O nosso Top 10 do mês de setembro ficou assim (posição/nome):

01 – Suelyn Medeiros

02 – Susanna Spears

03 – Dita Von Teese Xmas

04 – Donna Feldman

05 – Barbara Stoyanoff

06 – Danica Patrick

07- Alison Carroll

08 – Irina Voronina

09 – Carmella DeCesare #2

10 – Kiera Sky

Tämän jutun otsikko olisi voinut olla yhtä hyvin väärin valittu, sillä nykyisen naarasvetoisen median lahja ihmiskunnalle on väärä valinta -äänestys. Eli jutut, joissa kansalta kysytään, oliko edellisiltaisen kansanäänestyksen tulos oikea. Milloin missiessi tai simotanssija ovat vastaajien mielestä olleet vääriä valintoja. Tähän täytyy sisältyä jokin syvällinen sanoma. Johtuuko se siitä, että kaikki eivät äänestä ja äänestäneidenkin äänistä suurin osa on mennyt muille kuin voittajalle? Tämä sama pohdinta voitaisiin laajentaa myös politiikkaan. Ovatko vaalitulokset sittenkään oikeita, sillä eihän valituksi tulleiden yhteinen äänimäärä koskaan nousse edes puoleen äänioikeutettujen kokonaismäärästä. Kansa ei siis koskaan voi olla oikeassa?

Eilisen Eurovision laulukilpailun tulos oli mitä parhain esimerkki väärästä valinnasta. Norjan kappale ei ollut kuin hitusen parempi viime vuoden voittajaa ja sehän oli ihan syvältä. Eikä suomalaisten biisi todellakaan ollut finaalin huonoin esitys, jos nyt yhtään haluaa katsella asiaa tasa-arvosilmälasien lävitse. Tämän kanssa on kuitenkin elettävä taas vuosi eteenpäin. Ei toki mikään mahdoton vaatimus, sillä eihän tämä nyt ole maailman tärkeimpiä asioita.

Apina lienee aika tavanomainen euroviisuilija. Pikkuisena tuli nauhoitettua kokonaisia kisoja kelanauhurilla. Ehkä äänitteitä jostain varaston kätköistä löytyisi, jos oikein rupeaisi etsimään. Mutta miksi ihmeessä vaivautuisi? Abba oli hyvä ja onkin tainnut jäädä ainoaksi muistikuvaksi – ellei nyt sitten väkisin halua muistella suomalaisten tekemiä vääriä kappalevalintoja. Pitänee tämä juttu silti kirjoittaa, kun se näyttää olevan jo perinne viime vuodelta.

Ennen kuin kukaan lukija ehtii vetää herneen nenäänsä, huomautettakoon, ettei apinalla ole minkäänlaista musiikkimakua. Laulunumerokin oli kansakoulussa vitonen vain siitä syystä, ettei nelosta varmaankaan voinut antaa. Apina kuuntelee yhtä mielellään Miriam Makebaa, Madonnaa, Marilyn Monroeta kuin Tina Turneria, Aretha Franklinia tai Donna Summeria, Ami Aspelundia, Stingiä, Gösta Sundqvistia, Harry Belafontea, Hasse Wallia, Elvistä, Semmareita tai Roberta Flackia. Repikää siitä analyysiä. Ehkä enemmän kertoisi lista musiikista, jota apina ei missään tapauksessa haluaisi kuunnella – tosin se lista on melko lyhyt…

Apina kuunteli varsinaisen Euroviisukisan suorana radiosta. Se onkin paras tapa, jos haluaa perehtyä itse musiikkiin. Mutta tässä kisassahan ei olekaan kyse (pelkästä) musiikista. Niinpä esitykset piti nähdä. Apina katseli niitä sitten tänään Areenan kolmen tuuman ruudulta. Ehkä elämys olisi ollut 50 tuuman taulutelkkarista hieman erilainen, mutta tuskinpa tässä nyt suuria linjavirheitä pääsee syntymään. Pääperiaate on kuitenkin tämä: mitä vähemmän vaatteita, sitä parempi esitys. Apina jääkin odottamaan, kuka ensimmäisenä keksisi esiintyä viisuareenalla täysin alastomana – siis ilman mitään vartalosukkia tai huiveja. Pelkkää paljasta ihoa korkokenkien kera…

Johdonmukainen tulos tästä on se, että apina arvioitsee tällä kertaa vain naarasesiintyjien suoritukset. Miestenhän pitää tunnetusti olla sata kertaa parempia päästäkseen elämässä edes samalle lähtöviivalle. Miehet eivät vain ole kiinnostavia. Ja tästä on aivan turha vetää esille mitään humanistiaivojen keksimiä homokammo- tai miesroolimyyttejä. Kysymys on pelkästä testosteronista.

Tälläkin kertaa Euroviisujen huippuhetket taidettiin kokea väliaikanumerojen parissa. Erityisesti jäi mieleen toisen semifinaalin tanssinumero. Venäläiset osaavat ryhmätanssin kurinalaisuuden ja linjat. Miksei voisi olla myös Eurotanssikilpailuja? Enkä nyt tarkoita niitä kisoja, joihin jotkut tanssii tähtien kanssa -kisaparit osallistuvat, vaan kansantanssipohjalta tehtyjä katselmuksia. Mutta ehkä huippu oli kuitenkin loppukilpailussa nähty argentiinalainen akrobaattinen vesiteatteriryhmä. Terveisiä vaan laumani ulkomaanedustustolle – Argentiinasta näyttää tulevan vain ensiluokkaista tavaraa!

Ja sitten terveisiä kaikille feministeille, jotka ette ole koskaan kuulleet miehiä pojiteltavan. Kuunnelkaapa nyt hartaudella Jaana Pelkosta, kuinka hän hehkuttaa norjalaista nuorta (23 -vuotiasta) poikaa, Aleksander Rybakia, joka voitti ylivoimaisesti suuren ylieurooppalaisen viisukisailun [1]. No joo, myönnetään, että olihan Fairytale -kappale keskivertoa parempi ja lisäarvoa tuli taustatanssijoiden erityisen anteliaista kaula-aukoista.

Mutta sitten se tärkein eli Pläjäys. Apinan mielestä Viro oli kisojen ylivoimaisesti paras maa. Viron esitys oli ainoa, joka nosti kylmiä väreitä selkäpiihin. Sen esittäjä Sandra Nurmsalu oli kuin toiselta planeetalta verrattuna kaikkiin muihin. Jos taivas olisi maan päällä, se olisi tämän naaraan sylissä (siis tietysti heti oman naaraan ja ehkä Janina Fryn jälkeen…). Esitys oli pelkkää kauneuden ylistystä ovelista kaula-aukoista ja jumalattaren kasvoista musiikkiin saakka. Paras tyttö, paras laulu. Lisäpisteet tulivat viron kielen käytöstä. Onneksi suomalaiset palkitsivat tämän parhaana esityksenä.

Toisesta apinasijasta taisteli kova kolmikko, josta voiton vei Turkki. Ei kai mikään testosteroni voi vastustaa tuollaista esitystä? Mikä ihana vatsatanssiesitys, tähtönen osasi lantionliikkeet. Mikä enää voisi olla koukuttelevampaa? Mitä urosapina voisi enempää vaatia? Ohjaajakin sentään osasi viipyä (liian lyhyen) hetken oikealla korkeudella. Ehkä tämä olisi ollut juuri se kappale, joka olisi pitänyt katsoa seinän kokoiselta ruudulta.

Kolmas sija on Azerbaidzhanin, jolla oli anteliain hamonen. Mikä typy, mikä mekko. Harmi, ettei netin pikkuruudulta erottanut, oliko neito muistanut laittaa pöksyt jalkaan. Kyllä tämä naaras taisi olla kisan toiseksi kaunein. Kappaletta ei tullut edes kuunneltua, mutta ei se ainakaan häiritsevän huono voinut olla…

Niukasti neljännelle sijalle piti tiputtaa Moldova, koska tässä Pläjäyksessä ei tunneta tasapisteitä. Esitys kuulosti ja näyttikin jollakin tapaa perinnemusiikilta. Minihameinen kansallispuku – tällainen maa ei voi olla huono. Neljä miestä ja kaunis nainen, mikäpä sen parempi yhtälö? No tietysti neljä kaunista naista ja yksi mies… Ehkä tämä oli kolmanneksi kaunein nainen.

Viidentenä kaunistelee Romanian Elena. Sijoitukseen saattoi vaikuttaa aivojen sopukoista hypännyt muistikuva tutusta nimestä. Apinalla oli parin kirjeen mittainen kirjeenvaihtoystävyys joskus pienenä poikasena samannimisen tytön kanssa. Taitaa olla noilla seuduin yleinenkin nimi? Tytöt Balkanin taitaa bailaamisen – ja sen kyllä uskoo tämän esityksen jälkeen. Mitkä tissit, mikä tukka. Kumpienkaan aitoudesta ei tosin voi olla varma…

Eiköhän kuudenneksi ole jo pakko laittaa Ukraina. Hieno show ja illan parhaat saappaat. Jos nainen laulaa olevansa tyttö joka kriisit poistaa, niin pitäähän siitä nyt palkita! Tämä tyttö osasi myös ruumiinkulttuurin ja rummutukset, mistä molemmista ropisee lisäherkkuja.

Sen verran pitää olla isänmaallinen, että seitsemäs sija menee Suomelle. Karoliina Kallio edusti loistavasti suomalaista naiskauneutta ja uskalsi revitellä enemmän kuin suomalaiset yleensä. Varsinkin taustatyttöjen minihameet edustivat viisujen parhaimmistoa. Mutta kuinka tyypillistä, siitäkin nousi tietysti suuri haloo kaikkien tiukkapipofinskien keskuudessa. Apinaa kyllä hieman haittasi se, että toinen tanssijoista oli pukenut jalkaansa tummat sukkahousut. Siinä menivät ne pisteet, jotka olisivat pelastaneet Suomen jumbosijalta.

Kahdeksanneksi sinnitellyt Kroatian naislaulaja oli kuin kopio ruotsalaisesta, paitsi että kaula-aukko oli parempi. Blondia korkealta ja valkoisissa. Mikä ohjaajia vaivaa, kun ne eivät uskalla näyttää tissejä tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi läheltä? Patriarkaatti varmaankin?

Kaipa sitten yhdeksäs sija pitää antaa Ruotsin oopperalaulajattarelle. Kaunis blondi, mutta liikaa vaatteita. Niin valkoista, että häikäisee ja niin korkealta että kirpaisee. Apina erehtyi luulemaan, että Malene Emman osallistuisi läsinsärkemiskisaan. Onneksi mikään ei ainakaan näyttänyt menevän säpäleiksi. Ranskankielen käytöstä lisäpisteitä.

Kymmenikköön mahtuu vielä Islannin nuori Yohanna. Selostajamme kehuivat häntä sanoilla laulaa kuin enkeli ja näyttää enkeliltä. Ehkä moinen kuuluu heidän tehtäviinsä? Olihan kyseessä skandinaavinen kaunotar, mutta ei se riitä, jos kappale on mitäänsanomaton. Yohannalle olisi voinut pelkän nimenkin perusteella toivoa menestystä, mutta ei siitäkään apinakisassa ollut apua.

Sitten on vielä kahdeksan maata, jotka luottivat naarasenergiaan. Urosvetoisia esityksiä oli vain seitsemän ja niistäkin Saksan viisu oli rakennettu kokonaan Dita von Teesen paljaiden hartioiden varaan. Dita on nainen isolla N:llä ja hänen asunsa olikin parasta koko kisassa, mutta sitä ei nyt tässä lasketa, koska hän ei laulanut sanaakaan – olipa vain koristeena.

Iso-Britannian laulajaa selostajat kehuivat hyvin kauniiksi nuoreksi naiseksi. Niinpä. Mutta ei hän silti virolaisille vetänyt vertoja, tissitkin oli pakattu liian tiiviiseen pakettiin. Espanjan laulajatar oli tekaissut huivista hameen ja jättänyt selän paljaaksi. Etumus ei kuitenkaan vakuuttanut ja tukkakin oli kynitty lyhyeksi. Testosteroni ei tällaiseen reagoi. Albania tarjoili sakkolihaa, joten ei tästä voi sanoa paljonkaan, ettei saa syytettä alaikäisiin sekaantumisesta. Säärtä piisasi ja myös nenää. Söötti tyttö ja plussaa siitä, että pääsi piikkikoroilla kiipeämään mieskukkulan laelle. Ranska yritti brittien tapaan vakuuttaa pömpöösillä kappaleella. Hypertähti ja presidentti paikan päällä kannustamasssa. Mikähän tässä nyt oli niin hypeä? Edes ranskan kieli tai toispuoleinen puku eivät pelastaneet.

Armeniasta löytyy naarasenergiaa. Omaperäinen tavallisuudesta poikkeava esitys ja kauniita naisia. Se ei kuitenkaan tyttöjä nostanut korkeammalle ja sama vika lienee ollut myös Venäjän esityksessä. Laulavat kasvot kulisseina olivat hieno keksintö, mutta ei siitä muuta mieleen jäänytkään. Portugali marssitti lavalle isoleukaisen naisen. Haitarinaaras oli kaunis ja rumpalipoika letkeä. Perinnemusiikin ja Anna Abreun vuoksi olisi toivonut parempaa menestystä, mutta ei näillä eväillä. Malta ja balladineitokainen? No ehkä apina ei vain ole balladin ystävä. Tämä oli huonoin kappale.

Israel jää kuitenkin pahnanpohjimmaiseksi politikoinnillaan. Naiset olivat sieviä, mutta turha on kehua, että esittäjäksi on ensimmäistä kertaa kelpuutettu arabi, kun hän kuitenkin on kristitty. Palataan asiaan sitten, kun on uskallusta valita islaminuskoinen esittäjä. Ihan hyvin sentään keksitty, että maailman sodat syntyvät naaraiden vihamielisyyden tuloksena, mutta ei rauhaa nyt vaan valitettavasti millään viisulla rakenneta.

i find it sad that von teese is known in norway as “manson’s ex”. chauvinism is still going strong. hopefully, there will come a day when females can be known for what they do, not who the do (did).

ooh, look at me going all political.

Wallpaper High Quality 1280×800

Po krótkiej nieobecności – tym razem Dziennik:

Victoria Beckham w stroju Ewy
Marc Jacobs namówił kolejną gwiazdę na rozbieraną sesję. Po Julianne Moore, Dicie Von Teese i Naomi Campbell na prośbę amerykańskiego projektanta ciuszki zrzuciła Victoria Beckham.
Posh zrobiła już sporo zamieszania wokół wiosennej kolekcji Marca Jacobsa. Po zdjęciach, do których pozowała z amarantową torebką i z dziwaczną antenką na głowie, została przez brytyjską prasę nazwana sobowtórem sympatycznego teletubisia Twinky Winky. Teraz jednak nikt już nie będzie mógł krytykować jej stroju, bowiem do ostatniej sesji Posh pozowała zupełnie naga.
Jak pisze “The Sun”, wszystko po to, by zebrać pieniądze na walkę z rakiem skóry. Na wiosnę w butikach Marca Jacobsa za około 50 zł będzie można kupić szary T-shirt z wizerunkiem Victorii ubranej jedynie w szpilki. Środki z jego sprzedaży zostaną przekazane na leczenie chorych na raka.

I znów Dziennik:

Ditę von Teese kręcą perwersyjni Brytyjczycy

Niekwestionowana królowa striptizu obala mity na temat brytyjskich mężczyzn. Dita von Teese przekonuje, że Wyspiarze wcale nie są tak nudni i ospali, jak się wszystkim wydaje…
Była żona Marilyna Mansona oznajmiła, że bardzo lubi Brytyjczyków, ponieważ jeśli tylko chcą, potrafią być całkiem sprośni i perwersyjni.
Dita dodała, że mimo że w swoich burleskowych przedstawieniach zmienia się w demona seksu, tak naprawdę jest zwykłą dziewczyną z sąsiedztwa. I wbrew pozorom jest dość przewidywalną kochanką. W sypialni najbardziej odpowiada jej pozycja misjonarska. Dlatego wszystkim panom, którzy chcą zaprosić ją na randkę, radzi, by nie starali się za wszelką cenę zaimponować jej swoją pomysłowością.
To rzeczywiście niezwykła kobieta. Większość z nas bowiem uskarża się na brak fajerwerków na randkach z przewidywalnymi lowelasami…