuratakseni. Heidän tehtävänsä olisi siis lukea, arvioida ja osoittaa artikkeleista hiottavia kohtia ennen kuin ne hyväksyttäisiin painokuntoisiksi. Pienen pohdinnan (ja edelleen Eeron kanssa käytyjen keskustelujen) jälkeen päätin järjestää vertaisarvioijat raadiksi, joka voisi vapaasti kommentoida artikkeleita. Tämän lisäksi päätin asettaa kullekin raadin jäsenelle yhden artikkelin, johon hänen pitäisi erityisesti paneutua. Raatia pohtiessani minua vaivasi lähinnä runsauden pula: maassamme on lukuisia lahjakkaita roolipelialan aktiiveja. Toisaalta en oikein tiennyt, mikä aihe olisi kunkin ominta erikoisalaa. En tuntenut kovin monia näistä tyypeistä henkilökohtaisesti, joten turvauduin jälleen keskustelufoorumien käyttöön. “Taustavoima” ja “newsalor” olivat näyttäneet tietävänsä varsin paljon forgelaisista indie-peleistä, kun taas “JohannesK” ja “NiTessine” olivat eri yhteyksissä osoittaneet hallitsevansa seikkailupelaamisen saloja.

Kaikkiaan projektin ympärillä siis työskentelee suunnitelmien mukaan yhdeksän henkeä. Kaikki vastasivat yhteistyökyselyihin nopeasti ja kiinnostuneena. En odota keneltäkään ehdotonta sitoutumista, eli kuka tahansa saa perua osallistumisesta milloin tahansa, mutta ainakin tähän saakka kaikki ovat olleet mukana (toisaalta vasta näin huhtikuun lopulla projekti on varsinaisesti käynnistynytkään).