Taas uusi tutkimus vahvistaa sairaalloisen ylipainon elämää lyhentävän vaikutuksen. Siinä ei liene kenellekään mitään uutta.

Mutta tämän tutkimuksen mukaan ylipano vanhentaa aivoja ja kutistaa aivokudosta (siis sitä kautta heikentää kognitiivisia prosesseja). En nyt oikein tiedä, mitä ajatella tästä … Oman tuttava- ja kokemuspiirini perusteella ylipainon ja älykkyyden välillä ei voi tehdä minkäänlaisia tilastollisia korrelaatioita. Tosilihavissa on tosiälykkäitä ihan siinä missä on laihoja idioottejakin.

Tutkimuksen tekijät toteavat, että ylipainon aivoja degeneroiva vaikutus altistaa Alzheimerille.

Viikolla julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa etsittiin lasten ja nuorten ylipainon riskitekijöitä. Kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten luonnon lähellä kasvaminen vaikuttaa lasten painoon. Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin varhaisnuorten koetun stressin yhteyttä painoon.

Vastoin hypoteesia kanadalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa luonnon tai rakennetun ympäristön lähellä asuvilla lapsilla ei ollut eroa painossa. Pohjois-Amerikassa on vahva fyysisen, sosiokulttuurisen ja taloudellis-poliittisen ympäristön terveyskäyttäytymisvaikutuksia selvittävä tutkimusperinne. Usein tutkimuksissa fyysisellä ympäristöllä, kuten kauppojen, ravintoloiden ja puistojen laadulla, on ollut yhteys asukkaiden painoon. Tällaisten tutkimusten ongelmana on kuitenkin syy-yhteyden suunnan epäselvyys: selittääkö ympäristö ihmisten painon vai muuttavatko tietynlaiset ihmiset – joilla on ominainen terveyskäyttäytyminen – tietynlaiseen ympäristöön? Onkin vaikea muodostaa monimuuttajamallia, jolla voitaisiin tutkia puhtaasti fyysisen asuinympäristön vaikutusta painoon.

Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin nuoria 11-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Heidän koettua stressiä, vyötärönympärystä ja painoindeksiä mitattiin vuosittain. Seurantajakson aikana lisääntynyt stressi ei ollut yhteydessä suurempaan painoindeksiin. Sen sijaan lähtötilanteessa eniten stressiä kokeneilla oli muita suurempi painoindeksi.

Kummassakin tutkimuksessa saatiin nollatulos. Tämä kertoo lasten ja nuorten ylipainon syiden monimutkaisuudesta. Tieteessä joudutaan usein tyytymään vain muutamien tekijöiden yhteyksien testaamiseen. Ehkäpä nollatulosten poliittinen viesti on siinä, että tarvitsemme lasten ja nuorten terveydenhoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Potestio ym. Is there an association between spatial access to parks/green space and childhood overweight/obesity in Calgary, Canada? International Journal of Behavior Nutrition and Physival Activity 20 November 2009

Cornelia ym. Perceived Stress and Weight Gain in Adolescence: A Longitudinal Analysis. Obesity 2009;17:2155-61

JH

Image: dan / FreeDigitalPhotos.net

Viitteellisen normaalipainon määrittämiseen käytetään painoindeksiä, BMI= body mass index.  Se lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m ²).  Ylipainoisiksi luokitellaan ihmistet, joiden painoindeksi on yli 25 kg/m², mutta alle 30 kg/m².  Esim. 165 cm pitkä ja 67 kg painavan henkilön BMI lasketaan näin  67 :  (165 x 165) = 24,6 kg/m². Koska lukema jää alle 25 kg/m², henkilö on normaalipainoinen.

Painonhallinnasta tuottavat tietoa monenlaiset intressiryhmät. Internet-ajan informaatiotulvan keskellä asiantuntevat yleiskatsaukset ovat kullan arvoisia. Obesity Reviews -julkaisusarja tarjoaa ilmaiseksi kaikkien luettavaksi poikkeuksellisen hyvän katsauksen lihavuuden yksilötason syistä. Artikkeli on tarkoitettu ennen kaikkea kliinistä neuvontatyötä tekevien apuvälineeksi. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksiin perustuen lihavuuteen vaikuttavista sosiokulttuurisista, fysiologisista, psykologisista ja lääkkeiden aikaansaamista tekijöistä.

Jotta lihavuuden yksilöllisiä syitä voitaisiin ratkaista on tärkeää ymmärtää syiden moninaisuus. Lihavuuden syynä voi olla alhainen perusaineenvaihdunta:

• Geenit selittävät suuren osan ihmisten välisestä painoindeksin vaihtelusta. Geenit vaikuttavat paitsi aineenvaihduntaan, myös ruoka- ja liikuntatottumuksiin
• Naisilla perusaineenvaihdunta on pienempi kuin saman painoindeksin omaavalla miehillä, selittyen pääosin pienemmästä lihaskudoksen määrästä
• Ikääntyminen laskee perusaineenvaihduntaa
• Aineenvaihduntaan vaikuttavat myös hermostohormonaaliset tekijät, lääkkeet, lihaskudoksen kato ja ruskea rasva
• Painonpudotus itsessään laskee perusaineenvaihduntaa

Liialliseen syömiseen vaikuttavat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:

• Syömistä ohjaavat tavat, uskomukset, sosiaalinen paine, ruoan saatavuus ja ympäristö, jossa tämä kaikki tapahtuu
• Erilaiset fysiologiset tekijät voivat johtaa ylensyöntiin. Erityisesti epäsäännöllisen ruokailurytmin ja ruokavalion heikon laadun uskotaan johtavan fysiologisten mekanismien kautta ylensyöntiin
• Liika syöminen ei välttämättä ole seurausta elimistön energiavajeesta viestittävistä mekanismeista, vaan liika syöminen voi olla seurausta tunteille, kuten stressille, turhautumiselle, ilolle, yksinäisyydelle, ahdistukselle ja vihalle
• Myös lääkkeet voivat lisätä ruokahalua

Fyysisen aktiivisuuden esteitä ovat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:

• Sosiaalinen ja fyysinen ympäristö voivat kannnustaa liikuntaan tai liikkumatomuuteen
• Monet sairaudet vaikeuttavat liikkumista
• Psyykkiset esteet voivat vaikeuttaa liikunnan ottamista osaksi arkipäivää

Ketään ei ole ohjelmoitu yhdenkään tekijän vangiksi harvinaisia sairauksia lukuunottamatta. Tutkimusnäyttöä on esimerkiksi siitä, että tietyn lihavuuteen altistavan geenin omaavilla henkilöillä korkea fyysinen aktiivisuus on erityisen suojaava tekijä.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua artikkeliin

Sharma, ym. Obesity is a sign – over-eating is a symptom: an aetiological framework for the assessment and management of obesity. Obesity reviews 17 nov 2009

JH

Image: Michelle Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net

Eurooppalaisista lapsista 30 % on ylipainoisia. Suomessa nuorten ylipainoisten osuus kolminkertaistui vuosien 1977 ja 2005 välillä. Ympäri maailmaa ollaan avuttomia: miten kaikki se valtava teoreettinen tieto, mikä meillä on ylipainon syistä, saadaan kanavoitua käytäntöön ylipainon ehkäisyssä. Suomessa poliitikot ovat viime kuukausina ehdotelleet ratkaisuksi keppiä sokeri- ja rasvaveron muodossa.

BMC Public Health -julkaisusarja esitteli espanjalaisen interventiotutkimuksen lähtökohtia. Ylipainoisille ja lihaville nuorille tarjotaan kepin sijaan mahdollisuutta muuttaa omia elintapojaan. Tutkimuksessa on mukana 204 13-16-vuotiasta ylipainoista tai lihavaa varhaisnuorta. He tapaavat asiantuntijan ohjauksessa mm. pienissä ryhmissä viikottain kahden kuukauden ajan ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa 11 kuukauden ajan. Heiltä seurataan 1) ruokavaliota, 2) fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa, 3) psyykkistä profiilia, 4) kehonkoostumusta, 5) hematologista profiilia, 6) biokemiallista ja metabolista profiilia, 7) mineraali- ja vitamiiniprofiilia, 8] immunologista profiilia ja 9) geneettistä profiilia.

Jotta nykyiset nuoret sukupolvet voisivat säilyttää toimintakykynsä pitkälle eläkeikään asti, olisi Suomessakin syytä tarjota nuorille tukea terveiden elintapojen sisäistämiseen. Epäterveellisiä elintarvikkeita emme voi poistaa yhteiskunnasta, mutta niiden kiinnostavuuteen voimme vaikuttaa.

Jäämme odottamaan espanjalaisintervention tuloksia. Onko Suomessa terveys-, talous- ja tiedepoliittista tahtoa luoda uusia strategioita lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen?

EVASYON.Design and evaluation of a treatment programme for Spanish adolescents with overweight and obesity. The EVASYON Study. BMC Public Health2009, 9:414

Kautiainen S. Overweight and Obesity in Adolescence. Tampere: Tampere University Press; 2008

JH

Image: Graeme Weatherston / FreeDigitalPhotos.net

Runsas median käyttö on yhdistetty ylipainon lisääntymiseen. Syinä on pidetty median käyttöön liittyvää inaktiivisuutta ja lisääntynyttä syömistä sekä median epäterveellisiin ruokatottumuksiin kannustavia viestejä. Kolmessa tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin TV:n ja ylipainon välisiä yhteyksiä.

Journal of Nutrition Education and Behavior julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin lapsille ja nuorille suunnattua mainontaa englanninkielisillä ja espanjankielisillä TV-kanavilla. Joka viides mainos käsitteli ruokaa. 70 % näistä mainoksista käsitteli tuotteita, joissa oli joko runsaasti rasvaa tai sokeria. Useampi kuin joka neljäs ruokaa käsittelevistä mainoksista oli pikaruokamainos. Hedelmiä ja kasviksia käsitteli vain 1,7 % mainoksista. Julkisen sektorin tuottamia ruokatiedotteita oli harvoin, vain joka kuudeskymmeneskolmas mainos. Tutkijoiden mukaan tälläisessa mediamaisemassa korostuu mediakasvatuksen merkitys.

Obesity -julkaisusarjan kreikkalaisesa tutkimuksessa selvitettiin esikouluikäisten TV:n katselun määrän yhteyttä lihavuuteen. Lihavuus oli tilastollisesti merkitsevästi yleisempää lapsilla, jotka katsoivat TV:tä yli 2 h päivässä. TV:n katselulla oli fyysisestä aktiivisuudesta riippumaton yhteys lihavuuteen. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan selittyä sillä, että TV:tä katsellessa syöminen lisääntyy ja energiansaanti kasvaa.

Obesity esitteli myös tutkimuksen, jossa verrattiin neljänkymmenen ihmisen itseraportoitua TV:n katselua elektronisen mittarin antamaan tulokseen. Tutkittavat arvioivat käyttäneensä TV:n katseluun aikaa keskimäärin päivässä 4,3±1,3 h. Todelliseen katseluaikaan nähden tutkittavat keskimäärin aliarvioivat oman katseluajan 0,6±2,3 h päivässä ja 4,3 h viikossa. Tutkijat olivat sitä mieltä, että itseraportoitua TV:n katselua voidaan hyödyntää tutkimuksissa kunhan huomioidaan mahdollinen, pieni katseluajan aliraportointi.

Bell ym. Frequency and Types of Foods Advertised on Saturday Morning and Weekday Afternoon English- and Spanish-Language American Television Programs. Journal of Nutrition Education and Behavior 2009;41:406-13

Manios ym. Obesity and Television Watching in Preschoolers in Greece: The GENESIS Study. Obesity 2009;17:2047-53

Otten ym. Relationship Between Self-report and an Objective Measure of Television-viewing Time in Adults. Obesity 2009 Oct 29

JH

Nyt on ollut vähän päivitystaukoa. Hajoan töihini, antsukuuri on edelleen päällä ja sekoilut läskimaakarin ja muhun tippurin tartuttaneen muijan kanssa on edelleen päällä. Mennäänpäs läpi viimeisimmät käänteet.

Olen puhunut molemmista tapauksista yhden lakimieskaverini kanssa. Hänen mielestään mun pitäisi välttää käräjöintiä viimeiseen asti. Taloustilanne on nyt niin nihkeä, että bisnekset voivat entisestään kärsiä, jos jutut menevät julkiseen oikeuskäsittelyyn ja niistä tulee iso haloo. Kaverini edustaa mua, ja pitkin hampain lähden sovittelemaan juttuja molempien eukkojen kanssa. Yritän pitää mielessäni sen, että vaikka tästä nyt koituisi taloudellisia kustannuksia, ehkä tämä pitkällä tähtäimellä kannattaa. Ja mulla ei oikeasti ole nyt aikaa mihinkään pitkään vääntöön, yksi superproggis kolkuttelee oven takana ja sitoo mut loppu vuodeksi, eikä mulla ole varaa munata sitä keissiä.

Soitin tänään läskin asianajajalle. On muuten ihan yhtä ärsyttävä eukko kuin läskikin.  Alkoi pitämään mulle jotain moraalisaarnaa ja kuulin ihan selvästi miten se nassutti jotain pullaa samalla, taitaa olla yhtä itseään täynnä oleva pullamuumi kuin asiakkaansakin. Joka tapauksessa, tarjosin sovittelusummaa, mutta musta tuntuu, että lyllerö yrittää lypsää multa lisää. Kaverini kahlaa nyt läpi vastaavia tapauksia ja selvittelee, miten korkeaksi summa voi kasvaa.

Tippuritytön kohdalla tilanne on mun osaltani herkullinen. Tytön mutsi oli mennyt ihan paskaksi luettuaan tän uutisen. Mä olen siis henkisesti niskan päällä, koska naikkosen armas tytär on tehnyt mulle jotain sellaista, mistä voi napsahtaa jopa vankilaa. Keksin tässä yhden idean, en vielä kerro siitä, koska ensin puhun asianajajani kanssa, mutta jos saan ehdotukseni läpi niin saan kyllä makean voiton.

Vituttaa kun BB:n kahtiajako loppui. Taasko siitä tulee vain sitä viinan kanssa rälläämistä. Saisivat ne vitun Sami, Toni ja Aso jo tippua. Kolmikko helvetin tyhmiä, tyylittömiä ja äärimmäisen juntteja jätkiä. Niistä tulee mieleen jotkut sammakonpoikaset, henkisesti ja ulkoisesti limaisia ja hinteliä.

International Journal of Obesity julkaisi hollantilaisen tutkimusartikkelin siitä, miten akuutti stressi vaikuttaa syömiseen. Hypoteesina oli, että stressin aikana ruoan aikaansaama palkintoaistimus on pienentynyt. Aikaisempien tutkimusten perusteella mm. lisääntynyt kortisoli-hormoni ja vähentynyt dopamiini-välittäjäaine ovat olleet yhteydessä stressiin ja lisääntyneeseen syömiseen.

Yhdeksää tutkimukseen osallistunutta tutkittiin sekä lepotilassa että stressitilassa. Heiltä otettiin verikokeita ja aivokuvia ja heille esitettiin kysymyksiä siitä, miten paljon he pitivät ruoista ja halusivat ruokia eri tilanteissa. Tutkittaville tarjottiin ruokaa sekä paastotilanteessa että myöhemmin uudelleen. Tämän perusteella katsottiin, minkälaista ruokaa ja kuinka paljon he syövät eri tilanteissa. Stressitila tuotettiin tutkittaville matemaattisilla tehtävillä.

Tutkimustulokset vastasivat yleisiä käsityksiä: Stressissä syötiin enemmän ja energiapitoisempaa ruokaa. Kortisolin pitoisuus oli korkeampi stressissä. Aivokuvista saaduilla parametreilla oli tilastollisesti merkitseviä eroja stressitilan ja lepotilan välillä. Stressitilassa, lepotilaan verrattuna, aivojen mielihyvää tuottavat alueet eivät olleet yhtä aktiivisia paastossa eivätkä syömisen jälkeen.

Tutkijoiden mukaan stressitilassa aivojen ruoan tuottama palkintoaistimus ei ole yhtä voimakas kuin lepotilassa. Tämä johtaa lisääntyneeseen syömiseen.

Tutkimuksessa oli vain yhdeksän tutkittavaa, jotka olivat normaalipainoisia naisia. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä niistä fysiologisista tekijöistä, jotka selittävät stressin ja ylensyönnin välistä yhteyttä. Aikaisemmin ylipainoisilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Näiden tutkimusten valossa stressi vaikuttaa syömisen säätelyyn samalla tavoin sekä ylipainoisilla että normaalipainoisilla.

Born ym. Acute stress and food-related reward activation in the brain during food choice during eating in the absence of hunger. International Journal of obesity 20 Octobet 2009

JH

Osallistu myös Kommentoi-osiossa käytävään keskusteluun uutisen lopussa.

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikönjohtaja dosentti Mikael Fogelholm esitteli valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä 5.10. katsauksen painonhallintutkimuksiin ajalta 2005-2009. Hän päätyi siihen, että niin painonhallinnan kuin sairauksien riskitekijöiden kannalta ei voida osoittaa jotain tiettyä energiaravintoaineiden suhdetta, joka olisi selkeästi muita parempi. Tutkimusten mukaan proteiinin itsenäinen – laajasti popularisoitu – hyöty painonhallinnassa ei näyttäisi olevan kovinkaan merkittävä. Samaa pätee glykemiaindeksiin ja glykeemiseen kuormaan, joilla on todennäköisesti kuitenkin muita terveysvaikutuksia.

American Journal of Clinical Nutrition julkaisi kaksi tuoretta tutkimusta, jotka tukevat näitä käsityksiä. Eurooppalaisessa suuressa (n=89 432) kuusi seurantatutkimusta yhdistävässä analyysissä rasvan suhteellinen osuus ruokavaliossa ei ollut yhteydessä painonnousuun. Toisessa tutkimuksessa seurattiin laihduttaneiden ihmisten painonhallintaa vuoden ajan. Painonmuutokset eivät olleet yhteydessä hiilihydraattien tai proteiinin suhteellisiin osuuksiin ruokavaliossa.

Fogelholm ehdotti, että laihdutusdieettejä suunniteltaessa olisi syytä ottaa entistä enemmän huomioon ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset. Laihdutuksen voisi myös mieltää entistä enemmän kaksivaiheisena. Ensimmäinen vaihe on laihdutusvaihe, jonka ruokavalio voi erota suurestikin painonhallintavaiheen ruokavaliosta, joka on tarkoitettu loppuelämäksi. Laihdutustuloksen kannalta dieetin noudattaminen on tärkeämpää kuin sen koostumus.

Fogelholmin näkemys on tutkijan näkemys, mitä mieltä sinä olet?

Forouhi ym. Dietary fat intake and subsequent weight change in adults: results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition cohorts. American Journal of Clinical Nutrition October 14 2009

Delbridge ym. One-year weight maintenance after significant weight loss in healthy overweight and obese subjects: does diet composition matter? American Journal of Clinical Nutrition September 30 2009

JH

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet että korkeakorkoisten kenkien käyttämisellä ja nivelrikon kehittymisellä polviin ei ole mitään yhteyttä.  Sen sijaan naisilla, jotka käyttivät korkeita korkoja oli harvemmin polviongelmia, ehkäpä sen takia kun he viettävät muutenkin aktiivista elämää.

Suurin syy polvien nivelrikkoon on ylipaino ( BMI yli 25) nuorena aikuisena. Niinpä, paino kannattaa pitää alhalla ja korkot korkeina, jotta ei eläkeiässä ole polviongelmia.

Pitänee lähteä ostamaan korkkarit…

Food, Culture and Society julkaisi ajanhengessä toteutetun tutkimuksen pohjoismaalaisten lasten ruokamaisemista. Lapsille annettiin kamerat ja heitä pyydettiin ottamaan valokuvia ruokamaisemista, joihin he päivän aikana törmäävät esim. koulussa, kotona, kaupoissa, kaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Tutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia lapsia.

Lapsetkaan eivät elä nk. lihavuusepidemian ulkopuolella. Suomessa vuonna 2003 oli ylipainoisten ja lihavien lasten osuus pojissa 19 % ja tytöissä 12 %. Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan obesogeenisestä ympäristöstä (obesogenic environment), joka kannustaa liikkumattomuuteen ja epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Mutta minkälaisista tekijöistä tämä obesogeeninen ympäristö rakentuu? Minkälaisiin ruokamaisemiin tämän päivän lapsi törmää ja miten hän tulkitsee näitä maisemia?

Tutkijoiden mielestä lapsiin ja nuoriin suunnattu ravitsemuspolitiikka on liian holhoavaa, jossa ei kuunnella poliittisten päätösten kohteita. Poliittisessa päätöksenteossa ei riitä, että selvitämme, mitä ihmiset syövät, vaan on ymmärrettävä sitä ympäristöä, jossa asenteet ja käsitykset muodostuvat.

Tutkimuksessa lapset ottivat kuvia terveellisistä ja epäterveellisistä ruoista sekä arjen että juhlan keskellä. He mielsivät kasvikset, hedelmät ja kuitupitoiset ruoat terveellisiksi ja runsaasti sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävät ruoat epäterveellisiksi. Epäterveelliset ruokamaisemat liitettiin juhliin. Arkipäivän ruoat koulussa ja kotona miellettiin terveellisiksi. Lasten suosikkiruoiksi mahtui sekä terveellisiksi että epäterveellisiksi miellettyjä ruokia. Voidaankin sanoa, että lapset olivat sisäistäneet kulttuuriset käsitykset ja normit.

Tutkimustulokset eivät välttämättä olleet yllätyksellisiä, mutta tutkimus oli metodologinen ja poliittinen avaus monipuolisempaan lähestymistapaan obesogeenisestä yhteiskunnasta. Kuinka voisimme muuttaa ruokamaisemia – ja niiden peilaamaa yhteiskuntaa – terveellisiä valintoja kannustavaksi? Miksi ihmisten lihavuus on lisääntynyt samaan aikaan kuin luonnontieteellinen tieto ruoan vaikutuksista on läpäissyt koko yhteiskunnan?

Johansson ym. Nordic Children’s Foodscapes: Images and Reflections. Food, Culture and Society 2009;12:25-51

JH

Obesity -tiedejulkaisun katsausartikkelissa käydään läpi tutkimuksia leptiini-hormonista. Leptiini on kylläisyyteen ja painonhallintaan vaikuttava elimistön viestiaine. Rasvakudos erittää tätä hormonia ja se vaikuttaa keskushermostoon kylläisyyttä lisäten. Kun rasvakudos lisääntyy, myös leptiinin eritys lisääntyy. Kun taas rasvakudos vähenee, myös leptiinin eritys vähenee. Leptiini on siis yksi elimistön rasvavaraston määrän säätelijöistä, jonka seurauksena painonhallinta on vaikeaa: jos vähennät syömistä, elimistö laittaa hanttiin. Kun nyky-yhteiskunnassa useimmilla on ruokaa reilusti saatavilla, johtaa elimistön rasvakudosta suojelevat hormonit lihavuuteen.

On myös esitetty, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä saattaa olla leptiini-resistenssi. Vaikka leptiiniä erittyy, se ei jostain syystä pääse keskushermostoon, jolloin näläntunne on suurta ja paino lisääntyy. On kuitenkin syytä muistaa, että ihmisen ruokahaluun ja syömiseen vaikuttaa laaja määrä muita elimistön toimintaan ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Elimistön ruokahalua lisääville mekanismeille, joiden päämääränä on rasvakudoksen ylläpito,  voi vastata säännöllisellä ruokailurytmillä, kohtuullisella annoskoolla sekä lisäämällä kasvisten ja hedelmien käyttöä.

Oswal & Yeo.Leptin and the Control of Body Weight: A Review of Its Diverse Central Targets, Signaling Mechanisms, and Role in the Pathogenesis of Obesity. Obesity 30 July 2009

JH

Ylipainon ja sen seurausten hoitoon Yhdysvalloissa menevä rahamäärä on kasvanut samaa tahtia vyötärönmittojen kanssa.

Jo noin kymmenen prosenttia maan terveydenhoitokuluista kuluu paino-ongelmaisten hoitoon.

Uusimman laskelman mukaan ylipainoon liittyvät terveydenhoitokulut ovat jo huikeat 147 miljardia dollaria vuodessa. Vertauskohtana on pidetty kaikkia syöpätauteja ja niiden hoitokuluja, jotka ovat noin 93 miljardia dollaria.

Nykyisin joka neljäs amerikkalainen on luokiteltu ylipainoiseksi ja erityisesti nuoret ovat vaaravyöhykkeessä. Kouluikäisistä lapsista jo 17 prosenttia on ylipainoisia.

Ylipainoisten terveyshuolto käy koko ajan kalliimmaksi, sillä he ovat aina vain tuhdimpia ja ylipainon vaikutukset terveyteen ovat yhä pahempia.

Lähde: STT

Sama kehitys on meneillään Suomessa. Mutta mitäpä jos ylipainoisten sijaan syyllistettäisiin elintarviketeollisuuden etuja ajavat viranomaiset, jotka virheellisillä ravitsemussuosituksillaan ovat vähintäänkin olleet isosti myötävaikuttamassa kehitykseen?

The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity julkaisi tänään artikkelin murrosikäisten ruokatottumuksista ja fyysisestä aktiivisuudesta Iso-Britanniassa. Myös Nutrition Journal julkaisi tänään nuorisotutkimuksen: ruokatottumusten, fyysisen aktiivisuuden ja kehonpainon muutoksista Yhdysvaltalaisilla nuorilla, jotka siirtyivät lukiosta (High School) korkeakouluun (College).

Murrosikäisten tutkimuksessa oli mukana 176 12-16-vuotiasta. Terveellisiä elämäntapoja arvioitiin viikon ajan kolmen suosituksen suhteen: fyysinen aktiivisuus (vähintään 60 min kohtuullisella tai kovalla rasitustasolla päivittäin) hedelmien ja kasvisten käyttö (vähintään viisi annosta päivässä) sekä aamupalan syöminen (vähintään viitenä päivänä viikossa). Fyysistä aktiivisuutta mitattiin nuorten mukana kuljettamallaan kiihtyvyysmittarilla. Kaikki kolme suositusta täytti 6 % tutkituista, kaksi suositusta 40 % ja yhden suosituksen 44 %. Yhtäkään kolmesta suosituksesta ei täyttänyt 10 % tutkittavista. Erityisesti tytöt olivat riskiryhmässä: he olivat vähemmän fyysiseti aktiivisia ja söivät harvemmin aamupalan kuin pojat. Nuoremmat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin vanhemmat. Vanhemmat söivät enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin nuoremmat, poiketen aikaisemmista tutkimuksista.

Nuorilla aikuisilla tehtyyn tutkimukseen osallistui 186 opiskelijaa. Tiedot kerättiin kevätlukukauden alussa ja lopussa, jolloin opiskelijat suorittavat lukiota, sekä syyslukukauden alussa ja lopussa, jolloin opiskelijat olivat siirtyneet korkeakouluun. Tutkimuksessa mitattiin ruokatottumuksia, fyysistä aktiivisuutta ja muuta terveyskäyttäytymistä. Paino lisääntyi keskimäärin 1,5 kg syyslukukauden aikana (15 viikkoa). Peräti 23 %:lla paino lisääntyi syyslukukaudella vähintään 5 %, joka tarkoitti keskimäärin 4,5 kg. Henkilöt, joiden paino lisääntyi yli 5 %, ilmoittivat syövänsä useammin aamupalaa, nukkuvan enemmän ja harrastavan vähemmän liikuntaa. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia ensimmäisen korkeakouluvuoden vaikutuksista, mutta aiemmin sekä nuorilla että aikuisilla tehdyissä tukimuksissa aamupalan väliin jättäminen ja lyhyet yöunet ovat olleet yhteydessä painon nousuun.

Pearson ym. Patterns of adolescent physical activity and dietary behaviours. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 22 July 2009

Wengreen, Moncur.Change in diet, physical activity, and body weight among young-adults during the transition from high school to college. Nutrition Journal 22 July 2009

JH

Mitä tapahtuu kun ryhmä ylipainoisia ihmisiä on saanut tarpeekseen liikakiloistaan ja päättää ryhtyä henkilökohtaiseen taisteluun läskiä vastaan?
Suorasanaisen ja ankaran kunto-ohjaajan Paul Plakasin opastuksella osallistujat kuntoilevat ja syövät itsensä hoikemmiksi ja terveemmiksi.

Ihan mielenkiintoinen ohjelma, jossa seurataan pohjois-amerikkalaisten taistelua ylipainoa vastaan kuntovalmentajan ja itsetunto-expertin avulla. Jotkut yltävät huikeisiin pudotuksiin, toisilla tavoite jää kauemmaksi. Miten käy tänään Sarahin elämäntaparemontin?

Tsekkaa YLIPAINOINEN, TV Viisi, tänään klo 21.00! Uusinta muistaakseni lauantai -iltaisin.

Journal of American Dietitic Association julkaisi teemanumeron hiilihydraattien terveysvaikutuksista. Mukana oli tutkimus, jonka mukaan suuri hiilihydraattien saanti (47-64 E%) suojasi ylipainolta terveillä aikuisilla. Tätä pienempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä ylipainoon. Tutkimustulos tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia, joita on paljon kritisoitu.

Toisaalta lehdessä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan Yhdysvalloissa diabeetikoilla, diabeteksen valtavasti yleistyessä 1988-2004, juuri hiilihydraattien saanti on lisääntynyt. Voidaan esittää kysymys, onko tämä suurentunut hiilihydraattien saanti yksi merkittävä diabeteksen ilmaantuvuutta selittävä tekijä vai onko kyse muista elämäntapamuutoksista näinä vuosina?

Lehdessä nostettiin esiin laajasti asiantuntijapiireissä jaettu käsitys, että energiaravintoaineiden määrien sijaan pitäisi keskittyä niiden laatuun. Kun Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla maailmassa tehdään seuraavia ravitsemussuosituksia, on valtava paine painottaa hiilihydraattien laatua, nykyisen määräkeskeisyyden sijaan. Terveellisen ruokavalion voi perustaa hyvinkin erilaisille energiaravintoaineiden suhteille, kunhan energiravintoaineiden laatu on kohdallaan. Hyvän ruokavalion noudattaminen ei vaadi energiaravintoaineiden prosentuaalisten osuuksien hahmottamista vaan tervettä maalaisjärkeä: suosi hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia.

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Overweight and Obesity among Healthy Adults 2009;109:1165-72

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Trends in Nutrient Intake among Adults with Diabetes in the United States: 1988-2004 2009;109:1173-8

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Obesity: An Association that Needs “Refining” 2009;109:1163-4

JH

Kiloista on tulossa kansalaisoikeustaistelu Yhdysvalloissa

Lihavat heräävät puolustamaan oikeuksiaan.

Lihavuuteen myönteisesti suhtautuvat ovat ryhtyneet ajamaan syrjintää estäviä lakeja ja sallivuutta terveydenhuoltoon ja työpaikoille.

- Yhdysvalloissa liikalihavien määrä on ohittanut ylipainoisten määrän.

- Yhdysvaltain terveystietoja keräävän laitoksen NCHS:n mukaan yli 34 prosenttia amerikkalaisista on liikalihavia. Ylipainoisia on vajaat 33 prosenttia kansasta. Vajaat kuusi prosenttia on sairaalloisen lihavia. Tuoreimmat luvut ovat vuosilta 2005 ja 2006.

- Lihavuuden mittaamisessa käytetään kehon painoindeksiä (BMI), joka lasketaan jakamalla paino (kiloina) pituuden (metreinä) neliöllä.

- Ihminen on ylipainoinen, kun hänen BMI-lukunsa on 25-29, liikalihava kun luku on 30-40 ja sairaalloisen lihava kun luku on yli 40.

Kate Harding on viettänyt suuren osan elämästään laihdutuskuureilla. Hardingin paino on pompahdellut jojon tavoin, kun vaivoin tiputetut kilot ovat tulleet heti takaisin.

Nyt Harding on päättänyt parantaa elämänlaatuaan: hän on liittynyt jatkuvasti kasvavaan joukkoon laihduttamista vastustavia aktivisteja, jotka pyrkivät edistämään ylipainoisten ihmisten kansalaisoikeuksia.

Harding ja hänen kohtalontoverinsa ovat perustaneet internetiin lukuisia dieettienvastaisia blogeja. Bloginpitäjien mukaan yhteiskunnan “liikalihavuuden vastainen sota” saa ylipainoiset ihmiset vihaamaan kroppaansa ja kärsimään huonosta itsetunnosta.

- Vaikka olen lihava, en ole laiska, tyhmä tai moraalisesti arveluttava, 34-vuotias Harding sanoo.

Harding kertoo olevansa 1,60 metriä pitkä ja painavansa 88 kiloa. Hänen mukaansa bloginpito on auttanut häntä paremmin hyväksymään muotonsa. Hän myöntää kuitenkin, että uimapuvun käyttö julkisesti “saa minut edelleen paniikkiin”.

Odotettavissa poliittinen taisto

Lihavuudesta on Yhdysvalloissa tulossa mitä suuremmassa määrin poliittinen taisto.

Lihavuuteen myönteisesti suhtautuvat ovat ryhtyneet ajamaan syrjintää estäviä lakeja ja sallivuutta terveydenhuoltoon ja työpaikoille. Kauppiaita lobataan myös tajuamaan, minkälainen valtava potentiaali ylisuuria kokoja käyttävät ihmiset ovat voittomarginaaleille.

- Ihmiset ovat vasta alkaneet tajuta omat voimavaransa, sanoo aktivisti Lynn McAfee.

- Tavoitteena on tähän asti ollut ‘laihduta ja kaikki on hyvin’, mutta on käynyt täysin selväksi, etteivät ihmiset enää laihdu. Tämän vuoksi haluamme siirtää huomion siihen, että meistä tulisi mahdollisimman terveitä kuinka paljon tahansa painammekin, hän sanoo.

Aktivistit kertovat saaneensa kontolleen jo joitakin voittoja, muun muassa autoihin on saatavissa pidemmät turvavyöt. Voitoksi voidaan lukea myös Kanadan korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan ylilihavia ei saa pakottaa ostamaan lentomatkoilleen kahta istumapaikkaa.

Ylipaino jo kansantauti

Ponnisteluista huolimatta yleisenä näkemyksenä on edelleen, että lihavien ihmisten pitäisi laihduttaa. Noin kahta kolmesta amerikkalaisesta pidetään ylipainoisena tai liikalihavana. Monissa kaupungeissa liikalihavuutta vastaan on aloitettu julkisia kampanjoita. Ylipainoa pidetään kalliina kansantautina, joka lisää riskiä sairastua sydäntauteihin, aikuisiän diabetesiin ja syöpiin.

Tutkimusten mukaan liikalihavuuteen liittyvä sairaudenhoito maksaa jopa sata miljardia dollaria vuodessa.

Yhdysvalloissa ei ole lakeja, joilla estetään painoon liittyvää syrjintää. Yalen yliopiston tutkijan Rebecca Puhlin mukaan painosyrjintä onkin laajalle levinnyttä.

Lihavammat ihmiset saavat huonompaa palkkaa ja tutkimusten mukaan ylipainoisten työnsaanti- tai ylenemismahdollisuudet ovat heikompia kuin normaalipainoisten, hän sanoo.

- Meidän tulisi taistella liikalihavuutta eikä liikalihavia vastaan. Ihmiset, joita syrjitään painon vuoksi, jäävät kiinni epäterveisiin ruokailutottumuksiin ja välttävät liikuntaa, Rebecca Puhl uskoo.

Lähde: STT-REUTERS

Huolimatta siitä, että tämän blogin aiheena on laihduttaminen, olen kaikkea muuta kuin läskirasisti. Minusta tässä sairaalloisesti lihavien tragediassa kaikkein suututtavinta on se, että he ovat virheellisten ravitsemussuositusten ja elintarviketeollisuuden tuottamien  ruoakkeitten uhreja. On aivan selvää, että niin kauan kuin ylipainoisille jaetaan laihdutusohjeita, jotka ovat vastoin ihmisen biokemiaa, JA kun  heitä samaan aikaan  syyllistetään ja syrjitään, mitään parannusta tilanteeseen ei tule!

Lukuvinkki: Duck City

Aika huolestuttava uutinen suomalaisten nuorten ylipainoisuudesta. Perjantaina tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan lihavat ovat entistä lihavampia. Nuoret liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveemmin. Tosin samanlainen suuntaus on nähtävissä muissakin länsimaissa.
Tämän päivän nuoret eivät kaikki välttämättä tiedosta omaa ylipainoaan. Jos ei tule kiusatuksi ja nuori on muutenkin tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa, kilot eivät haittaa.
On myös toinen ryhmä, eli syömishäiriöiset, jotka ovat varsin tärkeä ja varteenotettava joukko. Mistä sitten löytää sen kultaisen keskitien?
Syömällä terveellisesti ja liikkumalla riittävästi, siinä se salaisuus on lyhykäisyydessään.

Juuri julkaistu väitöstutkimus kertoo, että nuorena aloitettu tupakointi ja  toistuva laihduttaminen ennakoivat vyötärölihavuutta vanhemmalla iällä. Naisilla tupakointi aiheuttaa lisäksi ylipainoa, kerrotaan uutisissa.  Moni nuori kuvittelee, että tupakointi auttaa painonhallinnassa, mutta näin ei ole, vaan tupakointi nimenomaan lisää vyötärölihavuutta, sanoo tohtoriksi väittelevä Helsingin yliopiston lääketieteen lisensiaatti Suoma Saarni.

Ohessa linkki adressiin lasten lihomisesta, jonka laitoin juuri nettiin. Lähetän adressin aikanaan presidentti Haloselle.

Olen kauhulla katsellut ympärilleni, kuinka lapset pulskistuvat vuosi vuodelta yhä enemmän. Minulla itsellänikin on ollut aika ajoin reilu 5 kg liikaa painoa vatsan ympärillä, ja vaikka se on itse asiassa aika vähän ylipainoa, niin sekin vähä on häirinnyt elämääni yllättävän paljon. Saati sitten miten on nuoren lapsen kanssa, joka on jo niin lihava, että tuskin saa omia kenkiään kiinni. Eikö tämä lapsen elämä ole tavallaan pilalla? Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämän?

Toivottavasti asia havahduttaa sinua sen verran, että käyt allekirjoittamassa adressin ja lähetät sen eteenpäin tutuillesi.

Allekirjoitus ei vaadi rekisteröitymistä ja vie vain hetken. Voit allekirjoittaa myös niin, että nimesi ei näy netissä.

www.adressit.com/lasten_ylipaino

Adressi lasten ylipaino-ongelman korjaamiseksi

Arvoisa tasavallan presidentti Tarja Halonen

Jos vanhemmat antavat alkoholia tai huumeita lapselleen, he joutuvat syytteeseen lapsen vahingoittamisesta. Miksi? Koska alkoholi ja huumeet aiheuttavat – ei välttämättä heti mutta tulevaisuudessa – haitallisia asioita lapselle: riippuvuutta, fyysisiä sekä mielenterveysongelmia ja jopa kuolemaan johtavia sairauksia.

Samoin jos lapsella on esimerkiksi anoreksia, bulimia, masennus tai muu vastaava sairaus, niin yleensä kouluneuvola puuttuu asiaan. Asioihin puututaan myös, jos lasta pahoinpidellään fyysisesti tai henkisesti tai hänet jätetään heitteille. Eli on monia syitä, joiden takia koulu, neuvola ja viranomaiset voivat lain mukaan puuttua lapsen hyvinvointia koskeviin asioihin.

Jos kouluneuvolassa huomataan, että lapsi on selvästi aliravittu, siihen myös puututaan välittömästi. Ja jos selviää, että aliravitsemus on lapsen vanhempien aiheuttama, asiaan saattavat puuttua myös muut viranomaiset.

Mitä eroa on aliravitsemisella ja yliravitsemisella? Erittäin vähän! Molemmat aiheuttavat mahdollisia pahoja terveysongelmia. Itse asiassa yliravitseminen on paljon pahempi asia niin henkisesti kuin fyysisesti kuin aliravitseminen.

Miksi kouluneuvolat eivät puutu lasten yliravitsemiseen? Eikö roskaruoan, pullan ja sokerin syönti ole aivan yhtä haitallista kuin huumeiden ja alkoholin käyttö, etenkin pitkällä aikavälillä? Sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja ylipainoa, mikä puolestaan aiheuttaa vakavia terveysongelmia kuten diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia ja sitä kautta jopa ennenaikaisia kuolemia. Sokeri aiheuttaa lapsilla myös ylivilkkautta, keskittymis- ja nukkumisongelmia ja siten vaikuttaa suoraan heidän koulutulokseensa. Monien lihavien nuorten on vaikeampi solmia parisuhdekontakteja ja heillä on myös usein itsetunto-ongelmia. Tämä johtaa usein masennukseen ja muihin vastaaviin mielenterveysongelmiin.

Tutkimusten mukaan hoikat etenevät työpaikoillakin nopeammin kuin pullukat. Monet ylipainoiset ihmiset saattavat vihata itseään. Ja jos he eivät aivan vihaa, niin eivät taatusti ainakaan pidä itsestään. Sokeri ja valkoinen jauho ovat myrkkyä suurina määrinä nautittuina, aivan kuten alkoholi ja huumeet. Sokerin ja roskaruoan syönnin ja siitä johtuvat ylipainon kielteiset vaikutukset saattavat olla aivan yhtä pahat kuin alkoholin tai huumeiden.

Se, että aikuinen syö itsensä hengiltä, on hänen oma asiansa. Mutta se, että kukaan ei sano mitään, kun vanhemmat tunkevat kilotolkulla täysin syömäkelvotonta ravintoa, pullaa, limonadia ja makeisia lastensa suuhun, on ehdottomasti väärin lasta kohtaan. Nuori lapsi ei tietenkään osaa itse tehdä asialle mitään, joten ehkä neuvolat ja lääkärit voisivat olla se instanssi, joka nostaa kissan pöydälle, kun havaitaan lihomisen ensioireet. Jos lihominen jatkuu pitkään, yhteiskunta voisi harkita jopa kovempia keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse lapsen aliravitsemisesta. Ehkä kaikkein tärkeintä olisi alkaa puhua tästä asiasta julkisesti sen oikealla nimellä ilman hyssyttelyä. Ymmärrän hyvin, että lapsen ruokailu on tavallaan perheen sisäinen asia. Mutta jos vanhemmat tieten tahtoen tuhoavat lastensa terveyden, asialle on mielestäni pakko tehdä jotain.

Tämän adressin tarkoitus ei ole panetella lihavia, vaan kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. On täysin mahdollista, että ylipainoinen henkilö voi myös olla terve, onnellinen ja tasapainoinen. Eikä hoikkuus takaa terveyttä tai onnellista elämää. Mutta minun ei varmaankaan tarvitse selitellä kirjoitustani. Eivätköhän kaikki varsin hyvin tiedä, miten tämän asian laita on. Hälyttävät tutkimukset lasten yleistyvästä diabeteksesta on kaikkien tiedossa. Ja diabetes on taatusti sellainen tauti, jota et lapsellesi toivo, saati sitten itse halua aiheuttaa sitä!

Ei tarvitse kuin katsoa karkkikauppojen ovista valuvaa nuorisomäärää 300-500 gramman karkkipusseineen ja limsapulloineen, niin tajuaa, että heistä monen kohtalona tulee olemaan koko loppuelämän kestävä ylipainon kanssa kamppailu ja sen mukana tulevat vakavat sairaudet. Sääliksi käy…

Asioihin pitää tarttua silloin, kun ne ovat vielä korjattavissa, eikä sitten kun se on liian myöhäistä. Jos reilusti ylipainoiset lapset ehtivät kasvaa murrosiän yli, niin sen jälkeen liikakilojen pudottaminen tulee olemaan todella vaikeaa.

Sokeri ja yleensäkin makean himo on kotona opittu tapa, joka johtaa ajan kanssa riippuvuuteen. Tietenkin koululla ja yhteiskunnalla on oma vastuunsa siitä, mitä lapsille syötetään, mutta loppujen lopuksi vastuu on vanhemmilla. Jos sinä vanhempana siirrät vastuun lapsesi terveydestä ja hyvinvoinnista muille, olet osa ongelmaa. Kaikkien ongelmien korjaaminen lähtee oman osuuden näkemisestä ongelmassa ja täyden vastuun ottamisesta. Vastuun kiertäminen vahvistaa ongelmaa.

Tiesitkö, että luomusioista pidetään parempaa huolta ja että niiden hoidosta on tarkemmat säännökset kuin lasten kasvatuksesta. Lainaus luomusian ruokinta- ja hoitokirjasta:

”Tärkeitä asioita sikojen kasvatuksessa: Porsaat tarvitsevat virikkeitä kuten kyhnääminen, rypeminen, tonkiminen, pureminen ja toisten sikojen läheisyys ovat niille tärkeitä asioita. Samoin liikunta, ympäristön tutkiminen ja leikkiminen edistävät niiden terveyttä.”

A-luokan sianlihassa saa olla vain 0,7 mm paksu rasvakerros. Kasvatussääntöjen mukaan on erittäin tarkkaa, mitä sioille saa syöttää. Niiden ravinto on tieteellisesti suunniteltu mahdollisimman terveelliseksi. Ravintoa, jota tyypillinen suomalainen syö, ei saa syöttää sioille.

Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni. Siat tarkastetaan kaksi kertaa päivässä, ja jos sika on kipeä, eläinlääkäri tilataan heti paikalle. Esimerkiksi hännän puremiseen, joka on stressioire, puututaan välittömästi.

Mitä tapahtuu, jos lapsi oireilee stressin tai jonkin muun asian takia? Ei mitään. Harvaa kiinnostaa nykynuorten (valtava) henkinen ahdinko, joka johtuu jatkuvasta suorittamisesta ja yleisestä pahasta olosta. Vasta sen jälkeen kun nuori on täysin ”sekaisin”, hänen henkisiin ongelmiinsa puututaan, jolloin se yleensä on liian myöhäistä.

Uskon, että valtaosa nuorten ja aikuisten paino-ongelmista (sekä päihdeongelmista) johtuu yleisestä pahasta olosta. Monet suomalaiset elävät jatkuvassa pienessä epätoivossa ahdistuneina, tuhraantuneina ja stressaantuneina. Ei hyvään oloon ylensyödä ja juoda, vaan pahaan oloon. Jos henkilö on henkisesti hyvässä tasapainossa, hän ei vahingoita tieten tahtoen itseään ylensyömisellä tai millään muullakaan tavalla.

Niin kauan kuin emme korjaa todellista pahaa olon syytä, joka jäytää taustalla, tulemme vahingoittamaan itseämme ylensyömällä ja liiallisella alkoholinkäytöllä. Ylensyöminen tai juominen ei ole ongelma, vaan oire!

Tämän adressin tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan havahduttaa ja herättää keskustelua. Keskustelusta syntyy uusia ratkaisuja. Asioiden kultaaminen, vähättely ja välttely vain vahvistavat ongelmaa. Jokaisen tahon – vanhempien, koulun, yhteiskunnan sekä ravinnon valmistajien – on itse otettava vastuu omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään eikä syytellä muita kansan lihomisesta.

Tämä seuraava on etenkin vanhemmille: Kuten hyvin tiedetään, monet ihmiset hakevat lähes kaikkiin aikuisiän ongelmiinsa syitä isä/äiti-suhteesta – oli siihen syytä tai ei. Jos annat lapsesi lihoa, hän tulee melko suurella varmuudella vihaamaan sinua sen takia. Hän ei ehkä edes itse tiedosta vihaansa, tai ei koskaan sano sitä ääneen, mutta niin se vain on.

Arvoisa tasavallan presidentti Tarja Halonen, me xxxx adressin allekirjoittanutta huolestunutta kansalaista olemme valmiita tekemään oman osuutemme lasten ylipaino-ongelman korjaamiseksi ja toivomme, että myös Te presidenttinä otatte tämän sydämen asiaksi ja käytätte vaikutusvaltaanne, jotta asiaan saadaan parannus. Lasten ylipaino-ongelma on vielä korjattavissa, mutta jos sitä ei korjata pian, siitä johtuvat ongelmat tulevat tuhoamaan seuraavat sukupolvet.

Kunnioittavasti
Timo Ylä-Soininmäki

Keskustelua aiheesta

Tällä adressilla en tarkoita, että kun lapsella havaitaan ylipainoa, että vanhemmat pyydetään kouluneuvolaan syytettäväksi ja parjattavaksi. Tarkoitan sitä, että yhteisin voimin yritetään löytää keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse jostain vakavasta sairaudesta. Parhaimmillaan tämä keskustelu voi toimia uuden terveellisemmän suunnan antajana koko perheelle, mikä on yleensä se paras tapa korjata tämäntyyliset ongelmat.

Ylipaino-ongelmaan ei tietenkään ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille perheille. Ehkä kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että ongelma on meissä niin yksilöinä kuin perheinä, ja niin on myös ratkaisu. Ratkaisu löytyy rehellisen itsetutkiskelun tuloksena.

Ajatus, että ongelmat ovat jokaisen omaa syytä, saattaa olla monelle outo käsite. Tässä se tarkoittaa sitä, että perheessä, jossa on ylipainoinen lapsi, jokaisen henkilön on katsottava ongelmaa itsensä kautta. Useimmiten lihavuudesta syytetään lasta, koska hän käyttää viikkorahansa karkkeihin ja limsaan, mutta myös vanhempien pitäisi katsoa lapsensa tilannetta itsensä kautta esittämällä itselleen esimerkiksi seuraavat kysymykset:

Olenko hyvä esimerkki lapselle ravinnon suhteen? Aiheutanko ahdistusta, stressiä tai pelkoa lapsessani? Vietänkö tarpeeksi aikaa hänen kanssaan leikkien ja kuntoillen? Ovatko koko perhettä koskevat asiat kunnossa? Opetanko lapselleni kuntoilun, ulkoilun ja hyvän ravinnon tärkeyden? Olenko hyvä isä tai äiti? Ostanko lapselleni liikaa makeisia ja roskaruokaa? Annanko hänelle makeisia, koska tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole hyvä vanhempi? Yritänkö ostaa lapseni rakkauden makeisilla? Valmistanko lapselle terveellistä ruokaa? Vaadinko häneltä liikaa? Oireileeko lapseni minun omia ongelmiani ja turhautumistani? Olenko tietoinen hänen sielunelämästään, mahdollisista vaikeuksistaan ja stressistä, jota hänellä saattaa olla? Välitänkö tarpeeksi lapseni terveydestä ja hyvinvoinnista, vai ovatko omat menoni ja harrastukseni tärkeämpiä? Olenko liian lepsu vai liian ankara kasvattaja? Annanko lapselleni tarpeeksi vapautta toteuttaa itseään? Jne.

Sisarukset voivat kysyä itseltään: Olenko hyvä sisko tai veli? Tuenko sisarustani vai vaikeutanko hänen elämäänsä? Otanko hänet huomioon? Olenko hänelle ilkeä? Miten voisin auttaa häntä? Jne.

Vasta sen jälkeen, kun jokainen perheenjäsen, myös se joka on ylipainoinen, ovat katsoneet asiaa ensin tällä tavalla, perheessä voi tapahtua todellinen pysyvä muutos.

Tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Kuten adressissa sanotaan: ”Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni.” Se, että meillä on hyvä tarkoitus kasvattaa lapsemme terveiksi aikuisiksi, ei vielä riitä, vaan meidän on myös elettävä terveellisesti.

Tietenkin lapsilla on omia murheen aiheita, jotka saattavat aiheuttaa stressiä ja henkisiä ongelmia, mutta uskon, että ainakin osittain kodin ongelmat heijastuvat lapsen itsetuhoisena käyttäytymisenä – ylensyömisenä, juomisena, jne. Jos vanhemmat riitelevät, lapset saattavat pelätä mahdollista eroa. Jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, se tietenkin heijastuu lapsen oireiluna. Yletön alkoholin käyttö ja yleinen kukaan ei välitä mistään -asenne eivät taatusti auta lasta kasvamaan terveeksi aikuiseksi.

Lapset ovat hyvä mittari osoittamaan, kuinka terve perhe on. He oireilevat kaikkein ensimmäisinä. Voimme yrittää syyttää muita tahoja lapsiemme ongelmista, mutta loppujen lopuksi vastuu lapsista on kotona. Tietenkin myös perheen ulkopuoliset asiat vaikuttavat lapsiin ja siksi jokaisen tahon, koulun, elintarviketeollisuuden ja yhteiskunnan pitäisikin katsoa näitä asioita oman toimintansa kautta.

Ensin meidän on ymmärrettävä todellinen syy ylensyömiseen. Asioita ei voi korjata vain luomalla uusia sääntöjä tai lakeja siitä, mitä saa tai ei saa syödä, vaan ohjaamalla ihmiset oivaltamaan heidän oma sekä perheensä todellinen tilanne.

Ylensyöminen ja lihavuus eivät ole ongelma vaan oire. Yleensä yritämme mekaanisesti eli laihduttamalla korjata oiretta eli lihavuutta, kun meidän pitäisi korjata syy, esimerkiksi ahdistuneisuus, joka ajaa meidät ylensyömään. Kaikki pakolla laihduttaminen johtaa yleensä jojo- ilmiöön ja kilot tulevat ajan kanssa takasin. Kun korjaamme todellisen syyn lihomisen takana, kilot karisevat lähes itsestään pois, koska paha olo eli ahdistus on pois. Kun meillä on hyvä olla, meillä ei ole enää tarvetta ylensyödä.

Kaikki korjausyritykset, jotka tehdään vanhan päälle, ovat vain hetkellinen laastarivastaus. Uuden elämäntavan luominen tarkoittaa vanhasta luopumista. Me jokainen olemme se ongelma tässä, se ei ole missään muualla. Todellinen muutos lähtee ongelman eli itsensä ymmärtämisestä. Pysyvä muutos tapahtuu ensin yksilössä, sitten perheessä ja sen jälkeen yhteisössä.

Miten ongelmat voi korjata? Ehkä aivan ensimmäiseksi meidän jokaisen pitää ottaa vastuu omasta osuudestamme ongelmassa. Seuraavaksi voisimme rehellisesti kysyä itseltämme, miksi minä ylensyön ja/tai syötän lapsiani liikaa? Aika yleinen syy on juuri ahdistuneisuus. Jos näin on, niin eikö meidän silloin pidä poistaa elämästämme kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset ja asiat elämästämme. Kun ahdistus häviää, jäljelle jää hyvä olo.

Ja kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että hyvä olo on koko ajan ollut meissä; se on vain ollut hautautunut kaiken ahdistuksen ja pahan olon alle. Eli älä etsi hyvää oloa, vaan poista elämästäsi se, mikä aiheuttaa pahaa oloa, ja jäljelle jää hyvä olo.
Vanhempien syyttäminen on ongelmallista sanoi eräs adressin allekirjoittanut

Sormella osoittelu on ongelmallista, koska lasten lihavuus ei ole aina vanhempien syy. Yleensä leimataan kaikki vanhemmat ja lisäksi itse ylipainoiset lapset, jotka ovat asiantilaan syyttömiä. Minun tuttavieni 10-vuotiaan lapsen ylipainoisuuteen ei tahtonut löytyä syytä. Vanhemmat olivat valveutuneita, etsivät apua myös psykologilta. Ruoka-asiat ja liikunta olivat kotona kunnossa (äiti kunto-ohjaaja) ja ilmeisesti perheen sisältäkään ei löytynyt sen kummempia ongelmia. Mutta tyttö söi salaa karkkia ja roskaruokaa, minkä ehti. On uskaliasta panna syy summanmutikassa vain vanhempien kontolle, jos syyt ovat monimuotoisemmat.

Mutta totta kai suurin osa nykyajan lasten lihavuudesta johtuu vanhemmista – heidän välinpitämättömyydestään, laiskuudestaan ja mukavuudenhalustaan. Ja yksi tärkeä tekijä lienee nykyajan vanhempien uusavuttomuus. Puhutaan paljon siitä, että nuoret vanhemmat eivät välttämättä osaa edes ruuanlaiton perusjuttuja, kuten että miten keitetään perunat jne. Ainahan voi tilata pizzan tai syödä purkkiruokaa tai muita eineksiä. Koululla ja yhteiskunnalla on asian kanssa myös tekemistä.

Kommenti edelliseen….

Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta tämä adressi ei ole poikkeuksia varten, vaan koskee sitä 90 %:ia lihavista nuorista, jotka ylensyövät roskaruokaa ja/tai joiden vanhemmat ylensyöttävät heitä.

Ja jopa yllä olevassa esimerkissä minusta on todella outoa, että vanhemmat eivät muka tienneet, että lapsi syö roskaruokaa salaa. Jos vanhemmat todella ovat kiinnostuneita lapsistaan, niin he kyllä tietävät lähes kaiken, mitä nämä tekevät. Tämä lapsi söi jonkin sisäisen ahdistuksen tai angstin takia makeisia salaa jopa siinä määrin että lihoi, ja ennen kuin asia selvisi, sitä joutuivat tutkimaan monet eri tahot. Eli hänen tarpeensa syödä salaa oli selvästi jonkin isomman psyykkisen syyn aiheuttamaa, mikä vanhempien olisi pitänyt huomata.

Makeisten ylensyönti on aina oire, ei syy. Tämä piilossa oleva syy aiheuttaa muitakin oireita kuin vain makeisten syöntiä, mm. lihomista, apaattisuutta, keskittymisongelmia, masennusta, negatiivisuutta, elämänilon puutetta, eristäytymistä, unihäiriöitä tai koulu- ja oppimisongelmia. Valveutuneet vanhemmat huomaavat tällaiset asiat kyllä aika nopeasti, jos vain haluavat ne nähdä. Mutta oireiden näkemättä jättäminen on vanhemmille monesti helpompaa, koska silloin ei tarvitse tehdä mitään eikä etenkään katsoa rehellisesti omaa osuuttaan ongelmallisissa asioissa. On paljon helpompi elää pienessä itsepetoksen harhassa kuin katsoa omaa ja koko perheen elämää rehellisesti.

Työkiireet on eräs yleinen (teko)syy, jota monet vanhemmat käyttävät. Mutta onko töissä menestyminen ja vaurastuminen tärkeämpää kuin terveet lapset? Jos molemmat vanhemmat ovat joka päivä töissä vähintään 8 tuntia ja siihen vielä päälle harrastukset ja muut menot, jotka vievät vanhempien ajasta oman osansa, niin ei ihme, että ei ehdi tai ei ole tarmoa valvoa lasten tekemisiä.

Vanhempien on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Onko mitään tärkeämpää kuin lasten terveys ja tulevaisuus. Antaessamme lasten lihoa melkein takaamme sen, että heidän tulevaisuutensa tulee olemaan haasteellinen ja sairauksien täyttämä. Se, että jopa itse ylipainoiset vanhemmat lihottavat omat lapsensa vaikka tietävät lihavuuden haitat, tavallaan todistaa, että on kyse koko perhettä koskevasta isommasta ongelmasta.

Suurin osa lihavien lasten vanhemmista ei osaa kasvattaa lapsiaan. He luulevat, että sallimalla lapsille kaikki makea ja roskaruoka ja lelut, joita nämä haluavat, on rakkauden ja huolehtimisen merkki. Toisin sanoen he ”rakastavat” lapsensa ylipainoisiksi.

Lasten ei enää nykyään tarvitse osallistua nurmikon leikkaamiseen, lumitöihin tai muihin kotitöihin. Vanhemmat tekevät kaiken heidän puolestaan, vaikka todellisuudessa selkeät rajat, vastuu ja kuri ovat juuri sitä, mitä lapset tarvitsevat. Jos panet lapsesi osallistumaan kaikkiin kotitöihin, niin hän tulee kiittämään sinua siitä tulevaisuudessa. Mutta jos annat hänen laiskistua ja kasvaa uusavuttomaksi, hän tulee syyttämään sinua tulevaisuuden ongelmistaan. Hän tulee opettamaan omat lapsensa samoin kuten sinä kasvatit hänet. Eli sinun vastuullasi ovat myös kaikki tulevat sukupolvet.

Vastuu lapsista kuuluu ensi sijassa vanhemmille mutta myös koululaitokselle, terveydenhoitolaitokselle, yhteiskunnalle sekä niille yrityksille, jotka valmistavat ja myyvät kaikkea sitä, mitä suuhumme laitamme. Tämän päivän yhteiskunnassa näyttää olevan tärkeintä se, että kunhan yhtiö tuottaa tulosta, niin kaikki on hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, että kansa lihoo ja sairastaa huonon ravinnon takia. Uskon vakaasti, että monet epäterveelliset ruoka-aineet ja einekset voisi tehdä paljon terveellisemmiksi, jos niissä käytettäisiin hieman parempia raaka-aineita. Nyt niissä käytetään yleensä kaikkein halvimpia ja siten epäterveellisiä raaka-aineita.

Esimerkiksi vuosikausia tiedettiin, että transrasvat ovat erittäin haitallisia, mutta vasta kun niiden käyttö kiellettiin lailla, elintarviketeollisuus lopetti niiden käytön. Ja sittenkin se pisti vastaan kaikin keinoin ja yritti viivyttää lakimuutosta vain siksi, että ne ovat kaikkein halvimpia rasvoja. Samoin valmistajat pistävät aina kampoihin, kun tulee uusi lakiehdotus esimerkiksi tuoteselosteen selventämisestä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että he eivät halua kansan tietävän, mitä kaikkia myrkkyjä ja sotkuja heille syötetään.

Tässä erään tutkimuksen tulos: ”Tanskalainen lasten terveystutkimus osoittaa lasten lihomisen vaarat. Ylipainoisilla teini-ikäisillä lapsilla, eritoten pojilla, on suuri riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolla niihin ennenaikaisesti, kirjoittavat tanskalaiset tutkijat New England Journal of Medicine -lehdessä. Sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisy on aloitettava jo lapsesta.” Näitä hälyttäviä terveystutkimuksia lihomisen vaaroista on vaikka kuinka paljon. Millainen on sinun lastesi tulevaisuus?

Suomessa lasten lihominen on vasta alullaan moniin muihin maihin verrattuna, joten ei ole vielä liian myöhäistä tehdä jotain ja olla tässä asiassa esimerkkivaltio koko maapallolle. Katso jotain 8-vuotiasta pullukkaa, joka ei saa kunnolla laitettua edes omia kenkiä jalkaan ja kerro minulle, että hänen elämänsä ei ole pilalla. Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämänsä? Hänen omat vanhempansa – joko heidän itsensä tai perheen sisäisten ongelmien, välinpitämättömyyden tai vääristyneen rakkauden takia.
Tarkennus

Ilmeisesti en kirjoittanut tarpeeksi selkeästi. Siis vanhemmat kyllä tiesivät tytön syövän salaa karkkia, mutta eivät voineet asialle mitään ja juuri siksi menivät psykologin puheille. Mutta kuten sanoin, siitä ei ollut apua. Totta kai siinä perheessä on täytynyt olla (henkisesti) jotain ongelmaa, se on selvä. Mutta ehkä syyt olivat tosiaan paljon syvemmät ja monimuotoisemmat, kun ei koulupsykologikaan pystynyt auttamaan.

Itse veikkaan sitä, että jotain tapahtui tytön ensimmäisinä elinvuosina. Hänen syntyessään molemmat vanhemmat olivat selkeästi ylipainoisia. Tytön ollessa jotain 5-vuotias vanhemmat muuttivat radikaalisti elämäntapansa terveelliseksi ja laihtuivat. Äiti vaihtoi ammattia ja kouluttautui kunto-ohjaajaksi. Ehkä vanhemmista tuli liian fanaattisia terveysintoilijoita ja lapsi reagoi siihen toimimalla päinvastoin. Perheen tyttöä en tosin ole sen koommin nähnyt ja vanhempiakin harvoin, mutta eivät he mitenkään erikoisen terveysintoilijoilta vaikuta.

Vastaus edelliseen

Totta, asiassa oli hieman epäselvyyttä. Mutta tämä vain vahvistaa teoriaani, että tässä perheessä oli jotain vialla, mihin tyttö reagoi. Karkin syöminen sekä lihominen olivat tytön oireilua. Kuten itsekin veikkaat, ehkä vanhempien terveysintoilu meni ehkä liian pitkälle tai jyrkäksi. Voi olla, että vanhemmatkaan eivät edes itse pitäneet siitä liian kovasta kurista, jonka itselleen olivat asettaneet. Mutta tyttö oli se, joka oireili kaikkein pahiten.

Eli jopa hyvää tarkoittava isä tai äiti saattaa vahingoittaa perhettään. Tästä on muitakin esimerkkejä, kuten vaikka liiallinen kuri ja järjestys. Jos kodin täytyy olla aina täysin puhdas ja järjestyksessä tai jos siellä ei saa metelöidä ja leikkiä vapaasti, se ei ole lapsille terve paikka. Samoin on myös, jos ei ole minkäänlaista kuria ja järjestystä. Lähes kaikki äärilaidan jutut, jotka viedään liian pitkälle, eivät ole kenellekään hyväksi.

Lisää keskustelua aiheesta: http://www.adressit.com/keskustelu/5517

Pidä meteliä: Kitisevä pyörä rasvataan!

Ohessa linkki adressiin lasten lihomisesta, jonka laitoin juuri nettiin. Lähetän adressin aikanaan presidentti Haloselle.

Olen kauhulla katsellut ympärilleni, kuinka lapset pulskistuvat vuosi vuodelta yhä enemmän. Minulla itsellänikin on ollut aika ajoin reilu 5 kg liikaa painoa vatsan ympärillä, ja vaikka se on itse asiassa aika vähän ylipainoa, niin sekin vähä on häirinnyt elämääni yllättävän paljon. Saati sitten miten on nuoren lapsen kanssa, joka on jo niin lihava, että tuskin saa omia kenkiään kiinni. Eikö tämä lapsen elämä ole tavallaan pilalla? Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämän?

Toivottavasti asia havahduttaa sinua sen verran, että käyt allekirjoittamassa adressin ja lähetät sen eteenpäin tutuillesi.

Allekirjoitus ei vaadi rekisteröitymistä ja vie vain hetken. Voit allekirjoittaa myös niin, että nimesi ei näy netissä.

www.adressit.com/lasten_ylipaino

Lempibloggaajieni joukkoon kivunnut Kirsi Haapala messuaa tänään liikakiloista ja ihmisten edesvastuuttomasta terveyskäyttäytymisestä. Köyhiä pulleroita hän syyttää selittelystä ja kehottaa sohvaperunoita suunnistamaan kuntopolulle ja sassiin! Haapala myös tuulettaa vahvasti Esko Ahon taannoiselle ehdotukselle, jonka mukaan jokaisen tulee maksaa itse elintapasairauksiensa kulut.

Räväkkä ja avoimesti provokatiivinen sanailu kuuluu terveyspoliisiksi julistautuneen kollegani tyylivalikoimaan, mutta tällä kertaa Haapala tekee toimittajille tyypillisen virheen ja katsoo asioita kovin kapeasta näkökulmasta.

”Lihavuus on monisyinen ongelma, eikä ylipainon ja erilaisten sairauksien syy–seuraus-suhteen määritteleminen sataprosenttisesti ole edes mahdollista”, sanoo Stakesin tutkimusprofessori Markku Pekurinen. Lainaus on peräisin kaksi vuotta sitten tekemästäni jutusta, jossa pyrin kartoittamaan suomalaisten ylipaino-ongelmia taloudellisten seikkojen valossa eli siis rahan näkökulmasta.

Mutta onko eettisesti oikein perustella kansalaisten painonpudotustalkoita taloudellisilla argumenteilla? Ohittaako raha jo ihmisarvon? Entä voisivatko suomalaisten ylipaino-ongelmat liittyä yhteiskunnassa lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin tai olla heijastusta elämän merkityksen puuttumisesta? Pitäisikö kilojen sijaan puuttuakin yhteiskunnan rakenteisiin?

Lihominen ei ole aina itsestä kiinni, vaan ylipainon syntymiseen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset ja ympäristötekijät. Tämä käy ilmi mm. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella toimivan Helsinki Health Study -ryhmän tutkimuksesta, jonka mukaan työväsymys, ylitöiden suuri määrä sekä vaikeudet työn ja perheen yhteensovittamisessa altistavat työntekijöitä lihomiselle.

Ylipainosta puhuminen on myös osa laajempaa keskustelua, joka liittyy ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien arvottamiseen ja merkitykseen työelämässä ja yhteiskunnan täysivaltaisena kansalaisena. Suomessa on jo ennakkotapaus vakuutusyhtiöstä, joka eväsi syntymättömän lapsen lapsivakuutuksen. Perusteluna oli äidin painoindeksi.

Geeniteknologian kehittymisen myötä pelko kansalaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta on kasvanut — ja syystä. Ylipainoon vaikuttaa myös perimä, ja siksi kysymys siitä, kenellä on oikeus hyödyntää geneettistä tietoa, on ensiarvoisen tärkeä. Kun luin teininä ensimmäisen kerran George Orwellin romaanin Vuonna 1984, sen piirtämät näkymät tuntuivat Suomen olosuhteissa kaukaisilta. Nyt en ole siitä enää niinkään varma. Näköpiirissä on rotunainen, korskea Suomi-neito, joka vaatii kansalaisiaan puntariin, ennen kuin reitti työpaikkahaastatteluun tai pankin ja vakuutusyhtiön palvelutiskille avautuu.

Olen lisännyt blogini yläpalkista löytyvään Yllätyslootaan lastussa mainitsemani jutun —> Painonsa arvoiset? Se kannattaa lukea. Lootasta löytyy myös muita aiemmin kirjoittamiani juttuja. Lukuiloa!

En ole ainoa, joka on seurannut Helsingin Sanomien Läskikapina-kampanjaa ja siihen liittyviä artikkeleita kulmakarvat koholla. Onko tarkoituksena jakaa terveystietoa kaikelle kansalle vai aiheuttaa ylipainoisille lisäpaineita ja pakottaa heidät takaisin mittojen mukaiseen ruotuun median valvoessa kilojen pudotusta?

Kuten sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta (1.2. 2007) osoittaa, yhteiskunnassa vallalla oleva syyllistäminen ulottuu myös muihin ryhmiin, tupakoitsijoihin ja alkoholin käyttäjiin. Rannan puhekuplassa heittämä termi – kohtuullisuus – on kiinnostava, sillä se on veteen piirretty viiva. Kuka osaa määritellä kenenkin kohtuullisuuden?

Lihavuuden hoidon parissa yli 20 vuotta työskennellyt professori Pertti Mustajoki kertoo kirjassaan Paahtoleipäkatastrofi, miten eräs iltapäivälehden toimittaja lähestyi häntä, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Toimittaja tahtoi asiantuntijan pohtivan, pystyisikö niin lihava henkilö hoitamaan täysipainoisesti presidentin tehtäviä. Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun ylipainon oletetaan vähentävän työkykyä, jopa älykkyyttä.

Syrjiminen rodun, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi on Suomessa kielletty, mutta lihavien ihmisten kohtelu halventavalla tavalla näyttäisi olevan sallittua. Lihavuus saattaa aiheuttaa ahdistusta myös siksi, että yhä useammin julkisessa keskustelussa nousevat esiin ne puheenvuorot, joissa korostetaan ylipainon aiheuttavan yhteiskunnalle, eritoten terveydenhuollolle, huomattavia kustannuksia.

Mutta onko eettisesti oikein perustella kansalaisten painonpudotustalkoita taloudellisilla argumenteilla? Ohittaako raha jo ihmisarvon? Entä voisivatko suomalaisten ylipaino-ongelmat liittyä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin tai olla heijastusta joko työelämään liittyvistä paineista ja arvaamattomuudesta tai elämän merkityksen puuttumisesta? Pitäisikö kilojen sijaan puuttua yhteiskunnan rakenteisiin?

Haastattelin mediapsykologi Anu Mustosta paino-ongelmiin liittyvistä asenteista ja ennakkoluuloista nyt jo manalle menneeseen Painonvartijat-lehteen (edit: kustantaja vaihtui). Hänen mukaansa lihavuudesta on julkisuudessa tehty negatiivinen ilmiö, jota tulee hävetä. Yhtä yksipuolisesti lihavia kohdellaan mainoksissa, joissa heidät esitetään huumorin näkökulmasta, muka hassunhauskoina yksilöinä, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.

Mustonen ei ollut ainoa, jota lihavat syyllistävä mediavouhotus kiukutti. Myös Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen sekä laihduttajien omaelämäkerrallisia kertomuksia tutkinut folkloristi Helga Tahvanainen peräänkuuluttivat nykyistä laajempaa ja inhimillisempää näkökulmaa. Vaikka nostan nyt kissan häntää itse, kehotan lukemaan Yllätyslootaan lisäämäni jutun Armollisuuden vaikea taito. Olkoon se vastarannan kiiskin kommentti valtakunnan päälehden kampanjalle.

Lisäys klo 14.45

Median roolia ylipainoisten leimaajana pohditaan myös Moraalinen paniikki -jutussa, joka löytyy Taivaannapa-sivustoltani. Juttu on kokonaisuudessaan PDF-muodossa, ja linkki siihen sijaitsee sivun vasemmassa ylälaidassa.

Kauneuden kaipuu on yksi ihmisyyden piirteistä, mutta kauneuden asettaminen työpaikan saamisen ja uralla etenemisen kriteeriksi on jo kyseenalainen ilmiö. Se, että ulkonäkö vaikuttaa palkkapussiin, on suorastaan pöyristyttävää. Muistan, miten ällistyin lukiessani Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan, Eero Lahelman ja Karri Silventoisen tutkimuksesta, jonka mukaan lihavat korkeasti koulutetut naiset saavat työstään kolmanneksen vähemmän palkkaa kuin hoikat saman tason koulutuksen saaneet sisarensa. Että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta liputtavassa Suomessa ammattitaitoa ja koulutusta tärkeämpää ovatkin kilot? No voi sun seitsemäntoista!

Jäin pohdiskelemaan, taas kerran, ulkonäköön liittyviä vaatimuksia luettuani Marian mietteitä kauneuskirurgiasta. Mitä kaikkea osa ihmisistä onkaan valmis tekemään täyttääkseen nykyiset kauneusarvot. Yksilöllisyyttä ihannoidaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta paradoksaaliseksi asian tekee se, että hyväksytyksi tuleminen vaatii ennen kaikkea massakäyttäytymistä, kykyä sulautua yhteisöön. On monia piirteitä, jotka ovat ns. normi-ihmisen näkökulmasta erilaisia, ja siksi tavoiteltavia.

Yksi piirre – ylipainoisuus – on kuitenkin negatiivinen ja stigmatisoiva. Vaikka ihminen olisi persoonallinen mutta lihava, yleinen näkemys on, että painoa pitäisi pudottaa. ”Minä suunnittelen vain pitkille ja laihoille”, tokaisi muotisuunnittelija Karl Lagerfeldkin taannoin närkästyttyään yhteistyökumppaninsa, ruotsalaisen vaatefirman Hennes & Mauritzin tavasta valmistaa hänen mallejaan myös suurikokoisille naisille. Lausahdus on paljastava esimerkki asenteista, joita nykyajan naiset – ja myös miehet – joutuvat kohtaamaan.

Nyky-yhteiskunnassa ihminen on jatkuvasti katseen kohteena, mikä voi olla hyvinkin ahdistavaa. Kanssaolemisen ulottuvuutta tutkinut ranskalainen eksistentialisti Jean-Paul Sartre on todennut, että toisen katse voi kivettää ja saada ihmisen häpeämään itseään, jopa vieraannuttamaan omista mahdollisuuksistaan. Ruumiillinen minäkuva on hauras juuri siksi, että se on aina näkyvillä ja muiden arvioitavana.

Syrjiminen rodun, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi on Suomessa kielletty, mutta lihavien ihmisten kohtelu halventavalla ja loukkaavalla tavalla näyttäisi olevan sallittua. Lihavien kiusaaminen ilmenee usein sanattomasti, mitätöivinä ilmeinä ja eleinä, mutta se voi olla myös vihjailua, nimittelyä ja avointa pilkkaamista.

Lihavuuden hoidon parissa yli 20 vuotta työskennellyt professori Pertti Mustajoki kertoo kirjassaan Paahtoleipäkatastrofi, miten eräs iltapäivälehden toimittaja lähestyi häntä, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Toimittaja tahtoi asiantuntijan pohtivan, voisiko niin lihava henkilö hoitaa täysipainoisesti presidentin tehtäviä. Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun ylipainon oletetaan vähentävän työkykyä, jopa älykkyyttä. Sosiaalipsykologiassa puhutaan haloefektistä, jonka mukaan yksi ominaisuus leimaa ihmisen myös muilla elämänalueilla. Jos lihavuus koetaan kielteisenä asiana, sen oletetaan vaikuttavan muihinkin asioihin kielteisesti. Tosiasiassa kyse on ennakkoluulosta, ei minkään valtakunnan faktasta.

Lisäys klo 9.05
En vähättele ylipainoon liittyviä terveydellisiä ongelmia, vaan kirjoitukseni pontimena on halu pohtia suvaitsevaisuutta. Lasten ylipainoa koskevaan uutispommiin on tarttunut Kannuvalimon Tero-Pekka Henell, joka pui New York Timesin uutista suomalaisia tiedotusvälineitä stydimmin. Yhdysvaltain virvoitusjuomateollisuus on NYT:n mukaan ensimmäisen kerran myöntänyt, että sen tuotteet ovat yksi lasten liikalihavuuteen johtanut osatekijä. This is big news!