Onko mikään enää pyhää?

Vai onko pappikin ihminen?

Outo juttu kuitenkin: iloisia pappeja!

Kaikki yhteisöt, seurat ja poliittiset puolueet haluavat tehdä kalenterin. Yleensä kalentereissa pojat ovat ilman paitaa ja tytöt verkkosukissa. Nyt on ilmestynyt Suomen ensimmäinen pappien poikakalenteri, kalenteri vuodelle 2010. Juuri sopivasti 1. adventiksi, josta uusi kirkkovuosi alkaa.

Pappien kalenterin kantta kun katsoo, niin iloisissa merkeissä mennään! Tosin papit  – ainakin vielä kalenterin kannessa – ovat täydessä tämmingissä, luterilaisen tutussa piruntorjunta-asussaan. Mutta sopivasti jalat irti maasta.
Kalenterin kuvat ovat valokuvaaja Vesa-Matti Väärän ja ulkoasu graafisen suunnittelijan Erkki Mikkolan.

Tässä on asialla viiden turkulaisen evankelisluterilaisen papin syksyllä 2004 perustama yhtye nimeltä Viis papeista. Kun välillä mukana oli kuudeskin pappi, yhtye esiintyi nimellä Sex pastors. Jo nämä tiedot saa miettimään, että eikö pidäkään enää paikkaansa se syvälle juurtunut papinkuva: kun pappi astuu huoneeseen, iloinen rupattelu loppuu.

Paattisten kirkkoherra Jukka Järvensivu kertoo toisenlaisesta pappiskuvasta:
“ Haluamme haastaa ennakkoluulot papin ja kirkon roolista sekä asemasta yhteiskunnassamme. Asioita voi tehdä toisinkin. Ketkä tahansa, papit mukaan lukien, voivat tulla alas jalustaltaan ja laittaa itsensä peliin mokaamisen uhallakin.”

Ovat papit valinneet vaikean tien. Kyllä paheksijoita löytyy nykyisestä kirkkokansasta! Vai haluavatko papit tosissaan lähestyä  nykyisestä kirkosta viis veisaavaa tavallista pulliaista? Uskaltavatko he myös päättäjille ja rahasampomiehille kertoa totuudesta, kohtuudesta, oikeasta ja väärästä?

Viis papeista:  Hannu Jaatinen, rummut, Jukka Järvensivu, basso, Petri Laitinen, piano, laulu, Riku Laukkanen, saksofoni, laulu ja Pasi Salminen, kitara, laulu.

Poikakalenteria saa tilaamalla osoitteesta riku.laukkanen@evl.fi

Tietoa poikakalenterista löytää täältä.

Olen varmaan toista vuotta tuskaillut sen paperimäärän takia, mitä merkitsee Helsingin Sanomien tilaaminen kotiin. Enimmillään – olen punninnut – lehden sunnuntainumero painoi 0,5 kiloa. Aineisto on ylivoimaisesti suurimmalta osaltaan mainoksia tai sellaista tekstivirtaa, millä ei ole minulle arvoa. Tällä hetkellä kuten tänäkin aamuna lehti on lastattu useilla mainosaukeamilla. Mitä siis tarvitsen päivälehdestä: tärkeimmät uutiset, yhteiskunnallisen ja poliittisen päivittäisen ja taustoittavan aineiston, kulttuuri- ja taidekirjoittelun ml. radio- ja tv-ohjelmat arviointeineen, kohtuullisen kokoisen ja toimitetun yleisönosaston.

Tänään spostin avatessani löytyi HS:n tarjous verkkolehdestä. Yhtenä versiona tarjotaan pelkkää tekstiversiota. Se on oikeansuuntainen aloite. Tilasin ja yritän edelleen opetella näytöltä lukemista. Musteella väritetyn paperin kuljettelussa edestakaisin ei ole mitään tolkkua enää.

(päivitetty 17.12.2009)

Maa, joka vapaaehtoisesti luopui olemassaolostaan. Kansallislaulunaan maa käytti “Maamme”-nimistä laulua;

http://www.youtube.com/watch?v=Hs796PAXUaU&feature=related

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

(Seuraukset blogeilleni ja kotisivuilleni: Kirjoitusteni tarkoituksena on ollut tuoda kansalaisten ja varsinkin päättäjien tietoon yhteiskuntaamme pesiytyneitä tuhoisia syöpiä, valheita ja huijauksia, jotta niistä päästäisiin ja yhteiskuntamme saisi terveen ja totuuteen perustuvan selkärangan, joka kestäisi aikamme kuolemanvakavia haasteita. Kirjoitukseni eivät kuitenkaan ole saaneet vastakaikua, ja kansalaiset ovat valinneet tiekseen Euroopan unionin, joka nyt 1.12.2009 Lissabonin sopimuksen [jonka kansalaiset hyväksyivät 11.6.2008] voimaantulemisen myötä muuttuu juridisesti liittovaltioksi, joka juridisesti ja peruuttamattomasti lopettaa Suomen itsenäisyyden. Kansalaiset ovat siis valinneet tien, jossa heillä ei ole minkäänlaista valtaa omiin asioihinsa, kohtaloonsa tai elämänsä puitteisiin – päätäntävalta yhteiskunnallisissa asioissa on siirtynyt Suomesta muualle.

Tämä on vienyt blogeiltani ja kotisivuiltani pohjan. Kansalaiset eivät enää voi korjata noita yhteiskuntaamme syövän lailla syöviä valheita ja huijauksia, koska kansalaisilla ei enää ole valtaa yhteiskuntansa asioihin. On siis täysin turhaa tuoda niitä kansalaisten tai päättäjien tietoon; he eivät voi niille mitään. Kirjoittamiseni jää nyt tyhjän päälle, eikä sillä ole yhteiskunnallisesti enää merkitystä, joten blogini ja kotisivuni ovat tulleet tiensä päähän. On syytä lopettaa ne ja poistaa ne Internetistä.

Kansalaiset ja päättäjät todella ovat valinneet tien, jossa menetetään kaikki päätösvalta omaan kohtaloon ja omiin asioihin. Kansalaiset voivat vaikuttaa EU:ssa vain valitsemalla edustajansa Euroopan parlamenttiin 5 vuoden välein. Tällä parlamentilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista lainsäädäntövaltaa. Parlamentin jäsenillä [eli "mepeillä"] ei ole edes oikeutta tehdä lakialoitteita, eikä parlamentilla ole valtaa päättää laeista. Se voi ainoastaan ehdottaa muutoksia komission laatimiin lakialoitteisiin. Käytännössä Euroopan parlamentin valta lainsäädäntöasioissa [ja siis esimerkiksi yhteiskuntamme muuttamisessa terveeksi] on kosmeettinen.

EU:ssa yksin komissiolla [jota ei valita vaaleissa] on valta valmistella ja antaa lakialoitteita, eikä se ole vastuussa parlamentille. Joidenkin lakien kohdalla komissio jopa itse hyväksyy omat lakialoitteensa. Käytännön työ tapahtuu komission n. 3000 salaisessa ja suljetussa työryhmässä [joita niitäkään ei valita vaaleissa]; nämä työryhmät laativat “komission agendat”, valmistelevat KAIKKI lakialoitteet ja lisäksi ryhtyvät toimiin poliittisen hyväksynnän saamiseksi komission toimille [ts. suunnittelevat ja harjoittavat propagandaa; kyse on kommunistisesta systeemistä]. Usein komissio käyttää valtaansa myös niin, että etukäteen hankkii hyväksynnän lakialoitteilleen EU-lähettiläiltä ja ministerineuvoston työryhmien [ks. alla] virkamiehiltä [ei siis parlamentilta].

Kun komissio on saanut lakialoitteensa valmiiksi, lakialoite siirtyy parlamentin pohdittavaksi. Tässä vaiheessa parlamentilla on valta ehdottaa muutoksia siihen, ja vain tiettyjen lakialoitteiden kohdalla parlamentilla on mahdollisuus käydä syvällisempää keskustelua ministerineuvoston kanssa. Sitten lakialoite ja mahdolliset muutosesitykset siirtyvät varsinaiseen päätöksentekoelimeen, ministerineuvostoon [jota ei valita vaaleissa] ja sen n. 300 salaiselle työryhmälle [joita ei valita vaaleissa; ovat "virkamiehiä", käytännössä vapaamuurareita, juutalaisia, liikemiehiä tai heidän käskyläisiään jne., niitä, jotka nuo yllä mainitut valheet ja huijaukset ovat luoneetkin]. Ministerineuvosto sitten päättää, hyväksyykö se parlamentin muutosesitykset vai ei. Lakien toimeenpanovalta on sitten lopullisesti komissiolla.

Merkille pantavaa on, että nuo ministerineuvoston 300 työryhmää päättävät EU:n laeista 85%, ja vain 15% päätetään itse ministerineuvostossa, jossa ministereitä on paikalla. Työryhmien virkamiehillä on suunnattomasti suurempi valta kuin parlamentin mepeillä. On helppo havaita, että EU:n päätöksentekokoneisto on laadittu suojelemaan päättäjiä äänestäjiltä, joille todellisuudessa ei jääkään mitään valtaa, vain koristeellinen valta. On myös nähtävissä, että työryhmät [komission ja ministerineuvoston] ovat se varsinainen mahtinyrkki EU:ssa ohi ministereiden [tämän mahdollistaa rahavalta]. Valta on kansainvälisellä rikollisuudella, joka on suureksi osaksi juutalaista. EU on huijaus. Ollaan siirtymässä hirvittävään juutalaiseen tyranniaan, eikä siitä ole paluuta. EU:sta irrottautuminen tulkitaan nyt kapinaksi, joka voidaan kukistaa väkivalloin, tappamalla.

Vesa-Ilkka Laurio

Onko Turussa Suomen tolloimmat ammattikorkeakouluopiskelijat?
Tai jos opiskelijoiden kulttuuritietämys kaikkialla onkin samaa luokkaa?
Siis Kivi kirjoitti Kalevalan?
Ilman kulttuuria ei olisi suomalaisuutta ja Suomea, väittää juhlapuhuja.
Kohta siis ei enää ole.

Yksi Kiven kirjoittama Kalevala nyt ei maata kaada, mutta jos 428 opiskelijasta 75 prosenttia ei tiedä kansalliseepoksemme syntyä, niin jossain on jotain mennyt pieleen. Ainakin Turussa, jossa ammattikorkeakoulun opiskelijoille tehtiin kulttuuritietämyksen kartoitus ja saatiin tulos, jossa 15836 vastauksesta vain puolet oli oikein.

Kartoituksen tekijä on ammattikorkeakoulun opettaja  Kristiina Krook, joka usean vuoden ajan on ollut huolestunut opiskelijoiden olemattomasta kulttuuritietämyksestä.  Tutkimuksen nimi panee jo aavistelemaan pahaa, oikeastaan kertoo kaiken: Aleksis Kivikö Kantelettaren isä?

Turun Sanomissa (27.11.) toimittaja Tuomo Karhu kommentoi tutkimusta ja koko kaupungin suhtautumista kulttuuriin: “Ammattikorkeakoulussa tehdyn kartoituksen  tulokset eivät yllätä kaupungissa, joka ainoana Suomessa  ei varoitusten jälkeenkään halua antaa kulttuurille tarkoitettuja valtionosuuksia kulttuurille.”

Mitä tässä siis opiskelijoita mollaamaan, jos he eivät tunne tarpeelliseksi koko kulttuuria, hehän vain vetävät samaa virttä päättäjien kanssa! Selvä kuin pläkki: yhteiskuntamme  ei arvosta kulttuuria. Paitsi niin korkeaa kulttuuria, että siihen ei tavallisen taulapään rahkeet riitä: pitää saada Aalto-yliopisto. Mutta siinähän painottuvatkin Suomen kilpailukyky ja rahavirrat, ei moniarvoisuus, ihmisten viihtyvyys – kulttuuri,  jonka pitäisi antaa iloa ja merkitystä elämään.

On turha ylvästellä Pisa-tutkimuksilla, jos jatko näyttää, että oman maan kulttuurin tuntemus on täysin nollilla.
Nyt olisi siis korkea aika tarkistaa ammatillisen toisen asteen ja korkeakouluasteen opetussuunnitelmat!  Olisi syytä antaa ihmislapsille tietoa ja kuvaa yhteiskunnasta, joka on moniarvoinen ja sitä voidaan kehittää myös moniarvoisena. Tähän  antaa eväitä  kulttuuriperinteen ja nykyisen kulttuurin jo pintapuolinenkin tunteminen.
- Opiskelijamme näyttävät  pitävän taidetta ylimääräisenä ja tarpeettomana, sanoo Kristiina Krook.

Näin seuraavaksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi valitussa Turussa.

PS.  Hirliin kommentissa mainitaan Nuorisotutkimusseuran nuorisobarometri 2009:  tuloksia täältä.

Olen saanut runsaasti palautetta siitä, että minut valittiin Vihreän miesliikkeen hallitukseen viime lauantaina. Olen itsekin aika häkeltynyt saamastani kunniasta. Ensimmäinen nainen Vihreän miesliikkeen hallituksessa.

Minulta on kysytty tavoitteita ja syitä, miksi olen valinnut vaikuttamiskanavakseni Vihreän miesliikkeen. Kysymyksen voisi yhtä hyvin asettaa myös toisinpäin: Miksi Vihreä miesliike on valinnut vaikuttajakseen minut?

Minulla on tavoitteita tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyössä, joita katson mahdollisesti voitavan edistää miesliikkeen kautta kaikista parhaiten. Olen vuosia vaatinut isyyslain sukupuolivaikutusten arviointia ja päivittämistä ja uskoisin että tällainen foorumi voisi antaa sille hyvän pohjan. Lisäksi olen ylipäätään kiinnostunut siitä, kuinka mieten keskinäistä epätasa-arvoa voidaan vähentää ja voiko ylipäätään olla niin, että pojaksi syntyminen on suurempi syrjäytymisriski?

Olen innolla lähdössä “jätkäporukassa” purkamaan yhteiskunnallisia ongelmia kasatakseni paketteja uudestaan. Miesporukassa toimiminen ei minua pelota, päin vastoin, luulen että olen ihan oikea henkilö tekemään töitä tällaisessakin pioneeriasiassa. Olen kiitollinen Vihreän miesliikkeen jäsenille, että he soivat minulle tämän haasteen, jonka koen myös kunniakseni.

Aiheesta lisää

Hanna-Kaisa

Vallan käyttäjän pitää olla kollektiivi. Presidentti ei ole kollektiivi. Pääministeri johtaa kollektiivia, mutta ei ole kollektiivi. Pääministerin kollektiivin perusta ovat hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ( … puolueet). Eduskuntaryhmien valta perustuu parlamenttivaalissa saatuun mandaattiin (mikä on oikein (arvoarvostelma) ja parlamentarismia). Kansalaisten elämän arkipäivän muotoilee parlamentti (siis sen mitä pääomalta jää ratkaisematta). Presidentillä ei ole mitään tekemistä kansalaisten jokapäiväisen elämän kanssa, eduskunnalla on. Ei ole minkäänlaista perustetta äänestää nykyisen vaalilainsäädännön voimassaollessa presidentinvaalissa (jos sen vielä joskus teen, teen sen perinteenä, koska en ole yhtään vaalia jättänyt väliin). Eduskuntavaalissa pitää äänestää kaikkien (pakkokin voisi tulla kysymykseen). Eduskunnan tulisi olla koko kansan edustajista kokoonpantu. Nyt se edustaa 50-60 prosentin osuutta äänioikeutetuista.

Olen tästä usein kirjoittanut eri yhteyksissä. Nyt sain mutkan kautta palautetta Facebookissa. En käy siellä keskustelemaan, vaan mieluummin tässä.

Valitan töksähtelevää väitetyyliä. Se johtuu siitä, että tänään päättyi filosofian opintoihini sisältyvä logiikan kurssi.

Tässä pitäisi puhua suoraan rikoksista, rikollisuudesta ja rikollisten rankaisemisesta, mutta koska en voi, kuten kirjoituksessani “Laurio ja huumori” olen kertonut, ottaa tätä kansaa vakavasti, puhun vain kevyesti naurettavuudesta.

Naurettavaa on, että maamme terveysviranomaiset puhuvat sikainfluenssapandemiasta, vaikkei mitään sikainfluenssapandemiaa ole. Ja jos ei ole sikainfluenssapandemiaa, on naurettavaa julistaa sikainfluenssapandemia. Ja jos ei ole sikainfluenssapandemiaa, on naurettavaa rokottaa koko kansa sikainfluenssapandemiaa vastaan.

Naurettavaa on rokottaa kansalaiset testaamattomalla rokotteella, jolloin vaarannetaan kansalaisten terveys häikäilemättömällä ja vastuuttomalla tavalla. Tämä on naurettavaa, koska terveysviranomaisten tulisi päinvastoin suojella kansalaisten terveyttä. Naurettavaa on, että kansa antaa tällaisten terveysviranomaisten ja hallituksen jatkaa virassaan.

Naurettavaa on, että naurettava media jatkaa sikainflunssa- ja sikainfluenssarokotepropagandaansa, vaikka mitään sikainfluenssapandemiaa tai edes sikainfluenssaepidemiaa ei ole.

Naurettavaa on, että kaikki liikkeellä olevat kausiflunssat luokitellaan sikainfluenssaksi, vaikka vain pieni murto-osa näistä flunssista on tuota tiettyä H1N1-flunssaa, joka sekin on muita flunssia ja kylmettymisiä lievempi. Influenssa-aika Suomessa on joulu-maaliskuu, joten vielä ei olla edes influenssa-ajassa.

Naurettavaa on, että viranomaiset opettavat kansalle ns. holokaustia, vaikka mitään holokaustia ei tapahtunut. Naurettavaa on, että viranomaiset opettavat kansalle holokaustia, vaikka olen kirjallisesti (kirjoitus “Opetushallituksen holokaustikirjan arvostelu”, osat 1-5) osoittanut viranomaisille (pääministerille, opetusministerille, Opetushallituksen pääjohtajalle, oikeuskanslerille ja valtakunnansyyttäjälle), että holokausti on huijaus alusta loppuun.

Naurettavaa on, että päättäjät ovat ottaneet maassamme käyttöön raha- ja pankkijärjestelmän, joka tuhoaa kansan automaattisesti. Naurettavaa on, että vaikka raha- ja pankkijärjestelmän tuhoisuus on tuotu julki kansalaisille ja päättäjille, silti kansalaiset ja päättäjät eivät ole tahtoneet luopua tuhoisasta raha- ja pankkijärjestelmästä.

Naurettavaa on puhua ihmisen hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, kun ilmakehässä on hiilidioksidia vain 0,038%, ja ihmisen osuus päästöistä on vain 5%, siis 0,0019% (19 miljoonasosaa).

Naurettavaa on puhua ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä, kun tällainen väite perustuu tieteelliseen huijaukseen, kuten on osoitettu.

Naurettavaa on puhua ilmaston lämpenemisestä ja uhkaavasta katastrofista, kun viimeisen kymmenen vuoden ajan ilmasto on viilentynyt.

Naurettavaa on ottaa vakavasti niitä tahoja, jotka puhuvat ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä (so. YK:ta, IPCC:tä ja niiden takana olevaa kansainvälistä rikollista juutalaismafiaa ja vapaamuurarimafiaa, johtajinaan Rothschildit ja Rockefellerit), kun heidän hallussaan on maailman öljy-, hiili- ja ydinvoimateollisuus eivätkä kuitenkaan itse aio muuttaa mitään (ts. siirtyä “puhtaaseen” energiaan). Naurettavaa on, että vaikka näin on, he (he kontrolloivat pankkimafiallaan – velalla – maailman hallituksia) ilmastonmuutoksen verukkeella ryöstävät rahat kansoilta, mm. hiilidioksidiveroilla ja päästömaksuilla. Naurettavaa on, että kansalaiset antavat sellaisten hallitustensa toimia, jotka antautuvat näille ryöstäjille ja maksavat heille meidän verovaroistamme – ryöstävät meidät.

Naurettavaa on, että tiedotusvälineet julistavat yhä ilmastokatastrofia, vaikka se on osoitettu huijaukseksi. Naurettavaa on, että kansalaiset antavat sellaisten tiedotusvälineiden toimia.

Naurettavaa on, että eri maiden eliittinarrit kokoontuvat Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ensi kuussa ilmastokatastrofin merkeissä, vaikka mitään ilmastokatastrofia ei ole. Naurettavaa on, että he aikovat laskuttaa jokaista suomalaista useilla sadoilla euroilla vuosittain ilmastokatastrofista, vaikka ilmastokatastrofi on huijaus (siis esim. 3- tai 4-henkistä perhettä tuhannella eurolla vuosittain). Naurettavaa on, jos kansalaiset antavat eliittinarrien laskuttaa itseään tyhjästä.

Naurettavaa on, jos kansalaiset sallivat eliittinarrien monikymmenpäisen lauman (on puhuttu 67-jäsenisestä joukkiosta) lähteä allekirjoittamaan papereita, joissa kansalaiset velvoitetaan maksamaan olemattomasta ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta satoja euroja vuosittain jokaista kansalaista kohti. Naurettavaa on, jos kansalaiset sallivat tuon eliittinarrijoukkion astua maamme rajojen yli Kööpenhaminaan allekirjoittamaan tuollaisia papereita. Naurettavaa on, jos kansalaiset eivät pystytä viimeistään rajan pintaan jalkapuita, joihin nuo eliittinarrit sidotaan, etteivät pääse allekirjoittamaan. Naurettavaa on, jos heitä ei istuteta siinä jalkapuissa kevääseen asti, jolloin voidaan iloita kevään puhtaasta tulosta, puhtaasta kevätilmasta, puhtaassa ilmassa lentävistä linnuista ja puhtaan ilman läpi tulevasta auringonpaisteesta. Naurettavaa on, jos heitä ei noina kuukausina ennen kevään koittoa ruokita heittelemällä heille banaaneita; tähän heittelyyn voi koko kansa osallistua. Naurettavaa on, jos eliittinarreja ei päästetä jalkapuusta ennen kuin he kaikki laulavat ensin yksitellen Maamme-laulun ja sitten vielä yhdessä.

Naurettavaa on, vaikkakin ymmärrettävää, että maamme presidentti haluaa (ks. yllä oleva laskutuslinkki) toimia tuon rikollisen maanpetturi- ja ryöstäjäjoukkion johtajana.

Naurettavaahan se on, että joudun kirjoittamaan tällaisen naurettavan kirjoituksen, mutta mitäpä muutakaan voisin – tietoisena siitä, että viimeisten 65 vuoden aikaan maassamme ei ole tapahtunut pienintäkään liikahdusta, pienintäkään elettä, joka ei olisi naurettava, vailla kunniaa ja vakavastiotettavuutta siis. Missä kunniaa ei tunneta, siellä ei kunniaa tunneta eikä siellä ole kunniaa.

Vesa I Laurio

Kuvitellaan, että olisi ihmisiä jotka olisivat ikänsä eläneet luolassa eikä kukaan heistä olisi koskaan ollut luolan ulkopuolella. Yksi heistä menisi kuitenkin ulkopuolelle ja palattuaan hän kertoisi toisille mitä on nähnyt. Mitä nuo toiset, he ovat jotka ovat ikänsä olleet luolassa, ajattelisivat ? He pitäisivät häntä hulluna. Toiset haluavat leikkiä hullua, toiset esittävät hullua, toiset ovat hulluja vaikka pitävät itseään terveinä, toiset ovat hulluja vaikka saattavat olla terveitä. Olkaamme siis hulluja, se on trendikästä ! Hullut päivät. Entäpä jos Stockmann kerrankin yllättäisi? Kuinka olisi hulluuden päivät?  Tai umpihullujen päivät?

Katsoin eilen elokuvan Poppy Shakespeare, joka oli aivan loistava kuvaus hulluudesta / hulluudestanne / hulluudestamme (lukija saa valita mistä). Tämä surrealistisiakin keinoja käyttävä elokuva kertoo terveydestä ja sairaudesta, tästä mielettömyydestä sekä inhimillisestä kärsimyksestä, jota luultavasti vain ihmiset onnistuvat tuottamaan toisilleen. Elokuva kertoo myös ystävyydestä, sellaisesta joka on ainoa toivomme epätoivon hetkissämme. Lisäksi elokuvan huumori on juuri sellaista josta pidän. Mustaa. Realistista.

Poppy Shakespeare on Clare Allanin romaani. Kirja (ja elokuva) kertoo mielisairaalan päiväpotilaista ja keskushenkilöinä kirjassa on kaksi naista: mielisairaalaan joutuva uusi potilas Poppy Shakespeare (Naomie Harris) ja pitkäaikaispotilas N (Anna Maxwell Martin). Jälkimmäinen teki myös loistavan näyttelijäntyön tv-sarjassa Kolea talo, Poppy Shakespearen N:n roolista hänet palkittiin.

Katsokaa ihmeessä, jos kyseinen teema kiinnostaa. Näin hyvää käsikirjoitusta, dramatisointia ja näyttelijäntyötä saa nähtäväkseen sentään joskus. Elokuva on nähtävissä Ylen Areenalla vielä seitsemän päivää. TÄÄLLÄ.

Lisäys:

Elokuva esiteltiin Ylen sivuilla näin: ”Tyttö nimeltä N on psykiatrisen päiväsairaalan vakiovieras. Turvallinen maailma mullistuu kun räväkkä Poppy ilmaantuu samaan paikkaan. Yhdessä tytöt koettelevat yhteiskunnan ja sovinnaisuuden rajoja.”

Elokuva ei kuitenkaan kerro ”tytöistä” vaan kahdesta aikuisesta naisesta. Esittely on harhaanjohtavasti tehty, tuota tytöttelyä voisi tässä miltei pitää halventavana. Lisäksi ”yhteiskunnan sovinnaisuus” ei näyttäydy elokuvassa kovinkaan rakastavana tai huolta pitävänä eikä siihen kovin suurta säröä edes synny. Särkyneitä ja särjettyjä kyllä syntyy.

Nyt ovat sitten suomalaisen heeroksen, puolijumala Jorma Ollilan Sibylloista (jumalallisen hurmoksen vallassa toimivista oraakkeleista eli suomeksi sanottuna ennustajaeukoista) kaksi, Laura Kolbe ja Helena Petäistö, vallan kiukustuneita.

Nämä rakastetun heeroksemme johtamassa Suomen brändivaltuuskunnassa kolmijalalla istuvat kultivoituneet naishahmot latelevat tulta ja tulikiveä palkitun kirjailijamme Sofi Oksasen päälle. (IS 25.11.) (Torstaina 26.11. Sofi Oksasta sitten jo paheksuttiin yleisesti mielipidepalstoilla ja lehtien kolumneissa.)
Kirjailijattaren tekemä emämoka on kuulemma se, että hän kommentoi suomalaisia miehiä Tanskan televisiossa sunnuntaina ajankohtaisohjelmassa. Hän piti miesainestamme väkivaltaisena! Miehemme ovat tolloja, vaimojaan hakkaavia asehulluja, jotka hautovat itsemurhaa.

Katso video täältä.

Oksanen ei löytänyt mitään hyvää koko Suomesta. Ja kun kuka tahansa pelkältä peruskoulupohjalta olisi hoksannut mainita ainakin ihanat vuodenaikojen vaihtelut, tuhannet kesämökit ja saunat vihtahousuineen.
Kulttuurieliitti on nyt vallan pois itsestään. Oksaska-parka on pilannut Suomen maineen, vetänyt maton Suomen ja itsensä alta, vetistelevät ulkomailla pitkiäkin aikoja oleskelleet Sibyllat.

Kyllä on pienestä kiinni, toteaa tollo suomalainen nainen. Eikä tällä suinkaan viittaa sen hakkaavan, juopon, sanasokean, itsemurhaa hautovan tappajan Suomi-verkkareiden sisältöön vaan bränditoimikunnan luovaan ajatteluun.

Juurihan on päästy laulamasta kotitantereilla mediassa jos toisessakin kuinka Suomessa mies hakkaa – jopa nainenkin hakkaa -  juodaan viinaa eniten Pohjoismaissa, mielenterveys on mennyt työpaikan ohella hyvinkin monelta ja lapset ovat ahdistuneita tai ainakin kärsivät ADHD-ongelmista.

“En osaa sanoa paljon positiivisia asioita Suomesta, koska en ole niin rakastunut Suomeen”, sanoi Sofi Oksanen haastattelussa. No,  tämähän vasta  väärin olikin ja erityisen turmiollista brändityöryhmän haastavaa työtä ajatellen, suurimman osan elämästään ulkomailla eläneiden brändääjien mielestä ainakin.

On totisesti heikoissa kantimissa Suomi-kuva, jos se pilaantuu yhden kirjailijan mielipiteistä istuipa tämä kansakunnan kaapin päällä tai tiskin alla. Herranbaskaan astuneita kekkaloitsijoita riittää korjaamaan vahinko tuota pikaa: otetaanpa nyt seuraava lausunto vaikka Lenita Airistolta niin saadaan oikea kuva suomalaisista miehekkäistä miehistä, jotka puhuvat ja pussaavat. Kotona ja vieraissa.

PS. Kannattaa katsoa tuo video, jonka jutun alussa linkkasin. Kirjailija Sofi Oksasen haastattelu on hienosti tehty kokonaisuus, josta suomalaiset ohjelmantekijätkin voisivat ottaa mallia.  Muutamista mielipiteistä ei kannata ottaa kenenkään  hernettä nenäänsä; Sofi Oksanen puhuu asiaa. Hän valottaa omaa näkemystään nykypäivän Suomesta ja  suomalaisuudesta.

Erityisnuorisokasvatustyötä tekevä Non Fighting Generation-järjestön nuorille tekemä kysely kertoo karua kieltä: 48% 12-18-vuotiaista tytöistä on käyttänyt väkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Yleisin tyttöjen käyttämän väkivallan muoto oli haukkuminen, jota kaksi viidestä käyttää kyselyn perusteella kuukausittain. Joka kolmannes vastaajista myönsi pilkkaavansa toisia vähintään kerran kuukaudessa. Noin neljännes kyselyyn vastanneista tytöistä käytti läpsimistä vähintään kerran kuussa, joka viides tönimistä ja alistamista ja nöyryyttämistä joka kymmenes. Kysely keräsi lähes 10 000 vastaajan otoksen. (1)

Selvityksen mukaan noin 40% tytöistä piti poikaystävän lyömistä hyväksyttävänä jos sille on “hyvä syy”. (2) Projektissa mukana oleva tutkija, Heini Lesojeff, kertoo etteivät tytöt näe poikaystävän lyömistä vakavana, sillä “poikaa ei kuitenkaan satu, sillä poikahan on fyysisesti paljon vahvempi.” (3)

Aiemmat tutkimukset myös osoittavat, etteivät tytöt ole jämähtäneet vain sanojen tasolle: pojat nimittäin joutuvat tyttöjä useammin väkivallan uhreiksi seurustelusuhteissaan. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan jopa yhdeksän prosenttia pojista ja vain kaksi prosenttia tytöistä oli joutunut nykyisen seurustelukumppaninsa lyöntien ja potkujen uhriksi. Jopa yli 20% pojista oli joutunut seurustelukumppanin läimäisyn uhriksi, kun vain kuusi prosenttia tytöistä oli joutunut vastaavan uhriksi. (4, 5)

Erään tutkimuksen tutkijan, Venla Salmen, mukaan syy poikien kokemaan yleisempään väkivaltaan on “naisia ei saa lyödä”-asenteen vahva rooli ja “miestä ei saa lyödä”-koodin puuttuminen. Samantyyppisiä asenteita on ilmennyt myös Levottomat Tuhkimot-projektissa. (3)

Siis, hyvää YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää vaan kaikille. Vai miten se nyt oikein menikään?

Alpo Ruotsalainen otti kirjoituksessaan tapansa mukaan negatiivisen kannan kaikkea EU:ta koskevaan (SS 18.11.). Ruotsalaisen pelottelut Suomen nettomaksajuudesta ovat vain retoriikkaa. Toki on totta, että jos vertailemme suoraan vain virallisia maksuja ja saatujen tukien määrää, erotus on negatiivinen.

Laskelma ei kuitenkaan ota huomioon kaupan vilkastumista ja kasvaneen kilpailun luomia alentuneita kuluttajahintoja. Esimerkiksi euro on laskenut tilastojen mukaan jo pelkästään elintarvikkeiden reaalihintaa noin 10 prosenttia.

Euroopan unionista ei tule liittovaltiota Lissabonin sopimuksen myötä. Tästä oiva osoitus on se, että Lissabonin sopimus takaa ensimmäistä kertaa juridisesti varmistetun tien erota unionista.

Kansallisten parlamenttien valta unionin päätöksenteossa vahvistuu. Kansallisilla parlamenteilla on tehtävä valvoa toissijaisuusperiaatteen toteutumista. Sen mukaan päätökset on tehtävä oikealla tasolla mahdollisimman lähellä kansalaista.

Vero- ja sosiaalipoliittiset päätökset vaativat vastaisuudessakin yksimielisyyttä sopimuksesta huolimatta. Lissabonin sopimus ei pakota Suomea vastaanottamaan ydinjätettä tai liittymään sotilasliitto Natoon.

Euroopan maat ovat vapaasta tahdostaan liittyneet osaksi unionia, eikä todisteita Euroopan laajuisesta kiristyssalaliitosta ole kuin kiihkeimpien EU:n vastustajien toiveunissa. Yhtä vähän on todisteita siitä, että EU olisi hajoamassa.

EU koostuu yhä Lissabonin jälkeenkin vapaaseen tahtoon perustuvasta yhteenliittymästä ja sen päätökset tehdään yhä säädösten pakottamana mahdollisimman lähellä kansalaisiaan. EU ei siis ole, kuten Ruotsalainen muiden populistien tapaan jaksaa kivenkovaa vängätä, Brysselin herrojen tai pääomarikkaiden yhtiöiden salaliitto suomalaista vastaan.

Zachris Haaparinne Filosofian ylioppilas Jyväskylä

Julkaistu Savon Sanomissa 25.11.2009

Asiana sikainfluenssarokote, rikolliseliitin tulonlähde:

http://www.youtube.com/watch?v=RhZesZe33cw

Suorastaan silmille lentää myös se tosiasia, ettei tässä videossa mainita mistään sikainfluenssapandemiasta yhtään missään.

EI OLE OLEMASSA SIKAINFLUENSSAPANDEMIAA. On vain huijarit, useassa maassa jopa valtakunnanhuijarit ja heidän apunaan apulaisvaltakunnanhuijarit.

http://vilaurio.blogspot.com/2009/11/pyssy-esiin.html

Vesa I Laurio

Kuten tiedetään, maamme johdossa istuu presidentti, joka ajaa globalisaatiota eli maailmanhallitusta. Globalisaatio merkitsee maallemme ja kansalle seuraavaa kohtaloa (lyhyesti kuvattuna):

1) Suomen heimo lakkaa olemasta; ei tule olemaan enää ”suomalaisia”;

2) Suomi menettää rajansa; ei tule olemaan enää ”Suomea”;

3) Siirtolaisuus tänne Suomen heimon muinaisille asuinsijoille on pidäkkeetöntä;

4) Menetämme isänmaamme;

5) Menetämme itsenäisyytemme (josta tällä hetkellä onkin enää rippeet jäljellä);

6) Menetämme uskontomme kristinuskon, koska maailman ainoaksi uskonnoksi sallitaan ateistinen humanismi;

7) Menetämme demokratiamme (jota tosiasiallisesti ei enää olekaan);

Menetämme valtamme omaan elämäämme, ts. joudumme orjuuteen;

9) Menetämme kulttuurimme (jonkin on jo pitkälle tuhoutunut);

10) Menetämme elintasomme;

11) Menetämme yksityisomistuksemme;

12) Menetämme lakimme ja oikeuslaitoksemme;

13) Monet menettävät maatilansa, yrityksensä, kotinsa, jotkut mahdollisesti henkensä;

14) Menetämme yksilöllisyytemme ja yksilönvapautemme, myös sananvapauden;

15) Menetämme rahamme ja kontrollimme talouteemme (nämä onkin jo menetetty); verotuksemme siirtyy maailmanhallitukselle;

16) Menetämme oman armeijamme, ja jo nyt (1.12.2009 lähtien, kun Lissabonin sopimus eli EU:n jäsenmaat hävittävä EU:n perustuslaki astuu voimaan) miehemme voidaan koska tahansa lähettää sotimaan missä tahansa maapallolla; aseemme riisutaan pois;

17) Menetämme mahdollisuutemme valita itse asuinpaikkamme; menetämme myös liikkumisvapautemme;

18) Menetämme kontrollin ruokaamme;

19) Menetämme kontrollin maahamme, metsiimme ja vesivaroihimme;

20) Menetämme perheemme; tuleva maailmanvaltio kasvattaa ja kouluttaa lapsemme;

21) Menetämme terveydenhuoltojärjestelmämme;

22) Menetämme kaiken oman politiikkamme, myös ulkopolitiikan.

Presidentin ohella myös ainakin politiikassamme pitkään toiminut Paavo Lipponen ajaa näitä päämääriä.

http://globalfire.tv/nj/09en/politics/globaldictatroship.htm

Vesa I Laurio

Kolme vuotta sitten silloinen liittovaltion syyttäjä John McKay oli lähellä etulinjoja valtion huumeiden vastaisessa sodassa.

McKay johti läntisessä Washingtonissa liittovaltion syyttämistoimia kunnes hänet erotti sama hallinto, joka oli hänet nimittänytkin. McKayn toimisto lähetti kannabiksen salakuljettajia ja kasvattajia vankilaan kärsimään vuosikymmenien pituisia tuomioita. He syyttivät myös erästä tiettyä suurisuista kanadalaista kannabisaktivistia, joka oli myynyt kasvin siemeniä postimyynnillä.

Joten Edmonds auditorion yleisö oli ymmärrettävästi yllättynyt kun McKay julisti lavalla yhdessä matkailukirjailijan ja dekriminalisaation puoltajan Rick Stevesin kanssa, että “tietenkin hän vastustaa typeriä lakeja”. “Olen sitä mieltä, että ajatusmallin on pakko muuttua”, sanoi McKay, nykyinen Seattlen yliopiston professori. “Oikeanlainen käytäntöjen muutos tarkoittaisi valtiomme huumelakien perinpohjaista läpikäymistä.”

McKay oli mukana Stevesin ja Amerikan kansalasoikeusliiton (ACLU) järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa etsittiin järkevää tapaa puhua Yhdysvaltojen huumelaeista. Mukana keskustelemassa oli Egil “Bud” Krogh, entinen Nixonin hallinnon virkamies, joka niitti kyseenalaista mainetta Watergate-skandaalin yhteydessä ja Demokraattien kongressiedustaja Mary Helen Roberts, joka vitsaili kollegoiden nimittäneen häntä “Luoteis-Washingtonin kannabiskuningattareksi” hänen pyrkimyksistään lääkekannabislakien uudistamiseen.

Vaikka keskustelijat eivät olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, kaikkien mielestä  tarvitaan huomattavaa muutosta kannabiksen säännöstelemisessä ja siitä jaetuissa rangaistuksissa. Jokainen heistä myös puhui vaaleilla valittujen virkamiesten peloista, tai rohkeuden puutteesta, aineeseen liittyvissä kysymyksissä. Steves ja ACLU aloittivat viime vuonna kampanjan osaksi vastauksena noihin pelkoihin. “Kannabis: on keskustelun aika” -tietoiskun ympärille rakentuva hanke koettaa rohkaista kansalaisia puhumaan asiasta avoimesti.

“Tämä aihe on on monien mielestä pelottava”, Steves sanoi. “Minulla on ystäviä jotka vastustavat sitä mitä teen, koska he ovat huolissaan lapsistaan. Asia, jota he eivät ymmärrä on se, että niin olemme mekin.”

Kaiken ikäisistä ja tyylisistä ihmisistä koostuvalle yleisölle puhuessaan Roberts sanoi, että nykyinen laki kohdistuu epäoikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin. Pohjimmiltaan laki hänen mukaansa ajaa lainvalvonnan viranomaiset jahtaamaan ihmisiä, jotka ovat helpointa saalista, vaikka heidän toimensa tulisivat tehokkaammin käytetyksi muualla.

Samaan aikaan Robertsin mukaan lainsäätäjät, jopa ne, joiden mielestä lait ovat epäoikeudenmukaisia kannabiksen kohdalla, pelkäävät leimaantuvansa pehmeiksi rikoksia vastaan. “Yhteisönä ja yhteiskuntana me pelkäämme rikoksia”, Roberts sanoi. “Ja jos sitä mitä teemme, nimitetään ‘lepsuksi’ rikosten vastaisessa taistelussa, jopa ilman yksityiskohtaista keskustelua, lainsäätäjät reagoivat siihen kielteisesti.”

Roberts sanoi myös, että lainsäädäntöelinten on pakko muuttaa Washingtonin osavaltion lääkekannabislakia, koska se ei hänen mukaansa suojele potilaita asianmukaisella tavalla. McKayn mukaan sellaiset muutokset eivät tosin käsittele valtion kannabislakien laajempia ongelmia.

Vaikka Obaman hallinto on ottanut samanlaisen kannan lääkekannabikseen kuin mitä hän ajoi liittovaltion syyttäjänä, eli että liittovaltion toimijat eivät sekaantuisi osavaltioiden lääkekannabislainsäädäntöön, McKayn mukaan se, että liittovaltion virastot jättävät kongressin säätämät lait huomioimatta, ei riitä. “Liittovaltion laki tekee minkä tahansa kannabismäärän hallussapidosta rikollista”, McKay sanoi. “Eli vaikka jollakulla on suositus lääkäriltään, liittovaltion viranomainen saattaa pidättää hänet. Se on yksinkertaisesti huonoa käytäntöä.”

McKay syytti kongressia kyvyttömyydestä tehdä aloitetta asiassa. Ei ole liittovaltion syyttäjien tai viranomaisten paikka tehdä politiikkaa, hän sanoi, eikä valkoisen talon yksin pitäisi myöskään tehdä sitä. Loppujen lopuksi, McKay esitti, kannabista ei pidä niputtaa yhteen kokaiinin, metamfetamiinin ja heroiinin kanssa, osana huumeiden vastaista sotaa. Kannabislakien pitäisi hänen mukaansa olla “paljon enemmän alkoholisäännösten tapaisia ja paljon vähemmän kokaiini- ja metamfetamiinilakien kaltaisia”.

Lähde:

http://www.seattlepi.com/local/412363_pot16.html?source=mypi